Miehen mallin tärkeys pojalle?

Seuraa 
Viestejä978
Liittynyt10.11.2007

YLE:ltä tulleesta dokumenttiprojektista Pidä kiinni, päästä irti (Areenasta katsottavissa 28.10. saakka http://areena.yle.fi/ohjelma/1a34485cf4 ... 55619d1983 ) jäi mieleen yksi näkyvä pointti ylitse muiden.

Dokumentissa kuvataan erittäin vaikeasti ongelmallisten 8-12 vuotiaiden lasten (lähes kaikki poikia) elämää britannialaisessa erityiskoulussa, jossa lapset elävät opettaja-sijaisholhoojineen ympärivuorokautisesti. Oppilaita koulussa oli 40. Aikuisia heistä huolehtimassa 108.

Lapset (pojat) olivat todella traumatisoituneen/häiriintyneen oloisia useat. Väkivaltaisia ja erittäin aggressiivisia. Pointti seuraa näiden perustalta, ja se oli todella näkyvä. Koulun naisholhoojat/opettajat (tai mikä olisi tarkka termi, pedagogit?) tuntuivat olevan avuttomia ja voimattomia kuta kuinkin kaikissa kuvatuissa otoksissa, joissa pojat käyttäytyivät silmittömän aggressiivisesti vaikka heillä on erityiskoulutus näitä tilanteita kohtaamaan ja niissä toimimaan. Naiset saivat kyllä pidettyä pojan aisoissa, mutta eivät aggressiota vähenemään. Heitä huoriteltiin surutta, syljettiin kasvoille, yritettiin lyödä, uhkailtiin myöhemmällä kostolla jne. He vaikuttivat usein aidosti avuttomalta näissä tilanteissa. Yksi sen lausui ääneenkin.

Kun vastaavissa tilanteissa oli koulun miespuolinen työntekijä poikaa rauhoittamassa, tulos oli täysin päinvastainen. Lähes kaikissa kuvatuissa tilanteissa pojan aggressio laantui, ja usein viha muuttui hymyiksi ja hyväksynnänkaipuuksi.

Kohdat jossa nämä miehet pitivät näitä poikia sylissään rauhoittumassa olivat jotenkin todella koskettavia.

Ero oli 1h 40min pitkässä dokumentissa niin näkyvä, ettei sitä voine selittää otannalla.

Tämän taustalla on varmasti myös osin se tekijä, että ohjelmassa lähemmin kuvatuista 5 pojasta neljältä puuttui isän malli koulun ulkopuolelta. Yhden isä oli kuollut, kolme pojista olivat yksinhuoltajaäidin poikia ja viidennelläkin oli ongelmallinen isäsuhde (väkivaltainen isä).

Sivut

Kommentit (140)

Templebar
Seuraa 
Viestejä1216
Liittynyt13.9.2007

Psykiatrian erikoislääkäri Liisa Kemppainen on tehnyt asiaa sivuavan väikkärin vuonna 2001. Abstraktista poimittuna:

Tutkimustulokset osoittivat, että ne pojat, jotka olivat ainoita lapsia perheissään, syyllistyivät muita poikia enemmän väkivaltarikoksiin. Jos perheen äiti tupakoi raskauden aikana ja poika oli syntyessään pienipainoinen ja ennenaikainen sekä hänellä oli synnynnäinen aivovaurio, lapsella oli aikuisiässä neljä kertaa enemmän väkivaltarikoksia kuin muilla miehillä. Lisäksi, kun äiti oli nuori ja suhtautui kielteisesti raskauteen, pojilla oli kuusi kertaa enemmän väkivaltarikoksia. Jos perheessä ei ollut isää, pojat tekivät kahdeksan kertaa muita poikia enemmän väkivaltarikoksia.

Merkittävin tyttöjen aikuisiän rikollisuutta ennustava tekijä oli isän puuttuminen perheestä. Toisaalta jos isä oli läsnä perheessä tytön lapsuusaikana, todettiin äidin raskauden aikaisen tupakoinnin lisäävän tytön rikollisuusriskiä.

http://www.hallinto.oulu.fi/viestin/vai ... painen.htm





Miksi näin, onkin sitten parempi kysymys.

Vierailija
Templebar

Miksi näin, onkin sitten parempi kysymys.




Luonto huutaa balanssia. Uskosin että saada "raippaa ja rakkautta" molemmilta sukupuolilta tekee tasapainoisemman ihmisen. Itselle tuli väistämättä mieleen kuinka käy sitten homo tai lesboparien lapsille? Ehkä siinä kuitenkin on tuota balanssia enempi kuin yksinhuoltajalla.

Vierailija

Tutkimuksesta huolimatta on vaikea uskoa että miehen puuttuminen perheestä olisi syy siihen, jos lapsista tulee rikollisia, väkivaltaisia tai väkivaltarikollisia.

Vierailija
pinklin
Tutkimuksesta huolimatta on vaikea uskoa että miehen puuttuminen perheestä olisi syy siihen, jos lapsista tulee rikollisia, väkivaltaisia tai väkivaltarikollisia.

Osasyy.

Suurin vaikutus lienee yksinkertaisesti sillä, että kaksi vanhempaa jaksaa ja pystyy keskimäärin paremmin kasvattamaan/huolehtimaan lapsen tekemisistä kuin yksi.

Edit. Ai, huomasin juuri ettei tässä ollutkaan kyse yksinhuoltajista. Mutta en silti peru mitään sanoistani.

Vierailija
anomalia
pinklin
Tutkimuksesta huolimatta on vaikea uskoa että miehen puuttuminen perheestä olisi syy siihen, jos lapsista tulee rikollisia, väkivaltaisia tai väkivaltarikollisia.

Osasyy.

Suurin vaikutus lienee yksinkertaisesti sillä, että kaksi vanhempaa jaksaa ja pystyy keskimäärin paremmin kasvattamaan/huolehtimaan lapsen tekemisistä kuin yksi.


Joissakin asuinympäristöissä voisi olla tarpeen, että lapsella olisi enemmän aikuisen seuraa kuin mihin työssäkäyvä yksinhuoltajanainen kerkiää, mutta väkivalta ja rikollisuus ovat mielestäni liian vahvoja sanoja kuvaamaan seurauksia, jos lapset ovat koulun jälkeen muutaman tunnin yksinään tai kavereidensa kanssa.

Olen sitä mieltä, että lapsiin vaikuttaa eniten - ei aikuisten määrä, vaan millaisista arvoista käsin perheessä tehdään valintoja, miten niitä käytännön tasolla toteutetaan ja kuinka johdonmukaisesti.

Vierailija
pinklin
Olen sitä mieltä, että lapsiin vaikuttaa eniten - ei aikuisten määrä, vaan mitä arvoja perheessä käytännön tasolla toteutetaan ja kuinka johdonmukaisesti.

Samaa mieltä. Lapset tarvitsevat johdonmukaisia rajoja ja sääntöjä.

Niin muuten tarvitsevat monet aikuisetkin, vaikka sen vain harvoin myöntävät.

Vierailija
anomalia
pinklin
Olen sitä mieltä, että lapsiin vaikuttaa eniten - ei aikuisten määrä, vaan mitä arvoja perheessä käytännön tasolla toteutetaan ja kuinka johdonmukaisesti.

Samaa mieltä. Lapset tarvitsevat johdonmukaisia rajoja ja sääntöjä.

Niin muuten tarvitsevat monet aikuisetkin, vaikka sen vain harvoin myöntävät.


Jos kaikki aikuiset, sukupuolesta riippumatta, toimisivat johdonmukaisesti omia ja toisten rajoja kunnioittaen, ei olisi työpaikkakiusaamistakaan.

Vierailija

En ole vielä katsonut lähdemateriaalia, mutta tässä vaiheessa uskoisin, että sukupuoli tuskin on ainoa selittävä tekijä. Kyse lienee useista tekijöistä ja itselläni tulee mieleen kasvattajan kyky ottaa vastaan aggressiota ja vastaanottajan arvomaailma, joiden välittäminen ja selittäminen lapselle, on välttämätöntä aggression hillitsemiseksi.

Tietysti sukupuoli voi olla siinä mielessä tärkeää, että jollakin tiedostamattomalla tasolla ihminen pitää edelleen tärkeänä saada vertailla itseään sellaiseen henkilöihin, mitkä kokee nopeissa ja pinnallisissa arvioinissa vertaisenaan. Ihmiskeho on kuitenkin yllättävän erilainen ja kehon lähettämät viestit ovat ensisijaisempia tunnekuohuihin jouduttaessa. Jos nainen ei uskalla tai kykene haastamaan lastaan, eli vastaamaan aggresioon, arvojen siirtäminen ja väkivallattomien ratkaisujen merkityksen osoittaminen lapselle voi olla erittäin vaikeaa. Kyseessä olevassa tapauksessa varsinkin, kun lapset ovat jo ehtineet kasvaa ja mahdollisesti kokeneet paljon selittämättä jäänyttä pahuutta.

En haluaisi redusoida asioita siihen, että vain mies - mm. testosteronin takia - voi hillitä nuoren pojan aggression. Fyysisellä väkivallalla tuskin voi rakentaa mitään kestävää, mutta hetkellisen pakon se kyllä luo, jolloin voidaan synnyttää uusia mahdollisuuksia - tässäkin asiassa yksilölliset ominaisuudet ratkaisevat, mikä toimii ja mikä ei. Eläinmaailmassa joidenkin lajien emot osoittavat varsin huomattavaa aggresiota, kun he suojelevat poikasiaan. Testosteronia siis tuskin tarvitaan. Tietysti tällaisten sijaisnaisten on ensin pyrittävä korjaamaan ne koetut vääryydet, joilta biologiset äidit eivät ole pystyneet jälkikasvuaan varjelemaan.

DedMoroz
Seuraa 
Viestejä18367
Liittynyt16.3.2005

11-vuotiaan koltiaisen yh-mutsina sanoisin tähän sen verran, että naiselle auktoriteettiaseman saavuttaminen suhteessa poikaan vaatii ei niin tyypillisiä naismaisia otteita. Tarpeen vaatiessa pitää olla munaa.

Lapsi kaipaa turvaa ympärilleen, ja lässyttämällä ja pohtimalla sitä ei oikein poikain maailmaan pysty synnyttelemään. Pitää ottaa astetta hevimmät meiningit. Ja olla ehdottoman reilu.

Sukupuoli sinänsä ei ole selittävä tekijä, mutta kyllä miehinen turva kuiten koetaan jollain tasolla turvallisemmaksi turvaksi.

I usually give people more chances than they deserve but once I'm done, I'm done.

Vierailija
DedMoroz
11-vuotiaan koltiaisen yh-mutsina sanoisin tähän sen verran, että naiselle auktoriteettiaseman saavuttaminen suhteessa poikaan vaatii ei niin tyypillisiä naismaisia otteita. Tarpeen vaatiessa pitää olla munaa.

Lapsi kaipaa turvaa ympärilleen, ja lässyttämällä ja pohtimalla sitä ei oikein poikain maailmaan pysty synnyttelemään. Pitää ottaa astetta hevimmät meiningit. Ja olla ehdottoman reilu.


Jossain teini-iän kynnyksillä lapsille tulee kova tarve haastaa auktoriteettejä. Se voi olla, että pojat jotenkin kokevat miehen auktoriteetin helpommin itseään vahvemmaksi ja hyväksyvät sen helpommin.

Mutta muut persoonaan ja tilanteeseen liittyvät tekijät vaikuttanevat sukupuolta enemmän.

Vierailija
anomalia

Jossain teini-iän kynnyksillä lapsille tulee kova tarve haastaa auktoriteettejä. Se voi olla, että pojat jotenkin kokevat miehen auktoriteetin helpommin itseään vahvemmaksi ja hyväksyvät sen helpommin.

Mutta muut persoonaan ja tilanteeseen liittyvät tekijät vaikuttanevat sukupuolta enemmän.




Sinänsä varmaan totta, mutta sukupuoli vaikuttaa persoonaan myös aikalailla. Jos ei suoraan biologisesti niin kasvatuksellisesti ja sosiologisesti.

Vierailija

Englannissa..
Katolilaisuutta. Se kieltää kaikenlaista ja paljon on dokkareita siitä miten ehkäisykielto aiheuttaa lapsiin sekaantumista kun ei ne voi tulla raskaaks..
Että semmosta kulttuuria.
Ei verrattavissa suomalaiseen kulttuuriin.

Minä olen aika kyvytön keskustelemaan enkkulaisten ongelmista kun en tiedä muuta mitä oon telkasta nähnyt ja muutaman tutun kautta jotain..
Joskus on parempi ottaa asioista selvää eikä hoosottaa mielipiteitä tukka putkella.

Miehuuden en otaksu sisältävän sukupuolisuutensa kautta enempää johdonmukaisuutta, autoritäärisyyttä, tms. mikä olis lapsille parasta.

Englannin kulttuurista puhuttaessa esimerkiks sopii se supernanny joka on tiukka bööna.
Kun lasta käsittelee johdonmukaisesti ja varmoin ottein, kun ei anna periks ja näyttä etä aikuinen on kuin muuri joka suojaa, ei horju eikä heilu ja lapsi voi luottaa, se sinä vaikuttaa.

Monilla ongelmalapsilla voi olla ongelmaisä.
Miehillähän niitä alkoholiongelmia, yms. on usein enemmän eikä isät o läsnä niin paljon kuin olis. Juurikin hankalat isäsuhteet aiheuttaa paljon harmia lapsille.
Paras isänmalli on aikuinen mies joka on selvinpäin ja läsnä. Ja joka puhuu äidille kuin ihmiselle, ei palveluta itseään, jne.

Isien korottaminen yli äitien, miesten nostaminen huoltajuuskyssäreissä naisten yläpuolelle on todella omituista pakkopullaa jonka sois jo loppuvan kun kaikki maailman dokkarit on ikiajat muuta näyttäneet.

Mikä se sellainen miehenmalli on joka itteensä koittaa omasta niskastaan nostaa jalustalle?!

Vierailija
DedMoroz
11-vuotiaan koltiaisen yh-mutsina sanoisin tähän sen verran, että naiselle auktoriteettiaseman saavuttaminen suhteessa poikaan vaatii ei niin tyypillisiä naismaisia otteita. Tarpeen vaatiessa pitää olla munaa.

Lapsi kaipaa turvaa ympärilleen, ja lässyttämällä ja pohtimalla sitä ei oikein poikain maailmaan pysty synnyttelemään. Pitää ottaa astetta hevimmät meiningit. Ja olla ehdottoman reilu.

Sukupuoli sinänsä ei ole selittävä tekijä, mutta kyllä miehinen turva kuiten koetaan jollain tasolla turvallisemmaksi turvaksi.




En tajua noita "munaa" juttuja. Enkä sitä miten miehisyydessä olis jotain turvaa?

Luottamus on ihan ensiarvoisen tärkeää.
Kyllä minäkin sen oon oppinut että pohdiskelut.. , meillä lapsi työnsi jo ihan pienenä sormet korviinsa kun aloin "keskustella", eikä vieläkään o mun jorinoista erityisen innostunut. Mutta kyllä mä sen "jätkän" aina jotenkin onnistuin vakuutamaan siitä että asiat rullaa, ettei meillä kummiskaan o mitään hätää, jne.
Ehkä se sitten oli sitä "pillua"? Ämmää tai akkaa, muijaa, mutsia, tosinaista.

Jos oisin jättänyt lapseni isälleen niin olis ehkä tappanut sen.
Se siitä miehisyydestä, sukupuolisuudesta, jne.
Mua *tuttaa nää sukupuolijutut kun puhutaan lapsista.
Jotakin häpyä pitäis olla sillä miehisen egon pönkittämisellä ettei nyt ihan joka asiaa omita maailmassa pönkittimeksi. Lapset on liian arvokkaita hyväksikäytettäviksi munan jatkona! Perkele!

Vierailija
babun
anomalia
Jossain teini-iän kynnyksillä lapsille tulee kova tarve haastaa auktoriteettejä. Se voi olla, että pojat jotenkin kokevat miehen auktoriteetin helpommin itseään vahvemmaksi ja hyväksyvät sen helpommin.

Mutta muut persoonaan ja tilanteeseen liittyvät tekijät vaikuttanevat sukupuolta enemmän.




Sinänsä varmaan totta, mutta sukupuoli vaikuttaa persoonaan myös aikalailla. Jos ei suoraan biologisesti niin kasvatuksellisesti ja sosiologisesti.



Juu.. kun tarpeeks kauan hoetaan tytölle että sinä et oo mitään, kun äitillekkin hoetaan että oot arvoton.. kun sitä ihmiset kuuntelee lapsesta asti, oppii arvomaailman missä miehet on maailman napoja, oppihan ne asennoitumaan sen mukaan. Pojat oppii miehen mallin ja sen että mies on joku ihmeolento jota seuraamalla on tie auki taivasta myöden ja naisia saa aina hävetä, yms.

Biologisesti ei löydy faktaa.
Ja jos löytyy niin eikun tiskiin. Kiitos jo etukäteen jos tämä "käärme on saatu hengissä ja pulloon". Päihdytettyjä, huimattuja, puhkinussittuja ja pahoinpideltyjä faktoja ei kannata tuoda näytille.

Sitähän minä tietenkään en väitä että miehuuteen sinällään liittyis sen enempää mitään kielteistä kuin naiseuteenkaan. Ei toki. Ei sukupuolisuus oo niin merkittävää kuin luullaan.
Luonne, personallisuus jne. määrittää opittujen mallien lisäksi valtavasti. Ravinto, lapsuus, hoivan laatu, geenit ja ympäristö, sosioekonominen status, jne.

Vierailija
Pönni
miesten nostaminen huoltajuuskyssäreissä naisten yläpuolelle on todella omituista pakkopullaa jonka sois jo loppuvan

Onko tätä Suomessa? Englannistako puhut? Käsittääkseni huoltajuuskysymyksissä naisilla on ollut turhaa etua paljonkin.

Sivut

Uusimmat

Suosituimmat