Atomi + Atomi = Kaksi Atomia
Kaikki on todellista, mutta mikään ei ole totta!
Kaikki on todellista, mutta mikään ei ole totta!
Selitys: Unet ovat todellisia, mutta eivät totta valvetilassa jne.
Absoluuttista totuutta ei ole. Koska totuus on riippuvainen havaitsijasta ja havaitsijan tekemistä tulkinnoista.
Ihmisen tekemät havainnot todellisuudesta eivät ole totuuksia todellisuudesta, vaan pelkkiä aistien rajoissa saatuja tietoja elää ja kehittää aineesta asioita.
Näistä aasinsilta numeroihin.
Periaatteessa 1+1=2. Mutta todellisuudessa vain MUOTO + MUOTO = KAKSI MUOTOA! Eli näin saadaan 1+1=2.
Esim. ATOMI + ATOMI = KAKSI ATOMIA. Taas on kyse vain ns. muodosta!
Atomissa on myöskin elektroneja, protoneja ja neutroneja.
Esim. Protonit muodostuvat kvarkeista joita protoneissa on kolme
Eli näin saadaan vaikka ATOMI + ATOMI = 81 kvarkkia. (hatusta heitetty luku)
Eli numerot kuvaavat vain ns. muotoja. Numerot eivät kuvaa todellisuutta. Numerot kuvaavat vain ihmisen tietämää totuutta todellisuudesta. Numerot eivät näin ollen voi kuvata todellisuutta.
Kaikki koostuu jostain. Mistä kostuu esim. ihminen: Ruumiista, ruumis soluista, solut atomeista, atomit protoneista, protonit kvarkeista, kvarkit kenties mistä!
Olisi hyvä kysyä tässä välissä mikä on pienin mahdollinen hiukkanen mistä kaikki koostuu?
Vastaisin, että ei mikään! Ihminen keksii, että on olemassa pientä ja suurta. Todellisuus ei ole pieni eikä suuri. Ei sitä voi kuvata sanoilla/käsitteillä.
Todellisuus on yksi eikä edes sitä yhtä. Se on kaikki, mitä on. Todellisuus sisältää kaiken mitä siinä on.
Voisin kysyä, että montako todellisuutta on olemassa?
Itse vastaisin, että yksi, mutta vastaisin väärin! Todellisuus on yksi ja kaksi ja kaikki keksittävät numerot ja enemmän! Ei mikään numero sitä tunne eikä kuvaa!
Todellisuus on ääretön ja enemmän.
Joku kysyy, että mistä todellisuus on sitten muodostunut? Vastaisin: itsestään!
Kaikki on on kaikessa. Mikään ei ole erillään mistään. Ihminen kykenee halkaisemaan omenan ja saa kaksi puolikasta. Mutta missä vaiheessa halkaisua todellisuus on alkanut olemaan erossa itsestään.
Niin, että kumoappa tämä!
Todellisuus on aina siellä, missä tietoisuudella on otolliset oltavat äärettömyydessä.
Kaikki asiat koostuvat jostain, mikä tekee tilasta äärettömän.
Samoihin mainitsemiisi toteamuksiin olen päätynyt jo aikapäiviä sitten, vieden ne hyvin pitkälle.
Älytön Äärettömyys
http://www.tiede.fi/keskustelut/viewtopic.php?t=1672
Täytyy myöntää, että olet ilmaissut asiasi hyvin hienosti! Melkein tekis mieli halata!
Voidaan siis ajatella, että kuvaamasi todellisuus, olisi ääretön, kaiken syy ja "alku". Puhtaimmalla tasolla se olisi täydellinen! Sopii ajtuksiini, koska ajattelin joskus noin ohi mennen, et ihminen on ansaitsemassa elämän vaikeuksissa täydellisyyttään, koska, mitä tekee täydellisyydellä, jota ei ole ansaittu!
Ansaitsematon täydellisyys ei ole täydellisyyttä. Ajattelin, et maailmankaikkeus olisi hukuttanut itsensä itseensä, heijastamalla itsestään asteittain epätäydellisimpiä olentoja jne, että pääsisi epätietoisuuteen omasta kaikkitietäväisyydestään: täydellisyydestään.
Ihmisen ja muiden vajavaisten olentojen välityksellä maailmankaikkeus voisi ihmetellä itseään itsensä sisällä.
Maailmankaikkeus heijastaisi äärettömästi itsestään äärellisyyksiä sisäänsä. Hänen heijastuksensa heijastaisivat lopulta aineen heijastuksen. Ja aineeseen maailmankaikkeus voisi jakaa itsestänsä pieni paloja(sieluja), että pääsisi itsestään epätietoon.
Epätietoon siksi, että mitä on täydellisyys, jota ei ole ansaittu!8)