Kansallismielisyys USA:ssa

Seuraa 
Viestejä45973
Liittynyt3.9.2015

Seuratessani taas kerran telkasta amerikkalaisten kiitospäivän viettoa alkoi ihmetyttää että miten amerikkalaiset kehtaavat olla niin hemmetin lääpällään omaan maahansa ja amerikkalaisuuteen. Johtuuko se siitä että on aina saanut esittää jotain maailman pelastajahahmoa (1. ja 2. maailmansota) ja nykyään maailmanpoliisia? Ei tarvitse häpeillä kuten esim. saksalaiset, jotka tunnollisesti heiluttelevat itselleen natsikorttia heti kun joku jossakin möläyttää jotain vähänkin tahdittomampaa (tai niin kuvitellaan käyneen)?

Keskustelupalstoilta olen oppinut että suomalaisuuteen pitää suhtautua nyreästi ja tympeästi, ei saa koskaan myöntää että tässä maassa olisi jotakin hyvää ja hyvin. Liekö siis ihme jos amerikkalainen omahyväisyys oksettaa.

Miksei kukaan heiluta natsikorttia amerikkalaisille? Ovatko he tosiaan niin erinomaisia kuin olettavat itsestään? Löytyykö sieltä maasta tiedostavia tyyppejä jotka osaavat asettaa "heidän omia asioitaan" kyseenalaiseksi? (Varmasti, mutta tämä aloitus nyt on tällainen varttiprovo joten toivon että mahdolliset muut kommentaattorit hoitelevat puolustuspuheenvuorot USA:n suhteen. Minä vaan syytän tällä hetkellä.)

Kiitospäivä, siinä kiitetään että saatiin varastaa alkuperäiskansoilta maa ja ryöstää ja raiskata sitä miten huvittaa. Ja eihän se ryöstely omaan maahan pysähdy. Tarvittaessa pitää saada kaikkien muidenkin maiden luonnonvarat omaan käyttöön, koska USA on vapauden perikuva ja aina kun joku jossakin kehtaa muuta väittää niin niillehän pitää survoa se vapaus vaikka väkisin kurkusta alas.

Sivut

Kommentit (81)

Vierailija

Sokeutta on olla näkemättä samanlaista omaan napaan katsomista suomessa. Kaikkialla sitä tapahtuu, enemmän tai vähemmän. USA:ssa tosin erittäin paljon. Minua se oksettaa yhtälailla USA:ssa, venäjällä kuin suomessakin.

Vierailija
Qadesha
Miksei kukaan heiluta natsikorttia amerikkalaisille? Ovatko he tosiaan niin erinomaisia kuin olettavat itsestään?



Pitäisikö ottaa joskus se punavaate pois silmiltä.
Lomaileppa vaikka USA:ssa 4vko ympäri maata niin ei ole niin vasuri-soomi-median yksipuolistama kuva kyseisestä maasta.

Vierailija

Suuri maa, jossa on isoja etnisiä ryhmiä ja useita hyvin erilaisia kulttuureja tarvitsee nationalismia yhtenäisyyden vuoksi. Ei ole sattumaa, että siellä peruskoulussa vannotaan uskollisuutta lipulle ja opetus keskittyy enemmän ameriikan asioihin kuin täällä; se on maalle elinehto. Ei ole varaa siihen, että kymmenien miljoonien ihmisten vahvuiset etniset ryhmät saisivat päähänsä alkaa irrottelemaan osavaltioita liitosta.

Nationalismi voi ärsyttää, mutta sitä pitää myös ymmärtää. Ranskassa vastaava asia on ranskan kieli. Maa yhteinäistyi suht hajanaisista heimoista väkisillä väännetyn kielen ja ranskalaistamisohjelman avulla, sen takia ranskalaisuus konkretisoituu pitkälti kieleen ja se on heille vastaavalla tavalla pyhä asia kuten lippu jenkeille.

Eikä se oikeastaan haittaa, vaikka tavalliset jenkit ovatkin vähän siinä suhteessa hassuja, siellä on kuitenkin se johtoportaan väki käynyt aikas hyvät koulut ja suvereenin globaalin toimijan ominaisuudessa myös aika monta jenkkiä on päässyt näkemään ja touhuamaan ulkomailla jolloin se oma perspektiivi kyllä näillä oikeasti asioista päättävillä kyllä asettuu uomaansa, ja sehän se on tärkeintä.

Vierailija
Vasara
Qadesha
Miksei kukaan heiluta natsikorttia amerikkalaisille? Ovatko he tosiaan niin erinomaisia kuin olettavat itsestään?



Pitäisikö ottaa joskus se punavaate pois silmiltä.



Toi on todella väsynyt läppä, "punavaate silmillä". Voi tulla sulle ehkä yllätyksenä ja suurena shokkina, mutta maailmassa on ihan oikeasti muitakin ihmisiä kuin amerikkalaisia ja kommareita. USA:n kritisoiminen ei tee kenestäkään kommunistia.

Vasara
Lomaileppa vaikka USA:ssa 4vko ympäri maata niin ei ole niin vasuri-soomi-median yksipuolistama kuva kyseisestä maasta.

Ja meinaat, että siellä ei saisi yksipuolista kuvaa paikalliselta medialta?

Reiska
Seuraa 
Viestejä5100
Liittynyt6.5.2007

Jenkkiläinen tyyli asiasta puhuttaessa on muistaa mainita kaikki kohteet joihin asia on vaikuttanut mainitsematta kuinka paljon ja mitä heikkouksia siihen liittyy.

Näin ainaski kaikissa jenkkidokkareissa mitä telkusta tulee.

Per se

jesper
Seuraa 
Viestejä622
Liittynyt4.3.2009

USA:n kansallismielisyys on ehkä hieman erilaista kuin muualla. USA:ssa ei ole yhtä kansaa johon kansallistunne voisi perustua, joten sen vuoksi kiinnitytään voimakkaasti valtion historiaan, sekä valtion syntyyn johtaneisiin ihanteisiin. Maailman vanhin demokratia onkin kyllä kansallisen ylpeyden arvoinen asia. Joskus olen kuullut myös sanonnan: "USA on maailman suurin ideologia".

Mielestäni tällainen ihanteisiin kiinnittyvä patriotismi on jopa jollain tavalla kunniallisempaa, kuin kansallinen nationalismi. Ainakaan se ei ole perustaltaan mitään "rotuoppia", vaikka kaikki kansallismielisyyden kielteiset piirteet varmasti esiintyvät USA:ssakin.

Heed not my earthly lot, for it hath little of earth in it.
- Edgar Allan Poe

Vierailija
Mengele
Suuri maa, jossa on isoja etnisiä ryhmiä ja useita hyvin erilaisia kulttuureja tarvitsee nationalismia yhtenäisyyden vuoksi. Ei ole sattumaa, että siellä peruskoulussa vannotaan uskollisuutta lipulle ja opetus keskittyy enemmän ameriikan asioihin kuin täällä; se on maalle elinehto. Ei ole varaa siihen, että kymmenien miljoonien ihmisten vahvuiset etniset ryhmät saisivat päähänsä alkaa irrottelemaan osavaltioita liitosta.

Nationalismi voi ärsyttää, mutta sitä pitää myös ymmärtää. Ranskassa vastaava asia on ranskan kieli. Maa yhteinäistyi suht hajanaisista heimoista väkisillä väännetyn kielen ja ranskalaistamisohjelman avulla, sen takia ranskalaisuus konkretisoituu pitkälti kieleen ja se on heille vastaavalla tavalla pyhä asia kuten lippu jenkeille.

Eikä se oikeastaan haittaa, vaikka tavalliset jenkit ovatkin vähän siinä suhteessa hassuja, siellä on kuitenkin se johtoportaan väki käynyt aikas hyvät koulut ja suvereenin globaalin toimijan ominaisuudessa myös aika monta jenkkiä on päässyt näkemään ja touhuamaan ulkomailla jolloin se oma perspektiivi kyllä näillä oikeasti asioista päättävillä kyllä asettuu uomaansa, ja sehän se on tärkeintä.



Kommenttisi teki asian asian ymmärrettävämmäksi - voiko tuohon oikeastaan mitään lisätäkään USA:n puolustukseksi.

Se kiitospäiväjuttu jonka katsoin tv:stä oli sarjaa Matka halki USA:n, jossa Stephen Fry käy ilmeisesti kaikki osavaltiot läpi. Meinasin tukehtua pullaani jakson lopussa kun oltiin jossain matsissa, torvet soivat, chearleaderit loikkivat ja yhtäkkiä koko metakasta tuli mieleeni Kiina tai Pohjois-Korea.

Mutta yhtenäisyydestähän tässä tietysti on kyse, kuten teit selväksi. Ehkä yhtenäisyyden nimissä tarvitaan jotain pompöösejä juttuja jotka sitten riipivät minun silmääni.

***

- Itse en suinkaan toivo että suomalaisuudesta vouhotetaan, ja eihän meidän tarvitsekaan. Yhtälailla minua tympii sellainen että "Suomi voitti" jos joku suomalaisten muodostama urheilujoukkue voitti tai Suomessa koottu yhtye voittaa Euroviisut. Mietiskelin vain aloitusta tehdessäni miksi jollakin maalla on otsaa pitää niin naurettavan suurta metakkaa itsestään (itselleen), kun taas me täällä vaatimattomasti tyydymme vähäisempään. Ja jos joku vähänkin äljentelee siihen malliin että viihtyy Suomessa, heti sitä ollaan natsi. Tai kommari???

Vierailija
jesper
USA:n kansallismielisyys on ehkä hieman erilaista kuin muualla. USA:ssa ei ole yhtä kansaa johon kansallistunne voisi perustua, joten sen vuoksi kiinnitytään voimakkaasti valtion historiaan, sekä valtion syntyyn johtaneisiin ihanteisiin. Maailman vanhin demokratia onkin kyllä kansallisen ylpeyden arvoinen asia. Joskus olen kuullut myös sanonnan: "USA on maailman suurin ideologia".

Mielestäni tällainen ihanteisiin kiinnittyvä patriotismi on jopa jollain tavalla kunniallisempaa, kuin kansallinen nationalismi. Ainakaan se ei ole perustaltaan mitään "rotuoppia", vaikka kaikki kansallismielisyyden kielteiset piirteet varmasti esiintyvät USA:ssakin.




Okei, tämäkin on muistettava että patriotismi ja nationalismi maistuvat erilaiselle.

Ja jos USA osaa olla ylpeä kansa ilman että pitää mollata jotain toista kansaa, tai nähdä vihollisia siellä ja täällä, niin sitten menee ihan hyvin. Tässä vihollisten näkemisessä on kyllä vielä sellainen paha tilanne että välillä on vaikea sanoa että näkeekö USA ne oikein vai ei. Välillä tullee hätävarjelun liioittelua, ja sitten tulee niitä tilanteita että voisivat tosiaan pysyä pois muista maista (kuten Vietnamista). Vaikka sitähän eivät tietenkään välttämättä keskivertoamerikkalaiset päätä, vaan se päätetään heidän puolestaan.

Liekö maata missä demokratia olisi kaikkein suorinta niin että kansa ei voi vedota siihen että johtoporras teki mitä lystäsi...?

Vierailija

Itse asiassa patriotismi USA:ssa ei ole täysin eristyksissä rotuopillisista näkemyksistä, koska patriotismi on valikoiva altruismissaan, ts. sillä on sukulaisuussuhde etnismille, joka nähdäkseni on monessa pahassa mukana. Altruismi taas on anti-kultturismia, sillä siinä vain sellainen on kulttuuria, mistä on mahdollisimman paljon hyötyä mahdollisimman monelle. Patriotismia voi olla esimerkiksi sotimisen ihannointi tietyn yhteisryhmän etujen puolustamisen oikeutettuna välineenä. On sinänsä kiehtovaa, miten patriotismi levittäytyi USA:ssa, mutta se olisi pitkä juttu.

Qadesha
Liekö maata missä demokratia olisi kaikkein suorinta niin että kansa ei voi vedota siihen että johtoporras teki mitä lystäsi...?



Tämä taisi olla USA:ssa ihanteena, ja yhä on paikoin eräänlainen "fantasia".

Täällä mainittiin myös USA:n olevan maailman vanhin demokratia. Väite ei de facto pidä paikkansa, de jure kylläkin. USA ei vieläkään ole demokratia kansallisesti, sillä yhteisäänet eivät ratkaise esim. presidenttiä. V. 1975 alkaen kaikilla ihmisyksilöillä on siellä ollut äänioikeus riippumatta varallisuudesta, etnisyydestä ja koulutustasosta. Suomessahan tämä toteutui jo paljon aiemmin. Osavaltiotasolla demokratian määrä on sekin kaventunut huomattavasti verrattuna 1800-luvun alkuun.

Vierailija
Qadesha
Seuratessani taas kerran telkasta amerikkalaisten kiitospäivän viettoa alkoi ihmetyttää että miten amerikkalaiset kehtaavat olla niin hemmetin lääpällään omaan maahansa ja amerikkalaisuuteen.



Monta amerikkalaista tuntevana voisin sanoa tähän pari asiaa. Ensinnäkin, tuo mitä puhut on ennakkoluulo. Vähän samaan tapaan mitä olisi sanoa, että kaikki suomalaiset ovat karjalanpiirakkaa syöviä tuulipukuihmisiä.

Mutta moni amerikkalainen on todella ylpeä maastaan. "Love it or leave it" kuten jotkut tapaavat sanoa. Mutta tästä saamme kiittää paljolti amerikkalaisten veljien ja siskojemme koulutusta, heille historiantunnit kertovat ensisijassa USA:n historiaa. Tosin samaan tapaan meillä historia tarkoittaa Euroopan historiaa. Emme mekään tiedä paskaakaan vaikka vanhoista Aasian korkeakulttuureista. Esimerkiksi matematiikan taso oli Kiinassa about tuhat vuotta Eurooppaa edellä tuossa taannoin. Mutta ei meille tuollaista opeteta, ollaan vaan niin perkeleen ylpeitä omasta eurooppalaisuudestamme.

Amerikan TV suoltaa kaikki päivät ohjelmia maailman kriiseistä, eli maista joissa ei ole ihmisoikeuksia ja sananvapauksia. Hyvin ymmärrettävää miten tästä ikinä omasta maastaan poistumaton (joita suurin osa amerikkalaisista ovat) saa kuvan, että kaikki muut maat ovat vähemmän vapaita ja demokraattisia mitä USA. Tähän vielä päälle joka päivä live-kuvaa Meksikon väliseltä rajalta jossa väki yrittää tulla väkisin maahan 24/7 - ei kai ne haluaisi maahan jos se ei olisi maailman paras...? Näin ajattelee perus-amerikkalainen.

Onneksi iso osa nuorisosta, erityisesti rannikoiden läheltä ja isoista kaupungeista, on nykyään ihan fiksua ja monesti jopa käyvät joskus ulkomailla.

Yhteenvetona, amerikkalaiset ovat meidän vähän yksinkertaisempia ja yleensä harmittomia pikku-veljiä ja -siskoja

Qadesha

Kiitospäivä, siinä kiitetään että saatiin varastaa alkuperäiskansoilta maa ja ryöstää ja raiskata sitä miten huvittaa. Ja eihän se ryöstely omaan maahan pysähdy.



Jos tuolle linjalle lähdetään niin käsi ylös kaikki jotka eivät asu maalla jolta alkuperäiskansat on joskus häädetty. Toisen käden voi nostaa kaikki joiden valtio ei ole ikinä hyökännyt toiseen valtioon. Suomessakaan ei taida nousta yhtään kättä.

Vierailija
Skeptikko
Mutta moni amerikkalainen on todella ylpeä maastaan. "Love it or leave it" kuten jotkut tapaavat sanoa. Mutta tästä saamme kiittää paljolti amerikkalaisten veljien ja siskojemme koulutusta, heille historiantunnit kertovat ensisijassa USA:n historiaa. Tosin samaan tapaan meillä historia tarkoittaa Euroopan historiaa. Emme mekään tiedä paskaakaan vaikka vanhoista Aasian korkeakulttuureista. Esimerkiksi matematiikan taso oli Kiinassa about tuhat vuotta Eurooppaa edellä tuossa taannoin. Mutta ei meille tuollaista opeteta, ollaan vaan niin perkeleen ylpeitä omasta eurooppalaisuudestamme.



Hm hm, näet nyt ehkä eurooppalaisuuden jonain mörkönä. Rodulliset painopisteet maailmankuvassa ovat olleet USA:ssa kenties pidempiaikaisia kuin Euroopassa.

Ongelma ei ole pelkästään koulutuksessa, vaan ideologiassa; ero intellektuellien ja tavallisen kansan välillä on siellä paljon suurempi kuin vaikkapa Suomessa, näin väitän.

Skeptikko
Amerikan TV suoltaa kaikki päivät ohjelmia maailman kriiseistä, eli maista joissa ei ole ihmisoikeuksia ja sananvapauksia.



Tiedonvälitys on kaksinapaistunut juuri tällä tavoin: sortajat vs. vapaat, ja liberaalit vs. punaniskakonservatiivit. Karmeaa yksinkertaistusta. Eurooppalaisten logiikka on usein "sumeampaa".

Vierailija
Qadesha

Miksei kukaan heiluta natsikorttia amerikkalaisille? Ovatko he tosiaan niin erinomaisia kuin olettavat itsestään? Löytyykö sieltä maasta tiedostavia tyyppejä jotka osaavat asettaa "heidän omia asioitaan" kyseenalaiseksi?



Kannattaa lukea William Blum ja Rogue State: A Guide to the World's Only Superpower niminen kirja. Suomeksi taisi olla Rosvovaltio nimisenä.

Vierailija

Omalta kohdalta vaikea sanoa mihin meidän peruskoulussamme historianopetus keskittyi ja mihin ei. 5. luokalla kun se alkoi, olin tavattoman kiinnostunut historian oppikirjan Kreikan mytologiaa käsittelevästä osasta. Siitä eteenpäin en muista mitään. Yläasteelta muistan että historia oli yksi tylsimpiä aineita ja kehruu-Jennyssä huipentui suurinpiirtein kaikki se mitä historian opetuksessa olin alkanut vihata: tylsää, tylsää ja taas kerran tylsää. Tylsät kirjat, tylsät kuvat, tylsät tekstit. Harvemmin muistan mitään mistään jos olen kokenut aiheen puuduttavan tylsänä.

Aikuisena historia on alkanut kiinnostaa, mutta pääasiassa esihistoria. Se miten vaitonaista historia on täällä Suomessakin esim. Kiinan suhteen on kuitenkin mielenkiintoinen juttu (olen tähän hivenen tutustunut historiaa opiskelevan läheiseni siivellä).

Amerikan suhteen: tottakai jos oma valtio on öpaut puolen mantereen kokoinen, jonkinlaista sisäänpäinlämpiävyyttä kehittynee väkisinkin. Amerikkalaismamujen eli Amerikkaan muuttanaiden eurooppalaisperäisten kansojen edustajien ominaislaaduista voimakkaimpana on kuitenkin tainnut olla ekstrovertismi (britit, irlantilaiset ym.) ja tämä kaiketi aiheuttaa sitä ettei aina malteta jäädä sinne omien rajojen sisäpuolelle omia hommia hoitelemaan?

Olisikohan sittenkin pitänyt tunkea tämä aihe Psykologiaan...

Vierailija

USA:n kohdalta kyse on tietysti nuoresta kulttuurista ja sekä halusta peittää joitakin ikäviä seikkoja. Henry Louis Mencken käsitteli jo n. sata vuotta sitten USA:n sotahistoriaa ja toi esille, että sankaruutta yleisempää on ollut amerikkalaisten osoittama hämmästyttävän laaja pelkuruus. Lisäksi erityinen anglo-saksinen piirre näyttää olevan lähtö sotaretkille ison joukon kanssa. Menckenin mielestä niin mitätöntä vastustajaa ei ole olemassakaan etteikö amerikkalaiset keräisi ensin mahdollisimman laajan jengin ympärilleen jotta uskaltaisi lähteä edes tuon alamittaisen vastustajan kimppuun. Ranska, Saksa ja vaikkapa Japani on uskaltanut taistella puolta maailmaa vastaan vaikka yksinään mutta ei amerikkalainen. Tämä seikka askarrutti Menckeniä ja se on askarruttanut myös monia muitakin amerikkalaisuuden tutkijoita.

No ehkä se selittää sen miksi paskahousumaisuus on syytä verhoilla patriotismin kankaalla.

[size=85:39dd098p]Ronald Reagan: "We came just in time". Kommentti sen jälkeen kun pieni ja uhattu USA hyökkäsi mahtavan Grenadan kimppuun 1980-luvun alussa. Tällä kertaa tosin ilman suurta liittolaisten tukiarmeijaa.[/size:39dd098p]

Kanga
Seuraa 
Viestejä1327
Liittynyt26.4.2009
Skeptikko.

Qadesha

Kiitospäivä, siinä kiitetään että saatiin varastaa alkuperäiskansoilta maa ja ryöstää ja raiskata sitä miten huvittaa. Ja eihän se ryöstely omaan maahan pysähdy.



Jos tuolle linjalle lähdetään niin käsi ylös kaikki jotka eivät asu maalla jolta alkuperäiskansat on joskus häädetty. Toisen käden voi nostaa kaikki joiden valtio ei ole ikinä hyökännyt toiseen valtioon. Suomessakaan ei taida nousta yhtään kättä.



Noo, jyrkän muodollisesti tarkasteltuna... Viiden metrin korkeuskäyrä kulkee tuossa parinsadan metrin päässä, joten niihin aikoihin kun lappalaiset näiltä mailta häädettiin oli tämä tontti vielä ahdin valtakuntaa, joten käsi ylös Jatkosodan vuoksi täytynee jättää se toinen käsi nostamatta...

Muutoin amerikkalaisista, onhan heillä paljon huvittavia, outoja ja ärsyttäviä tapoja ja heidän itsetuntonsa on ärsyttävän ylhäällä niin että pienoinen romahdus tekisi heille hyvää. Mutta meuhkatkoon, eipä tuo meikäläistä haittaa, ainakaan niin kauan kun eivät tule tänne selittämään oman maansa ja järjestelmänsä erinomaisuutta paikalliseen verrattuna mikä sivumennen sanoen on pääsyynä heidän 'maailmanpoliisina' kohtaamiinsa vaikeuksiin.

Riso abundat in ore stultorum

Sivut

Uusimmat

Suosituimmat