Ylipaino - Psykologinen sairaus?

Seuraa 
Viestejä45973
Liittynyt3.9.2015

Jep, näin taitaa olla.
Näyttää siltä että ylipainoset ihmiset lähes poikkeuksetta on jotenkin henkisesti tolaltaan. Puutetta jossain elämänalueella kompensoidaan syömisellä, syominen taas aiheuttaa lisää ongelmia ja oravanpyörä onkin valmis.

Ylipainon fiksaaminen siis lähteekin pään fiksaamisesta.
Täytyy tiedostaa mikä menee vikaan ja yrittää vaikuttaa siihen.
Balanssilla se painokin lopulta putoo.

Sivut

Kommentit (85)

Paul M
Seuraa 
Viestejä8560
Liittynyt16.3.2005

Niin ja myös kauhean laihat ovat jotenkin hukassa. Entäs sitten laitosasukkien tasolle päässeet? En ole nähnyt missään otoksessa laitosasukeissa selvästi ylipainoisia. Tarkoitan laitoksilla tässä ns. hulluinhuoneita.

Mutta oikeassa olet. Aivan varmasti ylensyönnillä turrutetaan jotain olotilaa.

Hiirimeluexpertti. Majoneesitehtailija. Luonnontieteet: Maailman suurin uskonto. Avatar on halkaistu tykin kuula

Vierailija
Rasputin
J
Näyttää siltä että ylipainoset ihmiset lähes poikkeuksetta on jotenkin henkisesti tolaltaan. Puutetta jossain elämänalueella kompensoidaan syömisellä, syominen taas aiheuttaa lisää ongelmia ja oravanpyörä onkin valmis.



eipähän se läskistyminen tarvitse
aina olla yletöntä syöntiä...
kaljallakin lihoo ihan kivasti...

ja kuinkas paljon ylipainoa saa olla
että rasputin vielä ei epäile päävaivaa... ?
5kg ylipaino riittää diagnoosiin ?

nim: läski ja köyhä...

Vierailija

Tämä on kyllä varmasti totta!

Ei laihtumisen (tai lihomisen) esteenä kenelläkään ole se, etteikö läski muka reagoisi suusta sisään kaadettuihin energiamääriin. Jossain vaiheessa vain ruualle ja syömiselle on annettu muita merkityksiä kuin pelkkä energian saanti. Syöminen on palkinto tai pahan olon lievittäjä. Syömisen tarjoaminen on osoitus rakkaudesta 'syötettävää' kohtaan jne.

Usein syöminen ehdollistuu kuulumaan tiettyihin tilanteisiin. Itse ainakin - vaikka en edes kärsi liikalihavuudesta tai syömishäiriöstäkään - huomaan, että 'kuuluu' syödä kotiin tullessa. Ihan riippumatta verensokerin tasosta huomaan vaeltavani jääkaapille heti kohta takin riisuttuani.

Huonosti menee, jos tällaisia tilanne-ehdollistumia onnistuu hankkimaan itselleen vähän joka tilanteeseen kuuluviksi. Pitää syödä oikeastaan aina - paitsi vessassa käydessä ja nukkuessa. Syöminen kuuluu asiaan: kun väsyttää, kun harmittaa, kun masentaa, kun on iloinen, kun haluaa palkita itseään, kun haluaa rangaista itseään jne.

Ehkä liikunnan paras anti laihduttamisessa on se, että sen voi valjastaa 'korvaamaan' näitä aiemmin syömiselle otollisia tilanteita. Kun väsyttää tai masentaa, onkin syytä lähteä kävelylle. Lisäksi liikkuessa EI PYSTY SYÖMÄÄN.

Itse yritin lasteni ollessa pieniä aina välttää antamasta syömiselle liikaa tunnepitoista painoa. Pyrin välttämään herkkujen jakoa palkintona tai kehumasta 'reippaaksi' tms. kun lautanen tyhjeni. Hieman itsehillintää se vaati, kun olivat ihan älyttömän pieniruokaisia kaikki, mutta ainakaan toistaiseksi ei ole ollut yhdelläkään lihavuusongelmaa. (Tiedän, ettei tällainen yksittäistapaus ole mikään todiste mistään.)

Pienet lapset luonnostaan syövät jotakuinkin terveellisesti, jos saavat tarjolla olevasta ruuasta (perusterveellisestä valikoimasta ilman sokeri- tai rasvaherkkuja) valita itse. Vaikka jollakin aterialla valinnat olisivat yksipuolisia, tämä tasoittuu pitkällä aikavälillä. Mutta tämä itseohjautuvuus on helppo rikkoa, antamalla ruualle 'tunnesisältöjä'.

PS. Se onkin sitten ihan toinen kysymys, että onko nykymedian tarjoilema 'näytä ikuiselta teinitytöltä' -malli järkevä. Jopa lievä ylipaino saattaa olla terveyden kannalta paljon parempi ja psykologisesti terveemmän ihmisen merkki.

Vierailija
Paul M
Niin ja myös kauhean laihat ovat jotenkin hukassa. Entäs sitten laitosasukkien tasolle päässeet? En ole nähnyt missään otoksessa laitosasukeissa selvästi ylipainoisia. Tarkoitan laitoksilla tässä ns. hulluinhuoneita.




Suomessa on ainakin melko nihkee toi syömishäiriöhoito/syömiseenliittyväkontrollointihoito.
Onko nyt ollu yks (?valtion?) 24/7 osasto, ja sielläkin enimmäkseen anorektikoita, jos joukossa joku vähän tukevampi (=normi-normaali) bulimikko nii kreit.
Voishan kyllä olla enemmän näitä jotain osastoja ja muita hoitoleirejä jossa saatais lihavatkin erilaisten rutiinien piiriin, riittääkö nää tosi-tv:T ja painonvartijat?

(Tää on suhteellisen mutua, tietoja saa ja pitää tarkentaa.)

Vierailija
omena

eipähän se läskistyminen tarvitse
aina olla yletöntä syöntiä...
kaljallakin lihoo ihan kivasti...

ja kuinkas paljon ylipainoa saa olla
että rasputin vielä ei epäile päävaivaa... ?
5kg ylipaino riittää diagnoosiin ?

nim: läski ja köyhä...




Totta, itsellä on ollut tuo sama vaiva ja on yhä. Kaljaa on mennyt tahtiin pari korii viikossa ja mun painoni johtu paljolti siitä. En kuitenkaan ollu mitenkään ylilihava, 97kg, mutta kun jätin kaljan pois niin nyt on paino 88kg. Mä oon harrastanu voimailua jotenka ei se läski sillai näkyny mutta kuitenkin...
Itsellä se kaljanjuonti oli ainakin sellasta "yläpään rauhottamista".
Kun ajatukset pyörii päässä ja on vähän pallo hukassa tai suuntaa vailla niin helposti menee se kymmenen putelia illassa.

Nykyään vielä repsahduksia tapahtuu, joskus menee överiks ja tulee otettua kerralla se kori. Normaalisti ei ollenkaan tai yks iso pullo illalla.

Eli se kaljan mättö heijastaa kanssa että jotakin on hakusessa.

Neutroni
Seuraa 
Viestejä26851
Liittynyt16.3.2005

Ehkä sairaalloisessa ylipainossa on usein mukana psyykkisiä tekijöitä, mutta en pitäisi vähitellen iän myötä kerääntyneitä liikakiloja merkkinä muusta kuin ihmisen normaalista laiskuudesta.

Paul M
Entäs sitten laitosasukkien tasolle päässeet? En ole nähnyt missään otoksessa laitosasukeissa selvästi ylipainoisia. Tarkoitan laitoksilla tässä ns. hulluinhuoneita.



Kyllä minä olen useinkin nähdessäni laitosvammaisia ulkoilutuksessa paheksunut mielessäni sitä, miksi ne vammaiset pitää syöttää aivan järjettömän lihaviksi. Ei se varmasti vammaisten elämää helpota, mutta lienevätkö sitten rauhallisempia hoidettavia ja kuolevat nopeammin syömästä kunnanpoliitikkojen rällästysrahoja.

Psyykkisessä sairaalahoidossa taitaa useimmiten olla maanisia ja muita sairaalloisesti yliaktiivisia, jotka liikkuvat aivan tolkuttomasti. Masentuneet ja apaattiset, joiden joukossa ylipainoiset hullut ovat, eivät yleensä ole vaaraksi ja passitetaan nappikaupan kautta kotiin kärsimään.

o_turunen
Seuraa 
Viestejä10604
Liittynyt16.3.2005

Ylipaino todistetusti johtuu geeneistä. Jos geeniruokaa syö liikaa, niin lihoo. Geeniruoka on siis kiellettävä, niinkuin usein on vaadittukin, sanoo Monsanto sitä tai tätä.

Korant: Oikea fysiikka on oikeampaa kuin sinun klassinen mekaniikkasi.
Korant: Jos olet eri mieltä kanssani olet ilman muuta väärässä.

Wiisas
Seuraa 
Viestejä3197
Liittynyt22.11.2007
Neutroni
Ehkä sairaalloisessa ylipainossa on usein mukana psyykkisiä tekijöitä, mutta en pitäisi vähitellen iän myötä kerääntyneitä liikakiloja merkkinä muusta kuin ihmisen normaalista laiskuudesta.

Tämä vielä korostuu silloin, kun samassa taloudessa asuu ja syö yhdessä laiska ja urheiluun hurahtanut. Millä se laiskan pulskea voisi olla syömättä, kun toinen tai pahimmassa tapauksessa muut mässäävät mitä tahansa ruokaa ja juomaa.

Laiskuus ja nautinnon halu - se varmasti selittää suurimman osan aikuisten normaalista ylipainosta. Tietoa on, ja kykyäkin varmasti monella, kunnon motivaatio puuttuu. Jos ulkonäkö ei ole maailman tärkeimpien asioiden joukossa, on lievästi ylipainoisen hankala löytää syytä, miksi kieltäytyisi hyvästä syömisestä.

"kyllä kaikki vielä iloksi muuttuu"

Vierailija
Wiisas

Tämä vielä korostuu silloin, kun samassa taloudessa asuu ja syö yhdessä laiska ja urheiluun hurahtanut. Millä se laiskan pulskea voisi olla syömättä,




Hän "voisi" olla, mutta miksei ole?
Pulska ei saa urheilevalta taloudenosalta tarpeeksi tukea liikkumiseen, siis yhteistä linjaa ei löydy?

Onko voima ja kunnia siis laiskalla, liikkuvalla vai kenties heitä ylempänä olevissa järjestelmissä tai rakenteissa, eiku mitä ja missä?

Vierailija

Ylipaino - Tapojesi hedelmä

Eiköhän tuo johdu lukuisista eri osatekijöistä. Sitten summataan että lähteekö vai lisääntyykö läski.

hormonit,tottumus,äidin ruuat,lähin makeisautomaatti, lautasen väri, lusikan koko, fiilikset..

Vierailija

Itse asiassa jotkut lääkärit alkavat yhdistää vehnän ylipainon tuottajaksi ja aiheuttajaksi. Tämän lisäksi sitä pahimmillaan syytetään jopa mielenterveysongelmista...

Vierailija

Ylipaino, laiskuus ja masennus voi johtua esimerkiksi kilpirauhasen vajaatoiminnasta.
Maailman lihavin mies kärsi aliravitsemuksesta, kun söi lähes pelkästään hiilihydraatteja, jotka elimistö muuttaa rasvaksi jos niitä tulee liikaa.
Jos ei niele riittävästi proteiineja, ei synny tarpeeksi kilpirauhashormoneita, serotoniinia ym. , mikä aiheuttaa aineenvaihdunnan hidastumista ja masennusta, jota jotkut poistavat ahmimalla perunalastuja ja muuta roskaruokaa.

Vierailija
Rasputin

Totta, itsellä on ollut tuo sama vaiva ja on yhä. Kaljaa on mennyt tahtiin pari korii viikossa ja mun painoni johtu paljolti siitä.



niinpä...
meikäläisen oli helppoa rempata
ruokavalio...
mutta.. mutta...
se kalja...
olenkohan riippuvainen viljasta...
riisikaljaa pitäs kokeilla...

helposti menee illassa kori...
juon kyllä muutenkin kuin kameli...
litra pari menee janoon...

urheillu olen minäkin ennen
kuin tuli rautapalikka jalkaan...
krossia ajaneelle.. toi safka oli
tottumus...
ennen sai syödä vaikka hevosen ...
ku kulutti törkeesti...
siitä tavasta kyllä eroon pääs...
mutta juomatavat jäi päälle....

Vierailija

Olin aina ollut varsin hoikka, melkein alipainoinenkin, kunnes alkoi ensimmäinen varsinainen parisuhde. Kiloja kertyi jokunen kun toisen kanssa oli helpompi ihan fyysisesti raahata herkkuja kotiin (kun kerrankin oli kuski eikä joutunut bussissa kiikuttamaan!) Siinä meni sitten aina joka sortimenttia joka päivä. Vasta kahden lainan yhtäaikainen maksaminen pisti jotain rotia syömätouhuihin. Eron jälkeen ja muuten raskaassa elämäntilanteessa paino romahti lähes 10 kg, vaikka kyllä jotain herkkuja tuli vielä edelleenkin syötyä. Aloittaessani nykyisen parisuhteeni alkoi se syömätouhu taas uudelleen, joten voin sanoa että parisuhteessa ihmiset lihovat kyllä - jos moiseen suostuvat. Kun tavattiin, piti juhlia syöden. Kun oltiin erossa, piti lohduttautua herkuin. Lopulta painoin niin paljon että näkyi jo lievät läskivekit vyötäröllä ja käsivarsissa, ja silti painoindeksi näytti normaalia eli alle 25 (WTF?!)

Sittemmin olen erinäisistä syistä joutunut rajoittamaan hiilareita ja olen laihtunut välillä niin että olen näyttänyt rumalta laihuuden takia. Nyt yritän saada painon pysymään 56 kg:ssa jossa minulle ei vielä ilmesty kauhean pahoja mummojuonteita kaulaan (kuten alemmassa painossa).

Naisten tyypillisimpiä syitä ylipainoon lienevät seurustelu tai sen puute, synnytykset ja niiden jälkeinen aika (monet äidit syövät vauvalta ylijääneet bonat ja piltit ja nehän lienevät varsin ravinteikkaita?) ja sitten tietenkin elämän yleinen tylsyys.

Isäni deekuasteelle päästyään oli varsin hoikka. Taisi mennä enemmän korvikkeita kuin kaljaa? Lisäksi mielialalääkkeet toisinaan turvottavat ihmistä, ainakin ex-mieheni alkoi paisua pillerirallinsa etenemisen myötä.

Lihavuuden julistaminen sairaudeksi tekee asiasta vaikeasti ratkaistavan, koska lihava voi aina vedota siihen että olen sairas joten en mahda tälle mitään. Siihenhän jo jotkut alkoholistitkin ovat päätyneet. Toisaalta voi ajatella myös niin että olen sairas joten pyrin tervehtymään.

Omien kokemusteni johdosta jokaiselle laihtumaan pyrkivälle tyrkyttäisin heti ensimmäiseksi vehnän + sokerin poisjättämistä. Jos se ei vaikuta mitenkään niin sitten on jotain pahasti vialla.

Vatkain
Seuraa 
Viestejä27432
Liittynyt4.3.2008

Mä voisin kyllä uskoakin tuohon, että lihavuus on psykologinen sairaus. Mutta siihen en usko, että sen taustalla olisi vain ja ainoastaan yksi sairaus vaan ylipaino on monen tekijän summa.

Mä olen aina omannut rubensilaiset muodot, on reittä, tissiä ja persettä. Uumallakin on puristettavaa. Mutta silti ennestään alamaissa ollut itsetuntoni romahti viime talvena kun lihoin varmaan 10-15 kg. Lihominen oli monen tekijän summa. Se alkoi palatessani ulkomailta suomiruoan ja äetin lihapatojen ääreen. Homma jatkui epätyypillisellä masennuksella ja sen lääkityksellä. Kaikki tekijät yhdessä vaikuttivat lihomiseeni.

Nyt voin henkisesti paremmin. Masennus on taas kerran osaksi takana päin ja olen omassa asunnossani poissa äetin kattiloilta. Olen kiinnittänyt huomiota siihen mitä syön, vaikka liikuntaa en harmikseni ole kyennyt tarpeeksi lisäämäänkään. Joka tapauksessa henkinen vireystilani riittää kaupassa käyntiin pizzerian sijaan ja ruoan laittoon einesten lämmittelyn sijaan. Ja mikä parasta, painokin on alkanut tippua Vanhat housuni menevät jo jalkaan ja kiinnikin! Alkukesästä ei puhettakaan että olisi mennyt ne housut lähelekkään kiinni!

Omalta osaltani voin siis sanoa, että lihomiseni oli monen tekijän summa. Laihtumiseni tapahtuu hitaasti ja varmasti ja varmaan tärkein asia painon hallinnassa minulle on ollut huomata, että mitään ei tapahdu yhdessä yössä. Samoin kuin jos sorrun sipsipussiin, niin se ei tarkoita ettäkö koko homma olisi pilalla. Sitten pitää vaan jättää se seuraava pussillinen syömättä ja palata takaisin vihannestenkeittohommiin. Muutos on tapahtunut pääni sisällä. Jos syön pussin sipsejä en ole tuomittu ikuiseksi läskiksi vaan homman voi aloittaa alusta ja jättää herkuttelun taas vähäksi aikaa. Painonhallinta tuntuu helpolta kun palikat on kasassa.

Hämmentää.

Sivut

Uusimmat

Suosituimmat