Empiiriset havainnot aistiemme välityksellä

Seuraa 
Viestejä475
Liittynyt21.8.2006

Tulin tuossa vähän pohtineeksi aivojemme tapaa tulkita elimiemme aistimia asioita. Jos kaikki havaitsemamme asiat, jotka ovat aivojemme tulkintaa eri aineiden(kemia ja sähkö) vaikutuksesta aivoissa, asioista joita koemme ja "näemme", niin miten voidaan määritellä missä menee raja, aivojen ns. oikean ja väärän aistimuksen tulkinnan välillä?

Eli "kaikkihan" perustuu alunperin geeneihin ja aivojen rakenteeseen yms., mutta kun lisätään tähän ruokavalio, saattaa eri henkilöillä, joilla täysin erilaiset geenit ja ruokavaliot, olla ainakin hieman erilainen konkreettinen näkökulma havainnoitavaan reaaliin maailmaan..eikö?

Ja kun tähän yhtälöön lisätään päihteet, jotka muuttavat aivokemiaa ja sen toimintaa, niin missäköhtaa voidaan sanoa, että henkilö havainnoi väärin, jos hän vaikka näkee tai kuulee jotakin mitä toiset eivät?

Jos perustaksi ottaa, että päihteetön ja ns. normaaliruokavalioinen elämä on ainoa oikea maailma, jota voi havainnoida, voidaanko silloin varmuudella sanoa, että se on absoluuttisen oikea ja mitään muuta ei voi olla olemassa?

Koska kuitenkin kaikki on vain elimien kautta aistittua, joka välittyy aivoihin, syntyy kemiallisia reaktioita, välittäjäaineet toimivat ohjelmoidusti ja siitä seuraa ns. oikean havainnon aivoihin kirjoittava yhtälö.

Eli varmaankin ainakin jossainmäärin kävi selväksi, että kyseenalaistan havainnoitavan maailmamme, tai pikemminkin, onko kaikki havaitsemamme kuitenkaan aivan absoluuttista. Koska geenimme ja perimämme on aikapitkälle samanlaisia, joten ns. kollektiivisesti koemme varmasti monet asiat samalla tavoin.
Tämä johtunee miljoonien vuosien evoluution tuloksesta?

Mutta, ihminen on eläin, niin eikö se voi käytännössä nauttia kaikista terveydelle suoranaisesti haitattomista luonnonvaroista? Vaikkakin ne aiheuttaisivat aivokemian muutoksia, mutta kuka määrittää sen, mikä on käytännössä lopulta oikeanlaista aivotoimintaa, jos poissuljetaan nykyiset standardi ajattelumallit ja yhteiskunnan sekä valtioiden elinten luomat käsitteet?

edit:

Ja haluan korostaa, että aiheeni ei liity mitenkään laillisten tai laittomien päihteiden puolustamiseen, vaan juurikin pohdintaa koemmeko elämän ja maailman visuaalisella puolella samalla tavoin. Ja onko maailma täysin absoluuttisen sama kaikille, otettaessa huomioon havainnointi ja sen tuottamat "kuvat" aivoissa.

Olisi paljon parempi roikkua puussa ja syödä banaania.

Kommentit (11)

Vierailija

Niin, mitenpä sen määrität. Itse olen miettinyt joskus, että näkevätköhän kaikki ihmiset esimerkiksi värit samalla tapaa. Toki kun puhutaan esimerkiksi sinisestä, tulee suurimmalla osalla mieleen ehkäpä meri tai taivas. Mutta kun on pienenä opittu että taivaan väriä sanotaan siniseksi, niin milläpä vertailet. Ehkäpä joku näkee taivaan vaikkapa sen värisenä, mitä olen itse tottunut sanomaan oranssiksi, mutta hän kutsuu sitä siniseksi koska on niin oppinut.

Jos edelleen väreistä puhutaan, niin etenkin näin syksyisin moisella voisi olla suurtakin vaikutusta vaikkapa syysmasennuksen tulon kanssa. Ulkona on synkkää, mutta ehkä joillakin on vielä hieman synkemmät näkymät, johtuen siitä että he kokevat ulkomaailman erilaisena kuin minä, tai joku muu.

anklebone
Seuraa 
Viestejä475
Liittynyt21.8.2006
Edup
Niin, mitenpä sen määrität. Itse olen miettinyt joskus, että näkevätköhän kaikki ihmiset esimerkiksi värit samalla tapaa. Toki kun puhutaan esimerkiksi sinisestä, tulee suurimmalla osalla mieleen ehkäpä meri tai taivas. Mutta kun on pienenä opittu että taivaan väriä sanotaan siniseksi, niin milläpä vertailet. Ehkäpä joku näkee taivaan vaikkapa sen värisenä, mitä olen itse tottunut sanomaan oranssiksi, mutta hän kutsuu sitä siniseksi koska on niin oppinut.

Jos edelleen väreistä puhutaan, niin etenkin näin syksyisin moisella voisi olla suurtakin vaikutusta vaikkapa syysmasennuksen tulon kanssa. Ulkona on synkkää, mutta ehkä joillakin on vielä hieman synkemmät näkymät, johtuen siitä että he kokevat ulkomaailman erilaisena kuin minä, tai joku muu.




Tuota väriasiaa olen itsekin pohtinut.. Näkevätköhän oikeasti lahjakkaat maalarit tai taiteilijat, miksei myös vaatesuunnittelijat värit erilailla tai selkeämmin kuin ns. lahjattomat?

Olisi paljon parempi roikkua puussa ja syödä banaania.

anklebone
Seuraa 
Viestejä475
Liittynyt21.8.2006

Onko asiaa jo aiemmin täällä pohdittu jossakin ketjussa, kun ei tunnu löytyvän vastakaikua? Vai onko vika itse aloituksessa?

Olisi paljon parempi roikkua puussa ja syödä banaania.

anklebone
Seuraa 
Viestejä475
Liittynyt21.8.2006

Tuli lisäksi mieleen, että mikäli kokee jonkin asian eritavalla kuin monet muut, saattaa käsitys "oikeasta" ja "väärästä" olla hänen kohdallaan erilainen. Vaikka ei puhuttaisi edes psykopaatin määritelmästä vaan ihan vaan, että havainnoi asian erilailla, kokee sen siten myös eritavalla, joten saattaa päätyä erilaiseen oikean ja väärän määritelmään. Moraaliset käsitteet, omatunto yms.

Tässä tietysti liikutaan nyt sellaisilla rajoilla, joihin kaipaisi ammattilaisen näkökulmaa. Psykologit, psykiatrit tai muut alaa lukeneet, ottakaa kantaa..

Olisi paljon parempi roikkua puussa ja syödä banaania.

Vierailija

Aivan taatusti koemme asiat yksilötasolla eri tavoin. Mutta ovatko syyt fysikaaliset (erilaiset aivot), tunneperäiset tai kulttuurelliset jne. onkin sitten se mitä sietää pohtia.

Kun esim. hartaaksi kristityksi yhteisössään kasvanut näkee vessanovessa olevassa läikässä Jeesuksen piirteet ja toinen ihminen pelkän läikän, ei todellakaan voida puhua yhteneväisestä visuaalisesta kokemuksesta. Jotkut ihmiset puolestaan näkevät 3D-stereokuvissa ulottuvuuksia, jotkut eivät.

http://www.eyetricks.com/3dstereo121.htm

petsku
Seuraa 
Viestejä1473
Liittynyt6.6.2009

Epätarkkuusperiaatteen mukaisesti mittaus häiritsee mittauksen kohdetta. Koska aistiminen on mittaamista, ei voida aistia mitään vuorovaikuttamatta samanaikaisesti kohteen kanssa. Vaikka siis olisikin olemassa jokin absoluuttinen "todellinen olemus" kaikelle, me muovaamme väistämättä maailmankaikkeutta omilla havainnoillamme kukin erilaiseksi.
"Todelliseen olemukseen" on paha ottaa kantaa, kun se vaikuttaa olevan ihmisen tavoittamattomissa.

Vierailija

1. Kahden fenomenologisen maailman samankaltaisuudesta:
Aistinelimen yksilöllisesta ainutlaatuisuudesta johtuen, seuraten järjestelmän samankaltaisuusperiaatteen hypoteesia - samankaltainen tila järjestelmässä johtaa samankaltaiseen fenomenologiseen tilaan ja vs - fenomenologinen maailma yksilössä 'a' on eri kuin yksilössä 'b'* siten, että kahden yksilön on satunnaista todennäköisyyttä silmälläpitäen lähes mahdotonta "omistaa" täysin "yksi yhteen" samankaltaiset tilat.

*Olettaen, että yksilöt 'a' ja 'b' "asuvat" tai ovat olemassa eri järjestelmissä (aistinelimissä). Nykyisen näkemyksen mukaan kuitenkin on oletettava, että '1 asukas (=fenomenologinen kokija) / järjestelmä', joka sisältää em. olettamuksen.

2. Oikeasta ja väärästä karkeistuksen kuvauksessa:
Sanan 'oikea' käyttö tässä kontekstissa viittaa kokijan karkeistuksen* olevan täsmällinen kopio ulkoisesta maailmasta, joka on mahdotonta olemuksien eroavaisuuksista johtuen (fyysinen ja henkinen [eron tekemiseen ei tarvita dualismin hyväksymistä, vain kielikuvien käyttämistä asiayhteydessä] ovat erilaisia asioita, jollakin tavalla). Tämä johtuu muiden muassa seuraavista seikoista:
Ensimmäiseksi: Karkeistus ei voi olla ympäröivä maailma, se voi vain kuvastaa sitä tietoisuuteen tai kognitiiviseen järjestelmään.
Toiseksi: Aistinelimemme eivät rekisteröi jokaista mahdollista ärsykettä, kuten on esimerkiksi joidenkin sähkömagneettisten ilmiöiden kanssa.

'Oikean' on siis viitattava tilastotieteelliseen kokemuksen keskiarvoon jonkinlaisessa kokijoiden populaatiossa. Ulkoisten instrumenttien mittaaman maailman korrelaatio fenomenologisen kokijan kokemuksiin on sinänsä eri aihe kuin tämä, sillä ulkoiset instrumentit ovat luettavissa vain ko. kokijoiden aistimien kautta.

*Karkeistus on em. fenomenologinen tila; subjektiivisen kokijan tietoisuudessa oleva tai sen muodostava kokemusten summa. Sanaa 'karkeistus' tässä muodossa käytti ensimmäistä kertaa (tietääkseni) Esko Valtaoja, loistavassa kirjassaan Kotona Maailmankaikkeudessa.

3. Epistemologisista implikaatioista:
En missään muodossa kannata relativismia epistemologisena vakaumuksena, korostan vain tietynlaisen subjektiivisuuden vaikutusta yksilöllisen kokijan kokemassa maailmankaikkeudessa.

4. Yhteenveto:
Ei ole (käytännössä) kahta samanlaista fenomenologista tilaa. Ei ole myöskään 'oikeaa' henkilökohtaista näkemystä maailmasta. On vain yksilöllisiä näkemyksiä, karkeistuksia, jotka poikkeavat populaation keskiarvosta jollakin tavalla. Tämän poikkeaman mittaamiseen, ja henkilökohtaisen aistinavaruuden mittaamiseen, keskittyy mm. F. Varelan neurofenomenologia.

Vierailija

Aistiminen on prosessi, jossa
a) aluksi aistielimet vastaanottavat tiedon,
b) seuraavaksi valitsemme tästä infotulvasta sen, mitä viemme tarkempaan prosessointiin, jossa
c) tulkitsemme havainnon, annamme sille merkityksen, teemme johtopäätöksiä, jne. ja
d) mahdollisesti opimme jotain uutta, jonka myötä havaitsemisprosessi on jatkossa toisenlainen.

Meidän aiempiin kokemuksiin perustuvat asenteet ja uskomukset vaikuttavat hyvin voimakkaasti tämän prosessin etenemiseen ja lopputulokseen. Olemme esim. herkistyneet kokemuksiimme pohjautuen reagoimaan meidän nimeen, joten jos joku mainitsee meidän nimen, kiinnitämme siihen hyvin herkästi huomiota monen ihmisen päällekkäisestä puheensorinasta, vaikka olisimme keskittyneet kuuntelemaan jotain toista henkilöä.

Yleisesti pyrimme tekemään havaintoja, jotka tukevat aiempia uskomuksiamme. Tämä on sikäli järkevää, että olisi kovasti meidän psyykkisiä resursseja kuluttavaa etsiä aktiivisesti aistimuksistamme/kokemuksistamme informaatiota, joka on ristiriidassa nykyisiin käsityksiimme nähden.

Pyrimme myös tulkitsemaan havaintojamme siten, että tulkinta aiheuttaa meille mahdollisimman vähän psyykkistä ristiriitaa. Mikäli olemme esim. ostaneet vasta auton ja siinä ilmenee jokin vika, emme välttämättä anna vialle niin suurta painoarvoa kuin ulkopuolinen ihminen, koska merkittävän vian myöntäminen herättää meissä harmittavan epäilyksen siitä, teimmekö huonon ostoksen. Meidän havaintoihin ja havainnoista tekemiimme tulkintoihin vaikuttaa siis selvästi se, millaisia tunnereaktioita mikäkin tulkinta meissä herättäisi.

Tämä pikaisena katselmuksena havaitsemisen psykologiseen puoleen. Prosessin tiivistää Neisserin havaintokehä:

Vierailija
Qadesha
Jotkut ihmiset puolestaan näkevät 3D-stereokuvissa ulottuvuuksia, jotkut eivät.

http://www.eyetricks.com/3dstereo121.htm


Tuossa tuskin on kyse niinkään aistinelinten yksilöllisyydestä kuin tekniikasta, joka on hyvin yksinkertainen, mutta jota kaikki eivät millään tahdo hoksata. Kuvasta pitää katsoa "läpi" niin, että sen tietyt osat asettuvat päällekkäin. Jos taas katsoo kuvaa silmät ristissä, 3D-vaikutelma vääristyy negatiivikseen; kohoumat muuttuvat kuopiksi ja päinvastoin. Yhdellä silmällä 3D-vaikutelmaa ei voi saada.

o
Seuraa 
Viestejä1643
Liittynyt16.11.2005
anklebone

Tuota väriasiaa olen itsekin pohtinut.. Näkevätköhän oikeasti lahjakkaat maalarit tai taiteilijat, miksei myös vaatesuunnittelijat värit erilailla tai selkeämmin kuin ns. lahjattomat?



Enempikin luulisin synestisian antavan enempi ulottuvuutta, kuin että väriä itsessään edes voisi olla kovin monella tavalla kokea.

Vilayanur Ramachandran: A journey to the center of your mind
http://www.youtube.com/watch?v=Rl2LwnaUA-k

Every man is guilty of all the good he did not do. (http://www.youtube.com/watch?v=xaTKDMYOBOU)-Voltaire

Uusimmat

Suosituimmat