Miehiin kohdistuva henkinen ja fyysinen väkivalta

Seuraa 
Viestejä45973
Liittynyt3.9.2015

Miehiin kohdistuva henkinen ja fyysinen väkivalta.

Miksi vain toiseen sukupuoleen kohdistuvaan väkivaltaan tulee puuttua?
Eivätkö sukupuolet olleetkaan tasa-arvoisia?
Miksi sukupuolet asetetaan eri viivoille?
Eikö ongelma ollutkaan väkivalta, vaan ainoastaan naisiin kohdistuva väkivalta?

On hienoa ja ihailtavaa tuoda esille naisten ongelmat ja miesten ongelmat on hyväksyttävää jätättää naisten ongelmien varjoon. ”Nehän ovat vain miehiä, sortaneet meitä naisia aiemmin”, vaikuttaa olevan monen samanhenkisen ajatusmaailman pohja. Oikeudenmukaista se ei kuitenkaan ole. Saati sitten sukupuolellista tasa-arvoa ajavaa.

HS: Pojan on vaikea puuttua tyttöystävänsä väkivaltaisuuteen
Väestöliiton Poikien puhelimessa on huomattu oikeuspoliittisen tutkimuslaitoksen (HS 20. 8.) esiin nostama tyttöjen väkivaltaisuus poikia kohtaan.

Valitettavasti nuoret miehet tuntuvat kokevan, että miesten miehiin kohdistaman väkivalta on normaalia ja hyväksyttyä. Sen sijaan nuorten naisten poikaystäviinsä kohdistama väkivalta on vaiettu ja odottamaton tabu, johon pojat eivät osaa eivätkä uskalla reagoida mitenkään.

Nuoret miehet saavat puhua Poikien puhelimessa luottamuksellisesti omalla kielellään. Vuonna 2009 käydyissä keskusteluissa he kertoivat kokemuksistaan, asenteistaan ja peloistaan väkivaltaa kohtaan.

Keskusteluissa miehiin kohdistuva väkivalta on tavallista, jopa arkista. Pojat ovat tottuneet siihen että miesten kesken on olemassa väkivallan uhka. Tämä on selvästi useimpien soittajien mielestä väärin, mutta myös tosiasia, jonka kanssa he ovat oppineet tulemaan toimeen.

Naisiin kohdistettu väkivalta on sen sijaan poikien ja nuorten miesten mielestä kiellettyä ja häpeällistä. Vuosikymmeniä jatkuneiden kampanjoiden viesti on sisäistetty: nuoret miehet tuomitsevat naisiin kohdistuvan väkivallan järjestelmällisesti.

Naisten miehiin kohdistama väkivalta on puolestaan miehille arka aihe. Siihen on vaikea reagoida, eikä siitä voi oikein missään puhua.

Nuoret miehet ovat tottuneet siihen, etteivät kerro heihin kohdistuvasta väkivallasta.

Puheluissa pojat ihmettelevät sitä, että tytöt tuntuvan voivan käyttää väkivaltaa ilman jälkiseuraamuksia ja tietävän sen. Pojat kertovat tyttöjen käyttävän väkivaltaa myös muita tyttöjä kohtaan yhä useammin. Asiasta puhuvat pojat ovat neuvottoman ja epätoivoisen oloisia.

Niin lähisuhdeväkivaltakampanjoiden kuin yleisen aggressiokasvatuksenkin painopisteen siirtäminen koskemaan vahvemmin myös tyttöjä ja naisia olisi ratkaisu tähän pahenevaan ongelmaan.

JOONAS KEKKONEN Poikien puhelimen palvelukehittäjä,
SAMULI KOISO-KANTTILA johtava asiantuntija Väestöliitto

Sivut

Kommentit (147)

Vierailija

Ironista on että kun söörtsäsin netistä "Miehiin kohdistuva väkivalta" niin 95% haun tuloksista johti tutkimuksiin tai keskusteluihin naisiin kohdistuvasta väkivallasta.

Joskus kuulu joku epätöivoinen ääni joka yrittää nostaa päätään ja sanoa, mutta entäs miehet...

Täälläkin käydyissä keskusteluissa on usein voimakkain keinon yritetty vaimentaa ja vähätellä miehiin kohdistuvaa väkivaltaa. Mies on myös harvoin halukas itsekkään kohtaamastaan fyysisestä tai henkisestä väkivallasta puhumaan, peläten leimautuvansa vihtoriksi.

Vierailija
Rasputin
Ironista on että kun söörtsäsin netistä "Miehiin kohdistuva väkivalta" niin 95% haun tuloksista johti tutkimuksiin tai keskusteluihin naisiin kohdistuvasta väkivallasta.

Joskus kuulu joku epätöivoinen ääni joka yrittää nostaa päätään ja sanoa, mutta entäs miehet...

Täälläkin käydyissä keskusteluissa on usein voimakkain keinon yritetty vaimentaa ja vähätellä miehiin kohdistuvaa väkivaltaa. Mies on myös harvoin halukas itsekkään kohtaamastaan fyysisestä tai henkisestä väkivallasta puhumaan, peläten leimautuvansa vihtoriksi.




Siksipä pelkäänkin, että tämä keskustelu ei saa tuulta purjeisiinsa. Toivon toki, että näin ei kävisi. Aihe on todellakin keskustelun arvoinen ja mielenkiintoinen.

Vierailija
Muikku Muunala

Siksipä pelkäänkin, että tämä keskustelu ei saa tuulta purjeisiinsa. Toivon toki, että näin ei kävisi. Aihe on todellakin keskustelun arvoinen ja mielenkiintoinen.




Kuin myös luulen.

Kirjoituksista päätellen palstalla epäilemättä on miehiä jotka ovat kokeneet naisten taholta ainakin julmaa henkistä väkivaltaa. Joskus tuntuu että jonkun kommenttien pohjalta naisen on täytynyt mennä sinne miehen herkimmille alueilla ja repiä sielu ja itsetunto ulos. Siitä osoituksena monen miespalstalaisen kyyninen naisiin suhtautuva asenne. Tilannetta ei mitenkään paranna muutaman naispalstalaisen ilkunta ja peräkammarin pojaksi vähättely.

tiäremiäs
Seuraa 
Viestejä13176
Liittynyt3.4.2005

Feministit lähtee katos siitä että kaikki miehet on väkivaltaisia ja lyö naisia. Eli jotenkin miehet kestää väkivaltaa?

Todellisuudessa miehet ei lyö sen enempää ketään tai mitään kuin naisetkaan.

Esim. Itse en ole väkivaltainen ja enkä lyö ketään toista.

Yhtä traumaattista väkivalta on jos joku lyö minuakin. Eli siitä olenkin päättellyt. Että naisiin kohdistunutta väkivaltaa ei saada kuriin jos ei tasaisesti puuttu väkivaltaan yleisesti. Se ei voi olla perustelu että naisia löydään enempi niiin niitä ei saa lyödä. Pitää puuttua tasaisesti sukupuolesta riippumatta väkivaltaan. Jos hyväksytään toisten väkivalta ja kielletään toisen niin mitä siitä tulee muuta kuin lisää väkivaltaa?

Vierailija

Lyöminen on väärin,
mutta jos heikompi lyö vahvempaa, se ei ole ihan niin paha kuin jos vahvempi lyö heikompaa.

Viimeistään siinä vaiheessa jos kumpi tahansa alkaa käyttää aseita, on parasta yrittää saada poliisi paikalle.

Vierailija
Rasputin
Miehiin kohdistuva henkinen ja fyysinen väkivalta.

Miksi vain toiseen sukupuoleen kohdistuvaan väkivaltaan tulee puuttua?


Koska se antaa valtaa toiselle sukupuolelle.
Eivätkö sukupuolet olleetkaan tasa-arvoisia?

Ei. Riippuu siitä mitä tasa-arvolla yleensä tarkoitetaan. Elokuvien suositusikärajatkin aikoinaan (mahd. nykyäänkin) olivat korkeampia jos filmissä näytettiin naisen tappamista. Miesten tappaminen oli sen verran inhimillisempää, että sitä voitiin antaa nuorempien katseltavaksi.
Miksi sukupuolet asetetaan eri viivoille?

Koska ne ovat erilaisia.
Eikö ongelma ollutkaan väkivalta, vaan ainoastaan naisiin kohdistuva väkivalta?

Näin tuntuu ajattelevan mm. Amnesty International.

Vierailija
pinklin
Lyöminen on väärin,
mutta jos heikompi lyö vahvempaa, se ei ole ihan niin paha kuin jos vahvempi lyö heikompaa.

Miehen pitäisi perinteisen käsityksen mukaan hanskata väkivalta, sekä oma, että muiden.

Heikompi/vahvempi-asetelma ei ole mikään peruste. Mies keskimäärin fyysisesti vahvempana on sukupuolten välisessä väkivallassa aina jollain tapaa heikoilla ollessaan sen uhrina. Mitä puolustuskeinoja miehellä todellisuudessa on? Vastaaminen väkivallalla tekee miehestä automaattisesti itse syypään koko episodiin ja on yleisesti tuomittu. Esim. rikosilmoituksen teko on raukkamaista, nössö ei itse pärjää. Jäljelle jää passiivinen vaikeneminen. Ja häpeä.

Vierailija

Olikohan tätä naista hakattu:

Miestä puukotettiin yksityisasunnossa Kajaanissa
Lauantai 24.10.2009 klo 11.44

Kajaanilaismiestä puukotettiin useita kertoja kerrostaloasunnossa Kajaanin Variskankaalla perjantaina.

Poliisin mukaan 52-vuotiaan miehen vammat eivät ole hengenvaarallisia. Poliisi otti tapahtumapaikalta kiinni 49-vuotiaan kajaanilaisnaisen. Hänet on pidätetty epäiltynä tapon yrityksestä.

Alkoholilla epäillään olleen osuutta puukotukseen.

Vierailija

Tietenkään miehiin kohdistuva väkivalta ei ole sen oikeutetumpaa ja sallitumpaa kuin naisiin tai lapsiinkaan kohdistuva.

Se mikä minun on itse vaikeampi ymmärtää on että minkä vuoksi joku mies puhuessaan naisten taholta kokemastaan väkivallasta aina jämähtää nimenomaan sanapariin henkinen väkivalta. Se että miksi siedetään v-tuilua (miksei erota) ja se miksi päänaukomiseen pitäisi vastata nyrkkiä heilutellen ei vaan aukene. Tuntuisi äkkiseltään siltä että henkistä väkivaltaa on helpompi lähteä pakoon, joten ihmetyttää että miksi sitten kukaan ollenkaan jää sitä sietämään?

Mutta jos ajattelen omaa sukupuoltani, niin voi olla että nainen on kokenut lähes syntymästä lähtien niin paljon ns. henkistä väkivaltaa että on niin täysin turtunut siihen etten koe sitä enää juuri minään??? En ryhdy yksityiskohtaisesti käymään läpi kaikenlaisia omia kokemiani nöyryytyksiä, solvauksia jne. Voin tehdä sen huomion että ei sitä oikeastaan niin vain paetakaan sitä henkistä väkivaltaa. Ainahan voi sanoa että vaihda maisemaa, vaihda kaveripiiriä, mutta jos on luonteeltaan jotain näistä:

a) ärsyttää alfaihmisiä koko olemassaolollaan
b) ei osa pitää puoliaan
c) ottaa helposti itseensä

niin sehän on ihan sama missä on ja kenen seurassa.

Jos koko elämäsi ajan kuuntelet pieniä ivallisuuksia, siedät pieniä tökkäisyjä, otat niskaasi kohteliaisuuksiinkin kätkettyjä tölväisyitä niin siitä tulee varmaan niin toinen luonto koko asiasta ettei enää erota mikä on normaalia kanssakäymistä ja mikä menee henkisen väkivallan puolelle.

En osaa pitää juuri itseäni esimerkkinä kaikkein pirullisimmasta riivinraudasta, vaikka tiedän että kykyä pisteliääseen puheeseen on. Ei ehkä niinkään kotioloissa ja live-elämässäkin harvemmin, mutta netissä tämä puoli on tullut enemmän esiin. Oli miten oli, mutta kun ajattelen tietynikäisiä naisihmisiä omassakin suvussani, niin kyllähän se aika häijy voi naisluonto olla. Taustalla on tietysti kurjat lapsuudet ja huonot kokemukset parisuhteissa jne. mutta jossain vaiheessa ihmisen pitäisi aina herätä ja huomata että mitähän sieltä suusta oikein tulee ulos, koska sanotaan että sydämen kyllyydestä suu puhuu - ja voisi ajatella jopa että sydämen kylmyydestä suu puhuu.

Itse pidän ultimaatumina pahana että fyysisten rajojen yli kävellään, sen vuoksi raiskaaminen ja pahoinpitely ovat omasta mielestäni ne pahimmat teot mitä toiselle voi tehdä. Mutta kyllähän toki mielikin voi myrkyttyä ja kun on ihmisten juttuja kuunnellut, niin vielä 60-vuotiaanakin aristaa sitä mitä kuuli lapsena, varsinkin jos sen sanoi joku jonka olisi pitänyt rakastaa lasta.

Toisaalta jos ajattelen fyysistä väkivaltaa siten että mies on uhri, varmaankin fyysiseen kipuun yhdistyy vielä se henkinen nöyryytys että miehenhän ei "kuuluisi" olla se turpaan ottava osapuoli, joten asiasta ei tee mieli puhua ääneen?

Toki asiasta pitäisi puhua ja saa puhua. Mikä se sellainen aihe olisi mistä ei saisi. Pitäisi muistaa että kun jonkun ihmisen ongelmia hoidetaan niin se ei ole mitenkään toisilta pois. Jos pahoinpidelty on mies ja asiaa käydään läpi, ei sen pitäisi olla mikään verinen loukkaus pahoinpideltyjä naisia kohtaan.

Mutta jos mietitään edelleen tuota henkistä väkivaltaa, niin onko miehillä sitten vähemmän keinoja sietää sitä tai hankkiutua siitä eroon? Tottakai naisena on helpompi ajatella että jos miestä on lapsesta asti pelkästään kehuttu ja paapottu, hän ei voi sietää sitä etteivät kaikki käyttäydykään häntä kohtaan iloisen palvelevaisesti, vaan saattavatpa jopa purkaa häneen turhautuneisuuttaan siinä missä kehen tahansa ihmiseen. Mutta tässä ketjussa kai tuskin on kyse mistään sellaisista kullannuppumiehistä jotka ovat liian herkkiä sosiaaliseen kanssakäymiseen, vaan ihan sinänsä tavallisista miehistä jotka kokevat väkivaltaa.

Se miksi naiset saattavat ajatella että miehiä on pidetty henkisellä puolella lapsena pumpulissa voi tietysti johtua niistä kokemuksista mitä naisilla on itsellään ollut sisarussarjansa jäseninä. Itselläni ei ole sellaista tunnetta että veljeni olisi ollut puolijumala ja minusta viis (minustaviis-kokemuksia kyllä oli mutta ei välttämättä veljeeni vertautuen), mutta muut naiset ovat välillä antaneet tällaista ymmärtää että perheen poikia on arvostettu enemmän. Ehkä tällaiset tilanteet myöhemmin kostautuvat, nekin, siten että naiset ilkeilevät miehille koska kokevat että heitä on pidetty eriarvoisessa asemassa kuin veljiään?

Vierailija

Eihän henkinen (sanallinen) väkivalta miesten puolelta voi kovin tuomittavaa olla, koska naiset ovat sillä saralla se vahvempi osapuoli. Eikös se loogisesti nyt niin mene?

Vierailija
Barbaari
Miksi nainen lyö miestä?



Syitä voivat varmaankin olla tasapainottomuus ja kykenemättömyys hallita impulssejaan, itsepuolustus, kotoa opittu tapa (tätä en ole ikinä kuullut kenenkään tutkineen eli äidiltä tyttärelle periytyvää väkivaltaisuutta!)

Olen ennenkin jo maininnut omista väkivaltaisuuksistani, joten mainitaan jälleen kun en itse osaa välttämättä sen kummemmin kategorisoida tekojani siistien syiden alle. Tai osaan, mutta osannenko oikein kun en ole psykologi tms.? Elikä nykyisessä parisuhteessani kun mies sai jonkin lähetyksen eikä saanut pakettia auki, hän sai taas jonkin hänelle tyypillisen raivokohtauksen ja huusi ja jäkätti. Tarjosin hänelle apuani ja sanoin että voin eräällä vippaskonstilla saada paketin helposti auki, mutta mies huusi kahta kauheammin, kuin sumusireeni konsanaan ja tässä kohtaa minulla sen verran pimeni päässä että löin häntä pakastebroilerilla päähän. Toisen kerran kävi niin että jokin miehen videolle ajastama ohjelma ei ollut tallentunut, jonka johdosta hän sai raiviksen ja paiskasi veitsen pystyyn lattiaan jonkin matkan päähän jalkaterästäni. En ajatellut niinkään veitsen läheisyyttä jalkani suhteen, vaan sitä että olin juuri muuttanut uuteen asuntoon ja "yksi alkaa tuhota sitä minkä ehtii", ja tämän sekunnin murto-osan aikana kun ajatus/tunne vilahti päässäni löin miestä nyrkillä päähän.

Tuosta viimeisimmästä tapahtumasta on yli 8 v. Se miksi en nykyään riehu ja lyö johtuu siitä että jossain vaiheessa siirsin raivoni korvieni väliin ja nykyään lyön mielikuvissa. Mutta enemmän kuin tämä asiaan vaikuttaa se että mies alkoi itse vuosien varrella rauhoittua ja ei saa enää raivokohtauksia, tai niitä tulee harvemmin ja ovat lievempiä.

Itse en ole tästä osannut muuta päätellä kuin että heijastan ympäristöni tunnetiloja ja minun on hyvin vaikea sulkea itseäni siten että muiden ihmisten tunteet eivät vaikuttaisi minuun. Tämän lisäksi koen huutamisen (mitä kotonani ei harjoitettu, siellä kun vallitsi lähinnä kylmä sota) erittäin uhkaavana, johtuen ehkä siitä että aistini ovat yliherkät ja mm. kovat äänet saavat minut pois tolaltani hyvin helposti. Jopa niin että metelissä tuntuu kuin en pystyisi edes ajattelemaan, pää menee aivan turraksi ja minun on pakko päästä heti pois paikalta. Myöskään en kuule mitä minulle sanotaan, eli olen melukuuro.

Lisäksi äitini on osoittanut jossain määrin väkivaltaista taipumusta, tosin hänen pahin "uhrinsa" oli muuan huonekalu jonka hän puukotti raivon tullen. (Olin itse jo tuossa vaiheessa ajat sitten lähtenyt kotoa, mutta hän kertoi teostaan kun ihmettelin reikiä.)

Löisinkö jotakuta itseäni heikompaa? En taida pystyä edes ajattelemaan tuollaista. Tappaisin varmaan itseni jos niin tekisin.

Vierailija

Tiedän varmuudella että naiset on raiskannu miehen.
Kerron tarinan silläkin uhalla, että hullu munkki on palannut juurilleen, jengin mielestä.

Tää tapahtu parisen vuotta sitten Pattayalla.

Mun englantilainen kaveri Rick oli siellä käymässä. Se näki baarissa kun viereisen baarin baaritytöt raiskasivat asiakkaan. Kaveri oli tajuttomassa kännissä ja istu sellasella selkänojallisella baarijakkaralla. Gimulit oli vetäneet sen kullin ulos shortsin lahkeesta ja imivät sen pystyyn. Likat kiipes päälle yksitellen, pummasivat ja hihkuivat. Kaveri yritti töniä niitä pois ja hoki jotakin, "Get off it" tai jotakin sensuuntaista. 3-4 muijaa raiskasi tätä jätkää vuoronperää. Tietoa ei ole vetivätkö kaverille kodomin päälle vai eivät.
Mikäli katsoo pahinta mahdollisuutta niin saatto olla tarkotuksellinen taudintartuttaminen kyseessä.

Tietenkään tää ei herätä mitään kauhistusta koska tekijöinä oli naiset, huolimatta miehen vahvasta humalatilasta. Kokonaan toinen keissi olisi ollut jos 3-4 asiakasta olis pannu väkiste tiskiä vasten yhtä baarin likoista.

Toivottavasti modet ei poista tätä juttua. Esimerkki on tosi.

Vierailija
pinklin
Lyöminen on väärin,
mutta jos heikompi lyö vahvempaa, se ei ole ihan niin paha kuin jos vahvempi lyö heikompaa.

Viimeistään siinä vaiheessa jos kumpi tahansa alkaa käyttää aseita, on parasta yrittää saada poliisi paikalle.




Sattuu se heikommankin lyönti. Miks siinä tarvitaan tuollainen puolustelu? Ja vielä noin ettei vahvempi saa tintata takaisin jos vaikka tulee yllätetyksi, säikähtää ja tevasee.

Pikkulapset saattaa lyödä ja aikuinen ei saa lyödä takaisin. Lapset on eri asia. Aikuinen.. tai jostakin 12v:sta lähtien kulkee raja jossa lapsenkaan käytökseen ei enää sais kuulua mikään "räpyttely" joka sattuu. Ihan pienestä asti tietenkin pitää opastaa ettei saa lyödä. Oma esimerkillinen käytös on sen alku ja perusta.

Väkivallattomuuteen opastava käytösoppi aloitetaan vastasyntyneestä. Usein jo 3v. tajuaa ettei saa lyödä, ei iso, ei pieni, ei tyttö, ei poika. Tytöille voi olla ina helpompaakin btw. hallita raajansa ja hienomotoriikkansa ja tyttöluonne on aavistuksen kiltimpi, joten ihan puppua puolustella naisten väkivaltaa yhtään millään.

Nainen joka lyö joutaa putkaan.

Henkinen väkivalta naisen taholta, se että naisella on joku valta jonka perusteella hän uhkaa miehen hyvinvointia, yhtä kiellettyä sekin.
Tietenkin.

Nalkutus, jäkätys, tolkuton puheripulointi kimittämällä ja kirkumalla, ne on mun mielestä melusaastetta, ärsyttäviä, mutta väkivallaksi huonosti luokittuvia.
Jos naisessa ei seurusteliaikoina ilmennyt moista, kannattaa tarkistaa onko nainen täynnä heliumia, viinaa, vjms.

Veetuilu.. se nyt vaan on tyhmää.
Älkää seukatko veetuilijoiden kaa.
Väkivaltaan ei oikeuta mikään muu kuin pakkorako ääritilanteessa, joten parisuhteilu täytyy lopettaa sellaisen kanssa joka muuttuu tai paljastuu väkivaltaiseksi.

Mua kylläkin kiinnostais mikä muiden mielestä on henkistä väkivaltaa?
Joillekkin nättinokille yks sana on liikaa ja voi laukaista III maailmasodan.
Eikö tuollainen kuvasta hermorauniota joka ei ole hoidattanut itseään?
Naurahdus väärässä paikassa..
Mä tiän kun oon asunut parisuhteessa väkivaltaisen narsistin kanssa.
Yks sana, väärä ilme, ihan mikä vaan oli muka syy uhkailla ja lyödä.
Narsiteja pitää kaikkien varoa.
Naisissa niitä on yhtäläillä kuin miehissä.
Ei sukupuoli merkitse, se on yksilöllistä.

Sivut

Uusimmat

Suosituimmat