Huhtikuu peilimaailmassa

Seuraa 
Viestejä45973
Liittynyt3.9.2015

Ja niin sitten kerran tapahtui, että pikku vauvero syntyi ilahduttamaan vanhempiaan ja he tykästyivätkin pienokaiseensa niin kovi.
Niinhän siinä kävi, että pienokainen, jota he alkoivat sitten kutsua nimellä Huhtikuu, oli työntynyt ulos kohdun istukan kautta, joka oli ollut vauveron vaatimaton pieni kasvumaja aina tähän maailmaan tuloon saakka. Nyt hän tuli sitten riippumattomaksi aikaisemmin häntä moitteetta palvelleesta napanuorasta ja nyt sitten tunnusteli aisteillaan ensimmäistä kertaa tätä maailmaa hengitellen siinä sitten sisään ja ulos.

Ja niin sitten kerran tapahtui, että iso jumalatar syntyi ikuisuuteen ja hänen nimensä oli Huhtikuu. Se oli hetki, jolloin Huhtikuu jätti rajattomuuden paikan ja tällöin hänellä alkoi vähitellen myös unohtumaan se, että mistä oli alunperin tullut.
Tämä tapahtui silloin kun hän astui sisään 'ikuisuuspeilistä', joka jakoi rajattomuuden ja rajallisuuden.

Näin oli asianlaita, koska rajattomuuden 'ikuisuuspeilistä' ulkopuolella tuli 'rajoittuneisuuden peili' - ikuisuuden peili ulkopuolella oli myös äärellisyyden peili ulkopuolella.
Se olikin ihmeellinen peili, koska se oli peilinä oikein kaksipuolinenkin - kuvitella! - , ja joka salli tämmöisen rajattomuuden ja rajallisuuden erottamisen muodostua.

Jos Huhtikuu ei olisi päättänyt lähteä seikkailemaan ja tutkimaan tätä kaksipuolista peiliä, niin peili olisi jäänyt, metkaa kyllä, syntymättömän Huhtikuun yksipuoliseksi peiliksi.

Mutta niin kävi, että Huhtikuu syntyi ja käydessään sisään tuosta ykseyden peilistä, niin hänpä löysi itsensä huoneesta, jossa oli peilejä ylt'ympäriinsä. Mihin suuntaan Huhtikuu sitten vilkuilikaan, niin aina hän näki oman itsensä heijastuvan peilistä. "Ooh, ooh", sanoi Huhtikuu, tämän peilin täytyy kyllä olla nyt semmoinen pallomainen peili, hän ajatteli.
Ooh, ooh, ooooh! ihmetteli Huhtikuu tätä kaikkea, kun näki toisen eri oudon asian, joka oikein yllätti hänet.
Tämä huone, jossa hän sisällä nyt oli, oiiih! sehän laajeni. Huone laajeni laajenemistaan,mutta se myös näytti samalla kuin hidastuvan suhteessa laajentumiseen.

Vielä mitä! Huhtikuu huomasi toisenkin asian; nimittäin milloin hän katsoikin lähemmäksi peiliin itseään edestä ja takaa, hän näki kuinka siellä näytti olevan...mitä siellä onkaan? mietti Huhtikuu...ihan kuin siellä olisi osaksi auki oleva himmeä epämääräinen ikkuna.
Se näytti sfäärimuotoiselta peililtä, se oli läpikuulta, joo semmonen se oli.

Kaukana etäällä, kas, siellä oli toinenkin peili ja siellä oli tila laajenevan huoneen välissä. Näin kauaksi sisäänpäin oli Huhtikuu nyt edennyt ja tämä oli hänestä huikeeta, fantastista, ja nyt hän koki tämmöistä aivan ihan itse.

Huhtikuun huone, missä hän oli, tuli vain isommaksi ja isommaksi ja näytti ulottuvan jo seuraavaan kaukana häämöttävään peiliin saakka.
Tämä havaittava peili kaukaisuudessa näytti aivan kuin se olisi pysynyt paikallaan suhteessa Huhtikuun laajenevaan huoneeseen nähden.

Ha haa! Huhtikuu sanoi kun tajusi, että hänen huoneensa tuli mitata jollakin tavoin, jotta siitä saisi jonkun laista tolkkua, että missä sitä mennään. Mitata se vaikka viivaimella tai metrikepillä. Tällöin kuitenkin hänen metrikeppinsä, jonka oli valinnut mittavälineeksi huoneensa mittaamiseen, olisi erilainen kuin metrikeppi, jolla mitattaisiin etäisyyttä hänestä sinne kaukana häämöttävään peiliin.

Oi, hänen huoneensa yhä laajeni ja niinpä hän tajusi, että tarvitsisi nyt sellaisen samallalailla laajentuvan metrikepin itsekin; ei tästä mittaamisesta muutoin mitään tule, hän mietti.
Mutta kyllä sen täytyy kelvata tämän mikä minulla on, se on ihan ok metrikeppi kaikin puolin ja kivan värinenkin. Kyllä tätä voin käyttää etäisyyden mittaamiseen itsestäni kaukana häämöttävään peiliin, joka pysyi liikkumattomana suhteessa häneen itseensä.

Nimenomaan, nimenomaan, tällähän minä ainakin huoneeni mittaan, joka oli sanottaisko semmonen 10 metriä ristiin.
Ja humsista hoijaa! 1:n yksikkömetrin keppi, jota Huhtikuu käytti nyt kaukaisen peilin etäisyyden mittaamiiseen myös näytti aivan kutistuvan silmissä kun sitä käytti tämän 10:n metrisen Huhtikuun huoneen mittaamiseen nyt kun tämä 10 metriä tuli mittaetäisyydeksi Huhtikuusta siihen kaukana häämöttävään peiliin. Tämä on kuin taikaa, ajatteli Huhtikuu ja piteli oikein hameen helmoista kiinnin.

Näytti kuitenkin aivan siltä, että kyllä tähän olisi pitänyt upota hyvin monta 1 metristä keppiä enemmän, on tämä sellainen etäisyys ihan totta. Hassua on kyllä mittailla tätä huonetta; hän naureskeli.

Miten ihmeessä tämä tila oikein näin käyttäytyy Huhtikuu taivasteli itsekseen. Täällä minä tyttö bailaan keskellä peilimaailmaa enkä jumaliste tajua mitään mitä täällä oikein on meneillään. Mistä nää peilit on oikeen tänne kajahtanu? Uskomatonta...

Ei, kyllä tästä on saatava selvää, täytyyhän tämä mysteeri jotenkin selvittää; huokaili Huhtikuu peiliviidakossa.

Ehkäpä jos onnistuisin selvittämään sen, mitä täällä peilimaailmassa oikein tapahtuu niin kenties minulle selviää sekin, että mistä tänne oikein kupsahdin - "On tämä oikea ihmemaa" sanoi Huhtikuu. Onkohan täällä Mäkkäriä missään, alkaa olla nälkäkin; mutisi Huhtikuu ja imi tuttia...

Mitäköhän mahtanee Huhtikuulle kuulua myöhemmin jää nähtäväksi.

Kommentit (0)

Uusimmat

Suosituimmat