Kirjallisuusaihe: Käännösromaanien raiskatut nimet!

Seuraa 
Viestejä69
Liittynyt16.8.2009

Luin juuri Grishamin romaanin "Petos". Odotin monen sadan sivun ajan sitä petosta ja kirjan lopulla ajattelin että loppuhuipennuksena se sitten tulee. Ei tullut. En keksi jälkeenpäinkään mikä petos kirjassa olisi ollut. Alkuperäinen kirjan nimi oli "The street lawyer" mikä vastaa kirjan sisältöä. Tästä raiskauksesta vastaa WSOY.

Niin tyypillistä. Draamapuolella romaanien nimiin tungetaan sanoja "kohtalo", "intohimo", "kosto"... Luin laaturomaanin (öhhöh...) Angelan kosto ja sitä kostoakin sain odottaa turhaan koko romaanin ajan. Alkuperäinen nimi " Private scandals" kyllä vastasi sisältöä. (Kustantaja Gummerus).

Tyylikkäät ja kiinnostavat romaanit hukkuvat tuohon roskanimistön suohon. Voisikohan kuluttajansuojalain nojalla valittaa jos täysin harhaanjohtava suomenkielinen myyntinimi pilaa lukuelämyksen?

Sivut

Kommentit (35)

Vierailija

Olen samaa mieltä, usein käännöksessä muuttuu kirjan nimi toiseksi vaikka alkuperäinen nimi olisi ihan hyvin voitu kääntää suoraan suomen kielelle. Yleensä katson mikä kirjan nimi on alkuperäiskielellä ennen kun alan lukemaan sitä, se kun kuitenkin on se minkä kirjailija on kirjalleen tarkoittanut.

On sitä joskus ollut kyllä tyytyväinenkin käännökseen, esimerkiksi John Ajvide Linqvistin "Ystävät hämärän jälkeen" on alkuperäiseltä nimeltään "Låt den rätte komma in" joka suomeksi käännettynä kuulostaa joltain sensipalstan ilmoitukselta: anna sen oikean tulla sisälle

Vierailija

Scifikirjojen nimeen on täytynyt väkisin tunkea uhka: Uhka avaruudesta, Uhka syvyydestä, Uhka sieltä sun täältä. Yleensäkin niiden nimiä väänneltiin: "The City and the Stars" on suomennoksena "Kadonnut menneisyys". Pöh, sanon minä!

Vierailija

Kääntäjä esittää alkuteoksesta yhden tulkinnan. Nimi on kiinteä osa tuota tulkintaa, joten miksipä ei muuttaa sitä omaa tulkintaa ja tyyliä vastaavaksi? Sitäpaitsi kliseinen nimivalintahan myy (tai sen kuvitellaan myyvän). Erityisesti elokuvien maailmassa nimiraiskaus on aivan oma lajinsa.

Lisähuomio:
Kun haluaa 2000-luvulla kirjoittaa romaanin, joka virittää lukijassa oi-tämä-on-todellista-taidetta-efektin, pitää romaanille antaa yksiosainen ja abstrakti nimi, ja tätä nimeä kääntäjä harvemmin muuttelee. Esimerkkejä:

Morrison: Rakkaus (oikeasti? Kuka antaa romaanille nimeksi Rakkaus? )
Saisio: Voimattomuus & Kohtuuttomuus
Imre Kertész: Kohtalottomuus
Kundera: Kuolemattomuus & Kiirettömyys & Identiteetti & Tietämättömyys
Jelinek: Halu

Sitten pointti on tottakai siinä, että Identiteetti kertoo identiteetittömyydestä, Rakkaus rakkauden mahdottomuudesta, Kohtalottomuus kohtalonomaisista tapahtumista, joihin yksilö ei voi vaikuttaa ja niin edelleen.

Vielä 1900-luvun alussa Suomessa osattiin: erityisen hienoja ovat mm. Nuoren opettajattaren varaventtiili, Ihmiset suviyössä (ei yhtään tylsä vaan oikein raikas!) ja Turms, kuolematon (huokuu hienosti action-leffan maskuliinista räiskettä).

Vierailija

Joseph Heller: Catch-22
Suomeksi: Me sotasankarit

Mutta toisaalta, mitenpä tuo alkukielinen nimi kunnialla kääntyisi?

Vierailija

Kirjojen ja elokuvien nimikäännökset alkuperäiskielestä suomeksi ovat usein todella ihmeellisiä.
50-70 luvuilla yritettiin välttää NL:ää loukkaavia nimiä.
Nykyäänkin nimet ovat aika ihmeellisiä.
Onkohan tämä suomentajan "kynänjälki" vai "tuottajien ídea"?
Ainahan kaikki ei voi mennä kohdalleen.

Aweb
Seuraa 
Viestejä41238
Liittynyt16.3.2005

Tämä on klassikko (ei kylläkään kirja):

Led Zeppelin -leffa Song Remains The Same= Laulu jää pystyyn

Teuvo: "Aweb on tosi tyhmä eikä Hänen tyhmempää ole kuin Phony, asdf, Mummo"

Heksu
Seuraa 
Viestejä5463
Liittynyt16.3.2005

Entäs "Clockwork orange" --> "Kellopeliappelsiini"? Jeesus mikä käännös!

"Orange" tarkoittaa indonesiassa ihmistä, ja "oran-gutan" (tjs) "metsän ihmistä", tjs. orankia. "Clockwork" taas tarkoittaa kellon koneistoa, tjs. mekanismia. "Clockwork orange" tarkoittaa siis mekaanista ihmistä, mikä on ihan järkeenkäypä ilmaus. "Kellopeliappelsiini" sensijaan on ihan totaalista bullshittiä, mitä vain joku sieniä popsinut voi saada päähänsä.

Vierailija

Hieman OT, mutta elokuvapuolella on mielestäni kaikkein kammottavimmat käännökset.
"Airplane ! ----> "Hei, me lennetään" plus kaikki muut "Hei, me...." -johdannaiset .
Ja tietysti vanha klassikko "Bird of Pray" ----> "Rukouslintu"

Vierailija
Heksu
Entäs "Clockwork orange" --> "Kellopeliappelsiini"? Jeesus mikä käännös!

"Orange" tarkoittaa indonesiassa ihmistä, ja "oran-gutan" (tjs) "metsän ihmistä", tjs. orankia. "Clockwork" taas tarkoittaa kellon koneistoa, tjs. mekanismia. "Clockwork orange" tarkoittaa siis mekaanista ihmistä, mikä on ihan järkeenkäypä ilmaus. "Kellopeliappelsiini" sensijaan on ihan totaalista bullshittiä, mitä vain joku sieniä popsinut voi saada päähänsä.




Aaaa..katsoin taannoin suurella nautinnolla elokuvan (kirjaa en ole lukenut) ja jäin jälleen kerran ihmettelemään tuota nimeä. Kellopeliappelsiini on kyllä sinänsä ihan siisti ja mielenkiintoinen nimi, mutta eihän tuo tavoita alkumerkityksestä - joka on tietysti hienovireinen ja ambivalentti - pätkääkään. Paha moka. Mutta selvisipä nyt tämäkin elämän pikkumysteeri.

Välillä kääntäjät myös yrittävät vähän liikaa. Esimerkki:
Siri Hustvedtin (2008) alkuteos The Sorrows of an American julkaistiin suomeksi nimellä Amerikkalainen elegia. Suomennos kuulostaa minun korviini oikein komealta ja runolliselta siinä missä alkutekstin nimi on arkinen ja tylsä, mutta ongelma on siinä, että teos ei ole lajityypiltään elegiaa nähnytkään. Pahaa-aavistamaton lukija ajautuu aivan harhapoluille.

Henkilökohtainen klassikkokäännösinhokkini on Kotiopettajaren romaani, jonka alkukielinen nimi on vain yksinkertaisesti Jane Eyre. Teoksen vahva naispäähenkilö esiintyy suomennoksessa ensisijaisesti vain tietyn yhteiskuntaluokan ja ammattiryhmän edustajana, ei yksilönä. Lisäksi romaanin taustoja tuntematonta voisi nimen perusteella olettaa, että kotiopettajatar kuvaa teoksessa olennaisesti opetustyötään, ehkäpä vielä jotenkin porvarillisen pikkusievästi.

Toisaalta joskus suomennokset riemastuttavat: Castillon ranskankielinen alkuteos Insecte (2007) (=hyönteinen) on saanut suomenkielisen nimen Äidin pikku pyöveli. Teos käsittelee vääristyneitä vanhempi-lapsi-suhteita ja nimi on merkityksensä puolesta paljon kuvaavampi kuin alkuperäinen ja tavoittaa teoksen kieroutuneen huumorin.

Vierailija
Klorofylli
Luin juuri Grishamin romaanin "Petos". Odotin monen sadan sivun ajan sitä petosta ja kirjan lopulla ajattelin että loppuhuipennuksena se sitten tulee. Ei tullut. En keksi jälkeenpäinkään mikä petos kirjassa olisi ollut. Alkuperäinen kirjan nimi oli "The street lawyer" mikä vastaa kirjan sisältöä. Tästä raiskauksesta vastaa WSOY.




Se petos oli sen kirjan nimi.

Vierailija
tippa

Lisähuomio:
Kun haluaa 2000-luvulla kirjoittaa romaanin, joka virittää lukijassa oi-tämä-on-todellista-taidetta-efektin, pitää romaanille antaa yksiosainen ja abstrakti nimi, ja tätä nimeä kääntäjä harvemmin muuttelee. Esimerkkejä:

Morrison: Rakkaus (oikeasti? Kuka antaa romaanille nimeksi Rakkaus? )
Saisio: Voimattomuus & Kohtuuttomuus
Imre Kertész: Kohtalottomuus
Kundera: Kuolemattomuus & Kiirettömyys & Identiteetti & Tietämättömyys
Jelinek: Halu




lisää
Sartre: Inho
Camus: Putoaminen
Grass: Kampela

Jos toi identiteetti on oikeasti kirjan nimi niin on kyllä älyttömin jonka olen ikinä kuullut. Inho on toiseksi älyttömin. Kundera on kanssa kunnostautunu noissa, olen niitä joskus kirjaston hyllyn ääressä ihmetellyt. Sitten on Lisa Altherin Enkelit Lennossa, joka on itsekeskeisen ja pateettisen tylsän kommunistilesbon kirjoittama kirja itsekeskeisistä ja pateettisen tylsistä kommunistilesboista. Kirja on ihan helvetin paksu eikä siinä tapahdu yhtään mitään, paitsi että joskus ne panee ja sekin on tylsää. Herää vain kysymys miksei päähenkilön nimi ole Lisa koska kukaan tuskin vaivautuisi keksimään kirjaan noin tylsää juonta, ja näin ollen "kirjailija" on ilmeisesti kirjoittanut omasta elämästään. Enkeleistä ja lentämisestä ei puhuta puolta sanaa, tosin kerran lesbot käyvät keilaamassa ja juovat kaljaa.

Huonoin suomennos jonka olen lukenut on sitten taas joku Agatha Christien näytelmästä punnankuvat silmissä väännetty romaani. Kuulostaa tokaluokkalaisen ainekirjoitukselta.

Ja Kellopeli appelsiini on hieno elokuva, mutta ärsyttää helvetisti se yhdyssanavirhe siinä! Jotain silokkeja on suomentaja ilmeisesti syönyt.

Sivut

Uusimmat

Suosituimmat