Unet kertovat

Seuraa 
Viestejä45973
Liittynyt3.9.2015

Unissamme on intuitiivista tietoa, tietoa jota ei voi saada millään muulla tavalla. Uneksiminen on lahja, joka on annettu ihmiselle, hänen tavoittaakseen yhteys maailmanhenkeen. Psykologit selittävät unet aivojen toiminnalla, mutta aivoihin se lahja on annettukin! He ovat oikeassa, niinkuin ovat oikeassa ne, jotka maailmanhengestä puhuvat.

Uneksin viime yönä unen, kaikkien pyhien muistoksi kai uneksin.Tällainen uni on todella harvinainen, on hienoa, että minulle suotiin tämä lahja. Unessani oli viittauksia pyhäinpäivään, siksi kysymyksessä voi olla tiettyyn ajankohtaan kuuluva profeetallinen uni. En voi tätä varmuudella todistaa, mutta todella hienon ja draamallisesti etenevän unen kohdalla se on kohtuullinen oletus.

Kuljin yrttitarhassa, basilikain, sipulien, köynnösten katveessa, salaisen kuolemattomuuden tuoksussa. Niissä ei ollut elämän tuoksua, sillä kuolemattomat kasvit eivät tuoksu samoin, niissä ei ole maan henkeä. Tarhassa tapasin vanhan parrakkaan miehen, jolla oli nyytissään kalaa ja hän laittoi kalat yrttilautaselle. - Näillä yrteillä leväten ne säilyvät ikuisesti, mies virkkoi. Hän itsekin kertoi olevansa kuolematon, hän oli nauttinut noita yrttejä, jotka eivät olleet meidän ajastamme. Hän kertoi joskus mietiskelevänsä puutarhassa, mutta oli kotoisin merestä, meren jumaluutta oli heillä suvussa. Kun hän ensi kertaa kulki suuren sypressirivin taakse ja edessä sini meri, hän tiesi, tiesi. Meren pohjassa mies sanoi asuvansa maailman loppuun asti.

Kulkiessani kaikui tiesi, tiesi.

Puutarha katosi ja tilalla oli autio maa. Hiekasta kohosi suuria tornitaloja, ikkunalasit hohtivat, miehet huusivat suurissa saleissa. Aurinko palveli heitä ja heitti heille säteitä, joiden mukana kupari, topaasit ja jadekivet helähtivät salin lattialle. Miehet huusivat numeroita, kummallisia nimiä, numerosarjoja, sitten heitettiin lattialle musta kivi. Mustaa kiveä palvoi osa miehistä, tornit alkoivat aleta, katosivat hiekkaan. Kivet olivatkin hiekkaa, torneja ei ollut, miehen tarpoivat hiekassa nälissään. - Päivän kuumuus on ankara, mutta yöllä saapuu kansa pelloiltaan, on hyvyyden taika yössä. Hyvyyden taika yössä kaikui sanat.

Autiomaa muuttui pelloksi. Kiersin peltoa, kuljin neliötä, kolmiota ja ristiin. Pelto oli joidenkin lepopaikka, ei vain lepopaikka, he olivat pelto. Ymmärsin sillä hetkellä, millaista se on, kun sielu on osa maata, ilmaa, viljaa. Olevaisuus ei rajoitu ruumiiseen, eikä sijoitu mihinkään paikkaan. Pellolla oli kylmä mökki, mökissä ei asunut ketään. Menin mökkiin ja siellä oli lyhty. Lyhtysi laulu, missä on valo kaikui sanat. Minä mietin minuutin, avaruusminuutin, iäisyysminuutin, matka-lehdistä-puuhun-puusta-alas-minuutin, niin pitkä ja lyhyt on minuutti, jota ei mitata meidän ajassamme, nämä sanat kuulin. Meidän ajassamme, kirjoita runo, meidän ajassamme, kaikui sanat.

Silloin tiesin mikä on runo:

Tiesi, tiesi
hyvyyden taika yössä
lyhtysi laulu
missä on valo
meidän ajassamme

Samalla hetkellä mökissä löytyneesen lyhtyyn syttyi valo. Minun täytyy kantaa lyhtyä, tiesin sen, tiedän.Yhtäkkiä koko taivas oli täynnä samanlaisia lyhtyjä ja lyhdynkantajia, uni loppui.

Mitä mieltä olette, mikä oli uneni sanoma? Vaikea ja monitulkintainen.

Kommentit (14)

Vierailija

Untani ei mielestäni kannata yhdistää toiseen ketjuun, sillä ei ole kyse vain unen tulkinnasta, vaan sen sanoman tulkinnasta ja merkityksestä maailmalle. Se voi olla tärkeää.

Vatkain
Seuraa 
Viestejä27432
Liittynyt4.3.2008
Pyhiinvaeltaja
Untani ei mielestäni kannata yhdistää toiseen ketjuun, sillä ei ole kyse vain unen tulkinnasta, vaan sen sanoman tulkinnasta ja merkityksestä maailmalle. Se voi olla tärkeää.

Jaa, no siinä tapauksessa olet väärällä foorumilla.

Hämmentää.

Vierailija

Olen ihan oikealla foorumilla, tieteentekijät kun ovat meidän aikamme profeettoja. Tieteen avulla suuria elämän arvoituksia voidaan ratkoa. Tarvitsin apua uneni tulkitsemiseen, mutta ehkä riittävän lahjakkaita ihmistieteitä lukeneita ei täältä löydy.

Vierailija
Pyhiinvaeltaja
Olen ihan oikealla foorumilla, tieteentekijät kun ovat meidän aikamme profeettoja. Tieteen avulla suuria elämän arvoituksia voidaan ratkoa. Tarvitsin apua uneni tulkitsemiseen, mutta ehkä riittävän lahjakkaita ihmistieteitä lukeneita ei täältä löydy.

No minäpä kerron. Unesi ei tarkoita mitään erityistä.

Perustelu: ihminen näkee yössä kymmenisen unta ja muistaa niistä yleensä vain viimeisen. Ja senkin vain siinä tapauksessa, että heräämisen jälkeen jää aktiivisesti muistelemaan sitä. Ei ole vähäisintäkään syytä olettaa, että yksittäinen unesi merkitsisi meille muille mitään.

Vierailija
Pyhiinvaeltaja
Unissamme on intuitiivista tietoa, tietoa jota ei voi saada millään muulla tavalla. Uneksiminen on lahja, joka on annettu ihmiselle, hänen tavoittaakseen yhteys maailmanhenkeen. Psykologit selittävät unet aivojen toiminnalla, mutta aivoihin se lahja on annettukin! He ovat oikeassa, niinkuin ovat oikeassa ne, jotka maailmanhengestä puhuvat.

Uneksin viime yönä unen, kaikkien pyhien muistoksi kai uneksin.Tällainen uni on todella harvinainen, on hienoa, että minulle suotiin tämä lahja. Unessani oli viittauksia pyhäinpäivään, siksi kysymyksessä voi olla tiettyyn ajankohtaan kuuluva profeetallinen uni. En voi tätä varmuudella todistaa, mutta todella hienon ja draamallisesti etenevän unen kohdalla se on kohtuullinen oletus.

Kuljin yrttitarhassa, basilikain, sipulien, köynnösten katveessa, salaisen kuolemattomuuden tuoksussa. Niissä ei ollut elämän tuoksua, sillä kuolemattomat kasvit eivät tuoksu samoin, niissä ei ole maan henkeä. Tarhassa tapasin vanhan parrakkaan miehen, jolla oli nyytissään kalaa ja hän laittoi kalat yrttilautaselle. - Näillä yrteillä leväten ne säilyvät ikuisesti, mies virkkoi. Hän itsekin kertoi olevansa kuolematon, hän oli nauttinut noita yrttejä, jotka eivät olleet meidän ajastamme. Hän kertoi joskus mietiskelevänsä puutarhassa, mutta oli kotoisin merestä, meren jumaluutta oli heillä suvussa. Kun hän ensi kertaa kulki suuren sypressirivin taakse ja edessä sini meri, hän tiesi, tiesi. Meren pohjassa mies sanoi asuvansa maailman loppuun asti.

Kulkiessani kaikui tiesi, tiesi.

Puutarha katosi ja tilalla oli autio maa. Hiekasta kohosi suuria tornitaloja, ikkunalasit hohtivat, miehet huusivat suurissa saleissa. Aurinko palveli heitä ja heitti heille säteitä, joiden mukana kupari, topaasit ja jadekivet helähtivät salin lattialle. Miehet huusivat numeroita, kummallisia nimiä, numerosarjoja, sitten heitettiin lattialle musta kivi. Mustaa kiveä palvoi osa miehistä, tornit alkoivat aleta, katosivat hiekkaan. Kivet olivatkin hiekkaa, torneja ei ollut, miehen tarpoivat hiekassa nälissään. - Päivän kuumuus on ankara, mutta yöllä saapuu kansa pelloiltaan, on hyvyyden taika yössä. Hyvyyden taika yössä kaikui sanat.

Autiomaa muuttui pelloksi. Kiersin peltoa, kuljin neliötä, kolmiota ja ristiin. Pelto oli joidenkin lepopaikka, ei vain lepopaikka, he olivat pelto. Ymmärsin sillä hetkellä, millaista se on, kun sielu on osa maata, ilmaa, viljaa. Olevaisuus ei rajoitu ruumiiseen, eikä sijoitu mihinkään paikkaan. Pellolla oli kylmä mökki, mökissä ei asunut ketään. Menin mökkiin ja siellä oli lyhty. Lyhtysi laulu, missä on valo kaikui sanat. Minä mietin minuutin, avaruusminuutin, iäisyysminuutin, matka-lehdistä-puuhun-puusta-alas-minuutin, niin pitkä ja lyhyt on minuutti, jota ei mitata meidän ajassamme, nämä sanat kuulin. Meidän ajassamme, kirjoita runo, meidän ajassamme, kaikui sanat.

Silloin tiesin mikä on runo:

Tiesi, tiesi
hyvyyden taika yössä
lyhtysi laulu
missä on valo
meidän ajassamme

Samalla hetkellä mökissä löytyneesen lyhtyyn syttyi valo. Minun täytyy kantaa lyhtyä, tiesin sen, tiedän.Yhtäkkiä koko taivas oli täynnä samanlaisia lyhtyjä ja lyhdynkantajia, uni loppui.

Mitä mieltä olette, mikä oli uneni sanoma? Vaikea ja monitulkintainen.




Olet sekaisin. Aivosi hämää sinua.

Vierailija

Kaikkiaan voimakkaita unikuvia.Esim. yrtit ja pelto ovat tulkinnassa perinteisiä henkilökohtaisen kasvun kuvia, onneksi jotain versoo, ja jokin uniopastajkin on (viisas vanha mies on ylemmän tieoisuuden taso). Maa on pohja jalkojen alla, ja jos se sortuu, rakoilee, kuva uneksijan tilantesta. Samoin rakennukset, tornit , jne, olet siellä itse. Unitalosi on tilasi, ullakkosi , kellarisi.
Tämä ei sitten ole lähdetiedostotieteellistä, yleisjungilaista vaan! Itse uneksin upeasti, auringonkukkani ovat reheviä, ullakollani on suuri kirjasto, ja kaupunkini on sekoitus Venetsiaa, Prahaa ja ja Budabestiä. Rakastan nukkumista ja etenkin "floatingiä". Ajelehdin rajamailla torkkuen, ja Jung sanoisi, että kompensoin.

Paul M
Seuraa 
Viestejä8560
Liittynyt16.3.2005

Olinpa sitten koululaisemme yhteishakutiedotuksessa. Tuli tietoa niin että kivisti. Ja eikun uneksimaan seuraavana yönä. Siinä sitten olin alkumetreillä ammattiin opiskelemaan. Ryhmä jaettiin kahtia ja meikäläinen harhautui enempi konepuolelle jotenkin vahingossa. Nykyään kun on mahdollista sähkö- ja koneasentajan yhteistutkinto. Näppärät tyypit tekivät aloittelevat harjoitustyöt suit sait ja meikäläinen ei kun vain tumpeloi. Vähitellen uneksinta muuttui. Olivat vaatteet hukassa. Jotain 30 vuotta vanhoja vaateparsia siinä kaipailin. Eli sellainen uneksinta. Jotain se merkitsi. Varmasti tärkeää koko universumille.

Hiirimeluexpertti. Majoneesitehtailija. Luonnontieteet: Maailman suurin uskonto. Avatar on halkaistu tykin kuula

Vierailija
Pyhiinvaeltaja
Unissamme on intuitiivista tietoa, tietoa jota ei voi saada millään muulla tavalla. ....

Olipahan uni... Olin kyllä ohjelmoinut itseni heräämään tavallista aiemmin, mutta aloin siinä kolmen maissa yöllä nähdä unta, hyvin merkillistä unta....

Menin tavallista aiemmin (n. puoli yhdeltä toista illalla) nukkumaan. Heräsin kolmen maissa, jolloin
kävin pisillä ja tsiikasin ulos, olisko lunta...

Olin luultavasti nukahtanut heti kohta, koska yleensä muistan, jos yöllä on joutunut vatvomaan ajatuksiaan:

Olin polkupyörällä matkalla jonnekin lapsuuden maisemiin. Polkupyörä oli uudenmallinen Jopo. Matkana oli tehdä sama matka, jonka muka olin tehnyt oikeesti joskus lapsena: Tampereelta metsäpolkuja pitkin Haveriin, Viljakkalaan.

Matka alkoi mukavasti. "Muistin" hyvin lapsuudessa kulkemani polun, joka kulki upeiden maisemien kautta. Sitten tuli joku tietyömaa, joka oli katkaissut polun. Ei voinut kiertää. Piti nousta sinne tietyömaalle ja kysellä, miten polku jatkuu.

Jätin pyörän tietyömaan rinteeseen ja nousin kukkulalle, josta piti nähdä, miten polku jatkuisi. Mutta mitään polkua ei näkynyt. Paikalla oli työmiehiä, joten kysyin, miten täältä pääsee polkuja pitkin Haveriin. Miehet eivät ymmärtäneet kysymystä, joten aloin selittämään, että olin joskus lapsena ystäväni kanssa tehnyt tämän matkan, ja nyt olin näin aikuisena päättänyt tehdä saman matkan uudestaan...

Miehet eivät tietäneet mitään poluista, ja alkoivat osoittamaan taivaan rannassa näkyviä kaupunkeja; kaikkialla ympärillä oli vain kaupunkeja; ei ollut enää mitään metsää.

Kysyin sitten, mikä oli tuo lähin kaupunki (Kuulin kyllä hyvin lähimpien kaupunkien nimet, mutta en muistanut niitä enää aamulla). Lähdin kukkulalta takaisin polkupyörääni hakemaan. Mutta polkupyörä oli varastettu!

Lähdin ajamaan polkupyörävarasta takaa kaupunkiin vievää tietä pitkin. Tielle alkoi pulputa sen oikeasta reunasta joka kohdasta vettä. Sitten vesilähteet muuttuivat öljylähteiksi. Olin saamaisillani polkupyörävarkaan kiinni, kun se heitti mun edessäni tulitikun tielle, joka syttyi palamaan.
Tuli tuli nopeasti minua kohden. Jouduin hyppäämään tieltä pois ja ajattelin, että mulla oli vain kengissä polttoainetta, joten tuli ei vahingoittaisi minua, kuten tapahtuikin.

Tulen loputtua jatkoin kaupunkiin, joka olikin vain pieni kylä. Olin jo unohtanut polkupyörävarkaan ja ajattelin, että olkoon...Aloin kylässä kysellä, miten täältä pääsee Haveriin Viljakkalaan. Kukaan ei tiennyt. Lopulta olin kylän matkatoimistossa, missä myytiin linja-autolippuja. Kaikki halusivat ostaa lipun.

Lipunmyyjänä oli nainen, joka leimasi lippuja. Kun katsoin naista, niin hän olikin päätön. Ymmärsin unessa, että päättömyys oli vain näköharhaa, joten kun halusin nähdä pään, niin naiselle tuli pää takaisin.

Lopulta monen tunnin jälkeen ei enää tullut uusia lipun ostajia, joten lipunmyyjä lähti hakemaan linja-autoa. Tai ainakin unessa luulin niin.

Mutta, päättömänä ollut nainen tulikin tila-autolla, johon ei mahtunut kuin puolet. Mulle olisi ollut siinä paikka, mutta autonkuljettajaksi muuttunut lipunmyyjä sanoi, että takana tulee toinen linja-auto, johon mahdut. Olin hyvilläni, ettei mun tarvinnut mennä päättömän naisen kyytiin.

Taakse tulikin toinen auto, mutta se olikin extrapitkä mersu-henkilöauto. Vieläkään kukaan ei ollut perinyt lipuista maksua, josta olin hyvin huolestunut...

Mersun keskimmäisellä penkillä oli vielä tilaa, joten hyppäsin siihen. Minulla oli ollut lompakko kädessä lippumyynnistä alkaen koko ajan maksaakseni, mutta kuskikin tuntui olevan huoleton maksun suhteen, kunhan lippu vaan oli.

Mulla oli lippu Tampereelle, mutta mistä. (Siinä vaiheessa muistin, että asuinkin Helsingissä, mutta ajattelin, että pääsen sitten Tampereelta kivasti junalla Hesaan.) En tiennyt yhtään, mikä oli tän kylän nimi, josta lähdettiin? Kuski taasen sanoi, ettei tää mee Tampereelle, vaan Kouvolaan.

Kysyin sitten, että mikäs olisi sitten lähin kaupunki matkan varrelta, josta pääsisin vaihtamaan Tampereelle menevään bussiin. Kaikki vain nauroivat -- hyvän tahtoisesti, ikään kuin olisin kertonut hyvän vitsin. Mistään ei kuulemma pääsisi Tampereelle.

Kysyin sitten, mikä olisi lähin ISO kaupunki, josta olisi vaikka junayhteys Tampereelle. Nyt kuulin kuskin puhuvan jotakin Toijalasta -- ja Peijosta. Kysyin ihan vilpittömästi, että missäs Peijo on? Taas naurua.

Tässä vaiheessa sitten kysyin, paljonko maksaa Peijoon. Otin lompakosta viiden kympin setelin ja näytin, että rahasta ei ollut kyse. Kuski sanoi varovasti, että olisko 80 kymppiä. Samalla kuski ajoi tietä pitkin, joka oli kaunis, kapea ja mutkainen tie --läpi metsien.
Yhdessä kohtaan vastaan tuli hyvin iso kuorma-auto. Ajattelin, että nyt olemme siinä tietyömään kohdassa.. Kuski joutui peruuttamaan .. Peruutti täysillä tieltä pois; ei enää ollutkaan mitään metsää, vaan vain ruohikkoa. Ajattelin, että hyvä oli peruuttaa, kun ei tarvinnut edes ojia varoa. Lähdimme uudestaan eteen päin

Mielessäni ajattelin, että olisin lopun matkaa Peijoon saakka yksin ja kuskille tulisi pitkä ajomatka ja hän pyytää vain kahdeksaa kymppiä... Otin lompakosta lisää seteleitä...

Ja herään äkkiä katsoen kelloa; kymmentä vaille seitsemän!
Sisäinen kelloni ei ollutkaan herättänyt mua. Mun piti olla töissä jo seitsemältä, sillä vain mulla on avain...
kiiruusti puin alastoman vartaloni taviksen pukuun (t-paita, farkut, sukat, kengät ja pusero, päälle takki ja menoksi... ja olin minuutissa ulkona pohtien koko ajan untani, että mitä helkkaria....

Viimeaikoina olen nähnyt paljon kummallisia unia.
Toissa yönä näin unta, miten naakka lensi Elokolossa (työpaikassani). Päivällä sitten esitin Elokolon väelle uuden taulutelevision ominaisuuksia kytkien sen kannettavaani. Ja tauluTV:ssä lensi naakka

Saas nähdä, pääsenkö ensi kuun 9. päivä pois tästä maailmasta, kuten sen olen unessa etukäteen jo nähnyt Mielenkiinnolla odotan sitä päivää.

Heksu
Seuraa 
Viestejä5463
Liittynyt16.3.2005
Unissamme on intuitiivista tietoa, tietoa jota ei voi saada millään muulla tavalla. Uneksiminen on lahja, joka on annettu ihmiselle, hänen tavoittaakseen yhteys maailmanhenkeen.



Mielenkiintoista. Minäkin uneksin toissayönä, vieläpä erittäin selkeän unen. Unessa "Weird Al" Yankovic soitti 12-kielisellä kitaralla Kraftwerkin "Popcornia". Ja erittäin hyvin soittikin. Mieleen jäi erityisen voimakkaasti kysymys, mitä tämä ilmeisen selkeä ja voimakkaan symbolinen uni merkitsee. Ehkä osaat valaista unen merkitystä, sensei?

Uusimmat

Suosituimmat