Mikä on 'omatunto'?

Seuraa 
Viestejä45973
Liittynyt3.9.2015

Mikä on ihmisen omatunto?
"Jumalallinen tieto " oikeasta tai väärästä?
Itse uskon, että omatunto on kokoelma, ihmisen sen hetkisen yhteiskunnan, osin uskonnollisa, osin yhteiskunnallisia tapa- ja käytösnormeja, jotka heijastuvat ympäristöstä.
Omallatunnolla ei ole mitään "jumalallista" alkuperää.
Ihminen on ympäristönsä tuote, jonka "omatunto" kehittyy
elinympäristön mukaan lapsesta saakka.
Seuraamalla taaksepäin evoluutiota tämä on hyvinkin nähtävissä.
Se, että ihmiset tekevät asioita eri tavalla, toiset sillä hetkellä hyväksyttyjä, toiset vääriä, onkin sitten toinen asia.

Sivut

Kommentit (30)

Vierailija

Toisaalta Jumalaan liittyenkin on näkökantoja, että kyse on soisiaalisesta ulottuvuudesta, siis juuri nimenomaan "omatuntoon" liittyen, yhteisölliseen normistoon.
Voisi siis sanoa niitä ehkäpä jopa synonyymeiksikin.

Minäkään en kuitenkaan sinänsä puhuisi "Jumalallisesta" alkuperästä, vaikka kaikki olemmekin tiettyjen "voimien" alaisuudessa, siis fysiikanlaeiksikin osaltaan voidaan näitä nimittää.
Koska meidän elämämme ja tekomme on näiden "voimien" raameissa, niin täten voisi nähdä mukana myös "Jumalallisen" alkuperän, jos siis käsitetään perusvoimat "Jumallisena".

Itse ainakin koen "omatunnon" juuri sinä paineena mitä pitäisi muiden yhteisön jäsenten tai ehkä ihmisten (ja myös eläinten, kasvien ja muiden hiukkasten) vuoksi ylipäätäänkin tehdä.

Ertsu
Seuraa 
Viestejä6541
Liittynyt8.11.2007
Starman
Mikä on ihmisen omatunto?
"Jumalallinen tieto " oikeasta tai väärästä?
Itse uskon, että omatunto on kokoelma, ihmisen sen hetkisen yhteiskunnan, osin uskonnollisa, osin yhteiskunnallisia tapa- ja käytösnormeja, jotka heijastuvat ympäristöstä.
Omallatunnolla ei ole mitään "jumalallista" alkuperää.
Ihminen on ympäristönsä tuote, jonka "omatunto" kehittyy
elinympäristön mukaan lapsesta saakka.
Seuraamalla taaksepäin evoluutiota tämä on hyvinkin nähtävissä.
Se, että ihmiset tekevät asioita eri tavalla, toiset sillä hetkellä hyväksyttyjä, toiset vääriä, onkin sitten toinen asia.

Mitä ihmettä yrität sönkätä ? Omatunto = yhtä kuin oikeustaju.
Jos tiedät aiheuttaneesi jonkun toisen ihmisen kuoleman tai kärsimyksen, niin omatunto soimaa, jos sulla on sellainen.
N.s. omatunto ei edellytä mitään uskontoa. Päinvastoin. Uskovaiset voivat olla vaikka pedofiilejä ilman, että omatunto soimaa mitenkään.

Vierailija
Ertsu
Uskovaiset voivat olla vaikka pedofiilejä ilman, että omatunto soimaa mitenkään.



Omatunto on siis ulkoistettu Jumalalle, eikä tarvitse omatuntoa kun voi vaan toteuttaa sitä omaa tuntoa.

Ertsu
Seuraa 
Viestejä6541
Liittynyt8.11.2007
Ataraksia
Ertsu
Uskovaiset voivat olla vaikka pedofiilejä ilman, että omatunto soimaa mitenkään.



Omatunto on siis ulkoistettu Jumalalle, eikä tarvitse omatuntoa kun voi vaan toteuttaa sitä omaa tuntoa.

Just just. Teet toisille vaan sellaista, mitä haluat itsellesi tehtävän. That's it.

Vierailija

Omatunto on kehittynyt lapsena ollessa sen aikuisen mielen mukaisiksi rajoiksi, joka oli rajoittanut tiukimmin.

Rajat voivat olla niin tiukat, että lapsi on ajettu ulos itsestään ja hän toimii sen jälkeen paljossa hänet rajoittaneen vanhempansa kaiuttimena.

Kaiutin on tarpeen vanhemman maineen suojaamiseksi.

Vierailija
Starman
Mikä on ihmisen omatunto?



Sisäitetty moraali.

"Jumalallinen tieto " oikeasta tai väärästä?



No. Absoluuttista "hyvää" ja "pahaa" ei ole olemassa.

Itse uskon, että omatunto on kokoelma, ihmisen sen hetkisen yhteiskunnan, osin uskonnollisa, osin yhteiskunnallisia tapa- ja käytösnormeja, jotka heijastuvat ympäristöstä.



Olet täysin oikeassa, tai ainakin munäkin näen asian tasan samoin.

Omallatunnolla ei ole mitään "jumalallista" alkuperää.

Ihminen on ympäristönsä tuote, jonka "omatunto" kehittyy
elinympäristön mukaan lapsesta saakka.

Seuraamalla taaksepäin evoluutiota tämä on hyvinkin nähtävissä.
Se, että ihmiset tekevät asioita eri tavalla, toiset sillä hetkellä hyväksyttyjä, toiset vääriä, onkin sitten toinen asia.

Vierailija
Ertsu

Just just. Teet toisille vaan sellaista, mitä haluat itsellesi tehtävän. That's it.



Kuulostaa aika hullulta.
Erilaisuus ja muut sellaiset esteet ovat tämän politiikkasi esteenä tai hidasteena?
Jos kaikki olisivat samanlaisia, siis jotain klooneja, niin ehkä tämä sitten toimisi.
Jos itse en haluisi että minua autetaan pyörätuoleineni, niin se ei tarkoita etteikö joku muu haluaisi häntä autettavan vastaavassa tilanteessa.
Omatuntosi voi kyllä olla puhdas sinun tavallasi, mutta se ei taas tarkoita että omatunnollasi olisi yhteisöllisesti mitään arvoa.

Vai tarkoititko juuri, että tämä on se uskonto-kikka, "omatunto" puhtaaksi?

Vierailija
Ataraksia
Ertsu

Just just. Teet toisille vaan sellaista, mitä haluat itsellesi tehtävän. That's it.



Kuulostaa aika hullulta.
Erilaisuus ja muut sellaiset esteet ovat tämän politiikkasi esteenä tai hidasteena?
Jos kaikki olisivat samanlaisia, siis jotain klooneja, niin ehkä tämä sitten toimisi.
Jos itse en haluisi että minua autetaan pyörätuoleineni, niin se ei tarkoita etteikö joku muu haluaisi häntä autettavan vastaavassa tilanteessa.



Haluaisit varmaan, että toiset kuuntelisivat sinua ja kohtelisisvat sinua juuri sillä tavalla kuin haluat tulla kohdelluksi? Että sinun toiveesi otettaisiin huomioon sinua koskevissa asioissa? Tämän huomioiden ei erilaisuus tuota tuolle 'kohtele toista kuten toivot itseäsi kohdeltavan' -säännölle enää mitään ongelmaa. Eihän sitä tarvitse lillukanvarsiin kompastua, kun voi katsoa isompaa kuvaa.

Vierailija
Feminine

Haluaisit varmaan, että toiset kuuntelisivat sinua ja kohtelisisvat sinua juuri sillä tavalla kuin haluat tulla kohdelluksi? Että sinun toiveesi otettaisiin huomioon sinua koskevissa asioissa? Tämän huomioiden ei erilaisuus tuota tuolle 'kohtele toista kuten toivot itseäsi kohdeltavan' -säännölle enää mitään ongelmaa. Eihän sitä tarvitse lillukanvarsiin kompastua, kun voi katsoa isompaa kuvaa.




Niin, siis tarkoitatte: "kohdelkaa minua niin kuin minä haluan minua kohdeltavan, (niin minäkin kohtelen teitä niin kuin te haluatte teitä kohdeltavan)"?
Mikä on tietysti melko hankalaa, kivaa sinänsä, haluja nyt vaan voi olla joka lähtöön, eikä ne niin vain kohtaa, eikä välttämättä pidäkään.
Joo, isompikuva voi tarkoittaa ylimalkaisuutta, eli tulkinnan vapautta, eli epämääräisyyttä, eli epäpätevyyttä, eli melko huonoa "lakia".

Ei isommassa kuvassa mitään vikaa ole, kunhan se siis ei poista yksityiskohtia.
Tuollaiset epämääräiset moraalin kiteytykset ovat suhteellisen turhia, paitsi teille tulee niistä varmaan ihan hyvä "omatunto", mikä on ehkäpä kivaa teille, moraalinen objektiivisuus on sitten melko toinen juttu, ehkä?

Onhan tää teidän juttu kuultu sata ja miljoona kertaa, siltikään en ole kovin vakuuttunut.
Ongelma saattaa olla siis siinä, että käytännössä tämä on niin vaikeasti toteutuva ohjenuora.
Toisilla on enemmän ns. tahto halua ja toiset on alistettuja.
Miten siis soveltaa ohjenuoraanne käytännössä niin, että ne joilla on vaikkapa tahtoa, niin luopuvat siitä ja haluavat kärsiä muiden puolesta?
Ehkeivät nämä kärsijä-alistetut kuitenkaan osaa haluta toisten kärsimystä, vaan alistajien/tahtojien täytyy haluta sitä itse, ja he kohtelevatkin itseään huonommin kuin ne toiset haluavat itseään kohdeltavan, eiku?

Eli mielestäni puhtaaseen omatuntoon tai muuhun objektiiviseen moraaliin ei päästä välttämättä puhumalla niin-kuin hyvästä kohtelusta, vaan vaikkapa paremminkin niin-kuin näin:
"Kärsi enemmän kuin haluat muiden kärsivän?"
Siis ehkä pitäisi puhua enemmänkin itse-itsensä kohtelusta suhteessa parempaan muiden kohteluun.
Tasa-arvossa ei sinänsä ole mitään vikaa, mutta jos oikeasti halutaan IRL jakaa tasaisempaa hyvinvointia, niin ehkei siis pitäisi lähteä markkinahenkisestä kasvusta kaikilla sektoreilla, vaan tasaamisesta, eli esim. vähentämisestä tietyillä sektoreilla.

Suoraan sanotttuna, että jos haluaisin että minua kohdellaan niin-kuin haluaisin minua kohdeltavan, niin se ei olisi välttämättä kovin hyvä muille (juuri nyt), siis ihan henkilökohtaisesti vain sanon tämän juuri sinulle, ei kellekää muulle.

Vierailija

Aloittaja antaa ymmärtää että moraaliset perusteet johon omatunto perustuu olisivat aina aikaan ja kulttuuriin sidottuja, eli että minkäänlaista yleisempää referenssiä oikeasta ja väärästä ei voisi olla olemassa. Ehkä periaatteessa näin onkin. Mutta sosiaalinen kanssakäyminen ja ihmisen evoluutio ylipäätään on mielestäni istuttanut tietynlaiset perustat oikealle ja väärälle. Koska arvot ja moraali eivät ole luonnontieteitä, monet tuntuvat olevan sitä mieltä että moraali on täysin suhteellista. Minusta se näkemys on kuitenkin hedonistinen ja itsekäs. Mitä merkitystä sillä on vaikka kyseessä onkin sosiaalinen konstruktio? Se on jokatapauksessa syvälle meihin kaikkiin (tai ainakin suurimpaan osaan) juurtunut, ja sisäisesti sen logiikka on melko selvää.

Vaikka arvot ovat aikojen saatossa muuttuneet, on ihmisillä aina ollut jonkinlaisia arvoja. Missä olisimmekaan ilman arvoja? Eläimien tasolla? On selvää että kun on esimerkiksi selviytymisestä kyse, väistyvät arvot joskus. Muun muassa siksi - kun elinolosuhteet ovat parantuneet - ovat arvot myös pehmentyneet.

Siitä tosin olisi mielenkiintoista keskustella että miksi oikeastaan arvoja noudatetaan/ajatellaan, ja miksi niiden soveltamisessa on niin paljon eroja.

Vierailija
Ataraksia

Ongelma saattaa olla siis siinä, että käytännössä tämä on niin vaikeasti toteutuva ohjenuora.



Onkos joku luvannut sinulle, että elämä ja moraaliset valinnat ovat helppoja?

Vierailija
Feminine
Ataraksia

Ongelma saattaa olla siis siinä, että käytännössä tämä on niin vaikeasti toteutuva ohjenuora.



Onkos joku luvannut sinulle, että elämä ja moraaliset valinnat ovat helppoja?



Ei ainakaan moraaliset kiteytykset ole helpottaneet, eli luvanneet, jo pelkkä vapaan tahdon kahtiajako ajaa peruskiteytykset kutakuinkin kahteen leiriin.

Mutta monille muille ne kiteytykset ovat tarjonneet mainosta helpommasta moraalista, helppoa varmaan onkin unohtaa moraalin ajattelu "ohjenuorin".

Sivut

Uusimmat

Suosituimmat