Jos kaikki aistit sammuisivat, mitä tapahtuisi mielelle?

Seuraa 
Viestejä45973
Liittynyt3.9.2015

Jos yht'äkkiä menettäisi näön, kuulon, tunnon, hajun ja maun, miten ihminen reagoisi. Tajuaisiko siinä edes, että "Mitä helvettiä tapahtui?"

Sammuisiko mieli siinä samalla, vai rupeaisiko se puhelemaan itselleen? Sekoaisiko ihminen, vai löytäisikö ihminen jonkun uudenlaisen harmonian? Vahvistuisiko ihmisen mielikuvitus, kun muistoja voisi kuitenkin loihtia mielikuvitukseen?

Sivut

Kommentit (20)

Pokasaha
Seuraa 
Viestejä1466
Liittynyt16.3.2005

Näin äkkiä ajatellen jos tunto jäisi, voisi jotenkin vielä tietää olemassaolonsa, mutta jos sekin katoaisi, niin mitäpä enää hengelläkään olisi väliä.
Ihmeelliseltä tuntuisi olla vain pelkkä ajatus, mitähän sillä sitten voisi tehdä, ketä tai mitä sillä ohjaisi?

Kansakunta joka kieltää historiansa, häviää maailmankartalta.
Pokasaha

Vierailija

Olen lukenut että anestesia voi mennä jollakin tapaa metsään ja jättää hereillä mutta halvaantuneena. Tälläisissä kauhutapauksissa on kyllä kuulo- ja tuntoaisti jäänyt jäljelle.

Vierailija

Jonkinlainen "kooma" siitä kait seurais?

Jos mikään ei tuntuis miltään niin ei olis ajatuksiakaan kun ei olis tuntemuksia? Mistä ilahtuis jos ei kokis mielihyvää. Ruokaa ei edes tuntis suussaan joten väliäkö hällä maistuuko se, sitä ei näkis, ei kuulis aterinten kilinää, ei haistais mille sapuska tuoksuu..

Kylmaar hypotalamus ja mantelitumake, mielihyvä/paha/alakeskus, se meitä säätelee, iloja suruja, mielihyviä ja pahoja..

Ei olis mitään ajateltavaa jos niitä ei olis.
Mihin motivoituis, mita tahtois, mitä tarvitisis?
Ehkä.. jos nyt jotenkin olis ees ylipäätään elossa kun pimenis kaikki, vaimenis, kun olis äärettömässä sokean pimeydessä umpikuuron hiljaisuudessa eikä tuntis mitään, ei maistais mitään, ei haistais.. eikä olis tasapainoaistiakaan..

Ehkä ainoa ajatus olis: "Oi kun olis joku joka tulee antamaan armokuoleman?"
Mutta..
Kun ei olis sitä kipuakaan.. miten vois tuntea ahdistusta ja atuskaakaan?
Tuntea.. mitään?

Kyllä me ollaan aika vahvasti kait se mitä meidän aistit on, niiden varassa täällä sohlataan..
Niiden kautta meidän mieli on.

Aistit ei kyllä onneks pimene noin vaan.. huoh!

Vierailija

Luultavasti unta, muistikuvat tunnosta, hajuista, näystä sunmuusta täyttäs mielen. Muistot käynnistys täyttämään aivotoimintaa koska mitään impulsseja aiseista ei enää tule aivoihin.

Vierailija
Pönni
Jonkinlainen "kooma" siitä kait seurais?

Jos mikään ei tuntuis miltään niin ei olis ajatuksiakaan kun ei olis tuntemuksia? Mistä ilahtuis jos ei kokis mielihyvää. Ruokaa ei edes tuntis suussaan joten väliäkö hällä maistuuko se, sitä ei näkis, ei kuulis aterinten kilinää, ei haistais mille sapuska tuoksuu..

Kylmaar hypotalamus ja mantelitumake, mielihyvä/paha/alakeskus, se meitä säätelee, iloja suruja, mielihyviä ja pahoja..

Ei olis mitään ajateltavaa jos niitä ei olis.
Mihin motivoituis, mita tahtois, mitä tarvitisis?
Ehkä.. jos nyt jotenkin olis ees ylipäätään elossa kun pimenis kaikki, vaimenis, kun olis äärettömässä sokean pimeydessä umpikuuron hiljaisuudessa eikä tuntis mitään, ei maistais mitään, ei haistais.. eikä olis tasapainoaistiakaan..

Ehkä ainoa ajatus olis: "Oi kun olis joku joka tulee antamaan armokuoleman?"
Mutta..
Kun ei olis sitä kipuakaan.. miten vois tuntea ahdistusta ja atuskaakaan?
Tuntea.. mitään?

Kyllä me ollaan aika vahvasti kait se mitä meidän aistit on, niiden varassa täällä sohlataan..
Niiden kautta meidän mieli on.

Aistit ei kyllä onneks pimene noin vaan.. huoh!




Tarkoitin tunnolla, että tuntoaisti, en emootio. Eli kaikki aistit, joilla saamme tietoa ulkopuolella olevasta maailmasta. Emootiot olisivat vielä tallella ja ne reagoisivat ajatuksiin ja muistoihin.

Vierailija
Peksa
Tarkoitin tunnolla, että tuntoaisti, en emootio. Eli kaikki aistit, joilla saamme tietoa ulkopuolella olevasta maailmasta. Emootiot olisivat vielä tallella ja ne reagoisivat ajatuksiin ja muistoihin.



Nii-i. Kyllä aistit on osa systeemiä joka mielihyväkeskuksen kautta tuottaa mieltä, hyvää tai pahaa..

Tuskin kukaan osaa vastata esittämiisi kysymyksiin, arvuutteluahan tämä..
Sitä minä aatteelen tässä aistiessani ja pohtiessani että miten kauan pystyis olemaan tyhjiötilassa jossa ei tuntis mitään mikä välittyis hypotalamus/mantelitumakkeen kautta.. eikä mikään aistimus, impulssi, ei mikään info minkään aistin kautta aiheuttais mitään reaktioita, ei olis mitään tuntumaa mihinkään..

Tulisko paniikki?
Aistittomuus vaikuttaa raamatullista helvettiäkin pahemmalta.
Vai.. olisko kuin uni missä vähänajankuluttua katoais ajantaju, suhteellisuudentaju, tolkku tyyten ja mieli täyttyis harhoista, suurrealistisesta kaaoksesta?
Olisko kyse skitsofreenisyydestä äärimmillään?

Voiko emootiota olla ilman aisteja?
Tai.. millainen se olis ilman aisteja.. mikä se ylipäätään on? Itse miellän sanana emootio hiukan samoin kuin sanan: aika. Sitä ei oikeastaan ole, se ei kulu mutta se on. Käsite.
Emootiokäsitteen kautta voidaan kuvata iloja, suruja, kiukkua, tunteita joita muodostuu kun aistimme ja reagoimme..

Loogisesti näyttää aika tyhjältä ilman yhtään mitään aistimusta..

petsku
Seuraa 
Viestejä1473
Liittynyt6.6.2009

Miltähän väsymys "tuntuisi"? Fyysistä rasitustahan ei olisi riesana, mutta unentarve tuskin häviäisi. Havaitsisikohan nukahtamisen olevan lähellä oman ajatustoimintansa kangertelusta? Vaikkea kuvitella nukuttaminen tuosta vinkkelistä, kun sen on tottunut kokemaan kaikki aistit käytössä.
Mitenkä nälkä? Sääteleekö ruokahalua tuntoaisti vatsalaukun täyttöasteen mukaan? Verensokerin alhaisuudenkin saattaisi huomata järjen kangerteluna.
Toisaalta pitkä aistiärsykkeiden puute saattaisi johtaa suureen muistojen vääristymiseen ja oman tajunnan tason muuttumiseen. Ajatukset saattaisivat laukata ties millä tavalla ja edellämainitut kangertelut ehkä eivät merkittävästi normaalitilasta poikkeaisi.

Varmaan olisi vapauttavaa kun k*kkahädästä ei enää koskaan tarvitsisi kärsiä.

Naksuttaja
Seuraa 
Viestejä1324
Liittynyt1.11.2008
Peksa
Jos yht'äkkiä menettäisi näön, kuulon, tunnon, hajun ja maun, miten ihminen reagoisi. Tajuaisiko siinä edes, että "Mitä helvettiä tapahtui?"

Sammuisiko mieli siinä samalla, vai rupeaisiko se puhelemaan itselleen? Sekoaisiko ihminen, vai löytäisikö ihminen jonkun uudenlaisen harmonian? Vahvistuisiko ihmisen mielikuvitus, kun muistoja voisi kuitenkin loihtia mielikuvitukseen?




Käsitteellä sensorinen deprivaatio löytyy tietoa. Hallusinaatioihin johtaisi, pitkän päälle mielenterveyden menettämiseen.Toisaalta voisihan sen harmonianakin kokea, mistä sitä tietää. Koehenkilöt eivät ole tykänneet mm. tunteesta, että jalat ja pää leijuvat irti ruumiista ym.

"Hetkinen, voinko kirjoittaa tuon muistiin?" Arthur kysyi innoissaan ja etsi kynää taskustaan.
"Se on saatavilla lentoasemalla", vanhus sanoi. "Tätä on siellä telinekaupalla."
(Adams: Enimmäkseen harmiton)

Naksuttaja
Seuraa 
Viestejä1324
Liittynyt1.11.2008

Tällaiseen tankkiin kellumaan, niin saa tuntumaa:

Sensory deprivation tank.

"Hetkinen, voinko kirjoittaa tuon muistiin?" Arthur kysyi innoissaan ja etsi kynää taskustaan.
"Se on saatavilla lentoasemalla", vanhus sanoi. "Tätä on siellä telinekaupalla."
(Adams: Enimmäkseen harmiton)

Vierailija

Liian vähäisten tai runsaiden sensoristen ärsykkeiden on myös väitetty altistavan deliriumille. Tämä perustuu tutkimusmatkailijoiden ja sotavankien kokemuksiin ja kokeellisen psykologian tutkimuksiin sensorisesta deprivaatiosta, jonka pitkittyessään tiedetään aiheuttavan deluusioita, harhoja ja desorientaatiota. Samalla tavalla myös heikentynyt näkö ja kuulo, outo ympäristö ja pimeys voivat vaikuttaa altistavasti.
http://www.gernet.fi/artikkelit/delirium.html

Vierailija

Sensorisen deprivaation kokeessa käsittääkseni aivot alkoivat tuottamaan itse omia ärsykkeitään; puhumattakaan siitä, että tilanne oli koe-eläimelle, tässä tapauksessa homo sapiensille, sangen epämiellyttävä.

EDIT1: Jaahas, joku ehtikin jo viitata kyseiseen tutkimukseen. Postaan siitä huolimatta.

Vierailija
fenomenologi
Liian vähäisten tai runsaiden sensoristen ärsykkeiden on myös väitetty altistavan deliriumille. Tämä perustuu tutkimusmatkailijoiden ja sotavankien kokemuksiin ja kokeellisen psykologian tutkimuksiin sensorisesta deprivaatiosta, jonka pitkittyessään tiedetään aiheuttavan deluusioita, harhoja ja desorientaatiota. Samalla tavalla myös heikentynyt näkö ja kuulo, outo ympäristö ja pimeys voivat vaikuttaa altistavasti.
http://www.gernet.fi/artikkelit/delirium.html



Juu.. kyllä meidän aistimme kehittyvät ympäristön mukaan. Evoluutio on sitä että semmoinen karsiutuu joka on haitallista ja edullinen jatkaa kehittymistään, karsiutumistaan.

Vähäinen aistipoikkeavuuskin voi jo horjuttaa aistien kokonaisuuden tasapainoa. Ei pidä myöskään unohtaa päinvastaista, yliherkkyyttä aisteissa.

Aistien toimiminen yhdessä tukien toinen toisiaan ja toisaalta toimien itsenäisesti vastataen kukin ympäristöhaasteisiin, se on niin oleellinen osa elävänä olentona, liikkuvana, käsittävänä, ajattelevana, jne. olemista että sitä ei voida sivuuttaa kun puhutaan ihmisyydestä, tajunnasta, älystä, tunteista..

Keinoälysuunnittelijoille yhtäläillä mielenkiintoista tietoa kuin psykiatreille ja ihan jokaikiselle kadunkukijalle populaaristi.
Kun jollakulla on jokin aistivaje tai aistiyliherkkyys se tarkoittaa sitä että se vaikuttaa käyttäytymiseen ja sitä pitäis osata tarkastella myös sen kautta.

Aistivajeet kuitenkin on jotenkin enemmän sympatiaa herättäviä kun puuttuvan korvaaminen on aina paljon hankalampaa verrattuna johonkin liikaan jota voidaan helpommin vaimentaa. Yliherkkäkuuloinen voi käyttää kuulosuojaimia tai korvatulppia mutta kuuro tarvitseekin jo implantin. Huikeita kustannuseroja. Yliherkkyyttä näköaistissa voidaan vaimentaa aurinkolaseilla ja silmät saa kiinnikin. Sokea ei ehkä voi nähdä koskaan.

En tiä oikein miten maku-haju-tuntoaistien kanssa on?
Kemiallista säätelyä kait voidaan testata mutta puuttuvien, elimellisten vikojen kohdalla ..
Hm..
Hetkonen..
Nyt pitää kyllä erottaa toisistaan ihan erikseen aistivammat jotka
- johtuu jostakin välittäjäaine, hormoni, tms.
- elimellisestä viasta.

Tähän jos tempaisee mukaan moraaliaspektin niin eipä oo ihme että maailman sivu on koitettu suojella syntymättömiä, syntyviä lapsia, nuoria naimaikäisiä ylenpalttisesti monin säännöin, ohjein, kielloin ja käskyin.
Ei ne raamatunkaan säännöt yleensä tyhjästä nyhjäistyä ole ja ymmärrettävää se että ennen ei ollut välineitä hahmottaa, tietää ja ymmärtää samoin kuin nyt.
Ennen.. aistivammoihin kun ei ollut mitään parannuskeinoja, eipä ihme että ihmiskunnan historia on täynnä toisaalta mitä omituisempia uskomuksia kun harhaiset ovat luulleet että kaikki muutkin elää sitä samaa harhaa kuin he, vaikka kyse olis ollut vaan aistihäiriöstä, jostakin elimellisestä viasta aistissa tai sitten kemiallisesta poikeavuudesta.

Hyvä pohdiske tämäkin taas.

Vierailija
petsku
[size=50:2c78ta2s]Miltähän väsymys "tuntuisi"? Fyysistä rasitustahan ei olisi riesana, mutta unentarve tuskin häviäisi. Havaitsisikohan nukahtamisen olevan lähellä oman ajatustoimintansa kangertelusta? Vaikkea kuvitella nukuttaminen tuosta vinkkelistä, kun sen on tottunut kokemaan kaikki aistit käytössä.
Mitenkä nälkä? Sääteleekö ruokahalua tuntoaisti vatsalaukun täyttöasteen mukaan? Verensokerin alhaisuudenkin saattaisi huomata järjen kangerteluna.
Toisaalta pitkä aistiärsykkeiden puute saattaisi johtaa suureen muistojen vääristymiseen ja oman tajunnan tason muuttumiseen. Ajatukset saattaisivat laukata ties millä tavalla ja edellämainitut kangertelut ehkä eivät merkittävästi normaalitilasta poikkeaisi.[/size:2c78ta2s]

Varmaan olisi vapauttavaa kun k*kkahädästä ei enää koskaan tarvitsisi kärsiä.




Tosi vapauttavaa hortoilla päämäärättömästi paskat housuissa.. Huh!

Yks millä yksilö voi testata millaista on olla aistipoikkeava, on juoda ittensä änkyräkänniin ja potea senjälkeen mojova krapula. Huimausaineillakin saa päänsä sekaisin ja hemmetinmoiset "vieroitusoireet", joista niistäkin saa tuntumaa siihen millaista on kun elimistö ei toimi niinkuin pitäis.

Ajatusleikkinä siten ettei ole mitään konkreettista tuntumaa, jokin sairaus tai vammaisuus voi tuntua hauskanvekkulilta ja haitattomalta.
Toista onkin se kun on joku sairaus tai vamma.

Kaikista kurjinta on niillä jotka menettää aistinsa.
Syntymävikoihin tottuu. Olotila on ikäänkuin normaali eikä muuta osaa kuvitella. Tietenkin syntymäsokea, kuuro, tunnoton, makuaistiton, hajuaistiton, tasapainoaistiton.. hän olis ns. idiootti?

Elinmahdollisuudet kuitenkin sellaisella, jolla ei mikään aisti toimisi.. eiköhän ne ole nollissa?
Loogisesti päätellen niin.

Mistä vauveli vois tunnistaa että on nälkä jos ei alkais vatsan kurninnan lisäksi kipristellä masusta niin että nälkä tuntuu?
Mites sitten jos vauva olis yliherkkä jollekin ruoka-aineelle tai muulle? Vauva ei itse tuntis mitään, ei itkis ei valittais. Hoivaaja huomais ehkä liian myöhään jostakin kouristeluista tai ihomuutoksista.. tai.. milläs mekanismilla elimistössä tapahtuis ees autonimisen hermoston kautta .. sen sen kauttahan kaikki kuitenkin tapahtuu..
Tämä ajattelummehan on vain lopputuote, murto-osa olemisprosessissamme, jossa oleellista on se että olemme terveitä ja tasapainoisia perustaltamme voidaksemme hahmottaa itseämme ja ympäristöämme sellaisena kuin se on. Tai.. sellaisena kuin se on terveellistä ja turvallista hahmottaa. Edullista elämiselle.

Ihminen jolla on aistivammaisuutta tai sairautta, hän tarvitsee muiden apua. Kyse on siis itsenäisyydestä, vapaudesta, siitä että voi valita asioita, joista voi vastata itse, jne.
Mutta..
Onko evoluutiossa mitään muuta kuin mutantteja, joista karsiutuu elinkelvottomat ja eloon jää, ja kehitystä, evoluutiota vievät eteenpäin ne joilla ei ole liian haitallisia poikkeamia. Niin se kait on.

Laumaeläimyys, se on yks kehityksen muoto. Olletikin niin että kaikkein isopäisemmät, etenkin kädelliset ja ihmiset "luomakunnan kruunuina" on kehittyneet vaiheeseen jossa lauma koostuu erityypisistä yksilöistä, joilla voi olla yksilöllisiä aistipoikkeamia, jopa puutteita mutta vajavuuksista huolimatta ymmärretään älyllistetysti että vastaavasti voi kehittyä jokin vahvuus, josta puolestaan laumassa voi olla hyötyä.

On erilaista kuulua ihmislaumaan, kuin lokki- tai silliparveen.
Ihmisyyden huipennus ei olekkaan se että ihmiset muistuttavat toinen toisiaan mahdollisimman identtisesti. Poikkeavuudet mahdollistavat sen että laji voi kehittyä mm. sellaiseksi kuin ihminen. Ylipäätään nisäkkäät laumaeläiminä on jotakin ihan muuta kuin kalat tai linnut.
Vaaran uhatessa..
No jaa.. Ihminenhän on ravintoketjun huipulla eikä mitkään pedot tai petomaiset sekopääihmisetkään muodosta samaa uhkaa kuin on valtamerissä pikkukalaparvien ja haikalojen välillä.

Onhan niitä toki ihmisyksilöitäkin jotka hahmottaa ihmisyyttä niin että kaikkien pitäis olla prikulleen samanlaisia tasapäitä, mutta kait siinä jostakin aistien velttoudesta, seniiliydestä on kyse? Kyvyttömyydestä päätellä asioita loogisesti niin että ymmärtäis kokonaisuudessa erilaisuuden merkityksen?
Kohtuus tietenkin määrittyy konkreettisesti terveyden mukaan.
Sen ylin mittari vois olla inhimillisesti se miten hyvinvoiva yksilö on, miten yksilö voi nauraa itselleen.. miten sietää ympäristön paineita, miten suvaitsevainen on, jne.

Itseäni en missään nimessä koe miksikään "alffaksi", mullahan on aistivammaisuutta. Ei tämä ole mitään ripittäytymistä. En koe olevani oikeudessa syytettynä tms. Tämä on vain pohdiskelua ihan yleisellä tasolla.. Mielenkiintoista.. Todella mielenkiintoista!

Sivut

Uusimmat

Suosituimmat