Laajeneva avaruus

Seuraa 
Viestejä1068
Liittynyt2.3.2009

Meistäkatsottuna avaruus laajenee jokasuuntaan kiihtyvällä nopeudella etäisyyden lisääntyessä. Väitetään, että riittävän kaukana meistä, säteellä R (c), nopeus on täältä mitattuna valon nopeus. Kun valo lähtee täältä ja lähestyy R(c).tä sen paikallinen nopeus on aina c mutta taajus laskee etäisyyden lisääntyessä. Kun valo saavuttaa meistäkatsottuna avaruuden pakonopeuden c alueen miten käy valolle, sammuuko se ? Onko se meidän tapahtumahorisontti josta valo /energia ei voi paeta meidän systeemistä. Valon energiahan on silloin loppu? Vähän niinkuin mustassa ukossa?

Kommentit (9)

Vierailija

Mikä laajenee, eihän avaruuden tarvitse laajeta, sehän on jo ääretön.

Avaruuden tihentymät ovat ainetta, energiaa, ja samalla myös aikaa, niiden etäisyyden kasvaminen on mahdollista, mutta aikaero vääristää tuon havaitsemisen, sillä havaitsija ei myöskään ole ajasta erillinen.

petsku
Seuraa 
Viestejä1473
Liittynyt6.6.2009

Vähän on vaikea mieltää, mitä fotonille tapahtuu sen energian loputtua, mikäli sen mieltää hiukkaseksi. Jos ajattelee valoa aaltona niin sen voinee ajatella "tyyntyvän".

Mitä valolle tapahtuisi sen pyristellessä kohtisuoraan liian suurta gravitaatiokenttää vastaan? Fotoni menettää energiansa ja häviää? Alkaako se kulkea päinvastaiseen suuntaan keräten uutta energiaa? Tosin jos näin olisi, niin silloinhan jokaisessa gravitaatiokentässä sataisi tyhjästä fotoneja. Nimittäin sillä hetkellä, jolla fotonin energia on loppu, fotonia ei enää ole. Jos siis fotoni alkaisi "pudota" jälleen kentässä alas, niin tämä putoava fotoni olisi ilmestynyt juuri tyhjästä. Koska sehän hävisi olemasta kulutettuaan energiansa.

jeremia2
Seuraa 
Viestejä1068
Liittynyt2.3.2009
Minerva
Mikä laajenee, eihän avaruuden tarvitse laajeta, sehän on jo ääretön.

Avaruuden tihentymät ovat ainetta, energiaa, ja samalla myös aikaa, niiden etäisyyden kasvaminen on mahdollista, mutta aikaero vääristää tuon havaitsemisen, sillä havaitsija ei myöskään ole ajasta erillinen.


Tämä ajatusheitto oli tästä BB-laajenemisteoriasta, minkä väitetään jatkuvan. En ole tässä asiantuntija. Lisäksi edellä mainitsemaan ajatukseen jos jossain joku taivaan osa pakenee meistä niin mitä BB teorian mukaan valolle/energialle tapahtuu kun se lähestyy meistä katsottuna ääriarvoa. Aallonpituus kasvaa muttei loputtomasti?Kääntyykö viimeinen kvantti takasin?
Ajastakin olen kyllä henkilökohtaisesti eri mieltä, on vain paikka suhteessa muihin. Aika ei kulu, kun sitä ei ole ei se voi vääristyä. Emme voi mennä ajassa eteenpäin eikä taakseppäin. Muut ulottuvuudet ovat toinen juttu.

Paikkaan sitten liittyy pienin liike, onko se aallonpituus, joku kvanttityypi, fotoni, siitä minulla ei ole tietoa, mutta sitä sotketaan aikaan.
Toi laajenemisjuttu, mitenkä mitataan laajeneminen sisäänpäin? Minkä päällä energiamme /maailmamme seisoo? Kaikki on rakentunut tyhjän päälle, jokaiselle rakenneosalle löytyy pinempi rakenneosa, aina pienemmäksi ja pienemmäksi, meneekö äärettömään? Tyhjyyden päälle rakentaminen ei ole aivan selvä juttu. Hyvä meidän nyt on sanoa "mitä siinä on ongelmaa" kun valmiin perustuksen päälle rakennamme.
Painovoima ja siihen liittyvät ominaisuudet ovat ne minkä päällä maailmamme lepää ja se kytkee kaikki kaikkeen.

Yksi kysymys asiantuntijalta : voiko painovoimakenttä pyöriä? Jos voi niin mitenkä sen voi todeta?

Vierailija
jeremia2
Aallonpituus kasvaa muttei loputtomasti?



Aallonpituus kasvaa kohti äärettömyyttä, ei sitä tietenkään mikään estä. Fyysisessä maailmassa emme valitetattavasti voi nähdä näkyvän maailmankaikkeuden reunaa, sillä silloin katsomme aikaa jossa sähkömagneettiset aallot eivät päässeet vapaasti kulkemaan. Kosminen taustasäteily on ensimmäistä universumissa vapaasti kulkenutta SM-säteilyä, ja sehän ei ole aallonpituudeltaan lähelläkään ääretöntä.

Neutroni
Seuraa 
Viestejä26912
Liittynyt16.3.2005
jeremia2
Yksi kysymys asiantuntijalta : voiko painovoimakenttä pyöriä? Jos voi niin mitenkä sen voi todeta?



Pyörivä massakappale todella aiheuttaa pyörivän painovoimakentän, joka saa koko aika-avaruuden pyörimään. Sitä kutsutaan "frame dragging" -efektiksi. Lisätietoja efektistä ja sen mittaamisesta löytyy Wikipediasta.

tosikolie
Seuraa 
Viestejä663
Liittynyt1.1.2009
jeremia2
Meistäkatsottuna avaruus laajenee jokasuuntaan kiihtyvällä nopeudella etäisyyden lisääntyessä. Väitetään, että riittävän kaukana meistä, säteellä R (c), nopeus on täältä mitattuna valon nopeus. Kun valo lähtee täältä ja lähestyy R(c).tä sen paikallinen nopeus on aina c mutta taajus laskee etäisyyden lisääntyessä. Kun valo saavuttaa meistäkatsottuna avaruuden pakonopeuden c alueen miten käy valolle, sammuuko se ? Onko se meidän tapahtumahorisontti josta valo /energia ei voi paeta meidän systeemistä. Valon energiahan on silloin loppu? Vähän niinkuin mustassa ukossa?




Terve.

Ajatus laajenevasta avaruudesta on lähtöisin ajalta ennen satelliitteja perustuen optiseen ns.punasiirtymäharhaan. Viimeiset 50-vuotta on tähtitieteessä haettu tähän ajatukseen vimmatusti tukea,,,miksi? Syy yksinkertaisesti on ollut ajatus että ihmiskunta on niin viisas että kykenee selvittämään maailmankaikkeuden synnyn. Ja tähän ajatukseen on lähteneet mukaan tieteessä osa,,,siis osa ihmisistä.

Moni tietää että emme voi miljardien vuosien saattoon päätellä mitään avaruuden koosta, historiasta, tulevaisuudesta, mittausaikamme puitteissa.

Avaruus on meidän maapallon elinkaaressa jos se nyt olisi vaikka 5 tai 50 miljardia vuotta,,,,silti kooltaan mittaamaton.

Eli suotta on elämäänsä tuhlata avaruuden laidan hakemiseen,,,ei sitä löydy.

Toki jonkin aineellisen hiukkasen tai ainemassan ominaisuuksien pohtiminen on aina paikallaan,,sehän on tieteen tehtävä.

- koko
- syntymekanismi
- muoto
- nopeus, 0-maksimi

Niin,,nopeushan on sitten puettavissa matemaattiseen energiakaavaan, kuten kokokin mittaan, muoto atomigeeneihin, ja synty,,hmm,,,miten se aine syntyikään tyhjästä,,,

Vierailija

Jos siis valon taajuus lähestyy nollaa valonlähteen etääntymisnopeuden lähestyessä valonnopeutta, niin mitäs valolle tapahtuu sellaisen havaitsijan perspektiivistä, joka on meidän ja sen valonlähteen jossakin keskellä? No se valon taajuus on sellaiselle havaitsijalle jossakin siellä nollan ja "alkuperäisen taajuuden" (tai "lepotaajuuden", siis sellaisen taajuuden, joka näkyy sellaiselle havaitsijalle jonka etäisyys valonlähteestä ei muutu) välimaastossa.

Jos oletetaan fotonin matkaavan ideaaliavaruudessa, siis sellaisessa, että fotonin ja havaitsijan välissä ei ole kaasuja sun muita hidasteita, niin matkanteon ei tulisi vaikuttaa fotonin aallonpituuteen sellaisen havaitsijan perspektiivistä, joka on levossa suhteessa valonlähteeseen. Mutta heti kun valonlähteen ja havaitsijan etäisyys muuttuu johonkin suuntaan, niin frekvenssikin muuttuu sen mukana. Jos fotoni saapuu sellaisen havaitsijan silmään, jonka etääntymisnopeus valonlähteestä on jossain c/2:n paikkeilla, näkyy se reilusti punasiirtyneenä. Jos samasta tähdestä lähtenyt samaenerginen ("samaenerginen" sen fotonin lähettäneen tähden mielestä) valo saapuu meidän kaukoputkiin, jotka etäännymme lähes valonnopeudella, on fotonin energia saapuessaan lähes nolla. Kuitenkaan avaruus ei kuluta sen energiaa miksikään.

Siis, mistä fotoni tietää, millä taajuudella sen tulee saapua eri nopeudella etääntyviin verkkokalvoihin/kaukoputkiin? Jos se osuu puolivälissä olevan havaitsijan silmään, on sen taajuus siellä keskellä, ja jos se osuu meidän silmään, on sen taajuus lähes nolla. Jos ideaaliavaruus ei kuitenkaan syö sen energiaa/taajuutta matkalla miksikään, niin onko niin, että avaruudessa se fotoni ei itse asiassa matkustakaan millään tietyllä absoluuttisella frekvenssillä? Ja onko taajuus siis samalla lailla suhteellinen käsite kuin kappaleen pituus jne?

tosikolie
Seuraa 
Viestejä663
Liittynyt1.1.2009
all in all
.
-----
Siis, mistä fotoni tietää, millä taajuudella sen tulee saapua eri nopeudella etääntyviin verkkokalvoihin/kaukoputkiin?
-----
Jos ideaaliavaruus ei kuitenkaan syö sen energiaa/taajuutta matkalla miksikään, niin onko niin, että avaruudessa se fotoni ei itse asiassa matkustakaan millään tietyllä absoluuttisella frekvenssillä?
-----
Ja onko taajuus siis samalla lailla suhteellinen käsite kuin kappaleen pituus jne?


Terve.
Poistin tekstistäsi ja otin muutaman lauseen tuohon ylle.

Valo on yksittäinen hiukkanen (jos fotoni) niin jos sillä on oma elinkaari,,siis se syntyy/rakentuu muista aineosasistaan, ja jos sen elinkaareen sisältyy värähtely taajuudella hZ-jotakin niin tuskinpa sen taajuus on vakio alusta loppuun.

Aaltovärähtely,,,mm.veden pinnalla ei pysy vakiotaajuiksena,,se on helppo nähdä heittämällä veteen kivi.
Sama on ääniaalloilla.
Eli matkan pidetessä aaltorintaman nopeus hidastuu ja samalla taajuus pienenee.

Suhteellisia käsitteitä ei ole.

Jos kaksi liikkujaa a+a kulkee jollakin samalla nopeudella x eri suuntiin on niiden irtaantumisnopeus 2*x.

Eli jos avaruudessa kaksi a;ta ja ne kulkee nopeudella 500000km/s on niiden irtaantumisnopeus 2*500000km/s.

On mielestäni aika selvä asia että valolähde joka synnyttää valon laittaa valon liikkeelle ja tällä liikkeellä on lähtönopeus-kiihtyvyys-maksinopeus avaruuden tilassa-hidastuvuus ja pysähtyvyys,,siis palautuminen siihen tilaan missä valo oli ennen valolähteen sytyttämistä.

Se mitä valo sitten on,,,fotoni-hiukkanen joka syntyy muusta aineesta,,,tai värähtely joka väräyttää ainetta,,, niin molemmissa tapauksissa tuon liikeominaisuudet ja elinkaari ovat saman luonnonlain alaisia.

Valo ei siis ole vakionopeuksinen ja ikuinen kulkija,,varsinkaan avaruudessa joka on täynnä ainetta.

Toki voi olla toisinkin,,minä kun en ole tieteen tekijä.

Uusimmat

Suosituimmat