Parisuhdemarkkinoiden toiminta

Seuraa 
Viestejä45973
Liittynyt3.9.2015

Mulle aika usein sanotaan, että älä edes yritä rationalisoida parisuhteita ja naisia, se ei vain mene niin. Että naiset on sellaisia, että niitä vain rakastetaan ja pannaan. Yritän siitä huolimatta.

Miehenä minulla on naisten silmissä jokin tietty arvo, kuinka haluttava kumppani olisin; niin on kaikilla naisillakin minun silmissäni. Parisuhdemarkkinoilla siis yritetään "ostaa" itselle paras mahdollinen kumppani tuolla omalla arvolla. Arvo määräytyy kysynnän perusteella, mutta tietysti ihmisellä on x määrä ominaisuuksia, joista tuo muodostuu. Samalla hinnalla saa siis hyvin erilaisia tuotteita, jos nyt tällaisia termejä saa käyttää. Jos valtaosa etsii kumppanissa tietyntyyppistä ulkonäköä, tämä ominaisuus nostaa arvoa, ja tämän määritelmän mukaan vähän rumia, mutta muilla ominaisuuksiltaan loistavia saa suhteellisesti halvemmalla.

"Toi on just mun tyyppiä" on tuttu lausahdus potentiaalisesta kumppanista, mutta mihin tämä tiettyjen ominaisuuksien arvostaminen vastapuolessa perustuu? Väitän, että tarkoitus ei ole löytää sitä arvokkainta eli parasta mahdollista ihmistä kumppaniksi, vaan se kenen kanssa syntyisi mahdollisimman menestyviä lapsia.

Jokaisella on mielessään alitajuisesti tai tietoisesti jokin ihmisihanne. Niiltä osin, joilta ei ole itse yltänyt tuohon ihanteeseen, pitää ne ominaisuudet vastapuolella ehdottomasti olla. Esimerkiksi ujoudestaan kärsineelle ujolle toinen ujo ei oikein toimi, vaan ennemmin sitten vähän yli-sosiaalinen. Sitten taas ne omat hyvät ominaisuudet ei ole niin pakollisia vastapuolella - se on sitä vaihtokauppaa. Fyysisesti erinomainen luomus voi tehdä myönnytyksiä kumppanin ulkonäöstä, kunhan ehdokkaalla on häneltä puuttuvat erinomaiset sosiaaliset taidot.

Ja jotta kaksi ihmistä voisi elää keskenään, pitää heidän persoonallisuuksien tietysti olla yhteensopivia. Tähän on erilaisia psykologisia teorioita olemassa.

Kaikki ihmissuhteet kun perustuvat hyötyyn, naimisissa olevat ihmisetkin ovat yhdessä, koska hyötyvät toisistaan. Saa toteuttaa yhdessä unelmiaan, hankkia lapsia, on joku joka välittää ja huolehtii, ja joku jonka kanssa harrastaa seksiä. Mielestäni olisi oikeasti jalo ja epäitsekäs ajatus etsiä kumppania sen perusteella, kenen kanssa saisi hyviä lapsia, verrattuna siihen jolla on paljon rahaa tai joka on hyvä sängyssä. Tottakai se, minkälaisen ympäristön jokin henkilö voi lasten kasvatukselle tarjota, vaikuttaa myös.

Ajatuksia? Onko tämä kaikki teorisointi täysin turhaa, hoitaako tunteet tämän kaiken kotiin ihan tiedostamatta? Tutkimustietoa saa linkata myös, joku on asiat jo kuitenkin sanonut paremmin.

Sivut

Kommentit (30)

Neutroni
Seuraa 
Viestejä26898
Liittynyt16.3.2005
Obie
"Toi on just mun tyyppiä" on tuttu lausahdus potentiaalisesta kumppanista, mutta mihin tämä tiettyjen ominaisuuksien arvostaminen vastapuolessa perustuu? Väitän, että tarkoitus ei ole löytää sitä arvokkainta eli parasta mahdollista ihmistä kumppaniksi, vaan se kenen kanssa syntyisi mahdollisimman menestyviä lapsia.



Itse en ole samaa mieltä. Kyllä useimmat pitkät suhteet ovat sellaisia, joiden osapuolet ovat melko lailla samanlaisia. Ujo ja epäsosiaalinen ei jaksa ylisosiaalisen jatkuvaa kaveripiirin ylläpitoa, ja päinvastoin, sosiaaliselle ujo, joka haluaisi vetäytyä eristyksiin, on tylsä puoliso. Homma kaatuu riitoihin siitä, paljonko ajasta pitäisi kuluttaa yhdessä. Optimistiselle riskinottajalle ei kelpaa pessimistinen varmistelija ja päinvastoin. Ja niin edelleen, liian suuret erot pääluonteenpiirteissä johtavat kyllä yleensä suhteen hajoamiseen.

Mielestäni olisi oikeasti jalo ja epäitsekäs ajatus etsiä kumppania sen perusteella, kenen kanssa saisi hyviä lapsia, verrattuna siihen jolla on paljon rahaa tai joka on hyvä sängyssä.



Miksi? Kyllä sinä vanhemapana nautit lapsien hyvyydestä ja kärsit huonoudesta - ehkä vielä enemmän kuin lapsi itse.

Vierailija
Neutroni

Miksi? Kyllä sinä vanhemapana nautit lapsien hyvyydestä ja kärsit huonoudesta - ehkä vielä enemmän kuin lapsi itse.



täh...?
kerros sitten mikä on sitä huonoutta ?

varas.. ok...
mutta entäs lisää näitä "huonouksia" ...
¨

Neutroni
Seuraa 
Viestejä26898
Liittynyt16.3.2005
omena
Neutroni

Miksi? Kyllä sinä vanhemapana nautit lapsien hyvyydestä ja kärsit huonoudesta - ehkä vielä enemmän kuin lapsi itse.



täh...?
kerros sitten mikä on sitä huonoutta ?

varas.. ok...
mutta entäs lisää näitä "huonouksia" ...
¨




No kaikki ominaisuudet, jotka lisäävät lapsen kärsimystä. Jotkut ovat tietysti itsestäänselviä, kuten mainitsemasi taipumus rikollisuuteen tai väkivaltaisuuteen, lisäksi sairaudet ja vammat, ujous ja epäsosiaalisuus jne., mutta kaikkia mahdollisia huonouksia en edes tiedä. Joskus joku näennäinen haitta antaa vaikka kimmokkeen, joka johtaa oikealle uralle tai muuten onnea tuoviin elämänvalintoihin.

Vierailija
Neutroni

Itse en ole samaa mieltä. Kyllä useimmat pitkät suhteet ovat sellaisia, joiden osapuolet ovat melko lailla samanlaisia. Ujo ja epäsosiaalinen ei jaksa ylisosiaalisen jatkuvaa kaveripiirin ylläpitoa, ja päinvastoin, sosiaaliselle ujo, joka haluaisi vetäytyä eristyksiin, on tylsä puoliso. Homma kaatuu riitoihin siitä, paljonko ajasta pitäisi kuluttaa yhdessä. Optimistiselle riskinottajalle ei kelpaa pessimistinen varmistelija ja päinvastoin. Ja niin edelleen, liian suuret erot pääluonteenpiirteissä johtavat kyllä yleensä suhteen hajoamiseen.



Oikeassa taidat olla. Nämä menee jo tuohon "persoonallisuuksien on sovittava toisilleen" -luokkaan. Tässä olis yks mielenkiintoinen näkökulma jungilaisesta psykologiasta:

Do Opposites Attract or Attack?

"Useimmiten ihmiset kiinnostuvat itsensäkaltaisista ihmisistä, mutta joilla on jokin eri luonteenpiirre joka kompesoi omia heikkouksia. Kuitenkin jotkut kokevat viehättäväksi itsensä täydellisen vastakohdan. Tällaiseen suhteeseen oppiminen ja sopeutuminen on vaativaa, josta monet eivät selviydy. Jos pari kuitenkin oppii viestimään tehokkaasti, suhteesta on odotettavissa todella voimakas." Vapaa käännös.

Tuollainen vastakohtien suhde perustuu molemminpuoliseen ihailuun, sillä he ovat hyviä aivan erilaisissa asioissa. Lapset saattavat hyötyä myös tuollaisesta perheympäristöstä, jossa on huomattavan erilaiset ihmistyypit, oppivat siitä monia erityylisiä käyttäytymismalleja.

Vierailija
Neutroni
lisäksi sairaudet ja vammat, ujous ja epäsosiaalisuus jne., mutta kaikkia mahdollisia huonouksia en edes tiedä. Joskus joku näennäinen haitta antaa vaikka kimmokkeen, joka johtaa oikealle uralle tai muuten onnea tuoviin elämänvalintoihin.



mitä on lastesi huonous... ?

tyhmyyttä ?
vamma ?
sairaus ?

en nyt oikein käsitä... olenkin tyhmä...
*nauraa*

vaikka haitta olisi suurempi kuin
näennäinen... niin eihän se ole huonoutta...
vaan väärä ala...

esim:
minä yrittäisin lentäjäksi... olisi totaalinen virhe...
eihän se silti tee minusta huonoa kaikkialla...
(vaikka vitun monessa olenkin huono... )

Vierailija

Eikös tuo sosiaalisen vaihdon teoriakin valota jossakin määrin parisuhdemarkkinoiden toimintaa yksilötasolla?

Omalla kohdallani tuo myytti toisiaan täydentävistä vastakohdista ei ole parisuhteenmuodostustani ohjaava doktriini - en kertakaikkiaan tunne sukupuolista vetoa rumia, tyhmiä ja laiskoja naisia kohtaan.

Vierailija

Kai tähän pitäisi vielä korostaa ihan evolutiivista näkökulmaa. Jos on esimerkiksi ahkera ihminen, ja kokee, että siitä on itselle ollut merkittävää etua elämässä, haluaa tuon ominaisuuden myös kumppanilleen, jotta lapsella varmasti olisi tuo ominaisuus. Olkoonkin sitten alitajuisesti.

Yhteiskunnan muuttuessa erilaiset ominaisuudet nousevat haluttaviksi. Joskus maanviljelyyn vaadittavat taidot olivat tärkeimpiä, jotta lapselle saadaan ruoka pöytään. Nyky-yhteiskunnassa sosiaaliset taidot ovat varmaan tärkein yksittäinen tekijä menestyneeseen elämään. Geeniallas kuitenkin vielä sisältää paljon "vanhentuneita" yhdistelmiä, jotka joskus ovat pärjänneet, mutta nykyään eivät.

Ja jos vastakohtia haetaan parinvalinnassa, ei tässä tapauksessa hyvännäköisen vastakohta ole ruma.

Vierailija
Sakarias
en kertakaikkiaan tunne sukupuolista vetoa rumia, tyhmiä ja laiskoja naisia kohtaan.



omituista että olen tyhmä ja ruma...
ja silti naiseni on AINA vitun hyvän näkösiä...
jokseenkin käsittämätöntä...

Vierailija
Obie
Kai tähän pitäisi vielä korostaa ihan evolutiivista näkökulmaa. Jos on esimerkiksi ahkera ihminen, ja kokee, että siitä on itselle ollut merkittävää etua elämässä, haluaa tuon ominaisuuden myös kumppanilleen, jotta lapsella varmasti olisi tuo ominaisuus. Olkoonkin sitten alitajuisesti.



Ahkeruus vain ei noin suoraviivaisesti periydy. Eivätkä monet muutkaan ominaisuudet. Itse olen jotakuinkin järjestelmällinen. Samoin mieheni. Kolmesta lapsesta vain yhdelle on ilmaantunut tämä sama ominaisuus. Kaksi muuta ovat tässä suhteessa käveleviä katastrofeja. Monet muutkin tyypillisyytemme ovat kiertäneet lapsemme kaukaa.

Tuollaiset luonteenpiirteet ovat aivan liian monimutkaisten syiden lopputulosta, että niitä voisi saada varmuudella tai edes suurella todennäköisyydellä aikaan tietyllä geeniyhdistelmällä tai kasvatuksella.

Neutroni
Seuraa 
Viestejä26898
Liittynyt16.3.2005
omena
omituista että olen tyhmä ja ruma...
ja silti naiseni on AINA ***** hyvän näkösiä...
jokseenkin käsittämätöntä...



No minä olen epäsosiaalinen kuin kipsipää. Ja sama homma, emäntä on kaunis kuin enkeli ja korvien välistäkin löytyy. Ihme juttu. Kai ne fiskut ja filmaattiset miehet naivat sitten ne rumat ja tyhmät naiset.

Vierailija
Neutroni
No minä olen epäsosiaalinen kuin kipsipää. Ja sama homma, emäntä on kaunis kuin enkeli ja korvien välistäkin löytyy. Ihme juttu. Kai ne fiskut ja filmaattiset miehet naivat sitten ne rumat ja tyhmät naiset.



Jälkikäteen ajatellen minun naiseni eivät ole olleet kummoisia kurppia, joten minun on varmaan oltava aivan järkyttävän komea ja fiksu. Tai sitten poikkeus vahvistaa säännön.

Vierailija
Sakarias
Omalla kohdallani tuo myytti toisiaan täydentävistä vastakohdista ei ole parisuhteenmuodostustani ohjaava doktriini - en kertakaikkiaan tunne sukupuolista vetoa rumia, tyhmiä ja laiskoja naisia kohtaan.


Vierailija

Mielenkiintoisia ajatuksia täällä. Varmasti parinvalinnassa on paljon enemmän tai vähemmän tiedostettuja biologisia vaikutteita, mutta ne ovat niin hyvin sotkeutuneet kaiken kulttuurisen ja edellisistä kokemuksista opitun sekaan, että niitä lienee melkoisen hankala löytää. Onhan näitä tutkimuksia geneettisten erojen haistamisesta olemassa, joten mikseivät ihmiset optimoisi jälkeläistensä laatua myös luonteenpiirteiden suhteen, vaikka niiden periytyminen onkin paljon mutkikkaampaa?

Obie
Tuollainen vastakohtien suhde perustuu molemminpuoliseen ihailuun, sillä he ovat hyviä aivan erilaisissa asioissa.

Kuulostaa tavattoman kauniilta ajatukselta, ja saattaapa toimiakin. Toivottavasti.

Sakarias
Omalla kohdallani tuo myytti toisiaan täydentävistä vastakohdista ei ole parisuhteenmuodostustani ohjaava doktriini - en kertakaikkiaan tunne sukupuolista vetoa rumia, tyhmiä ja laiskoja naisia kohtaan.

On se hyvä, että sitä tervettä itsetuntoa löytyy.

Vierailija

Mei Long kirjoitti:

On se hyvä, että sitä tervettä itsetuntoa löytyy.
Parasta on tietenkin pienehkö tujaus tahallista itseironiaa.

Kuulostaa tavattoman kauniilta ajatukselta, ja saattaapa toimiakin. Toivottavasti.
Tuota kautta tarkasteltuna kyseinen sananlasku ei vaikuta täysin utopistiselta - jos verrataan vaikkapa siihen, että tarkastelu tapahtuisi erilaisten piirreteorioiden pohjalta.

Sivut

Uusimmat

Suosituimmat