Seuraa 
Viestejä45973

En millään löytänyt tästä aiheesta tehtyä foorumia, joten päätin tehdä uuden.

- Kuinka meditoida?
(asento, "mitä pitää ajatella", hengitys, ym...)

- Kuinka usein ja kuinka kauan kerralla olisi hyvä meditoida?

- Paras hetki päivästä meditoinnille?

- Erilaisia tapoja medioida?

- Meditoinnin terveydellisiä vaikutuksia mieleen ja kehoon?

- Muuta?

  • ylös 0
  • alas 0

Kommentit (19)

Aborginaali
En millään löytänyt tästä aiheesta tehtyä foorumia, joten päätin tehdä uuden.

- Kuinka meditoida?
(asento, "mitä pitää ajatella", hengitys, ym...)

- Kuinka usein ja kuinka kauan kerralla olisi hyvä meditoida?

- Paras hetki päivästä meditoinnille?

- Erilaisia tapoja medioida?

- Meditoinnin terveydellisiä vaikutuksia mieleen ja kehoon?

- Muuta?




Kaivappas tällaisen kaverin kun John Kabatt-Zinn teoksia jostain. (Olet jo perillä, Kehon ja mielen viisaus, Täyttä elämää ym.)

Se on siinäkin mielessä hyvää luettavaa että se on "tieteellisesti hyväksyttyä" asiaa muuten välillä arasta aiheesta.
Vastailee aika hyvin kaikkiin kysymyksiisikin ja antaa myös niitä käytännön ohjeita meditoinninkin suhteen.

Muutenhan asiasta löytyy pilvin pimein tekstiä niin kirjoista kuin netistäkin.

Ancient

Itse aikoinaan meditoin lähes päivittäin junassa. Aamuin illoin matkalla opiskelupaikkaan mietiskelin, kuvittelin ja kävin läpi asioita. Sitä kutsuttiin silloin mielikuvaharjoitteluksi. Valmentajani oli siitä puhunut ja päätin kokeilla. Tehokasta oli.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Osaako kukaan kertoa minkä näköinen tuo ns. kolmas silmä on?

Usein kun laitan silmäni kiinni, niin löydän tahtoessani melko nopeasti violetista ja vihreästä väristä koostuvan läikän suurin piirtein keskellä silmiäni. Tämä läikkä on jotenkin kummallinen, koska sitä katsoessani se muotoutuu kokoajan erilaiseksi, useimmiten siitä tulee ihmisen päitä jotka ovat jotankin kärsiviä, häijyjä, pahoja ja ylipäätään pelottavia. Näiden päiden takia en usein katsokkaan tätä läikkää koskaan. Eilen kuitenkin jatkoin tämän läikän katsomista ja siitä muotoutui aivan kuin ikkuna josta näin erilaisia tilanteita aivan laidasta laitaan enkä olisi mitenkään pystynyt kuivttelemaan näitä tilanteita päässäni, ne näyttivät niin aidoilta. Joissain kuvissa näin ihmisiä ruokkimassa kanoja ja joissain saattoi olla purjevene myrskyssä.

Onko tuo näkemäni läikkä minun kolmas silmä? Jos on niin sen ei ilmeisesti pitäisi olla tavallaan kokoajan auki.

Olen meditoinut satunnaisesti noin vuoden ja olen tehnyt sen ilmeisesti aina aivan väärin. Olen meditoinut ehkä keskimäärin 4 kertaa kuukaudessa aina noin tunnin ajan ja kokemukset ovat aina olleet erittäin pelottavia. "Kadotan" usein normaalin näkökenttäni ja nään kongreettisina vareinä kuvia jotka ovat rumempia kuin olen ikinä ennen nähnyt. Jotenkin niissä tuntee sen rumuuden niiden värien lisäksi ja nämä kuvat siis tavallaan väkisin tulevat päähäni. Toiseksi minusta tuntuu usein meditaatiossa siltä kuin ruumiini olisi ehkäpä muurahaisen kokoinen ja "itse" olisin koko huoneen kokoinen.Enää en oikeastaan uskalla meditoida, koska unet ovat kammottavia usein seuraavana yönä.

Mutta jos joku osaisi kertoa mikä ihme tuo vihreävioletti läikkä on ja onko siitä/sen katselemisesta jotakin haittaa, koska se on oikeastaan koko ajan minun löydettävissä jos niin tahdon.

o
Seuraa 
Viestejä1698
JustSe
Osaako kukaan kertoa minkä näköinen tuo ns. kolmas silmä on?



Eikähän se ole aina subjektiivinen kokemus. Ulkoisillä käsitteillä ja metaforilla voidaan ohjata huomaamaan, että jotain kokemuksia olisi löydettävissä sieltä päin. Jokainen kuitenki kokee ja tulkitsee tämän varmaankin omalla tavallaan.

Jos mielessä on mörköjä kannattaisi ehkä tehdä kevyempää tai fyysisempää harjoitus kokonaisuuden tasapainottamiseksi.

Every man is guilty of all the good he did not do. (http://www.youtube.com/watch?v=xaTKDMYOBOU)-Voltaire

Vierailija

Meditoin aikoinaan noin 40min-tunti päivässä. Aina menee jonkin aikaa työasioiden yms. keskeltä ennenkuin pääsee "vauhtiin". Hyvää se teki kiireiselle nuorelle miehelle. Ehkä kannattaa aloittaa varovaisesti, jos kysymyksessä on "pelkkä" mielentilaharjoittelu, jotta ehtii tutustumaan omaan reagointiinsa.

Turbokameli
Seuraa 
Viestejä892
JustSe
Olen meditoinut ehkä keskimäärin 4 kertaa kuukaudessa aina noin tunnin ajan ja kokemukset ovat aina olleet erittäin pelottavia.



Meditaation aloittajilla tulee usein alitajuisia juttuja pintaan. Se kuuluu asiaan. Pidempään meditaatiota harjoittaneilla meditaatioista tulee hyvin tyyniä ja vakaita.

Monille meditaation aloittaminen lyhyellä rukouksella on hyväksi, vaikkakaan ei välttämätöntä (se tuntuu antavan alussa suojaa kaikkia alitajuisia 'mörköjä' vastaan). Samoin olisi hyvä meditoida säännöllisesti, mutta lyhyempiä aikoja kuin olet tehnyt. Tunnin meditaatio on tottumattomalle liian pitkä.

Aluksi meditaatiossa on tärkeää oppia keskittymään johonkin tiettyyn kohteeseen. Kun sen on pitkän harjoituksen jälkeen oppinut, keskittyminen ei ole enää tarpeen, vaan meditaatiossa voi ikään kuin vain levätä.

Välttämättä aina ei aloiteta kovin lyhyillä meditaatioilla. Asiaan vaikuttaa paljon sekin, mikä on keskittymisen kohteena. Normaali tapahan on aloittaa 5-10 minuttia aluksi kerran sitten pari päivässä ja siitä aikaa jatkaen.

Esim. tuon aiemmassa viestissä mainitsemani Professori Kabatt-Zinn:in vuonna -79 Massachusettsin Yliopistollisen sairaalaan perustaman ensimmäisen stressinhallintaklinikan ja kymmenien siitä lisääntyneitten saman kaltaisten ohjelmassa aloitetaan suoraan 45 minuutin kehomeditaatiolla.

45 minuuttia on pitkä aika, mutta se jakaantuu pieniin osiin kun kehoa kuljetaan pala kerraallaan läpi. Samassa ohjelmassa aloitetaan n. viikon päästä aluksi 10 minuutin keskittymisellä hengitykseen ja sitä aikaa lisätään aina viikoittain hieman.
Ohjelma itsessään on 8 viikkoa pitkä ja sen avulla on saatu melkoisen hyviä tuloksia vuosien varrella. Siksi se on levinnyt mukaan esim. kognitiiviseen psykoterapiaan ihan käytännön harjoituksina.

Esim. Oxfordin Yliopiston psykologian laitoksella sitä on tutkittu ja sen pohjalta on olemassa jo yksi suomennettukin käytännön läheinen ja helposti ymmärrettävä kirja. (kirjoittajina Mark Williams, kliinisen psykologian professori, John Teasdale, tutkija Oxfordissa ja Gambridgen kognitio ja aivotutkimus yksikössä, Zindel Zegal, Toronton yliopiston psykoterapian laitoksen johtaja sekä Kabatt-Zinn.)

Kirjan nimi on "Mielekkäästi irti masennuksesta" mutta se soveltuu vallan mainiosti myös meditaatio oppaaksi hyvin käytännön läheisenä opuksena.

Siinä on hiukan eroavana opetettu sama 8 viikon perusohjelma kun Kabatt-Zinnin kirjassa "Täyttä elämää".

Pohjanahan siinä on ikivanha buddhalainen tietoinen läsnäolo jota opettaa moni Zen suuntaus ja muu opettajakin.

Itsessäänhän meditaation ei tarvitse olla tippaakaan uskonnollista vaikka se erilaisissa uskonnollisissa muodoissa onkin hyvin edustettuna. Sehän on vain väline oppia tuntemaan itseään ja löytää itsestään jotain, mistä ei aiemmin ole ollut tietoinen. Joten siinä mielessä on harjoittajasta itsestään kiinni haluaako vaiko ei liittää siihen jotain symbolista.
Syvimmilläänhän on kyse oppimisesta elämään siinä missä on,eikä siellä missä mieli vaeltaa. Siitä on erinäisiä etuja joita ei yhtäkkiä tule edes ajatelleeksi.

Jos päämäärä on etsiä kolmatta silmää tai psyykkisiä kykyjä, meditaatiosta katoaa hyvin suuri osa sen hyödyistä ja tekniikka on silloin lähinnä alisteinen vain oman egon pönkittämiselle vaikka se kauniisti muuksi muotoiltaisiinkin. Näitähän ovat New Age sivustot ja "opettajat" pullollaan. Onhan se kiehtovaa ja hauskaa ja sillä saa varmasti eloonsa paljon sisältöä, sillä vaan ei saa niitä hyötyjä joita näillä puhtaammilla muodoilla (eli vähemmän egoon tai päämäärään sitoutuvilla) on selkeästi havaittu vuosikymmenet. No, vuosituhannet jos lähdetään esim. buddhalaisesta "psykoterapiasta" ja mielenhallinnasta. Metodeita ja tekniikoita on pilvin pimein, mutta kaikissa toimivimmissa ja tehokkaimmissa palataan eri teitä yhteen ja samaan ---> Ole hiljaa ja kuuntele.

Tärkeämpää kuin aika jonka meditoiden viettää on säännöllisyys. Säännöllisyys luo jatkumon sille kuinka alitajuntaansa työstää ja epäsäännöllisyys taas antaa alitajuisille reaktioille aina aikaa piiloutua takaisin tiedostamattomaan ja jatkamaan mahdollisesti negatiivista vaikutustaan elämässä.

Meditaatio on yksinkertaista muttei helppoa. Se ei ole helppoa juuri siksi että se on niin yksinkertaista ja rationaalinen mieli ei kykene sulattamaan asioita ilman pitkää ajatus tai mielleyhtymä ketjua joten sen on hyvin vaikea sopeutua hiljaa olemiseen tai vain itsensä tarkkailuun. Syvimmilläänhän mieli tai ego ei edes kykene tarkkailemaan itseään irrallisena itsestään.

Meditaation kohdalla, kuten erilaisten syvärentoutustenkin kohdalla on aina syytä ottaa huomioon myös rajoitteet. Koska se vapauttaa erilaisia ajtuksia, tunteita, mielikuvia ja yllykkeitä alitajunnasta se voi laukaista esim. psykoosin jos kriittinen vaihe sen kannalta elämässä ja vaikean masennuksen keskellä sitä ei kannata harjoittaa (harvempi varmaan näin siinä tilanteessa edes jaksaisi tehdä).

Jos meditoi säännöllisesti saa usein aluksi varautua erilaisiin negatiivisiin tunteisiin joille ei välttämättä löydä järkevää selitystä. Ne ovat juuri niitä työstämättömiä alitujuisia impulsseja joita nousee pintaan. Jos ne eivät ole (eivätkä yleensä olekaan) varsinaisesti suoranaista hoitoa vaativia mielentiloja, niistä yleensä pääsee kun jatkaa meditointia, koska se on juuri se tapa työstää niitä joka ne pintaankin nosti. Eroon niistä toki pääsee lopettamalla meditoinnin, mutta alitajuntaan ne silloin jäävät yhtä käsittelemättöminä.

Meditaatio on täynnä erilaisia hyötyjä, se vaikuttaa fysiikkaan siinä kuin mieleenkin, mutta se vaatii sitä kärsivällisyyttä ja säännöllisyyttä. Myös sen itsestä nousevan aineiston kestämistä ja työstämistä. Määrättyä valppautta ja itsetarkkailua, muttei suinkaan itseensä käpertymistä. Lähinnä "egotonta" itsensä ja reaktioittensa huomioimista. Myös silloin, kun ei varsinaisesti meditoi.

Itse olen ollut meditaation kanssa jollain tasolla tekemisissä suunnilleen vuodesta -80 asti entisen työni (mielenterveyspuolelta) ja joittenkin harrastusteni (jooga, itämaiset, lähinnä japanilaiset ja kiinalaiset lajit) vuoksi. Muutama muukin asia siihen on vaikuttanut ja olen noita hyötyjä ympärillä olevissa ihmisissä ja itsessäni huomannut ihan kokemuspohjaltakin melkoisesti.

Se kuitenkin vaatii sen oman pitkäjänteisyytensä ja työnsä, harva todella arvokas asia yleensä toteutuu tai toimii jos sen eteen ei mitään tee.

Pari varsin hyvää kirjaa noitten mainitsemieni lisäksi:

Kamalashila: "Meditaatio-Buddhalainen tie mielentyyneyteen ja oivallukseen"
Barry Long: "Meditaatio-kymmenen askelta hiljaisuuteen" ja "Stillness is the Way" (ei suomennettu)

Muitakin toki on pilvin pimein mutta aidosti hyviä lopulta aika harvassa.

Ancient

Toope
Seuraa 
Viestejä28723
parantunut
Itse aikoinaan meditoin lähes päivittäin junassa. Aamuin illoin matkalla opiskelupaikkaan mietiskelin, kuvittelin ja kävin läpi asioita. Sitä kutsuttiin silloin mielikuvaharjoitteluksi. Valmentajani oli siitä puhunut ja päätin kokeilla. Tehokasta oli.

Olen tehnyt samaa, tosin meilläpäin sitä kutsutaan torkkumiseksi. Mutta tehokasta se oli.

"Ruotsikin oli pirullinen maa ennen kuin tajusivat tuon monikulttuurin. Peppit ja Lindgrenit ovat niin eilispäivää." Pommit ja etnojengit? Uusi normaaliko?
"Ei ole tärkeää, kuka tai mikä hallitus lopettaa huonon maahanmuuton Suomeen. Pääasia on se, että joku sen lopettaa."
"Minä kun tyhmänä luulin, että median moniarvoisuus olisi arvokasta, eikä valtamedian samanmielisyys?"

Kaikkihan ovat "meditoineet" lapsena. Sama metodi aikuisenakin.
Puolipilvisenä päivänä selälleen maahan tarkkailemaan pilvien kulkua taivaalla.

Lustitarha istuksii joskus
puolilootuksessa mietiskellen,
seinää vasten tietysti ettei selkä kärsi.
Vähän aikaa kun rauhoittuu paikallaan
niin muistaa taas että mitä piti tehdä asioiden eteenpäin viemiseksi
eikä tule juututtua vaikka tiede-forumia
lukemaan päiviksi pitkiksi. (Mut se ei selitä viestein osallistumiseni
vähyyttä tällä sivustolla, vaan se että olen taloustieteilijä,
ei meillä ole mitään kontribuutattavaa tieteeseen, heh.)

Mutta minäkin tahdon suositella kirjaa:
Sam Fryman - How to medidate

Harrastin kuusitoista vuotiaana meditointia ja elämäni oli taspainoisempaa kuin koskaan ja kun lopetin alkoi taas mennä persiilleen. Aion taas aloittaa kunnolla meditoinnin ja kyselisin neuvoja kokeneemilta lähinnä meditoinnin ajoittamiseen liittyen. TM- meditaatiossa ajoitus jaetaan 20min aamuisin ja sama iltapäivisin. Onko tämä toimiva ja hyvä metodi vai onko olemassa jokin parempi esim. tunti putkeen kerran päivässä? Kannattaako iltaisin meditoida...voiko viedä yöunet?

Hamppu
Seuraa 
Viestejä1153
Weird'Os
Kannattaako iltaisin meditoida...voiko viedä yöunet?

Tuskin ellet siirrä nukkumaanmenoa sen takia. Luulisi unenlaadun vain parantuvan.

Voisiko joku jo selittää, yhdellä lauseella, mitä meditaatio on?
Sit voimme kaikki sitä kokeilla.

Mikä ero on rukoilemisella ja meditaatiolla?
Parhaimmillaan ne ovat hyvin lähellä toisiaan.
Puhumista itselleen.

Turbokameli
Seuraa 
Viestejä892
parantunut
Voisiko joku jo selittää, yhdellä lauseella, mitä meditaatio on?
Sit voimme kaikki sitä kokeilla.



Se on ajatuksetonta hiljaisuuden kuuntelemista ja hiljaisuudessa lepäämistä.

derz
Seuraa 
Viestejä2431
Starman
Mikä ero on rukoilemisella ja meditaatiolla?
Parhaimmillaan ne ovat hyvin lähellä toisiaan.
Puhumista itselleen.



No jos jotain mantraa hoet meditaation aikana, niin aika lähelle rukoilemista mennään. Jos taas harjoitat esimerkiksi zazenia tai jotain muuta buddhalaista keskittymismeditaatiota, niin ei siinä oikeastaan muuta tehdä kuin keskitytä hengitykseen ja lopulta tarkkaavaisuus laajenee koko mielen ilmiömaailmaan (shikantaza) - ja tässä tilassa niitä ns. "valaistumisia" sitten tapahtuu.

Meditaation psyykkisistä ja fysiologisisista vaikutuksista voi lukea täältä. Alla vielä aiheeseen liittyvä uutinen.

author="<a href="http://www.mediuutiset.fi/uutisarkisto/article324045.ece">mediuutiset.fi</a>" kirjoitti:
[size=150:2it9wzui]Meditaatio kasvattaa aivoja[/size:2it9wzui]

Monia konsteja on keksitty lihasmassan lisäämiseksi. Isommat aivot saa vain yhdellä: meditoinnilla.

Tai tällaiseen löydökseen törmäsivät Kalifornian yliopiston (UCLA) tutkijat ottaessaan MRI-kuvia meditoivien ihmisten päistä. Selvisi, että pitkään meditoineilla tietyt aivoalueet olivat suurempia kuin meditoimattomilla.

Erityisesti laajenemista oli tapahtunut hippokampuksessa, orbitofrontaalisen kortekstin sisäpuolisilla alueilla sekä talamuksessa ja ohimolohkojen poimuissa, eli alueilla, joilla säädellään tunteita.

– Tiedämme, että paljon meditoivat ihmiset pystyvät edistämään positiivisia tunteita, säilyttämään tunne-elämänsä tasapainon ja käyttäytymään huomaavaisesti, sanoo tutkimuksesta vastannut Eileen Luders UCLA:n neurokuvantamisen laboratoriosta. Ludersin mukaan nyt havaitut eroavaisuudet aivojen rakenteessa voivat antaa vinkkiä siitä, miksi meditoijilla on nämä ”poikkeavat kyvyt”.

Tutkimukset ovat jo todistaneet meditoinnin hyödyt. Sen lisäksi, että säännöllisesti meditoivat pystyvät keskittymään paremmin ja hallitsemaan tunteitaan, he kärsivät vähemmän stressistä ja heillä on keskimääräistä vahvempi immuunijärjestelmä. Mutta vähemmän on tiedetty meditoinnin ja aivojen rakenteen välisestä yhteydestä.

Ludersin tutkimuksessa oli mukana 44 henkilöä, joista puolet harjoitti meditaatiota. Keskimäärin he olivat meditoineet 26 vuotta, muun muassa Zazen, Samantha ja Vipassana -tyyleillä.

∞ = ω^(1/Ω)

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Suosituimmat