Kehonkielen lukeminen

Seuraa 
Viestejä45973
Liittynyt3.9.2015

Tästä itseäni kiinnostavasta asiasta en ainakaan pikaisella silmäyksellä aihetta löytänyt.

Onko foorumilla tähän perehtynyttä väkeä ?

Mitä tuttavapiirini kanssa olen asiasta jutellut niin mielipiteet jakaantuvat melkolailla kahtia, toiset uskovat mahdolliseksi ja toiset pitävät huuhaana koska kehonkielikin on melko yksilöllistä.

Mikä lie totuus ? Myös konkreettisia esimerkkejä olisi kiva lukea.

Sivut

Kommentit (31)

Vierailija

Kehon kieli, nonverbaalinen on viestintää mutta miten pitkälle se on samaa kuin sanallinen verbaalisuus, se onkin eri juttu.

Tavallaanhan meillä ihmisilläkin on kansainvälisesti ymmärrettävää ilmaisua ihan kuin muillakin eläimillä. Kait kaikilla lajeilla tavallaan on äidinkieli, ynähtelyjä ja ties mitä keskinäisiä tapoja mutta sitten on eleet, ilmeet, äänenpainot, tietyt asennot ja muuta sellaista mistä tiedetään ilman sanoja mitä henkilö viestii.

Tunteita viestitään paljolti ilmein ja elein.

Tunteista on vaikeaa puhua.
Jos ihminen näyttää ihan tyyneltä ja sanoo että olen iloinen, tai olen surullinen mutta mikään ilme tai ele ei viesti siitä, hän on epäuskottava.
Ne joilla on ongelmia tulkita kehonkieltä ja ilmeitä, heillä kait on vaikeutta tulkita myös sitä mitkä fiilikset toisilla on? Vaiko? Onko edes niin?
Aika idiootti pitää olla jos ei mitään tajua muiden ilmeistä ja eleistä.
Autisteista sanotaan että eivät ymmärrä nonverbaalista viestintää mutta minä as-oireisena kyllä ymmärrän. Tuntemani autistit kyllä erottavat nauravan naaman itkevästä. Jotkut autistit voivat itse olla melko ilmeettömiä mutta nauraessaan näyttävät nauravilta.
Siinä on siis yksilöllistä vaihtelua miten yksoikoista ja töksähtävää tai miten hienoisen nyanssista jonkun toisen ilmaisu ja tulkinta voi olla, mutta samahan pätee puhuttuun kieleen. Jotkut sanoa töksäyttelevät ja jotkut jaarittelee ja vihjailee.

Ihan puppua sitten taitaa olla sellainen että olis nonverbaalista viestinää, jolla ilman sanoja vois ilmaista yksityiskohtaisesti muuta kuin tunnetiloja?

Lis.
Tuli mieleeni viittomakieli..
Mutta sekin on vaan sovittuja merkkejä, puhetta/kirjoitusta ilman ääntä.

Vierailija
AvunTarpeessa
Mitä tuttavapiirini kanssa olen asiasta jutellut niin mielipiteet jakaantuvat melkolailla kahtia, toiset uskovat mahdolliseksi ja toiset pitävät huuhaana koska kehonkielikin on melko yksilöllistä.

Toki se on osaltaan yksilöllistäkin, mutta kehonkieli on myös suurelta osaltaan huomattavan samankaltaista läpi ihmiskunnan. Ilmeet, äänensävyt, asennot ja eleet ovat - melkein - samanlaisia täällä kuin Japanissa tai Nigeriassa, lukuunottamatta tietenkin sovittuja, symbolisia eleitä (kuten vaikka keskisormen näyttäminen), joiden ymmärtäminen vaatii saman sopimuksen tuntemista. Moni tutkimus osoittaa, että ihmiset näyttävät tulkitsevan toistensa kehonkieltä hyvinkin tarkasti edes tiedostamatta sitä itse. "Väärin" elehtivä puhuja tekee epämiellyttävän vaikutelman, vaikkeivät katsojat oikein tiedä miksi.
Desmond Morris on kirjoissaan analysoinut ihmisten kehonkieltä melkoisella innolla, ja vaikkei hän nyt ihan tieteen terävimpään kärkeen kuulukaan, joukossa on eräitä hyviä havaintoja.

Pönni

Ne joilla on ongelmia tulkita kehonkieltä ja ilmeitä, heillä kait on vaikeutta tulkita myös sitä mitkä fiilikset toisilla on? Vaiko? Onko edes niin?
Aika idiootti pitää olla jos ei mitään tajua muiden ilmeistä ja eleistä.
Autisteista sanotaan että eivät ymmärrä nonverbaalista viestintää mutta minä as-oireisena kyllä ymmärrän. Tuntemani autistit kyllä erottavat nauravan naaman itkevästä.

Minun tuntemani as-ihmiset (lähinnä se yksi enemmän tuttu) kyllä kokevat ihmisten kehonkielen ja äänensävyjen tulkitsemisen vaikeaksi. Itkevän ja nauravan kyllä tunnistavat, mutta kaikki hienovaraisempi vaatiikin sitten sitkeää tietoista opiskelua jokaisen ihmisen kohdalla erikseen, ja ottaa kuulemma useita vuosia aikaa. Sitä on vaikea kuvitella, jos itselle tulkinta tulee luontevasti, "suoraan selkärangasta".
Eräänkin kerran tällaiselle tapaukselle murjotettiin ja tiuskittiin tuntikausia, ja kun jälkeenpäin mainittiin asiasta, tämä oli täysin hämmentynyt eikä ollut kuulemma huomannutkaan. Tokihan tällainen aiheuttaa hankaluuksia, kun kaikki sosiaalisen tilanteen hienovaraisemmat vinkit menevät täysin ohi.

Pönni
Ihan puppua sitten taitaa olla sellainen että olis nonverbaalista viestinää, jolla ilman sanoja vois ilmaista yksityiskohtaisesti muuta kuin tunnetiloja?

Ehkä monimutkaisempi viestintä näin onnistuu toisensa todella hyvin tuntevien ihmisten, vaikkapa kauan yhdessä olleiden pariskuntien kohdalla? Tunnen yhden parin, joka kommunikoi keskenään pitkälti epämääräisin elein, huudahduksin ja ynähdyksin, ja kumpikin tuntuu aivan tarkalleen tietävän, mitä toinen tarkoitti, vaikka yhtäkään sanaa ei vaihdeta. Ja näillä on takanaan vasta... mitähän, kahdeksan yhteistä vuotta, jos oikein muistan.
Mutta pääasiassahan nonverbaalinen viestintä välittää tunteita, ja siihen se lienee kehittynytkin, kun lähdetään eläinserkkuihimme vertaamaan. Siinä sivussa se voi välittää muutakin informaatiota: säikähtänyt yksilö hypähtää pystyyn, ja saa muut vilkuilemaan, mikä vaara sai kaverin säikkymään.

Vierailija
AvunTarpeessa
Tästä itseäni kiinnostavasta asiasta en ainakaan pikaisella silmäyksellä aihetta löytänyt.

Onko foorumilla tähän perehtynyttä väkeä ?

Mitä tuttavapiirini kanssa olen asiasta jutellut niin mielipiteet jakaantuvat melkolailla kahtia, toiset uskovat mahdolliseksi ja toiset pitävät huuhaana koska kehonkielikin on melko yksilöllistä.

Mikä lie totuus ? Myös konkreettisia esimerkkejä olisi kiva lukea.




Kehonkielen lukeminen perustuu täydellisesti taustatiedoille.

Vähänkään "överi" kehokieli mihin suuntaan hyvänsä herättää
ensimmäiseksi epäluuloja, että "mistäs p...leestä NYT oikein on kysymys...?"

Joskus kun joku tai sanoisinko eräs työnantaja yhtäkkiä rupesi katsomaan pystyyn, niin minäkin muistan kehitelleeni aivan ufologisia "selityksiä" omasta toiminnastani, että "mistä minua nyt saatettaisiin epäillä" alkaen varkauksista ja päätyen "teollisuusvakoiluun I:n valtion hyväksi" (joka on kaikin puolin mahdollismman kaukana meikäläisestä...) Kun olin joskus viikonloppuna kipannut yökerhossa konjakkia itselleni ennestään tuntemattomassa herraporukassa, jossa keskusteltiin asiantuntevasti Neuvostoliiton turistikohteista ja kaupunkien menopaikoista (oli tullut käytyä) ja eräs vanhahko herra antoi puhelinunnumeron, johon vilkaisin vasta seuraavana päivänä, ja säikähdin: ihan "rehellisesti" lähetystön numero, eikä suinkaan esimerkiksi NL:n (jota en olisi säikähtänyt)... Huh... Eipä siellä kauan sitten enää tullutkaan penkkiä kulutettua.

Vierailija
Texa
Autisti. Ei voi havaita moista.



Missä se raja menee, eikö ymmärrä edes esim. poiespäinkävelyä?
Ja voidaanko tälläiset teot, kuten juuri mainitsemani poiespäinkävely tulkita/lokeroittaa kehonkieleksi?
Itse pidän poiespäinkävelystä(ja takaisinpäin-"radalle"-kun-lähestymisvaara on ohi), esim. facetoface myyjien kohdalla, ni ei tarvii itse puhuu, he puhuvat silti esim. "hyvää päivänjatkoa".

Neutroni
Seuraa 
Viestejä26890
Liittynyt16.3.2005
AvunTarpeessa

Mitä tuttavapiirini kanssa olen asiasta jutellut niin mielipiteet jakaantuvat melkolailla kahtia, toiset uskovat mahdolliseksi ja toiset pitävät huuhaana koska kehonkielikin on melko yksilöllistä.



Kehon kieli on tärkeää tunneilmaisussa ja muussa sosiaalisessa elämässä. Kun ei sitä osaa, niin "itsensä myyminen" on erittäin vaikeaa. Parisuhdetta käynnistettäessä, työnhaussa ja niin edelleen on vaikea antaa itsestään täyspäisen kuvaa. Asiakaspalvelijankin työ lienee melko mahdotonta ilman kehon kielen osaamista (pl. yhteiskunnallinen "asikaspalvelu", jossa "asiakkaan" saa aina nöyrtymään yhteiskunnan väkivaltakoneistolla uhkaamalla sen sijaan, että pitäisi vakuuttaa asiakas palvelun hyödyllisyydesta).

Mutta sellaiset väitteet, että 90 % viestinnästä on sanatonta, ovat kyllä naurettavia. Ehkä yksittäisiä pariskuntia on, joille se pitää paikkansa, mutta kyllä minä epäilisin siinä tapauksessa jotain vikaa sanallisen kommunikaation puoella. Ainakin omalta kohdalta tutkijan työ ja avioliitto sujuu aivan hyvin puhumalla.

Vierailija
Texa
Autisti. Ei voi havaita moista.



Vanhentunutta tietoa.
Nykyään puhutaan autismin kirjosta. Se kattaa syvästi autistit, puheeseen kyvyttömät, usein monikehitysvammaiset, joilla mukana oireilussa voi olla CP-vammaisuutta, kuin myös älyllistä jälkeenjääneisyyttä - ääripäässä hfa (high function autism) jossa voi olla "extroverttiä" ulospäinsuuntautuneisuutta, puheliaisuutta, erittäin voimakasta herkkyyttä niin kehonkielen tulkinnalle kuin sanalliselle verbaalisuudelle.

Yli 10v. sitten autismilla tarkoitettiin vain ja ainoastaan umpimielisen oloisia puhumattomia ja Sademies-elokuvasta tyypillistä neuroottista takertumista rutiineihin.

N. 10v. sitten julkaistiin uusia neurologisia tutkimuksia ja niitä on popularisoitu mutta hidasta on infomaation kulku ja perillemeno.

Tälläkin hetkellä TV:ssä "pyörii" sarja nimeltä Monk.
Siinäpä hupaisa 'assityyppi' puheliaasta neurootikosta jolla on tarkka silmä ja muitten mielestä jotka ei miestä tunne hän on vaan simppelisti "ihan hullu äijä".

En viitti enää passata ketään kiikuttamalla netissä olevaa tietoa, joka löytyy googlettamalla autismi tai aspergerin oireyhtymä. Jos ei ihmisiä kiinnosta päivittää tietojaan niin olkoot uskossaan autuaita. Joku raja se on siinäkin että joittenkin pitäis vioistaan huolimatta palvella aina muita ja muilla ei ole mitään velvollisuuksia vaikka olis miten tieteellisesti kyetty selvittämään asioita.

Suomessa.. täällä junttilassa missä kivikautiset tiedot roikkuu mukana kuin paskat nakkilantuvan seinillä, täällä saa väittää ihan mitä vaan perustelematta mutta onneks muualla maailmassa ollaan kehityksessä jo paljon pidemmällä.

Kylläkin, Suomessakin paikkakunnittain on hyvinkin vaihtelevaa miten autisminkirjoon on suhtauduttu haasteena, jossa on paljon hyvää. Mm. Oulun yliopisto yhdessä jonkun Englantilaisen yliopiston kanssa on tehnyt mittavat tutkimukset ja BBC (ehkä YLE:n kanssa yhdessä) tuotti siitä mainion TV-dokumentin. Löytynee YLE:n sivuilta haulla?

Jyväskylässä on myös Haukkarantakeskus, jossa autismintuntemus on huipussaan.
Hesassa toimii Autisminkirjoisten oma liitto ja aluejärjestö, joita on ympäri suomea. Keravalla toimii kuntoutusyksikkö vaikeammin ongelmoiville mutta kovin on kirjavaa ja valtion tasolla ei taida olla mitään koordinointia Sosiaali- ja terveysministeriön taholta? Siis että olis mitään ohjeistusta kuntiin päin, yms.

Tampere on pilkkanimensä mukaisesti Suomen junttien pääkaupunki.. ainakin autisminkirjoisten osalta. TAYS (yl.op.kesk.sair.) Siellä on vaatimaton neurologian poli mutta suunnattu lähinnä lapsille ja "yläilmoissa" olevalla neurologisella osastolla potilaat on lähinnä liikenne, yms. onnettomuuksien uhreja tai geriatrisia vanhustapauksia aivohoidossa mutta meitä autisminkirjoisia ei tässä kaupunkissa ja koko Pirkanmaalla ikäänkuin edes ole.

Meidän oma alueyhdistys on välillä toiminut aktiivisti. Oon ittekkin ollut mukana mutta into on välillä nuupahtanut ja yksi syy on se että tieteellinen konteksti asiaan on jäänyt jonnekkin taka-alalle kun vammaisten ja mielenterveyspotilaiden hoitoa on yhä pontevammin sysätty kunnalta ns. kolmannen sektorin kontolle ja erilaiset, jo kuolinkouristuksissaan sätkineet vanhat uskonnolliset yhdistykset on saaneet tuulta purjeisiinsa siitä että rahaa heille on tarjottu kunnan taholta että "hoitavat" niitä joilla on vika päässä.

Se tietenkin johtaa siihen että mitään tieteellistä on vaikea nostaa esiin ja täällä mennään nykyään ikivanhoilla "tiedoilla".
Puhumattomat, syrjäänvetäytyvät, omissa maailmoissaan olevat autistit on helppoa lääkitä niin että oma tahto nujertuu ja meitä, joita ei saada "napattua", meitä roikotetaan työttöminä työnhakijoina minimitoimeentulotukien varassa ilman että mikään taho ottais kuuleviin korviinsa...

Sitä mikä muualla läntisessä maailmassa on arkista tietotaitoa autisminkirjosta.
Toki puutteita on muuallakin.
Kun näistä as-asioista on tiedetty ekoja kertoja vasta 40-luvun puolivälin kieppeillä kun Hans Aspergeri ja jokuset muut hoksas poikkeavan käyttäytymisen taustalla vaikuttavan muutakin kuin pieleen menneen kasvatuksen kun hyvin erikoisia tenavia kävi vastaanotoilla..
En tiedä..
Mahdollisesti asiaan liittyy myös paljon sellaista vaiettua tietoa, jota natsit kokos keskitysleireillä, joilla joukkosurmattiin juutalaisväestön lisäksi myös paljon kehityspoikkeavia ja mielenterveysongelmivia.
Olkoot miten on.
Vasta.. tai "vasta" alle 70v. on tiedetty autismista laajemmin joten ihmekös se että päivittäminen kestää joillakin ja kaikki ei ehdi tietää ja ymmärtää mistä on kyse.
Joillekinhan tiede on myrkkyvä ja googlen käyttäminen syntiä ja netti on vaan oman uskon julistamista.. Kaikenlaista löytyy.

Vierailija
Neutroni
Mutta sellaiset väitteet, että 90 % viestinnästä on sanatonta, ovat kyllä naurettavia.



Tarkkojen prosenttilukuja on toki mahdoton määrittää, mutta kokeiles ajatella, miten monilla eri äänenpainoilla ja äänensävyillä voi sanoa esim. lauseen "Tuo oli hyvä idea" ja miten lauseen merkitys muuttuu näiden nonverbaalisten viestien mukaan.

Tai mieti kahta konsulttia, jotka sanovat täsmälleen samat sanat, mutta toinen sanoo sen itsevarmasti ja toinen pelokkaasti piipertäen. Näiden välillä on valtava ero siinä, miten kuulija tähän viestiin reagoi, mitä hän siitä muistaa ja mitä painottaa.

Itse sanat määrittävät sen teeman mitä kyseinen viesti koskee, mutta puheen sävy ja muu nonverbaali viestintä määrittävät sen, mikä viestin lopullinen sisältö on ja mitä siitä kuulijalle tarttuu mukaan.

Vierailija
Mei long
..symbolisia eleitä (kuten vaikka keskisormen näyttäminen),..



Menee viitomakielen puolelle, joka on kieli siinä kuin mikä tahansa. Tuttavapiirissäni on autistilasten äitejä, jotka opettavat lapsilleen viittomakielen kun puhetta ei ole.

Mei long
Pönni
Ne joilla on ongelmia tulkita kehonkieltä ja ilmeitä, heillä kait on vaikeutta tulkita myös sitä mitkä fiilikset toisilla on? Vaiko? Onko edes niin?
Aika idiootti pitää olla jos ei mitään tajua muiden ilmeistä ja eleistä.
Autisteista sanotaan että eivät ymmärrä nonverbaalista viestintää mutta minä as-oireisena kyllä ymmärrän. Tuntemani autistit kyllä erottavat nauravan naaman itkevästä.

Minun tuntemani as-ihmiset (lähinnä se yksi enemmän tuttu) kyllä kokevat ihmisten kehonkielen ja äänensävyjen tulkitsemisen vaikeaksi. Itkevän ja nauravan kyllä tunnistavat, mutta kaikki hienovaraisempi vaatiikin sitten sitkeää tietoista opiskelua jokaisen ihmisen kohdalla erikseen, ja ottaa kuulemma useita vuosia aikaa. Sitä on vaikea kuvitella, jos itselle tulkinta tulee luontevasti, "suoraan selkärangasta".
Eräänkin kerran tällaiselle tapaukselle murjotettiin ja tiuskittiin tuntikausia, ja kun jälkeenpäin mainittiin asiasta, tämä oli täysin hämmentynyt eikä ollut kuulemma huomannutkaan. Tokihan tällainen aiheuttaa hankaluuksia, kun kaikki sosiaalisen tilanteen hienovaraisemmat vinkit menevät täysin ohi.



Murjottaminen? Jotain mykkäkoulua? Niin ettei murjottaja ole sanonut "koulutettavalleen" mitään tai on lannistunut kun sanoihin ei ole reagoitu..
Siinähän sitä sitten murjottaja saa hiljaa osoittaa mieltään vaikka lopun ikäänsä niin ettei kukaan ikinä saa tietää mistään mitään.

Tiuskiminen.. jos se on sitä että autisminkirjoinen tai kuka muu tahnsa on uppotunut johonkin omaan kiinnostuksen kohteeseensa tai on muuten vaan kuin ellunkana, usein tottuneena siihen että joku "mami" passaa ja tekee kaiken lopulta itse niin sanonnat:
1."Voisitko viedä roskat?"
-"Joojoo"..... Eikä mitään tapahdu.
2."Ole nyt niin kiltti ja vie ne roskat?!"
-"Joojoo". ..... Ei vieläkään mitään liikettä.
3. "Vie Nyt Ne Roskat!" .....
-"Joojoo, älä nyt huuda siinä, kohta!"..

Tuota tekee kaikki m.....mmmm.. jotka on tottuneet siihen että joku lopettaa pyytämisen ja vie ne vuking roskat ja se murjottaminenkin loppuu ajallaan.

Hassunkurista se että aikuisia autisteja/asseja pidetään kuin viattomina pulmusina joilla ei ole minkäänlaisia mahdollisuuksia teeskennellä, vedättää, passuuttaa, yms. itseään.
Ihan sama perusta on autistisilla kuin muilla. Se emootio missä on kivan ja kurjan perusta. Kyllä autisminkirjoisellakin mielihyvä/pahakeskus hypotalamuksessa, mantelitumakkeessa toimii ja persoja omalle hyvälleen voi olla autisminkirjoiset siinä kuin muutkin.

Ei ole vaikeaa johtopäätellä miten äidit suhtautuvat lapsiinsa jotka ei toimi neurologisesti tyypillisellä tavalla.
Kun jollekin lapselle riittää se että sanotaan: "Vitsitkö kiltti tuoda sen sielt...." Niin ns. normaalisti kehittyvä lapsi jolla ei ole mitään aivokemiahäiriötä, tjms. pääkopassaan, hän ei edes mieti pitääkö totella, hän toimii. Yleensä lapset on innokkaita puuhaamaan ja kipittämään pikku apureina. Lapset janoavat vastauksia kysymyksiinsä ja ovat innkkaita kun heitä pidetään tasaveroisina toimijoina, kun heiltä kysellään "olisitko kiltti ja viitsisitkö.."

Minä tiedän lapsuudestani miten haitallista oli sosiaalisesti, muutenkin se että sain usein poissaolokohtauksia joissa esiintyi välillä näkö- ja kuuloharhoja.
Vanhemmiten ne on (kai.. Mistä minä voin edes tietää että ne on loppuneet???) .. Ainakin aistiharhat on loppuneet. Murrosiän jälkeen on ollut vaan kovassa kuumeessa sitä että näkökenttä muuttuu putkeksi ja kaikki kutistuu ja etääntyy kauaspois ja äänimaailma voi vaieta ihan kokonaan..
Sitä vaan on välillä ihan offmind ilman että olis mitenkään itse voinut vaikuttaa asiaan.

Välillä sitten on päinvastoin..
Jos on yhtaikaa päällä telkkari tai radio ja joku puhuu siinä niin kamala kakofonia.
Ei autisminkirjoiselle kannata puhua jos hän on
a.) Uppoutunut johonkin mikä kiinnostaa. Se voi viedä huomion 100%:sti. Ainakin pitäis jollakin herättää.. siirtää huomio pois siitä jostakin ja tärkeä info kannattaa kirjoittaa ja siirtää teksti silmien eteen.
b.) Poissaoleva eikä vastaa mitenkään. Kyseessä voi olla aivosähkön häiriö ja hän ei kuule.
c.) Pilalle "passattu". Elikkäs. Vanhempansa ja muut eivät ole tienneet eikä osannet odotella, eivät toki aina edes voineet ja ovat tehneet asiat itse niin että autistisesti oireileva on voinut keskittyä omiin juttuihinsa.

Minä tunnen ja tiedän autisminkirjoisia, joitten siivoamaton, tiskaamaton koti on täynnä tavaraa sekavassa järjestyksessä.

Mei log
Pönni
Ihan puppua sitten taitaa olla sellainen että olis nonverbaalista viestinää, jolla ilman sanoja vois ilmaista yksityiskohtaisesti muuta kuin tunnetiloja?

Ehkä monimutkaisempi viestintä näin onnistuu toisensa todella hyvin tuntevien ihmisten, vaikkapa kauan yhdessä olleiden pariskuntien kohdalla? Tunnen yhden parin, joka kommunikoi keskenään pitkälti epämääräisin elein, huudahduksin ja ynähdyksin, ja kumpikin tuntuu aivan tarkalleen tietävän, mitä toinen tarkoitti, vaikka yhtäkään sanaa ei vaihdeta. Ja näillä on takanaan vasta... mitähän, kahdeksan yhteistä vuotta, jos oikein muistan.
Mutta pääasiassahan nonverbaalinen viestintä välittää tunteita, ja siihen se lienee kehittynytkin, kun lähdetään eläinserkkuihimme vertaamaan. Siinä sivussa se voi välittää muutakin informaatiota: säikähtänyt yksilö hypähtää pystyyn, ja saa muut vilkuilemaan, mikä vaara sai kaverin säikkymään.



Joo.. läheisissä suhteissa muodostuu ihan omia slangeja mutta inakin itse tiedän assiäitinä yksinhuoltaja ajoiltani että ei se kovin luotettavaa ollut infoilla vaikka olin sentään synnyttänyt ja hoivannut vauvasta asti asuinkumppaniani ja meille kehittyi ihan omat koodit.

Ne sikstoisekseen pikkuhiljaa näköjään unohtuu.
Jälkeläinen on asunut pois luotani jo kohta 15v. ja uutta slangia hänelle kehittyy elämänkumppaninsa kanssa. Kattelevat yhdessä esmes telkkaria ja siellä on sloganeita, niistä muodostuu merkityksiä jotka jää..
No.. On minullakin yks naistystävä jonka kanssa ollaan kaverattu yli 20v. ja monia ihan älyttömän kuuloisia lausahduksia käytämme. Soitetaan puhelimella aloittaen että "Läähätiläähäti".. Vieraan korvaan aivan pimeetä mutta meillä siihen liitty tarina jota muut ei tiedä. Paljon muuta vastavaa.

Kyllä. Läheiset voi käyttää omia slangejaan mutta silti on kehonkieltä, ilmeitä ja eleitä joilla on kansainvälinen, yleisinhimillinen jopa yleiseläimellinen sisältö jolla voidaan viestiä yli rajojen.

Usein autisminkirjoiset ei kykene itse tuottamaan eleitä ja ilmeitä samoin kuin muut vaikka tunnistavat ne.
Toki on sitäkin ettei viestit välity aivoissa mutta siellä on pakko olla sitten muutakin häiriötä. Ei voi olla niin että vain jokin tietty ilme tai ele ei välity mutta muuten sitten muka pää vois toimia kuin partaveisti. Ei mene läpi minulle! Mä tiedän liikaa näsitä asioista. Oma veli oli enemmän perinteisesti autistityyppinen introvertimpänä, samoin mun mutsi on. Mä oon syntynyt porukkaan missä sitten isä ei ollut autistinen eikä systeri. Oli niin monelaisia yksilöitä ja minä sain tarkailla kaikkia. Nyt kun oon perehtynyt ammattilaisten tutkimuksiin niin tiedän mistä puhun.

Kasvosokeutta on:
http://www.tiede.fi/arkisto/artikkeli.p ... 25&vl=2009

"[size=85:eg1n1yze]Kun kasvot pysyvät vieraina. (09.03.2009)

Teksti:Tiina Raevaara

Synnynnäisestä kasvosokeudesta kärsii kaksi ihmistä sadasta. Nyt ongelman biologinen tausta on selviämässä.

Julkaistu Tiedel-lehdessä 3/2009

Meillä kaikilla on joskus vaikeuksia muistaa nimiä ja kasvoja tai yhdistää niitä toisiinsa. Lähikaupan myyjää ei välttämättä tunnista etelänmatkalla ilman tuttua kauppaympäristöä. Todellinen kasvosokeus on kuitenkin paljon vakavampaa.

Ruotsin kruununprinsessa Victoria teki vajaa vuosi sitten paljastuksen: hän kärsii prosopagnosiasta eli kyvyttömyydestä tunnistaa ihmisiä kasvoista. Edustustehtävässä vaiva on erityisen kiusallinen, mutta onneksi prinsessalla on avustajia, jotka kertovat, kuka on kuka.

Oliko tuo Brooke? Vai Taylor?

Kasvosokeutta on eriasteista, mutta pahimmillaan ihmisellä on vaikeuksia tunnistaa paitsi lähimmät perheenjäsenensä myös itsensä.

Sen lisäksi, että kasvosokeus voi tehdä sosiaalisesta elämästä todella hankalaa, prosopagnostikon on esimerkiksi vaikea seurata tv-ohjelmien ja elokuvien juonta.

Prosopagnosia voi olla seurausta aivovammasta tai vaikkapa hermostoa rappeuttavasta taudista. Tällaisen ”hankitun” kyvyttömyyden kasvojen tunnistamiseen voi kuitenkin erotella synnynnäisestä kasvosokeudesta, josta prinsessa Victoriakin ilmeisesti kärsii.

Synnynnäiset prosopagnostikot eivät välttämättä itse tiedosta ongelmaansa – eiväthän he koskaan ole kyenneet tunnistamaan kasvoja normaaliin tapaan. Jo teini-ikäisen tulisi kuitenkin muistaa kasvot aikuisen tavoin. Prosopagnosia saattaa tulla ilmi vaikkapa armeijassa, kun yhtäkkiä ihmisillä ei enää olekaan persoonallisia vaatteita tai hiuksia erottelemassa heitä toisistaan.

Usein kasvosokeat oppivat luokittelemaan tuttujaan iän, vaatetuksen, hiusten tai äänen perusteella. Kaikista muistisäännöistä huolimatta he eivät kuitenkaan kykene yhtä luotettavaan tunnistukseen kuin kasvoja normaalisti muistavat ihmiset.

Prosopagnosiaan liittyy joskus muitakin tunnistamishäiriöitä, kuten vaikeutta erotella esineitä tai kasvonilmeitä. Toisinaan kasvosokeus on osa jotain laaja-alaisempaa häiriötä, vaikkapa Aspergerin oireyhtymää.

Periytyi professorillekin

Kasvosokeus tunnettiin ilmeisesti jo antiikin aikana, mutta ilmiö virallistui vuonna 1947, kun saksalainen neurologi Joachim Bodamer raportoi kolmesta kasvosokeasta henkilöstä ja kehitti prosopagnosia-termin kreikan sanojen prosopon (kasvot) ja agnosia (tunnistamattomuus) pohjalta.

Ainakin osan synnynnäisestä prosopagnosiasta on tutkimuksissa todettu olevan perinnöllistä. Suvuissa sen on päätelty periytyvän vain yhden geenin kuljettamana. Toistaiseksi prosopagnosia-geeniä ei ole kuitenkaan tunnistettu.

Kasvosokeuden genetiikkaa alkoi muutama vuosi sitten selvitellä erityisesti saksalainen professori Thomas Grüter. Hän keräsi tutkimusta varten 38 prosopagnostikkoa yhteensä seitsemästä eri suvusta – mukaan lukien omastaan. Grüter kärsii nimittäin itsekin prosopagnosiasta.

Syynä riittämätön piuhoitus

Tiedelehti Nature Neurosciencen marraskuisessa artikkelissa yhdysvaltalaisen Carnegie Mellon -yliopiston tutkijat onnistuivat viimein selvittämään synnynnäisen prosopagnosian fysiologista taustaa. He seurasivat 33–72-vuotiaita kasvosokeudesta kärsiviä koehenkilöitä diffuusiotensorikuvauksella. Siinä tarkkaillaan magneettikuvauksella veden lämpöliikettä kudoksissa ja saadaan kolmiulotteinen käsitys esimerkiksi aivojen hermoradoista.

Tutkijat havaitsivat, että prosopagnosiapotilailla on niukkuutta aivojen valkean aineen hermoradoissa. Nämä radat kuljettavat viestejä aivokuoren harmaan aineen alueilta toisille. Kasvosokeiksi syntyneillä näkökuoren tietyt alueet ovat piuhoittuneet huonommin kuin muilla ihmisillä.

Fysiologisen poikkeavuuden löytyminen kasvosokeilta vauhdittaa varmasti myös prosopagnosian geneettisen taustan selvittämistä. Ties vaikka ruotsalaisetkin geneetikot innostuisivat asiasta.

Tiina Raevaara on perinnöllisyystieteestä väitellyt filosofian tohtori, kirjailija ja tietokirjoittaja.

Yllättävän yleistä

Synnynnäistä kasvosokeutta on tutkimuksissa löydetty noin kahdelta prosentilta ihmisistä. Tämä pätee niinkin erilaisiin väestöihin kuin saksalaisiin (2,5 %) ja Hong Kongin kiinalaisiin (1,9 %). Raportit julkaisi American Journal of Medical Genetics -lehti vuosina 2006 ja 2008.[/size:eg1n1yze]"

Pönni jatkaa:
Läheskään kaikki autisminkirjoiset eivät pode kasvosokeutta.
Sitä kyllä on että tuttu on leikkauttanut ja värjännyt hiuksena, vaihatnut vaatteensa, käyttää uutta oodegolongia, tjms. näyttää ja tuoksuu vieraalle ja pahimmillaan käyttäytyykin yhtäkkiä kuin joku vieras.. *iiks!*
Tunnistus tapahtuu sitten kun paluu vanhaan on tapahtunut.

Totaalinen kasvosokeushan ihan tavallisen johtopäättelyn kautta ajatellen on sitä ettei ihminen tunnista kasvoja. Niissä ei sitten kiinnity huomio mihinkään persoonallisiin yksityiskohtiin kuten luomiin (en takoita silmäluomia), arpiin, kasvojen malliin..
Miten kyseinen hahmottaja mahtaa tunnistaa ketään mitenkään? Vartalon ääriviivoja, yksityiskohtia jotka henkilössä kertovat juuri hänen persoonastaan niin ettei hän ole kuka tahansa.
Muistan kyllä miten itse olen useamminkin ollut niin uppoutunut putkimaisesti sivuilleni vilkulematta tai muuten vaan tuijotellessani kuullut sanotavani nimeni ja pahin oli kun kuului harmistunut:"Äiti!" laskeutuessani ulos bussista ja oma teini-ikäiseni, prikulleen monen muun kanssa identtisesti pukeutuneena seisoi onnikkalaiturilla..
Siskon ohi olen kävellyt ja ajanut fillarilla aikoinaan kun asuttiin samassa kaupungissa, monen tutun ohi oon mennyt ja kuullut aivan älyttömän kommentin että oletpas sinä ylpeä. *glups* .. jaa mi-nä? Mistä ihminen vois ylpeillä.. autonmisesta hermostostaan vai..

Kieltämättä joskus on sellaisia ohikiitäviä hetkiä että on vaikeaa tunnistaa omia tunteitaan, miltä tuntuu? Vaikea hahmottaa joskus omaa itseään mutta taitaa olla minun osaltani taaksejäänyttä ja asiaan palaillaan sitten kun alkaa oireilla ehkä dementia tjms.?

Rutiinillahan sitä jo tiedon pohjalta pärjää.
Asioista on niin valtavasti tietoa että lukemalla ja yhdistelemällä lukemaansa ja muuta oppimaansa omiin kokemuksiin.. siitä saa aika hyvän koosteen myös siihen mitä ihmisten eleet ja ilmeet tarkoittaa.
Lapsillahan on ruvettu käyttämään kuvakortteja joissa nimenomaan on ilmeitä, yms. Siis autistilapsillakin.

Monikehitysvammaisten osalta pitää kiinnittää tietenkin huomio kunkin yksilöllisiin poikkeavuuksiin mutta tämän autisminkirjon minä tunnen aika hyvin. Joukossa on monenlaisia mutta minä en ole vielä kohdannut ketään täysin kasvoskeata enkä täysin sosiaalisen sokeata. Voi olla että heitäkin on?

Vierailija

Totta kai nonverbaalista viestintää, kehonkieltä, voi oppia lukemaan. Jotkut ovat siinä luontaisesti hyviä, autistipiirteisille alkeidenkin tajuaminen on vaikeaa.

Ymmärtääkseni poliiseille, tullimiehille ym. sitä koulutuksen yhteydessä opetetaan melko paljon.

Jos ihmisen sanat ja kehonkieli ovat ristiriidassa, luotetaan nonverbaaliin viestiin enemmän, koska sillä on vaikeampi valehdella uskottavasti.

Vierailija

Kasvosokeus eli prosopagnosia on aivan eri ilmiö kuin autismi. Se liittyy oikean aivopuoliskon vaurioon. Normaalivarianttina ilmiö esiintyy huonona kasvomuistina.

Minulla on lukihäiriön lisäksi kerrassaan kurja kasvomuisti, jonka takia olen joutunut tosi noloihin tilanteisiin. Sen sijaan olen hyvä tunnistamaan ihmisiä äänen perusteella. Olen luultavasti oppinut siten kompensoimaan puutettani. Myös muita nonverbaaliviestejä luen helposti.

Mielenkiintoisen potilaskertomuksen propagnosiasta löytää Oliver Scahsin kirjasta "Mies, joka luuli vaimoaan hatuksi"

taucalm
Seuraa 
Viestejä7047
Liittynyt3.9.2009

mikäli on sosiaalinen ihminen niin kannattaa lukemaan opetellakkin sitä. en ymmärrä miksei tuota opeteta kouluissa, kun valmistaisi paremmin ympäröivään maailmaan ja estäisi paljon väärinkäsityksie.

"Everything is backwards; everything is upside down. Doctors destroy health, lawyers destroy justice, universities destroy knowledge, governments destroy freedom, the major media destroy information and religions destroy spirituality."

Vierailija

tämä on perse ominaisuus...
lapsena kärsin tästä...

luen ihmisiä liian hyvin...
ja kuulen äänen korkeuksien muutokset...

ennen kun muija vielä ei tuntenut mua
yritti se olla "kusettaa" mua kuten normaalia
urpoa... mutta ei enään...
nykyään sekin tajuaa että teen tiedostamatta
heti päässä tulkinnat... isommastakin porukasta...
"reiska tykkää miiasta.. mutta ei siedä liisaa"
samoin "aistin" kun vaimoni kiinnostuu jostain...
*nauraaa*
ennen se intti vastaan... nykyään sekin osaa nauraa
biologialle....

lapsena koulussa tiesin opettajien suhtautumisen
minuun varmaan paremmin kuin he itsekkään...
ja tosiaankaan ei ole hauskaa että 8v katselee
auktoriteettia joka puhuu silmät kirkkaina paskaa....
lapselle...
sain aikuisissa pelonsekasta tunnetta kun
juttelin heille..

"ei sun tarvitse minusta tykätä...
yritetään vaan tulla toimeen"

tähän "lukemiseen" kun lisätään
nuppineulan kokoiset pupillit...
niin saadaa aikas piru kakara...
(silmieni rakenne on sellainen)
varsinkin kun olen aina keskustelussa
tuijottanut suoraan silmiin...

muija sanoo että katse uppoo takaraivoon...
*nauraaaa*

jos joku alkaa lanseerata paska tarinaa
niin kuulen sen äänestä ennenkuin
se itse sisään ajo edes on alkanut.. .

ei kivaa...

mielummin olisin normi teemu...
kun tälläinen vittupää...
kakaralla taitaa olla sama ominaisuus...

Vierailija
Mummo

Jos ihmisen sanat ja kehonkieli ovat ristiriidassa, luotetaan nonverbaaliin viestiin enemmän, koska sillä on vaikeampi valehdella uskottavasti.



varsinkin kun keskitty valheeseen
mitä puhuu...

esim: 15 ihmistä on koti pippaloissa
näen ketkä on kiinnostuneita
kenestäkin ilman että kuulen mitä edes puhutaan...

se on eläimellistä pyörintää
ihan aikuisilla ihmisilläkin...

muutamia eri tapoja olen rekistöröinyt
miten huomio kiinnitetään...
esim.. lähestytään... ja ollaan lähietäisyydellä...
mutta huomattavasti useimmin
huomaan "kielletyn" himon tahi ihastumisen
toimivan siten että kohdette kierretään pitkän matkan päästä...
muitakin tietty on
esim; bunkkerin rakentaminen keittiöön...
ja antaa toisen tulla tykö.. yms...

mutta hauskinta tässä on se että
vittu mulla menee 1min kun tiedän
bileiden jaon...
"reiska menee liisan luo..."
taina peran.."

juhlissa taas jos keskustellaan
pöydän ääressä tiedän miten keskustelu
etenee... "liisa ei tykkää metalikasta..."
mutta ku raimo tykkääkin...
"ei kukaan ole oikeen selittänyt mulle tätä metalli musaa"
on liisan 2h puheen sisältö...
ja raimo ja liisa löytää toisensa...
"koko yö juteltiin musasta..."
just de...

Vierailija
Pönni

Teksti:Tiina Raevaara

Synnynnäisestä kasvosokeudesta kärsii kaksi ihmistä sadasta.

Nyt ongelman biologinen tausta on selviämässä.

Julkaistu Tiede-lehdessä 3/2009

Meillä kaikilla on joskus vaikeuksia muistaa nimiä ja kasvoja tai yhdistää niitä toisiinsa. Lähikaupan myyjää ei välttämättä tunnista etelänmatkalla ilman tuttua kauppaympäristöä. Todellinen kasvosokeus on kuitenkin paljon vakavampaa.
....

Prosopagnosia voi olla seurausta aivovammasta tai vaikkapa hermostoa rappeuttavasta taudista. Tällaisen ”hankitun” kyvyttömyyden kasvojen tunnistamiseen voi kuitenkin erotella synnynnäisestä kasvosokeudesta, josta prinsessa Victoriakin ilmeisesti kärsii.
...

Ainakin osan synnynnäisestä prosopagnosiasta on tutkimuksissa todettu olevan perinnöllistä. Suvuissa sen on päätelty periytyvän vain yhden geenin kuljettamana. Toistaiseksi prosopagnosia-geeniä ei ole kuitenkaan tunnistettu.

Kasvosokeuden genetiikkaa alkoi muutama vuosi sitten selvitellä erityisesti saksalainen professori Thomas Grüter. Hän keräsi tutkimusta varten 38 prosopagnostikkoa yhteensä seitsemästä eri suvusta – mukaan lukien omastaan. Grüter kärsii nimittäin itsekin prosopagnosiasta.

Syynä riittämätön piuhoitus

Tiedelehti Nature Neurosciencen marraskuisessa artikkelissa yhdysvaltalaisen Carnegie Mellon -yliopiston tutkijat onnistuivat viimein selvittämään synnynnäisen prosopagnosian fysiologista taustaa. He seurasivat 33–72-vuotiaita kasvosokeudesta kärsiviä koehenkilöitä diffuusiotensorikuvauksella. Siinä tarkkaillaan magneettikuvauksella veden lämpöliikettä kudoksissa ja saadaan kolmiulotteinen käsitys esimerkiksi aivojen hermoradoista.

Tutkijat havaitsivat, että prosopagnosiapotilailla on niukkuutta aivojen valkean aineen hermoradoissa. Nämä radat kuljettavat viestejä aivokuoren harmaan aineen alueilta toisille. Kasvosokeiksi syntyneillä näkökuoren tietyt alueet ovat piuhoittuneet huonommin kuin muilla ihmisillä.




Kappas vaan. Tuo siis tarkoittanee, että itse yhteyksiä on vähemmän, jolloin ne ovat myös keskimääräisesti pidempiä, ja näin ollen signaalien reittien johtavuudessa (joka määrää, mille reitille milläkin todennäköisyydellä mikäkin signaali-ioni "imaistaan") on synapseilla, eli lyhytaikaisella muistilla, niiden vastuksella, suhteellisesti pienempi paino kuin itse haarakelinjoilla ja niiden myelinisoitumisella.

psykologia-aivot-ja-aistit-f12/miten-aivot-voivat-synnyttaa-tietoisuuden-t13269-946.html

post861014.html?hilit=%20R%20Douglas%20Fields%20#p861014

post1041676.html?hilit=%20R%20Douglas%20Fields%20#p1041676 (vanhentunut)
post1129156.html?hilit=%20R.%20Douglas%20Fields%20#p1129156 (uusin)

Fysiologisen poikkeavuuden löytyminen kasvosokeilta vauhdittaa varmasti myös prosopagnosian geneettisen taustan selvittämistä. Ties vaikka ruotsalaisetkin geneetikot innostuisivat asiasta.



Genettisyyden ja perinnöllisyyden erottaminen noissa rakennepiirteissäkään ei välttämättä ole kovin helppoa, sillä alun perin syntyvistä aivosolujen yhteyksistä vai osa koskaan myelinisoituu kunnolla toimiakseen todella mumana aivotoiminnasa, ja ne myös katoavat, ja jopa solutkin katavat, jotka "blokittuvat" voimakkaasti valkaistuvien yhteyksien ulkopuolelle. Mitään "aivogeneettissiä täsmäyhteyksiä" ei aivokuorella ole. Sieltä alapuolelta, ja myös aivojen ulkopuolta, tulee kytketyviä yhteyksiä lähinnä sijaitseville aivokuoren alueille.

Liioin aivokuorella ei ole minkäänlaisia "geenispesiaalineuroneja". Sellainen olsi vastoin koko ehdollistumismekanismin toimintaperiaatetta.

Kaikki aivoaine on alun perin tasan yhtä "tummanharmaata" (grey). Kaikki "vaaleanharmaa" (valkoinen) alue syntyy ehdollistumista merkitsevästä myelinisoitumisesta, kuten edelliset linkit osoittavat.
Aivoyhteyksien satunnaisuudelle ja valintaperiaatteelle perustuva syntymekanismi on tunnettu II maailmansodan ajoista, ja sen löytäjä on italialainen nobelisti ja tätä nykyä varmaan myös maailman vanhin istuva kansanedustaja Rita Levi-Montalcini:

laaketiede-ja-terveys-f11/nobelisti-rita-levi-montalcini-100v-22-04-2009-t38874.html

Yllättävän yleistä

Synnynnäistä kasvosokeutta on tutkimuksissa löydetty noin kahdelta prosentilta ihmisistä. Tämä pätee niinkin erilaisiin väestöihin kuin saksalaisiin (2,5 %) ja Hong Kongin kiinalaisiin (1,9 %). Raportit julkaisi American Journal of Medical Genetics -lehti vuosina 2006 ja 2008.[/size]"

Sivut

Uusimmat

Suosituimmat