Armeijasta

Seuraa 
Viestejä1628
Liittynyt4.9.2009

Armeijan hyväksyvät ja sitä puolustavat ovat vastuuta pelkääviä epäinhimilliset arvot omaavia typeryksiä. Alla perusteluja.

author="<a href="http://www.tiede.fi/keskustelut/historia-kulttuurit-ja-yhteiskunta-f13/alkoholin-alaisena-t42497.html">http://www.tiede.fi/keskustelut/historia-kulttuurit-ja-yhteiskunta-f13/a...</a>" kirjoitti:

Sinänsä on ärsyttävää, että ihmiset liittyvät armeijoihin ja poliisivoimiin. Kyse on vallasta. Mitä hyötyä minulle on siitä, että tapan toisen ihmisen? Ei mitään. Mitä hyötyä minulle siitä on, että "meidän maa" saa haltuunsa uusia alueita toisesta maasta? Ei mitään. Yksilölle on aivan saatanan sama, mikä "maa" hallitsee mitäkin aluetta. Mikään "maa" ei hallitse mitään. Ihmiset tekevät asioita ja ovat tietyssä paikassa.



Armeijassa olevista tulee tylsämielisiä käskyttäjiä ja/tai käskyjen vastaanottokoneita sekä mustavalkoisen maailman kannattajia(hyvä/paha yms vastakkainasettelut). Mustavalkoinen maailma onkin hyvä typeryksille. On/Off tyyppinen ajattelu ei vaadi liikaa ponnisteluja ja energiaa riittää rynkyn puhdistamiseen ja huutamiseen.

Syy tähän voi löytyä alla olevasta lainauksesta:

Viktor E. Frankl - Olemisen tarkoitus

s33. "Kuten sanottu vaistot eivät enää sano ihmiselle niinkuin eläimelle, mitä hänen on tehtävä, eikä liioin traditio. Hän ei enää edes tiedä,mitä hän oikeastaan haluaa, ja on siksi mieluummin valmis tekemään, mitä muut häneltä haluavat. Toisin sanoen hän on autoritaaristen johtajien ja harhaanjohtajien altis uhri."



Armeijassa mennään joukkoon piiloon ja paetaan vastuuta.

Viktor E. Frankl - Olemisen tarkoitus

s125 "Paetessaan joukkoon ihminen menettää olennaisimpansa, vastuullisuutensa. Ihminen saa jopa lisääntyvää, tilanteen mukaista vastuuta antautuessaan yhteisön antamaan tehtävään, johon hänet on joko määrätty tai johon hän on syntynyt. Joukkoon piiloutuminen on siis pakoa henkilökohtaisesta vastuusta. Kuvitellessaan näin olevansa vain kokonaisuuden osa ja vasta kokonaisuuden olevan jotain varsinaista, ihminen saattaa tuntea päässeensä pois vastuun paineesta. Juuri tämä pyrkimys välttää vastuuta on kollektivismin motiivi. Aito yhteisö on vastuuta tuntevien ihmisten yhteisö - pelkkä joukko on vain personattomien olioiden summa."

Sivut

Kommentit (42)

Vatkain
Seuraa 
Viestejä27432
Liittynyt4.3.2008
kohveeman
Armeijan hyväksyvät ja sitä puolustavat ovat vastuuta pelkääviä epäinhimilliset arvot omaavia typeryksiä. Alla perusteluja.

author="<a href="http://www.tiede.fi/keskustelut/historia-kulttuurit-ja-yhteiskunta-f13/alkoholin-alaisena-t42497.html">http://www.tiede.fi/keskustelut/historia-kulttuurit-ja-yhteiskunta-f13/a...</a>" kirjoitti:

Sinänsä on ärsyttävää, että ihmiset liittyvät armeijoihin ja poliisivoimiin. Kyse on vallasta. Mitä hyötyä minulle on siitä, että tapan toisen ihmisen? Ei mitään. Mitä hyötyä minulle siitä on, että "meidän maa" saa haltuunsa uusia alueita toisesta maasta? Ei mitään. Yksilölle on aivan saatanan sama, mikä "maa" hallitsee mitäkin aluetta. Mikään "maa" ei hallitse mitään. Ihmiset tekevät asioita ja ovat tietyssä paikassa.

Armeijassa olevista tulee tylsämielisiä käskyttäjiä ja/tai käskyjen vastaanottokoneita sekä mustavalkoisen maailman kannattajia(hyvä/paha yms vastakkainasettelut). Mustavalkoinen maailma onkin hyvä typeryksille. On/Off tyyppinen ajattelu ei vaadi liikaa ponnisteluja ja energiaa riittää rynkyn puhdistamiseen ja huutamiseen.

Olen valmis olemaan tylsämielinen idiootti ja mustavalkoisuuden kannattaja jos se on hinta siitä, että voin puolustaa maatani maahantunkeutujia vastaan. On totta, että on aivan sama kuka maatani hallitsee ja millaiset vallanpitäjät sillä ovat. Sillä kuitenkin on minulle merkitystä että saan pitää oman kulttuurini ja kieleni ja tämän paljon parjatun hyvinvointiyhteiskunnan. En tiedä mitään toista maata jossa osattomillakin on näin paljon.

Valloittajat pyrkivät aina rajoittamaan ja vaikeuttamaan valloittamansa kansan asioita. Valloitettu kansa työskentelee vallanpitäjän pussiin, ei omaansa. Vaikka riistoa ei olisikaan niin silti kaikki hyöty työstä ei jää itselle.

Valloittajat haluavat valloitettujen omaksuvan oman kulttuurinsa. Vaikka paikalliskulttuuria ei rajoitettaisikaan niin sitä ei myöskään tuettaisi. Minä arvostan omaa kulttuuriani niin paljon että haluan sen pitää.

Valloittaja ei välttämättä pakottaisi oppimaan valloittajan kieltä. Käytännössä se olisi kuitenkin pakko omaksua voidakseen asioida mm. emämaan virastoissa. Haluan itse päättää mitä kieliä puhun.

Haluan itse sanella tekemiseni. En halua että kukaan vieras saa määrätä mitä minun tulee ajatella ja arvostaa. Arvostan suomalaista kulttuuria ja haluan tehdä päätökseni ja perustaa arvomaailmani sen pohjalle. Suomi on minun isänmaani. Minulle se merkitsee vapautta olla se joka olen ja vastuuta muista suomalaisista. Jokainen ihminen on ihminen ja niin heihin tulee suhtautua, kaikilla on ihmisarvo. Mutta suomalainen on lähimmäinen. Hän ymmärtää minua ja toimintani motiiveja, koska hänellä on sama kulttuuritausta kuin minulla. Minun ei tarvitse selitellä.

Minun kotiseutuni on kaunis. Siellä on korkeita vaaroja, sinisiä saloja, kirkkaita vesiä ja elämää kuhisevia soita. Siellä on minun lapsuuteni kesät ja koivikot. Siellä on ensimmäinen polkupyöräni ja kouluni. Kun ajattelen kotia, ajattelen kotiseutuani. Kaunista mutta karua maata. Siellä ovat minun juureni. Siellä saan puhua äitini kieltä ilman niin että minuun ei kiinnitetä mitään huomiota. Olen yksi monista. Kuulun johonkin. En ole yksin. Ympärilläni on ihmisiä, jotka arvostavat minua ja itsestään selvästi hyväksyvät minut joukkoonsa. Olen omassa kylässäni, paikassa jonka tunnen ja joka tuntee minut. Paikassa, joka on muovannut minusta sen joka olen nyt. Ilman sitä en olisi minä. Se paikka on osa minua. Minuuttani. Osaa siitä paikasta ei enää ole. Se on menetetty. Osa siitä paikasta ei koskaan tule takaisin.

En halua että kukaan joutuu koskaan kokemaan menetyksiä. Menetyksiä, jotka tarkoittavat samaa kuin palanen itsestä olisi menetetty. Kun minulta puuttuu jotain en ole oma itseni ja sitä kautta vaikutan toisiin ympärillän ja hekään eivät ole enää samoja. Haluan turvata oman itseni säilymisen ja asiat jotka minä koen tärkeiksi. En tiedä mitään muuta tapaa puollustautua aseellista valloittajaa vastaan ja estää häntä riistämästä sitä mikä minun on ja mitä minä olen kuin yrittämällä ampua hänet kuoliaaksi jos hän ampuu ensin. Jos tietäisin muun keinon puolustaa itseäni, omaisuuttani ja omaani, valitsisin sen.

Tahdon että Suomi pysyy Suomena ja minä minuna.

Hämmentää.

Vierailija
kohveeman
Armeijan hyväksyvät ja sitä puolustavat ovat vastuuta pelkääviä epäinhimilliset arvot omaavia typeryksiä.



Oli kyllä niin hyvin perusteltu, että menen saman tien polttamaan sotilaspassini ja ilmoittautumaan käpykaartiin.

Vittu me mitään millään armeijalla tehdä. Ihan sama kuka meitä hallitsee. Annetaan tämä maa vaikka venäläisille.

kohveeman
Seuraa 
Viestejä1628
Liittynyt4.9.2009
Carloz
kohveeman
Armeijan hyväksyvät ja sitä puolustavat ovat vastuuta pelkääviä epäinhimilliset arvot omaavia typeryksiä.



Oli kyllä niin hyvin perusteltu, että menen saman tien polttamaan sotilaspassini ja ilmoittautumaan käpykaartiin.

***** me mitään millään armeijalla tehdä. Ihan sama kuka meitä hallitsee. Annetaan tämä maa vaikka venäläisille.




Pointtihan siis oli se, että ne venäläisetkin ovat ihmisiä. Eli jos ajatteleminen aloitettaisiin yksilötasolta. Mitä hyötyä on yksittäiselle venäläiselle siitä, että Suomi olisi osa Venäjää? Ei mitään. Eli kun ihminen tiedostaa itsensä ja tarpeensa hän ei ole kenenkään käskytettävissä. Ennemmin tappaisin itseni kuin toisen ihmisen. Ei minulla ole mitään syytä ampua ketään. Jos kaikki ajattelisivatkin näin?

Mikä on syy, jolla ihmiset lähtevät sotaan? En pysty käsittämään miksi täysin tuntemattomat ihmiset tappavat toisiaan ilman mitään järkevää syytä. Missä on terve järki? Mikä oikeuttaa toisen ihmisen käskemään, että ammu toinen? Jos joku pitäisi ampua niin se käskijä.

Vatkain:

Jos sota tulisi, mikään ei olisi sen jälkeen ennallaan. Suurimman osan väestöstä elämä olisi pilalla lopullisesti. Hienoa huomata, että taidat olla onnellinen elämääsi. Ymmärrän, että onnea haluaa puolustaa vaikka kuolemalla sen puolesta. En vain ymmärrä miksi ihmisten pitää olla niin typeriä, että opettelevat tappamaan toisiaan. Minun puolesta ne, jotka niin kovasti haluavat taistella voisivat mennä taistelemaan vaikka siperiaan.

Olen ilmeisesti liian tyhmä ymmärtääkseni mitä järkeä on koko sotimisessa.

kohveeman
Seuraa 
Viestejä1628
Liittynyt4.9.2009

Noh, Orwellilla oli näkemystä asiasta. Pari lainausta, jotka mielestäni sopivat aiheeseen:

Qeorgr Orwell - 1984

273 "Joka hallitsee nykyhetken hallitsee menneisyyden"

240 Jos ihmisten tasa-arvoisuus halutaan ainaiseksi hävittää - jos yläluokan on määrä pysyä paikallaan - silloin on kontrolloidun järjettömyyden oltava vallitseva sielullinen tila.

s 209 vai 41? (käännetty eräällä ohjelmalla kirjasta, joten voi olla virheitä)
Mutta oli myös selvää, että varallisuuden kasvu kaikilla tahoilla uhkasi hierarkkisen yhteiskunnan tuhoa. tosiaankin, eräässä mielessä sitä voi sanoa tuhoksi. Maailmassa, jossa jokainen teki lyhyitä työpäiviä, jokaisella oli tarpeeksi ruokaa, kylpyhuone ja jääkaappi ja auto tai jopa lentokone, tasa-arvottomuuden ilmeisin ja kenties tärkein muoto on jo hävinnyt. Jos se olisi tullut yleiseksi, rikkaus ei enää merkitsisi arvo-eroa. Olisihan epäilematta ollut mahdollista kuvitella yhteiskuntaa, jossa varallisuuden henkiiökohtaisen omistuksen ja ylellisyyden mielessä olisi tasan jaettu, kun taas v a l t a pysyisi pienen etuoikeutetun luokan käsissä. Mutta käytännössä ei sellainen yhteiskunta kauankaan pysyisi vakaana. Sillä jos kaikki saisivat yhtäläisesti nauttia helposta työsta ja turvallisuudesta, suuri joukko ihmisiä, jotka valta normaalioloissa soentaa, sivistyisi j a oppisi ajattelemaan omilla aivoillaan.

Ja kun kerran olisi tultu tähän, he ennemmin tai myohemmin huomaisivat, että etuoikeutetulla vähemmistollä ei olekaan mitään tehtävää, ja se hävitettäisiin. Pitkälla tähtäimellä katsoen oli hierarkkinen yhteiskunta ainoa mahdollinen, kun oli lähdettävä vallan ja tietämättomyyden pohjalta. Maanviljelystä harjoittavaan menneisyyteen palaaminen, josta muutamat ajattelijat haaveilivat kandennenkymmenennen vuosisadan alussa, ei ollut käytännössä mahdollinen ratkaisu. Se oli ristiriidassa koneellistumiseen tähtäävän pyrkimyksen kanssa, joka oli tullut koko maailmassa muka vaistomaiseksi, ja kaiken lisäksi, jokainen teollisessa mielessä takapajulle jäänyt maaman olisi ollut sotilaallisesti avuton ja joko suorasti tai epäsuorasti joutunut edistyneempien kilpailijainsa hallintaan. Tyydyttäväksi ratkaisuksi ei liioin kelvannut joukkojen köyhänä pitäminen rajoittamalla tavaroiden tuotantoa. Näinhän tapamtui erittäin laajalti kapitalismin loppuvaiheessa, 1920 ja 1940 vuosien välisenä aikana. Monien maiden talouselämä jai polkemaan paikallaan, viljelys taantui, pääoma ei lisääntynyt, suuret osat asujaimistoa jai ilman työtä ja valtion armeliaisuus elätti niitä puolinalkäisinä. Mutta tämän liittyi puolestaan sotilaallinen heikkous, ja koska sen aimeuttamat kieltäymykset olivat ilmeisesti tarpeettomia, vastustuksen syntyminen oli väistämätön. Pulmana oli, miten pidettäisiin teollisuuden pyörät pyorimässä tarvitsematta lisätä maailman reaalivarallisuutta. Tavaroita oli tuotettava, mutta niitä ei saanut jakaa. Ja ainoa keino tämän olotilan saavuttamiseksi oli alituinen sodankäynti. Olennaista sodassa on tuhoaminen, ei välttämätta ihmishenkien, vaan ihmistyön tuotteiden tumoaminen. Sota on keino, jolla pannaan palasiksi, hajoitetaan taivaan tuuliin tai upotetaan meren syvyyteen tavaroita ja tuotteita, jotka muuten olisi käytettäva suurten joukkojen elämän muka vaksi tekemiseen, jolloin joukot ajanoloon tulisivat liian älykkäiksi. Vaikka sota-aseita ei tosiasiallisesti tuhottaisikaan, jo niiden valmistaminen on mukava tapa, jolla voidaan kuluttaa työvoimaa tarvitsematta tuottaa mitään mi- ta voidaan käyttää. Vaatiihan esimerkiksi Uiva Linnoitus työmäärän, jolla voitaisiin rakentaa useita satoja rahtilaivoja. Lopulta se hylätään vanhentuneena, eikä se ole koskaan tuottanut kenellekään mitään aineellista hyötyä; ja niin sitten taas rakennetaan aivan suunnattomalla työmäärällä uusi Uiva Linnoitus. Periaatteessa suunnitellaan sotaponnistus aina niin että se syö kaiken sen ylijäämän, mikä jaa sen jälkeen kun asujaimiston välttämättömin tarve on tyydytetty. Käytännössä tuo tarve aina aliarvioidaan, ja seurauksena on pysyvä elämän välttämättömyyksista tinkiminen; mutta tätä pidetäänkin vain etuna. Harkittua politiikkaa on se, että suositutkin ryhmät pidetään lähellä puutteen rajaa, sillä yleinen puute lisää pienten etuoikeuksien arvoa ja näin suurentaa ryhmien välistä eroa. Kandennenkymmenennen vuosisadan alkuaikojen tason mukaan arvostellen Sisärenkaankin jäsen viettää synkkää, vaivalloista elämää. Mutta siitä huolimatta se valid ylellisyys, jota hän saa nauttia — hänen tilava, tarkoituksenmukainen asuntonsa, paremmasta kankaasta tehdyt vaatteensa, hänen ruokansa, juomiensa ja tupakkansa laatu, hänen kaksi tai kolme palvelijaansa, hänen yksityisautonsa tai helikopterinsa asettaa hänet aivan eri maailmaan kuin missä Ulkorenkaan jäsenet elävät, ja Ulkorenkaan jäsenillä on puolestaan samanlainen etumatka verrattuna alistettuun prole-luokkaan. Yhteiskunnallinen ilmakehä on kuin piiritetyssä kaupungissa, missä palanen hevosenlihaa määrää rikkauden ja köyhyyden rajan. Mutta samaan aikaan tietoisuus sodasta, sits vaaranalaisena olemisesta, saa aikaan sen että kaiken vallan luovuttaminen pienen ryhmän käsiin näyttää luonnolliselta ja välttämättömältä hengissä pysymisen edellytykseltä. Sota ei siis ainoastaan toteuta välttämätöntä hävitystä, vaan toteuttaa sen psykologisesti hyväksyttävällä tavalla. Periaatteessa olisi peräti yksinkertaista, jos maailman liikatyö hävitettaisiin rakentamalla temppeleitä ja pyramideja, kaivamalla reikiä maahan ja täyttämällä ne jälleen, tai tuottamalla tavattomat määrät tavaroita ja polttamalla ne. Mutta hierarkkisessa yhteiskunnassa hyötyisi siitä ainoastaan taloudellinen eikä lainkaan tunteeseen perustuva puoli. Tämä seikka taas ei koske suurten joukkojen moraalia, niiden joiden asenne ei ole tärkeä, niin kauan kuin niitä pidetään alituisesti työssä, vaan itse Puolueen moraalia. Puolueen vähäpätöisimmänkin jäsenen edellytetään olevan omissa ahtaissa rajoissaan pätevä, uuttera ja äkäskin, mutta on myös välttämätöntä, että hän on hyväus- koinen ja tietämätön kiihkoilija, jonka voittavina mieli- aloina ovat pelko, viha, liehakointi ja mieletön voitonhuu- ma. On siis toisin sanoen välttämätöntä, että hänen mie- lenlaatunsa sopeutuu sotaiseen tilaan.

Ei ole väliä sillä onko sota kulloinkin käynnissä, ja koska mikään ratkaiseva voitto ei ole mandollinen, ei liioin ole valiä, käydäänkö sotaa hyvin vai huonosti. Tarpeen on ainoastaan että sotatila on. Älyn jakautuminen, jota Puolue jäseniltään vaatii ja joka on sodan ilmapiirissä helpommin toteutettavissa, on nykyisin jokseenkin yleinen, mutta mitä korkeammalle arvoasteissa tullaan, sitä selvemmäksi se käy. Nimenomaan Sisärenkaassa on sotahysteria ja viholliseen kohdistuva viha suurin. Hallitusmiehenä on Sisärenkaan jäsenen usein pakko tietää, että tämä tai tuo uutistieto ei ole totuuden mukainen, ja hänen täytyy usein huomata, että koko sota on valhetta, että sitä joko ei käydäkään tai sitä käydään aivan toisista syistä kuin on ilmoitettu.

el6
Seuraa 
Viestejä1457
Liittynyt12.2.2007
Vatkain
kohveeman
Armeijan hyväksyvät ja sitä puolustavat ovat vastuuta pelkääviä epäinhimilliset arvot omaavia typeryksiä. Alla perusteluja.

author="<a href="http://www.tiede.fi/keskustelut/historia-kulttuurit-ja-yhteiskunta-f13/alkoholin-alaisena-t42497.html">http://www.tiede.fi/keskustelut/historia-kulttuurit-ja-yhteiskunta-f13/a...</a>" kirjoitti:

Sinänsä on ärsyttävää, että ihmiset liittyvät armeijoihin ja poliisivoimiin. Kyse on vallasta. Mitä hyötyä minulle on siitä, että tapan toisen ihmisen? Ei mitään. Mitä hyötyä minulle siitä on, että "meidän maa" saa haltuunsa uusia alueita toisesta maasta? Ei mitään. Yksilölle on aivan saatanan sama, mikä "maa" hallitsee mitäkin aluetta. Mikään "maa" ei hallitse mitään. Ihmiset tekevät asioita ja ovat tietyssä paikassa.

Armeijassa olevista tulee tylsämielisiä käskyttäjiä ja/tai käskyjen vastaanottokoneita sekä mustavalkoisen maailman kannattajia(hyvä/paha yms vastakkainasettelut). Mustavalkoinen maailma onkin hyvä typeryksille. On/Off tyyppinen ajattelu ei vaadi liikaa ponnisteluja ja energiaa riittää rynkyn puhdistamiseen ja huutamiseen.

Olen valmis olemaan tylsämielinen idiootti ja mustavalkoisuuden kannattaja jos se on hinta siitä, että voin puolustaa maatani maahantunkeutujia vastaan. On totta, että on aivan sama kuka maatani hallitsee ja millaiset vallanpitäjät sillä ovat. Sillä kuitenkin on minulle merkitystä että saan pitää oman kulttuurini ja kieleni ja tämän paljon parjatun hyvinvointiyhteiskunnan. En tiedä mitään toista maata jossa osattomillakin on näin paljon.

Valloittajat pyrkivät aina rajoittamaan ja vaikeuttamaan valloittamansa kansan asioita. Valloitettu kansa työskentelee vallanpitäjän pussiin, ei omaansa. Vaikka riistoa ei olisikaan niin silti kaikki hyöty työstä ei jää itselle.

Valloittajat haluavat valloitettujen omaksuvan oman kulttuurinsa. Vaikka paikalliskulttuuria ei rajoitettaisikaan niin sitä ei myöskään tuettaisi. Minä arvostan omaa kulttuuriani niin paljon että haluan sen pitää.

Valloittaja ei välttämättä pakottaisi oppimaan valloittajan kieltä. Käytännössä se olisi kuitenkin pakko omaksua voidakseen asioida mm. emämaan virastoissa. Haluan itse päättää mitä kieliä puhun.

Haluan itse sanella tekemiseni. En halua että kukaan vieras saa määrätä mitä minun tulee ajatella ja arvostaa. Arvostan suomalaista kulttuuria ja haluan tehdä päätökseni ja perustaa arvomaailmani sen pohjalle. Suomi on minun isänmaani. Minulle se merkitsee vapautta olla se joka olen ja vastuuta muista suomalaisista. Jokainen ihminen on ihminen ja niin heihin tulee suhtautua, kaikilla on ihmisarvo. Mutta suomalainen on lähimmäinen. Hän ymmärtää minua ja toimintani motiiveja, koska hänellä on sama kulttuuritausta kuin minulla. Minun ei tarvitse selitellä.

Minun kotiseutuni on kaunis. Siellä on korkeita vaaroja, sinisiä saloja, kirkkaita vesiä ja elämää kuhisevia soita. Siellä on minun lapsuuteni kesät ja koivikot. Siellä on ensimmäinen polkupyöräni ja kouluni. Kun ajattelen kotia, ajattelen kotiseutuani. Kaunista mutta karua maata. Siellä ovat minun juureni. Siellä saan puhua äitini kieltä ilman niin että minuun ei kiinnitetä mitään huomiota. Olen yksi monista. Kuulun johonkin. En ole yksin. Ympärilläni on ihmisiä, jotka arvostavat minua ja itsestään selvästi hyväksyvät minut joukkoonsa. Olen omassa kylässäni, paikassa jonka tunnen ja joka tuntee minut. Paikassa, joka on muovannut minusta sen joka olen nyt. Ilman sitä en olisi minä. Se paikka on osa minua. Minuuttani. Osaa siitä paikasta ei enää ole. Se on menetetty. Osa siitä paikasta ei koskaan tule takaisin.

En halua että kukaan joutuu koskaan kokemaan menetyksiä. Menetyksiä, jotka tarkoittavat samaa kuin palanen itsestä olisi menetetty. Kun minulta puuttuu jotain en ole oma itseni ja sitä kautta vaikutan toisiin ympärillän ja hekään eivät ole enää samoja. Haluan turvata oman itseni säilymisen ja asiat jotka minä koen tärkeiksi. En tiedä mitään muuta tapaa puollustautua aseellista valloittajaa vastaan ja estää häntä riistämästä sitä mikä minun on ja mitä minä olen kuin yrittämällä ampua hänet kuoliaaksi jos hän ampuu ensin. Jos tietäisin muun keinon puolustaa itseäni, omaisuuttani ja omaani, valitsisin sen.

Tahdon että Suomi pysyy Suomena ja minä minuna.


Hienoa Vatkain, juuri näin.
Sen verta hyvät perustelut, että mun ei (onneksi) tarvitse sönköttää itse mitään.
Pointsit intin käynelle Vatkaimelle ja meitin kaikkien isänmaalle!

.

el6
Seuraa 
Viestejä1457
Liittynyt12.2.2007

Sori jos saitte väärän kuvan musta. En ole yltiöisanmaallinen vitipää.
Aivan tavan duunari vaan, mutta osaan myös arvostaa isänmaatani ja sitä mitä olen siltä saanut.
>Otetaas uudestaan
Kunnia kaikille suomalaisille meidän yhteisessä isänmaassamme!

.

Vatkain
Seuraa 
Viestejä27432
Liittynyt4.3.2008
kohveeman
Jos sota tulisi, mikään ei olisi sen jälkeen ennallaan. Suurimman osan väestöstä elämä olisi pilalla lopullisesti. Hienoa huomata, että taidat olla onnellinen elämääsi. Ymmärrän, että onnea haluaa puolustaa vaikka kuolemalla sen puolesta. En vain ymmärrä miksi ihmisten pitää olla niin typeriä, että opettelevat tappamaan toisiaan. Minun puolesta ne, jotka niin kovasti haluavat taistella voisivat mennä taistelemaan vaikka siperiaan.

Olen ilmeisesti liian tyhmä ymmärtääkseni mitä järkeä on koko sotimisessa.


Niimpä se on että sota muuttaisi kaiken. Sodan kokeneen sukupolven elämä olisi pilalla. Mutta heidän jälkeläistensä elämä ei. He saisivat rakentaa omaa kohtaloaan omassa maassaan, niin kuin me nyt saamme. Kiitos siitä kuuluu sotiemme veteraaneille, kotirintaman naisille ja miehille sekä rintaman naisille.

Suomessa tällä hetkellä opetellaan tappamaan toisia, koska haluamme näyttää muulle maailmalle, että emme antaudu taistelutta. Hyökkäystä suunnitteleva ajatelkoon toisenkin kerran.

Sodassa ei koskaan ole mitään mieltä eikä järkeä. Parasta olisi, jos sodat hoidettaisiin jossain nurkan takana, kaukana itsestä ja omista läheisistä. Näin ei kuuitenkaan aina ole, ja siksi on opeteltava ja kyettävä puolustamaan itseä. Tietenkään jos ei koe maataan puolustamisen arvoiseksi, niin silloin voi olla puolustamatta. Hyökkääjä ei kysy että voitaisiinko mennä tappelemaan? Hän tulee ja tappelee. Silloin on oltava valmiina jos kokee maansa puolustamisen arvoiseksi. Minä koen.

Hyökkäyssotaan en voisi koskaan osallistua. Maani puolesta en lähtisi valloittamaan toiselle kuuluvia alueita. En haluaisi hyökätä edes saadakseni menetetyn takaisin.

Hämmentää.

Vierailija
kohveeman

Olen ilmeisesti liian tyhmä ymmärtääkseni mitä järkeä on koko sotimisessa.



Sotimisessa ei ole mitään järkeä. Siksi Suomellakin pitää olla uskottava puolustus ettei koskaan enää tarvitsisi sotia.

Vierailija
kohveeman

Olen ilmeisesti liian tyhmä ymmärtääkseni mitä järkeä on koko sotimisessa.

Jokaisen maailman ihmisen pitäisi vakuuttua väkivallan järjettömyydestä, jotta kenenkään ei tarvitsisi siihen varautua. Yksilö tai osajoukko voi vain purra hammasta ja yrittää edistää pasifismia parhaansa mukaan, kunnes näin käy. En usko sen tapahtuvan lähiaikoina.

R4D4
Seuraa 
Viestejä1566
Liittynyt25.3.2009

Ymmärrän sekä kohveemanin että Vatkaimen ajatuksia. Kohveemania ymmärrän kuitenkin sikäli paremmin, että yksilön olisi terveellistä käydä tuollaista franklilaista tai orwellilaista sisäistä taistoa itsensä kanssa, mielellään vaikka läpi elämän.

Ihmisaivojen liika äly on kahlinnut ja tukahduttanut villin vapauden. Mutta älyn keinoin voi onneksi käydä itse älyäkin vastaan.

-:)lauri
Seuraa 
Viestejä26991
Liittynyt13.5.2005
kohveeman
Armeijan hyväksyvät ja sitä puolustavat ovat vastuuta pelkääviä epäinhimilliset arvot omaavia typeryksiä. Alla perusteluja.

author="<a href="http://www.tiede.fi/keskustelut/historia-kulttuurit-ja-yhteiskunta-f13/alkoholin-alaisena-t42497.html">http://www.tiede.fi/keskustelut/historia-kulttuurit-ja-yhteiskunta-f13/a...</a>" kirjoitti:

Sinänsä on ärsyttävää, että ihmiset liittyvät armeijoihin ja poliisivoimiin. Kyse on vallasta. Mitä hyötyä minulle on siitä, että tapan toisen ihmisen? Ei mitään. Mitä hyötyä minulle siitä on, että "meidän maa" saa haltuunsa uusia alueita toisesta maasta? Ei mitään. Yksilölle on aivan saatanan sama, mikä "maa" hallitsee mitäkin aluetta. Mikään "maa" ei hallitse mitään. Ihmiset tekevät asioita ja ovat tietyssä paikassa.



Armeijassa olevista tulee tylsämielisiä käskyttäjiä ja/tai käskyjen vastaanottokoneita sekä mustavalkoisen maailman kannattajia(hyvä/paha yms vastakkainasettelut). Mustavalkoinen maailma onkin hyvä typeryksille. On/Off tyyppinen ajattelu ei vaadi liikaa ponnisteluja ja energiaa riittää rynkyn puhdistamiseen ja huutamiseen.


Itseironiaa

Syy tähän voi löytyä alla olevasta lainauksesta:

Viktor E. Frankl - Olemisen tarkoitus

s33. "Kuten sanottu vaistot eivät enää sano ihmiselle niinkuin eläimelle, mitä hänen on tehtävä, eikä liioin traditio. Hän ei enää edes tiedä,mitä hän oikeastaan haluaa, ja on siksi mieluummin valmis tekemään, mitä muut häneltä haluavat. Toisin sanoen hän on autoritaaristen johtajien ja harhaanjohtajien altis uhri."



Armeijassa mennään joukkoon piiloon ja paetaan vastuuta.

Viktor E. Frankl - Olemisen tarkoitus

s125 "Paetessaan joukkoon ihminen menettää olennaisimpansa, vastuullisuutensa. Ihminen saa jopa lisääntyvää, tilanteen mukaista vastuuta antautuessaan yhteisön antamaan tehtävään, johon hänet on joko määrätty tai johon hän on syntynyt. Joukkoon piiloutuminen on siis pakoa henkilökohtaisesta vastuusta. Kuvitellessaan näin olevansa vain kokonaisuuden osa ja vasta kokonaisuuden olevan jotain varsinaista, ihminen saattaa tuntea päässeensä pois vastuun paineesta. Juuri tämä pyrkimys välttää vastuuta on kollektivismin motiivi. Aito yhteisö on vastuuta tuntevien ihmisten yhteisö - pelkkä joukko on vain personattomien olioiden summa."



Jonkun pitäisi ehkä kertoa Viktor E. Frankl:lle, että ihminen on laumaeläin. Se, että ei näe asiassa mitään hienoa, ei ole mielestäni vielä mikään meriitti.

Riittoisampi keskustelukumppani.

Vierailija
kohveeman

Pointtihan siis oli se, että ne venäläisetkin ovat ihmisiä. Eli jos ajatteleminen aloitettaisiin yksilötasolta. Mitä hyötyä on yksittäiselle venäläiselle siitä, että Suomi olisi osa Venäjää? Ei mitään.



Ongelma on siinä, että ihmiset ovat hyvin harvoin noin rationaalisia. Yleisempää ovat konfliktit, jotka vaihtelevat äänekkäistä kiistoista täysimittaisiin sotiin. Erityisesti koska ihmiset ovat paljon vähemmän yksilöitä kuin vaikutat toivovan.

Ota asia tältä kannalta: sodasta hyötyy aina joku, ja innokkaita sotilaita löytyy myös aina, valmiina tappamaan ja tulemaan tapetuksi mitä naurettavimpien motiivien nojalla. Siitä ei ole poispääsyä, siihen on vain sopeuduttava. Massoja liikuttavat kaksi asiaa: kauniit puheet ja veren haju.

R4D4
Seuraa 
Viestejä1566
Liittynyt25.3.2009
-:)lauri

Jonkun pitäisi ehkä kertoa Viktor E. Frankl:lle, että ihminen on laumaeläin. Se, että ei näe asiassa mitään hienoa, ei ole mielestäni vielä mikään meriitti.

Franklilla lienee omat (varsin pätevät) henkilökohtaiset syyt ajatteluunsa. Se, että ei näe asiassa mitään hienoa, ei - totta tosiaan - ole mikään meriitti. Mutta ei Frankl meriittejään siten ole hankkinutkaan, vaan perusteluillaan. Mitä niillä meriiteillä on muutenkaan väliä.

Mutta mikä on biologisen laumaeläin-nimityksen suhde nyky-yhteiskuntiin tai nyky-yhteiskuntien käyttämiin kontrollin välineisiin? Onko aiheellista johtaa evolutiivisesta käyttäytymismallista perustelu silmänräpäyksessä mullistuneiden nyky-yhteiskuntien kritiikittömään käsittelyyn? Tuskinpa vain.

Laumasosiaalisuuden, ihmisälyn ja yhteiskuntien yhdistelmän lieveilmiöt ovat varsin vakavia.

-:)lauri
Seuraa 
Viestejä26991
Liittynyt13.5.2005
Moukale
-:)lauri

Jonkun pitäisi ehkä kertoa Viktor E. Frankl:lle, että ihminen on laumaeläin. Se, että ei näe asiassa mitään hienoa, ei ole mielestäni vielä mikään meriitti.

Franklilla lienee omat (varsin pätevät) henkilökohtaiset syyt ajatteluunsa. Se, että ei näe asiassa mitään hienoa, ei - totta tosiaan - ole mikään meriitti. Mutta ei Frankl meriittejään siten ole hankkinutkaan, vaan perusteluillaan. Mitä niillä meriiteillä on muutenkaan väliä.



Jotka nojaavat ainakin vielä noissa esimerkeissä kehäpätelmään (ajatukseen, joka on toistaiseksi täysin mielivaltainen). Siinä sitä meriittiä vaikka muille jakaa.

Mutta mikä on biologisen laumaeläin-nimityksen suhde nyky-yhteiskuntiin tai nyky-yhteiskuntien käyttämiin kontrollin välineisiin?



Tarvitseeko luonnontieteellisillä faktoilla olla jokin suhde jonkun kehäpäättelijän mielikuvituksiin? Tai eiköhän tuon suhteen osoittaminen ole juuri kehäpäättelijän vastuulla?

Onko aiheellista johtaa evolutiivisesta käyttäytymismallista perustelu silmänräpäyksessä mullistuneiden nyky-yhteiskuntien kritiikittömään käsittelyyn?



Voisitko hieman avata tätä lausetta?

Laumasosiaalisuuden, ihmisälyn ja yhteiskuntien yhdistelmän lieveilmiöt ovat varsin vakavia.



Parempia ehdotuksia odotellessa...

Riittoisampi keskustelukumppani.

kohveeman
Seuraa 
Viestejä1628
Liittynyt4.9.2009
-:)lauri
Jonkun pitäisi ehkä kertoa Viktor E. Frankl:lle, että ihminen on laumaeläin. Se, että ei näe asiassa mitään hienoa, ei ole mielestäni vielä mikään meriitti.



Tuossa lainauksessa oli kaksi käsitettä: joukko ja yhteisö.

Viktor E. Frankl - Olemisen tarkoitus

Aito yhteisö on vastuuta tuntevien ihmisten yhteisö - pelkkä joukko on vain personattomien olioiden summa."



Eli voi olla "laumassa" ja toimia vastuullisesti (yhteisö). Tai paeta vastuuta joukkoon, massaan, kuten sodassa tehdään nähdäkseni. Sodassahan ihminen heittää oman moraalikäsityksensä metsään ja toimii hierarkiassa ylempänsä käskyn mukaan välittämättä mikä se käsky on.

Sivut

Uusimmat

Suosituimmat