Apatia

Seuraa 
Viestejä45973
Liittynyt3.9.2015

Viime aikoina ei ole minua kiinnostanut mikään. Mikä voisi aiheuttaa tälläisen välinpitämättömyyden? Olen ollut aika tunteeton koko ikäni, mutta nyt se on jollain uudella tasolla.
Varmasti monilla muillakin palstalaisista on joskus ollut samoja oireita.

Kommentit (15)

Vierailija
kabus
Viime aikoina ei ole minua kiinnostanut mikään. Mikä voisi aiheuttaa tälläisen välinpitämättömyyden? Olen ollut aika tunteeton koko ikäni, mutta nyt se on jollain uudella tasolla.
Varmasti monilla muillakin palstalaisista on joskus ollut samoja oireita.



Hanki uusi nainen.

Vierailija

Minä olen aika samantyyppisessä jamassa.
Kaamos, valottomuus ja vetinen synkeys lisää apaattisuutta.

Toisaalta kylläkin nautin tilanteesta kun fiilikset pysyy alavireessä eikä ole niitä mielettömiä pomppuja ja tsunameita, joita poden sitten kun ei ole tällaista yksinäisyyttä ja kaikinpuolin ankeeta.

Parisuhde takaisi sen että riittäis tunnekuohuja.
Mulla riittää niitä ihan perhepiirinkin ihmissuhteissa, työelämässä, harrastuksissa, ihan missä tahansa tilanteissa joissa on läsnä muita ihmisiä ja parisuhteet on pahimpia vaikka niistä välillä saakin isoja tunne-elämyksiä, ne elämykset on sekä että iloa ja surua. Semmonen voi olla as-oireiselle aika rankkaa.
Sosiaaliseen kanssakäymiseen kulminoituu mun pahimmat uhkani ja haasteeni niin muiden taholta kuin omaltanikin.

Aika pitkälti mun "onnellisuus" on kiinni siitä paistaako aurinko, onko mulla rahaa ostaa ruokaa. Tai sitten saan iloa jos kiertelen kirparilla ja teen jotain euron löytöjä, joista voin työstää ja tuunata uutta hienoo.

Hyvät oivallukset myös tekee onnelliseksi.
Väittelyt, hyvät artikkelit, yms. takaa että kuuppa pysyy vireessä.

Se ollaan havaittu autisminkirjon porukassa, sama jonka on tutkijatkin huomanneet, että meikäläisillä on suuri alttius masennukseen ja itsemurhiin. Ei se selity suoraan aivojen poikkeavasta toiminnasta. Se muodostuu sitä kautta että jatkuva "kompurointi" niin fyysisesti että menttaalisti, se aiheuttaa yksinkin ongelmia. Kun sitten on pakko olla sosiaalisestikin olemassa niin siinä ne kompuroinnit, viallisuus korostuu ja joittenkin ihmisten elämänsisältö näyttää ammentuvan poikkeavien ja vajavaisten kiusaamisesta.
Vaikka muuten asennoidun järkipohjalta laskelmoiden etuja ja haittoa niin etten kannata mitään väkivaltaa, vaikka pyrin olemaan suvaistevainen niin noitten äshoolien kohdalla tunteet puskee jostain emootiosta sellaisella voimalla että seurauksena on raivoa ja vihaa.
Sitä tietenkin pitää vaan hillitä ja hallita.
Kiusanhengistä täytyy pysyä niin etäällä kuin vain suinkin mahdollista. Se kyllä onnistuu.
Etenkin alavireessä täytyy huolehtia ettei ehdontahdoin lähesty kiusanhenkiä. Joskus nousuvireessä ja onnellisena niitten läheisyydessä voi olla ja vaan hymyillä. Siinä vaan on se ongelma että ne puolestaan suuttuu ja.. Huh.

Sosiaalinen oleminen on siis epätasaisen kykyprofiilin omaavalle poikkeavalle usein rasite.
Olletikaan autisminkirjoiset ei ole ainoita jotka kokevat sen haittana. Ovat ehkä se ääripää joissa sosiaalisuuden haitat korostuu eniten mutta on niitä muillakin.

Sosiaalinen kanssakäyminen on välillä niin älyttömästi ylimarkkinoitua että se aiheuttaa suorastaan hilpeyttä.
Pakollistahan se usein on ja siksi rasittavaa.
Pakko vääntää naamalle jotakin hymyä ettei tarvitse selittää kyselijöille että mikäs nyt harmittaa, mitä apua tarvitset, jne. Vaikka vika olis vaan naamassa joka näyttää surkeelta..
Minulla kun on semmonen periaate että pyydän jos tarviin apua.
Toki tajuttomana tai muuten pitää muitten jeesata jo ihan siks että siitä voi joutua vankilaan tai maksamaan sakkoja jos jättää heitteille.. mutta..
Liika holhoaminenkin pitäis olla heitteillejättöön verrattavaa.

Olis ihanaa kun ihmiset kuuntelis enemmän eikä pilkkais niin paljoa.
Etenkin mielenterveysjutuista puhuminen aiheuttaa yhä tosi lapsellista ja kypsymätöntä reagointia aikuisten keskuudessa.
Taitaa olla niin että nuoremmat ymmärtää paremmin?

Olen jokusen kerran ollut omituisissa tilanteissa joissa on ihan se ja sama onko jollakulla pää kainalossa kun pitäis bilettää tjms.
Tietenkin niissä tilanteissa huseeraa joku jolla itsellään ei sillä hetkellä ole mitään mainittavia vaivoja.
Mutta.. pakko se on kaikenlaista jonkunverran sietää kun ei itsekkään ole täydellinen ja ihan ilman sosiaalisuutta ei voi elää.

Parisuhteilut miesten kanssa.. oivoi.
Miehissä sinällään ei oo mitään vikaa mutta ne arvot ja asenteet, joita on opetettu mun ikäisille miehille.. ne on niin syvältä että se osa elämää on nähty. Jos vielä hairahdun lähempään suhteeseen jonkun kanssa niin suhde on platoninen ja kumppanina on nainen.
Onneks ei enää sukupuolisuus merkitse tässä iässä mitään sinällään.. paitti että naiset on paljon mukavampia usein kuin miehet ja just kasvatuksen yms. takia. Pohjimmiltaan ei ole mitään väliä.
Se mikä tympii vanhassa miesroolissa on se että miehet saa tulla ja mennä niinkuin ne lystää, niitä pitää odottaa ja passata, niille pitää olla lojaali ja joustava. Niille ei uskalla sanoa vastaan. Niitä pitää aina varoa ja pelätä. Niitten kanssa ei tarvitse säätää kun ne on tottuneet siihen että urospuolisuus antaa etuoikeuksia, jne.
Ja mikä raadollisinta, minun ikäiset miehet, jos niitä yhä on elossa, parhaat on aviossa ja loput, ne jotka on erotettu kumpanuudesta useammankin kerran, ne on moniongelmaisia, usein päihderiippuvaisia ja erittäin hankalia lähisuhteessa.. joten.. eipä niitä edes ole!
Se siitä.

Jos räknäis elämäänsä jotenkin sen varaan että pitäis olla jonkun kaa.. kyllä riittäis apatiaa.
Siks on pakko löytää yksinäisyydestä ja muitten akkojen taholta ilonsa.
Toki netissä ja muuallakin voi satunnaisseuraa saada ukkomiehistä ja.. nuorempiahan riittää kyllä. Seurasta ei sinällään ole pulaa..

Ja.. taidankin tästä kammata tukkani ja laittaa ulkovaatteet päälle ja kylille. Pari vetskaria pitää käydä ostamassa ja samalla vois poiketa vaikka Kauppahallissa syömässä jne.
Usein tapaan jonkun tutun kun on kaupungilla likkeellä.

Raitista ilmaa ja virikkeitä.. sinähän sitä apatiantorjuntaa!

ps.
Vaikka miten moititaan urbaanielämää ja kehutaan että maalla on muka mukavaa.. Sosiaalisesti syrjäseudulla voi olla todella ahdistavaa jos ei ole mitään isompaa taajamaa lähistöllä jossa voi tavata vieraita ihmisiä.

Olen kokenut tuota lapsuudessani kuin myös aikuisiällä asuessani surkeitten kulkuyhteyksien takana mettäkulmilla.
Ensin se oli upeeta ja kesät kyllä oli hienoja mutta ne talvet..
Onneks naapurissa oli ikäiseni, sairaseläkkeellä oleva ihminen joka oli päivät kotosalla. Hänen kanssaan kerran naurettiin napa kippurassa kun päivän melkein ainoa liikenne oli kun traktori ajoi ohi.

Oma auto helpotti valtavasti elämää syrjäkylillä mutta se vei myös pohjan elämäntyyliltäni ja niin sitten oon hivuttautunut sieltä mahdollisimman lähelle Tre:n keskustaa ja oon aatellut että kun ikää tulee niin muutan joko Tre:n ydinkeskustaan tai johonkin muuhun isompaan taajamaan missä on kaikki palvelut käden ulottuvilla.
Siitä sitten ajallaan johonkin senioripalvelukotiin ja sitten Koukkuniemeen jos henki pihisee..
Näin oon suunnitellut.. Heh..

Vierailija
kabus
Viime aikoina ei ole minua kiinnostanut mikään. Mikä voisi aiheuttaa tälläisen välinpitämättömyyden? Olen ollut aika tunteeton koko ikäni, mutta nyt se on jollain uudella tasolla.
Varmasti monilla muillakin palstalaisista on joskus ollut samoja oireita.



Aika nojmaalia.. Kuuluu ihmiselämään.

Jos on taipumuksia ahdistua ylenpalttisesti, tai muuten on sellaista tyyppiiä että on rajuja mielialavaihtelua, äärimmäistä käyttäytymistaä, yms. voi joutua vaaraan jossa oireilee itsetuhoisuus.

Lääkäreillä on tarjota kemiallista apua liian suureen alakuloon.
Tarjolla on rauhoittavia joilla nollataan pahimpia tuntemuksia tai sitten on jotain muuta joilla voidaan ilman rauhoittavaa vaikutusta saada parempi tasapaino.

Liian hutiloiden, kiireessä ja yhä asiantuntemattomastikkin lekurit välillä kirjoittelee mitä sattuu joten varoa pitää.
Googlettamalla löytyy paljon tietoa eri kemikaaleista miten ne vaikuttaa, mihin ne vaikuttaa, jne.
Kannattaa jo etukäteen tutkia sekin puoli jos sattuu joskus yllättämään joku kriisi vaikka.. Eihän sitä kukaan koko elämää pelkällä aallonharjalla oikein voi ratsastaa..
Hyvä tietää kaikenlaista.

Apatiajaksojaankin voi hyödyntää opiskelemalla vaikka ei oliskaan kivaamukavaahauskaa..

Vierailija
Pönni
kabus
Viime aikoina ei ole minua kiinnostanut mikään. Mikä voisi aiheuttaa tälläisen välinpitämättömyyden? Olen ollut aika tunteeton koko ikäni, mutta nyt se on jollain uudella tasolla.
Varmasti monilla muillakin palstalaisista on joskus ollut samoja oireita.




Jos on taipumuksia ahdistua ylenpalttisesti, tai muuten on sellaista tyyppiiä että on rajuja mielialavaihtelua, äärimmäistä käyttäytymistaä, yms. voi joutua vaaraan jossa oireilee itsetuhoisuus.




Mutta kun ei ole. Mikään ei tunnu miltään. Vituttaa kun ei vituta.

Vierailija
kabus

Mutta kun ei ole. Mikään ei tunnu miltään. Vituttaa kun ei vituta.



Tervetuloa rauhaan ja hiljaisuuteen. Älä huoli, totut kyllä ajan mittaan.

anklebone
Seuraa 
Viestejä475
Liittynyt21.8.2006
JW
kabus
Viime aikoina ei ole minua kiinnostanut mikään. Mikä voisi aiheuttaa tälläisen välinpitämättömyyden? Olen ollut aika tunteeton koko ikäni, mutta nyt se on jollain uudella tasolla.
Varmasti monilla muillakin palstalaisista on joskus ollut samoja oireita.



Hanki uusi nainen.



Itsellä suhteellisen pitkä suhde nyt takana ja ollaan mitä luultavammin eroamassa, sopuisasti, mutta tässäkohtaa vasta huomaa kuinka paljon toisesta oikeasti välittää ja ne tunnekuohut, kun muistelee kaikkea hyvää ja hyviä vanhoja aikoja, huhhuh.. en olisi itsestä uskonut, että sellaisia tunteia itseltä edes löytyy, jossain vaiheessa oletin, että olen täysin tunteeton, mutta nyt olen saanut huomata olleeni täysin väärässä.. :/

Olisi paljon parempi roikkua puussa ja syödä banaania.

Vierailija

Pönni kauppaa mömmöjä. Syö mömmösi itse niiden höpölääkäreiden kanssa. Apatiatyypillä on sitten riippuvuus pillereihin ja mömmön valmistaja nauraa matkalla pankkiin.

Vierailija
anklebone
Itsellä suhteellisen pitkä suhde nyt takana ja ollaan mitä luultavammin eroamassa, sopuisasti, mutta tässäkohtaa vasta huomaa kuinka paljon toisesta oikeasti välittää ja ne tunnekuohut, kun muistelee kaikkea hyvää ja hyviä vanhoja aikoja, huhhuh.. en olisi itsestä uskonut, että sellaisia tunteia itseltä edes löytyy, jossain vaiheessa oletin, että olen täysin tunteeton, mutta nyt olen saanut huomata olleeni täysin väärässä.. :/



Luulen tietäväni mistä puhut, mutta jos ei ole halukkuutta säilyttää vanhaa, niin suosittelen hankkimaan uuden.

Vierailija
Riäpäle
Pönni kauppaa mömmöjä. Syö mömmösi itse niiden höpölääkäreiden kanssa. Apatiatyypillä on sitten riippuvuus pillereihin ja mömmön valmistaja nauraa matkalla pankkiin.



Äites mömmöjä kauppas kun sua teki!

Jos joku ämpäripää ei lue sanomistani vaihtohtoja niin tukehtukoon pullaansa.

Suurin onkelma on pojatonainapoikia......

Uuvatit joissa on uu ja vatti, joskus Watti!

Aina joku naapurin/vihollisen (mafian) tai (cia:n) banaaninkuori mihin likastutaan.

Ja ei.. en rahasta positiivisella ajattelulla. Sen ehti jo tedä thesarasvuo..
Tässä ei ole nyt kyse siitä että pitäis laittaa kybä.. kaks. kolme johonkin tilille...

No.. syrjäytkää jos hyvältä tuntuu. Kellään ei ole velvolitetta pelastaa. Siittä vaan ilman mömmeleitä jos on kanttia.

Vierailija
kabus
Viime aikoina ei ole minua kiinnostanut mikään. Mikä voisi aiheuttaa tälläisen välinpitämättömyyden? Olen ollut aika tunteeton koko ikäni, mutta nyt se on jollain uudella tasolla.
Varmasti monilla muillakin palstalaisista on joskus ollut samoja oireita.



> masennus voi.

Vierailija
anklebone
Itsellä suhteellisen pitkä suhde nyt takana ja ollaan mitä luultavammin eroamassa, sopuisasti, mutta tässäkohtaa vasta huomaa kuinka paljon toisesta oikeasti välittää ja ne tunnekuohut, kun muistelee kaikkea hyvää ja hyviä vanhoja aikoja, huhhuh.. en olisi itsestä uskonut, että sellaisia tunteia itseltä edes löytyy, jossain vaiheessa oletin, että olen täysin tunteeton, mutta nyt olen saanut huomata olleeni täysin väärässä.. :/



Niin se usein on..

Olen itte "muijana" kärkkynyt sivussa kun miespuoliset keskenään säätää suhteita. Mittaavat "tunteettomuutta". Lopulta kaverit vaan pyytääkin kaljalle ja rakkaus.. se ei jaksa odottaa loputtomiin.

Tasapuolisuuden nimissä, sen osaa hölmöt naisetkin.
Nykyään naiset matkii miehiä ja se on huono, huonohuono homma.
Ei ihminen voi olla tunteeton!

Vierailija
neiti.harakka
kabus
Viime aikoina ei ole minua kiinnostanut mikään. Mikä voisi aiheuttaa tälläisen välinpitämättömyyden? Olen ollut aika tunteeton koko ikäni, mutta nyt se on jollain uudella tasolla.
Varmasti monilla muillakin palstalaisista on joskus ollut samoja oireita.



> masennus voi.



Ei ole masennusta, vaan pellkä tyhjä tunne.

Vierailija

Täällä samoja oireita ollut joka syksy, mutta tänä vuonna vasta ensimmäistä kertaa iski tuo 'tyhjyyden tunne'. Ja vakavasti iskikin. Suoraa itkua heti aamusta, kun sain silmäni auki. Lääkäri ehdotti SSRI-lääkitystä, koska hänen mukaansa olin masentunut. No, syötyäni n.3 vkoa tuota kyseistä lääkettä, tuli tyhjyyden tunteen rinnalle ajatukset itsensä vahingoittamisesta ym, ym.. Ihmisten ilmoille ei voinut lähteä, kun alkoi tuntumaan että ei saa henkeä, sydän leikkaa kiinni tai taju lähtee. Sukuloidessani eräänä viikonloppuna, olin keskellä yötä herännyt ja virtsaillut pitkin sukulaistyttöni lattioita.. Heidän saatettuaan minut uudestaan nukkumaan, olin herännyt tunnin päästä ja herättänyt koko perheen, selittänyt kuinka ulkona seisoo joku mies kenen puhetta en ymmärrä. Pyysin sukulaisiani tulkkaamaan.. ja he saattoivat minut jälleen takaisin nukkumaan. Seuraavan, alkavan viikon maanantaina (4:s alkava viikko SSRI-lääkkeen kanssa) heräsin tyhjyyden ja mitättömyyden tunteeseen, ja suunnittelin jo tosissani lähteväni kävelemään viimeistä kertaa rautatie-asemaa kohti. Soitin siskolleni ja kerroin ajatuksistani hänelle. Vielä samana päivänä kiikutin SSRI-lääkkeet takaisin apteekkiin, ja siskoni toi minulle kirkasvalo-lampun samaisena iltana. Hain luontaistuotekaupasta 5-HTP:tä (googlettakaa!) ja Gerimaxin MAX ENERGY -energianappuloita. Nyt, syötyäni tuota 5-HTP:tä kolmatta viikkoa, alkaa tyhjyyden ja mitättömyyden tunne väistyä. Tietenkään mikään luontaistuote yksinään ei varmaankaan auta sitä tyhjyyden tunnetta täyttämään.. vaan ainakin minulle on ollut apua säännöllisestä päivärytmistä, kirkasvalo-lampusta ja liikkeelle lähtemisestä. Menen nukkumaan n. klo 22-23.00 (Jota ennen otan yhden 5-HTP:N), heräten aamulla klo 07-08.00. Taas aloitan päiväni 5-HTP:llä ja Gerimaxin energiapillereillä (en juo kahvia). Jos ulkona on lonkeron värinen ilma, eikä lamppu paistele, pistän kirkasvalon höheltämään noin tunniksi 'taustalle'. Herään tehokkaasti tuolla yhdistelmällä. Kun olen saanut silmäni auki, lähden katselemaan ulkoilmaan maailman menoa, lukemaan kirjastolle, metsään kävelylle, tapaamaan ihmisiä. Tärkeintä itselleni on ollut ihmiset ympärilläni.

Olen luonteeltani herkkä, taiteellinen 'synkistelijä', joten usein saatan jämähtää mietiskelemään maailmankaikkeuden asioita useammaksi päiväksi yksinäni. Ei mikään ihme, jos ei siinä lopulta tunne oloaan tyhjäksi tai mitättömäksi.. Kun istuu vuokraamassaan betonikopissa katsellen pimeydessä vellovaa, asbestista räntäsadetta.. koko maailman samalla paskantaessa pesäänsä. Mutta kun seinät kaatuvat tyhjyydessä päällesi, hakeudu rakkaittesi joukkoon.

Kabus: Et ole yksinäsi tyhjyydessä. Minäkin olen täällä.

Vierailija

Apatiaan kai pitäisi olla tyytyväinen, sillä energia- ja vaativuustaso on sopivasti balanssissa. Yleensä ne on muut ihmiset, jotka tekevät numeron omasta apatiasta, jolloin sekin tilanne kääntyy helposti murheeksi ja ahdistukseksi.

Vierailija

Enpä muistanutkaan aloittaneeni tällaista keskustelua. No nyt on tyhjyys jo vaihtunut sellaiseen jatkuvaan perusvitutukseen. Eli ilmeisesti olen parantunut ja taas normaali

Uusimmat

Suosituimmat