Kohtuu kaikessa - vitamiinien megamäärät jopa haitallisia!

Seuraa 
Viestejä45973
Liittynyt3.9.2015

Vitamiinit ovat elintärkeitä, ilman niitä sairastuu ja kuolee!

Mutta kuten muidenkin ravinto-aineiden ja elimistöön annosteltavien aineiden kohdalla, ei ole aivan sama miten paljon niitä kehoon pumppaa. Usein elää vielä myytti siitä, että mitä enemmän vitamiineja, sitä enemmän terveyttä.

Liian vähän vitamiineja aiheuttaa puutoksen, liian paljon vitamiineja voi olla monella tavalla haitaksi. Tutkimuksilta odotetaankin paljon siinä, että niiden avulla löydettäisiin yhä tarkemmat annosmäärät - eli sopiva tasapaino, ei liikaa, ei liian vähän. Ei puutosoireita, eikä liikasaannin mukanaan tuomia riskejä.

Pitkäaikaisen vitamiinien liikasaannin haittoja ei pysty subjektiivisesti huomaamaan, jos oireita ei aiheudu! Megamäärien vetäminen saattaa siten vaikuttaa harmittomalta. Tiettyjen vitamiinien liikasaanti esimerkiksi puristeina on liitetty kohonneeseen syöpäriskiin, jolloin syövän puhjettua on yksilön kohdalla mahdotonta sanoa, mikä oli hänen kohdalla syövän aiheuttanut tekijä. Asiat täytyy kuitenkin pitää oikeissa mittasuhteissa, joten muistaa, että syöpien kokonaisriskistä vitamiinien yliannostuksen osuus on maailmanlaajuisesti hyvin pieni tekijä, verrattuna tupakointiin, alkoholiin, UV-säteilyyn ja esim vähäiseen liikkumiseen. Monien vitamiinien liikasaannilla ei kuitenkaan ole osoitettu olevan mainittavaa hyötyä, päin vastoin kun niitä popsivat ajattelevat hakiessaan terveyttä purkista.

Ainakin D-vitamiini on tästä poikkeus, jonka saantisuosituksia tulisi nostaa rutkasi. Kuitenkin myrkytyksen aiheuttavat pitoisuudet ovat osittain pimennossa. D-vitamiinimyrkytyksen aiheuttama hyperkalsemia voi kuitenkin vaurioittaa monia elinjärjestelmiä.

A-vitamiinin liikasaanti voi aiheuttaa maksavaurion. Raskaana oleva nainen voi aiheuttaa sikiölleen kehityshäiriön jo syömällä usein maksalaatikkoa, joka on runsas A-vitamiinin lähde.

1970-luvulla lääketieteessä uskottiin vielä vitamiinien megamäärien ja antioksidanttipuristeiden vanhuutta ja syöpää ehkäisevään taikaan. Myöhemmät tutkimukset ovat romuttaneet pilvilinnat monien vitamiinien osalta. 1990-luvulla suomalainen SETTI-tutkimus ja myöhemmin tämän vahvistanut CARET-tutkimus selvitti E-vitamiinin ja beetakaroteenin lisäannostelun yhteyttä syövänehkäisyyn. Tutkimusryhmissä syöpien määrä pikemminkin lisääntyi, kun näitä antioksidantteja saatiin suositeltua suurempia määriä.

Vesiliukoisia vitamiineja on yleensä pidetty täysin turvallisina, tulevathan ylimäärät kusen mukana pois! Kliinikoille on kuitenkin jo pitkään ollut tuttua esim C-vitamiinin liikasaannin aiheuttama munuaisten pH:n lasku, joka altistaa kivuliaille munuaiskiville.

Vastikään JAMA:ssa (http://jama.ama-assn.org/cgi/content/ab ... 02/19/2119 ) julkaistut havainnot vahvistavat kokeellisten tutkimusten tuloksia, joiden mukaan foolihapon (B6-vitamiini) puute edistää syövän kehityksen ensivaiheita ja suuret annokset syöpäsolujen kasvua.

B-ryhmän vitamiineihin luettavasta foolihaposta ei näytä olevan odotettua apua sydänsairauksien ja syövän ehkäisyyn. Tuore norjalaistutkimus päinvastoin paljastaa, että foolihappo ja B12-vitamiini yhdessä saattavat lisätä syövän ja syöpäkuolleisuuden riskiä. Monissa maissa foolihappoa lisätään viljatuotteisiin, koska sen puute liittyy sikiöiden vakaviin hermoputken sulkeutumishäiriöihin (esim anenkefalia). Foolihaposta on haettu myös apua sydänsairauksien ja syövän ehkäisyyn. Varmentaville lisätutkimuksille on vielä varmasti tarvetta!

Nyt julkaistussa tutkimuksessa kartoitettiin kahden sydäntutkimuksen aineistoista, miten B-vitamiinihoidot vaikuttavat syövän ja kuolleisuuden vaaraan. Tutkimuksiin osallistui yhteensä 6 800 norjalaista sydänpotilasta, jotka satunnaistettiin neljään hoitoryhmään vuosina 1998–2005. Osallistujia seurattiin aina vuoden 2007 loppuun.

(Tekstiä osittain kopioitu artikkelista: Foolihappo ja B12-vitamiinilisät yhteydessä suurentuneeseen syöpäriskiin; uutispalvelu Duodecim 19.11.2009)

Sivut

Kommentit (18)

Vierailija

Niin, ongelmahan näissä on aina se, että kokeet suoritetaan synteettisillä ravinteilla, jotka ovat aivan eri asia kuin ruuasta saatu.

Vierailija
MsHorton
Niin, ongelmahan näissä on aina se, että kokeet suoritetaan synteettisillä ravinteilla, jotka ovat aivan eri asia kuin ruuasta saatu.



Molekyylin synteettisyys sinänsä ei ole ongelma. Solutasolla reseptoreille tai entsyymeille on ihan sama, onko molekyyli syntetisoitu kasvissa vai laboratoriossa! Vain naiiveissa luontaisfantasioissa luonnosta peräisin olevassa yhdisteessä on muka jotain "elinvoimaa", jota synteettisestä puuttuu. Elimistön makromolekyylin kannalta ainut merkittävä asia on, sitoutuuko ulkoinen molekyyli siihen - eli mikä sen kolmiulotteinen rakenne on. Alkuperällä ei ole mitään merkitystä.

Erilaisten vitamiinien ja antioksidanttien alatyyppejä on kuitenkin lukuisia. Synteettisyyden ongelma on yleensä, että valmistetaan esimerkiksi vain yhtä E-vitamiinia niistä kaikista lukuisista eri tokoferoliyhdisteistä.

Paljon luonnon antioksidantteja sisältävän kasvisruoan on kuitenkin todettu olevan terveellistä ja jopa ehkäisevän syöpää, tilastollisesti merkittävästi. Syynä voi olla lukuisten eri antioksidanttialatyyppien yhteisvaikutus, jota ei saada aikaan syntetisoimalla vain yhtä tyyppiä.

Ei-synteettisesti valmistetuissa antioksidanttipuristeissa ei kuitenkaan ole merkittäviä määriä antioksidantteja, koska niitä ei ole synteettisesti kyllästetty sisältämään paljoa! Joten luontaiskauppojen luonnollisten antioksidantti/vitamiinipuristeiden syönti on turhaa - salaatinlehdestä saat yhtä paljon samoja aineita kuin luontaispuristeesta. Lisäksi säästyy paljon rahaa!

Synteettiset vitamiinivalmisteet ovat kuitenkin paikallaan puutosoireiden ehkäisyssä - sen ne tekevät! Ja synteettisellä D-vitamiinilla on havaittu terveydelle suotuisia vaikutuksia, saantisuositukset ylittävillä annoksilla, kunhan ei mennä myrkytyspitoisuuksiin asti.

Vierailija
MsHorton
Niin, ongelmahan näissä on aina se, että kokeet suoritetaan synteettisillä ravinteilla, jotka ovat aivan eri asia kuin ruuasta saatu.



Oletko siis sitä mieltä, että täsmälleen identtinen, esimerkiksi vitamiinin molekyyli vaikuttaa ja käyttäytyy kehossa eri tavalla riippuen siitä onko se saatu luomuporkkanasta vai onko se tehty laboratoriossa?

Vierailija
Skeptikko
Oletko siis sitä mieltä, että täsmälleen identtinen, esimerkiksi vitamiinin molekyyli vaikuttaa ja käyttäytyy kehossa eri tavalla riippuen siitä onko se saatu luomuporkkanasta vai onko se tehty laboratoriossa?



Olen ymmärtänyt, että tämä ei ole mahdollista.

Miksi meillä on aliravitsemusta esim. afrikassa, jos multitabsilla homma hoituu.

Sitä saa halvalla.

Neonomide
Seuraa 
Viestejä14017
Liittynyt23.6.2005
Esc
foolihapon (B6-vitamiini)

B6-vitamiinilla viitataan pyridoksiiniin ja eräisiin muihin sukulaismolekyyleihin, ei foolihappoon.

Esc
(Tekstiä osittain kopioitu artikkelista: Foolihappo ja B12-vitamiinilisät yhteydessä suurentuneeseen syöpäriskiin; uutispalvelu Duodecim 19.11.2009)

Luonnossa foolihappo tunnetaan folaattiryhmänä ja B12-vitamiini mitä apteekista saa on feikkiä syanidimolekyylikakkaa joka ei imeydy/toimi koska merkittävä osa ihmisistä on huonoja metyloijia.

Jotenkin tragikoomista kuinka nämä isot trialit testaavat molekyylejä, joista ravintolisäteollisuus on usein luopunut jo vuosia sitten ja sitten nähdään hevosen kokoisia otsikoita kun apteekista ostettavat feikit nollavitamiinit t-a-p-p-a-v-a-t ihmisiä.

Pretending to be certain about propositions for which no evidence is even conceivable—is both an intellectual and a moral failing. —Sam Harris

Kulaushaikara
Seuraa 
Viestejä1023
Liittynyt27.4.2009

Miksi sitten potilaille ei tehdä vitamiini- ja hivenainetestejä? Niitä saa vain erittäin hyvästä syystä eli pitkäaikaissairaat ja hekin vain, jos on vahva epäilys siitä, että puutosta voisi olla.

Mikäli kaikille olisi tarjolla näitä testejä, niin heidän ei tarvitsisi sokkona käyttää kaikenlaisia pilleritä. Olen samaa mieltä ketjun avaajan kanssa siitä, että ei tulisi summittain syödä mitä tahansa vitamiinia. Mutta itse en "terveenä" pääse edes hemoglobiinin mittaukseen ilman lääkärin lähetettä! Ja miksi juuri rauta on se ainoa, joka mitataan? Anemiaa aiheuttaa muutkin puutokset.

Vierailija
Kulaushaikara
Miksi sitten potilaille ei tehdä vitamiini- ja hivenainetestejä?



Ovat kalliita.

Siksi niitä ei tehdä "terveille".

Meillä on vain sairaudenhoitoa lääkkeillä.

Kukaan ei ole kiinnostunut, mitä kukakin suuhunsa laittaa tai ei laita.

Resepti vaan kouraan, jos jokin vaiva on ja vaikka ei olisi vaivaakaan, niin keksitään sellainen.

http://www.katsomo.fi/?progId=26081&itemId=19501

Vierailija

Eivätkös luonnollisesta ravinnosta saatavat vitamiinit esiinny erilaisina komplekseina ja eri muotojen tarkkoina sekoituksina. En lähtisi näiden vaikutuksia vertaamaan yhden synteettisen muodon vaikutuksiin.

Ding Ding
Seuraa 
Viestejä9031
Liittynyt16.3.2005

Kun Esc olet perehtynyt tähän asiaan, niin voisitko kertoa mitkä ovat vitamiinien optimaaliset saantimäärät? Ja mihin tutkimuksiin ne optimit perustuvat.

Ronron
Seuraa 
Viestejä9265
Liittynyt10.12.2006
Ding Ding
Kun Esc olet perehtynyt tähän asiaan, niin voisitko kertoa mitkä ovat vitamiinien optimaaliset saantimäärät? Ja mihin tutkimuksiin ne optimit perustuvat.



Mielestäni se, joka väittää tietävänsä optimaaliset määrät kaikille vitamiineille ja muillekin aineille joita ihmisen tulee saada, on valehtelija, tai muuten vaan tyhmä. Hyvin vaikeaa sitä on sanoa yhdenkään vitamiinin kohdalla. Se ei vaan yksinkertaisesti toimi niin että annetaan eri koeryhmille eri annoksia jotain vitamiinia ja katsotaan mikä ryhmä pysyy terveimpänä. Koska eri aineet vaikuttavat toisiinsa, toistensa imeytymiseen ja vaikutustapoihin, tämänhän varmaan kaikki tietää.

Järkevintä on siis vain syödä mahdollisimman oikeanlaista ruokaa. Sellaista jota keho on sopeutunut käyttämään. Silloin kaikkea pitäisi saada oikeissa suhteissa automaattisesti, ja se on loogista mielestäni. Ei edes tarvitse tietää kuinka paljon mitäkin yksittäistä mömmöä pitää saada.

Tietenkin hyvin vaikeaa on 100-varmuudella tietää sekin että mikä sitten on sitä ihmiselle ihanteellisinta ravintoa, tästä väännetään kättä vieläkin. Ehkä se joskus selviää. Näitä erilaisia ruokavalioita on kuitenkin huomattavasti helpompi testata ihmisillä kuin jokaista mahdollista yksittäisten ravintoaineiden saantimäärän komboa, joita taitaa lukion matikalla nopeasti ajateltuna olla tähtitieteellinen lukumäärä.

Sanokaa jos olen väärässä. Perustelut myös. Sellaiset loogiset joita ymmärtää maalaisjärjellä. Olen sisimmältäni maalaisihminen vaikken koskaan ole asunut maalla. Ehkä joskus myöhemmällä iällä sitten..

Nyt kun mietin niin ehkä niiden aineiden oikeat määrätkin saisi selville sen kautta että mitattaisiin ne siitä oikeasta ruokavaliosta. Tosin en tiedä mikä pointti siinä olisi, miksi se pitäisi tietää, kerta ruokavalio toimii. Mutta kumminkin tämmöinen täsmennys ensimmäiseen kappaleeseeni.

Niin ja onhan sekin totta ettei kaikkea voi saada ruuasta, esim se D-vitamiini. Aurinkomömmö. Aurinkomömmöä voi ottaa purkista, sen minun logiikka vielä hyväksyy. Koska saamme nykyään liian vähän aurinkoa.

くそっ!

Vierailija
Ding Ding
Kun Esc olet perehtynyt tähän asiaan, niin voisitko kertoa mitkä ovat vitamiinien optimaaliset saantimäärät? Ja mihin tutkimuksiin ne optimit perustuvat.



Virallisiin ravitsemussuosituksiin perustuvat ovat (mielestäni) tällä hetkellä parhaiten suuntaa antavia - toki niitä tulisi päivittää, erityisesti D-vitamiinin osalta! Virallisuudenvastustajat luonnollisesti pitävät ylhäältä annettua aivopesuna, vaikka se perustuisikin tutkimuksiin, kun suositukset ovat tehty massoja eikä niinkään yksilöitä varten (jos ei erityisruokavalioita oteta huomioon).

Aina kun ravintoasioista kertyy uutta tieteellistä tietoa, ravitsemussuosituksia tulisi optimoida tämän valossa.

Suositusten ykköstarkoitushan on pyrkiä ehkäisemään ravintoaineiden puutostilat antamalla ohjeita eri ravintoaineiden suositeltavasta tarpeesta.

Ravitsemussuositukset tulisikin laatia niin, että lähes kaikkien (98% väestöstä) puutostilat ehkäistäisiin, huomioiden myös yliannostusriski.
Tässä on onnistuttu hyvin, kun vertaa aiempaan! Aikaisemmin yleisiä puutostauteja (struuma, keripukki jne...) ei enää juuri esiinny Suomessa. Perusravintotarve on siis turvattu, nykyään kaivataan vielä hienosäätöä uuden tiedon valossa. Nykyään tärkein päämäärä onkin kroonisten rappeumasairausten ehkäisy niissä puitteissa, joissa ravinnolla siihen pystyttäisiin vaikuttamaan.
Tyypin 2 diabeteksen ehkäisytutkimus on tässä hyvä esimerkki, jolla saatiin tutkimusaikana ehkäistyä jopa 58% uusista diabeteksistä. Käytetty ruokavalio oli samankaltainen, kuin WHO:n suosittelema syövänehkäisyruokavalio.

Tällä hetkellähän ravintoaineen suositeltava saanti koostuu yksittäisen ravintoaineen pienimmästä tarpeesta + varmuusvarasta, joka pyrkii varmistamaan ravintoaineen riittävän saannin suuressa osassa väestöä, ja on kahden standardipoikkeaman suuruinen.

Järkevintä on siis vain syödä mahdollisimman oikeanlaista ruokaa. Sellaista jota keho on sopeutunut käyttämään. Silloin kaikkea pitäisi saada oikeissa suhteissa automaattisesti, ja se on loogista mielestäni. Ei edes tarvitse tietää kuinka paljon mitäkin yksittäistä mömmöä pitää saada.



Se olisikin järkevintä jos kaikki söisivät oikeanlaista ja monipuolista, mutta kun kaikki eivät vaan tee niin!

Jo nyt on kehitetty kiitettävästi suuntaa antavia laskureita, joilla pystyy arvioimaan oman ruokavalion ravintoainepitoisuudet (http://www.fineli.fi/foodbasket.php?lang=fi). Tällaisilla laskureilla jää kiinni merkittävät puutokset ja liikasaannit, ja niihin voidaan puuttua tarpeeksi ajoissa. Mm. ravitsemusterapeutit ja lääkärit hyödyntävät vastaavanlaisia laskureita.

Se ei vaan yksinkertaisesti toimi niin että annetaan eri koeryhmille eri annoksia jotain vitamiinia ja katsotaan mikä ryhmä pysyy terveimpänä. Koska eri aineet vaikuttavat toisiinsa, toistensa imeytymiseen ja vaikutustapoihin, tämänhän varmaan kaikki tietää.



Tällä hetkellä tunnetaan yli 50 yksittäistä ravintoainetta (vitamiinit, hivenaineet...), joten yhteisvaikutusten selvittäminen on hankalaa. Vitamiineilla merkittävimmät yhteisvaikutukset liittyvät imeytymiseen. Mutta yleensäkin yhteisvaikutusten kartoittaminen onkin tulevaisuuden tutkimuksen merkittävä haaste - niin ravinto- kuin lääketutkimuksissakin.

Jos ei vielä ole mitään tietoa yhteisvaikutuksista, on luonnollisesti pakko tyytyä tietoon yksittäisistä vaikutuksista.
Yhteisvaikutuksethan ovat luonnollisesti riippumattomia eri ruokavalioista, joten tässä suhteessa virallisen kritisoiminen ja jonkin muun ylistäminen on looginen ajatteluvirhe.

Ding Ding
Seuraa 
Viestejä9031
Liittynyt16.3.2005
Esc
Virallisiin ravitsemussuosituksiin perustuvat ovat (mielestäni) tällä hetkellä parhaiten suuntaa antavia

Suomen viralliset ravitsemussuositukset ovat ravitsemuspolitiikan ja ravitsemustieteen yhdistelmä.

Ravitsemustiedettä on se, että suositukset ovat riittävän korkeita torjumaan akuutit puutosoireet. Ravitsemuspolitiikkaa on se, että suositusmäärät ovat riittävän matalat, jotta useimmat ihmiset saisivat ne täyteen keskimääräisestä tai ainakin suositellusta suomalaisesta ruokavaliosta.

Sivut

Uusimmat

Suosituimmat