Hyvän selityksen täyttämyksellisyys

Seuraa 
Viestejä465
Liittynyt14.12.2005

Jotkin asiat voivat olla sinänsä helposti ymmärrettävissä, mutta asian selittämisen vaikeus on siinä, että selitys on lähes välttämätön mitoittaa liian laajaksi, jotta selittämisestä olisi mitään erityistä hyötyä. Asioiden selittäjistä eniten huomioaikaa saavilla valtamedioilla on se etu puolellaan, että ne voivat pilkkoa minkä tahansa pienempiin osiin ja kertoa vähän tänään ja huomenna sitten lisää. Kertaus sitten vaikka seuraavalla viikolla. Ja jos ei yhden kanavan kautta, niin sitten kolmen tai neljän (sanomalehti, radio, tv ja internet).

Mietinkin, minkälainen olisi sellainen metodi, jolla yksittäinen ihminen pystyisi selittämään toiselle ihmiselle laajan asian, kuvitellen että olisi yksi ainoa sessio käytettävissä. Ajateltakoon tässä kohdin, että sessio viittaisi tässä jonkin nettisivun ääreen istahtamiseen, joka olisi suunniteltu samalla tapaa monia asioita yhteen kerääväksi, mutta selkeästi rajatuksi kokonaisuudeksi, mihin esim. käsitekartoissa pyritään.

Kuvaesseet ovat eräs varsin kätevä ja suorastaan katsomaan houkutteleva keino saada havainnoija tutustumaan johonkin aiheeseen kuvien avulla. Tästä erinomaisena esimerkkinä boston.comin The Big Picture.

Mutta entäpä jos pyrkimyksenä on saada havainnoija ymmärtämään jokin lukuisia eri aihepiirejä sivuava kokonaisuus vähintään siinä määrin, että jokin tietty idea tulee tavoitetuksi? "Nerokkaiden tutkijoiden" itsensä tavataan kuulla kertovan, että heidän oivalluksensa on lähtöisin siitä, että he eivät tyytyneet oman "kenttänsä" rajoihin, mutta ryhtyivät poikkitieteellisiksi, ammensivat näkökulmia aivan eri aloilta, mikä oli hänen omintaan-

Mutta jospa kysymyksessä ei olisikaan tutkija tai edes nero, vaan ihan vaan plain good old "tavis"? Jos oletetaan, että hän yleissivistyksensä olisi ihan normaalin kohtuullisella tasolla (mitä se sitten tarkoittaakaan), niin miten hänet saisi "vangittua" vaikkapa 10-minuuttisen ajaksi jonkin selityskokonaisuuden ääreen?

Lähdin liikkeelle käsitekartoista ja kuvaesseistä. Minulle tuli seuraavanlaisia ajatuksia mieleen.

1. Olisi mukavaa, jos olisi sellainen websovellus, jolla voisi luoda semanttisen webin mukaisia käsitekarttoja, mutta sillä erolla esim. CmapToolsiin -- joka on itseasiassa Windows-ohjelma -- että käsitteitä ei esitettäisi sanoina, vaan sisällöllisesti mahdollisimman hyvin rajattuina lyhyinä videoleikkeinä.

Tähän väliin muistinvirkistykseksi kuva CmapTools-kartasta: http://cmap.ihmc.us/conceptmap.html

Omassa oppimisessani olen huomannut, että asiat jäävät paljon paremmin mieleen, jos käsitekartoissa (yleensä) on mukana käsitteiden väliset predikaatit. Pelkkä viiva kahden käsitteen välillä pakottaa aina suorittamaan pienen mietinnän, mutta predikaattilauseen ("on kuin", "kuuluu", "voi olla", jne.) avulla asiat menevät paljon kepeämmin ns. jakeluun. Poikkeustapauksiakin toki esiintyy.

CmapToolsillakin ja monilla mielikuvakarttaohjelmilla voi toki liittää käsitteiden yhteyteen tai ne korvaten, mediatiedostoja kuten kuvia, dokumenttitiedostoja ja videotiedostojakin, mutta en ole vielä sellaista sovellusta kohdannut, joka olisi erityisesti suunniteltu sitä varten, että käsitteiden tilalla olisi videoleikkeitä (kenties upotettuina YouTubesta, Vimeosta tai muusta vastaavasta).

Olennaista olisi se, että käytetyt videoleikkeet olisivat sisällöllisesti hyvin rajattuja. Se olisi myös tärkeää, että käytetty videoleikkeen staattinen thumbnailkuva olisi sekin jo itsessään kuvaava ja ajatuksia oikeaan suuntaan johdattava -- helpottaa kokonaiskuvan saamista koko kartasta. Videoleikkeiden katselu täytyisi olla mahdollista aloittaa heti kun halu karttaa silmäillessä manifestoituisi, eikä esim. siten, että ensin pitäisi mennä johonkin websivulle katsomaan tuo videoleike. Se olisi tarpeettomasti ajattelua hajoittavaa.

(Alustavat vaatimukset olivat siinä. Jos joku suomalainen kognitieteiden opiskelijoiden perustama startup-yritys tarttuu ideaan, niin ei tarvitse maksaa provikkaa, mutta kutsu betaversioon kelpaisi. )

2. Webessee. Tämän väsäsin itse tovi sitten. Se on kokeilu, jota hauduttelen päivän pari, ehkä pidempäänkin, ja mietiskelen, miten sitä voisi edelleenkehittää. Se muistuttaa slideshowta (yksi iso kuva + pikkukuvat + otsikot + lyhyt selite), mutta oleellisena erona on se, että havainnoija pitäisi saada vietyä vielä sillä tapaa eteenpäin, että hän kävisi vähintään jokaisella yksittäisellä sivulla tutustumassa niiden antiin, minkä jälkeen olisi toivottavaa, että havainnoija olisi joko tavoittanut sen mitä hänen pitikin tavoittaa tai ainakin hän olisi nyt paljon lähempänä sitä.

http://hoito.org/sivu-webessee.php
(nettiliikennevaroitus: ruuhkaa)

Kommentit (6)

Vierailija

Kannattaa käyttää multimediaa: Liikkuvaa kuvaa ja ääntä, havainnollistavia kaavioita, animaatioita ja tekstiä. Mukaan voi laittaa myös interaktiivisia osia kuten linkkejä ja painikkeita.

Tässä on yksi aika tyhjentävä esitys:
Video

smarko
Seuraa 
Viestejä465
Liittynyt14.12.2005
Dredex
Kannattaa käyttää multimediaa: Liikkuvaa kuvaa ja ääntä, havainnollistavia kaavioita, animaatioita ja tekstiä. Mukaan voi laittaa myös interaktiivisia osia kuten linkkejä ja painikkeita.

Tässä on yksi aika tyhjentävä esitys:
Video




Ilmaisuna "aika tyhjentävä" on siinä määrin vinkeä, että ihan varmuuden vuoksi säästän itseäni. Löysit kuitenkin erään metodin, jolla saada muutama siivu jonkun toisen huomiosta toviksi käyttöön, sillä tulin miettineeksi mitä teoreettisia hyötyjä voi olla heittää tiskiin perusniksejä, joiden kohdennus ei tuntunut huolitellulta.

Vierailija

Paras opetusmateriaali mihin olen toistaiseksi törmännyt löytyy MIT:n opencoursewarelta. Huippuluokan luennoitsijat, Audio+Video+havainnolliset appletit+tehtäväsarjat+luentomonisteet.

Vierailija
smarko
Ilmaisuna "aika tyhjentävä" on siinä määrin vinkeä, että ihan varmuuden vuoksi säästän itseäni. Löysit kuitenkin erään metodin, jolla saada muutama siivu jonkun toisen huomiosta toviksi käyttöön, sillä tulin miettineeksi mitä teoreettisia hyötyjä voi olla heittää tiskiin perusniksejä, joiden kohdennus ei tuntunut huolitellulta.



Tärkeintä on tietenkin saada ihmisen huomio edes jollain tapaa. Esimerkiksi jollekin johtajalle oman ideansa esittämiseen ei välttämättä ole aikaa edes useaa minuuttia, jos tapaa johtajan ohimennen jossain. Mutta jos saat hänet kiinnostumaan asiastasi, hän ehkä varaa sinulle lisää aikaa myöhemmin sopivana ajankohtana. Netissä ihmiset tuskin jaksavat plarata isoa johonkin tiettyyn asiaan keskittyvää sivustoa läpi. Mutta jos ihminen löytää vaikkapa jonkin mielenkiintoisen videon, niin ihminen kenties haluaa aiheesta lisää tietoa videon katsottuaan.

Nettisivuilla on tärkeää jatkuvuus. Uteliaisuus on ihmisillä voimakas vietti. Kun käyttäjä palaa sivuille vilkaisemaan olisiko siellä jotain uutta, niin tiedon jakaja saa uuden mahdollisuuden esittää jonkin mielenkiintoisen näkökulman aiheeseensa liittyen. Jos sivut ovat staattiset eivätkä muutu koskaan, ei sinne välttämättä jaksa palata, vaikka kaikkea ei vielä olisikaan plarannut läpi.

Ihmiset selaavat nettiä erilaisten palveluiden kautta. Tavallisetkin ihmiset voivat saada entistä helpommin laajaa näkyvyyttä. Esimerkiksi YouTubessa voi olla sivu (kanava / channel), missä on käyttäjän videoita. Tuolla sivulla voi olla vähän tietoakin sekä linkki varsinaiselle kotisivulle, missä on lisää tietoa aiheesta. Sitten on blogit, twitterit jne.

Netin palveluissa on myös verkostoitumismahdollisuus, kun ihmiset voivat nappia painamalla liittyä toisten kanaville saadakseen ilmoituksen kun uusia videoita on taas saatavilla. Kaikkea ei tarvitse kertoa heti vaan asiat voi pilkkoa osiin.

Lisäksi webin luonne onkin se, että ihmiset etsivät itse tietoa, ei niin että heille pakkosyötetään tiedot. Jokainen voi lisätä webbiin asioita, jolloin niistä tulee osa kokonaisuutta. Kaikki palaset eivät välttämättä tarvitse olla jokaisessa esityksessä samassa järjestyksessä. Eli jos henkilö A) etsii tietoa, hän voi löytää videot 1, 2, 3 ja 4 ja olla ihan tyytyväinen. Sitten henkilö B) voi löytää videot 3, 4, 5, 9 ja 10 ja olla ihan tyytyväinen. Ehkä C) on tehnyt vain videot 3, 4 ja 9. Ja vieläpä niin, että henkilöt A) ja B) voivat linkittää löytämänsä videot blogeihinsa tai YouTuben suosikkeihin, mistä toiset ihmiset (jotka kenties ovat liittyneet A:n tai B:n listalle) sitten voivat katsoa esitykset: Joko esityksen A) 1, 2, 3 ja 4 tai esityksen B) 3, 4, 5, 9 ja 10 tai osan näistä tai jonkin muun yhdistelmän.

smarko
Seuraa 
Viestejä465
Liittynyt14.12.2005
Dredex
Lisäksi webin luonne onkin se, että ihmiset etsivät itse tietoa, ei niin että heille pakkosyötetään tiedot. Jokainen voi lisätä webbiin asioita, jolloin niistä tulee osa kokonaisuutta. Kaikki palaset eivät välttämättä tarvitse olla jokaisessa esityksessä samassa järjestyksessä. Eli jos henkilö A) etsii tietoa, hän voi löytää videot 1, 2, 3 ja 4 ja olla ihan tyytyväinen. Sitten henkilö B) voi löytää videot 3, 4, 5, 9 ja 10 ja olla ihan tyytyväinen.



On aivan totta, että kun moni tekee monta ja moni havainnoi ja välittää eteenpäin monta, niin todennäköisyys, että uutta ja erilaista informaatiota tulee vastaan, on paljon suurempi kuin aikana, jolloin yksityishenkilön julkaisukanavina oli lähinnä omat webbisivut jossain vaikeasti muistettavissa olevassa osoitteessa, johon ei kukaan löydä.

Väitän kuitenkin, että on hyvin helposti löydettävissä "aukkopaikkoja", joista kukaan ei keskustele, ainakaan julkisessa kaikille avoimessa internetissä. Ei tarvitse kuin raapaista vähän syvemmältä jotain erikoisalaa, niin sellaisten henkilöiden osuus, jotka pystyvät siitä keskustelemaan, suorastaan romahtaa.

Jos otetaan mukaan ne henkilöt, jotka pystyvät edes kuuntelemalla tai lukemalla ymmärtämään tuota erikoisalaa, tilanne paranee hieman, mutta jos jonkin selityksen ymmärtäminen vaatii kahden tai useamman erikoisalan ymmärtämistä, niin väliinjättäjien määrä lähtee jälleen nousuun.

Ajateltakoon, että tarkoituksena olisi selittää jonkin netin keskustelufoorumin Yhteiskunta-osion lukijoille oma näkemyksensä siitä, kuinka politiikkaa, keltaista lehdistöä ja tietoverkkojen solmukohtien hallintaa voidaan jo nyt käyttää joidenkin intressiryhmien etujen ajamiseen ja minkälaiseksi tilanne voi tulevaisuudessa muuntua, jos asiat se1, se2 ja se3 tapahtuvat. Jos kokeilisi selittää asiansa pelkästään tekstin avulla, niin tekstistä kehkeytyisi herkästi aivan liian pitkä ja todennäköisyys sille, että foorumin Yhteiskunta-osion lukijoilla on juuri sopivat esitiedot ja että tekstin yleensä tulisi kovin monen toimesta luetuksi, voi olla hyvinkin pieni. Tällöin olisi mielestäni käytännöllistä ilmaista monimutkainen asia yhden pelkistetyn käsitekartan avulla, jolloin päästäisiin nopeammin asiaan.

On kuviteltavissa lukuisia eri pyrkimyksiä, jotka vaativat yhtäaikaisesti väärien tai hatarien uskomusten ravistelua, sekä uusien näkemysten ehdottamista. Tälläisiä löytynee paljonkin esim. terveysaiheiden puolelta, joissa esiintyy runsaassa määrin liian pitkälle yksinkertaistettua tai tottumuksen ohjastamaa kausaliteettista ajattelua (syy--seuraus -suhde) kahden asian välillä. "Se johtuu siitä."

Riippuen havainnoijan lähtötasosta tai esitiedoista, voi olla tarpeen selittää joitakin perustavanlaatuisia käsitteitä, jotta muun selityksen ymmärtäminen olisi mahdollista. Yksi ei ehkei tiedä mikä on entsyymi tai proteiinin tertiaarirakenne. Toinen ei ole kuullutkaan kovalevyn kirjaintunnuksista, eikä hahmota nimipalvelimien ideaa. Kolmannen järkeen ei käy kuinka lentokoneen tappiollinen reitti voi yhtiön positiivisen tuloksen kannalta olla hyvä asia tai kuinka stimulantti, joka herättää konnotaation kiihdyttämiseen, rauhoittaa. Neljäs ei tiedä miten parlamentarismi toimii. Kuudennelle on jollain mystisellä tavalla luonnollista, että kaikkialla maailmassa perheeseen kuuluu kaksi lasta, avipuoliso, koira ja kissa. Kahdestoista olettaa naiivisti, että.. jne.

Aiemmin ehdottamasi multimedia-malli on sinänsä monissa tapauksissa oikein hyvin toimiva, mutta kohderyhmä on ihan ummikko, niin olisi mielestäni parempi, jos selityskokonaisuus olisi kerralla esillä jollain muualla tavoin kuin, koska mitä enemmän sekunteja kuluu sitä suuremmaksi kasvaa todennäköisyys, että havainnoija alkaa haikailemaan jonkin toisen videon katsomista. Niitähän meinaan riittää. Siksi pitäisi hyvänä ideana huolella muotoillun käsitekartan tekemistä. Mutta sitten taas toisaalta.. Onko käsitekartan lukeminen sisäsyntyinen taito vai pitääkö sekin opetalla erikseen?

Vierailija

Niin kyllähän käsitekartta on ihan hyvä apuväline ja koko esityksensäkin voi tehdä käsitekarttana. Kartta on tavallaan myös monimediaa, kun siinä on kuvaa ja tekstiä ja kaaviota.

Kuitenkin kartta sinänsä on vain kartta, ja jos se on suuri ja tylsännäköinen, ihmiset saattavat sivuuttaa sen. Riippuu kohdeyleisöstä. Käsitekartassa voisi olla yleistajuiset asiat ensin, sitten vaikeammat asiat. Joku voisi lukea vain ne yleistajuiset kohdet. Webbisivustonkin voi laatia karttamaiseen tyyliin, missä eri kohtia klikkaamalla saa lisätietoa.

Loppujen lopuksi kuitenkaan sille ei mahda mitään, jos joku ei tiedä jotain osa-aluetta tai termiä. On vaikea ennakoida, mitä asioita joku ei tiedä, ja jos aihe on laaja, niin termejähän riittää. Järkevintä on koittaa arvioida kohdeyleisö ja kirjoittaa sen mukaan. Vaikeimmat termit voi laittaa termiluetteloon, tai käsitekartassa kartalle.

Jos esitys on video, niin kannattaa selittää keskeiset käsitteet esityksen edetessä. Tässä videossa on hyvä esittäjä. Kertoo asiat selkeästi ja käyttää kaaviota. Videolla esiintyy myös yleisluontoisia käsitteitä, joita ei selitetä. Mutta kuulija ymmärtää yskän vaikka kaikki käsitteet eivät olisikaan selvillä. Lisäksi esittäjä kannustaa yleisöä ottamaan asioista selvää, joten hänen ei tarvitsekaan selittää kaikkea. Ihmiset löytävät vastauksia muualta.
Video

Uusimmat

Suosituimmat