Rehvastelun psykologinen "idea"?

Seuraa 
Viestejä45973
Liittynyt3.9.2015

Johdanto:
Lapseni leasingiskä, mun "virtuaalimiäheni" poikkes kaffeelle perheasioiden merkeissä. Ei hän ole se biologinen iskä, naisenhakkaaja, ei toki. Isiä saa onneks uusia ja tämä on feministi. On sillä itsesiitettyjäkin pentuja kahdenkin eri vaimon kanssa, mutta kun on iso alffamies, niin mahtuuhan siihen ympärille isompikin kakaralauma. Mun pentu oli jotain 12 kun isällinen suhde alkoi muutettuamme iskän kanssa samoille kulmille. Siitä on jo yli kakskyt vuotta aikaa, niin ne vuodet vierii..

Kaikenlaista siinä juteltiin ja kehuttiin taas niin itsemme kuin toisemme ja etenkin lapsemme. Pojalleen, siis lapseni veikalle oli joku tuttunsa, rehvastelija naamaillut siitä että tyyppi on muka naisensa nyrkin ja hellan välissä. Feministimiehen poika oli sanonut siihen että hanki elämä.

Kyllä meitä nauratti kun lapsikatraastamme juteltiin ja siitä aloin sitten ihan vakavissani täällä itsekseni funtsia että
- Mikä kumma ihmisiä "riivaa" silloin kun aletaan rehvastella?
- Onko siihen joku geneettinen alttius?
- Mikä, mitä, miksi..........................?

Kai mä tästä yksinkin teorian saisin aikaiseksi kun ittekseni pähkälisin; mutta vois olla aika ykstoikkoista kaiki yksin miettiä.
Minähän oon itte aikamoinen rehvastelija välillä ja teini-iässä olin ihan mahdoton reteilijä välillä.
Ehkä eniten askarruttaa se että mihin tarpeeseen ihminen tarvitsee rehvastelua? Vai tarvitseeko? Jos se onkin pelkästään vaan haitallinen piirre?
Ihmisethän näyttää selviytyvän elämässään paljon paremmin kun ovat sopuisia, osaavat arvosta muita ja reteilevät mahdollisimman vähän..

Onko rehvastelussa kyse vain jostakin lapsellisuudesta, kypsymättömyydestä, josta ei ole kasvettu aikuiseksi ilman epävarmuutta, ujoutta, arkuutta, pelkoja?

Noniin.. siinä sitä funtsittavaa taas ja ideanahan ei ole taaskaan puhua esimerkkihenkilöistä. Feministimies joka on ikänsä ollut hyväntahtoinen, mukava, joustava, hurmaava.. tyyppi, jonka ei ole tarvinnut rehvastella, hän vaan sattui olemaan sopiva aasinsilta kerallani aiheeseen, siis rehvasteluun ja sen olemukseen, hyötyyn ja haittoihin..
Mites on..

Sivut

Kommentit (24)

Vierailija

Minä olen parempi kuin joku toinen...
Oman persoonansa korottaminen... paremmuuden esiin tuominen.

Kaiketi sillä rehvastelulla siis yritetään kertoa millainen on, verrattuna muihin. Jos joku ei usko suusanallista määrittelyä, voihan sitä sitten vaikka lyödä, niin menee viesti paremmin perille.

Tosin sanoen, rehvastelu on perin tehokas viestintätapa.

Ihminen oppii rehvastelemaan jo hyvin varhain, se kuuluu olennaisena osana egon kehittymiseen. Koska rehvastelu tuntuu hyvältä, toisinsanoen palkitsee hetkellisesti, se tulkitaan usein suotuisana kehitysmallina... rehvastelija voi jatkaa ratki riemukasta rehvasteluaan läpi koko elämänsä...
Rehvastelu kaiketi loppuu, siinä vaiheessa elämää kun rehvastelija huomaa ettei ole rehvastelija… toki mielikuvitusrikas rehvastelija voi keksiä uuden rehvastelun kohteen.

Itse joskus rehvastelin etanalle, kuinka juoksen nopeammin… pupua en saanut kiinni, mutta siitä tuli hyvä paisti.

Myös lapset ja dementoituneet mummot ja papat ovat oiva kohde kaltaiselleni rehvastelijoille, nekun eivät rehvastele takaisin, ja jos rehvastelevat ne on helppo selättää...

Vierailija

Voisko rehvastelu olla primitiivistä soidinkäyttäytymistä?
Se kyllä selittäis paljon..

Luonnossahan esiintyy valtavat määrät hullunkurista poukkoilua ja pullistelua jolla on ideana vain saada lajikumppanin seksuaalinen (?) mielenkiinto heräämään.
Yks luonnonjuju vois olla myös semmonen että valikoiva osapuoli, joka seuraa älytöntä poukkoilua, vois taata jälkeläisilleen myös makoisia nauruhetkiä myöhempinä elämänvaiheina kun partneri olis taitava akrobaatti, yms?

Vierailija

Rehvastelulla pyritään pääsemään korkeampaan asemaan sosiaalisessa hierarkiassa. Hierarkia on biologisten viettien ihmisen kokemusmaailmaan luoma illuusio jota ei ole oikeasti olemassa, mutta joku tyhmä saattaa niin luulla. Kun hän luulee että rehvastelemalla hän pääsee muita korkeampaan asemaan, se kaikki tapahtuu hänen päässään - ei todellisuudessa. Todellisuudessa tapahtuu vai fysikaalisia muutoksia. Abstrakteja muutoksia tapahtuu vain ihmisten mielissä - vaikka nekin emergentoituvat vain fysikaalisesta todellisuudesta.

Stinger
Seuraa 
Viestejä4719
Liittynyt18.2.2006
Weird'Os
Rehvastelulla pyritään pääsemään korkeampaan asemaan sosiaalisessa hierarkiassa. Hierarkia on biologisten viettien ihmisen kokemusmaailmaan luoma illuusio jota ei ole oikeasti olemassa, mutta joku tyhmä saattaa niin luulla. Kun hän luulee että rehvastelemalla hän pääsee muita korkeampaan asemaan, se kaikki tapahtuu hänen päässään - ei todellisuudessa. Todellisuudessa tapahtuu vai fysikaalisia muutoksia. Abstrakteja muutoksia tapahtuu vain ihmisten mielissä - vaikka nekin emergentoituvat vain fysikaalisesta todellisuudesta.



Näinhän se usein on. Lisäksi harvemmin varmaan näkee sellaisten ihmisten, joilla on oikeasti tietoa tai taitoja rehvastelevan, vaan ne rehvastelijat ovat yleensä alallaan sitten ala-tai keskitasoa. Kun ei todellisuudessa omaa paljoa minkäänlaisia saavutuksia tai lahjakkuutta, niin täytyy yrittää ainakin sitten luoda kuva sekä ympäristölle että itselleen, että olisi jotenkin tärkeä ja mielellään sellainen henkilö, jota toiset kadehtivat. Taustalla on kuitenkin usein heikko itsetunto ja kyvyttömyys hyväksyä todellisuutta sellaisena kuin se on ja nähdä itseään realistisessa valossa samalla olettaen ympäristön olevan itseään sen verran älyllisesti alemmalla tasolla oleva, että ne juttunsa uppoaisivat näihin helposti ilman minkäänlaisia epäilyjä niiden totuudenmukaisuuden suhteen. Ympäristö on varsin usein perillä rehvastelijoiden juttujen uskottavuustasosta ja ne jutut menevät sitten toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos ja itse tyyppi koetaan jotenkin häiritsevänä sekä saattaa aiheuttaa ystäväpiirissään suuriakin myötähäpeän tunteita, mikäli sattuu siinä vieressä kuuntelemassa olemaan.

Kyllähän sitä rehvastelua esiintyy myös ihmisten soidinmenoissa siinä mielessä, että usein miehet liioittelevat saavutuksiaan naisille työelämän suhteen ja ovat jopa povaamassa varsin valoisaa tulevaisuuttakin itselleen esim. alalla etenemisessä odottaen saavansa ihailua ja mahdollisesti vähän muutakin naiselta odottaen näiden sokaistuneen "tulevaisuudessa firman johtaja"-jutuistaan ja myöskään ei tietenkään kannata unohtaa niitä sankarikertomuksia miehen seksuaalikokemuksista, jotka ovat tähdättyjä enemmänkin toisille miehille kehuskeluun ja eivät omaa välttämättä minkäänlaista realistista pohjaa ja ovat toisinaan keksittyjä ja todellisetkin saatetaan liioitella sellaiselle tasolle, että pitkän matkan päähän lemahtaa. Naiset taas pyrkivät kehuskelemaan ainakin toisilleen näistä oletettavasti haluttavien ja toisinaan kuuluisien miesten kiinnostuksesta juuri heitä kohtaan ja ehkä toisinaan käyttävät saman tyyppisiä juttuja yrittäessään saada miehet uskomaan olevansa varteen otettavia ehdokkaita parinvalinta-alueella tai yrittäessään kohottaa tasoaan muihin naisiin nähden miesten silmissä, vaikka sitten usein tämän tasoisten naisten yritykset menevät hukkaan viimeistään siinä vaiheessa, kun alkavat suoraan vihjailla pahoja muista naisista tai kehitellä perättömia juoruja tms. muita keinoja käyttävät yrittäessään nostaa itse itsensä jonkinlaiselle jalustalle.

”Tietämättömyys antaa ihmiselle paljon luultavaa.”
-George Eliot

abskissa
Seuraa 
Viestejä3654
Liittynyt9.10.2008

Minä se olen sen verta vaatimaton mies, että koskaan en ole rehvastellut. Enkä muuten aio rehvastella jatkossakaan. Ei ole nimittäin tarvetta, kun saa noita kehuja muiltakin kuin itseltään.

We're all mad here.

Vierailija
Pönni
Aika surkeelta näyttää..

Negatiivistä rehvastelua, pistit siis piikilläsi paremmaksi, ok, sinä voitit.

abskissa
Minä se olen sen verta vaatimaton mies, että koskaan en ole rehvastellut. Enkä muuten aio rehvastella jatkossakaan. Ei ole nimittäin tarvetta, kun saa noita kehuja muiltakin kuin itseltään.

Rehvastelua verhottuna vaatimattomuuteen.

Jotenkin kai, aina kun puhumme minusta, vaivumme rehvastelemaan... ei kai kukaan puhuisi itsestään jotain mitä ei ole, mitä ei haluaisi olla
Toki jos itsetunto on kohdillaan, tuskin sitä tarvitsee edes kertoa millainen on, tahi millainen toinen on... ainakin itse koen, että on vain mielenkiintoisempaa, kuunnella toisen palpatusta omasta kuvastaan... en minä osaa ainakaan sanoa millainen minä olen. Ja toisaalta, minusta saa maalata mieleisensä kuvan.

Saahan se minä olla sellainen anonyymi, semmoinen näkymätön, jota ei kukaan edes näe, semmoinen kummajainen, joka antaa jokaisen olla juuri semmoinen kuin haluaa.

Saa minut häkkiinkin sulkea, lokeroon sulkea, siellä sitten satakielenä lirkuttelen, kunnes hermot pettää ja päästätte vapaaksi.

http://www.youtube.com/watch?v=s332Tt0zxYs

Vierailija
Weird'Os
Rehvastelulla pyritään pääsemään korkeampaan asemaan sosiaalisessa hierarkiassa. Hierarkia on biologisten viettien ihmisen kokemusmaailmaan luoma illuusio jota ei ole oikeasti olemassa, mutta joku tyhmä saattaa niin luulla. Kun hän luulee että rehvastelemalla hän pääsee muita korkeampaan asemaan, se kaikki tapahtuu hänen päässään - ei todellisuudessa. Todellisuudessa tapahtuu vai fysikaalisia muutoksia. Abstrakteja muutoksia tapahtuu vain ihmisten mielissä - vaikka nekin emergentoituvat vain fysikaalisesta todellisuudesta.



Etteikö olis hierakiaa ja "nokkimisjärjestystä". Äläs nyt..
Maailmassa vallitsis ihana kommunismi ja ihmiset kulkis käsi kädessä tyytyväisinä jos ei olis kilpailua ja nimenomaan sitä että yrteään näyttää vahvoilta, viisailta, yms. ja hävetään kaikenlaista huonoutta, heikkoutta ja tyhmyyttä.

Pikkulapset jo alakoulussa, kun opettajan silmä vältää, he jo ilkkuvat jos joku on reppana.
Poikkeuksia on toki niin että löytyy ne empatoijat ja suojelijat mutta jos on porukassa joku oikein ilkeä niin sen taakse kertyy yleensä useampia ikäänkuin suojautumaan jo valmiiksi etei itte vaan joudu silmätikuksi.

Reppanuuteen ei ehkä liity rehvastelua. Ne on ne kiusaajat usein koulumaailmassa niitä rehvakkaita.
Toki rehvasteluun ei aina liity muiden töniminen.
Se on aika inhimillistä ja sitä on monensorttista.

Kalamiehet on yks hyvä esimerkki siitä että rehvastelevat kalansaaliillaan josta on kehittynyt sitten tarina jos toinenkin.
Toisaalta sellaisten tarinoiden parissa on ihmiset ajankulukseen kernaati aikoinaan istuskelleet iltanuotioilla ja yhä viihdytään ihan samansorttisesti kun kattellaan telkkarista elokuvia ja muita tarinoita. Harvoin niissä on totta kuin siteeksi.

Aatellaas nyt vaikka Paroni von Mynchenhausenin tarinoita, Indiana Jonesia.. kaikenlaista skifiä.. Puhumattakaan sirkustaiteesta ja silmänkääntötempuista, olympialaisista.. Kun alkaa listata kaikenlaista missä ihmiset pyrkii olemaan toinen toistaan parempia niin jo alkaa tulvia mieleen yhtä jos toista joista ainakin jälkimainingeissa lähtee tarinaa, syntyy legendoja ja huhuja joissa ei lopulta ole katteeksikaan ehkä totuutta.

Vierailija
abskissa
Minä se olen sen verta vaatimaton mies, että koskaan en ole rehvastellut. Enkä muuten aio rehvastella jatkossakaan. Ei ole nimittäin tarvetta, kun saa noita kehuja muiltakin kuin itseltään.



Epäilemättä. Sen vaikutelmakin sinusta saa.
Mutta en mä meinnannutkaan että tarvii itte potea rehvastelu"tautia". Voihan siitä olla mielipiteitä tai vaikka tutkittua tietoa vaikka ei se oliskaan omakohtaista.

Minultakin on iän myötä vähentynyt sellainen tosissaan rehvastelu. Vitsillä tulee puhuttua ja erikseen on se kun puhuu vaan niinkuin asiat on. Se että kertoo totuuksia, se ei ole mitään rehvastelua.
Rehvasteluhan on isottelua, liioittelua. Tapahtumia tuunanataan ja fiksaillaan.. Siinä minä olin nuorena aikamoinen "värittäjä". Kärpäsestä härkäseksi paisutteluahan se on kun suurennellaan.

Omallakohtaa oletan että paljon mielikuvitusmaailmoissa aikaa viettävä aspergerlapsi voi helpostikkin ajautua moiseen. Etenkin kun todellisuudentaju ei ole vahvuus ja moni muukin kykyprofiilin osa paistaa lovena poissaolollaan.

Verrokkiveljeni oli vielä paljon hurjempi joskus jutuissaan. Muistan miten häneltä kerran oli muka jalka poikki kun oltiin tenavia ja mäenlaskussa satutti kinttunsa. Raukka unohti kumpi jalka oli poikki ja alkoi vahingossa ontua väärää jalkaa. Ja.. jos jalka on oikeasti poikki niin siinä on tuskat sitäluokkaa ettei dramatiikalle jää varaa.

Nuo lasten valeloukkaantumiset, kipeenäolemisen huijaamiset ja muu säälin kerjuu, se perustuu pitkälti siihen ettei ennen vanhemmat noteeranneet terveitä lapsia tai muuten sitä että asiat sujui. Huomiota sai kun jotenkin poikkes tavallisesta ja etenkin kun oli kipee. Kipeenä passattiin ja sai jopa hellyyttä, joka oli harvinaista herkkua.
Niin ainakin meillä.
Sadakseen huomiota, tullakseen kuulluksi piti olla "pää kainalossa".
Ja autarmias jos narrasi ja jäi kiinni niin sissus..
Vanhemmille ei uskaltanut rehvastella tai liiotella tai narrata mutta esmes koulussa sitäkin enemmän ikätovereille.

Vierailija
pienisieni
Pönni
Aika surkeelta näyttää..

Negatiivistä rehvastelua, pistit siis piikilläsi paremmaksi, ok, sinä voitit.



Juu.. reteilyn vastakohtahan on se että "Nooh.. mitäs minä, enhän minä nyt mitään, antakaas nyt olla". Supervaatimattomuutta.

Se tosin ei vaikuta ollenkaan niin "pahalta" kuin rehvastelu. Ennemminkin vaatimattomuus vaikuttaa aika asialliselta ja sellaiselta perustalta mikä voi kantaa paljonkin. Toisin kuin rehvastelu joka on kuin ilmaan ripustettua olemista vailla kiinnityspintaa..

Matalissa vesissä ne isot kalat kutee, vai miten on tapana sanoa?

En tiä.. Ei tuosta rehvastelusta nyt oikein kyllä löydy mitään arkista hyötykäyttöä. Viihdefunktiota kyllä on mutta mennessään taiteen puolelle siihen liittyy helposti jokin säälielementti jos se on huteraa rehvastelua.
Paljonkin tulee mieleen oikein huonoja julkisuudessa rehvastelleita ihmisiä mutta kun ei ole mitään järkeä lyödä jo lyötyjä niin mitä niitä mainitsemaan.

Yks hullunkurisuus on markkinointi. Sanotaan että pitää pysyä lööpeissä saadakseen julkisuutta ja on muka samantekevää mitä puhutaan, kunhan puhutaan.
Äh..
Aika epätoivoista touhua..

Vierailija
Pönni

Juu.. reteilyn vastakohtahan on se että "Nooh.. mitäs minä, enhän minä nyt mitään, antakaas nyt olla". Supervaatimattomuutta.

Ei antakaas olla, vaan tehkää mitä lystäätte, muovatkaa ja vääntäkää mieleiseksenne. Minusta voi tehdä ihan mitä vain.
Jauhelihaa, jauhelihasta lihapullia...

En ole löytänyt minää vaikka kuinka etsin, pyydän tätä julkisesti anteeksi, sillä on varmastikin toista osapuolta häiritsevää, jos tämä ei tiedä kenen kanssa keskustelee. On tavallaan lohduttavaa, kun joku toinen osaa kertoa kuka on, ja vieläpä senkin, kuka minä olen.

Nyt siis voin taas virallisesti tietää, kuka minä olen.

Kiitos pönni, löysin juuri itseni sinun avullasi.
Minähän se täällä, taas, kunnes sinä muutat mieltäsi.

http://www.youtube.com/watch?v=8CW3p97HoHw

Jos, enhän minä nyt mitään... niin vastaushan...jotain... on silloin sinusta...

T:supervaatimaton

mdmx
Seuraa 
Viestejä3554
Liittynyt23.11.2009
pienisieni

Ei antakaas olla, vaan tehkää mitä lystäätte, muovatkaa ja vääntäkää mieleiseksenne. Minusta voi tehdä ihan mitä vain.
Jauhelihaa, jauhelihasta lihapullia...

En ole löytänyt minää vaikka kuinka etsin, pyydän tätä julkisesti anteeksi, sillä on varmastikin toista osapuolta häiritsevää, jos tämä ei tiedä kenen kanssa keskustelee. On tavallaan lohduttavaa, kun joku toinen osaa kertoa kuka on, ja vieläpä senkin, kuka minä olen.

Nyt siis voin taas virallisesti tietää, kuka minä olen.




Niin, suuri osa minuudestahan projisoidaan muista ihmisistä. Kieltämättä se voi olla välillä aika.. hämmentävää.. jos tuon asian tiedostaa liian selvästi.

Eiköhän tuossa ole se pohjimmainen syy reteilyyn. Koetaan esim, ettei olla tarpeeksi mielenkiintoisia toisten silmissä, ja väritellään juttuja. Eli siis halutaan vaikuttaa siihen minäkuvaan joka muista projisoituu takaisin, eikä luoteta että se todellinen (siis miten itse oikeesti ajattelee ja tuntee) minäkuva ole riittävän mielenkiintoinen tai hyvä jaettavaksi muille ihmisille (tästä voisi kai osittain syyttää mediaakin, muttei sekään johda mihinkään).

Jos osataan nähdä vain se, mitä halutaan, toi kai voi toimia ihan hyvin ja parantaa itseluottamusta..?

En tiedä siitä, kun ei ole kokemuksia. Sen sijaan tiedän melko hyvin miksi itse en tykkää reteillä.

Jos reteilen, mulle projisoituu takaisin reteilijä. Ei sellainen ihminen, jonka kuvaa yritän reteilyllä luoda. Siksi en reteile. Muutaman sekunnin mielihyvästä seuraa monen päivän itsesääli, koska mielestäni olen säälittävä kun reteilen. On säälittävää, etten koe olevani tarpeeksi mielenkiintoinen ilman reteilyä.

Tilanteissa jossa reteilijä sortuu reteilemään, esitän usein erittäin vaatimatonta, huomattavasti vaatimattomampaa mitä todellisuudessa olen. Tällöin saan takasin kuvan, josta pidän.. Huomaan monissa reteilijöissä närkästyneen reaktion, ikäänkuin hekin alkaisivat häpeämään omaa reteilyään, tai pitäisivät minua itseään parempana koska en reteile.

Olen huomannut että pidemmän päälle paras on kuitenkin pyrkiä antamaan kuva joka vastaan todellisuutta. Roolien pitäminen on rasittavaa ja kuluttaa voimavaroja. Jos ulos antamani kuva vastaa todellista sisäistä kuvaani, ei tarvitse muistaa mitä on kenellekin esittänyt eikä ylläpitää rooleja/kulisseja. Ja voi keskittyä olennaiseen, ehkä jopa elää hetkessä, hetkittäin.

Creativity Is Intelligence Having Fun

mdmx
Seuraa 
Viestejä3554
Liittynyt23.11.2009
pienisieni
Tänäänkin projisoin vain sisäistä pupuuttani...



Noniih, löytyihän se minuus sieltä sittenkin, tälle päivälle. Tänään tätä huomena jotain ihan muuta. Niin se kai menee, jos antaa mennä eikä yritä pyristellä vastaan.

pienisieni

Onko porkkanan tarjoaminen rehvastelua?



Et anna riittävästi informaatiota. Jos annat jättiläismäisen mehukkaan porkkanan toiselle pupulle, jolla on vain pienen pieni kuiva kälyinen porkkana itsellä, ja sanot samalla että 'otas tästä niin saat sinäkin kerrankin kunnon porkkanaa', niin se voidaan tulkita myös semi-reteilyksi. Semi-reteily ei ole mielestäni niin pahasta.

Puhdasta reteilyä olisi vaan vilautella sitä isoo porkkanaa ja herkutella sillä, toisen jyystäessä vieressä kuivaa pientä nysäänsä.

Voitaisiinko reteily määritellä toiminnaksi jonka ainoa tarkoitus on herättää kateutta. Vaatimattomuuden tarkoitus taas on estää kateuden herääminen. Liioiteltu tietoinen vaatimattomuus voisi sitten olla ikäänkuin reteilyä tasolla kaksi, eli yritetään herättää kateutta reteilijöissä ja kääntää heidän reteily heitä itseään vastaan.

Creativity Is Intelligence Having Fun

-:)lauri
Seuraa 
Viestejä26990
Liittynyt13.5.2005

Mä vedän ihan mitä vain. Ja se mielessä itse asiaan. Rehvastelussahan on kyse ensisijaisesti vain uskottavuuspulasta. On eri asia jos Neil Armstrong tulisi puhumaan meille siitä, kuinka Nasa halusi hänet astronautikseen pätevyytensä vuoksi, kuin jos samaa asiaa jauhaa meille suomalaisen tiede-kentän ehdoton moniosaaja T. Anskanen. Rehvastelu kielii toki siitäkin, ettei "rehvastelija" osaa tuottaa sanojaan uskottavaan muotoon, mutta joskus myös siitä, että vastaanottajalla voi olla vain virheellisiä (aliarvioivia) ennakkoluuloja. Kysymys palautuu siten (ainakin joskus) siihen, kenellä on loppujen lopuksi vastuu rehvastelusta? Henkilöllä, joka puhuu epäuskottavasti jostain (ominaisuudestaan) vai vastaanottajalla, joka saattaa vain aliarvioida "rehvastelijan"?

Rehvastelussa on mielestäni kiintoisaa sen eräs ylihilseeni menevä tarmokas muoto, nimittäin itsestään puhuminen kolmannessa persoonassa.

-:)lauri
author="<a href="http://www.tiede.fi/keskustelut/post1201414.html?#p1201414">Carloz</a>" kirjoitti:
...onko lasissasi jo jotain muuta kuin vettä?
Hän vetää ihan mitä vain.

Riittoisampi keskustelukumppani.

Sivut

Uusimmat

Suosituimmat