Yksinäinen tartuttaa yksinäisyyden ennen erakoitumista

Seuraa 
Viestejä45973
Liittynyt3.9.2015
"Yksinäisyys ajaa ihmiset hiljalleen sosiaalisten verkkojen reunoille", psykologi John Cacioppo Chicagon yliopistosta sanoo. Marginaali-ihmisillä on muita vähemmän ystäviä, ja lopulta yksinäisyys syö nekin muutamat siteet, joita heillä on.

"Outoa kyllä, mutta ennen lopullista irtaantumista yksinäiset kuitenkin siirtävät tunteensa viimeisille ystävilleen, jotka hekin alkavat tuntea itsensä yksinäisiksi", Cacioppo kertoo.


http://www.tiede.fi/uutiset/uutinen.php?id=3993

Näin siis tuoreessa etusivun uutisessa.

Miten yksinäiset kykenevät toteuttamaan tuon yksinäisyyden tunteen siirron? Ovatko yksinäiset kenties vuorovaikutuksessa ollessaan niin passiivisia ja haluttoman oloisia, että näille yksinäisen viimeisille kontakteille tulee hylätty olo? Onko tämä tarkoituksellista, vai vaikkapa masennuksen aikaansaama muutos toimintatavassa?

Sivut

Kommentit (40)

Ertsu
Seuraa 
Viestejä6541
Liittynyt8.11.2007
Juha

Miten yksinäiset kykenevät toteuttamaan tuon yksinäisyyden tunteen siirron?

Ei mitenkään. Pelkkää palturiahan tuo on. Muut jatkavat entiseen malliin vaikka yksi joukosta erakoituu.

Ovatko yksinäiset kenties vuorovaikutuksessa ollessaan niin passiivisia ja haluttoman oloisia, että näille yksinäisen viimeisille kontakteille tulee hylätty olo? Onko tämä tarkoituksellista, vai vaikkapa masennuksen aikaansaama muutos toimintatavassa?

Ainakin minulle yksinäisyys on oma valinta. Yksin on parempi olla kuin muiden ihmisten seurassa. Silloin harvoin, kun yritän lämmittää jotain ystävyyssuhdetta, onnistun joka kerta suututtamaan vastapuolen. Sanon aina jotain, mistä toinen suuttuu. Joskus huomaan kyllä jälkeenpäin, mistä sanoistani se toinen suuttui, mutta en läheskään aina.

Samoin olen eämäni aikana oppinut, että mitään ei kannata yrittää, koska kaikki menee päin mäntyä joka tapauksessa.

Rousseau
Seuraa 
Viestejä16844
Liittynyt13.11.2009
Juha
"Yksinäisyys ajaa ihmiset hiljalleen sosiaalisten verkkojen reunoille", psykologi John Cacioppo Chicagon yliopistosta sanoo. Marginaali-ihmisillä on muita vähemmän ystäviä, ja lopulta yksinäisyys syö nekin muutamat siteet, joita heillä on.

"Outoa kyllä, mutta ennen lopullista irtaantumista yksinäiset kuitenkin siirtävät tunteensa viimeisille ystävilleen, jotka hekin alkavat tuntea itsensä yksinäisiksi", Cacioppo kertoo.


http://www.tiede.fi/uutiset/uutinen.php?id=3993

Näin siis tuoreessa etusivun uutisessa.

Miten yksinäiset kykenevät toteuttamaan tuon yksinäisyyden tunteen siirron? Ovatko yksinäiset kenties vuorovaikutuksessa ollessaan niin passiivisia ja haluttoman oloisia, että näille yksinäisen viimeisille kontakteille tulee hylätty olo? Onko tämä tarkoituksellista, vai vaikkapa masennuksen aikaansaama muutos toimintatavassa?




Kuulostaa oudolta. Ehkä tuollaiset yksinäisten ystävät jotka alkavat itsekin kärsiä yksinäisyydestä ovat alunperinkin olleet yksinäisyyteen päin kallellaan? Esim. itse en ole mikään sosiaalisuushai (jos ei nettiä lasketa, enkä netissäkään ole niitä jotka heittävät virtuaalihalauksia yms.) ja onhan tässä jokunen erakko tullut tunnettua elämän varrella. Kai sitä sitten hakeutuu omiensa pariin, silloin kun ylipäätään hakeutuu.

Mutta jotenkin tuo uutinen kuulostaa ihan kamalalta, siitä tulee sellainen olo että jos et ole himososiaalinen niin mene hirteen niin päästään sinustakin.

Pääasiassa kumminkin ns. normaalit ihmiset liehuvat omiensa parissa, eikä heitä pysty yksinäisiksi tekemään... Eihän yltiösosiaalisten ihmisten kanssa löydä mitään jutun juurta jos ei ole kiinnostunut (naiset:) kakaroista, ruoanlaitosta, käsitöistä, saippuasarjoista tai (miehet:) penkkiurheilusta, autoista, viinasta. Noh, jos nämä listat nyt vaikuttivat epäreiluilta niin eivät nämä tietenkään kaikkia koske, jotain ihan juntteja vain, eikös mitä. Mutta tosiaan kun ei viihdy laumoissa eikä halua laulaa lauman laulua nimeltä bää bää bää, niin mitäs siinä sitten voi? Muuta kuin hakeutua omiensa seuraan ja nehän sitten voivat olla aika epäsosiaalista sakkia. Vaikeita luonteita ja omituisia otuksia. Mutta mitäs tuosta!

Vierailija

Eräs ihmisen älykkyyden sivuvaikutuksia (vai olisikohan jopa päävaikutus) on sen huomaaminen, että omassa lajissa on jotakin mätää.

Eikö näin ollen ole ainoastaan loogista, että yksilölliseen ajatteluun kykenevät yksilöt ovat herkästi taipuvaisia erakoitumaan - varsinkin kun määrällisesti voimakkaammat joukkosielut ovat innolla edesauttamassa tätä syrjäytymiskehitystä? Vaikutus on siis molemminpuolinen.

Muillakin älykkäämmillä eläinlajeilla (kuten korpeilla) on havaittu erakoitumista.

Vierailija
Juha
"Yksinäisyys ajaa ihmiset hiljalleen sosiaalisten verkkojen reunoille", psykologi John Cacioppo Chicagon yliopistosta sanoo. Marginaali-ihmisillä on muita vähemmän ystäviä, ja lopulta yksinäisyys syö nekin muutamat siteet, joita heillä on.

"Outoa kyllä, mutta ennen lopullista irtaantumista yksinäiset kuitenkin siirtävät tunteensa viimeisille ystävilleen, jotka hekin alkavat tuntea itsensä yksinäisiksi", Cacioppo kertoo.


http://www.tiede.fi/uutiset/uutinen.php?id=3993

Näin siis tuoreessa etusivun uutisessa.

Miten yksinäiset kykenevät toteuttamaan tuon yksinäisyyden tunteen siirron? Ovatko yksinäiset kenties vuorovaikutuksessa ollessaan niin passiivisia ja haluttoman oloisia, että näille yksinäisen viimeisille kontakteille tulee hylätty olo? Onko tämä tarkoituksellista, vai vaikkapa masennuksen aikaansaama muutos toimintatavassa?


Hauska juttu. Yksinäisyys on siis joku viirus, joka leviämisvaiheessa tappaa ihmisen ja siirtyy toiseen ihmiseen.

Muistaako kukaan, missä täällä on se juttu, missä kerrotaan, miten joku loinen saa eläimen tekemään mitä ihmeellisimpiä asioita?

Itse kirjoitin juuri tieteellisen artikkelin vallasta viiruksena, ja miten valta-viirus saa ihmiset rakentamaan valtaviirukselle sopivia leviämispaikkoja, kuten pääkonttuurin

Tuon sen tänne vertaisarvioitavaksi ennen kuin laitan sen johon arvovaltaiseen tieteellisen julkaisuun

http://sinenmaa.blogspot.com/2009/12/va ... utina.html

Vierailija
Ökkömönkiäinen
Eikö näin ollen ole ainoastaan loogista, että yksilölliseen ajatteluun kykenevät yksilöt ovat herkästi taipuvaisia erakoitumaan



Pitäisin ennemmin sosiaalista arkuutta erakoitumisen syynä, kuin yksilöllistä ajattelua. Yksinäiselle ihmiselle itselleen on kuitenkin mukavampaa ajatella oman yksinäisyyden johtuvan individualistisuudesta tms. kuin arkuudesta.

Vierailija

Jaa, kyllä Nurmion "Kurjuuden kuningas" tartuttaa enemmän yksinäisyyttä kuin yksinäiset noin summamutikalla arvaten.

Yksinäisten veljeskunta on laaja.

Vierailija
Juha
Ökkömönkiäinen
Eikö näin ollen ole ainoastaan loogista, että yksilölliseen ajatteluun kykenevät yksilöt ovat herkästi taipuvaisia erakoitumaan

Pitäisin ennemmin sosiaalista arkuutta erakoitumisen syynä, kuin yksilöllistä ajattelua. Yksinäiselle ihmiselle itselleen on kuitenkin mukavampaa ajatella oman yksinäisyyden johtuvan individualistisuudesta tms. kuin arkuudesta.

Sosiaaliselle ihmiselle ajatus yksinäisyydestä sosiaalisen arkuuden seurauksena on puolestaan turvallisempi kuin individualistinen näkökulma.

Mikä sitten on "terve" sosiaalisuuden taso? Onko se globaalin reppureissaajan avoimuutta kaikelle ja kaikille (tätä kun tunnutaan nykyisin vaativan enemmän ja enemmän)? Vai onko se sitä, mihin evoluutio on vuosimiljoonien aikana aivomme sopeuttanut, ts. oman, kiinteän ja pysyvän yhteisön sisällä toimimista?

Moni sosiaalisesti arka ihminen toimii luontevasti ja rohkeasti tutuissa ympyröissä. Yhteiskuntamme on kuitenkin muokkautunut sellaiseksi, että tällaiset luonteenpiirteet ovat ei-toivottuja. Niiden sijaan hyvinä toimijoina pidetään sosiaalisesti tuulenläpäiseviä, kaikkeen myöntyviä ja joka tilanteeseen muuntuvia joukkosieluja.

On myös niitä ihmisiä, jotka ovat tulleet sosiaalisesti yliaroiksi ja yksinäisiksi, koska he ovat kasvaneet elämänsä alkutaipaleella individualismin ja avoimuuden sallivassa ympäristössä, mutta saaneet myöhemmin kärsiä joukkosielujen painostavasta ja erilaisuuteen tarttuvasta kiusaamisesta. En usko, että näiden ihmisten määrä on edes kovin pieni yksinäisten joukossa.

Jotkut taas kasvatetaan pienestä pitäen ajattelemaan "muiden kautta", säästämään ja pönkittämään itseään sosiaalisesti.

mdmx
Seuraa 
Viestejä3564
Liittynyt23.11.2009
Juha
Ökkömönkiäinen
Eikö näin ollen ole ainoastaan loogista, että yksilölliseen ajatteluun kykenevät yksilöt ovat herkästi taipuvaisia erakoitumaan



Pitäisin ennemmin sosiaalista arkuutta erakoitumisen syynä, kuin yksilöllistä ajattelua. Yksinäiselle ihmiselle itselleen on kuitenkin mukavampaa ajatella oman yksinäisyyden johtuvan individualistisuudesta tms. kuin arkuudesta.



Niin, esimerkiksi suuri osa prostituoiduista tai muuten 'hyper estottomasti' käytäytyvistä naisista (miksei miehistäkin?) ovat kokeneet jonkin asteista seksuaalista hyväksikäyttöä.

Kun heiltä kysytään syytä käytökseensä, on kaiken pohjalla aina yleensä omaan tahtoon perustuvat syyt. Harva sanoo, että syynä on seksuaalisen epävarmuuden piilottaminen. Tai tiettyjen hellyyteen/läheisyyteen liittyvien tunteiden sietämättömyys ja niiden pakeneminen.

Yksinäinenkään ei usein sano syyksi sosiaalista arkuutta. On todella ikävän tuntuista tuntea olonsa epävarmaksi tilanteessa missä se ei nykyään tunnu olevan oikein sallittua.

Kai tässä on kyse jostakin itsesuojelusta.. Jos asia tuntuu sellaiselta ettei sille voi mitään, ei kannata altistaa itseään masennukselle.. Mutta toisaalta, piilotetut/kielletyt (yksilön itseltään kieltämät) tunteet ne vasta ahdistavatkin.

Yksinäisyys on kuitenkin monimutkaisempi asia, se voi olla ihan oikeasti myös oma valinta.. Tai sitten en vain pysty näkemään sitä täysin objektiivisesti. Ehkä olen jäävi ottamaan kantaa tähän asiaan.

Olen luonteeltani röyhkeä.. Niin röyhkeä, etten uskalla näyttää sitä kuin harvoille ja valituille. Häpeän omia ajatuksiani ennenkö ehdin edes sanoa ne.

Toisaalta, olen todella hiljainen ja myöntyvä. En halua käyttää ketään hyväkseni. Minua on käytetty hyväkseni, ei mitenkään kovin pahalla tavalla, ei mitään laitonta, mutta tavalla joka on osoittanut minulle millaisia suurin osa ihmisistä pohjimmiltaan ovat. Ahneita paskoja.

Olenko itsekin sellainen... Olisinko sellainen, jos olisin sosiaalisesti rohkeampi enkä niin arka. Olenko vain kateellinen noille, keitä sanon ahneiksi paskoiksi? Tästä kai on pohjimmiltaan kysymys. Osa ihmisistä, esim ne jotka otsikon mukaista väitettä puoltavat, saattavat kokea olonsa tukalaksi seurassani koska ovat itse ahneita paskoja.. Tästä tulee mulle tukala olo, koska en halua tehdä ihmisten oloa tukalaksi.. Onko tämä pohjimmiltaan vain sosiaalista epävarmuutta, sen verhoamista hienoihin kulisseihin? Oikeesti, en tiedä, olen jäävi vastaamaan tähän.

En kuitenkaan aio erakoitua, enkä elää elämääni yksinäisenä. En suostu siihen, en halua sitä. Onneksi on edes noi muutamat tärkeimmät ihmiset vielä jäljellä. Pitäisiköhän niistäkin päästää äkkiä irti ettei vaan tartuta tätä tappavaa tautia?

No, onneksi kokoajan tuntuisi helpottavan, vuosi vuodelta, kun ikää ja kokemuksia tulee lisää. Pari tärkeää elämänviisauttani, ihan mulle itselleni vaan muistutuksena.

1) Älä ajattele mitä sanot, muuten et pysty sanomaan mitä ajattelet.

2) Se kaikista röyhkeimmän ja häpeilemättömimmän oloinen sälli ryhmässä on se, jota hävettää kaikista eniten. Me ihmiset tykätään piilottaa asioita, ja uskotaan että vastakohdan takana on hyvä piilopaikka.

3) JOKAISELLA on oikeus omaan mielipiteeseen ja sen julkituomiseen.

Creativity Is Intelligence Having Fun

Vierailija

Koska yksinäisyys kytkeytyy useisiin psyykkisiin ja fyysisiin sairauksiin, Cacioppon mukaan on tärkeä tunnistaa yksinäisyys ja hälventää se ennen kuin ihminen ehtii tartuttaa muut - ja eristäytyä.

Miten se hälvennetään?

Miten se tarttuu? Tarkoitetaanko yksinäisyydellä aitoa yksinolemista vai pelkästään yksinäisyyden tunnetta?

Vierailija

Kun joutuu kokemaan jotain sellaista, mitä muut ihmiset eivät ole kokeneet, se tekee yksinäiseksi.

Yksinäinen ei välttämättä aluksi itsekään ymmärrä kokemaansa, saati että hän tulisi muiden taholta ymmärretyksi. Yksinäinen väsyy vakuuttamiseen totta puhumisestaan ja vaikka uskottaisiinkin hänen puhuneen totta, he voivat pitää yksinäistä seonneena siitä syystä, etteivät ymmärrä yksinäistyneen kokemuksia seurauksineen.
Usein ajatellaan yksinäisen olevan hullu, mutta sikäli kun on vaikea pitää hullunakaan, monet ovat sitä mieltä, että yksinäistynyt voisi jättää kokemansa taakseen ja olla entinen sosiaalinen oma itsensä. Mutta se ei ole helppoa, sillä

hän yrittää ymmärtää kokemaansa selkeästi, jotta ei vieraantuisi itsestään. Mutta kun hän on sovussa itsensä kanssa, hän on ei- välttämätä riidoissa, mutta kuitenkin ulkona sosiaalisista kanssakäymisistä. Yksinäistynyt jää yksin kokemustensa kanssa. Vaihtoehdot ovat itsensä hylkääminen tai erakoituminen.

Ertsu
Seuraa 
Viestejä6541
Liittynyt8.11.2007

Kertokaas nyt vielä sosiaaliset, miksi ihmisen pitäisi olla sosiaalinen tai seurallinen ? Minä en näe mitään hyötyä siitä, että olisin tai viihtyisin toisten ihmisten seurassa. Päin vastoin, seurassa joudun aina kiusatuksi ennemmin tai myöhemmin. Niin kävi työelämässäkin. Erakon elämä on vapautta. Ei tarvitse tehdä mitään toisia miellyttääkseen.

PeterH
Seuraa 
Viestejä2875
Liittynyt20.9.2005

Koska yksinäisyys on kerran tarttuvaa, se varmaan leviää samalla tavalla kuin aavikoituminen. Aavikoitumista vastaan taistellaan rakentamalla suojamuureja ja istuttamalla metsää. Ilmeisesti yksinäiset ihmiset pitää kai sitten eristää yhteiskunnasta jottei yksinäisyys pääse leviämään.

SO! RONERY!

Lithops
Seuraa 
Viestejä102
Liittynyt11.10.2009

Nyt pitäs vaan enää tietää kuka muhun tän yksinäisyyden oikein on tartuttanut. Kun ei tietääkseni kukaan tuntemani ole vielä erakoitunut....

Rousseau
Seuraa 
Viestejä16844
Liittynyt13.11.2009
Ertsu
Kertokaas nyt vielä sosiaaliset, miksi ihmisen pitäisi olla sosiaalinen tai seurallinen ? Minä en näe mitään hyötyä siitä, että olisin tai viihtyisin toisten ihmisten seurassa. Päin vastoin, seurassa joudun aina kiusatuksi ennemmin tai myöhemmin. Niin kävi työelämässäkin. Erakon elämä on vapautta. Ei tarvitse tehdä mitään toisia miellyttääkseen.



Olen jotakuinkin niin kuin sinä, mutta heitän villin arvauksen.

Sosiaalisuudessa on ilmeisesti kyse turvaverkon muodostamisesta. Kun tulee kuitenkin niitä kämmejä elämässä, niin sitten voi mennä aina ruikuttamaan jollekulle kaverille, eikä suotta häiritse ihmisiä esim. nettiin purkautumalla...

Okei. Siis oikeasti ihmisten kanssa oleilua tyrkytetään sen vuoksi että tulee niitä myönteisiä kokemuksia ihmisistä ja omasta itsestä, itsetunto paranee ja tälviisii.

Mutta mitäs sitten jos ei... Syöksykierteeseen on hyvin helppo joutua. Eli olet ihmisten kanssa tekemisissä ja kaikki menee päin helvettiä ja sitten alat inhota koko touhua niin paljon ettet juurikaan ole, kehityt epäsosiaalisemmaksi eli omituisemmaksi ja sitten kun joudut kumminkin olemaan ihmisten kanssa tekemisissä niin kykenemättömyys sosiaaliseen kanssakäymiseen varmistaa sen että taas tulee niin helvetillisiä kokemuksia.

Joskus ihmisten kanssa oleminen on suurinpiirtein yhtä antoisaa kuin hammaslääkärissä käyminen, joten mitenkähän itsensä pystyy pakottamaan mahdollisimman runsaaseen kanssakäymiseen niin että tottuu touhuun ja se sujuu? Eipä sen tarvitse sujuakaan jos sitä pystyy välttelemään loputtomiin!

Sivut

Uusimmat

Suosituimmat