Miksi en pidä uskonnoista (uskovaisista?)

Seuraa 
Viestejä16844
Liittynyt13.11.2009

Koen että kaikkiin asioihin ihmisten keskuudessa on aina lopulta psykologiset syyt. Saatuani sapiskaa siitä että kirjoittelin niitä näitä sopimattomia seikkoja muslimeista aloin miettiä että mikäköhän se oikein tiivistetysti minua mahtaisi uskonnoissa mättää.

Se on rakkaudettomuus.

Sanotaan että jos ihmisellä on ollut huono isäsuhde, silloin hänelle kehittyy auktoriteettiongelma. Levottomammilla ja aggressiivisemmilla yksilöillä voi esiintyä suoranaista poliisi- ja virkavaltavihaa. Rettelöidään ja ollaan sitä mieltä että poliisi on sika ja anarkian olisi syytä rehottaa (mielivallan, jos puhutaan anarkiasta negatiivisessa mielessä).

Omalla tavallani huonohkon isäsuhteen omaavana voin vain miettiä tykönäni kuinka paljon uskontojenvastaisuuteni juontuu tuosta suhteesta. Se ettei isä ole emotionaalisesti läsnä, sekö se saa inhoamaan niitä tahoja jotka eivät ole halukkaita rakastamaan ihmistä, vaan omassa rakkaudettomuudessaan alkavat jaella lakeja, sääntöjä, ohjeita ja pakkoja joilla yrittävät sitoa ihmiset suhteisiin joissa ainoana yhdistävänä tekijänä minun mielestäni pitäisi olla rakkaus?

Luin parikymppisenä Barbara G. Walkeria ja hänen litaniansa siitä mitä kaikkea pahaa k-uskonto on saanut aikaan teki minuun syvän vaikutuksen ja erosin kirkosta (joskin siihen oli muitakin syitä, lähinnä se että minulla oli jo toisenlainen katsomus). Uskovaisten kanssa netissä tappeleminen muutama vuosi sitten ei ole ainakaan vähentänyt k-uskontoa kohtaan tuntemaani vastenmielisyyttä, tahtoo siis sanoa sitä kohtaan että jotkut tykkäävät määräillä ja päättää muiden ihmisten asioista. Jokusen viime vuoden ajan olen netissä nähnyt painopisteen siirtyvän k-uskonnon kimpusta islamiin, koska k-uskonto nykymaailmassa kuitenkaan ei ole sellainen peikko kuin islam.

Se miten suhtaudun johonkin kansaan tai kulttuuriin riippuu tietysti siitä miten suuri uskovaisuuden aste kyseisessä installaatiossa vallitsee. Mielelläni ajattelisin että kaikkialla maailmassa ihmiset haluavat vain elää rauhassa ja toimitella arkisia askareitaan, mutta heti kun tulee uskonnoista ja pakkovallasta (kaikki pakkovalta ei toki ole uskonnoista riippuvainen, mutta turhan suuri osa on!) kyse, niin tuntuu että ei pysty olemaan olematta vihainen. Millä oikeudella, millä itse otetulla jumalan vallalla ihmiset voivat tehdä toisilleen pahaa oman "hyvänsä" nimissä?! Jokainen joka tulee selittämään josta jumalan tahdosta sormi pystyssä, sellaista tekee mieli ravistella olkapäistä ja huutaa että AJATTELEPPA ITE.

Uskovaisuus vaikuttaa pelottavalta asialta jonka piirissä ihmiset saattavat koska tahansa saada päähänsä jonkin ihmeellisen oikun jonka vimmassa sitten tehdään kamalia asioita. Jos lahkoista on kyse, yleensä jossain vaiheessa käydään lasten kimppuun raiskaus tai ruoskinta mielessä. Suurimman osan aikaa tyydytään naisten vahtaamiseen ja valvomiseen. Juuri tämän takia liitän uskontojen parissa vellovan rakkaudettomuuden nimenomaan miehiin, ja juuri sen takia kai asia on minulle mörkö, vaikka en voi sanoa että minua henk.koht. elämässäni uskovaiset oikeasti kauheasti rassaisivat (muutamaa mennyttä kokemusta kun ei voine iäti märehtiä).

Tämä on paradoksi; koen siis uskovaisuuden uhkana jossa voi koska tahansa järki jättää, ja silti olettaisin että monet uskovaiset hakevat uskostaan nimenomaan kaoottiselta tuntuvaa elämää järjestävää turvallista raamia itselleen? Mutta jos he näin tekevät, niin mikseivät he voi tyytyä mestaroimaan omaa elämäänsä, miksi pitää määräillä muita?

Jos esim. joku nainen ei rakasta miestä, niin miksi hänet pitää pakottaa avioliittoon jo lapsena, miksi hänet pitää kivittää jos vähänkin räpsytteli silmäripsiään jollekulle toiselle? Miksi miesten ja tietysti siinä samassa hötäkässä myös naistenkin pitää rangaista muita ihmisiä siitä että eivät itse kykene tuntemaan rakkautta tai eivät pysty aiheuttamaan rakkauden tuntemuksia muissa ihmisissä itseään kohtaan?

***

Oikeastihan uskonnoissa on tietenkin politiikasta ja vallasta. Edellä oleva onkin subjektiivisten tuntemusteni vuo. Ei sen oikeampi tai väärempi näkemys kuin kenenkään muunkaan omasta minästä kumpuava aines.

Miettiköön kukin otsikkoa omalla kohdallaan tai ei, tunsin tarvetta purkautua.

Sivut

Kommentit (315)

Vierailija

Uskot siis rakkauteen... älä välitä, se on jokaisen muunkin uskonnon jumala.

Rakkaudessa ei ole kahta... sekin on paradoksi.

Siksi pidän kaikista uskonnoista ja uskovaisista, purkautuen tai patoutuen... ihan miten vain.

Rousseau

Oikeastihan uskonnoissa on tietenkin politiikasta ja vallasta. Edellä oleva onkin subjektiivisten tuntemusteni vuo. Ei sen oikeampi tai väärempi näkemys kuin kenenkään muunkaan omasta minästä kumpuava aines.

Miksi sitten sinä sanoit oikeasti? Olisit sanonut vaikka leikisti... uskonnoissa on kysymys minän kaipuusta rakkauteen. Ja leikkisessään tämän kaipuun voi naamioida vaikka hippaleikiksi. Ota kiinni jos saat... juokse karkuun niin pitkälle kuin pystyt...

En ole tavannut ainoatakaan ihmistä, joka ei johonkin uskoisi... siksi olisi kai aika alkaa pitämään myös uskovaisista, voisi katsoa peiliin ja hymyillä minälleen taas...

Oikeasti aikamme suurin uskonto on, että subjekti ja objekti voidaan erottaa tosistaan... vaan eipä ole erotettu ainakaan tieteellisesti. On se vaan hyvä, että tiede karsii turhia uskontoja...?

Rousseau
Seuraa 
Viestejä16844
Liittynyt13.11.2009

No, tiede-palstalla voi sanoa että oikeasti uskonnoissa on kyse politiikasta ja vallasta. Jos en kumminkaan heittäydy oikein ilkeäksi enkä sano että leikisti uskontojen parissa jne., niin sanon että uskontojen parissa pitäisi kai sanoa että uskonnoissa on kyse etsinnästä; yleensä kai etsitään Jumalaa ja jotkut sitten sitä rakkautta. En tiedä voiko yleistää, mutta jos voi niin sanoisin että uskonnoissa etsitään yhteyttä. Oli se yhteys sitten johonkin itseään suurempaa tai johonkin aivan käsittämättömään.

Tieteellisellä tasolla voi pohtia onko kyseessä vain lapsuuden hämäriin jäänyt symbioottinen suhde lapsen ja vanhemman välillä, jota yritetään uskonnon avulla palauttaa. Tai sellaisen suhteen puute, siis jos sellaista ei ole alunperin ollutkaan.

Olen itse keskimääräistä katsomuksellisempi. Täytyy kai sanoa näin koska operoin virallisten uskontojen ulkopuolella ja mikään niistä ei sellaisenaan tyydytä. Tavallaan katson että juuri sen vuoksi minulla on oikeus räksyttää uskonnoista koska olen tunnistanut itseni "uskovaiseksi" ihmiseksi. Tätähän ei ulkopuolinen tietysti voi tajuta koska ajattelee että onpahan siinä taas vain joku tolvana joka ei tajua sen vertaa suvaita että maailmassa sitä on erilaisia ihmisiä.

On on, mutta miksei ne kaikki voi olla kivasti toisiaan kohtaan, kysyn minä omassa naivissa uskossani. Ja siksi kun ne eivät ole, olen itsekin tuhmasti (paha suustani). Sinä päivänä voin katsoa peiliin kun loppuu kaikki ääliömäisyydet mitä uskontojen ja taikauskojen piirissä tapahtuu.

taucalm
Seuraa 
Viestejä7047
Liittynyt3.9.2009

omaa elämää koskettava aloituspostaus kuin omasta suusta, mutta paremmin jäsenneltynä ja paremmalla äidinkiele.

"Everything is backwards; everything is upside down. Doctors destroy health, lawyers destroy justice, universities destroy knowledge, governments destroy freedom, the major media destroy information and religions destroy spirituality."

Vierailija
Rousseau
Tieteellisellä tasolla voi pohtia onko kyseessä vain lapsuuden hämäriin jäänyt symbioottinen suhde lapsen ja vanhemman välillä, jota yritetään uskonnon avulla palauttaa. Tai sellaisen suhteen puute, siis jos sellaista ei ole alunperin ollutkaan.

Tieteellisellä tasolla voitaisiin myös pohtia, onko egoismi mielisairaus…

Rousseau
ON ON, mutta miksei ne kaikki voi olla kivasti toisiaan kohtaan, kysyn minä omassa naivissa uskossani. Ja siksi kun ne eivät ole, olen itsekin tuhmasti (paha suustani). Sinä päivänä voin katsoa peiliin kun loppuu kaikki ääliömäisyydet mitä uskontojen ja taikauskojen piirissä tapahtuu.

Toisia kohtaan ei ole kivasti sanoa, jo heti kättelyssä etten pidä sinusta, koska olet uskovainen, homo, islamilainen, vammainen, hindu … mikälie… Pitäminen kun on juurikin tekemistä….
Pohdittavaksi jäänee onko sitä toista edes olemassa… eikö juuri tämä toinen ole sinun uskosi varassa, juuri sellainen kuin sinä uskot...
"En pidä siitä, jos se on uskovainen" … piste, jossa ajattelun on loputtava...toki se saa jatkua...

Rousseau

uskonnoissa on kyse politiikasta ja vallasta.

Missä egoismissä on sitten kyse? Jostain jumalallisesta minusta?

Rousseau
Seuraa 
Viestejä16844
Liittynyt13.11.2009
taucalm
omaa elämää koskettava aloituspostaus kuin omasta suusta, mutta paremmin jäsenneltynä ja paremmalla äidinkiele.



Well tänks. Yleensä kovin omakohtaisista aloituksista ei saa kuin takkiinsa. Mutta kumminkin tuntuu hyvältä saada "ajatella ääneen" - eihän sitä tiedä jos joku toinenkin saa aiheesta jotain irti kunhan itse kehtaa olla se ekana ääneen pärähtävä.

Rousseau
Seuraa 
Viestejä16844
Liittynyt13.11.2009
pienisieni

Toisia kohtaan ei ole kivasti sanoa, jo heti kättelyssä etten pidä sinusta, koska olet uskovainen, homo, islamilainen, vammainen, hindu … mikälie… Pitäminen kun on juurikin tekemistä….
Pohdittavaksi jäänee onko sitä toista edes olemassa… eikö juuri tämä toinen ole sinun uskosi varassa, juuri sellainen kuin sinä uskot...



"Uskovaiset" ovat aina karmeita, mutta jos Kalle on uskovainen, Kalle ei välttämättä ole karmea, jos ei ole uskovaisuudessaan karmea. Minun on vaikea nähdä mitään kovin arvokasta ihmislaumoissa joissa yksilöllisyys hukkuu massaan. Yksilötasolla en välttämättä lähtisi kenellekään sanomaan päin näköä että en pidä sinusta - varsinkin jos kyse tosiaan on jostain tietystä asiasta mistä en pidä. Saatanhan minä jostakusta uskovaisesta vaikka kovinkin pitää - yksittäisenä ihmisenä. Esim. Mikko Kuustonen vaikuttaa todella miellyttävältä ihmiseltä.

Mutta joskus tulee kyllä mieleen onko toisia ihmisiä ollenkaan olemassakaan. Tai onko ylipäätään mitään olemassa. En tiedä kuuluisiko tämä ajatus filosofiaosastolle vai onko kyseessä joku pahakin persoonallisuushäiriö.

Vierailija

Kyllä monet ateistit on aika rasittavaa ja rakkaudetonta porukkaa. Varsinkin ne jotka ovat vasta hiljattain löytäneet ateismin. Sellaisia nuoria ylioppilaita, jotka luulee osaavansa selittää yhdenkään luonnonlain lukiotiedon pohjalta.

Ainoa mitä he osaavat, on kirjasta opittu keskiajan uskovaisten tiedemiesten löytämät lait kuten sähkö (Maxwell), lämpöjuttuja (Kelvin), mekaniikka (Newton), kosmologia (Kepler) jne

Rousseau
Seuraa 
Viestejä16844
Liittynyt13.11.2009
Lektu-Elli
Kyllä monet ateistit on aika rasittavaa ja rakkaudetonta porukkaa. Varsinkin ne jotka ovat vasta hiljattain löytäneet ateismin. Sellaisia nuoria ylioppilaita, jotka luulee osaavansa selittää yhdenkään luonnonlain lukiotiedon pohjalta.

Ainoa mitä he osaavat, on kirjasta opittu keskiajan uskovaisten tiedemiesten löytämät lait kuten sähkö (Maxwell), lämpöjuttuja (Kelvin), mekaniikka (Newton), kosmologia (Kepler) jne




Aivan varmasti. Ehkä joku muu sana sopisikin tähän paremmin kuin uskovaisuus, ellei sitten heti juolahda mieleen että uskoa voi kiihkoisasti moneen eri asiaan. Vaikkapa siihen että tiede tekee onnelliseksi ja materialismi on vastaus kaikkeen.

Tavallaan voi olla harmikin kun vanhemmiten huomaa että yhä vähemmän on mitään "absoluuttisia" juttuja joista jaksaa täristä ihan tosissaan, mutta kai se on sitä vaan että kun tarpeeksi tulee ikää mittariin niin ei se kaikki vouhotus ole muuta kuin naurettavaa. Joillakuilla voi toki jäädä levy päälle vanhuuteen asti.

Vierailija

Länsimaisen kultuurin rappio ja heikkous johtuu uskonpuutteesta. Vahvempi usko tulee ja vie elintilan.
Individualismi ja omaan napaan tuijottaminen lopulta tuhoaa euroopan seuraavan sukupolven aikana. Ainakin sen euroopan jonka me tunnemme. Unohdetut arvot, perhe, vanhempien kunnioittaminen, rakkaus, avioliitto. Menneen talven lumia koko skaala. Rappio kolkuttaa jo ovella.

Vierailija
Rousseau

Saatanhan minä jostakusta uskovaisesta vaikka kovinkin pitää - yksittäisenä ihmisenä. Esim. Mikko Kuustonen vaikuttaa todella miellyttävältä ihmiseltä.

http://www.youtube.com/watch?v=u9RqcfJLAJA
Rousseau

Mutta joskus tulee kyllä mieleen onko toisia ihmisiä ollenkaan olemassakaan. Tai onko ylipäätään mitään olemassa. En tiedä kuuluisiko tämä ajatus filosofiaosastolle vai onko kyseessä joku pahakin persoonallisuushäiriö.

Mitäpä eroa on filosofioilla ja uskonnoilla?
Kai nyt sinä sen tiedät? Ja jos uskomaan rupeat, en voikaan enää sinusta pitää, vai miten se nyt meni, ehkä Kuustosesta kuitenkin...

Sori nyt jos takerruin sanoihin, en pidä uskovaisista... kyllähän kai sanomistaan pitäisi pystyä vastaamaan?
Olihan se suluissa joo, epäilyksen varjo, intuitiivisesti...

Rousseau

uskoa voi kiihkoisasti moneen eri asiaan

Et kai vaan löysää vyötä... nyt saa siis jo uskoa, mutta uskoessaan ei saa kiihottua, tahi kiihottaa muita... sillä silloin sinä päätät olla, ehkä, pitämättä. Tyynen rauhallinen ote elämään on säilytettävä... tapahtui sitten mitä tapahtui... tapahtuneesta pitää piirtää kaavio, joka vastaa minun kuvaani todellisuudesta. Seinille hyppelyn, ja puissa kiipeämisen tuomitsen, koska siinä ei ole mitään järkeä....

Rousseau
Seuraa 
Viestejä16844
Liittynyt13.11.2009

Ja kysymysmerkki perässä. Suurin osa ihmisistä kuitenkin samaistuu niin voimallisesti uskontoonsa, että jos sanon että en pidä uskonnosta N, he jokatapauksessa olettavat etten pidä heistä itsestään. Kysymys onkin siis kohdistettu heihin tai oletan siinä että en voi puhua uskonnoista ilman että joku ottaa sen kumminkin erittäin henk.koht. loukkauksena.

Kuitenkin se on tietynlainen käytös josta en pidä. En pidä rovioista, kivityksistä, ruoskimista, silvonnoista jne. Tuosta viimeisestä tietenkin heti tullaan mussuttamaan että kyse ei ole uskonnosta, mutta kyse on kuitenkin uskomuksesta ja kaikki sellaiset uskomistilat joissa käydään muiden kimppuun on juuri se mistä en uskonnoissa/katsomuksissa/ideologioissa pidä.

Jos joku osaa paremmin tiivistää mistä on kyse, niin siitä vain. Itse katson (oletan) että filosofiat ovat sellaista ääneen ajattelua jossa vaan mietiskellään syntyvä syviä, ja uskonnot ovat sitä että aletaan konkreettisesti tehdä jotain (pahaa muille).

Ei se pakko ole tehdä pahaa. Ei ole pakko satuttaa. Jos uskoisin että on pakko, en varmaankaan jaksaisi inistä netissäkään.

Kyllä minun puolestani saa riehua kuin riihipeto uskonsa vimmassa, esim. rääkyä ja oksentaa ja kiipeillä puihin ja pyöritellä silmiään villisti, mutta toisiin ei saa koskea piste. Eikä toisille saa aiheuttaa pahaa oloa alkamalla vaahdota siitä kuinka he joutuvat helvettiin kun eivät usko jonkun toisen ihmisen päässään kuvittelemaan jumalaan A tai B, tai tee juuri kuten tuon jumaluuden ainoaksi oikeaksi käsikassaraksi julistautunut vaatii.

Ja kuten aloituksessa epäilin, oletan että kaikki tuo rääkkäys-riehuminen oksettaa minua sen vuoksi että koen sen tulleen keinotekoiseksi sijaistoiminnoksi silloin kun ei rakasteta muita. Jos isä ei rakasta poikaansa, hän lyö poikaansa Raamatulla päähän. Jos äiti ei rakasta tytärtään, hän piiskaa tätä Koraanilla. Jos mies ja nainen eivät rakasta toisiaan, toinen toimittaa toisen hengiltä tai aiheuttaa tälle pysyviä arpia.

Toisaalta tässä kaikessa hulabaloossa on aina se mutta että ihminen kuitenkin on vain (typerä) eläin ja sen vuoksi jo muinaisina aikoina on ollut käytäntöjä joissa henki on halpa ja ruumiilliset vammat todennäköisiä. Ainakin Joseph Campbellin mukaan. Mutta jos joskus on ollut jotenkin, tarkoittaako se sitä että aina on oltava? Ehkä minua kiinnostaisi taivas Maan päällä, sellainen yleinen sisaruksellisuus jossa ei enää kajota toiseen ihmiseen eikä piinata häntä.

Vierailija
”ei ole pakko tehdä pahaa” :uskonto. ”Ei ole pakko satuttaa”: filosofia.

Entäpä jos hyvää ja pahaa ei olisi sinun määritelmiesi ulkopuolella... entäpä jos hyvä ja paha olisivat vain olleet se fanaattinen... sinun... takomasi teräskilpi, jonka alle sinä vihon viimeiset ideologiasi turvaan veit itseltäsi...

Toki, voihan se toinenkin olla ideologinen teräskilpesi, jotta voisit etsiä ikäänkuin pahuutta siitä toisesta... sinun ollessa se hyvän tekijä ...

Niin kauan kuin sinä teet "hyvää", toisten on tehtävä "pahaa"... jos ketään ei satutettaisi, ei tarvittaisi parantajia...

Eikai sinua haittaa vaikka uskonkin sinun olevan erään toisen nimimerkin inkarnaatio... tiedän jo ettet voi pitää uskovaisista, mutta ei se haittaa...et silti voi tietää, kenestä olet pitämättä, ellet usko, ja tällöinhän et teoriasi mukaan voisi pitää itsestäsi ? Ja ehkäpä tämä onkin se suurin ongelma? Tai vain hyvä arvaus?

T:follow your bliss...

Rousseau
Seuraa 
Viestejä16844
Liittynyt13.11.2009
pienisieni
”ei ole pakko tehdä pahaa” :uskonto. ”Ei ole pakko satuttaa”: filosofia.

Entäpä jos hyvää ja pahaa ei olisi sinun määritelmiesi ulkopuolella... entäpä jos hyvä ja paha olisivat vain olleet se fanaattinen... sinun... takomasi teräskilpi, jonka alle sinä vihon viimeiset ideologiasi turvaan veit itseltäsi...

Toki, voihan se toinenkin olla ideologinen teräskilpesi, jotta voisit etsiä ikäänkuin pahuutta siitä toisesta... sinun ollessa se hyvän tekijä ...

Niin kauan kuin sinä teet "hyvää", toisten on tehtävä "pahaa"... jos ketään ei satutettaisi, ei tarvittaisi parantajia...

Eikai sinua haittaa vaikka uskonkin sinun olevan erään toisen nimimerkin inkarnaatio... tiedän jo ettet voi pitää uskovaisista, mutta ei se haittaa...et silti voi tietää, kenestä olet pitämättä, ellet usko, ja tällöinhän et teoriasi mukaan voisi pitää itsestäsi ? Ja ehkäpä tämä onkin se suurin ongelma? Tai vain hyvä arvaus?

T:follow your bliss...




Kts. lisää vapaa-sana-f5/milta-sinusta-tuntuu-juuri-nyt-t29553.html s. 233.

Inkarnaatioista puheen ollen, muistan omiani ja olen tehnyt varmasti keskimääräisen määrän pahaa, ellen enemmänkin. Voi siis kuvitella minut samanlaisena hurmanhenkenä kuin esim. ex-alkoholistit usein ovat: tiedostaen omat syntinsä keuhkoaa parannuksen teon puolesta muillekin.

Jos ajatellaan että on olemassa kuolematon henki (atman, monadi, vot evö) joka kokee olemassaoloa meidän persoona/ruumis-kombinaatioidemme kautta, niin tietenkään tuollaisen hengen tasolla ei voida puhua hyvästä eikä pahasta koska mikään mitä tällä fyysisellä tasolla tapahtuu ei ole pysyvää. Eli elämme eräänlaista unta joka päättyy aina hetkeksi kun kuolema yllättää.

Mutta siltikään en ole vielä valmis siirtymään sille hurskastelutasolle jossa kaikki mitä maailmassa tapahtuu on okei koska hei hyvä ja paha on suhteellista mään! Olen naivi ja hölmö ja idiootti kun minua pännii että lapsia lyödään, raiskataan, myydään ja paloitellaan varaosiksi, että naisia blaa blaa blaa. Kyl sä tiät ja niin tietää kaikki muutkin. Eikä kukaan tee mitään eikä voi millekään mitään ja ruletti se senkuin pyörii aina vaan ja vaan ja vaan.

Mutta eikö yhtään koskaan ikinä vahingossakaan ärsytä että kun katsomusten (kenties) tulisi olla jotain hyvää ja ylevää, jotain mikä viitoittaa reittiä hengen ikuisuuteen, juuri siihen pisteeseen missä vastakohdat loppuvat, niin ne eivät sitä ole, vaan ihminen on raadollisuudessaan tehnyt niistäkin vain käsikassaroitaan päästä kiusaamaan muita?

Omalla kohdallani en tiedä koska sisäinen kiusaantuneisuus loppuu. Jauhan samoja asioita, tiedän. Mutta tämä rakkaudettomuuden idea oli uusi luku, uusi idea. Uusi ajatus siitä että mistäköhän tämä maanpäällinen helvetti johtunee.

Merkillistä muuten että kun ihmiset esittävät videoin netissäkin millaiselta taivas vaikuttaa, kuvissa yleensä on kaunista vihreää kosteaa eloisaa luontoa. Ja silti ihmiset pyrkivät tekemään ikäänkuin kaikkensa jotta tuo kuva olisi kohta muisto vain.

Mistä jakomielisyytemme (lajina) johtuu? Miksi olemme niin hajalla, teemme sitä mitä emme halua tehdä ja emme tee sitä mitä haluamme (rakastaa)?

Vierailija

Jos uskoo puhuviin pensaisiin, puhuviin käärmeisiin, lentäviin mattoihin, veden päälle kävelyyn, veden muuttamiseen viiniksi jnejnejne , ihminen on vaan helvetin tyhmä. Yksinkertaisesti sen vuoksi vihaan uskontoja ja sen edustajia. Realismin kanssa ei mitään tekemistä.

Vierailija
thuga101
Jos uskoo puhuviin pensaisiin, puhuviin käärmeisiin, lentäviin mattoihin, veden päälle kävelyyn, veden muuttamiseen viiniksi jnejnejne , ihminen on vaan helvetin tyhmä. Yksinkertaisesti sen vuoksi vihaan uskontoja ja sen edustajia. Realismin kanssa ei mitään tekemistä.

Miltä vihaaminen tuntuu? Buddhalaiset väittävät, että viha on varmin tie helvettiin.

Ehkäpä nuo kaikki ovat metaforia? Eikö se tee sinusta tyhmää, jos uskot niiden jotain muuta olevan? Ei, kyllä kuten lapsilleni opetin, tyhmä on edelleen se joka muita haukkuu

Sivut

Uusimmat

Suosituimmat