Selibaatin merkitys henkiseltä kannalta?

Seuraa 
Viestejä16844
Liittynyt13.11.2009

Olisi mielenkiintoista tietää mikä on se todellinen (jos yhtä ainoaa syytä voi olla) syy siihen että hengelliset piirit sekä idässä että lännessä ovat lähteneet edellyttämään selibaattia niiltä jotka siirtyvät maallisesta elämänmenosta toisenlaisiin ympyröihin!

Jos oletetaan että selibaatissa on kyse pelkästä lisääntymättömyydestä, eli että "pyhän" ihmisen on helpompi keskittyä henkisiin tavoitteisiin ilman maallisia velvoituksia, niin eihän kaikki seksuaalinen toiminta johda lisääntymiseen (oraali, anaali, manuaali eli petting...) Onko ajatuksena ollut että seksi jokatapauksessa johtaa kiintymiseen kahden ihmisen välillä, jolloin he eivät keskity henkiseen tavoitteeseen, vaan toisiinsa? Entä miksei tuota tavoittelua eli korkeamman tietoisuudentilan, transkendenssin, taivastilan tms. voi harjoittaa yhdessä, miksi seksi tulee siihen esteeksi?

Katolisen kirkon taholla lisääntymisen kieltäminen tietenkin oli juuri sitä politiikkaa ja vallan keskittämistä mikä uskonnollisista instansseista ensimmäiseksi tulee mieleen materiaaliselta kannalta katsottuna. Kun munkki/nunna ei saa jälkeläisiä, heidän omaisuutensa kilahtaa kirkon kassaan, ei jälkeläisille. Mutta edelleenkin voi kysyä mitä ihmeen ikävää seksissä on sellaisen uskonnollisen tahon mielestä joka ei edes usko mihinkään valaistumiseen? Käsittääkseni kristilliset uskonnot eivät usko valaistumiseen ja täten näiden tahojen mielestä ei edes ole olemassa mitään "korkeampia tietoisuudentiloja" joita tavoitella. Tällöin seksin vastustamisessa vaikuttaisi olevan kyse neuroottisesta harhakuvitelmasta että kyseessä on jotenkin itseään Jumalaakin iljettävä toiminto. Juutalaisuus antaa tällaisesta jotain vihjeitä (kts. VT), mutta millainen järki ylläpitää kuvitelmaa siitä että seksi on jotenkin "likaista" kun kuitenkin ihminen voi helposti elämässään havaita että kaikki eritteet lähtevät kyllä pesemällä pois... Kyse lieneekin siis jonkinlaisesta ei-materiaalisesta likaisuudesta jota minun on tyypillisen länsimaisen nykyaikaan sitoutuneen mieleni kanssa vaikeampi ymmärtää?

Ikävästi tulee välillä mieleen että selibaatissa varsinkin miesten taholla on kysymys halusta kostaa lopullisesti se ettei saanut haluamaansa naista. "Enpä sitten ole enää kenenkään kanssa sillai." Tästä taas tulee vielä ikävämpi ajatus siitä että mitään korkeampia tietoisuudentiloja ei ole olemassakaan, ne vain ovat sitä huuhaata jolla jotkut ylläpitävät naurettavia ja tarpeettomia selibaattilupauksia syystä N tai M tai mitä niitä sitten onkaan.

Mutta uusi(?) ajatus joka taannoin tuli mieleen: katsoin Jim-kanavalta dokumentin jossa tolkutettiin että fyysinen kipu aiheuttaa endorfiinien määrän lisääntymistä ja johtaa ekstaattiseen tietoisuudentilaan. Olisiko selibaatissakin kyse tahallisesta tuskatilasta joka vie ekstaasiin kunhan tarpeeksi paha olo tulee? Mutta tämähän tuskin koskisi muita kuin miehiä, koska naisilla ei ole pullistuvia kiveksiä?

Ainoa luotettava syy suosia selibaattia minulle taitaa olla hörhöpuolelta esiin tuleva: muinaisina aikoina ihmiset ovat tienneet että energiaa voi ohjata esmes tsakroihin niin että tulee erilaisia tietoisuudentiloja, ja tämä energia on yksi ja ainoa energia mitä on. Ja jos energian hävittää taivaan tuuliin seksiaktissa, sitä ei enää riitä korkeampien/muuntuneiden tietoisuudentilojen tavoitteluun.

Sellaisilla tahoilla joilla ei ole mitään uskoa tuollaisiin asioihin ei ole mitään pointtia harjoittaa selibaattia, koska se ei muuta heitä mihinkään suuntaan koska muutosta ei edes haeta. Pitäisiköhän munkit potkia ulos luostareista ja katoliset papit pakottaa parisuhteisiin?

Sivut

Kommentit (23)

Vierailija

Nussiminen ja nussimaanpääseminen on aikaavievää puuhaa - ja jälkimmäinen etenkin "ATM™ heteron" kannalta. Kyseisen ajan voi käyttää vaikkapa harrastustoimintaan tai muihin mieluisiin ambitioihin, jos teerenpeliin ei syystä tai toisesta motivaatiota löydy tai sen jotenkin alentavana kokee.

Vierailija

Minun mielestäni tämä chakrateoria on aika osuva.

Tietoisuus on jollakin tavalla toisenlaisessa tilassa siinä elämässä, jossa harrastetaan seksiä kuin siinä, jossa ei harrasteta. Fyysinen ja tietoisuudentila ovat hieman erilaiset, olettaisin...
Olemassaolon kokemustapa hieman muuttuu...
Elämässä, johon ei kuulu seksi, ajatukset ja energia ovat muissa asioissa (paitsi niillä, jotka eivät ole todella kyenneet luopumaan seksistä, niin heillähän silloin ajatukset voivat pyöriä asiassa entistä enemmän, eikä heille mielestäni selibaatin tie oikein olekaan sopiva ainakaan siinä vaiheessa.)
Fyysisten suhteiden kautta joutuu helposti sellaisiin sosiaalisiin kuvioihin, ettei henkisten asioiden ajatteluun välttämättä jää aikaa, jos joutuu niitä suhdekuvioiaiheita veivaamaan.
Mielestäni muissa kuin aidon rakkauden muodoissa seksi on henkisesti alaspäin ajavaa energiantuhlausta.
Moni uskonto ja filosofia nähdäkseni kannustaa sen yhteisen "taivastilan" tavoitteluun enemmänkin kuin selibaattiin.
Sen löytäminen tällaisessa maailmassa ei vain välttämättä onnistu, jolloin selibaatti on sitten eräs vaihtoehto.
Näin näen tämän asian.

Ihminen varmasti muutenkin toimii ja suhtautuu asioihin aika laajastikin eri tavalla mikäli hänellä on pyrkimyksenään harrastaa seksiä tai hänellä ei ole aikomustakaan niin tehdä.
Se vaikuttaa varmasti hyvin moniin asioihin, valintoihin, ratkaisuihin ja mielipiteisiin jne...

Vierailija

Mistäs tänne tällanen seksuaalitrollipeikko on ilmestynyt?
No, kyllä mä teidän. heh.

Ei ne selibaatissa eläneet, eivätkä elä.

Entisajan luostarit on ollut homojen ja lesbojen turvapaikkoja.

Arabimaissa esiaviollista yhdyntää naisen ja miehen välillä on suoritettu anaaliin jotta neitsyys säilyisi.

Näin se on. Uskokoon ken haluaa.

Rousseau
Seuraa 
Viestejä16844
Liittynyt13.11.2009

Okei; tässä on taas aihe jota käsittelen mielelläni kahdella eri tasolla. Toinen taso on eräänlainen arkis-realistis-materialistis-tieteellinen ja toinen henkis-mystis-ideaalis-hörhöistinen. (Vaikka olenkin tiedefani, olen myös hörhö.)

Ekalta tasolta katsottuna näkisin että selibaatti on enimmäkseen pakkoselibaatti johon valtaan päässeet ovat tunkemassa muita syystä mistä hyvänsä. Aloituksessa näitä perimisjuttuja taisinkin jo mainita (omaisuus - kelle se kuuluu?) Toisaalta yhteiskunta saattaa ehkä kehittää menetelmiä miten käsitellä ns. ylijäämäihmisiä, eli jos joku on vaan kertakaikkiaan niin mahdoton naimakaupattava ettei kumppania löydy, jotenkin hänet on hyödynnettävä kuitenkin ja sitoudettava puuhaan jossa hän ei ole häiriöksi vakiintuneille pariskunnille. Tungetaan siis poitsu luostariin niin ei hillu toreilla. Tai tytteli. Saadaan vielä ilmaista työvoimaakin vaikkapa apteekkikaman kasvatukseen.

Ekalla tasolla voin hyvin uskoa että luostareissa käy kuhina ja kynttilät väpättää.

Mutta toisella tasolla mietityttää josko tosiaan ennenvanhaan on oikeasti ollut olemassa ihmisiä jotka ovat jotenkin henkistyneet niin että heistä ulkoisestikin huokuu jotain sellaista mitä muut alkavat kadehtia. Nämä sisäisen mielenrauhan (oho kun meinasin kirjoittaa -reuhan) saaneet vaikuttavat niin onnellisilta että heitä aletaan matkia. Sellaisetkin ihmiset jotka luontaisesti ovat oikeita pornohiiriä yrittävät sitten tavoitella tuota ekstaasia mistä "pyhittynyt" ihminen mahdollisesti horisee jotain jänniä juttuja, ja sitten ollaankin hampaat irvessä yrittämässä jotain mikä ei oikein onnistu.

Oma näkemykseni on ettei millään väkinäisellä ja pakotetulla asialla ole mitään merkitystä. On kulttuureita joissa äidit itkevät kun osoittautuu että papiksi ryhtynyt poika ei maltakaan pitää sepalustaan kiinni. (Vanhemmat papit tosin taitavat huokaista helpotuksesta jos käy ilmi että nuori pappi hoitelee naisia eikä pikkupoikia... On synneissäkin eri tasoja...)

Idän munkit kiinnostavat. En ole koskaan kuullut ollaanko buddhalaisluostareissa toistensa kimpussa, vai onko idän ihmisten jotenkin helpompi tyytyä osaansa saamattomina ihmisinä?

Vierailija

Eikai selibaatilla ole hittojakaan merkitystä. Luostarilaitoksiin kehittyneellä seksittömyydellä lienee alunperin pyritty kontroloimaan yhteisön kokoa. Luostareilla ja vataavilla ei ole ollut resursseja hankkia ja kasvattaa lapsia.

Näin olen kuullut.

Vierailija

Myönnän olevani samaa mieltä eräästä selibaattiin liittyvästä kielteisestä asiasta:
Valtaan päässeet saattavat tietyllä tavalla ajaa alistamiaan ihmisiä selibaattiin elämään. Se on mielestäni kielteistä selibaattia. Vapaaehtoinen selibaatti henkevöittää, pakotettu nujertaa.

Rousseau
Seuraa 
Viestejä16844
Liittynyt13.11.2009

Ihmisten seksuaalisuuden sääntely on ikuisuusaihe joka jaksaa kiinnostaa itseäni varmaan maailman tappiin asti. Siinä valtahumpassa ei ole mikään pyhää... Kielletään jonkun tahon parittelut, joltakulta taholta otetaan lisääntymisoikeudet pois. On ollut kansoja joiden jäseniä on pakkosteriloitu, muistaakseni Australian aboriginaalit ja jotkut intiaaniheimot? Jos kieltää ihmiseltä seksuaalisuuden harjoittamisen ja sen sadonkorjuun (lapset), on kieltänyt kaiketi kaikkein perustavimmanlaatuiset ihmisoikeudet. Mikä oppi voi nimittää itseään uskonnoksi jonka kaiketi pitäisi olla yhteys "Jumalaan", jos ei salli kaikille täyspäisille ihmisille samoja oikeuksia?

***

Tuli vaan muuten mieleen, kuinkahan merkittävissä määrin vai onko ollenkaan harjoitettu selibaattia katsomuksellisista syistä mutta ilman jumaluskoa? Onko esim. kommunismin parissa turvauduttu välillä selibaattiin ja jos on niin miksi? Onko olemassa ateistisia tai agnostisia pidättyvyyteen kehottavia oppeja tai ryhmiä?

Vierailija

Valtaa kuitenkin voidaan mielestäni käyttää myös toisinpäin...
Kun ajetaan valtaa pitävien taholta ihmiset keskittymään vaan omiin aistinautintoihinsa, kovin monilla välttämättä ei ole tietoisuus kovin hereillä huomaamaan laajempia valtasysteemejä ja vääryyksiä ja muita asioita.

Rousseau
Seuraa 
Viestejä16844
Liittynyt13.11.2009

Jep. Jotkut systeemit, hitto vie en tiedä josko vaikka k-uskontokin!, ovat nimenomaan syntyneet potkiskelemaan ihmisiä persauksille sillä tavalla että he alkaisivat kyseenalaistaa sen transsitilan jossa koko ihmiskunta vaeltaa omaa arkipäiväänsä läpi. Mutta kun vähänkin aikaa kuluu, uudistusmieliset ovat poistuneet keskuudestamme jolloin dogmaatikot ja muut pystyynkuolettajat omivat opin ja ratifioituaan sen estävät ketään enää koskaan heräämästä.

Heränneet ihmiset eivät ole mitään miellyttäviä tapauksia, vaikkakaan heitä ei todellakaan (mielestäni) voi syyttää mistään itsekkäistä tempauksista joissa he pyrkivät satuttamaan muita saadakseen omaa hyötyä. Heränneen silmissä kaikki muut ovat nukkuvia ja elävät vain omaa untaan, ja periaatteessa unessa voi tehdä ihan mitä tahansa, unta se silti vain on.

Menipäs tämä mystiseksi mutta jolla on korvapuusti se syököön...

Vierailija
Rousseau
Olisi mielenkiintoista tietää mikä on se todellinen (jos yhtä ainoaa syytä voi olla) syy siihen että hengelliset piirit sekä idässä että lännessä ovat lähteneet edellyttämään selibaattia niiltä jotka siirtyvät maallisesta elämänmenosta toisenlaisiin ympyröihin!



Ne syyt ovat olleet kritillisissä kirkoissa vähän erilaisia. Yhteinen syy on ehkä ollut tietoinen poliittinen pyrkimys estää sellainen hillitön vallankeskitys perinnölliselle uskonnolliselle eliitille kuin persiasialaisessa (jossa se ei ollut islamin peruja, vaan pikemminkin päin vastoin) ja arabikulttuurissa.

Mutta idässä oli enemmän kyse siitä, että ne jotka eivät lisäänny, menevät luostariin, sinne mentiin melko vanhana jossakin 15 ja 30:n välillä, kun taas lännessä usein pojan pistäminen kouluun n. 7 - 8 -vuotiaana tarkoitti, että häntä suunnitellaan papilliselle uralle, "perheen lahjaksi jumalalle" ja myös linkiksi virkamies- kuten tuomaripiireihin, jotka myös olivat pappeja. Jos poika sitten kuitenkin oli tyhmä, eikä selvinnyt opinnoistaan, tai muut mielenkiinnonaiheet armotta vetivät pidemmän korren hänen mielenkiinnostaan, hänet potkaistiin esimerkiksi armeijaan ja sitä kautta myös takaisin lisääntyvien piiriin.

Tytöille luostari oli järjestetyn tylsän avioliiton vaihtoehto ja antoi mahdollisuuden kieltäytyä mistä tahansa diilistä. Luostarista ja papinvirastakin oli yleensä mahdollista päästä myös pois, joskin viistoonhan sellaista "kutsumuksestaan luopumista" tietysti katsottiin maallikoidenkin keskuudessa.

Jos oletetaan että selibaatissa on kyse pelkästä lisääntymättömyydestä, eli että "pyhän" ihmisen on helpompi keskittyä henkisiin tavoitteisiin ilman maallisia velvoituksia, niin eihän kaikki seksuaalinen toiminta johda lisääntymiseen (oraali, anaali, manuaali eli petting...) Onko ajatuksena ollut että seksi joka tapauksessa johtaa kiintymiseen kahden ihmisen välillä, jolloin he eivät keskity henkiseen tavoitteeseen, vaan toisiinsa?



Löysään seksiin sinne tänne suhtauduttiin kielteisesti sukupuolitautien ja lasten elatuksen takia. Joten seksi yhdistettiin parisuhteeseen.

Entä miksei tuota tavoittelua eli korkeamman tietoisuudentilan, transkendenssin, taivastilan tms. voi harjoittaa yhdessä, miksi seksi tulee siihen esteeksi?



Saattoi kyllä harjoittaa, muttei papinvirassa. "Valitut" saivat siitä "lisäviboja", että he ovat selvästikin "Herran valitsemia"...

Katolisen kirkon taholla lisääntymisen kieltäminen tietenkin oli juuri sitä politiikkaa ja vallan keskittämistä mikä uskonnollisista instansseista ensimmäiseksi tulee mieleen materiaaliselta kannalta katsottuna. Kun munkki/nunna ei saa jälkeläisiä, heidän omaisuutensa kilahtaa kirkon kassaan, ei jälkeläisille.



Tuo on uusia, kapitalistisia metkuja. Feodalismissa vanhin poika peri kaiken, ja maanomistajapiireissä hän oli myös sotilas, tai sitten hänen velvollisuutensa oli varustaa armeijalle yksi tai useampi muu sotilas, usein hänen nuorempia veljiään. Jos vanhin veli oli oikein riisitautinen, niin hänet pistettiin papiksi, ja jätettiin perinnöttömäksi, koska hän siirtyi kirkon patojen ääreen ja sen "leiviskää" kasvattamaan.

Mutta edelleenkin voi kysyä mitä ihmeen ikävää seksissä on sellaisen uskonnollisen tahon mielestä joka ei edes usko mihinkään valaistumiseen? Käsittääkseni kristilliset uskonnot eivät usko valaistumiseen ja täten näiden tahojen mielestä ei edes ole olemassa mitään "korkeampia tietoisuudentiloja" joita tavoitella.



Tuo ei varmasti ole ollut ihan helppo selittää. Ja lahkojahan tietysti on, jotka uskovat "korkeampiin tietoisuudentiloihin", ja yrittävät enemmän tai vähemmän menestyksellisesti manipuloida tietoisuudentiloja. Kirkoissa sitä vain on lähes kautta linjan pidetty "noituutena".

Seksi sinänsä ei ole välttämättä ollut niin huippukeskeisessä asemassa kirkosta kuin joistakuista seurakuntakaisista on omakohtaisesti tuntunut. Seksi vain on sellainen alue, jota vallanpitäjien on vaikea valvoa muilla keinoilla kuin uskonnolla, ja samalla myös sellainen alue, jolla puliveivaamalla on voinut manipuloida yhteisöä. Seksin alueelta saattoi myös nousta uusia "auktoriteetteja", "noitia", jotka osasivat esimerkiksi syntyvyyden säännöstelymenetelmiä. Kirkon olikäytettävä kovia rangaistusmenetelmiä ollakseen "ruokimatta" pienillä rangaistuksilla tosissaan seksin ympärillä pyörivää vastakulttuuria.

Tällöin seksin vastustamisessa vaikuttaisi olevan kyse neuroottisesta harhakuvitelmasta että kyseessä on jotenkin itseään Jumalaakin iljettävä toiminto.



Ellei sillä ole kirkon siunausta.

Juutalaisuus antaa tällaisesta jotain vihjeitä (kts. VT), mutta millainen järki ylläpitää kuvitelmaa siitä että seksi on jotenkin "likaista" kun kuitenkin ihminen voi helposti elämässään havaita että kaikki eritteet lähtevät kyllä pesemällä pois... Kyse lieneekin siis jonkinlaisesta ei-materiaalisesta likaisuudesta jota minun on tyypillisen länsimaisen nykyaikaan sitoutuneen mieleni kanssa vaikeampi ymmärtää?

Ikävästi tulee välillä mieleen että selibaatissa varsinkin miesten taholla on kysymys halusta kostaa lopullisesti se ettei saanut haluamaansa naista. "Enpä sitten ole enää kenenkään kanssa sillai."




Lännessä papinurasta päättivät vanhemmat lapsena, kuten esimerkiskibuddhismissakin, mm. lamalaisuudessa (jonka jotkut hinkuvat kovasti palauttaa poliittiseen valtaan Tiibetissä...).

Mutta Idässä kyllä saatoi jokunen Iivana ja Zorbas ajatella noinkin...

Tästä taas tulee vielä ikävämpi ajatus siitä että mitään korkeampia tietoisuudentiloja ei ole olemassakaan, ne vain ovat sitä huuhaata jolla jotkut ylläpitävät naurettavia ja tarpeettomia selibaattilupauksia syystä N tai M tai mitä niitä sitten onkaan.

Mutta uusi(?) ajatus joka taannoin tuli mieleen: katsoin Jim-kanavalta dokumentin jossa tolkutettiin että fyysinen kipu aiheuttaa endorfiinien määrän lisääntymistä ja johtaa ekstaattiseen tietoisuudentilaan. Olisiko selibaatissakin kyse tahallisesta tuskatilasta joka vie ekstaasiin kunhan tarpeeksi paha olo tulee?




Ei. Siihen tottuu! Hormonitaso laskee, ja suorastaan voi olla, että vähän aikaa takkuaa jollakin tavalla aloittaa seksisuhde. Mutta tässä on sitten taas yksilöllisiä eroja: toisilla kertyy ylipainetta ja toisilla ei.

Mutta tämähän tuskin koskisi muita kuin miehiä, koska naisilla ei ole pullistuvia kiveksiä?



Eturauhanen pullistuu, eivätkä kivekset.

Ainoa luotettava syy suosia selibaattia minulle taitaa olla hörhöpuolelta esiin tuleva: muinaisina aikoina ihmiset ovat tienneet että energiaa voi ohjata esmes tsakroihin niin että tulee erilaisia tietoisuudentiloja, ja tämä energia on yksi ja ainoa energia mitä on. Ja jos energian hävittää taivaan tuuliin seksiaktissa, sitä ei enää riitä korkeampien/muuntuneiden tietoisuudentilojen tavoitteluun.



Tuo on täyttä huuhaata. Yhtä hyvin voitaisiin sanoa, että "jos joka yö nai, niin enegiaa ei riitä TYÖHÖN". Raskaissa ja vittumaisissa töissä olevat kyllä sanovat tasan päin vastaista: "tätä hommaa ei viittis tehdä, jos ei joka yö nai..." Jälkimmäiset puhuvat totta. Tiedän kokemuksesta.

Sellaisilla tahoilla joilla ei ole mitään uskoa tuollaisiin asioihin ei ole mitään pointtia harjoittaa selibaattia, koska se ei muuta heitä mihinkään suuntaan koska muutosta ei edes haeta. Pitäisiköhän munkit potkia ulos luostareista ja katoliset papit pakottaa parisuhteisiin?



Tehkööt miten tykkäävät... Eivätköhän ne hommat vähitellen lakkaa kiinnostamasta, nykyään, kun ne valitaan vapaaehtoisesti...

Rousseau
Seuraa 
Viestejä16844
Liittynyt13.11.2009

Tuo perheen lahja jumalille/-lalle onkin mielenkiintoinen juttu. Aivan kuten katolinen äitee voi kuvitella olevansa pikkaisen lähempänä Jumalaa ja Jeesusta kun hänen poikansa on pappi, niin tottakai menneinäkin aikoina perheelle on varmaankin ollut kunniaksi jos sattuu olemaan pappi, profeetta tai joku muu Jumalan pyhä omassa perheessä. Ihmisen perusluontoon kai kuuluu ajatus että on olemassa jotenkin erityisiä ihmisiä, sitähän voi vaikka mietiskellä että miten erityiseltä ihan taviksenkin mielestä joku tv:ssä heiluva stara voi tuntua, jopa siinämäärin että starasta saatu valokuva tai hänen päältään saatu vaate on melkein kuin pyhäinjäännös omistajalleen. Tuskin sellaiset uskonnot jossa "välimiehet" kuten papit, pyhimykset tai edes "karismaattiset saarnaaja" puuttuva tyystin ikinä tulevat olemaan järin suosittuja. Ihmisillä on tarve siihen että on sellaisia väinämöisiä ja johanneskastajia ja muuten vaan erikoisia ihmisiä joita lähestyessään voi kokea saavansa yhteyden jumaliin, jos ei sitä ominpäin saa.

***

Kontroversiellit historiantutkijat ovat ehdotelleet että Jeesuksella oli vaimo ja jälkeläisiä, ja vaikka ei olisi ollutkaan niin sukulaisia oli kuitenkin. Näiden näkemysten mukaan yksi syy miksi katolinen kirkko ehkä korosti selibaattia oli se että kirkon omaisuus ja virat eivät periytyisi Jeesuksen verisukulaisille, jotka olisivat saattaneet hyvinkin katsoa että heillä on Jeesuksen tavaramerkki johon heillä ainoana on oikeus ja valta. Kristillinen kirkko on melko pitkälti varmaankin roomalainen keitos, eikä siin ollut enää osaa eikä arpaa millään juutalaiskristillisellä seurakunnalla tahi salaseuralla. (Esmes Jeesuksen veljien vetämällä.)

Vierailija

Rusoo, hyvä huomio.

Uskonnolliset muodot syntyvät, elävät ja heikentyvät ja kuolevat. Elävä uskonto, samoin kuin vaikkapa elävä filosofia, on pohjimmiltaan todella radikaalia, vallankumouksellista psykologiaa.

Luulenpa, että siinä vaiheessa kun uskonto on saanut valtiovallan hyväksynnän ja tuen, se (uskonto) porskuttaa jo kuolinkielissään. Koska on vaikea kuvitella minkään valtaapitävän tahon tukevan mitään, mikä todella johtaisi ihmisiä laajassa mittakaavassa syvään sisäiseen kypsyyteen ja vapauteen...

Silloin kun halutaan hallita ihmisiä ja pitää ihmiset keinotekoisessa ruodussa, niin oleellisinta on saada heidät mahdollisimman syvään ja raskaaseen uneen (tiedostamattomuuteen elämän syvällisemmistä realiteeteista). Joten mitä selibaattiin tulee, niin oleellisin puoli siinä mahtaa olla vapautuminen halujen orjuutuksesta sekä myös samalla seksuaalisuuden kohottamisesta uudelle tasolle, koska tietoisuus ja todellinen älykkyys nukkuu juuri niissä haluissa, jotka kohdistuu ainoastaan ulkoisen todellisuuden moninaisuuteen ja tähtää pohjimmiltaan vain ulkonaiseen hedelmällisyyteen. Kun ihmisten elämä kuluu 97-100% tarpeettomuuksien haluamiseen, niin... valtakunnassa kaikki hyvin, ja rationaaliset nisäkkäät kiltisti aitauksissaan määkii... ja parittelee.

Loppujen lopuksi mies ja nainen ovat kuitenkin luovan voiman kaksi maagista puoliskoa, joten sen takia selibaatti usein osoittautuukin noissa traditioissa - tarkemmassa syynissä - vain esivalmisteluksi uudenlaista, henkisesti rakentavaa yhteistyötä ajatellen....

Sanon teille suoraan, että uskon yli-ihmiseen, mutta olen sitä mieltä, että Hitler valitsi väärän tien. On mahdollista saavuttaa Yli-ihmisen korkeudet, mutta se voi olla mahdollista vain seksuaalienergioiden muuntamisen kautta ja tämä kuuluu jo supraseksuaalisuuden kentälle. Jos infraseksuaali haluaa uudistua, hänen on aloitettava saavuttamalla normaali seksuaalisuus, sen saavutettuaan hän voi astua täydesti supraseksuaalisuuden polulle. - Samael Aun Weor: Transcendental Sexology
Vierailija
Rousseau
Kristillinen kirkko on melko pitkälti varmaankin roomalainen keitos, eikä siin ollut enää osaa eikä arpaa millään juutalaiskristillisellä seurakunnalla tahi salaseuralla. (Esmes Jeesuksen veljien vetämällä.)



Kristillinen valtio(n)kirkko on roomalainen ja EDOMILAINEN keitos. Edomilaisia nimitetään Raamatussa saddukealisiksi ja juutalaisia farisealaisiksi, janäiden sanotaan olevan "kaksi puoluetta", mutta ne ovat todellisuudessa kaksi eri uskontoa. Kolmas vastaavanlainen paikallineen oli samarialaisuus. Kaikki yrittivät mm. vuorollaan sotimalla ylivaltaa.

http://en.wikipedia.org/wiki/Edom

Edomilaisuus oli aristoteelisen hellenismin ja juutalaisuuden sekoitusta, jossa sisällöllinen paino oli jälkimmäisellä. Se oli niskan päällä Juudean valtiokoneistossa, sillä kuningas Herodes oli käännynnäisedomilainen naituaan Edomin valtakunnan prinsessan. Ja edomilaisuus on valtionuskonto, ja sellaiseksi viilattu, kuten aristoteeliselta opilta sopii odottaakin. Aristoteleshan määritteli mm. 'moraalin' valtion kautta (mikä on siinä mielessä oikeaan suuntaan vievää, että moraalilla on ilmiönä vankka yhteys lainsäädäntöön, joka on moraalia 1000 vuotta vanhempi ilmiö ja toiminut sen mallina, ja sillä on määritelmällinen yhteys valtioon). Moraali on "sisäistettyä lakia", eikä sellaista voi olla, TAI AINAKAAN SYNTYÄ, ilman "oikeaa lakia". Raamatussa kautta linjan suhtaudutaan edomilaisiin myönteisemmin kuin "tekopyhiin" farisealaisiin, itse asiassa saddukealaisia ei taideta oikeastaan arvostella sanallakaan. Käy kuitenkin ilmi, että "farisealaiset halveksivat heitä".

Alueen maaherra (66 - 69) ja kurittomuudestaan tunnetun Rooman Palestiinalaisarmeijan (mm. hävitti Jerulasemin juutalaistemppelin saatuaan siitä tiedon komentajansa kiellosta koskea siihen) komentaja oli sittemmin Rooman keisari (69 - 79) ja hallintoelinten välisiä suhteita säätelevien lakien (voisi sanoa perustuslakien) säätäjä Flavius "Raha ei haise" Vespasianus.

http://fi.wikipedia.org/wiki/Vespasianus

Rousseau
Seuraa 
Viestejä16844
Liittynyt13.11.2009

Kahdelle edelliselle: näinpä.

(Sanana edomilaisuus oli vieras, mutta Barbara Thieringin kirja taisi olla ihan samoilla linjoilla. Puolueita, puolueita...)

jussipussi
Seuraa 
Viestejä32874
Liittynyt6.12.2009
Rousseau
Olisi mielenkiintoista tietää mikä on se todellinen (jos yhtä ainoaa syytä voi olla) syy siihen että hengelliset piirit sekä idässä että lännessä ovat lähteneet edellyttämään selibaattia niiltä jotka siirtyvät maallisesta elämänmenosta toisenlaisiin ympyröihin!

Jos oletetaan että selibaatissa on kyse pelkästä lisääntymättömyydestä, eli että "pyhän" ihmisen on helpompi keskittyä henkisiin tavoitteisiin ilman maallisia velvoituksia, niin eihän kaikki seksuaalinen toiminta johda lisääntymiseen (oraali, anaali, manuaali eli petting...) Onko ajatuksena ollut että seksi jokatapauksessa johtaa kiintymiseen kahden ihmisen välillä, jolloin he eivät keskity henkiseen tavoitteeseen, vaan toisiinsa? Entä miksei tuota tavoittelua eli korkeamman tietoisuudentilan, transkendenssin, taivastilan tms. voi harjoittaa yhdessä, miksi seksi tulee siihen esteeksi?

Katolisen kirkon taholla lisääntymisen kieltäminen tietenkin oli juuri sitä politiikkaa ja vallan keskittämistä mikä uskonnollisista instansseista ensimmäiseksi tulee mieleen materiaaliselta kannalta katsottuna. Kun munkki/nunna ei saa jälkeläisiä, heidän omaisuutensa kilahtaa kirkon kassaan, ei jälkeläisille. Mutta edelleenkin voi kysyä mitä ihmeen ikävää seksissä on sellaisen uskonnollisen tahon mielestä joka ei edes usko mihinkään valaistumiseen? Käsittääkseni kristilliset uskonnot eivät usko valaistumiseen ja täten näiden tahojen mielestä ei edes ole olemassa mitään "korkeampia tietoisuudentiloja" joita tavoitella. Tällöin seksin vastustamisessa vaikuttaisi olevan kyse neuroottisesta harhakuvitelmasta että kyseessä on jotenkin itseään Jumalaakin iljettävä toiminto. Juutalaisuus antaa tällaisesta jotain vihjeitä (kts. VT), mutta millainen järki ylläpitää kuvitelmaa siitä että seksi on jotenkin "likaista" kun kuitenkin ihminen voi helposti elämässään havaita että kaikki eritteet lähtevät kyllä pesemällä pois... Kyse lieneekin siis jonkinlaisesta ei-materiaalisesta likaisuudesta jota minun on tyypillisen länsimaisen nykyaikaan sitoutuneen mieleni kanssa vaikeampi ymmärtää?

Ikävästi tulee välillä mieleen että selibaatissa varsinkin miesten taholla on kysymys halusta kostaa lopullisesti se ettei saanut haluamaansa naista. "Enpä sitten ole enää kenenkään kanssa sillai." Tästä taas tulee vielä ikävämpi ajatus siitä että mitään korkeampia tietoisuudentiloja ei ole olemassakaan, ne vain ovat sitä huuhaata jolla jotkut ylläpitävät naurettavia ja tarpeettomia selibaattilupauksia syystä N tai M tai mitä niitä sitten onkaan.

Mutta uusi(?) ajatus joka taannoin tuli mieleen: katsoin Jim-kanavalta dokumentin jossa tolkutettiin että fyysinen kipu aiheuttaa endorfiinien määrän lisääntymistä ja johtaa ekstaattiseen tietoisuudentilaan. Olisiko selibaatissakin kyse tahallisesta tuskatilasta joka vie ekstaasiin kunhan tarpeeksi paha olo tulee? Mutta tämähän tuskin koskisi muita kuin miehiä, koska naisilla ei ole pullistuvia kiveksiä?

Ainoa luotettava syy suosia selibaattia minulle taitaa olla hörhöpuolelta esiin tuleva: muinaisina aikoina ihmiset ovat tienneet että energiaa voi ohjata esmes tsakroihin niin että tulee erilaisia tietoisuudentiloja, ja tämä energia on yksi ja ainoa energia mitä on. Ja jos energian hävittää taivaan tuuliin seksiaktissa, sitä ei enää riitä korkeampien/muuntuneiden tietoisuudentilojen tavoitteluun.

Sellaisilla tahoilla joilla ei ole mitään uskoa tuollaisiin asioihin ei ole mitään pointtia harjoittaa selibaattia, koska se ei muuta heitä mihinkään suuntaan koska muutosta ei edes haeta. Pitäisiköhän munkit potkia ulos luostareista ja katoliset papit pakottaa parisuhteisiin?




Jos vaikka nussii sillloin kun panettaa ja siinä väliajoilla on sitten kovasti henkinen ja hieno..syklisyys on kaikki. elämässä. ei kannata jumittaa pelkästään toiseen reunaan missään asiassa.. valo ei ikinä voita pimeyttä eikä toisinpäin ..suhteet vain vaihtelee

Sivut

Uusimmat

Suosituimmat