ejrik niova

Seuraa 
Viestejä45973
Liittynyt3.9.2015

Täällä myös toinen uneton sateessa. Yksinäistä on ihmisten kanssa, mutta Iirille annan kaiken. Iiri on minulle nykyään oikeastaan tutkimuskohde. Haluan ymmärtää enemmän kissan aivoituksista.

Muistan kuin eilisen päivän, kun Iiri ei ollut tullut toimeen toisen kissanpennun kanssa, niin se heitettiin minulle muutamaksi tunniksi, ennen kuin se oltaisiin viety pois johonkin eläinkotiin odottamaan uutta omistajaa.

Sen muutaman tunnin aikana Iiri oli pelokas, kulki kokoajan, että missä äiti on. Lopulta kaltoin kohdeltu pentueen heikoin ja laihin yksilö hyppäsi minun syliini ja alkoi kehräämään. Iiri löysi äidinkorvikkeen.

Iiri ymmärtää sen, että olen häntä alempana oleva palvelija, Jeeves, kuten itseäni Iirille nimitän. Tästä touhusta riittäisi sitten vaikka käsikirjoitusta koko perheen eläinkomiikalle, jossa olisi paljon surua, tuskaa, iloa, naurua, onnistumista, menettämistä, etc. Katselija kokisi vuoroin käänteisiä tunteita.

Oikeaoppinen elokuvakäsikirjoitus ei kuulemma mene noin, mutta mistä sitä tietää, ennen kuin on kokeiltu. Minun pitäisi vain saada jostain energiaa kirjoittaa tuo käsikirjoitus.

Nukkuminen on tosi vaikeaa, vaikka siihen on troppeja kirjoitettu. Tuo edellinen huippu oli 14 vuorokautta valvomista yhteen putkeen! Kestin sen itsesuggestion ansiosta. Tämän kehonhallintametodin olen oppinut noissa budolajeissa, joita koko elämäni olen harrastanut. Tunnen myös ihmisen anatomian ja fysiologian niin hyvin, että hakkaan tiilet muruiksi nyrkilläni, lyön kuuden tuuman rautanaulan pohkeeni läpi yhdellä nyrkin iskulla, stumppaan tupakat kämmeneeni, otan käteeni kourallisen hehkuvia hiiliä, ja sanon saunaillassa akateemisille työkavereilleni, että tämä on SEPÄN KOURA.

Yhdessäkään tempussa ei ole kysymys muusta kuin tiedosta, miksi hehkuvat hiilet eivät polta, miksi rautanaula menee jalan läpi tietystä kohdasta lyötynä niin, että se on kuin terveydenhoitajan pistos, kun hän ottaa verinäytteen sormen päästä, etc.

Sitten naiset pitää minua vähän kummallisena, jolloin en ole vielä kelvannut kenellekään. Hmm, yksinäisyys on siis suhteellista, ja siellä jossain syvällä jounk on ihan onnellinen, joka naureskelee partoihinsa mennen, tullen ja palatessa - varsinkin silloin, kun on onnistunut aiheuttamaan yleistä kaaosta ja pelkoa neskohum keskustassa.

Kommentit (0)

Uusimmat

Suosituimmat