Omega-suden ankea elämä

Seuraa 
Viestejä45973
Liittynyt3.9.2015

Hiljattain esitetyssä luontodokumentissa tuli esille susilauman hierarkiaan kuuluva käsite, johon en aiemmin ollut törmännyt, omega-susi. Tämän lauman onnettomimman jäsenen kohtalo on kova: olla hierarkiassa kaikkein alin ja ulkopuolella muiden eläinten muodostaman sosiaalisen yhteisön. Dokumentissa tämä laiha, takkuturkkiseksi näykitty yksilö odotti surkeana piirin ulkopuolella, jäisikö sillekin joku suupala toisten ruokailun jäljiltä. Ohjelmasta kävi ilmi, että joka susilaumassa on aina tällainen yksilö (vain yksi), jonka olemassaolon ainoa tarkoitus on olla muiden agressioden kohteena ja siten tasapainottaa lauman muiden jäsenten olemista.

Tuli vain mieleen, onko ihmisyhteisöissäkin omega-yksilöitä?

Sivut

Kommentit (18)

Vierailija

Mainitussa dokumentissa tuotiin esiin, että omega-yksilön olemassaolo on tarpeellinen lauman sisäisten sosiaalisten jännitteiden purkajana. Mikä sitten voisi olla esimerkiksi koulukiusaamisen funktio?

Vierailija
Suggestion
Mainitussa dokumentissa tuotiin esiin, että omega-yksilön olemassaolo on tarpeellinen lauman sisäisten sosiaalisten jännitteiden purkajana. Mikä sitten voisi olla esimerkiksi koulukiusaamisen funktio?



Mahdollisesti ihan sama?

Olen joutunut koko lapsuuteni suojelemaan omaa veljeäni jota autistina kiusas kaikki isästä lähtien kotona, miesopettajat koulussa, muut pojat ja välillä tytötkin pilkkas. Sitä kiusaamista tapahtui myös aikuisiällä ja melkoisen murtuneena miehenä hän tappoi itsensä saavutettuaan viidenkymmenen iän. Siinä oli kyllä ensin työpaikalta poispotkiminen kun väkeä vähennettiin ja sitten vakava sairastuminen.
Paljon joutui ihminen kärsimään ja niin vähän kykenimme naisväen voimin auttamaan kun omillaan eli ja jossakin vaiheessa koitti perhettäkin perustaa ja elää ihan normaalia elämää.

Joitakuita suututtaa ihan hirveesti kun puhun näitä asioita mutta ovat kenties just niitä kiusaajia. En takoita että tapauskohtaisesti just tämän tapauksen mutta yleensä.

Laumaeläimyyteen mahtuu monenmoista ja kyllä ihmisestäkin huonommoillaan löytyy pimeät puolensa.
Myös naaraista.
Susiparissahan toinen on se alffanaaras.
Kerran jossakin susijutussa oli tarinaa siitä miten alffanaaraan sisko oli se höykkyytettävä alistettu pahnanpohjimmainen.
Ei ole sisi mitenkään vain urosten välisestä nokkimisjärjestyksestä kyse. <--- Kuvaa kanojen tahoa jossa nokitaan vaikka hengiltä joku porukalla.

Luonto on julma.
Ihmisolenolla on apunaan sivistys, jonka kautta voi oppia hillitsemään itseään.. tai sitten ei? Ehkä sitä ei tajua joidenkin luonnetta että ajaako jokin alkukantainen primitiivivoima sosiopaattiseen narsismiin, joka voi yltää psykopatiaan?
Onhan siitä löydetty perinnöllisiäkin viitteitä.

Nykylääketieteen keinoin kuitenkin voidaan jäljittää aivokuvannuksella aivojsen aktiivitasoja tietyntyyppisiin ärsykkeisiin ja olosuhteilla on melkoinen voima.
Karuissa villin luonnon olosuhteissa on tyyten erilaista elää kuin inhimillisesti rakennetussa ympäristössä ja ihmisympäristöt onnistuu muokaamaan myös sitä ns. sivistystä eikä ikivanha primitiivikäyttäytyminen saa vastetta urbaanista elämäntavasta.

Toki ankeissa oloissa puutteessa ja kurjuudessa ihmisetkin alkaa käyttäytymään kuin villipedot. Sivistyshän perustuu joillakuilla tyyten opittuun. Jos ei ole luonteessa jotakin "jaloutta" niin ei ole ja se tehdään keinotekoisesti niin että ärjykarjuöyhöttäjätkin saadaan sopeutumaan urbaaniin ympäristöön mutta eihän siinä aina onnistuta.
Siks tarvitaan sitä ns. virallista väkivaltakoneistoa johon jotkut luokittelee mielenterveyshuollonkin.

Urbaani-ihmisillä kuitenkin päihteet vaikuttaa väkivaltakäyttäytymiseen ja ihminen ei ole mikään susi eikä voi koskaan puolustautua vetoamalla mihinkään "suden luontoonsa".
Ei me susilta vaadita että ovat ihmisiksi ja niitten puolesta kuin keskenämmekin voimme sopia että olemme ihmisiksi vaikka se joitakuita suututtais ihan hirveesti.

Urbaanisti on mahdollista auttaa "omegayksilöitä" vaikka se onkin perinteisesti toki vasemmistolainen agenda ja kristityilläkin se on joillakuilla ideana. Sivistyksellisesti sen pitäis olla oikeistonkin agenda mutta jostakin syystä ei ole. Siltä taholta ihmistä verrataan ties mihin elukkaan mutta ihmisyys, humaanius, yms. nimenomaan inhimilliset piirteet sivuutetaan kun aletaan puhua alakulttuureista ja niiden edustajista ja vajaakuntoisista.

Puolueita oon itte aatellut niin että oikeisto edustaa kiusaajia ja vasemmalla on kiusatut, jotka koittaa puolustautua.

Vierailija

Alfa-uroksen ja omega-suden välillä olevat yksilöt ovat ilmeisestikin "normaaleja", vaikka lauman alinta jäsentä rääkkäävätkin. Uskoisin ihmisistä mielelläni kuitenkin niin, että kiusaajissa on jotakin vikaa: heikkoa itseluottamusta, tarvetta kostaa vanhempien julma kohtelu jollekulle muulle tai mitä vain psyykkisiä ongelmia. Vai olenko väärässä? On masentavaa ajatella, että tarve kiusata olisi meihin jotenkin sisäänrakennettu psyykkinen ominaisuus, ja että sillä sosiaalisen yhteisön kannalta olisi jokin hyödyllinen funktio.

Heksu
Seuraa 
Viestejä5463
Liittynyt16.3.2005

Koulukiusattuna nämät elämän realiteetit on vaan joutunut nielemään. Kaikki yksilöt eivät vaan ole "tarkoitettuja" lisääntymään ja menestymään.

Pikkupoikana monet luontodokumentit oli aika karua katottavaa.

Vierailija
Suggestion
Alfa-uroksen ja omega-suden välillä olevat yksilöt ovat ilmeisestikin "normaaleja", vaikka lauman alinta jäsentä rääkkäävätkin. Uskoisin ihmisistä mielelläni kuitenkin niin, että kiusaajissa on jotakin vikaa: heikkoa itseluottamusta, tarvetta kostaa vanhempien julma kohtelu jollekulle muulle tai mitä vain psyykkisiä ongelmia. Vai olenko väärässä? On masentavaa ajatella, että tarve kiusata olisi meihin jotenkin sisäänrakennettu psyykkinen ominaisuus, ja että sillä sosiaalisen yhteisön kannalta olisi jokin hyödyllinen funktio.



Mun mielestä se on yks paskanhailee vaikka kiusaamisessa olis kyse miten luonnollisesta käyttäytymisestä tahansa.

Ihminen on kulttuuriolento, ei mikään karussa luonnossa jolkottava petoeläin joka joutuu saalistamaan ruokansa sitä välillä saamatta ja nälissään nekin vaan tappelee, eivät kylläisinä.

Ihminen kulttuuriolentona ja isopäisenä älykkäänä kykenee tiedostamaan mm. yhteiskuntarauhan merkityksen. Tuotanto voi hyvin kun on hyvä infra ja vakaat olot. Bines sujuu ja voittoa tulee kun asiat on reilassa. Jos sitten rikkaat alkaakin rikastua ja köyhät köyhtyä niin että keskiluokka, joka kaiken aina etupäässä kustantaa, jos se kutistuu tai katoaa niin siinä on aina vaarana sisällissota ja se tarkoittaa sitä että koko systeemi voi romahtaa.

Elikkäs. Nykytietämyksellä ja ymmärryksellä voidaan nähdä miten tärkeää on pyrkiä tasa-arvoon. Siis siihen että kaikkia yksilöitä arvostetaan yhteiskunnassa yhtä paljon ihmisarvon kautta. Jopa niin että erivertaisuudestaan ja poikkeavuudestaan huolimatta tai juurikin siksi.

Tasa-arvo mahdollistaa myös erilaisten kykyprofiilien "esiin" tulon. toisin kuin petolaumassa, jossa kysyntää on vain tietyntyyppisille saalistajille ja saalistusapureille.

Ihmisen vertaaminen johonkin koiraeläimeen on kyllä sensortin kupla että ne jotka sillä ratsastavat joutavat suksia kuuseen miettimään kestävämpiä vertauksia.

Nykyihmisen mitassa, siis meikäläisittäin sosiaalisen kanssakäymisen kautta sivistyneen, johonkin alkelliseen elukkaan voidaan verrata jotain aivonsa juoneita tai muuten vajaaälyisiä joilla on vakavia sosiaalisia ongelmia ja lisäksi ongelmia oppia yhtään mitään.
Jos joku ihminen hyökkää oisen kimppuun hampaat irvessä niin kyllä se ihmisenä on mielipuoli. tjms.

Se mitä paikkulapset koulussa tekee, se pitää kyllä ymmärtää lasten käyttäytymiseksi. Lapset on lapsia ja vasta n. 18v. ihmisen katsotaan saavuttaneen aikuisiän jolloin voidaan asettaa vastuuseen. Toki jo 15v. monista teoistaan joutuu virallisestikin vastaamaan ja fiksut kasvattajat antaa sitä vastuuta lapselle sitämukaa kun ikää tulee.

Lasten puolesta vastaa aikuiset ja koulukiusaaminen on vanhempien ja opettajien ongelma ja vastuulla.

Minä oon istunut koulun johtokunnassa ja rampannut vanhempainilloissa. Tiedän ettei ne vanhemmat, joilla on paljon ongelmia, mm. päihde ja mielenterveysongelmia ilmaannu sinne ja useinhan ongelmaihmiset etsiytyy joko vertaistensa seuroihin tai erakoituu. Ei heihin oikein saa kontaktia.

Se koulu jonka johotkunnassa olin, se oli kuitenkin suht pieni ja toimiva ja oli todella vähän, vain yksittäistapauksia ne lasten vanhemmat, joihin ei saatu yhteyttä muta mualla, isommissa kouluissa tuon sortin ongelmat voi olla suuria.
Etenkin jos on joku lähiö, missä asuu paljon työttömiä, päihdeongelmaisia, mielenterveysongelmaisia, sellaisissa voi olla aika hurjaa.

Englannissahan työttömyys on paikkapaikoin todella suurta. muuallakin toki mutta siellä onneks tehdään paljon dokkarityyppisiä ohjelmia joissa epäkohtia tuodaan esiin.

Minä oon oman lapseni kohdalla pyrkinyt valkkaamaan kouluiksi pienempiä yksiköitä sitämukaa kun on muutettu. Mutta onhan se uuteen kouluunkin meno aina riski ja yks tapaus oli kun muutettiin itäsuomessa isoon lähiöön, Joensuun Rantakylään nin siellä oli melkoinen souvi että sain lapsen kaveripiirin synkkaamaan. Alussa oli paljon kiusaamista, erityisesti kyllä asuintalossa, jossa oli parikin adhd tyyppistä energiapakkausta ja isompi oli olevinaan pihapiirin jengipomo. Sen likan kun sain kesytettyä niin siten alkoikin sujua oikein hyvin. Seuraavaksi pettikin sitten oma pää muista syistä.. Tavallaan siinäkin oli kyse pohjimmiltaan siitä ettei minun ollut helppoa sopeutua ja vieraat hylkivätkin minua aikalailla vaikka sitten sainkin solmittua minäkin yhden oikein hyvän ystävyyssuhteen.

Yksikin hyvä ihmissuhde kantaa pitkälle.
On tärkeää lapsenakin että on ees yks joka kuuntelee ja jonka kanssa voi puolittaa suruja ja jakaa iloja.

Ikinä ei muuten ole liian myöhäistä.
Vanhemmiten on ehkä hankalampaa solmia uusia suhteita.. tai sitten ei. Jännittäminen yms. voi vähentyä ja itsellisenä kun saa harrastaa mitä lystää, voi itse valita asuinpaikkansa työpaikkansa jne. niin se tekee aikuisesta vapaamman.
Lapsena olohan on tavallaan vankina loa.
Surku tietenkin niitä väliinputoojia jotka syntyy siihen lähiöön johon voi juuttua sosiaalisten suhteiden kautta ja olla teini-iässä joku liimanhaistelija. Oon minä nuorempana sellaistenkin ongelmia koittanut ratkoa. Rankkaa oli.

Ihmishierarkiat on mutta ihmisillä on ihan toisenlaiset mahdollisuudet ratkoa ongelmia kuin yksinkertaista elämää elävillä villipedoilla.
Tietenkin niillä jotka on saaneet valtaa.
Nehän vastuussa on ja ihminen on moraalinenkin olento.
Moraalittomuudesta joutuu oikeuteen jne.

Vierailija
Heksu
Koulukiusattuna nämät elämän realiteetit on vaan joutunut nielemään. Kaikki yksilöt eivät vaan ole "tarkoitettuja" lisääntymään ja menestymään.

Pikkupoikana monet luontodokumentit oli aika karua katottavaa.




Joltakin sitä meikäläinen on kyllä säästynyt kun ei ollut alussa telkkaria ja kun se tuotiin meille kun olin n. 7v. siitä mustavalkoversiosta näkyi vanhoja.. tai ei ne silloin olleet mitään vanhoja Suomi - Filmejä, Fakiiri Grunblom; suolaa suolaa enemmän suolaa.. , jotain John Weismyllerin Tarzanleffoja..

Kaikki kuin satua ja minä elin satuja pääni sisällä onnellisen tietämttömänä maailman pahuudesta, villieläimistä, yms. Pelkäsin kyllä ihan hirveesti vaikka mitä ja syystäkin. Juoksin välillä henkeni kaupalla pakoon niin ihmisiä kuin kotieläimiä mutta tietömääräni oli niin rajattu että oli varaa uneksia vaikka mitä. Sain kuvitella paljon kun en tiennyt ja kuvittelin ihanuuksia.

Ennen kouluikää elin aika eroakkona ja koulussakin sooloilin omiani..
Mulla on yhä unelmani vaikka ne ei aina enää ole helposti tavoitettavia mutta kyllä mä niihin otteen saan.
En tiä onko tämä ikääntyminenkin tavallaan "siunaus" kun on ylittänyt "maagisen" 50v. niin saa ruveta aina vaan enemmän rapistuvana kuseksiin kultareunoja muistoihinsa. On parempi muistaa kivoja tapahtumia kun lapsuus ja nuoruus on mennyt kamalien ongelmien kanssa painiessa, etenkin se aika kun muutti omilleen, meni työelämään ja piti omaa perhettä miettiä jne. ja minullahan silläkohtaa kävi mahdollismman huonosti mutta en siinäkän kauaa "tulessa maannut" ja tolpilleni oon noussut vaikka mistä. En kyllä ees tajua millä "lihaksilla"? Tämmönen akanplanttu ja päässä vikaa vikaa vikaa..

Ehkä se on se luova hulluus? Sopivasti irti realiteeteista, sinisilmäistä hölmöyttä yhdisteltynä vilkkaaseen mielikuvitukseen yms.
Taide tai mitä se nyt sitten lie, nysväämistä, käsitöitä, lukemista, kirjoittamista, filosofointia, tarinointia. Ne on selviytymiskeinoja.

Mielikuvituksettomat ihmiset on jotenkin surullinen juttu..
Ittelläkin kun välillä iskee ajoittain sellainen ettei keksi oikein mitään, ei saa mitään alulle ja "lyö tyhjää" niin se on kurjaa.
Joskus sellaisen aiheuttaa liian pitkä yksinolo.
Sitten ei auta kuin pakottaa itsensä ovesta pihalle. Onneks on puhelimet ja sitten pääsee johonkin, vaikka kaljalle jonkun kanssa, kylään tai voi pyytää luokseen kavereita.

Niitä lasten vanhempia olen ihmetellyt jotka on laittaneet niin hienoja koteja ettei lapset saa viedä kotiin kavereitaaan. Lapset ei saa siellä koona tehdä mitään ettei se hieno koti sotkuunnu eikä mitään hajoo tms. Ne vanhemmat sais viedä johonkin ripitettäväksi ja uudelleenohjelmoitaviksi. Mielisarasta sekin mielestäni että kiintyy vaan tavaraan ja omat lapset on kuin esineitä joita ohjelmoidaan käyttäytymään vaan kiltisti. Semmosesta voi hyvinkin tulla sitten se jolla katkeaa pinna, eikä sunkaan niistä rasavilleitä joilla on rohkeutta rikkoa ja kokeilla missä rajat kulkee.
Alistettu lapsi on yks maailman surullisin ilmiö.

Vaikka mun lapsuudessa raamatunlukun yms. oli painajaista niin jeesusmyyttiä ihailin kun se kutsui lapsi luokseen. Heikäläiselläkin oli rooleja mun unelmaleikeissä joita kuvittelin.

Voipi olla että autistisuudesta on lapelle jopa hyötyä.
Vaikka oireistoon liittyy paljon huonoja puolia niin autistin on helppoa olla yksin jos on mahdollisuus viilettää mielikuvituksen avulla vapaasti, siis ihan mielipuolisestikin välillä ja sehän käy jos ei ole muita häiriköimässä.
Lisäähän se sitten yksinäisyyttä ja sitä että voi joutua laumassa tampatuksi ja tumpatuksia mutta toisaalta jos kykenee asettumaan älyllisesti niitten ääliöitten yläpuolelle niin niitähän voi jopa sääliä kun ne on niin surkeita. Mokomat alffat tai niitten ahterin nuolijat. Kerjäläiset.

En minä ihmisenä ole kuitenkaan joutunut missään mettänreunassa kyttäämän jotain haaskaa että pääsis nälkintyneenä sinne kaluamaan peloissaan että joku tulee kaluamaan minua.

Ihmisalffat on kyllä niitä kaikkein fiksuimpia ja mukavimpia.

Kiusaajat on "omegoja".

Vierailija
Pönni

Se mitä paikkulapset koulussa tekee, se pitää kyllä ymmärtää lasten käyttäytymiseksi. Lapset on lapsia ja vasta n. 18v. ihmisen katsotaan saavuttaneen aikuisiän jolloin voidaan asettaa vastuuseen. Toki jo 15v. monista teoistaan joutuu virallisestikin vastaamaan ja fiksut kasvattajat antaa sitä vastuuta lapselle sitämukaa kun ikää tulee.



Vähättelet mielestäni pelottavasti pienten lasten keskinäistä kiusaamista käytöksenä, joka pitää vain ymmärtää. Nahistelu ei ole kiusaamista, mutta lastentarhanopettaja tuttuni sanoo, että jo esikouluikäiset kykenevät järjestelmälliseen kiusaamiseen. Verbaalisia ja fyysisiä välineitä on vähemmän, mutta niitä on riittävästi, jotta muutama lapsi saa yhden mielen todella pahaksi. Koska kiusaaminen ei vielä ole kovin hienostunutta, se onneksi huomataan ja siihen on helpompi puuttua.

Mitä tulee ala-asteikäisiin, kiusaaminen on jo paljon pahempaa ja pahenee kun ikää karttuu. Kiusaajassa on mielestäni aina vikaa ja kiusaamista ei saa koskaan hyväksyä vain lapsille ominaisena käytöksenä.

Luet muuten tekstiäni kuin piru raamattua. Koetin tuoda esiin, että toivon ihmisten käyttäytyvän eri tavalla kuin susilauman. Välistä vain ei voi välttyä vaikutelmalta, että käyttäydymme silti.

Vierailija
Pönni
Se mitä paikkulapset koulussa tekee, se pitää kyllä ymmärtää lasten käyttäytymiseksi. Lapset on lapsia ja vasta n. 18v. ihmisen katsotaan saavuttaneen aikuisiän jolloin voidaan asettaa vastuuseen. Toki jo 15v. monista teoistaan joutuu virallisestikin vastaamaan ja fiksut kasvattajat antaa sitä vastuuta lapselle sitämukaa kun ikää tulee.

Jatkuu:
Lasten puolesta vastaa aikuiset ja koulukiusaaminen on vanhempien ja opettajien ongelma ja vastuulla.



Suggestion
Vähättelet mielestäni pelottavasti pienten lasten keskinäistä kiusaamista käytöksenä, joka pitää vain ymmärtää. Nahistelu ei ole kiusaamista, mutta lastentarhanopettaja tuttuni sanoo, että jo esikouluikäiset kykenevät järjestelmälliseen kiusaamiseen. Verbaalisia ja fyysisiä välineitä on vähemmän, mutta niitä on riittävästi, jotta muutama lapsi saa yhden mielen todella pahaksi. Koska kiusaaminen ei vielä ole kovin hienostunutta, se onneksi huomataan ja siihen on helpompi puuttua.

Mitä tulee ala-asteikäisiin, kiusaaminen on jo paljon pahempaa ja pahenee kun ikää karttuu. Kiusaajassa on mielestäni aina vikaa ja kiusaamista ei saa koskaan hyväksyä vain lapsille ominaisena käytöksenä.




Empäs vähättele.
Minä en ehkä tiedä siitä ja siksi en osaa ymmärtää kun oon kouluni käynyt jo vusikymmenet sitten ja paljon on ehtinyt tapahtua mutta en todellakaan vähättele kun oon väkivallan suhteen totaalikiellon kannattaja.
Ei fyysistä eikä henkistä.

Oon mä oman lapseni kohdalla siihen törmännyt että häntä kiusattiin välillä mutta yleensä hän pärjäsi.

Minähän olen itte aspergeroireinen ja poikeavana mua on yritetty kiusata vaikka miten. En oikein ymmärrä miten mun kirjoituksista voi saada kiusaamismyönteisen käsityksen?
Oon sikstoisekseen täälläkin aihetta vatvonut jo, löytyy haulla.

Luet muuten tekstiäni kuin piru raamattua. Koetin tuoda esiin, että toivon ihmisten käyttäytyvän eri tavalla kuin susilauman. Välistä vain ei voi välttyä vaikutelmalta, että käyttäydymme silti.



Sinä olet nyt ymmärtänyt väärin. Oon ehkä taas itte ollut huolimaton? Olen lainannut sinun kirjoittamaasi ja lähtenyt siitä pohtimaan tarkoittamatta sinua.
Tältä pohjalta on vaikeeta tehdä pitkälle meneviä johtopäättelyitä:
Tuli vain mieleen, onko ihmisyhteisöissäkin omega-yksilöitä?



En puhu kiusaajina keistään tässä ketjussa kirjoittaneista enkä puolla kiusaamista enkä kiusaajia.
Mutta meen pois tästä kun koet mut häiriköksi. Ei mua kiinnosta nyt riidellä kenekään kanssa. Kiitos ja näkemiin.

Vierailija
Pönni

Ihminen on kulttuuriolento, ei mikään karussa luonnossa jolkottava petoeläin joka joutuu saalistamaan ruokansa sitä välillä saamatta ja nälissään nekin vaan tappelee, eivät kylläisinä.



Ja silti ihmiset käyttäytyvät useammin petoeläimen kuin kulttuuriolennon tavoin. Olisiko tässä ristiriita?

Vierailija
Dark Shade
Pönni
Ihminen on kulttuuriolento, ei mikään karussa luonnossa jolkottava petoeläin joka joutuu saalistamaan ruokansa sitä välillä saamatta ja nälissään nekin vaan tappelee, eivät kylläisinä.

Ja silti ihmiset käyttäytyvät useammin petoeläimen kuin kulttuuriolennon tavoin. Olisiko tässä ristiriita?



Useimmin?
Eikö ennemminkin niin että yleensä ihmiset toimivat laumassa sosiaalisesti huomioiden muidenkin kuin oman etunsa. Samoin se on muillakin laumaeläimillä jotka eivät pärjää ilman sosiaalisia verkostojaan, sitä sosioekonomista perustaa, jolle rakentuu inhimillinen, nimenomaanm ihmismäinen hyvinvointi.

Ei ihmistä voi erakkona elävään petoon verrata. Karhut kait on eniten erakkoja? Kissapedoilla on tapana saalistaa yhdessä, susilla myös ja yhteistyö edellyttää yhteiset säännöt, moraalin, yms. ja siitä tulee se kulttuuri.

Nisäkkäillä lisääntymiseen liittyy poikasista huolehtiminen ja sitäkautta sosiaalisia suhteita solmiutuu niin että sitten kiinnostaa jälkeläisten puolisot, heidän jälkeläisensä, suku jne. Ihmisillähän tuollainen johtaa monimutkaisiin verkostoihin. Ei niissä itsekeskeisyydestä ja itsekkyydestä välttämättä ole hyötyä lainkaan.

Kovin tapauskohtaista millaiset persoonallisuudet mitenkin sopeutuu.
Sen tiedän kyllä miten omat verrokit autisminkirjoisten taholla kokee usein itsensä muiden hylkimiksi, ties mitä. fakta on kuitenkin että meikäläisiä on marginaalinen osa kaikista ihmisistä ja valtaväestö muodostuu neurologisesti tyypillisistä verrattuna poikkeaviin, muihinkin kuin meihin. Simppeli syy kait se että terveessä päässä asiat järjestyy lunkimmin, elämä sujuu tasaisemmin ja sosiaaliset ajautuu helpommin yhteen, pariutuvat, savat jälkeläisiä.

Voihan se toki niin olla että kaikilla nisäkkäillä on omat adhd, autisti, yms. tyyppinsä ja niistä tulee sitten niitä valtaväestön sylkykuppeja, laumahierarkian pahnanpohjimmaisia, etenkin sosiaalisesti ongelmoivista autisminkirjoisista..
Mutta ei taida mitenkään automaattisesti aina niin mennä ja ihmisistä puhuttaessa meillä on kuitenkin ihan erilaiset mahdollisuudet keskinäiseen yhteistyöhön kuin ns. villissä luonnossa yksinkertaista ja usein hyvinkin askeettista ja julmaa elämää viettävillä eläimillä.

Hittolainen! Osataan kirjoittaa ja lukea. Kuinka monet eläimet voi siirtää valtavia tietomääriä toinen toisilleen kirjoittamalla teoreettisisia hypoteeseja, arveluja, teorioita.. osallistua kehittäviin väittelyihin, laajentaa tietämystään ja ymmärrystään kuin myös sitäkautta kyetä luomaan jotakin uutta kekseliäästi, jne. jne. jne.

Tyytymättömyys olevaan ei ole kaikkien ongelma. Se voi olla pienen marginaaliryhmän ongelma, tai sitten se vaan näkyy ja kuuluu enemmän kuin tyytyväisyys.
Valtaosan aikaansa ihminen lie tyytyväinen johonkin ellei elä jossakin totaalisessa puutteessa ja kurjuudessa. Kylläisenä, levänneenä, ystäviensä tukemana, jne.
Tietenkin yhteen vuorokauteen jo voi mahtua monta tunnetilaa ilosta suruun, tyytyväisyyden ja tyytymättömyyden vaihtelua mutta kun ihminen on sosiaalisesti verkottuva niin sosiaalisesti ongelmaisimmat kait on eniten tyytymättömiä ja he siis ajautuvat myös niihin omega-suden rooleihin.

Ellei sitten ole niin että jaottelu tapahtuukin kongnitiivisen lahjakkuuden kautta ja kun älykkyydestä on inhimillisesti valtava hyöty niin siinä ei sit vaikuta se onko älykkö sosiaalisesti taitava ja niin sinne omega-asemaan voi ajautua periaatteessa kuka tahansa joka osuu kohdalle silloin kun joku öykkäri on paikalla.
Ja öykkärit kuten hyvin tiedämme, heidät luokitellaan meidän kulttuurissamme b-ryhmään.

Jossain pienissä ympyröissä, perhepiirissä, työpaikalla, harrastusryhmässä voi olla tapauskohtaisesti asiat päin persettä mutta siitä vaan sitten laatimaan kirjelmää jonnekin päin, etsimään oikeutta, reiluutta, inhimillisyyyden tarjomaa hyvää.

Minun on vaikeaa uskoa etteikö vaaka kallistu inhimillisesti humaaniin yhteistyöhön ja ne petomaisuudet on se pieni osa kokonaisuudesta.
Uhreille se voi tietenkin olla koko elämä.
Tottakai mä sen tiedän kun oon elänyt väkivaltaisessa parisuhteessakin. Parhaansa puolesta joutuu joskus taistelemaan mutta en mä ole assiudestani huolimatta joutunut tekemään sitäkään yksin.
Itsestäkin se on paljon kiinni miten antaa kohdella itseään.
Jotkut on marttyyreitä jotka uhriutuu kun ovat sellaisen selviytymiskeinokseen jostakin syystä saaneet.

Inhimillisesti meillä on kuitenkin näitä keinoja kosolti selvitellä ongelmia..
Minua ei kukaan voi vakuuttaa omalla kyynisyydellään. Ei osu eikä uppoo.

Wiisas
Seuraa 
Viestejä3197
Liittynyt22.11.2007
totinen
Suggestion
Mainitussa dokumentissa tuotiin esiin, että omega-yksilön olemassaolo on tarpeellinen lauman sisäisten sosiaalisten jännitteiden purkajana. Mikä sitten voisi olla esimerkiksi koulukiusaamisen funktio?

Vallan saaminen, aivan kuten susipopulaatiossa.

Laumassa täytyy olla valtajärjestys, jotta se pystyy toimimaan. Ei tämä minusta vaadi aina kiusaamisista. Saahan toisaalta näin myös se kaikkein surkein lauman suojan ja elannon. Ei pystyisi itse ruokaansa hankkimaan ja nyt laumassa saa syödä, mitä muilta jää. Mitä tasa-arvoisempi lauma on, sitä parempi elämä on myös sillä ala-arvoisemmalla. Sudella varmaan ankeaa, mutta esim. sekatiaisparvea olen vahtinut ja se on aika tasa-arvoinen vaikka selkeän nokkimisjärjestyksen näkee heti.

"kyllä kaikki vielä iloksi muuttuu"

Sivut

Uusimmat

Suosituimmat