Kauneimmat joulumuistonna !

Seuraa 
Viestejä9177
Liittynyt2.4.2005

Joo mie ainaki muistan joulusta paljoki kaunista.

Se mejän naapurissa asu yks akka joka oli helekatin hyvä leipomhan. Se ämmi ruukas leipoa kokonaisen päivän , näin joulunalusviikoilla.
Sitte se kailotti porthailla meille sikijöille: tulkaappaa ottamhan pullaa ja maitoa. No mehän menimmä, talon kakarat ja mieki naapuri penikka.
Ko oli nielty nisut ja maijjot se ämmi sano: lähtekääppä viemhän nisuja Kallellekki.
Se Kalle oli yksinäinen ukko vähä eempänä, yksin asu pikku kämpässään, ja tallissa oli hevonen ja pirtin loukossa makas koira.

Se ämmi laitto pärekorhin nisuja , leetoja , piparkakkoja ja
semmosija ymmyrkäisijä pikkupullija, ja ruutunen pyheliina peitoksi. Lähtekääppä viemhän nämä nisut Kallelle, sille tuskin kukhan laittaa joulua.

Eikä se ollu ensikerta, me olimma vienhet nisuja Kallelle jo useana jouluna.Niimpä tarvoimma paksussa kinoksessa
kinttupolkuva Kallen mökille.
Koputimma ovelle, sisältä kuulu joku mörähys,niimpä
kopusimma porstuvhan ja harjalla puhistimma enimmät lumet kengistä.
Pirtti oli pieni ja hämärä , piisivalkea palo nurkassa, ja pöyvällä nokinen öljylamppu yritteli taistella piisivalkejan luomia varjoa vasthan. Niin että oli tunnelmaa.

Ka taasko ne pojat tulit, päivää, tokasi Kalle.
Tulkaappa istumhan !
Istuima hiljaisina höyläämättömästä lankusta kyhätylle penkille,joka oli kulunu ja patinoitunu kaunhin ruskeaksi, tässä olis taas näitä nisuja.
Jaa panhampa kahvi kiehumhan ko nisujaki on.

Kalle ähräs piisin eessä ja pani sinne muutaman tervaskannosta lohkastun palasen, nokisen lommoilla olevan pannun pani kiehumhan kolmijalalle.

Jaa ettäkö taas sitte toitta nisuja joululahjaksi ?
Kiitos !

Tiijättäkö että ennen mie ruukaisn pyytää riekkoja ansoilla ?
Mulla menit ansajotokset tästä alas joki vartta aina tuonne puuromukhan saakka.
Mie ruukasin hihtaa jotosta, ja ainako oli riekko elävänä ansassa löysäsin ansan kaulasta ja panin silmukan jalkhoin.
Kuotasin sen riekon tuppivyöhön koivista roikkumhan, ja ennääkö ei tuppivyöhön mahtunu niin johonki repun viinekheshen sitasin .
Jotoksen päähänku pääsin oli eläviä riekkoja kymmenijä, sunhan mie viittiny hihtaa takasin , mie lensin takasin.

Miten maka mie ? Mie isompana uskalsin kysyä.
No mie vähäsen röpähytin niitä eläviä riekkoja ja nekku alko röpistelemhän se se mie kohosin niitten matkassa ilmhan.
Tiijättähän te ko kymmenijä riekkoja lentää räpisteli, mikkä tuppivyössä , mikkä repun remmeissä.

Seku mie niitä vain käsillä ohjailin , niin sitä tulthin ilmaskeskissä kotia ko lentokonhella.
Tuossa jokitörmällä aloin vääntelemhän niskoja nurin riekoilta, heitethin röpistelemästä. Niin mie laskin sievästi ja tasasesti ko lentokone, ja viiminen ko lakkas röpistelemästä olin jo maassa, ja huilasin vauhilla tuohon porraspäähän, ei
sitä takasin juuri koskhan tarvinnu hihtaa.

Ryystimmä kahvia , ja kastoimma pulla kahvissa. Soli herkkuva ,jota siihenaikhan ei penikoille kotona annettu.

Niin että semmosen tarinan se Kalle silläkertaa anto meille joululahjaksi.
Tuosta on jäänhet kaunhit muistot, niin Kallesta ko naapurin Ämmistäki. Ei semmosia ihmisiä ennää ole.

Kommentit (8)

Vierailija
Aslak
Saatta tekki tähän kirjottaa , jos jouluistanne ees jotaki muistatta !

Minä en kirjoita. Juolusta kuulee jo muutenkin liikaa.

Vierailija
anomalia
Minä en kirjoita.

Elä mökötä. Muistahan sen kun se yks ukkeli naulattiin puuhun kiinni. Se se olj joulu se.

Vierailija

Aslakin kaunis joulumuisto oli todella kaunis joulumuisto.

Omani on varmaan se, kun viimeinen joulu ukin ja mummin kanssa vietettiin suvun kesken kartanollamme Lapissa. En muista, mitä sain lahjaksi, sen sijaan muistan hämyisän kynttilöillä valaistun maalaistalon pirtin ja tuuhean joulukuusen, jota punaiset joulupallot, joulutähti ja suomenliput somistivat. Ukki ja mummikin jouluiloisia olivat lastenlastensa ympäröimänä, vaikka huolta oli terveydestä. Seuraavan vuoden aikana ukki kuoli eturauhassyöpään ja mummi nukkui pois.

EDIT1: Tämän ketjun voisi kyllä mielestäni nostaa joulun kunniaksi tuonne tiedeaiheiden joukkoon.

Aslak
Seuraa 
Viestejä9177
Liittynyt2.4.2005

Vaikka ylhens sillon 60 luvun alkupuolella, ne joulut olit köyhiä, niin sitäki enempi niissä jouluissa oli tunnelmaa.

Meillä kokkointu koko suku isoisän, ja isoäitin mökille.
Joulupuuro oli makeaa, ja torttukahvit sun muut nisut päälle.
Met penikat tietenki ootimma vesi kielellä joululahjoja.
Ei ne ylhensä mithän kalhiita olhet, sukkia suklaata karkkipussi
alusvaatekerrasto, tai se suurin toive joku hyvä kirja.
Kirjan osti lahjaksi ylhensä isä, muut ei tuommosta hoksanhet.

Joululauluja meillä ei laulettu, vaikka muusikoita oliki pirtti
puolilhans. Harvoin oli kinkkua, mutta joskus sentään, myös lipeäkallaa oli toisinhans.

Mutta se joulumieli se oli ylhens korkealla,sehän se oli kaikkein tärkeintä.
No sitte isompana ko mieki olin jo ruottissa ja rahaa oliko roskaavaan..

Sillon sitä ostethin jos mitä, mutta joulumieli oli jotensaki mennyttä. Ties mikä oli syynä ?
Oli kinkkua pöyvässä , lohta ja muitaki herkkuja, mutta ei joulut sen jälkeen ole olleet entisenkaltasia, se jokin niistä on puuttunut.

Uusimmat

Suosituimmat