Seuraa 
Viestejä45973

Voisiko fotonin, s.m aaltojen lukumäärän laskea elektronin hypätessä atomissa kuorelta toiselle? Onko kenelläkään tietoa? Kotisivullani: http://www.penttiha.nettisivu.org/ajatuksia atomista , yritän hahmotella jonkinlaista ymmärrettävää mallia tapahtumasta.

  • ylös 0
  • alas 0

Sivut

Kommentit (126)

Heksu
Seuraa 
Viestejä5463

Ajatuksesi näyttävät perustuvan siihen mielikuvaan, että elektroni kiertää atomiydintä ympyräradalla, kuten planeetat aurinkoa. Sehän ei käsittääkseni pidä alkuunkaan paikkaansa.

visti
Seuraa 
Viestejä6331
penttih
Voisiko fotonin, s.m aaltojen lukumäärän laskea elektronin hypätessä atomissa kuorelta toiselle? Onko kenelläkään tietoa? Kotisivullani: http://www.penttiha.nettisivu.org/ajatuksia atomista , yritän hahmotella jonkinlaista ymmärrettävää mallia tapahtumasta.



Elektronin pudotessa alempaan energiatilaan syntyy yksi fotoni.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
rka1
Seuraa 
Viestejä39
Heksu
Ajatuksesi näyttävät perustuvan siihen mielikuvaan, että elektroni kiertää atomiydintä ympyräradalla, kuten planeetat aurinkoa. Sehän ei käsittääkseni pidä alkuunkaan paikkaansa.



Mitä tuosta elekronin liikkeestä sitten tiedetään?
Jos se ei ole ympyrärata, niin mikä se on?

petsku
Seuraa 
Viestejä1473
rka1
Mitä tuosta elekronin liikkeestä sitten tiedetään?
Jos se ei ole ympyrärata, niin mikä se on?

Taitaa olla kvanttilukujen määräämä kolmiulotteinen aaltofunktio. Eräänlainen todennäköisyystiheys-pilvi ytimen ympärillä. Elektronille ei siis ole määritettävissä mitään tarkkaa kulkurataa, vaan sen tiedetään löytyvän tietyllä todennäköisyydellä tietyltä sijainnilta ytimen ympäriltä. Elektronit taisivat kiertää atomiydintä about 0,1c-vauhdilla, ja kun niitä on niin p*rkeleesti kieppumassa siellä, niin varmaa on, että hylkimisvoimillaan sotkevat toistensa kulkureitit ja "tarkan" käsittelyn on tapahduttava tilasto- ja todennäköisyyslaskennan keinoin.

Neutroni
Seuraa 
Viestejä36967

Sekoitat kaksi teoreettisilta lähtökohdiltaan hyvin erilaista sähkömagnetismin teoriaa. Fotonit kuuluvat kvanttisähködynamiikan piiriin, kun taas sähkömagneettiset aallot klassiseen sähkömagnetismiin. Tuollaisenaan kysymys on siis mieletön.

kfa
Seuraa 
Viestejä2517
penttih
Voisiko fotonin, s.m aaltojen lukumäärän laskea elektronin hypätessä atomissa kuorelta toiselle?

Jos englanninkieli on hallinnassa niin sinun kannattaisi käydä kuuntelemassa Richard Feynmannin luennot fotonista.

http://www.vega.org.uk/video/subseries/8

Jos muuta et luennoista kuuntele niin katso edes ensimmäisen osan kohta 24:15 - 25:30, jossa Feynmann kommenoi luentojensa ymmärtämisongelmien erästä tiettyä kategoriaa. Karkeasti lyhennettynä ja mukaeltuna:

Luonto on monimutkainen ja sen käyttäytymistä kuvaavat säännöt (kvanttimekaniikka) voivat olla "maalaisjärjen" vastaisia. Jos et ole nykyiseen selitykseen valon ja aineen vuorovaikutuksesta (QED, kvanttielektrodynamiikka) tyytyväinen niin sinulla on täysi vapaus muuttaa johonkin toiseen universumiin, jonka luonnonlait ovat esitettävissä kauniin yksinkertaisessa muodossa. Täällä meidän maailmassamme asiat ovat niinkuin ne ovat eikä niitä voi esittää yksinkertaisina ja helppoina rautalankamalleina tekemättä väkivaltaa totuudelle.

Näihin ylläoleviin kommetteihin vastaisin seuraavasti. Yhden atomin malli yhdellä elektronilla ja kaukana muista atomirakenteista, niin elektronin radat ovat melko varmasti pyöreitä. Atomin ollessa osa molekyyliä ja ,tai jos atomilla on useita elektroneja kiertämässä sen ydintä niin jokaisen elektronin rata ympäri ytimen on monella mutkalla, de Broglin aalto.
Kotisivullani esitin yhden atomin ytimen käyristävän vetovoimallaan ympärillään olevan avaruuden kuvitellut suorat linjat ympyrän muotoon, silloin ei elektronin liike-energiaa kulu suunnanmuutokseen.
Kun atomin elektronilla on samalla ytimellä useita elektroneja niin näiden elektronien työntövoimat toisiin elektroneihin käyristävät entistä enemmän monimutkaisempaan muotoon. Tämä monimutkainen muoto muuttuu joka hetki kun naapurikuorien elektronien kiertoajat ovat erilaiset. Siitä seuraa että tällaisen esim. monielektronisen atomin elektronien kuviteltu avaruusviiva on käyristynyt erittäin monimutkaiseksi. Tämä vaihtuvasti mutkitteleva "avaruusviiva" on kuitenkin elektronille rata jossa se voi kulkea ilman että sen liike-energia vähenee. Näinkö syntyy elektroneille ”sallitut radat”?

Fotonin aaltoluku, aallon amplitudi ja taajuus ilmaisee sen energian, samalla selittää miksi (miten), energiat ovat kvanttiutuneet.
Energiapulssit siirtyvät esim. atomirakenteissa fotonien muodossa.Elektronihyppäys eri kuorilta toisille vaatii määrätynsuuruisen energiapaketin, fotonin energian. Eri kuorien väliset energiat ovat ikäänkuin standartisoituneet eri suuruisisiksi energiapaketeiksi.
Jonkin naapuriatomin elektronin hyppäys radalta toiselle synnyttää energiapulssisarjan, fotonin. Joka taas iskee ehkä naapuriatomin elektronin toiselle radalle j.n.e.

En osaa englannin kieltä, mutta en tarvitse enlantilaisen uskonvahvistustakaan. Hän on varmaan viisas mies alallaan mutta miksi aina viimeksi he pitävät ovea auki tuntemattomaan. Hän monimaailmatulkintaan ja moneen muuhun mielikuvitusmaailmaan. Eikö he vain voi sanoa että en ymmärrä tästä eteenpäin. Esitin kysymyksen erienergiaisten fotonien aaltojen lukumäärästä, jos joku matemaatikko tai fyysikko pystyy sellaisen antamaan niin se auttaa ainakin minua ymmärtämään asiaa vähän pitemmälle.

David
Seuraa 
Viestejä8877
kfa
Jos et ole nykyiseen selitykseen valon ja aineen vuorovaikutuksesta (QED, kvanttielektrodynamiikka) tyytyväinen niin sinulla on täysi vapaus muuttaa johonkin toiseen universumiin, jonka luonnonlait ovat esitettävissä kauniin yksinkertaisessa muodossa.

Muuttakoot itse, kun kerran on valmis niihin multiuniversumeihin uskomaan.

Itse uskon enemmän siihen että kentän virittyminen tapahtuu kaikkia esteettömiä reittejä, mutta varsinainen vuorovaikutus aineen kanssa tapahtuu vain todennäköisimpien mahdollisuuksien puitteissa.

Todellinen multiuniversumi taas edellyttäisi, että se varsinainen vuorovaikutuskin tapahtuisi kaikissa mahdollisissa paikoissa ja siihen minä taas en usko lainkaan.

Eri asia sitten on, että kentän virittyminen eri reittien kautta aiheuttaa tietyissä tapauksissa interferenssin. Näissä tapauksissa kentän virittymiselle ei ole olemassa yhtä ainoaa todennäköisintä väylää. Esim. kaksoisrakokokeessa rakojen välimatka on niin pieni, että virittyminen muodostuu samanarvoisena molempien rakojen kautta. Näin myös vuorovaikutustapahtuma aineellisen systeemin kanssa toteutuu samanarvoisena.

penttih
Voisiko fotonin, s.m aaltojen lukumäärän laskea elektronin hypätessä atomissa kuorelta toiselle? Onko kenelläkään tietoa? Kotisivullani: http://www.penttiha.nettisivu.org/ajatuksia atomista , yritän hahmotella jonkinlaista ymmärrettävää mallia tapahtumasta.



Jos tiedät tapahtuman keston ja lähtevän valon taajuuden niin aaltojen lukumäärä on kesto [s] x taajuus [hz].

Jos Youngin kaksoisrakokokeessa ammutaan valoa yksi kvantti kerrallaan rakojen kautta, elektronit muodostavat yksitellenkin tutun interferenssikuvion. Ongelma on se, miten yksitellen ammutut kvantit tietävät ryhmittyä kuvion mukaan, eikä kuvaavaamasi kaltainen toimintamekanismi selitä tätä sen enempää eikä vähempää.

Annan sinulle vinkin; keksi matemaattinen teoria siitä, mihin kohtaan ilmaisinkalvoa ammuttu valokvantti osuu, niin olet jo vahvoilla vesillä.

ps. täytynee kuitenkin mainita, että myös itselläni on käynyt tämänsuuntaisia ajatuksia mielessä, kylläkin siten, että kyseessä voisi olla neliulotteinen spiraali, ja interferenssi aiheutuisi hiukkasen supersymmetriarikosta plancin pituuden alapuolella. Matematiikka tähän on vaikeaa muodostaa, ja hommaa pitää lisäksi testata koejärjestelyllä, jossa on pallonmuotoinen hiukkasilmaisin, useita rakoja ja kvanttiemitteri... opiskelijalla ei varaa järjestää semmoista.

David
Seuraa 
Viestejä8877
leoric
Jos Youngin kaksoisrakokokeessa ammutaan valoa yksi kvantti kerrallaan rakojen kautta, elektronit muodostavat yksitellenkin tutun interferenssikuvion.

Totta, mutta silloinkin kyse on siitä miten se kenttä virittyy ja ohjaa hiukkasten kulkua. Todennäköisyys liittyy havaitun kuvion syntymiseen oleellisena osana tätä prosessia.

leoric
Ongelma on se, miten yksitellen ammutut kvantit tietävät ryhmittyä kuvion mukaan, eikä kuvaavaamasi kaltainen toimintamekanismi selitä tätä sen enempää eikä vähempää.
Selitys onkin se etteivät ne tiedä, kun kyse on vain todennäköisyysjakaumasta, se kenttä ei virittäydy absoluuttisen samalla tavoin joka kerta. Toisaalta hajonta ja toisaalta mahdollisuus virittyä eri reittien kautta aiheuttaa inteferenssikuvion muodostumisen.

leoric
Annan sinulle vinkin; keksi matemaattinen teoria siitä, mihin kohtaan ilmaisinkalvoa ammuttu valokvantti osuu, niin olet jo vahvoilla vesillä.

On melko todennäköistä, että se on mahdotonta, koska eri variaatioiden selvittäminen vaatisi mittauksia, jotka taas sotkisivat kenttävuorovaikutusten lähtö- ja/tai lopputilan.

Eli teoria jää väkisinkin enemmän tai vähemmän metafyysiselle tasolle. Käytettävissä on vain aihetodisteita. Ainoa tapa osoittaa olevansa oikealla tiellä olisi, jos pystyisi tuon kuvauksen perusteella ennustamaan jotain sellaista havaittavissa olevaa, jota ei ole vielä kokeiltu tai koettu.

Aihetta sivuten
http://www.ursa.fi/yhd/komeetta/esitelm ... lisuus.pdf

kfa
Seuraa 
Viestejä2517
Lyde
penttih
Voisiko fotonin, s.m aaltojen lukumäärän laskea elektronin hypätessä atomissa kuorelta toiselle? Onko kenelläkään tietoa? Kotisivullani: http://www.penttiha.nettisivu.org/ajatuksia atomista , yritän hahmotella jonkinlaista ymmärrettävää mallia tapahtumasta.



Jos tiedät tapahtuman keston ja lähtevän valon taajuuden niin aaltojen lukumäärä on kesto [s] x taajuus [hz].



Tässä tämänhetkinen (2008) fotonin "lyhyyden" ennätys:

http://www.physorg.com/news127049722.html

Yksittäisen fotonin sisältävä valopulssi on saatu puristettua pituudeltaan 65 femtosekunnin mittaiseksi. Tuossa ajassa valo kulkee noin 20 mikrometriä. Edellinen ennätys oli 50 kertaa pidempi.

Jos kyseessä olivat näkyvän valon fotonit niin esimerkiksi 532 nm aallonpituuksia tuohon 20 um pituiseen pulssiin mahtuisi luokkaa 40 kpl.

Monen fotonin pulsseilla on päästy pulssin pituudessa sadan attosekunnin suuruusluokkaan (röntgen, 100 eV). Mittaustekniikkaa löytyi jo vuonna 2006 siten, että näkyvän valon laserpulssin yksittäiset valoaallot olivat erotettavissa (resoluutio luokkaa 50 attosekuntia).

http://www.sciencedaily.com/releases/20 ... 081938.htm

Alkuperäiseen kysymykseen nämä eivät kuitenkaan vastaa. Tarkoittaakohan kysyjä tässä Heisenbergin epätarkkuusperiaatteen mukaista emittoituvan fotonin energian epätarkkuutta (energian ja elinajan epämääräisyys) ja siitä aiheutuvaa valoaallon spektrin leventymistä ja siitä aiheutuvaa valoaallon verhokäyrän muuttumista rajoitetun pituiseksi aaltopaketiksi?

Nykyisellään kuka tahansa kvanttimekaanista mallia valon käyttäytymiselle väsäävä joutuu perehtymään QED:hen, sillä se vastaa luonnon käyttäytymistä mittausten perusteella erittäin hyvin. Sen ohittaminen "epäesteettisenä" tai "vaikeasti käsitettävänä" ei ole perusteltua, ellei itsellä satu olemaan tarjota vieläkin paremmin mittaustuloksiin sopivaa mallia. Viimeksimainitussa tapauksessa kyseisellä henkilöllä Nobelin fysiikan palkinnon saaminen lähitulevaisuudessa on varma asia.

Mikäli omat matemaattiset taidot eivät riitä QED:n ymmärtämiseen niin on varsin todennäköistä, että sen tilalle tarjottavan teoriankaan luominen ei tule onnistumaan. Laadittaessa jotakin helpommin ymmärrettävää yksinkertaistettua mallia on aina muistettava, että sellaisen mallin varaan ei voi rakentaa uutta fysiikkaa vanhan tilalle.

penttih

En osaa englannin kieltä, [...]

Fysiikasta kiinnostuneen kannattaa ehdottomasti opetella vähintään englantia, jos kielitaitoa ei vielä ole. Tieteellisistä julkaisuista, oppikirjoista ja myös populaaritieteellisistä kirjoista ehdottomasti valtaosa on englanninkielisiä, joten kielitaidottomuus on kuin yrittäisi tihrustaa maailmaa pienen avaimenreiän läpi. Passiivisen eli kirjojen lukemiseen riittävän englannin kielen taidon hankkiminen on varsin helppoa. Jos intoa riittää opiskella fysiikkaa ja pohdiskella maailmankaikkeuden toimintamekanismeja niin kyllä intoa pitäisi löytyä myös opettelemaan sitä kieltä, jolla aiheesta kirjoitetaan.

kfa
Seuraa 
Viestejä2517
mk_
Yksittäisen fotonin sisältävä valopulssi

Sanoisin, että jossain mättää.

Kerropa siis missä.

Yksittäisiä fotoneita on tuotettu ja havaittu ennenkin. Jos keskimäärin yhden fotonin saaminen pulssiin kelpaa niin se on helppoa: Tuotetaan nopea laserpulssi ja vaimennetaan sitä kunnes jäljellä on keskimäärin yksi fotoni per pulssi. Tällöin osassa pulsseista ei ole yhtään fotonia ja joissakin voi olla useita.

Tässä oli kunnianhimoisemmat tavoitteet eli tarkoituksena oli tuottaa nimenomaan yhden fotonin sisältäviä pulsseja. Esimerkkejä:

"Quantum dot creates single photon source" 2005
http://nanotechweb.org/cws/article/tech/22379
"[...]. Toshiba’s quantum-dot emitter reliably generates single photons on demand when excited by short optical pulses."

"Single-photon and Entangled-pair sources"
https://www.stanford.edu/~sanaka/research/single.htm

"Ultra-Bright Single Photon Source Developed" 2007
http://www.sciencedaily.com/releases/20 ... 124847.htm

Yksittäisten fotonien havaitseminen on niinikään ollut mahdollista jo jonkin aikaa:

http://www.google.fi/#hl=en&source=hp&q ... gle+photon

kfa
Jos keskimäärin yhden fotonin saaminen pulssiin kelpaa niin se on helppoa: Tuotetaan nopea laserpulssi ja vaimennetaan sitä kunnes jäljellä on keskimäärin yksi fotoni per pulssi. Tällöin osassa pulsseista ei ole yhtään fotonia ja joissakin voi olla useita.

Tämä on parempi.
Edellisestä sai käsityksen, että pituuskontraktio oli menossa roskapönttöön.

Toki tässäkin jää ihmettelemään pulssia ilman ainuttakaan fotonia.

Olkoon keinu joka on sähköllä varattu.

Viritetään ko. värähtelijä vetämällä 45 asteen kulmaan.

Päästetään irti.

Kun keinu on keinunut 90 astetta se pysäytetään.

Olkoon keinun varauksen suuruus semmoinen että syntyi yksi fotoni.

Mikä on ko. fotonin

a: pituus
b: taajuus

Minä jo luulin että minä yksin vain olen "se" jolle kymmenen viisastakaan ei ehdi vastata, mutta sitten tuli jartsa kvanttineroutta ilmentävällä kysymyksellään joka käy kyllä yli minun hyvin venyvän ymmärrykseni.
Kuitenkin tuntien maalaisjärkeni rajoittuneisuuden annan niiden kymmenen toisenlaisen vastata kysymyksiisi.

Elektronien käyttäytymisen teoriat radio ja tv laitteissa olen olen oppinut jo -60 luvulla, ja suomenkielisistä oppikirjoista. Samat elektronit mistä nyt puhutaan tottelevat mainiosti klassillisen fysiikan teorioita myös suomen kielellä. Radioputki myös elektroniputkeksi sanottu toimii elektronien virtauksen, sähkön, voimakkuuden säätäjänä ja sähköisen signaalin vahvistajana. Tyhjiöputken katodia kuumennetaan n.s hehkuvirralla niin tuodun lämpöenergian johdosta katodimetallin pinnasta alkaa hyppiä irralleen elektroneja. Putken toisessa päässä on metallinen anodi jossa on suuri positiivinen jännite. Positiivinen jännite vetää irronneet elektronit heti itseensä sitä mukaan kun niitä irtoaa katodilta. Kun laitetaan tyhjiöputkeen katodin ja anodin välille metallinen verkkohila, jonka jännite laitetaan hiukan negatiiviseksi katodiin nähden niin elektronivirta lakkaa. Vaikka elektronit hyppelevät nytkin irti katodin pinnasta niin positiivinen anodijännite ei pysty vaikuttamaan negatiivisen ohjaushilaverkon läpi. Kun ohjaushilan negatiivista jännitettä säädetään niin paljon positiiviseen suuntaan että jotkut elektronit juuri pääsevät virtaamaan sen läpi anodille. Silloin pienellä jännitesignaalilla ohjaushilalla voidaan ohjata suuria elektronivirtoja katodin ja anodin välillä. Putki toimii vahvistimena. Samoin television kuvaputki toimii elektroneilla. Samoin elektronit lähtevät kuumennetusta katodista, ohjaushilalla säädetään elektronivirran voimakkuutta, kuvan kirkkausvaihtelu. Elektronisuihku pakotetaan jännitelinssillä yhtymään pisteeksi iskeytyessään kuvapinnan fosforiaineeseen, jossa se synnyttää valopisteen. Elektronisuihkua ohjataan myös muuttuvilla magneettikentillä ylös ja alas, oikealle ja vasemmalle. Olipa vanhoissa musta-valko tv:ssä magneetti kuvaputken kaulalla, ioniloukku, jolla estettiin negatiivisten ionien pääsy kuvapinnalle. Kuvaputken elektronitykki oli hieman vinossa asennossa ylöspäin osoittaen muutaman sentin päässä olevaan maatoitettuun peltilevyyn putken sisällä. Tämä järjestely oli sitä varten että kun katodilta irtosi myös tuhansia kertoja raskaampia negatiivisia ioneja jotka olisivat pian vaurioittaneet kuvapinnan forforiaineen. Suoja toimi niin että magneetti säädettiin kuvaputkella niin että se käänsi hieman vinosti tulevat kevyet elektronit kohti kuvapinnan keskustaa, mutta raskaat negatiiviset ionit eivät ehtineet kääntyä vaan törmäsivät suoraan maadoitettuun metallilevyyn.
Samojen elektronien kulku ja ohjailu puolijohteissa, mm. transistoreissa ja diodeissa. Kuinka esim. alkuaine pii puhdistetaan melkein sataprosenttisen puhtaaksi piiksi ja kuinka siitä tehdään positiivisia tai negatiivisia puolijohdekappaleita. Piipala jonka ainerakenteeseen on lisätty (saastutettu)hiukan sellaista alkuainetta niin että seoksen aineen hilarakenteeseen jää ikäänkuin aukkoja elektroneille, tyhjiä paikkoja. Tämä seospala on positiivistä puolijohdetta. Negatiivinen puolijohdepala tehdään seostamalla piihin hiukan sellaista alkuainetta niin että seoksen atomihilarakenteeseen jää ylimääräisiä elektroneja. Kuvitellaan nämä positiiviset ja negatiiviset puolijohdepalat sokeripalan muotoisiksi. Laitetaan pos. ja neg. pala tiiviisti yhteen niin syntyy yksi rajapinta , yksi puolijohdediodi. Elektronit voi kulkea vain yhteen suuntaan rajapinnan yli. Transistorissa laitetaan kolme palaa yhteen, syntyy kaksi rajapintaa, esim. p.n.p . Vahvistimena toimiessa ensimäisen rajapinnan,p.n,pieni jännitemuutos saa aikaan suuren elektronivirran muutoksen läpi koko systeemin.
Ainepalojen p:n ja n:n ainerakenne säilyy ennallaan käytön jälkeen, p:ssä on aukkoja elektroneille ja n:ssä on ylimääräisiä elektroneja. Elektronit tottelevat kuuliaisesti esim. ylläolevissa systeemeissä ihmisen ohjailua klassisen fysiikan teorioiden mukaan. Samoin koko maailman sähkövöimaverkoissa elektronit eivät juonittele sillä tavoin kuin jotkut kuvittelevat niiden tekevän kaksoisrakokokeessa.
Miten nämä samat elektronit voivat olla niin arkoja ja myöskin niin viisaita, ovelia, esim.kaksoisrakokokeessa niin kuin virallinen selitys kuuluu. Kotisivullani on kaksoisrakokokeen yksinkertainen ymmärrettävä selitys.
Ylläoleva kirjoitus siksi että olen lukenut nämä teoriat elektronien käyttäytymisestä ja ohjailusta suomalaisista kirjoista suomeksi. Näiden elektroniteorioiden avulla olen korjaillut radioita ja televisioita työkseni 60 luvulta lähtien. Elektronit ovat tavallaan kuuluneet minunkin työhöni joka työpäivä.
Minkä tähden näille samoille elektroneille ei saa yrittää löytää edes jonkinlaisia ymmärrettäviä käyttäytymistapoja kun ne ovat luonnollisessa ympäristössään, atomin elektroniverhona. Minkä tähden sitä, elektronia pitää käsitellä kuin p*kaa tikun nokassa kun sitä, elektronia käsitellään osana atomia?
Sen käsitän että kun kehitetään esim. uusia aineyhdistelmiä , lasketaan ja suunnitellaan puolijohteiden atomirakenteita, tiedemiehet käyttävät kvanttimekaniikan ja matematiikan tietoja hyväkseen. Energian kvanttiutuminenhan on atomitasolla selvä tosiasia. Kaikilla tasoilla, mutta Huygensin periaatteen huomioiden esim 50hz vaihtovirtalaskuissa sitä ei tarvitse huomioida että tämäkin on pohjimmiltaan aineen elektronien kvanttihyppyjen energiaa . Elekronihyppyjen kvanttiutuneet energiat summataan yhdeksi aaltorintamaksi , elektronihypyt muuttaa suuntaa 180 astetta, 50kertaa sekunnissa.
Vielä näistä ulkomaankielistä, kvanttikietoutumisesta tai teleportaatiosta, mitä hienoja nimityksiä näillä "huu haa" teorioilla onkaan. Veikko Huovinen kirjoitti aikoinaan siitä euroopan kulmalta missä näitä teorioita kehitellään. Hän sanoi että ne alueet ovat olleet kaikenlaisten hunnien sotatienä vuosisatojen ajan, niin että ei ole ihme että siellä joka toinen näkee näkyjä. Ehkä tämä lainaus jotenkin tekee ymmärrettäväksi heidän intonsa satuiluun. Uskottiinhan suomessakin ennen riihitontuihin ja tonttumaailmaan. Nyt on Muumit menossa.

Kvanttikietoutumiskokeissa he käyttävät koehiukkasina fotonin yhtä aaltoa. Sen "spiniä" , aallon polarisaatiosuuntaa, on helppo muuttaa erilaiseksi peileillä tai prismoilla. Taikurit ja silmänkääntäjät myös käyttävät mielellää "taikatempuissaan" peilejä apuna. Niillä saadaan toellisuus usein näyttämää yliluonnolliselta. En väitä että he tahallaan huijaisivat mutta kun on esim. monta peilikuvaa, oikea ja vasen on vaihtunut moneen kertaan, niin tulee inhimillinen erehdys. Heillä kun on vielä V. Huovisen kuvaama luonne niin he ehkä herkemmin uskoo kaikenlaiset normaalisti käsittämättömätkin kokeen tulokset.
Näistä kokeista en ole löytänyt suomalaisen tai ruotsalaisen tiedemiehen perinpohjaista selitystä tarkan piirustuksen kanssa suomeksi tai ruotsiksi, enkä sitä kyllä ihmettelekkään.

Vielä kysymys palstan aiheeseen liittyen: Hyppääkö elektroni atomin radalta toiselle samoinkuin ihminen voi hypätä ratapihalla rataparilta toiselle? Vai siirtyykö se spiraalia, jengan, muotoista rataa useiden kierrosten
( ehkä mutkaistenkin),aikana? Onko tietoa, tai mitä arvelette?

Kysymys aloittajalle. Oletat, että elektroni kiertää atomiydintä, joten sillä täytyy olla keskeiskiihtyvyyttä. Miksi se ei säteile kiertäessään ydintä, mutta säteilee "vaihtaessaan toiselle radalle"?

Sivut

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Suosituimmat