Olemmeko olemassa?

Seuraa 
Viestejä995
Liittynyt13.12.2009

Ajattelin avata keskustelu-urani tällä palstalla eksistentiaalisella kysymyksellä, jota on varmaankin käsitelty ennenkin eli olemmeko olemassa? Onko mitään vakavasti otettavaa todistetta siitä, että me ja maailmankaikkeus olemme oikeasti olemassa?

Ihminen ja aivot ovat kasa ainetta, jossa tapahtuu sähköfysiologiaisia toimintoja ja joista minuutemme sanotaan muodostuvan. Salaman mielestä olemme vain vesisäkki pellon keskellä. Siihen on helppo osua.

Kaikki saamamme tieto ympäröivästä atomien täyttämästä maailmasta on viitteellistä toisen käden tietoa, sen eteneminen aivoihimme on satunnaista, epätäydellistä ja hidasta, joten sekin havainto, jonka saamme omasta itsestämme on historiallisesti jo vanhentunut, saati sitten miljardien valovuosien päästä saapunut tieto. Jos universumi näyttää samanlaiselta, katsomme sitä mihin suuntaan tahansa, niin jos se tuossa suunnassa on 13,4 miljardia vuotta vanha ja näyttää samanikäiseltä vastakkaisella suunnalla, niin pitääkö laskea, että universumi on vähintään 26,8 miljardia vuotta vanha?

Se universumin muoto vielä: vain pallon pinnalla jokainen piste on yhtä keskellä kaikkea kuin muutkin pisteet ja kaikki näyttää samanlaiselta joka suuntaan.

Mutta mikä todistaa meidän oikeasti olevan olemassa juuri nyt?

Kommentit (8)

petsku
Seuraa 
Viestejä1473
Liittynyt6.6.2009

Mitenkäs tämä Descartesin "Cogito, ergo sum"... Haiskahtaa kehäpäätelmältä: "Ajattelen, siis olen, siis voin ajatella ja näinollen olen jne..."
Minkälaista kritiikkiä tälle on esitetty? Oma logiikan osaaminen on surkeaa.

jesper
Seuraa 
Viestejä622
Liittynyt4.3.2009
petsku
Mitenkäs tämä Descartesin "Cogito, ergo sum"... Haiskahtaa kehäpäätelmältä: "Ajattelen, siis olen, siis voin ajatella ja näinollen olen jne..."
Minkälaista kritiikkiä tälle on esitetty? Oma logiikan osaaminen on surkeaa.



Muistaakseni Russell tarkensi Descartesia:
"Ajattelen (koen), siis ajatukseni (kokemukseni) ovat olemassa."
Näin ymmärrettynä Descartesin lähtökohtaa ei voi kyseenalaistaa.

Heed not my earthly lot, for it hath little of earth in it.
- Edgar Allan Poe

Arkkimeedees
Seuraa 
Viestejä995
Liittynyt13.12.2009

Olemassaolon logiikkaan en ole minäkään niin tarkoin perehtynyt, mutta asian todistusvoimaisuutta voi lähteä tutkimaan kvanttitasolta, josta katsottuna ei voi nähdä, että jossain vaiheessa aine voi muuttua siinä mielessä orgaaniseksi, että se alkaa liikkua ihan omin päinsä ja muuttaa entropiaa järjestykseksi, jota sitten lopputulos kutsuu elämäksi ja alkaa tutkia aineen ja elämän olemusta. Havaitsemamme elämä ei ole kuin kuvittelemamme materian päätelmä omasta olemassaolostaan. Tiettyjen sähköimpulssien havaitsema ja tulkitsema "totuus" omasta itsestään, sekin vain toisen käden tietoa kuten totesin. On tietysti hyvä perusta olettaa, että olemme olemassa siinä viitekehyksessä, jonka aivomme luovat, vaikka emme voi tietää reaaliaikaista tilannetta. Olimme olemassa nanosekunti sitten, mutta entä just nyt? Mutta sekin vielä, että "olemmeko olemassa" oikeasti vai emme. Onko meitä kukaan aistimassa? Hehhee, saahan sitä ihmisen pähkäillä mitä huvittaa.

Vierailija

Ajattelen -> olen, mutta onko olen -> ajattelen.
Tunnen -> olen, mutta onko olen -> tunnen.
Olisiko koen enemmän sitten ajattelen vai tunnen suuntainen.

Ihminen tuntee ja eläimet ja ehkä kasvitkin.
Mistä ne tunteet on tulleet?
Mistä on elämä maapallolla tullut?
Maan tomusta?
Onko maapallo itsekin jonkinlainen tunteva asia? Voi olla, että ei. Voi olla, että on.

Kaikki tunteva maapallolla on kuitenkin (tietääkseni) osa Maata ja siis "Maasta tullut".

Äiti Maa?

Mielenkiintoista. Entäs sitten enkelit(tuli nyt tällainen mieleen), kun niistäkin puhutaan, voiko ihmisestä tulla enkeli?

Tai... Hitaammin... Onko enkeleitä olemassa?
Mikä on enemmistön mielipide? "Ehkä"?

CatCat - Enkeli
http://www.youtube.com/watch?v=9KNAztp_ynA

Joka tähtiä katselee
sitä enkeli suojelee
joka taivaita tähyää
sitä enkeli ymmärtää
Joka tuulelta kyselee
sille enkeli hymyilee
joka hetkeksi hiljentyy
sille enkeli ilmestyy

(http://en.wikipedia.org/wiki/Andrei_Rublev)

http://fi.wikipedia.org/wiki/Andrei_Rublev_(elokuva)
http://fi.wikipedia.org/wiki/Andrei_Rubljov

Barbaari
Seuraa 
Viestejä13621
Liittynyt4.10.2007

Olen itse pohtinut asiaa todennäköisyyksien kannalta, maailmankaikkeus on 13,7 miljardia vuotta vanha ja ihminen elää noin sata vuotta. On todella epätodennäköistä että saamme elää aikaa jossa siis olemme elossa ja keskustelemme asioista samanhenkisten kanssa.

Se että ajattelemme niin tekee sen että olemme olemassa. Tämä tila on ollut olemassa jokaisella sukupolvella aikojen alusta lähtien. Mikä tekee sen mahdolliseksi että aika-avaruuden ketjussa eletään juuri kyseistä silmänräpäystä? Onko kyse vain yhteensattumasta?

Oman epätodennäköisyytensä ja mahdottomuutensa tiedostaminen on yksi ihmeellisimmistä asioista. Jokainen täällä oleva olento on oma linkkinsä noin 4 miljardin vuoden ketjussa ja sen selviytymistaistelusta. Tavallaan voisi ajatella että se elämänlinja mikä yhdistää vanhemman ja lapsen on jatkunut yhtäjaksoisena siitä elämän synnystä asti vaikka monta läheltä piti tilannetta on siihen mahtunut.

Eräässä hautakivessä Italiassa luki seuraavaa tekstiä...

"Olin kerran mitä sinä olet, ja olen se millainen sinustakin tulee."

Aslak
Seuraa 
Viestejä9177
Liittynyt2.4.2005

En mie ainakhan ole olemassa.
Son vain kasa kaikenmaailman suolenpätkijä, luita ja muuta töhnää, jota sitte sanothan Aslakiksi.
Tai oikejasthan ko menhän syvemmälle , son vain kasa
soluja ja limmaa, ja siittä ethenpäin niin olhanki jo vain atomeja.

Ei mithän Aslakkia ole olemassa, son harhaa se, niinko materiaki ylhens, mitä son maka ?
Eikö nole sillä kiihyttimellä tutkinhet materijaa, ja tyhjän non siittäki vain löytänhet, joka kaikenlisäksi on siellä tai täällä,
mutta ylhens siellä sun täällä.

Paskat mulla ole ees ommaa tietosutta, seki tullee jo atomitasolta. Ja atomit tulevat maailmankaikkeuvesta, tai
ovat osa sitä. Niimpä tietosuuski joka ottan takana oletettavasti virtaa, sekhän ei ole ommaa, son kaikkeuven tietosuutta, en mie omista tietova enkä tietosuutta yksin.
Ja onko minulla ees tietosuutta ?
Vai olenko niinko ratijo, joka ottaa vasthan kaikkeuven tietolähetyksijä ?

Ihmisen sisällä huilaa sähkö, ja hermot toimivat sähkösesti, ja niitä hermopiuhoja piisaa. Ja jokku elimet ja hermokimput muistuttavat käämejä sun muita laitoksija joita vanhankansan ratijoissa oli sisällä.

Niin että on se mahollista , että olenki vasthanotin, joka
ottaa vasthan kaikkeuven tietoja, tai että olen vain osanen kaikkeuven kokonaisutta, siis olen kaikkeus ja en mitään.

Ymmärsittökö ???

Mie en ymmärrtäny, ko minuva ei ole olemassa, ja taas
alkuun.

Vierailija

Kaikki, mitä minä aisteillani havaitsen, täyttää hyvin oman määritelmäni olemassa olemiselle. Aloin joskus ajatella maailmankaikkeuden syytä, syntyä ja tarkoitusta ja nyrjäytin aivoni. Nyt olen tällainen pragmaatikko.

Uusimmat

Suosituimmat