Vuoden 1922 asevelvollisuulaki ja H. Ylikangas

Seuraa 
Viestejä45973
Liittynyt3.9.2015

Professori Heikki Ylikankaan käydessä omaa taisteluaan tyylimyllyjä vastaan on syytä vilkaista mikä johti hänen katastrofiinsa.

http://www.tapionurminen.fi/2008/10/24/ ... karsintaa/

Heikki Ylikangas:

"Tapio Nurminen kiistää käsitykseni poliittisperustaisesta karsinnasta kutsunnoissa sotien välillä jättämällä mainitsematta tärkeimmän lähteeni: asevelvollisuuslakiin (1919, 1922) sorvatun pykälän, jonka mukaan kutsuntatoimistot saattoivat vastoin lääkärin lausuntoa hylätä kutsutun, jotta “eivät yhteiskunnallisesti vaaralliset vaikkakin ruumiillisesti terveet yksilöt” saisi koulutusta."



Tapio Nurminen:

Tuollaista pykälää kummassakaan asevelvollisuuslaissa ei ole. Ylikangas on keksinyt sen.

Vuonna 1919, tarkalleen ottaen 8.2.1919, säädettiin Suomen valtakunnan väliaikainen asevelvollisuuslaki. Laki sisälsi pykälän 39, jossa todettiin muun muassa, että “Kutsuntatoimistoa ei velvoita lääkärin antama lausunto katsastetun kelpaamattomuudesta sotapalvelukseen.” – Kutsuntatoimisto saattoi siis määrätä palvelukseen miehen, jota lääkäri ei olisi kelpuuttanut.

Käytännössä sama muotoilu siirtyi vuoden 1922 asevelvollisuuslakiin. Siinä maininta löytyy pykälästä 41:

“Lisätylle kutsuntatoimistolle ei lääkärin antama lausunto tarkastetun kelpaamattomuudesta sotapalvelukseen ole sitova.”



Katkelma, jota Ylikangas siteeraa, ei siis löydy laista. Se on peräisin kenraali Heinrichsin kokoelmassa säilyneestä muistiosta, jossa Heinrichs esitti muutoksia asevelvollisuuslakiin (Pk 1172/6 Kenraali Heinrichsin kokoelma: Vuoden 1919 asevelvollisuuslakia valmistelevia muistioita. [KA/SArk; aineisto vaatii tutkimusluvan]).

Ylikangas luulee muistiota käytetyn vuoden 1919 lain valmistelussa, mutta oikeasti kyseinen kansio sisältää aineistoa, jossa muutama upseeri ja muu asianomainen sai kesäkuussa 1919 esittää muutosehdotuksia väliaikaiseen lakiin. Mapissa on silloisen majuri Heinrichsin alunperin ruotsiksi laatima muistio, jossa hän esitti, että

§39 olisi muutettava siten, että lisättyä kutsuntalautakuntaa ei velvoita myöskään lääkärin antama lausunto katsastetun kelpaavaisuudesta (eikä ainoastaan kelpaamattomuudesta) sotapalvelukseen. Tämän kautta annettaisiin lautakunnalle tilaisuus estää armeijaan pääsemästä yhteiskunnallisesti vaarallisia vaikkakin ruumiillisesti terveitä yksilöitä.



Moista muutosta ei vuoden 1922 asevelvollisuuslakiin kuitenkaan koskaan sorvattu, eikä Heinrichsin ehdotus saanut kannatusta. Nimikirjaimilla KW esiintynyt kommentaattori (ilmeisesti Sotaväen päällikkö Karl Wilkama) totesi Heinrichsin tekstiin, että hän haluaa säilyttää kyseisen pykälän entisellään:

§39 pidän toistaiseksi vielä sopivana. Mitä enemmän pelkäämme punaista ainesta, sen röyhkeimmiksi ne tulevat. Vapaustaistelussa annettiin punainen aines eräälle pataljoonalle – Wiipurin valtauksessa tämä pataljoona kunnostautui jotakuinkin.



Samaa pykälää on kommentoitu myös ruotsiksi. Kyseisessä kommentissa todetaan, että “vaikuttaisi arveluttavalta” vapauttaa vasemmistolaiset niin raskaasta taakasta kuin mikä asevelvollisuus oli.

Heinrichs jäi siis mielipiteinensä yksin ja vuoden 1922 asevelvollisuuslaki jäi näiltä osin ennalleen.

...

Käsittääkseni asevelvollisuuslain kyseistä kohtaa ei kutsunnoissa käytännössä sovellettu. Mikäli joku olisi todella määrätty palvelukseen vastoin lääkärin lausuntoa, käytetystä asevelvollisuuslain pykälästä olisi pitänyt tehdä kutsuntaluetteloon merkintä. Teloitettua totuutta varten tutkimassani aineistossa ainut asevelvollisuuslain pykälä, joka oli ajanut normaalin terveystarkastuksen ohi, oli se, jolla mies saatettiin vapauttaa asepalveluksesta jos hän elätti vanhempiaan.

Toki terveitäkin miehiä jäi kouluttamatta: asevelvollisuuslaki nimittäin edellytti varusmieheltä kansalaisluottamusta. Jos mies oli syyllistynyt niin vakavaan rikokseen, että häneltä oli viety kansalaisluottamus, häntä ei kutsuttu edes kutsuntatilaisuuteen. Näin esimerkiksi vuoden 1918 sotaan osallistuneet punaiset jäivät ilman sotilaskoulutusta.

----

[size=150:3tctvb7t]Kommetteja:[/size:3tctvb7t]

Heikki Ylikangas:

Tulkintasi on sekä lähteiden että järjen vastainen. Miten muka kutsuntatoimisto olisi voinut määrätä palvelukseen miehen, jonka lääkäri on todennut palvelukseen kelpaamattomaksi? Kuinka se olisi voinut olla mahdollista? Miten sairaat ja fyysisesti vajavaiset olisi voitu määrätä väkeen? Oleellista ao. lainkohdassa, joka tosin on hämäävästi muotoiltu, on se, että kutsuntatoimisto ei ollut sidottu lääkärin lausuntoon. Se siis saattoi poliittisista syistä hylätä miehen, vaikka lääkäri oli todennut hänet terveeksi ja kaikin puolin palveluskelpoiseksi.
Kantasi ei osoita erityistä tutkijan pätevyyttä saati todista tutkijalta vaadittavasta rehellisyydestä.



Ilmo Kekkonen:

Ylikankaan mukaan siis kutsuntatoimisto saattoi poliittisista syistä hylätä miehen, vaikka poliittiset syyt eivät lain mukaan olleet hylkäyksen peruste. Yhtään poliittisin perustein hylättyä ei ole löytynyt.

Tämä kanta siis osoittaa erityistä tutkijan pätevyyttä ja on todiste tutkijalta vaadittavasta rehellisyydestä. MOT.




Jussi Jalonen:

Emeritusprofessorin kysymys oli sellaisenaan tietysti hyvin osuva ja suora. “Miten muka kutsuntatoimisto olisi voinut määrätä palvelukseen miehen, jonka lääkäri on todennut palvelukseen kelpaamattomaksi? Kuinka se olisi voinut olla mahdollista?”

Lyhyesti ja ytimekkäästi: siksi, koska laki sen salli. Oikeushistoriaa tutkineen professorin luulisi tietävän, että tässä maassa järjenvastaisiltakin tuntuvat käytännöt kyllä muuttuvat mahdollisiksi heti kun Lex Finlandiae antaa niille siunauksensa.

Pykälä on tässäkin tapauksessa yksiselitteinen, eikä siinä ole mitään hämäävää. Lakitekstissä lukee, että nimenomaan lääkärin antama lausunto asevelvollisuuden _kelpaamattomuudesta_ ei sellaisenaan sitonut kutsuntatoimistoa. Sisältöä on hankala sovittaa siihen asuun, mihin Ylikangas on sen nyt vastauksessaan muotoillut. Erityisen hankalaa ja suorastaan mahdotonta se on siksi, koska Tapio Nurmisen mainitsemat asiakirjat osoittavat, että ajatus lakiin institutionalisoidusta poliittisesta karsinnasta jäi sotalaitoksen johdon piirissä tosiaan vain ajatuksen asteelle.

Samoja pienkokoelmia ja lakitekstiä vastikään ihan uteliaisuuttani selailleena voin ainakin oman näkemykseni mukaan todeta Tapio Nurmisen paitsi siteeranneen lakipykäliä ja niihin liittyviä asiakirjalähteitä oikein, myös tulkinneen niitä varsin uskottavasti. Poliittisen valvonnan ja indoktrinaation olemassaoloa ei tässäkään viestiketjussa ole kukaan kieltänyt; vastikään oli puhe siitä, miten armeija pyrki estämään epäluotettaviksi aineksiksi mieltämiensä henkilöiden pääsyn johtajakoulutukseen.

Väite siitä, että sotalaitos olisi halunnut palkita poliittisesti riskialttiiksi katsomiensa henkilöiden oletetun epälojaalisuuden vapauttamalla nämä täydellisesti yhtäläisen kansalaisvelvollisuuden suorittamisesta on kuitenkin täysin absurdi.

Professorin seuraava kysymys on myös kiitettävän suora: “Miten sairaat ja fyysisesti vajavaiset olisi voitu määrätä väkeen?”

Siihenkin voi vastata hyvin yksinkertaisesti: tarpeen vaatiessa helposti, koska laki sen salli. Sattumaa ei ole, että nykyisen armeijan käytännöissämme säilynyt C-luokitus oli alun alkaen vain “vapautus _rauhanaikaisesta_ palveluksesta”. Väkiköyhän maan armeija on aina ottanut huomioon tilanteen, missä elävän voiman suhteen ei kannata olla turhan kranttu.

Emeritusprofessorille voisi näin nuorempana tutkijana antaa sen ystävällisen vinkin, ettei aivan rehellisen erehdyksen suora tunnustaminen suinkaan laske miehen arvonantoa. Paremminkin päinvastoin; kyky myöntää olleensa väärässä osoittaa todellista älyllistä sankaruutta.

Ai niin, itselläni on lisensiaatin paperit. Täytänkö tutkijalle asetettavat kriteerit? Ainakin Juhani Tasihinin kohdalla mainittu oppiarvo tuntuu riittävän, vai kuinka?

Cheers,

J. J.



Kommentit (9)

Vierailija

Tapio Nurminen:

"Käsittelen tuotakin kysymystä; yleisohje oli, että epäluotettaviksi katsotuille (numeron 3 saaneille) ei pitänyt antaa erikoiskoulutusta tai päästää heitä johtajakoulutukseen. Ongelmana oli se, että paikalliset suojeluskunnat eivät jaksaneet kirjoittaa lausuntoja, jolloin koulutusvalintoja jouduttiin tekemään ilman tietoa miehen poliittisesta taustasta. Korkeammat upseerit patistivat suojeluskuntia olemaan asiassa aktiivisempia, mutta suojeluskunnat näkivät lausuntojen antamisen lähinnä rasitteena.

Järjestelmä ei ollut aukoton, joten “epäluotettavia” saattoi päästä Kadettikouluun asti.

Aina talvisotaan asti suuri(n) osa aliupseereista oli suojeluskuntataustaisia, tarkkaa prosenttilukua en tiedä, aihetta ei ole ilmeisesti tutkittu.

Yksi haastattelemani luhankalainen sanoi ettei häntä kiinnostanut au-koulutus vielä varusmiehenä (1938), vasta sodan myötä hän eteni aliupseeriksi. Ja käsittääkseni monelle työväenluokkaan kuuluvalle oli muutenkin noloa edetä “herraksi” rauhan ajan armeijassa. Eli moni kyvykäs mies ei aliupseerikouluun erityisesti hinkunutkaan.

Myös Anders Ahlbäck on pohtinut armeijan harjoittamaa poliittista integraatiota teksteissään."

Vierailija
ralf64
Toki terveitäkin miehiä jäi kouluttamatta: asevelvollisuuslaki nimittäin edellytti varusmieheltä kansalaisluottamusta. Jos mies oli syyllistynyt niin vakavaan rikokseen, että häneltä oli viety kansalaisluottamus, häntä ei kutsuttu edes kutsuntatilaisuuteen. Näin esimerkiksi vuoden 1918 sotaan osallistuneet punaiset jäivät ilman sotilaskoulutusta.



Kiitos!
Tuossa hyvä dokkari siitä miten lahtari teurasti puolustuskyvyttömiä.

"Asiasta kukkapurkkiin" ja otsikkoon..
Tuli taas mieleeni se H. Ylikankaan juhlapuhe teemalla peruskoulu..
Hänhän loppukaneetissa totesi että vaikeasti ongelmaisten oppilaiden paikka ei ole koulussa vaan terveydenhuollon parissa.
Ymmärrettävää sikäli että koululaitos on suunniteltu ja toteutettu juurikin niitten "voittajien" ehdoilla joiden arvomaailma ja asenne vastaa jotakin kuviteltua primitiivistä laumahierarkiakäyttäytymistä jossa on käynnissä hillitön pudotuspeli, toisten alituinen nokkiminen, töniminen, tuuppiminen ja siks koulukiusaaminen on niin yleistä, yms.

Tommonen primitiivikäyttäytymiseen vetoaminen ei vastaa mitään antiikin kreikan sivistysideologiaa, mutta antiikin aikoinakin oli vain teoria sivistyksestä. Sielläkin Ateenan vapaat miehet vaan teoriassa kannatti vapautta kaikille, käytännössähän se kuului vain heille itselleen.

Yhä meillä on käytössämme vain teoria sivistyksestä ja käytännössä vallitsee maskuliinihegemooninen patriarkaalisuus, jossa raaka fyysinen voima on se perusta, josta määrittyy omistussuhteet, taloudelliset suhteet ylipäätään muutenkin ja ne, jotka on heikompia, niistä kaikkein pahnanpohjimmaiset joutuu sitten olemaan kuin susilaumassa ne näykityt, kiusatut, reppanat joihin muilla on laumana oikeus purkaa kaikki stressinsä, vihansa, vitutuksensa, kaikki se minkä voi käyttäytymisestään ulkoistaa väkivaltaisesti toiseen yksilöön miettimättä seurauksia kun kohteen takana ei ole ketään.. (raukkamaista! )

Vai.. eikö ole takana ketään?
Enkö minäkin kirjoita tässä? Eikö Ranskan vallankumouskin ole konkreettista? Eikö ns. sivistys ole jo teoreettisesti puitu niin perinjuurin että siitä on käytäntöönkin juurtunut jo.. hm.. käytäntöjä?

Eiks nyt olekkaan meneillään vastakkainasettelu primitiivisyyteen pohjautuvan islamin/kristinuskon, yms. ja sivistykseen pyrkivän tieteellisen "ateismin" välillä?

Tiede ei tunnista laumahierarkiaa sinällään kun se on arvoneutraali pohjaltaan.
Älyllisesti on kiinnostavaa vain se, miten nokkelia ihmiset voivat olla.
Koneet, teollisuus, tekniikka, .. kaikki ne apuvälineet mitä on hoksattu ja käsitetty käyttää ihmiskunnan aamuhämäristä saakka, ne edustavat sitä "väkivaltaa" joka on ideoitu myös nykyisiksi kotitalouskoneiksi, rakennusnostureiksi, laskukoneiksi, läppäreiksi..

Uskonnollisuus tulee sieltä primitiivisen laumahierarkian kautta kun on tarvittu oppirakennelmia, joilla puolustaa törkeää käyttäytymistä.. kun "vahvempien" on pitänyt jollakin selittää sitä miks he lyö heikompiaan, miks he varastaa heikommiltaan, miks he tappelee ja öykkäröi, miks heidän ei tarvitse käyttää järkeään, miks heidän ei tarvitse olla henkilötasolla diplomaatteja, neuvottelevia, sopivia, suvaistevaisia, jne.

Nythän meillä kuitenkin jo lait kirjoitetaan perustuen tieteellisiin faktoihin.
Tänäpäivänä vain lain porsaanrei´istä luovimalla voi käyttää fyysistä tai henkistä väkivaltaa selviytymiskeinonaan. Lain mukaan ne on rikoksia.

Sitämukaa kun fyysisesti heikommat naiset on saaneet valtaa kantamansa vastuun kautta, sitä "ateistisemmaksi" lainsäädäntö on lähtenyt muokkaantumaan. Käytännössä ei ole kyse pelkästään naisista, myös heikommat urokset, lapset, vanhukset, vajaakykyiset ja -kuntoiset, sairaat, kaikki on päässeet osalliseksi oikeudenmukaisuudesta ja nykyään saa olla melkoinen verbaalifakiiri jos onnistuu perustelemaan fyysisen tai henkisen väkivallan käyttöä parempana ongelmanratkaisukeinona kuin älyllistä pohdiskelua, jonka seurauksesta tulevaisuuden haasteisiin voidaan vastata ilman että ihmiset tuhoaa oman elinympäristönsä, jne.

Vierailija

Toi äänestyskin on taas ihan pelkkää johdattelua..
Puuttuu vaihtoehto jotain muuta..
En viitti enempää leikkiä tätä leikkiä, ..entten tentten teelikamentten meen tästä ketjusta nytten vapaaehtoisesti pois. *loiks*

Vierailija

Pitäisikö siis professori Ylikangasta armahtaa ja millä perusteella. Asevelvollisuuslain olemuksen selvittämättä jättäminen ja sekoilu silloisen majuri Heinrichsin persoonallisen mielipiteen kanssa ja sen sekoittaminen itse lakiin oli käsittämätön moka professorilta.

Ylipäätänsä ovatko historian professorit näin pikkusieluisia ettei heillä ole kanttia myöntää olleensa väärässä.

“Kutsuntatoimistoa ei velvoita lääkärin antama lausunto katsastetun kelpaamattomuudesta sotapalvelukseen.”



Nyt ei tarvitse ihmetellä miksi Ylikangas vetää hatusta jäniksiä kuten tässä Paasosen tiedusteluraportti-asiassakin.

Vierailija
ralf64
Toki terveitäkin miehiä jäi kouluttamatta: asevelvollisuuslaki nimittäin edellytti varusmieheltä kansalaisluottamusta. Jos mies oli syyllistynyt niin vakavaan rikokseen, että häneltä oli viety kansalaisluottamus, häntä ei kutsuttu edes kutsuntatilaisuuteen. Näin esimerkiksi vuoden 1918 sotaan osallistuneet punaiset jäivät ilman sotilaskoulutusta.

Jatkosotaan hekin kuitenkin kelpasivat, kuten Mannerheimristin ritari Arvid Janhunen:

http://www.pispala.fi/historia/punainen ... telut.html

Punakaartin mukana Pispalassa oli myös 17-vuotias Arvid Janhunen, josta tuli 1941 Mannerheim-ristin ritari. Hän sai kapinaan osallistumisesta kolmen vuoden kuritushuonetuomion, joka muutettiin ehdolliseksi hänen nuoruutensa vuoksi. Lisäksi hän menetti kansalaisluottamuksensa määräajaksi. Siksi hän ei voinut suorittaa asevelvollisuuttaan silloin kuin muut, vaan sai varusmieskoulutuksen vasta talvisodan jälkeen 40-vuotiaana. 1920-luvun alussa ei kansalaisluottamuksen menettäneelle uskallettu antaa asetta käteen, saati sitten kouluttaa käyttämään sitä.



http://fi.wikipedia.org/wiki/Arvid_Janhunen

Vierailija

Uusoikeistoa ottaa päähän, kun Ylikangas tutkii historiaa, niin kuin sitä kuuluu tutkia eikä sinivalkoisten lasien läpi.

Vierailija
Luuttu
Uusoikeistoa ottaa päähän, kun Ylikangas tutkii historiaa, niin kuin sitä kuuluu tutkia eikä sinivalkoisten lasien läpi.



Ei se nyt ihan noinkaan ole. Kyllä Ylikankaalle on tullut paljon ihan oikeaakin kritiikkiä, ja niinhän sen kuuluu tieteessä ollakin. Ainakin hänen tulkintansa nuijasodan syistä on saanut osakseen kritiikkiä. Katso vaikka Kimmo Katajan Suomalainen kapina. Talonpoikaislevottomuudet ja poliittisen kulttuurin muutos Ruotsin ajalla (n. 1150-1800).

Toinen asia on sitten tällaiset henkilöönmenevät syytökset joilla ei ole mitään tekemistä todellisen tieteellisen kritiikin kanssa.

Tvomas
Seuraa 
Viestejä2371
Liittynyt24.3.2009
googeli
Ainakin hänen tulkintansa nuijasodan syistä on saanut osakseen kritiikkiä. Katso vaikka Kimmo Katajan Suomalainen kapina. Talonpoikaislevottomuudet ja poliittisen kulttuurin muutos Ruotsin ajalla (n. 1150-1800).

Proto-punainen suomalainen pistää kapuloita proto-natsi ruotsalaisten rattaisiin?

Pakkoruotsi on yleissyövyttävä aine.

Vierailija

Meillä on nyt tässä vain pari ongelmaa. Ylikangas väittää että olisi suoritettu tietoinen poliittinen diskriminaatio kutsuntavaiheessa. Koska siitä ei löydy yhtään todistetta, on siis Ylikankaan logiikkaa noudattaen syyllistyttä - salaamiseen ja todellisen syyn peittelyyn.

Ja karkureiden teloittamisessa on sama logiikka. Todisteet huutavat puuttumisestaan, mutta ei hätiä mitiä. Ylikangashan on ratkaissut ongelman - on tietoisesti salattu asioita.

Ylikangas on näin ollen valinnut lähestymistavakseen ns. salaliittoteorian. Ja kuten tunnettua salaliittoteoriat myyvät aina hyvin ja jos siihen syyllistyy "arvostettu professori" - niin koukun nielevät myös lehtien toimittajatkin.

Totuus on hieman toisenlainen. Sotien välien uudistuva puolustuslaitos valitsi diskriminoinnin sijasta pikemminkin integraatiolinjan. Koska miehistön fyysiset vajavaisuudet olivat huomattavat (jopa lähes 40% lempattiin kutsunnoissa lääkärin päätöksillä) kohdistui "ruununraakkien" painopiste hyvin pitkälle vähävaraisiin eli poliittisen vasemmiston pääkannattajakuntaan. Lakia oli siis sorvattava siihen malliin että kutsuntalautakunnalla oli mahdollisuus HYVÄKSYÄ LÄÄKÄRIN KERRAN JO HYLKÄÄMÄ MIES PALVELUKELPOISEKSI. Tämä ei tue Ylikankaan teoriaa.

Tässä on nyt Ylikankaan ongelma. Mitenkä selittää lisäksi se, että eteenkin Maalaisliiton vahvoilla kannatusalueilla nousivat kutsunnoissa hylättyjen osuus kenties valtakunnan huipputasolle (1920-luvulla n.25-35%)? Samaan aikaan vasemmiston vahvoilla kannatusalueilla - Etelä-Suomen teollisuuspaikkakunnat - hylättäviä saattoi olla alle 10%.

Uusimmat

Suosituimmat