Krapula ja aistit

Seuraa 
Viestejä27432
Liittynyt4.3.2008

http://www.youtube.com/watch?v=AKc1Hjjz1Ys

Meille kaikille tuttu tilanne. Tai ainakin useimmille meistä...

Mutta mistä johtuu tuo aistien herkistyminen krapulassa? Onko "vika" aistielimissä vai aivoissa?

Hämmentää.

Kommentit (9)

asdf
Seuraa 
Viestejä11066
Liittynyt16.3.2005

Olen joskus miettinyt samaa ja ilman mitään oikeaa tietoa väittäisin, että "vika" on aivoissa. Eihän noissa aistielimissä viinan juonnin seurauksena mitään kemiallisia muutoksia tapahdu, toisin kuin aivoissa. Joskus voi vaikkapa migreenissä tai muuten kovan päänsäryn aikana kokea osittain samanlaista aistiherkkyyttä.

Tosin krapulassa yleensä herkistyvät kaikki aistit, makua ja tuntoa myöten. Se voi olla ihan kivaakin, jos se ei ole ihan tuolla asteella kuin tuossa kummelisketsissä. Olisi hauska tietää, onko tuolla myrkytystilalla jotain evolutiivista merkitystä vai onko kyse ihan vaan siitä, että kehon neste- hormoni- ja kaikki muukin tasapaino on vaan päälaellaan.

Vierailija

Olen huomannut että normaalisti voi sanoa että "tekee mieli salami-pizzaa" ja sitten kun on darrassa niin se salami-pizzan saanti on elämän prioriteetti numero 1!

Asiat ikäänkuin menee herkemmän fuzin kautta aina darrassa.

Vielä piti lisätä se että darrassa kuulee musiikista sellaisia nyansseja mitä aiemmin ei ehkä ollut hokannut.

asdf
Seuraa 
Viestejä11066
Liittynyt16.3.2005

Totta, jotenkin krapulassa kiinnittää huomiota enimmäkseen Mazlowin kahdelle alimmalle portaalle. Olon hiukan parantuessa jaksaa ajatella niitä kolmannen asteen juttujakin.

petsku
Seuraa 
Viestejä1473
Liittynyt6.6.2009

Itse en ole koskaan ymmärtänyt noita tuon tyyppisiä sketsejä, kun krapula ei aisteihin vaikuta, eikä päätä särje koskaan. Ihan hyvä vaan.
Pahoinvoinnista ja motoriikan vajaatoiminnasta (vapina, heikompi tasapaino) kyllä kärsin. En teinimpänä kyllä näistäkään.

Vatkain
Seuraa 
Viestejä27432
Liittynyt4.3.2008

Johtuukohan nämä kaikki tässä ketjussa mainitut asiat alkoholimyrkytyksestä, joka krapulakin on? Kiinnostaisi tietää sen alkoholimyrkytyksen mekanismi aivoissa, kuinka selittyvät aistien herkistyminen ja tasapainohäröt?

Hämmentää.

Vierailija
asdf
onko kyse ihan vaan siitä, että kehon neste- hormoni- ja kaikki muukin tasapaino on vaan päälaellaan.



Joo,

Krapulassa solukalvot kapinoivat (11.07.2005)

TEKSTI:Jukka Ruukki

Kostea ilta vie räjähtävän voiman ja pistää keskushermostossa
hyrskyn myrskyn. Kun hermosolut sopeutuvat höykytykseen,
koko kroppaa koetellaan.

Julkaistu Tiede-lehdessä 8/2003

Selkäruotoni suoristuu kansallistunteesta, kun lääketieteen verkkopalvelu Medline läväyttää hakutuloksen tietokoneen näytölle. Sanayhdistelmä alcohol hangover on löytänyt puolitoistasataa krapula-aiheista tutkimusta, joista iso osa on kotimaista käsialaa. Kerrankin tutkimusalue, jolla Suomi kuuluu tieteen ehdottomaan eliittiin!

Kunnia maineesta lankeaa pitkälti Helsingin yliopistossa ja Alkon laboratorioissa uran tehneelle Reino Ylikahrille, joka vuosikausia kollegoineen pakersi alkoholin aineenvaihdunnan ja krapulan kimpussa.

Muut alkoholitutkijat suhtautuivat dosentti Ylikahrin innostukseen joskus hymyillen ja hymähdellen, koska krapulaa ei pidetty lääketieteellisesti kovin merkittävänä. Sen ajateltiin olevan lähinnä hyödyllinen jälki-ilmiö, joka muistutti juopottelun turmiollisuudesta.

Nyt jo edesmennyt Ylikahri näki pidemmälle. Hän esitti, että krapularyyppy voi pahimmillaan laukaista riippuvuuden: se pitkittää juomisputkea, ja kun varsinaiset vieroitusoireet lopulta tulevat, pullosta ei ehkä enää pääsekään eroon.

Biolääketieteen kiinnostus krapulaa kohtaan on sittemmin hiipunut. Kuin merkkinä tuulten kääntymisestä krapula on tiputettu kokonaan pois alkoholitutkimuksen kotimaisen käsikirjan uusintapainoksesta.

Ylikahrin ja kumppaneiden liki kolmen vuosikymmenen työ ei kuitenkaan ole mennyt kankkulan kaivoon. Sinnikkäitä suomalaisia käy kiittäminen parista perusoivalluksesta. He tyrmäsivät ikivanhan väitteen, että krapulan pääsyy löytyisi alkoholin väriä, makua ja tuoksua antavista lisäaineista. – Me osoitimme, että pelkkä etanoli pystyy tuottamaan karmean kankkusen, Ylikahrin kanssa työskennellyt dosentti Peter Eriksson muistelee.

Vaikka syyllinen on tiedossa, krapulan tarkka kaava puuttuu. Aihetodisteet kuitenkin kytkevät humalan ja krapulan tiiviisti yhteen: mitä hurjempi humala, sitä kovempi kanuuna. – Yhteys vahvistaa, että taustalla on selvä mekanismi, Eriksson painottaa.

Viestiliikenne häiriintyy

Koska krapulaa ei synny ilman känniä, on tehtävä ensin pieni visiitti humalan biokemiaan. Nykynäkemyksen mukaan känni syntyy etanolin ärsyttäessä yksittäisiä hermosoluja. Lopulta yhteisvaikutus heiluttaa koko keskushermostoa, mikä koetaan humalana.
Monista huumaus- ja lääkeaineista poiketen alkoholilla ei ole hermostossa omaa reseptoria eli pintarakennetta, johon tarttua. Se levittäytyy suoraan hermosolujen kelmumaiselle solukalvolle.

– Alkoholimolekyylit ovat pieniä ja rasvaliukoisia, ja niinpä ne läpäisevät solukalvon ja muuttavat sen ominaisuuksia, kertoo kokeellisen alkoholitutkimuksen dosentti Kalle Jokelainen. Tämä lipidien, proteiinien ja hiilihydraattien hienoviritteinen mosaiikki turpoaa ja joutuu kaaoksen valtaan. – Kalvoilla tapahtuvat mullistukset häiritsevät solujoukkojen yhteistyötä, jolloin koko keskushermoston viestiliikenne häiriintyy, Jokelainen lisää.

Alkoholi vaikuttaa myös muihin hermoimpulssin kulkua solukalvolla sääteleviin tekijöihin. Vaikka se ei sitoudukaan suoraan välittäjäainereseptoreihin, näiden toiminta voi häiriintyä. – Alkoholi vaikuttaa muun muassa gaban eli gamma-aminovoihapon sekä glutamaatin reseptoreihin, kertoo Kansanterveyslaitoksen tutkimusprofessori Kalervo Kiianmaa.

Krapulaan ei ole tieteellisesti vedenpitävää ehkäisyä tai hoitoa. Jos lipsut kohtuudesta, voit kokeilla näitä.

• Syö kun juot: ruoka hidastaa alkoholin imeytymistä.
• Nauti makeaa nestettä illan päätteeksi ja uudestaan aamulla. Se nostaa matelevaa verensokeria.
• Jos pelkäät megakrabbista, ota ennen nukahtamista ibuprofeenia.

(Pieni lisäys tähän, parasetamoli voi aiheuttaa yhdessä viinan kanssa maksavaurioita, panacol ym.)

Gaba on aivojen tärkeimpiä estäviä välittäjäaineita, glutamaatti puolestaan vauhdittaa impulssin kulkua. Alkoholi tekee molemmille tepposet. – Se voimistaa gaban estokykyä ja vie glutamaatilta vauhdin. Hermosolut lamaantuvat lisää, ja viestiliikenteessä on pysyvästi jarru päällä, Kiianmaa muotoilee. Humalaisen tahmeat liikkeet, puheen takkuaminen ja estojen katoaminen ovat heijastumia näistä keskushermostomuutoksista.

Perussyynä yliärtymys

Elimistö ei kuitenkaan jää tumput suorana ihmettelemään tilannetta. Sillä on luontainen pyrkimys homeostaasiin, tasapainoon. Aivot kehittävät toleranssin kumotakseen normaalitoimintaa järisyttävän aineen vaikutukset. – Alkoholi on hiekkaa hermosolukoneiston rattaissa. Siitä selvitään panemalla lisää vauhtia koneeseen, Kiianmaa selventää.

Hermoston sopeutumisesta todistaa se, että sama veren alkoholipitoisuus aiheuttaa vahvemmat humalan ulkoiset merkit nousu- kuin laskuvaiheessa.

– Et ikinä lähtisi auton rattiin 0,6 promillen hilpeässä hiprakassa, mutta saattaisit tehdä sen aamulla, koska tunnet olevasi jo selvin päin, Jokelainen muistuttaa.

Sietokyvyn kasvaessa välittäjäainereseptoreiden herkkyys alkoholille heikkenee, ja sopeutuneet hermosolut pystyvät taas toimimaan lähes normaalisti. Ongelmat tulevat vasta, kun alkoholi alkaa hiljalleen poistua elimistöstä. – Hiekka rupeaa karisemaan, mutta kone käy yhä ylikierroksilla, Kiianmaa kuvailee keskushermoston koettelemusta.

Kun alkoholin järjestämä jarru lopulta poistuu, alta paljastuu karu totuus: hermoston yliärtymys. Siinä on perussyy kamalaan kohmeloon, särkyyn, väsymykseen, vapinaan, hikoiluun ja pahoinvointiin. Olo on kurjimmillaan, kun lähes kaikki alkoholi on poistunut elimistöstä.

– Krapulan kova ydin on keskushermostoperäinen, Kiianmaa vahvistaa. – Se on periaatteessa pienoismalli alkoholistin vieroitusoireista. Hermosoluilla on toistamiseen edessä sopeutuminen, mutta paluu perustilaan on kivulias.

Tarinan mukaan kirkkaita juomalla ei saa krapulaa. Se ei taida pitää täysin paikkaansa. Votkalla saadaan koeoloissa aikaan samanlainen mandoliinikrapula kuin viskilläkin. Toisaalta kaikissa juomissa on puhtaan etanolin lisäksi jonkin verran myrkyllistä metanolia ja sikunaöljyjä, epäpuhtauksia, jotka antavat muun muassa viskeille ja konjakeille niiden persoonallisen maun. Sivuaineiden pitoisuudet ovat kuitenkin niin pieniä, tuhannesosia etanolista, ettei niillä voi olla merkittävää osuutta krapulaoireisssa.

Punaviinin luontaiset väriaineet, parkkihapot ja biogeeniset amiinit, erityisesti histamiini ja tyramiini, voivat laukaista päänsäryn, joka muistuttaa krapulaa. Jos tiedät olevasi herkkä, vältä tammitynnyreissä pitkään kypsytettyjä viinejä. Niissä on tavallista enemmän parkkihappoja. Värinkään vaihtaminen ei aina auta. Valkoviinien valmistuksessa käytetään rikkiä, joka muodostaa säilövää mutta päänsärkyä aiheuttavaa rikkidioksidia. Sitä on eniten makeissa valkoviineissä.

Krapulan voimakkuudessa on suuria yksilöllisiä eroja. Ne, jotka humaltuvat herkästi, saavat yleensä kovan krapulan. Taustalla voi olla perinnöllinen alkoholiaineenvaihdunnan ominaisuus. Arviolta neljäsosa suomalaisista kantaa ADH-geenin muunnosta, joka tuottaa nopeasti asetaldehydiä ja voi johtaa tavallista kovempaan krapulaan. ”Kankkusgeenissä” on hyvät puolensa. Se saattaa suojata alkoholismilta.

Tuoppi tai pari herättää sukupuolivietin, mutta jos juominen jatkuu, halut ja erityisesti kalut tippuvat kyydistä. Suoma-laistutkijat osoittivat 1970-luvulla, että miehen testosteroni on matalimmillaan 6–7:n aikaan aamulla, jos kännäys aloitetaan illansuussa. Laskun jyrkkyys korreloi jysärin vaikeusasteeseen. Hormonitasojen elpyminen voi selittää sen, miksi kohmelosta toipuvaa miestä alkaa himottaa. Testosteroni saattaa kutkuttaa myös naista. Mieshormoni piikittää heillä humalassa ja vielä krapulassakin.

Tämä pitää paikkansa ainakin krapulassa. Perussyy löytyy fysiologiasta. Naisen kehon vesipitoisuus on 66 prosenttia, miehen 75. Siksi sama määrä alkoholia painokiloa kohti aiheuttaa naiselle voimakkaamman humalan ja krapulan kuin miehelle. Myös hormoneilla on merkitystä. Mitä enemmän veressä on naishormoneja, sitä runsaammin myös asetaldehydiä. Siksi krapula voi äityä tavallista ikävämmäksi kuukautiskierron keskivaiheessa olevilla ja niillä, jotka käyttävät e-pillereitä.

Moraalisen krapulan syynä ei ole pelkkä töppäily. Osaselitys piilee elimistön tryptofaanivajeessa. Etanoli lisää elimistössä tryptofaaniaminohappoa hajottavan entsyymin, tryptofaanipyrrolaasin, tuotantoa. Tryptofaani puolestaan muodostaa aivoissa mielialaa kohottavaa serotoniinia. Alkoholisteilla esiintyy tavallista enemmän masennusta.

B-vitamiini auttaa.
Kansanuskomus elää sitkeässä, vaikka todisteet ovat yhden kokeen varassa. 1970-luvulla tehdyssä tutkimuksessa B6-vitamiini eli pyridoksiini vähensi krapula-oireet puoleen. Koehenkilöt nappasivat yhden 400 milligramman tabletin etukäteen, toisen kesken bailaamisen ja viimeisen illan päätteeksi. Vitamiiniuskoa nakertaa se, ettei havaintoa ole vahvis-tettu. Myös mekanismi on tuntematon.

Hikoilu helpottaa
Humalan ja krapulan kestoa ei voi lyhentää, vaikka kuinka saunoisi ja kuntoilisi. Alkoholin poistumisnopeus on vakio: gramma puhdasta alkoholia kymmentä painokiloa kohti tunnissa. Pullo nelosolutta (15 grammaa) poistuu 70-kiloisen elimistöstä kahdessa tunnissa. Pääosa alkoholista palaa maksassa, vain viisi prosenttia poistuu hengityksen, virtsan ja hien mukana. Saunan ja lenkin riskit ovat suuret. Joka vuosi lähes 30 suomalaista kuukahtaa kohmelossaan lauteille. Myös krapulassa kuntoilu altistaa sydänkuolemille.

Kohtuukäyttäjä säästyy
Jos juot vähemmän kuin puoli pulloa olutta tunnissa, maksasi ehtii polttaa alkoholin eikä humalaa pääse syn-tymään. Suomalaistutkimuksen mukaan suurin osa meistä saa darran, jos nauttii illan kuluessa alkoholia yli 1,5 grammaa painokiloa kohti (70-kiloisella seitsemän pulloa nelosolutta) tai jos veren alkoholi-pitoisuus ylittää 1,5 promillea. Myös juomisen kesto vaikuttaa. Harva selviää kahden–kolmen päivän putkesta ilman krapulaa.

Mainettaan vaarallisempi
Flimmerin eli sydämen eteisvärinän yleisin syy keski-ikäisillä suomalaismiehillä on krapula. Tila ei ole tappava, mutta sopivissa oloissa se voi aiheuttaa sydäninfarktin tai aivohalvauksen. Molemmat noudattavat suomalaista krapula-rytmiä: kohtauksia hoidetaan eniten viikonloppuisin.

Metabolismi ei selitä
Keskushermoston lisäksi krapula röykyttää myös hormonitoimintaa ja aineenvaihduntaa. Alun perin juopottelun jälkitila tulkittiinkin aineenvaihduntahäiriöksi. Peter Erikssonin mukaan suomalaistutkimukset oikaisivat käsityksiä. – Osoitimme, etteivät aineenvaihduntahäiriöt selitä krapulaa eikä niiden korjaaminen poista sitä.

Varhaiset krapulatutkijat innostuivat aineenvaihduntateoriasta, koska alkoholi on loistava energian lähde ja palaa nopeasti maksassa. Palaminen tuottaa muutoksia maksassa ja muuallakin elimistössä. Ne tekevät ymmärrettäväksi osan oudoista tuntemuksista.

Tutuimpia juopottelun jälkeisiä tuntemuksia ovat kova jano ja paha maku suussa. Reino Ylikahri ryhmineen havaitsi, että ryypiskely lisää virtsan eritystä mutta tilanne tasaantuu laskuhumalassa. Alkoholi ei merkittävästi heilauta elimistön elektrolyytti- ja vesitasapainoa, eivätkä pienet muutokset korreloi krapulan voimakkuuteen. – Krapulan syynä ei ole vesipula, Eriksson alleviivaa.

Kohmelossa matelee myös veren sokeri, ja siksi tuskaista olotilaa on tavattu parantaa makeilla juomilla. 1970-luvulla hedelmäsokerista haikailtiin jopa jokamiehen krapularohtoa. Silloinen Suomen Sokeri oli tukemassa tutkimusta, jossa osa koehenkilöistä tankkasi hedelmäsokeria (gramman elopainokiloa kohti) illalla drinkkien kera tai vaihtoehtoisesti aamulla krapulan jo kolkutellessa. Tulos oli pettymys. Veren sokerisyöksy ja ph oikenivat, mutta oireet jäivät. Hedelmäsokerikuuri ei vaikuttanut humalan tai krapulan kestoon eikä voimakkuuteen. Sama koskee erilaisia neste-, suola- ja vitamiinicocktaileja. Ne voivat hieman lievittää juhlinnassa rapautunutta oloa, mutta perussyy poistuu vain ajan kanssa.

Hormonit mukana
Yhdellä aineenvaihduntatuotteella on epäilty olevan pientä merkitystä krapulaoireissa. Se on alkoholin palamistuote asetaldehydi, jonka pitoisuus piikittää humalan huippuvaiheessa.

Asetaldehydi on erittäin myrkyllistä ja aiheuttaa sellaisenaan annettuna rankat vieroitusoireet. Yhteys on kuitenkin vahvistamatta, sillä asetaldehydipitoisuus ja krapulaoireet eivät kulje aivan rinnakkain. Yhdistettä on krapulaisen veressä vähiten silloin kun kanuuna jyskyttää armottomimmin.

Keskushermoston kautta välittyvät hormonimuutokset sen sijaan istuvat hyvin tiettyihin oireisiin. Hilpeäkin känni on elimistölle koettelemus, johon se vastaa lisäämällä stressihormoni kortisolin eritystä. Tämä puolestaan lietsoo adrenaliinia ja noradrenaliinia, jotka voivat aiheuttaa vapinaa, hikoilua, ärtyisyyttä ja ahdistusta.

Korjaussarja ei kannata

”Krapula on Luojan asettama tauti, älköönkä ihminen sitä parantako.” Erään entisen professorin lausahdus on poimittu Reino Ylikahrin Duodecim-lehteen kirjoittamasta artikkelista. Se kuulostaa iloisen illan viettäneen ihmisen korviin turhan lohduttomalta. Eikö mitään ole tehtävissä?

Dosentti Kalle Jokelaisen mukaan yksi varma kikka löytyy. – Krapularyyppy parantaa oloa hetkellisesti, sillä se palauttaa alkoholissa marinoidut hermosolut tuttuun tilaan. Korjaussarjan apu on kuitenkin kyseenalainen. – Kankkunen tulee joka tapauksessa ennemmin tai myöhemmin ja sitä kauheampana, mitä perusteellisemmin solut ovat ehtineet tottua alkoholin läsnäoloon, Jokelainen muistuttaa.

Peter Erikssonilla on tarjota toinenkin syy, miksi krapularyyppy kannattaa jättää ottamatta. – Se voi aiheuttaa joillekin juomiskierteen.

Selitys saattaa löytyä alkoholin vaikutuksista hormonitasapainoon. Jo pitkään on tiedetty, että miehen testosteroni romahtaa krapulassa: mitä kurjempi olo, sitä syvempi notkahdus. Tuoreista eläinkokeista ja vielä julkaisemattomista ihmistöistä on nyt pääteltävissä, että krapularyyppy saattaa nostaa hormonitasot nopeasti kuopasta ja tuoda tullessaan uhoa ja euforian tunnetta. – Hormonimuutos voi ruokkia riippuvuutta ja lisätä miesmäistä humalahakuista juomista, Eriksson sanoo.

Päänsäryn voi torjua
Yksi krapulaista kansaa kiinnostava tutkimus on jäänyt harvinaisen vähälle huomiolle. Osasyy on tutkijoissa itsessään. – Emme ole hirveästi elämöineet havainnoilla, tunnustaa lääketutkija Jouko Parantainen. Lääketehdas Medicassa 1980-luvulla työskennellyt Parantainen julkaisi kollegoineen kaksoissokkotutkimuksen, jossa testattiin migreenilääkkeenä käytettävän tolfenaamihapon tehoa krapulaoireisiin. Tolfenaamihappo estää paikallisten tulehdustekijöiden, prostaglandiinien, syntyä. Aivoverenkierrossa prostaglandiinit herkistävät päänsärkykohtaukselle. Useimmat tulehduskipulääkkeet, kuten asetyylisalisyylihappo ja ibuprofeeni, toimivat samalla mekanismilla kuin tolfenaamihappo.

Parantainen ja lääkäri Seppo Kaivola kiinnostuivat krapulasta, koska alkoholi sekoittaa solujen prostaglandiinituotantoa, ja tämä voi selittyä solukalvojen muutoksilla. Erityisesti tromboksaani-prostaglandiinin määrä veressä lisääntyy laskuhumalassa ja osin krapulankin aikana.

Tuttavapiiristä haalitut 30 koehenkilöä saivat ohjeen ryypätä tavalliseen tapaansa. Puolet nautti ennen nukkumaanmenoa annoksen tolfenaamihappoa, puolet lumelääkettä. Rooleja vaihdettiin ristiin neljissä eri illanistujaisissa. Jokainen raportoi aamulla krapulaoireensa.

Lääkettä nauttineilla oli vähemmän päänsärkyä, pahoinvointia, oksentelua ja ärsytyksen ja janon tunnetta. Myös tromboksaanipitoisuudet laskivat. – Tolfenaamihappo esti lähes kokonaan päänsäryn ja pahoinvoinnin, Parantainen tiivistää. – Prostaglandiinit näyttävät selittävän aika hyvin sen, miksi krapulaisen päätä särkee.

Miksi prostaglandiinin estäjät tehoavat paremmin krapulapäänsärkyyn, jos lääke otetaan ennalta? Tähän on kaksi mahdollista selitystä. Krapulapäänsäryn kehittymiseen kuluu pitkä aika eikä särky alettuaan mene kovin nopeasti ohi. Lääke tulee liian myöhään, jos aivoverisuonet ovat jo ehtineet herkistyä prostaglandiinipommitukselle.

Myös krapulaisen maha saattaa olla sekaisin ja suolen sisältöä eteenpäin vievä lihastoiminta niin lamassa, että lääkkeen vaikutus viivästyy. Pilleri jää kellumaan mahalaukkuun eikä imeydy verenkiertoon. Ilmiö on tuttu migreenistä.

Ehkäisyssä pulmansa
– Olimme aluksi innostuneita tuloksista, Jouko Parantainen muistelee. – Pian kävi kuitenkin selväksi, ettei krapulapäänsäryltä suojautuminen ole ongelmatonta. Tolfenaamihapon kehittäminen
krapulalääkkeeksi jäi sikseen, eikä tutkimuksia jatkettu.

Pulma on siinä, että tulehduskipulääkkeet lamaavat myös elimistölle hyödyllisiä prostaglandiineja, jotka suojaavat muun muassa mahalaukun limakalvoa. Särkylääkkeiden holtiton käyttö voi aiheuttaa hankalia vuotoja ja mahahaavaa. Osa prostaglandiineista taas suojaa maksaa alkoholin haitoilta.
Parantaisen ja kumppaneiden havainnot istuvat kuitenkin hyvin muihin tietoihin krapulan mekanismeista.
Prostaglandiineilla on verisuonistossa ja hermostossa tehtäviä, jotka liittyvät ionien imeytymiseen ja kulkuun solukalvon läpi. Prostaglandiinien esiasteet ovat jopa solukalvojen rakennuspalikoita. Lisäksi ne vaikuttavat reseptoreihin.

Muitakin yhteyksiä löytyy. Parantaisen mukaan krapulan oireet ovat osittain samanlaisia kuin virusinfektioiden. Esimerkiksi flunssassa riehuvat prostaglandiinien sukulaiset sytokiinit, ja prostaglandiinien estäjillä hoidetaan kipuja ja päänsärkyä.
http://www.tiede.fi/arkisto/artikkeli.p ... 87&vl=2003

En minä ainakaan ole huomannut kuin tuntoaistin herkistymistä, se johtuu mm. krapulassa vapautuvista stressihormoneista.

Vierailija

Olen viime aikoina vähän kallistunut uskomaan, että itse känni ei ole aivoille niinkään haitallista, vaan krapula (vieroitus). Silloin glutamaatin eritys kiihtyy ja sillä on neurotoksisia vaikutuksia. Vähän sama juttu taitaa olla monen muunkin aineen kohdalla, ainakin rauhoittavien, että vieroitus on aivoille se kaikkein tuhoisin vaihe.

Voisin jopa kuvitella, että tasainen humala viikon ajan on aivoille terveellisempää, kuin päivittäiset nousut ja laskut (kännit ja krapulat) viikon ajan. Jälkimmäisessä vaihtoehdossa aivot kärsivät ylikiihtyneestä/eksitotoksisesta tilasta seitsemän kertaa, kun taas viikon putken jälkeen tulee vain yksi vaikkakin tietysti voimakkaampi tila.

Vierailija
rollerghost
Olen viime aikoina vähän kallistunut uskomaan, että itse känni ei ole aivoille niinkään haitallista, vaan krapula (vieroitus). Silloin glutamaatin eritys kiihtyy ja sillä on neurotoksisia vaikutuksia. Vähän sama juttu taitaa olla monen muunkin aineen kohdalla, ainakin rauhoittavien, että vieroitus on aivoille se kaikkein tuhoisin vaihe.

Voisin jopa kuvitella, että tasainen humala viikon ajan on aivoille terveellisempää, kuin päivittäiset nousut ja laskut (kännit ja krapulat) viikon ajan. Jälkimmäisessä vaihtoehdossa aivot kärsivät ylikiihtyneestä/eksitotoksisesta tilasta seitsemän kertaa, kun taas viikon putken jälkeen tulee vain yksi vaikkakin tietysti voimakkaampi tila.




Etanoli ei varmasti ole terveellistä viikon jatkuvina kuureina.
"Yhdellä aineenvaihduntatuotteella on epäilty olevan pientä merkitystä krapulaoireissa. Se on alkoholin palamistuote asetaldehydi, jonka pitoisuus piikittää humalan huippuvaiheessa.
Asetaldehydi on erittäin myrkyllistä ja aiheuttaa sellaisenaan annettuna rankat vieroitusoireet"

--> Jos aldehydidehydrogenaasientsyymiosasto toimii normaalisti, ei asetaldehydiä synny suuria määriä vrt. antabusreaktio. Asetaldehydi pääsi juuri syöpää aiheuttavien aineiden luetteloon.
Täältä löytyy kaikki tarvittava etanolin ja sen aineenvaihduntatuotteiden vaikutuksesta elimistöön,
http://www.medicina.fi/fato/25.pdf

Uusimmat

Suosituimmat