Seuraa 
Viestejä45973

Petter Portin on kirjoittanut selkeän artikkelin evoluutioteorian kehittymisestä.

http://ojs.tsv.fi/index.php/tt/article/ ... /2558/2362

  • ylös 1
  • alas 0

Sivut

Kommentit (24)

tosikolie
Seuraa 
Viestejä663

Lainaus mainitusta linkistä.
.....
Tarvitaanko uutta synteesiä?
Biologisessa luonnossa ei ole havaittu yhtään
tosiasiaa, joka olisi evoluutioteorian vastainen,
ja teorian rakenne on sisäisesti ristiriidaton.
Kuitenkin biologisessa luonnossa on viime vuosina
havaittu seikkoja, joita ei vielä ole sisällytetty
nykyiseen evoluutioteoriaan, ns. moderniin
synteesiin. Tämä ei merkitse sitä, että evoluutioteoria
olisi virheellinen, vaan sitä, että se kenties
kaipaa laajennusta.
.....

Uutta synteesiä tarvitaan mutta syntyykö se mille pohjalle?

Ristiriitoja on yksilötasolla ajatellen.

Luonnonvalinta;
Tarkoitetaanko sillä yksilön ja yksilöä ympäröivän luonnon yhteisohjausvaikutusta?

Lajien lisääntyminen;
Perustuuko se kilpailuun vai onko se sopeutumista yksilöön, perheeseen ja sitä ympäröivään maailmaan?

Ainetasolla eli geeniteoria;
Atomiteoriaan pohjautuva aineteoria ei sisällä ns. materiaalin henkeä,,,hengellä tarkoitan yksinkertaisesti elämää,,,siis sitä mikä on tajunta geenissä,,siis sitä mitä olemme tai mitä on yksinkertaisin lisääntyvä luontoyksilö mutta ei esim vesipisara?

Kyllä vanha evoluutioteoria voi olla perusolettamuksiltaan virheellinen,,,tai sitten oikeellinen,,,siksi tarvitaan uutta synteesiä.

Synteesissä tosin pitää ottaa huomioon tulevaisuudessa myös;
- kemiallisten aineiden vaikutus
- sähkömagneettikenttien vaikutus
- taloissa asumisen vaikutus
- ravintoaineiden vaikutus
- lääkeaineiden vaikutus
- mielen siis ajattelun vaikutus itseemme
- jne.

Missä yksilö siellä elämä.

Missä elämä siellä rakkaus elämää kohtaan.

Yksi elämän perusprinsiippi,,,eikö siis myös luonnon?

tosikolie
Lainaus mainitusta linkistä.
.....
Tarvitaanko uutta synteesiä?
Biologisessa luonnossa ei ole havaittu yhtään
tosiasiaa, joka olisi evoluutioteorian vastainen,
ja teorian rakenne on sisäisesti ristiriidaton.
Kuitenkin biologisessa luonnossa on viime vuosina
havaittu seikkoja, joita ei vielä ole sisällytetty
nykyiseen evoluutioteoriaan, ns. moderniin
synteesiin. Tämä ei merkitse sitä, että evoluutioteoria
olisi virheellinen, vaan sitä, että se kenties
kaipaa laajennusta.
.....

Uutta synteesiä tarvitaan mutta syntyykö se mille pohjalle?

Ristiriitoja on yksilötasolla ajatellen.

Luonnonvalinta;
Tarkoitetaanko sillä yksilön ja yksilöä ympäröivän luonnon yhteisohjausvaikutusta?

Lajien lisääntyminen;
Perustuuko se kilpailuun vai onko se sopeutumista yksilöön, perheeseen ja sitä ympäröivään maailmaan?

Ainetasolla eli geeniteoria;
Atomiteoriaan pohjautuva aineteoria ei sisällä ns. materiaalin henkeä,,,hengellä tarkoitan yksinkertaisesti elämää,,,siis sitä mikä on tajunta geenissä,,siis sitä mitä olemme tai mitä on yksinkertaisin lisääntyvä luontoyksilö mutta ei esim vesipisara?

Kyllä vanha evoluutioteoria voi olla perusolettamuksiltaan virheellinen,,,tai sitten oikeellinen,,,siksi tarvitaan uutta synteesiä.

Synteesissä tosin pitää ottaa huomioon tulevaisuudessa myös;
- kemiallisten aineiden vaikutus
- sähkömagneettikenttien vaikutus
- taloissa asumisen vaikutus
- ravintoaineiden vaikutus
- lääkeaineiden vaikutus
- mielen siis ajattelun vaikutus itseemme
- jne.

Missä yksilö siellä elämä.

Missä elämä siellä rakkaus elämää kohtaan.

Yksi elämän perusprinsiippi,,,eikö siis myös luonnon?




Ennen muuta pitää ottaa huomioon mielisairauksien vaikutus selkeään ajatteluun.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Hieno kirjoitus, joskin kovasti evoluutioekologiapainotteinen. Paleontologit omalla tahollaan kaavailevat uutta evoluutioteorian paleontologista synteesiä. Moderni evoluutioteoriahan keskittyy kuitenkin melko voimakkaasti "mikroevoluutioon", populaatiogenetiikkaan ja lajiutumiseen, muttei niinkään suurempien taksonien syntyyn tai evoluution pitkän aikavälin tapahtumiin. Osa paleontologien havaitsemasta onkin (enemmän tai vähemmän, yleensä vähemmän) ristiriidassa ekologien ja geneetikkojen yleisestä konsensuksesta. Eivät nämä tietenkään mitään suuria ristiriitoja ole, mutta sen verran, että paleontologit kokevat modernissa synteesissä olevan paikattavaa. Niinhän se tiede korjaa itseään.

Epigenetiikka ja mahdollinen eliöiden mahdollinen kyky säädellä mutaatioita ovat tietenkin myös oleellisia, eikä niitä ole modernissa synteesissä huomioitu yksinkertaisesti siksi, ettei niistä vielä synteesin kokoamisen aikaan ollut minkäänlaisia havaintoja.

Elämme kiintoisia aikoja, ehdottomasti.
Pari linkkiä aiheeseen:
http://scienceblogs.com/laelaps/2009/12 ... icycle.php
http://scienceblogs.com/laelaps/2009/07 ... logica.php

Ja Tosikolie,
vanha evoluutioteoria on perusprinsiipeiltään oikea, ei se muuten selittäisi lähes kaikkea luonnossa havaittua. Tietoa on vain viime vuosikymmeninä tullut niin paljon lisää, että sitä täytyy hieman laajentaa. Eli jos ennen sanottiin "hankitut ominaisuudet eivät periydy" niin nyt sanotaan "hankitut ominaisuudet eivät periydy, paitsi rajoitetusti epigeneettisten mekanismien kautta."

Evoluutioteoria sisältää jo luonnonvalinnan eri tasot, lajiutumisen mekanismit, elämän määritelmän ja ympäristötekijöiden vaikutukset yksilöihin (näitä tulkitsin huomautustesi tarkoittavan).

tosikolie

Missä elämä siellä rakkaus elämää kohtaan.

Tämä oli itse asiassa paremmin sanottu kuin tiedätkään. Kaikille eliöille, joilla ylipäätään on aivot joilla haluta mitään, kehittyy myös halu elää. Tämä johtuu yksinkertaisesti siitä, että ne epäilemättä harvinaiset yksilöt, jotka eivät halua elää, myös kuolevat helpommin. Elämää rakastavat pysyttelevät kaikin keinoin elossa ja menestyvät. Voidaan siis sanoa, että kaiken älykkään elämän yhteinen piirre on halu elää.

tosikolie
Seuraa 
Viestejä663
Mei long

Ja Tosikolie,
***
Evoluutioteoria sisältää jo luonnonvalinnan eri tasot, lajiutumisen mekanismit, elämän määritelmän ja ympäristötekijöiden vaikutukset yksilöihin (näitä tulkitsin huomautustesi tarkoittavan).
***
tosikolie

***
Voidaan siis sanoa, että kaiken älykkään elämän yhteinen piirre on halu elää.




Sinulla on näköjään kyky ajatella asiaa,,,Damasio jo kadotti otteensa,,mutta odotinkin niin käyvän,,,ajattelu ja siis mieli joka on jomman kumman leirin muokkaama ei kykene kaikesta irti olevaan tarkasteluun,,valitettavasti vaan ainoastaan provokaatioon.

Pohditko kysymystäni luonnonvalinnasta?

Luonnonvalinta;
Tarkoitetaanko sillä yksilön ja yksilöä ympäröivän luonnon yhteisohjausvaikutusta?

Toinen asia joka sivuutetaan hyvin tarkoituksella koska siihen ei ole vastausta.
Miten aine joka määritellään atomiteorian avulla voi kyetä elämään?

Luonnon toiminnan selkeyttä kuvaa hyvin suomalainen metsäjänis,,,suhteessa olosuhteisiin muuntuu mukana,,,ja perii ominaisuutensa.

Kumpi siinä valitsee Jäniksen värin?
Jänis vai luonto ympärillä vai molemmat?
Voimmeko silloin sanoa että luonnon muuntumisprosessi on geenien aiheuttama mutaatio jatta onko geeneissä tapahtunut muutos jälki luonnonvalinnasta,,,jos tätä termiä halutaan käyttää,, niin luonto mitä se valitsee?

Kyseessä on perinteinen A+B ongelma,,,molemmat vaikuttaa mutta toisaalta ei vaikuta.

tosikolie

Pohditko kysymystäni luonnonvalinnasta?

Luonnonvalinta;
Tarkoitetaanko sillä yksilön ja yksilöä ympäröivän luonnon yhteisohjausvaikutusta?

Luonnon toiminnan selkeyttä kuvaa hyvin suomalainen metsäjänis,,,suhteessa olosuhteisiin muuntuu mukana,,,ja perii ominaisuutensa.

Kumpi siinä valitsee Jäniksen värin?
Jänis vai luonto ympärillä vai molemmat?
Voimmeko silloin sanoa että luonnon muuntumisprosessi on geenien aiheuttama mutaatio jatta onko geeneissä tapahtunut muutos jälki luonnonvalinnasta,,,jos tätä termiä halutaan käyttää,, niin luonto mitä se valitsee?


Nyt taisin vasta kunnolla ymmärtää, mitä ajoit takaa.

Eli aiheuttaako luonnonvalinta mutaatiot vai mutaatio sopeutumisen?
Mutaatiot, DNA:n kopiointivirheet, ovat enimmäkseen satunnaisia, ja niitä tapahtuu joka sukupolvessa. Luonnonvalinta poimii näistä hyödylliset, ja ne yleistyvät. On tosin viitteitä siitä, että eräillä eliöillä olisi ainakin jonkinlaisia mekanismeja, joilla ne voivat hallita paljonko mutaatioita tapahtuu ja missä. Niinpä esimerkiksi vaikeassa ympäristössä mutaatiotaajuus voi kasvaa, jolloin jälkeläisillä on enemmän uusia piirteitä, ja joku niistä saattaa auttaa sopeutumisessa.

Tosin et ole ihan tainnut ymmärtää luonnonvalinnan ideaa. Luonnonvalintahan on, ainakin periaatteessa, täysin abstrakti käsite, joka tarkoittaa seurauksia siitä että yksilöt ovat eri tavalla ympäristöönsä sopeutuneita. Kun osa yksilöistä geneettisistä syistä menestyy eri tavalla kuin toiset, paremmin pärjäävien piirteet yleistyvät. Tämä valikoituminen seuraaviin sukupolviin on luonnonvalintaa. Yksilö on luonnonvalinnan yksikkö, valinnan kohde. Yksilöllä on ominaisuuksia, joiden menestystä sen ympäristössä mitataan kelpoisuudella. Kelpoisuus taas on yksilön kykyä pysyä elossa ja tuottaa elinkelpoisia jälkeläisiä.

Luonnonvalinta on siis ympäristön painetta yksilöiden ominaisuuksien suhteen, ja valikoitavia mitataan lisääntymismenestyksellä.

Mitä jäniksiin ja niiden väriin tulee, kyseessä on tosiaan mielenkiintoinen yhdistelmä: ympäristön muutos (päivän lyheneminen) aiheuttaa turkin vaihdon, mutta käsky vaihtaa turkki päivän lyhetessä on "kirjoitettu" geeneihin. Se on siis sekä geneettistä että ympäristön aiheuttamaa. Lumentulo on se valintapaine, joka saa geneettisesti vaaleamman talviturkin omaavat jänikset menestymään ruskeampien kustannuksella.

Portinin varsin oivaltava kirjoitus lienee "vanhan koulun" modernin synteesin kannattajille melkoinen järkytys kyberneettisine geeniverkostoineen ja genomissa ilmenevine sopeutumistaipumuksineen. Toisaalta taas joillekin tajuntaa ja mielen toimintoja aineen ominaisuuksina pitäville tarjoutuu mahdollisuus puolustaa hypoteesiansa vetoamalla jonkinlaiseen jo biologisessa materiassa esiintyvään "esi-älyllisyyteen". Tässä muutamia monista Portinin kirjoituksen herättämistä ajatuksista, joita varmaan tullaan pohtimaan laajoissa piireissä; lieneehän kirjoitus ensimmäinen arvostetun tieteilijän suomenkielinen viittaus evoluutioteorian radikaaleihin muutospaineisiin.

Darwinin teoria sen sijaan on täysin materialistinen eikä
sisällä ajatusta eliöille kuuluvasta taipumuksesta
kehittyä yhä paremmin ympäristöön sopeutuneiksi.

Matematiikassa heikkona ja fysiikasta ilmeisen tietämättömänä Darwin ei tuntenut tai ymmärtänyt materiaa ja sen tapahtumia hallitsevista/kuvaavista periaatteista korkeinta, joka on systeemien "taipumus" sopeutua ympäristöönsä optimaalisesti: pienimmän vaikutuksen periaatetta.

Tämä Maupertuisin periaate oli Darwinin aikana asioita oivaltavissa piireissä varsin tunnettu ja arvostettu:

http://www.tieteessatapahtuu.fi/0304/pekonen.pdf

[size=85:2znp2mpk]Hämmästyttävää tässä on ensinnäkin se,
että vaikutus sinänsä on abstrakti suure, joka
muodostetaan laskennallisesti, mutta jota ei
voida suoraan havaita eikä mitata luonnossa.
Kuitenkin se näyttää säätelevän luonnon perusilmiöitä
kuten valon taittumista tai kappaleiden
liikettä. Luonto siis ikään kuin tekee kussakin
erikoistapauksessa matemaattiseen variaatiolaskentaan
perustuvan optimaalisen päätöksen.

Maupertuis’n maailmankuva on teleologinen:
Luonto pyrkii alati kohti parhainta mahdollista
olotilaa. Argumentti on matemaattinen, mutta
filosofi sesti se sulautuu aikaisemman filosofi -
sen perinteen, eritoten Leibnizin, esittämiin ajatuksiin
”parhaasta mahdollisesta maailmasta”.[/size:2znp2mpk]

Pienimmän vaikutuksen periaatteesta kirjoittaa myös arvostettu kvanttifyysikko, professori Keijo Kajantie

http://www.tieteessatapahtuu.fi/0105/kajantie.pdf

[size=85:2znp2mpk]..yhteyksien rakentaminen
fysiikan kvanttifluktuaatioilla täydennetyn
minimiperiaatteen ja ihmiselle parhaan
maailman välille on mielekäs ja kiinnostava.. Ajatus on nykyisen fysiikan ja kosmologian
tutkimuksen keskipisteessä..[/size:2znp2mpk]

Mikrotasolla elämää voidaan karkeasti luonnehtia suunnattoman monimutkaisina sähkökenttäkonfiguraatioina ja niiden muutoksina. Myös näitä hallitsee sama optimoiva periaate. Kajantie kirjoittaa:

[size=85:2znp2mpk]Toinen tärkeä tapaus on se, jossa vapausasteet
ovat sähkömagneettisten kenttien, sähkökentän
ja magneettikentän, arvot jossain paikassa
ja jonain aikana. Vaikutus taas voidaan
laskea yksinkertaisella tavalla sähkökentän ja
magneettikentän suuruuksista. Nämä eivät voi
vaihdella mielivaltaisella tavalla, vaan jälleen
niin, että vaikutus saa miniminsä
. Tämä johtaa
luonnonlakeihin, Maxwellin yhtälöihin,..[/size:2znp2mpk]

Olisi kiinnostavaa kartoittaa darwinistista luonnonvalinnan ideaa niin elottoman kuin elollisenkin luonnon voimia ja energioita [size=85:2znp2mpk]mm. Maxwellin yhtälöiden ja Lagrangen funktion hahmossa[/size:2znp2mpk] hallitsevan pienimmän vaikutuksen periaatteen valossa. Lähinnä tulee mieleen kaksi vaihtoehtoa: luonnonvalinnan "oppi" poikkeaa olennaisilta osiltaan pienimmän vaikutuksen lain mukaisesta optimointitaipumuksesta, jolloin se on myös olennaisesti väärä, tai se yhtyy tuohon periaatteeseen, jolloin se voidaan nostaa uudelle, syväfysikaaliselle selitystasolle. Ainekset tähän mullistukseen saattavat olla jo kypsymässä biologian ja fysiikan uusien löydösten ja teoreettisen fysiikan formalismien avaruuksissa.

Miksi pienimmän vaikutuksen lain väistämätön vaikutus evoluutioilmiössä tapahtuu niin salatusti, että biologit eivät ole sitä vieläkään havainneet? Yksi selitysyritys voisi olla kaikessa yksinkertaisuudessaan seuraavanlainen:

Maailma sellaisena kuin se aisteille ja arkiajattelulle ilmenee, on suunnattoman kaukana niistä syväfysikaalisista tasoista, joilla luonnonlakien "koneisto" sijaitsee. Kutsutaan nyt tätä materian perustavinta tasoa vapausastevakuumiksi. Nykyinen maailma on vapausastevakuumin eri vapausasteiden läpikäymien monien spontaanien symmetriarikkojen seuranto, joissa jokaisessa jokin vapausaste on "menetetty" sen tultua Nambun-Goldstonen bosonin "jäädyttämäksi" makroskooppiseksi järjestykseksi. Edelleen, nämä menetetyt vapausasteet ovat kiertyneet "jalostetussa" muodossa uudelleen esiin NG-bosonien kondensaatteina, defekteinä (idea perustuu Hiroomi Umezawan osin helppotajuiseen kirjoitukseen julkaisussa Prog.Theor.Phys.Suppl. 1984.) Tällaiset defektit puolestaan ilmenevät esim. eliöiden käyttäytymispiirteinä: kosiomenoina yms. On selvää, että aistit ja arkiajattelu ovat vaikeuksissa pyrkiessään hahmottamaan "kaiken olemusta" näistä täysin erilaiselta näyttävistä materiakerrostumista. Kerros kerrokselta syvemmälle tuota tasoa kohti voidaan kuitenkin pyrkiä tunkeutumaan matemaattisen luonnontieteen keinoin ja intuitiota virkistävien henkisten aspektien tuella.

jesper
Seuraa 
Viestejä823

On mielenkiintoista, miten suurin osa tieteentekijöistä vannoo edelleen niin vahvasti Darwinin nimeen, vaikka toisaalta jo myönnetään, että todellisuus ei aivan tuota darwinistista mallia vastaakaan. Ehkä parinkymmenen vuoden päästä jo myönnetään Lamarckin olleen lähempänä totuutta. Tuskin Darwin itsekään olisi halunnut itsensä nostamista jalustalle.

Heed not my earthly lot, for it hath little of earth in it.
- Edgar Allan Poe

jesper
On mielenkiintoista, miten suurin osa tieteentekijöistä vannoo edelleen niin vahvasti Darwinin nimeen, vaikka toisaalta jo myönnetään, että todellisuus ei aivan tuota darwinistista mallia vastaakaan. Ehkä parinkymmenen vuoden päästä jo myönnetään Lamarckin olleen lähempänä totuutta. Tuskin Darwin itsekään olisi halunnut itsensä nostamista jalustalle.



Kertoisitko yhdenkin tutkimustuloksen, jonka mukaan Lamarck on lähempänä "totuutta" kuin Darwin?

Kerrotko myös, mikä on tuo ihmeellinen "totuus", jota etsitään. Sitä kun ei tieteessä etsitä vaan parasta selitystä havaituille ilmiöille.

tosikolie
Seuraa 
Viestejä663
Mei long

Luonnonvalinta on siis ympäristön painetta yksilöiden ominaisuuksien suhteen, ja valikoitavia mitataan lisääntymismenestyksellä.

Mitä jäniksiin ja niiden väriin tulee, kyseessä on tosiaan mielenkiintoinen yhdistelmä: ympäristön muutos (päivän lyheneminen) aiheuttaa turkin vaihdon, mutta käsky vaihtaa turkki päivän lyhetessä on "kirjoitettu" geeneihin. Se on siis sekä geneettistä että ympäristön aiheuttamaa. Lumentulo on se valintapaine, joka saa geneettisesti vaaleamman talviturkin omaavat jänikset menestymään ruskeampien kustannuksella.





Mitkä tekijät vaikuttaa

1. Luonto Jänisisän ja Jänisäidin ympärillä
- ilma
- vesi
- maa
- kasvit
- aurinko
- ravinto
- päivän pituus
- lämpötila
2. Luonnon muut eläimet.
3. Jänisäidin ja Isän yhteinen perimä.

4. Ilman kilpailua, menestymisen tarvetta, kenenkään kustannuksella,,,kunnes tuli ihminen...

Hmm,,,jotta ymmärtäisit mitä tarkoitan luonnon vaikuttamisella meihin sinun olisi päästävä eroon hyöty-ja menestysajattelusta sekä siitä että joku yksittäinen solun osa sanelee millainen sinä olet.

Tosin,,,meitä aivopestään sillä mikä ei meitä ole luontaisesti joten on vaikea ajatella luontoa sellaisena kuin se on siis,,,silloin kun siinä ei ole ihmistä joka on aivopestynä kilpailuun.

Tämä taas edellyttää mielen ja ajattelun irtaantumista ihmisestä itsestään,,,siis abstraktilla tasolla.

Kuka tuulen synnyttää,
kuka kukan kasvattaa.

jesper
Seuraa 
Viestejä823
Damasio

Kertoisitko yhdenkin tutkimustuloksen, jonka mukaan Lamarck on lähempänä "totuutta" kuin Darwin?

Kyllä minusta tuossa linkittämässäsi artikkelissa esitetty riisin evoluution tutkimustulos vastaa paremmin Lamarckin näkemystä. Eihän tuossa sattumalla ja luonnonvalinnalla ole mitään roolia.
Riisillä nimittäin havaittiin, että erilaiset ympäristöärsykkeet, kuten vaikkapa kylmäkäsittely, saavat aikaan transposonien eli ns. hyppivien geenien mobilisoitumisen. Liikkeelle lähteneet transposonit voivat sitten kiinnittyä toisten geenien läheisyyteen ja alkaa säädellä niiden toimintaa. Tämä puolestaan voi aiheuttaa viimemainituissa geeneissä pysyvän toiminnan tason muutoksen, joka auttaa kasvia tulemaan toimeen juuri asianomaisen mutaation aiheuttaneissa ympäristöolosuhteissa, esimerkiksi siis kylmässä ilmanalassa (Naitoym. 2009).



Damasio

Kerrotko myös, mikä on tuo ihmeellinen "totuus", jota etsitään. Sitä kun ei tieteessä etsitä vaan parasta selitystä havaituille ilmiöille.

Tiede ei voi löytää lopullista totuutta, kuitenkin "totuuden etsinnän" pitää olla tieteen ideaali. Ei tiede voi tyytyä vain "sopivimpaan selitykseen". Parhaiten totuutta etsitään, kun hyväksytään erilaisten hypoteesien esittäminen. Mielestäni filosofista kehikkoakaan ei ole tarpeen lyödä mitenkään lukkoon.
Tieteen sitoutuminen "naturalismiin" voi jopa olla totuuden etsintää rajoittava ennakkokäsitys.

Heed not my earthly lot, for it hath little of earth in it.
- Edgar Allan Poe

tosikolie
Seuraa 
Viestejä663
jesper

Kyllä minusta tuossa linkittämässäsi artikkelissa esitetty riisin evoluution tutkimustulos vastaa paremmin Lamarckin näkemystä. Eihän tuossa sattumalla ja luonnonvalinnalla ole mitään roolia.

Riisillä nimittäin havaittiin, että erilaiset ympäristöärsykkeet, kuten vaikkapa kylmäkäsittely, saavat aikaan transposonien eli ns. hyppivien geenien mobilisoitumisen. Liikkeelle lähteneet transposonit voivat sitten kiinnittyä toisten geenien läheisyyteen ja alkaa säädellä niiden toimintaa. Tämä puolestaan voi aiheuttaa viimemainituissa geeneissä pysyvän toiminnan tason muutoksen, joka auttaa kasvia tulemaan toimeen juuri asianomaisen mutaation aiheuttaneissa ympäristöolosuhteissa, esimerkiksi siis kylmässä ilmanalassa (Naitoym. 2009).



Tieteen sitoutuminen "naturalismiin" voi jopa olla totuuden etsintää rajoittava ennakkokäsitys.


Niinhän se paljolti on.

Tuli mieleen 60-luvun talidomilapset. Siinähän ihmisen kehittämä ja jalostama myrkky sai aikaan solumuutoksia ihmiselämän alkuvaiheissa ja tuloksena oli vammaisia lapsia.

Ei siis luonnollista ns. sopeutumista tai sattumaa vaan pakolla tehtyä vaikutusta.

Tieteen on sitouduttava sekä naturalismiin että ihmisislismiin,,,

Eli luonnon luontainen muuntumisjatkumo ja ihmisen omalla toiminnallaan aiheuttama muuntumisvaikutus.

Mitäköhän aiheuttaa sähkömagneettikenttien ( siis tuo pien pien hiukkasten ainevärähtelyn) lisääntyvä määrä atomiin, atomeista koostuvaan geeniin jonka taasen sanotaan rakentavan ihmisen.

Naitoym. 2009
Riisillä nimittäin havaittiin, että erilaiset ympäristöärsykkeet, kuten vaikkapa kylmäkäsittely, saavat aikaan transposonien eli ns. hyppivien geenien mobilisoitumisen. Liikkeelle lähteneet transposonit voivat sitten kiinnittyä toisten geenien läheisyyteen ja alkaa säädellä niiden toimintaa. Tämä puolestaan voi aiheuttaa viimemainituissa geeneissä pysyvän toiminnan tason muutoksen, joka auttaa kasvia tulemaan toimeen juuri asianomaisen mutaation aiheuttaneissa ympäristöolosuhteissa, esimerkiksi siis kylmässä ilmanalassa

Eikös tällaista ole havaittu ihkmiselläkin; Epigeneettinen periytyminen, joka on kuin suoraan Lamarckilta.

Köyhien lapset ovat perineet kyvyn elää niukoissa olosuhteissa, jms. Rikkaiden kakarat ovat perineet kyvyttömyyden olla vaatimattomia.

Geenien keksiminen. Darwin ei tiennyt mitään geeneistä.

Sosiobiologia ja sittemmin evoluutiopsykologia. Darwin ei myöskään tehnyt eroa kulttuurellisen ja -biologisen evoluution kesken. Nykyisin kulttuurievo onkin huimaa, tekoäly, virtuaalitodellisuus jne. tieto yms.koneiden GNR (Geenit, Nano, Robotics) -aikausi.

Seppo_Pietikainen
Seuraa 
Viestejä7615
Nagarjuna
Geenien keksiminen. Darwin ei tiennyt mitään geeneistä.



Mutta Darwin ennusti geenit esittelemällä käsitteen "gemmulit" (gemmules), jotka toimisivat perinnöllisyyden mekanismina. Ei mennyt aivan kuten Darwin ajatteli, mutta aika hyvä ennustus kumminkin.

--
Seppo P.
Kreationismi perustuu tietämättömyyteen, se sikiää tietämättömyydestä ja siitä sikiää tietämättömyyttä. Tietämättömyyden levittäminen on kreationismin elinehto ja tietämättömyydessä rypeminen on kreationistin luonnollinen elämisenmuoto

Lisäksi richard dawkins loi ja julkitoi meemin, käsitteen meemi, joka tarkoittaa kulttuurigeeniä, replikaattoria, joka kopioi itsensä darwinistisesti.

Väitetään tosin, että geenien evoluutio darwinistista, mutta meemien ja teemien tai qumeemien (teemi=teknologinen meemi kuten esim. Kännykkä. qumeemi=kvanttimekaaninen meemi, sanasta quantum meme) evoluutio lamarckilaista. Google kertoo enemmän...

mensaani
Naitoym. 2009
Riisillä nimittäin havaittiin, että erilaiset ympäristöärsykkeet, kuten vaikkapa kylmäkäsittely, saavat aikaan transposonien eli ns. hyppivien geenien mobilisoitumisen. Liikkeelle lähteneet transposonit voivat sitten kiinnittyä toisten geenien läheisyyteen ja alkaa säädellä niiden toimintaa. Tämä puolestaan voi aiheuttaa viimemainituissa geeneissä pysyvän toiminnan tason muutoksen, joka auttaa kasvia tulemaan toimeen juuri asianomaisen mutaation aiheuttaneissa ympäristöolosuhteissa, esimerkiksi siis kylmässä ilmanalassa

Eikös tällaista ole havaittu ihkmiselläkin; Epigeneettinen periytyminen, joka on kuin suoraan Lamarckilta.

Köyhien lapset ovat perineet kyvyn elää niukoissa olosuhteissa, jms. Rikkaiden kakarat ovat perineet kyvyttömyyden olla vaatimattomia.




On selkeämpiä todisteita löytynyt Ruosin Överkalixista. Jokaisessa geenissä on DNA:n lisäksi eräänlainen on/off-kytkin, joka määrää otetaanko geeniä ollenkaan huomioon. Tätä kutsutaan epigenetiikaksi, epi on latinaa ja tarkoittaa edellä olevaa. Jos tuo geenin kytkin vaurioituu esimerkiksi nälkäkuoleman partaalla käydessä niin tuo vaurio, toisin kuin DNA, periytyy seuraavaan sukupolveen.

Tästä siis seuraa, että hankitut ominaisuudet jossain määrin periytyvät eli evoluutio on lamarckilaista.

Yläkaliksilla länsinaapurissa on pidetty tarkkoja tilastoja ja kirkonkirjoja karuissa oloissa kauan ja ainoa popperilaista epistemologiaa noudattava selitys todella on tuo 1800-luvun loppupuolen ylivoimaisesti aikalaistensa keskuudessa tunnetuimman, ensimmäisenä filosofina miljoona kirjaa myyneen Herbert Spencerin (hyshys) käsitys opittujen kykyjen osittaisesta periytymisestä.

Rewriting Darwin: The new non-genetic inheritance

* 09 July 2008
* From New Scientist
* Emma Young

http://groups.google.com/group/soc.cult ... 2969990515

HALF a century before Charles Darwin published On the Origin of
Species, the French naturalist Jean-Baptiste Lamarck outlined his own theory of evolution. A cornerstone of this was the idea that
characteristics acquired during an individual's lifetime can be passed on to their offspring. In its day, Lamarck's theory was generally ignored or lampooned. Then came Darwin, and Gregor Mendel's discovery of genetics.

In recent years, ideas along the lines of Richard Dawkins's concept of the "selfish gene" have come to dominate discussions about heritability, and with the exception of a brief surge of interest in the late 19th and early 20th centuries, "Lamarckism" has long been consigned to the theory junkyard.

Now all that is changing. No one is arguing that Lamarck got
everything right, but over the past decade it has become increasingly clear that environmental factors, such as diet or stress, can have biological consequences that are transmitted to offspring without a single change to gene sequences taking place. In fact, some biologists are already starting to consider this process as routine.

However, fully accepting the idea, provocatively dubbed the "new Lamarckism", would mean a radical rewrite of modern evolutionary theory. Not surprisingly, there are some who see that as heresy. "It means the demise of the selfish-gene theory," says Eva Jablonka at Tel Aviv University, Israel. "The whole discourse about heredity and evolution will change" (see "Rewriting Darwin and Dawkins?").

That's not all. The implications for public health could also be
immense. Some researchers are talking about a paradigm shift in
understanding the causes of disease. For example, non-genetic
inheritance might help explain the current obesity epidemic, or why there are family patterns for certain cancers and other disorders, but no discernible genetic cause. "It's a whole new way of looking at the inheritance and causes of various diseases, including schizophrenia, bipolar disorder and diabetes, as well as cancer," says Robyn Ward of the cancer research centre at the University of New South Wales in Sydney, Australia.

Lamarck's ideas about exactly how non-genetic inheritance might work were woolly at best. He wrote, for example, of the giraffe's neck becoming elongated over generations because of the animal's habit of stretching up to feed on leaves in high treetops. The recent research, by contrast, has a firm basis in biological mechanisms - in so-called "epigenetic" change.

Epigenetics deals with how gene activity is regulated within a cell -
which genes are switched on or off, which are dimmed and how, and when all this happens. For instance, while the cells in the liver and skin of an individual contain exactly the same DNA, their specific epigenetic settings mean the tissues look very different and do a totally different job. Likewise, different genes may be expressed in the same tissue at different stages of development and throughout life. Researchers are a long way from knowing exactly what mechanisms control all this, but they have made some headway.

Inside the nucleus, DNA is packaged around bundles of proteins called histones, which have tails that stick out from the core. One factor that affects gene expression is the pattern of chemical modifications to these tails, such as the presence or absence of acetyl and methyl groups. Genes can also be silenced directly via enzymes that bind methyl groups onto the DNA. The so-called RNA interference (RNAi) system can direct this activity, via small RNA strands. As well as controlling DNA methylation and modifying histones, these RNAi molecules target messenger RNA - much longer strands that act as intermediaries between DNA sequences and the proteins they code for.
By breaking mRNA down into small segments, the RNAi molecules ensure that a certain gene cannot be translated into its protein. In short, RNAi creates the epigenetic "marks" that control the activity of genes.

We know that genes - and possibly also non-coding DNA - control RNAi and so are involved in determining an individual's epigenetic
settings. It is becoming increasingly apparent, though, that
environmental factors can have a direct impact too, with potentially life-changing implications. The clearest example of this comes from honeybees. All female honeybees develop from genetically identical larvae, but those fed on royal jelly become fertile queens while the rest are doomed to life as sterile workers. In March this year, an Australian team led by Ryszard Maleszka at the Australian National University in Canberra showed that epigenetic mechanisms account for this. They used RNAi to silence a gene for DNA methyltransferase - an
enzyme necessary for adding methyl groups to DNA - in honeybee larvae. Most of these larvae emerged as queens, without ever having tasted royal jelly (Science, DOI: 10.1126/science.1153069).

“All female honeybees, including queens, develop from genetically
identical larvae”

For honeybees then, what they eat during early development creates an epigenetic setting that has fundamental lifelong implications. This is an extreme example, but researchers are starting to realise that similar mechanisms are at play in other animals, and even in humans.

And, as for honeybees, it seems there is a critical early period
during which an individual's pattern of gene expression is
"programmed" to a large extent. Environmental factors can feed into this programming, possibly with long-term health impacts.

In 2000, Randy Jirtle at Duke University in Durham, North Carolina, led a ground-breaking experiment on a strain of genetically identical mice. These mice carried the agouti gene, which makes them fat and prone to diabetes and cancer. Jirtle and his student Robert Waterland gave one group of females a diet rich in methyl groups before conception and during pregnancy. They found that the offspring were very different to their parents - they were slim and lived to a ripe old age. Though the pups had inherited the damaging agouti gene, the methyl groups had attached to the gene and dimmed its expression.

Jirtle then tried supplementing the diets of pregnant agouti mice with genistein, an oestrogen-like chemical found in soya. The dose was designed to be comparable to the amount consumed by a person on a high- soya diet, which is associated with a reduced risk of cancer and less body fat. These mice were also more likely to give birth to slim, healthy offspring which had less chance of becoming obese in adulthood. This change was associated with increased methylation of six DNA base-pair sites involved in regulating activity of the agouti gene.

These and other animal studies strongly suggest that a pregnant woman's diet can affect her child's epigenetic marks. So perhaps it is not surprising that the effect of certain nutrients is being called into question. Folate, for example, is a potent methyl donor.

It is routinely recommended during pregnancy and added to cereal products in certain countries, including the US, because it reduces the risk of spinal tube defects if eaten around the time of conception. But Jirtle wonders whether it could also be inducing as-yet-unknown, damaging epigenetic effects.

The legacy of stress...

http://sandwalk.blogspot.com/2008/07/ep ... ntist.html

Alkuperäinen linkki:

http://www.newscientist.com/channel/lif ... tance.html

mensaani
Naitoym. 2009
Riisillä nimittäin havaittiin, että erilaiset ympäristöärsykkeet, kuten vaikkapa kylmäkäsittely, saavat aikaan transposonien eli ns. hyppivien geenien mobilisoitumisen. Liikkeelle lähteneet transposonit voivat sitten kiinnittyä toisten geenien läheisyyteen ja alkaa säädellä niiden toimintaa. Tämä puolestaan voi aiheuttaa viimemainituissa geeneissä pysyvän toiminnan tason muutoksen, joka auttaa kasvia tulemaan toimeen juuri asianomaisen mutaation aiheuttaneissa ympäristöolosuhteissa, esimerkiksi siis kylmässä ilmanalassa

Eikös tällaista ole havaittu ihkmiselläkin; Epigeneettinen periytyminen, joka on kuin suoraan Lamarckilta.

Köyhien lapset ovat perineet kyvyn elää niukoissa olosuhteissa, jms. Rikkaiden kakarat ovat perineet kyvyttömyyden olla vaatimattomia.




On selkeämpiä todisteita löytynyt Ruosin Överkalixista. Jokaisessa geenissä on DNA:n lisäksi eräänlainen on/off-kytkin, joka määrää otetaanko geeniä ollenkaan huomioon. Tätä kutsutaan epigenetiikaksi, epi on latinaa ja tarkoittaa edellä olevaa. Jos tuo geenin kytkin vaurioituu esimerkiksi nälkäkuoleman partaalla käydessä niin tuo vaurio, toisin kuin DNA, periytyy seuraavaan sukupolveen.

Tästä siis seuraa, että hankitut ominaisuudet jossain määrin periytyvät eli evoluutio on lamarckilaista.

Yläkaliksilla länsinaapurissa on pidetty tarkkoja tilastoja ja kirkonkirjoja karuissa oloissa kauan ja ainoa popperilaista epistemologiaa noudattava selitys todella on tuo 1800-luvun loppupuolen ylivoimaisesti aikalaistensa keskuudessa tunnetuimman, ensimmäisenä filosofina miljoona kirjaa myyneen Herbert Spencerin (hyshys) käsitys opittujen kykyjen osittaisesta periytymisestä.

Rewriting Darwin: The new non-genetic inheritance

* 09 July 2008
* From New Scientist
* Emma Young

http://groups.google.com/group/soc.cult ... 2969990515

HALF a century before Charles Darwin published On the Origin of
Species, the French naturalist Jean-Baptiste Lamarck outlined his own theory of evolution. A cornerstone of this was the idea that
characteristics acquired during an individual's lifetime can be passed on to their offspring. In its day, Lamarck's theory was generally ignored or lampooned. Then came Darwin, and Gregor Mendel's discovery of genetics.

In recent years, ideas along the lines of Richard Dawkins's concept of the "selfish gene" have come to dominate discussions about heritability, and with the exception of a brief surge of interest in the late 19th and early 20th centuries, "Lamarckism" has long been consigned to the theory junkyard.

Now all that is changing. No one is arguing that Lamarck got
everything right, but over the past decade it has become increasingly clear that environmental factors, such as diet or stress, can have biological consequences that are transmitted to offspring without a single change to gene sequences taking place. In fact, some biologists are already starting to consider this process as routine.

However, fully accepting the idea, provocatively dubbed the "new Lamarckism", would mean a radical rewrite of modern evolutionary theory. Not surprisingly, there are some who see that as heresy. "It means the demise of the selfish-gene theory," says Eva Jablonka at Tel Aviv University, Israel. "The whole discourse about heredity and evolution will change" (see "Rewriting Darwin and Dawkins?").

That's not all. The implications for public health could also be
immense. Some researchers are talking about a paradigm shift in
understanding the causes of disease. For example, non-genetic
inheritance might help explain the current obesity epidemic, or why there are family patterns for certain cancers and other disorders, but no discernible genetic cause. "It's a whole new way of looking at the inheritance and causes of various diseases, including schizophrenia, bipolar disorder and diabetes, as well as cancer," says Robyn Ward of the cancer research centre at the University of New South Wales in Sydney, Australia.

Lamarck's ideas about exactly how non-genetic inheritance might work were woolly at best. He wrote, for example, of the giraffe's neck becoming elongated over generations because of the animal's habit of stretching up to feed on leaves in high treetops. The recent research, by contrast, has a firm basis in biological mechanisms - in so-called "epigenetic" change.

Epigenetics deals with how gene activity is regulated within a cell -
which genes are switched on or off, which are dimmed and how, and when all this happens. For instance, while the cells in the liver and skin of an individual contain exactly the same DNA, their specific epigenetic settings mean the tissues look very different and do a totally different job. Likewise, different genes may be expressed in the same tissue at different stages of development and throughout life. Researchers are a long way from knowing exactly what mechanisms control all this, but they have made some headway.

Inside the nucleus, DNA is packaged around bundles of proteins called histones, which have tails that stick out from the core. One factor that affects gene expression is the pattern of chemical modifications to these tails, such as the presence or absence of acetyl and methyl groups. Genes can also be silenced directly via enzymes that bind methyl groups onto the DNA. The so-called RNA interference (RNAi) system can direct this activity, via small RNA strands. As well as controlling DNA methylation and modifying histones, these RNAi molecules target messenger RNA - much longer strands that act as intermediaries between DNA sequences and the proteins they code for.
By breaking mRNA down into small segments, the RNAi molecules ensure that a certain gene cannot be translated into its protein. In short, RNAi creates the epigenetic "marks" that control the activity of genes.

We know that genes - and possibly also non-coding DNA - control RNAi and so are involved in determining an individual's epigenetic
settings. It is becoming increasingly apparent, though, that
environmental factors can have a direct impact too, with potentially life-changing implications. The clearest example of this comes from honeybees. All female honeybees develop from genetically identical larvae, but those fed on royal jelly become fertile queens while the rest are doomed to life as sterile workers. In March this year, an Australian team led by Ryszard Maleszka at the Australian National University in Canberra showed that epigenetic mechanisms account for this. They used RNAi to silence a gene for DNA methyltransferase - an
enzyme necessary for adding methyl groups to DNA - in honeybee larvae. Most of these larvae emerged as queens, without ever having tasted royal jelly (Science, DOI: 10.1126/science.1153069).

“All female honeybees, including queens, develop from genetically
identical larvae”

For honeybees then, what they eat during early development creates an epigenetic setting that has fundamental lifelong implications. This is an extreme example, but researchers are starting to realise that similar mechanisms are at play in other animals, and even in humans.

And, as for honeybees, it seems there is a critical early period
during which an individual's pattern of gene expression is
"programmed" to a large extent. Environmental factors can feed into this programming, possibly with long-term health impacts.

In 2000, Randy Jirtle at Duke University in Durham, North Carolina, led a ground-breaking experiment on a strain of genetically identical mice. These mice carried the agouti gene, which makes them fat and prone to diabetes and cancer. Jirtle and his student Robert Waterland gave one group of females a diet rich in methyl groups before conception and during pregnancy. They found that the offspring were very different to their parents - they were slim and lived to a ripe old age. Though the pups had inherited the damaging agouti gene, the methyl groups had attached to the gene and dimmed its expression.

Jirtle then tried supplementing the diets of pregnant agouti mice with genistein, an oestrogen-like chemical found in soya. The dose was designed to be comparable to the amount consumed by a person on a high- soya diet, which is associated with a reduced risk of cancer and less body fat. These mice were also more likely to give birth to slim, healthy offspring which had less chance of becoming obese in adulthood. This change was associated with increased methylation of six DNA base-pair sites involved in regulating activity of the agouti gene.

These and other animal studies strongly suggest that a pregnant woman's diet can affect her child's epigenetic marks. So perhaps it is not surprising that the effect of certain nutrients is being called into question. Folate, for example, is a potent methyl donor.

It is routinely recommended during pregnancy and added to cereal products in certain countries, including the US, because it reduces the risk of spinal tube defects if eaten around the time of conception. But Jirtle wonders whether it could also be inducing as-yet-unknown, damaging epigenetic effects.

The legacy of stress...

http://sandwalk.blogspot.com/2008/07/ep ... ntist.html

Alkuperäinen linkki:

http://www.newscientist.com/channel/lif ... tance.html

P.S.V.
Darwinin teoria sen sijaan on täysin materialistinen eikä sisällä ajatusta eliöille kuuluvasta taipumuksesta kehittyä yhä paremmin ympäristöön sopeutuneiksi.

Eipäs sekoiteta materialismia ja reduktionismia keskenään. Ne eivät ole toisiinsa sidottuja asioita.

Nagarjuna
mensaani
Naitoym. 2009
Riisillä nimittäin havaittiin, että erilaiset ympäristöärsykkeet, kuten vaikkapa kylmäkäsittely, saavat aikaan transposonien eli ns. hyppivien geenien mobilisoitumisen. Liikkeelle lähteneet transposonit voivat sitten kiinnittyä toisten geenien läheisyyteen ja alkaa säädellä niiden toimintaa. Tämä puolestaan voi aiheuttaa viimemainituissa geeneissä pysyvän toiminnan tason muutoksen, joka auttaa kasvia tulemaan toimeen juuri asianomaisen mutaation aiheuttaneissa ympäristöolosuhteissa, esimerkiksi siis kylmässä ilmanalassa

Eikös tällaista ole havaittu ihkmiselläkin; Epigeneettinen periytyminen, joka on kuin suoraan Lamarckilta.

Köyhien lapset ovat perineet kyvyn elää niukoissa olosuhteissa, jms. Rikkaiden kakarat ovat perineet kyvyttömyyden olla vaatimattomia.




On selkeämpiä todisteita löytynyt Ruosin Överkalixista. Jokaisessa geenissä on DNA:n lisäksi eräänlainen on/off-kytkin, joka määrää otetaanko geeniä ollenkaan huomioon. Tätä kutsutaan epigenetiikaksi, epi on latinaa ja tarkoittaa edellä olevaa. Jos tuo geenin kytkin vaurioituu esimerkiksi nälkäkuoleman partaalla käydessä niin tuo vaurio, toisin kuin DNA, periytyy seuraavaan sukupolveen.

Tästä siis seuraa, että hankitut ominaisuudet jossain määrin periytyvät eli evoluutio on lamarckilaista.

Yläkaliksilla länsinaapurissa on pidetty tarkkoja tilastoja ja kirkonkirjoja karuissa oloissa kauan ja ainoa popperilaista epistemologiaa noudattava selitys todella on tuo 1800-luvun loppupuolen ylivoimaisesti aikalaistensa keskuudessa tunnetuimman, ensimmäisenä filosofina miljoona kirjaa myyneen Herbert Spencerin (hyshys) käsitys opittujen kykyjen osittaisesta periytymisestä. l


--------------------------------------------
Arkielämän havainto: Jotkut linnut Englannissa ennen sotaa olivat oppineet avaamaan maitopullon kannen. Maitopullot katosivat katukuvasta sodan ajaksi. Kun ne taas ilmestyivät, osasivat em. lintujen jälkeläiset avata maitopullojen kannet. Mot?

petsku
Seuraa 
Viestejä1473
Jyrki Soini
Arkielämän havainto: Jotkut linnut Englannissa ennen sotaa olivat oppineet avaamaan maitopullon kannen. Maitopullot katosivat katukuvasta sodan ajaksi. Kun ne taas ilmestyivät, osasivat em. lintujen jälkeläiset avata maitopullojen kannet. Mot?

Linnut, joilla on fyysiset edellytykset avata maitopulloja, elävät usein pidempään kuin mitä sota kesti. Lisäksi samalla tavalla ne voivat avata paljon muutakin.

Sivut

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Suosituimmat