Ilmastoalarmismin psykopatologia

Seuraa 
Viestejä978
Liittynyt10.11.2007

(Vastaisku kaikkeen siihen skeptikkojen psykologisointiin itsekkäiksi, välinpitämättömiksi, todellisuutta kieltäviksi, lyhyessä aikaperspektiivissä eläviksi, uhkien edessä voimattomuutta tunteviksi, ja paljon pahemmiksikin, mistä mediasta on lukemattomia artikkeleita saanut kuluneiden viikkojen aikana lukea.)

Ristiriidaton uskomusten kokonaisuus, ja tämän ohessa kognitiivinen dissonanssi kuuluvat psykologisesti tutkailtuina pääosin ryhmäajatteluun, samaistumisen mukana tulevien ajatuksellisten klustereiden omaksumiseen (karkea esimerkki: lähes jokainen vihreä vastustaa ydinvoimaa, lähes jokainen kokoomuslainen kannattaa jne.), klustereiden jotka rakentuvat perusteiltaan a priori pohjalta ja omaksutaan sosiaalisesti ei rationaalisesti.

Itse olin aiemmin alarmisti lähes vuosikymmenen ajan pääosin sosiaaliselta pohjalta. Olen kasvissyöjä, kannatan paljon nykyistä suurempaa kehitysapua sekä suurempaa rahallista panostusta ympäristönsuojeluun. Tähän klusteriin sopisi sosiaalisesti paljon ristiriidattomammin alarmismi (kyselytutkimuksen perusteella 99% vihreiden äänestäjistä ovat alarmisteja ja vain 1% skeptikkoja). Ilmasto-skeptisismihän on tämän laajemman viitekehyksen sisällä lähes yhtä mieluisasti vastaanotettua kuin vaimonhakkaus tai keskitysleirit.

Psyykkinen epäsointu omaksutun näkemyksen ja todellisuuden välittämien viestien välillä syntyy juuri eri toten silloin, kun faktat yhä vahvemmin ovat sosiaalisen kehyksen, identiteetin, minäkuvan, oman merkityksen kokemisen kanssa ristiriidassa. Ja kun ilmitulevat faktat alkavat lisääntyvästi olemaan ristiriidassa omaksutun kanssa, ilmentyy tämä ulkopuolelta katsoen yhä lisääntyvinä älyttömyyksinä. Maailma joka ei ole vuosiin lämmennyt lämpenee kaikkein pessimistisimpiäkin ennustuksia nopeammin.

Rationaalisen ja sosiaalisen voimistuva erkaantuminen tulee suurella todennäköisyydellä käymään myös co2-uskomukselle (ja uskomus se juuri ennen kaikkea on, sosiaalisesti omaksuttu, hyvin harvan taholta tieteellisesti ymmärtäen). Jos ilmat viilenevät, uusia paljastuksia tulee esille, tunnettuja tieteellisiä nimiä siirtyy skeptikko-leiriin kuten on jo nyt käymässä, niin tätä vasten ilmasto-viiteryhmäläisten tunnereaktiot vahvistuvat puolustamaan oman sisäryhmän koheesiota, ortodoksisuutta, pohjimmiltaan vaalimaan omaa identiteettiä. Radikaaleimmat co2-ryhmät (vrt. anarkistinen musta blokki Kööpenhaminassa) tulevat todennäköisesti turvautumaan väkivaltaan, kuten radikaalit sosialistit 1970-luvulla, kun kapitalistinen leiri oli voittamassa kylmää sotaa moraalisesti ja taloudellisesti.

Tästä näkyy jo nyt viitteitä. Syöpää vastaan taisteleva vanha skeptikko James Randi kirjoittaa, että hän on epäilevällä kannalla ilmastotieteen suhteen, niin vailla empatian tunnettakaan hyökkäävät co2-fanaatikot hänen kimppuunsa vulgaarein henkilökohtaisin herjoin, sähköpostein, puhelinsoitoin väittäen olleensa hänen kannattajiaan koko ikänsä mutta nyt pettymyksekseen joutuvansa jne. Lopulta Randin myöntyessä pahoittelemaan sanojaan.

Tuollainen mielipiteiden äärimmäinen kontrollointi on kognitiivisen dissonanssin tunteellinen ilmentymä. Tämänhän näkee laajemmin siitä, kuinka alarmisti-blogeissa on paljon tiukempi väärien mielipiteiden sensuuri ja yleisemmin sensuuri verrattaessa skeptikko-blogeihin. Sekä ad hominemit kuten vertaaminen holokaustin kieltämiseen paljon yleisempää.

Dissonanssista kärsivä alarmisti haluaa siivota yhä vahvemmin kyseenalaistavaksi käyvän rationaalisen totuuden silmistään, totuuden siitä että hän on ollut väärässä.

Tällaiset erilaiset sosiaaliset konstruktiot kuten "co2 tuhoaa maailman" ja päämäärät ja merkitykset sellaiseen liittyen ovat perimmäiseltä motivaatioltaan useimmiten oman identiteetin ja olemassa olemisensa kokemisen jatkeita. Osana suurempaa viiteryhmää, jonka hyväksynnästä ollaan riippuvaisia. Oikeasti "maailman pelastaminen" on toissijaista, ja oman itsensä oikeuttaminen päämäärä. Tämän näkee useiden vallankumousten historiasta. Ihanteet muuttuvat päämääristä itseoikeutuksen välineiksi yhtä vaivattomasti kuin ilta käy yöhön.

Niinhän CRU:n ihmisapina (viittaus Aldous Huxleyn kuuluun lausahdukseen) Phil Jones totesi, että hän todella haluaa, että ilmasto lämpenisi roimasti, jotta voisi todistaa olleensa oikeassa, ja jotta ylimieliset hymyt pyyhkiytyisivät skeptikkojen naamoilta.

Alarmistithan monet valheellisesti väittävät, että he eivät mistään olisi niin onnellisia kuin siitä, että skeptikot olisivat oikeassa. Alarmismistaan itselleen keskeisen elämänsisällön tehnyt maanystävä, kampanjoija, aktivisti jne. ei olisi. Ei olisi, ei olisi koska hän on ihminen. Olisi ihan yhtä onnellinen kuin anti-kapitalisti olisi kapitalismin voitosta.

Siitä seuraa tuo yllä mainittu yhä järjettömämmäksi usein käyvä reaktio, mitä on monien historiallisten joukkoliikkeiden kohdalla voitu havannoida. Ydinporukka päätyy lopulta johonkin täysin järjettömään yhä radikalisoituvaan, yhä kauemmaksi rationaalisesta harkinnasta erkaantuvaan.

Aika moni kaikkensa ilmastonmuutoksen torjunnalle antanut aktivisti, elämäntapansa muuttanut, ja uhrautuen kotonaan lämpöpumpun jumputuksen ja himmeän valaistuksenkin sietänyt uskossaan vankkumaton tosiuskovainen (ks. esim. Hoffer) tulee tarvitsemaan, tämä ei ole vitsi, terapiaa, kun katastrofia ei tule. Painotan: Terapiaa kun katastrofia _ei_ tule.

Katastrofi toisaalta taas oikeuttaisi kaiken, nostaisi alarmistin ihmiskunnan henkiseksi, moraaliseksi ja intellektuaaliseksi etujoukoksi, joka voisi toistaa "emmekö me sanoneet, emmekö me sanoneet". Se on varmaan äärettömän hieno fiilis, oman tärkeyden kokemisen korkein oikeutus ja henkinen orgasmi jos näin saa sanoa. Olla ihmiskunnan etujoukkoa olemassaolokamppailun merkityksessä.

Michael Mannkin toteaa vuodetuissa emaileissa, historia tulee sen oikeuttamaan, mitä he nyt tekevät.

Ihmisen läpi pitää pyrkiä katsomaan erottaakseen sosiaalisen rationaalisesta, tunteiden saneleman samaistumisen ja itsensä oikeuttamisen ja kaiken siihen liittyvän, erottaaksen sen mahdollisimman puhtaan objektiivisesta harkinnasta, siitä minkä pitäisi olla tieteen ytimessä.

Tämän paljauden pohjalla olisivat tieteellisen tutkimuksen yhteiskunnallisessa hyödyntämisessä vain arvolähtökohdat ja silloin arvolähtökohtia seuraavat kysymykset...

Mutta ihminen liian usein erilaisista harhautuneista ja itseään palvelevista motivaatioistaan haluaa tappaa kysymykset ja pakottaa omat huutomerkkinsä niiden tilalle. Emmekä me halua tietää, emmekä myöntää, että niin käy. Emme pohtia, miksi niin käy.

Nämä "itsestään selvät" huutomerkit ovat olleet ja ovat ihmiskunnan tragedian ja kondition sydämenlyöntejä.
Ne ovat sekoittaneet totuudet ja valheet, ovat sekoittaneet ne myös tieteessä. Kaikkialla missä ihmisten motivaatiot oikeuttaa itseään, omia näkemyksiään, omaksumaansa, omaa uraansa, viiteryhmäänsä, omaa merkitystään ovat saaneet jalansijaa.

Sadat autismin "johtavat asiantuntijat" pitivät autismia äidin tunnekylmän käyttäytymisen seurauksena Bruno Bettelheimia seuraten. Tuhannet johtavat psykologit olisivat voineet todeta homoseksuaalisuuden psyykkiseksi sairaudeksi. Naisen voimakkaan itseilmaisun hysteriaksi.
Valtaosa Euroopan älymystöstä kannatti eugeniikkaa 1900-luvun alussa.
Johtavat kosmologit karsastivat vuosia alkuräjähdysteoriaa. Myöhemmin tappelivat kahtena leirinä siitä, oliko universumi 10 vai 20 miljardia vuotta vanha. Kumpikin leiri varmana näkemyksestään.
Kun Marshall ja Warren ensimmäistä kertaa 1980-luvulla väittivät helikobakteerin aiheuttavan vatsan limakalvon tulehduksia "johtavat tutkijat" nauroivat heille. Kahta vuosikymmentä myöhemmin Marshall ja Warren voittivat lääketieteen Nobelin.

Vastaavia esimerkkejä on sadoittain kuten kaikki tieteen historiaa opiskelleet tietävät. Esimerkkejä siitä, kuinka konsensus on ollut väärässä, ja kuinka konsensuksen edustajat ovat usein viimeiseen asti pitäneet kiinni kannoistaan. Silloinkin vielä kun heidän on todistettu olleen väärässä. Oman merkityksen kokeminen, hukkuvaan huutomerkkiin tarrautuminen ennemmin kuin väärässä olemisen myöntäminen. Mikä myöntäminen monesti tieteessä voi merkitä samaa kuin vuosikymmenten tutkimuksen pohjimmaisen harhautuneisuuden ja merkityksettömyyden myöntäminen.

Mitä motivaatiota CRU:n tutkijoilla olisi ollut päästää bias vaikuttamaan tuloksiinsa? Mitä motivaatioita on ihmisellä?

"Tieteellinen konsensus" on ilmastoharhan ytimessä. Tieteellinen konsensus on orwellilainen termi, joka on tullut tieteeseen post-normaalin mukana. Termi, joka vetoaa ihmisten luontaiseen auktoriteettiuskoisuuteen. Mutta kuten yllä lainatut esimerkit osoittavat ei kuulu tieteeseen. Ei kuulu Keplerin, Einsteinin, Popperin tai Feynmanin tieteeseen.
Tieteellinen konsensus on pukuverho, jonka takana alarmismin alaston keisari hädissään etsii vaatteitaan. Toivoo ne löytävänsä, vielä astuvansa ihmisten eteen lämpötilojen katastrofaalisesti noustua, ihmisten silloin katsoessa häntä ylöspäin, ettei hän ole ollut merkityksetön.

Sivut

Kommentit (16)

Vierailija

Tunteen palo, hurmos ja pyhä kiihko ovat joissain konteksteissa ihan toimivia viestinnän kyytipoikia mutta mielestäni tieteen ja tutkimuksen ympärillä vellovassa keskustelussa niitä ei varsinaisesti tarvittaisi.

In my humble opinion vai mikäsoli.

TimoT
Seuraa 
Viestejä1933
Liittynyt15.10.2007

Toisessa ketjussa esille tuotu kognitiivinen dissonanssi sai ainakin huomiota

Ilmastonmuutoksen psykologiasta APA:n raportissa http://www.aashe.org/blog/apa-report-in ... logy-and...

Maailma joka ei ole vuosiin lämmennyt lämpenee kaikkein pessimistisimpiäkin ennustuksia nopeammin.



No, näinhän monet paperit antavat ymmärtää:

Global warming is by definition global. The entire planet is accumulating heat due to an energy imbalance. The atmosphere is warming. Oceans are accumulating energy. Land absorbs energy and ice absorbs heat to melt. To get the full picture on global warming, you need to view the Earth's entire heat content.



http://www.skepticalscience.com/global-cooling.htm
http://www.skepticalscience.com/global-cooling.htm

Edelleen suosittelen myös lukemaan tucin viestiketjua, myös nimimerkki MrKAT:in linkkaamia tietoja, jotka käsittääkseni valaisevat debatin historiaa ja auttavat paikallistamaan myös omaa paikkaamme diskurssien hetteikössä:
geologia-maa-meri-ja-ilma-f7/vuosikymmenia-jatkuneen-tieteenkieltamisen-vaikutus-ilmastoo-t43115.html

SamBody
Seuraa 
Viestejä5785
Liittynyt3.5.2008

Vihreät tms. marginaaliryhmät eivät tässä yhteydessä ole kovin merkityksellisiä. EU ja nimenomaan se että se on sitonut tulevaisuutensa ja uskottavuutensa ilmastonmuutoksen torjuntaan on. Voiko joku kuvitella EUta joka jossakin vaiheessa ilmoittaisi tunnustavansa tosiasiat ja olleensa täydellisen väärässä ilmaston lämpenemiseen sekä sen torjuntaan perustuvassa poliitiikassaan? Minä voin: se on entinen EU.
Sen vuoksi tosiasiat eivät koskaan tule merkitsemään EUlle tässä asiassa mitään. Kyseessä on paljon suurempi asia: koko organisaation eloonjäämistaistelu. Tuon taistelun hintaa maksamme me kaikki EU-kansalaiset.

http://www.vapaakielivalinta.fi/
http://www.sananvapaudenpuolesta.fi/
Tunnustan poikkeavuuteni: perustan näkemykseni enemmän omaan ajatteluun kuin auktoriteetteihin.

Vierailija

EU:n sisällä on kansallisvaltioiden välistä kilpailua johtajuudesta. Näyttää siltä että englanti ja ranska ovat liittoutuneet yhteen käyttäen ilmastoasiaan sen ajamiseen. Ainakaan englantilaisten kansalaisten taholla asia ei nauti yli 50 % kannatusta, joten hallituksessa on klikki joka sitä ajaa. Asian propakointi läksi sieltä käsin. Saksa on päättänyt jo ajaa omaa linjaansa jossa hiili- ja ydinvoima pääsee taas keskeisiksi energianlähteiksi, jo realiteettien vaatiessa sitä.

TimoT
Seuraa 
Viestejä1933
Liittynyt15.10.2007
(Vastaisku kaikkeen siihen skeptikkojen psykologisointiin itsekkäiksi, välinpitämättömiksi, todellisuutta kieltäviksi, lyhyessä aikaperspektiivissä eläviksi, uhkien edessä voimattomuutta tunteviksi, ja paljon pahemmiksikin, mistä mediasta on lukemattomia artikkeleita saanut kuluneiden viikkojen aikana lukea.)



Muutama sana aiheesta vielä.

olet täysin oikeassa, että perusteettomien stereotypioiden tekeminen ei ole tässä oikeaan osuvaa vaan vain retoriikkaa. Mainitsemani kognitiivinen dissonanssi ei tähän liittynyt, vaan maallikon kohtaamaan ongelmallisuuteen hänen yrittäessään hahmottaan jokin kanta valtavan tutkimusaineiston keskellä. Kuten varmasti huomaat nämäkin keskustelut ovat enimmäkseen julistamista; ne kertovat jo valmiista asenteesta asian taustalla, on täysin todennäköistä, että tietomäärän kaoottisuutta pyritään hallitsemaan etsimällä vahvistusta jo syntyneelle (erityisen vakuuttavalle) käsitykselle. Itselläni se ankkuroituu tiedeyhteisön kantaan ja omaan ymmärrykseeni koko todistuaineiston taakasta.

Niinhän CRU:n ihmisapina (viittaus Aldous Huxleyn kuuluun lausahdukseen) Phil Jones totesi, että hän todella haluaa, että ilmasto lämpenisi roimasti, jotta voisi todistaa olleensa oikeassa, ja jotta ylimieliset hymyt pyyhkiytyisivät skeptikkojen naamoilta.



Haluaisin kiinnittää huomiota tekstiaineiston analyysin monimutkaisuuteen. Näitä lauseita irroitellaan asiayhteyksistään ja muutetaan tarkoittamaan milloin mitäkin. Jos tekstiaineistoa lähestytään tieteellisesti on oikean tulkinnan tekeminen usein hyvinkin työlästä. Kiinnittäisin huomiota mm. vuosikymmeniä kestäneeseen ilmastotukijoiden painostamiseen, blogeissa ympäri maailman harjoitettavaan mustamaalamiseen ja jopa henkilökohtaiseen vainoamiseen, josta nämä sähköpostimurrot ovat hyvin konkreettinen todiste.

MrKAT
UCS:n sivulla
http://www.ucsusa.org/scientific_integr ... ssure.html
olevassta täydestä pdf-raportista "Athmohsphere of Pressure Full report (pdf)" löytyy s.64 taulukoituna vastaukset jännään kysymykseen 20:

"QUestion 20: I have perceived in others and/or personally experienced: Pressure to
eliminate the word(s) “climate change” and/or “global warming” and/or similar terms."

90 rasti joo "perceived"-kohtaan
57 rasti joo "experienced"-kohtaan
kaikkiaan 247 vastaajasta ,joita oli NASAsta NOAA:sta jne.





Radikaaleimmat co2-ryhmät (vrt. anarkistinen musta blokki Kööpenhaminassa) tulevat todennäköisesti turvautumaan väkivaltaan,



mahdollisesti, varsinkin nyt kun mitään konkreettista ei kansainvälisissä neuvoitteluissa saatu aikaiseksi. Ihmisten pettymystä, pelkoa ja yleistä halua syyttää jotakuta käytetään hyväksi epämääräisten ryhmittymien toimesta. Historiallista vastuutaakkaa saatetaan käyttää tulevaisuudessa jopa oikeutuksena alueiden valtaukseen, mikäli lämpeneminen yltyy.

T-Bolt
Seuraa 
Viestejä3602
Liittynyt6.5.2009

Alarmismi noudattaa samaa peruskaavaa kuin mitä populäärikulttuuri etenkin viime vuosikymmeninä ja uskonnot viimeiset 3000 vuotta ovat ilmentäneet:

Ihminen tavoittelee tekoja ja asioita jotka kuuluvat jumalille. Ihmisen hubris kohtuu hänen tuhokseen. Ihmiskunnan pahuus johtaa tuhoon, armageddoniin. Vain katumus ja kääntymys voivat pelastaa.

Ilmastoalarmismin voisi johtaa aika suoraan Terminator-leffojen käsikirjoituksesta. Ihminen rakentaa tietokoneita joiden avulla hallitsee maapalloa ja vaurastuu. Eräänä päiväna tulevaisuudessa koneet saavuttavat tietoisuuden ja kääntyvät ihmistä vastaan, ihmiskunta tuhoutuu suurelta osin.
Siksi tietokoneet on tuhottava tänään.

Jostain syystä ihmiskunnalla on suunnaton tarve tällaisille tarinoille. Maapallon tuho, konnat ja sankarit, salajuonet, kiihkeä taistelu että ihmiskunta pelastuisi.

This time, folks, it's for real

Too many protest singers, not enough protest songs...

TimoT
Seuraa 
Viestejä1933
Liittynyt15.10.2007
T-Bolt
Alarmismi noudattaa samaa peruskaavaa kuin mitä populäärikulttuuri etenkin viime vuosikymmeninä ja uskonnot viimeiset 3000 vuotta ovat ilmentäneet:

Ihminen tavoittelee tekoja ja asioita jotka kuuluvat jumalille. Ihmisen hubris kohtuu hänen tuhokseen. Ihmiskunnan pahuus johtaa tuhoon, armageddoniin. Vain katumus ja kääntymys voivat pelastaa.




tieteen tulokset eivät tulkkiudu yhtä kaavaa noudattaen, vaan lukuisia kaavoja riippuen yksilöistä ja yhteisöistä, joiden merkitystodellisuuteen tieto nivoutuu. Sinälläänhän ilmakehän fysiikassa ja ympäristössä havaituissa muutoksissa ei paljon narratiivia ole.

surreal
Seuraa 
Viestejä978
Liittynyt10.11.2007
TimoT
Kuten varmasti huomaat nämäkin keskustelut ovat enimmäkseen julistamista; ne kertovat jo valmiista asenteesta asian taustalla



Oma käsitykseni on, että useimmat tieteellistä (vrt. poliittista) keskustelua painottavat skeptikot ovat alkujaan olleet alarmisteja. Tieteellinen harkinta, oli virheellinen eli ei, on johtanut näkökannan muutokseen, eikä sitä ole alusta asti johtanut tunteellisesti omaksuttu bias. En tiedä voiko samaa sanoa alarmismista. Rationaalisesta pohdinnasta johtuva siirtymä tuntuisi olevan aika yksisuuntaista.

syytinki
Seuraa 
Viestejä8909
Liittynyt18.8.2008

Ilmastonmuutoksen kunniaksi on joku muukin laatinut pitkän tekstin. Minä kans. Pistän tänne tämän valitettavan pitkän tekstin. Liittyy jotenkin aiheeseen.

Tämän sepustuksen masinoi kyllä kokonaan tuo ilmastonmuutoshypetys ja siihen liittyvät kiemurat. Niissä on jotain karmivan tuttua. Tarvitaan taas jäykkäniskaisia tutkijoita, joita eivät varmistamattomat kaljapuheet hetkauta.

Liittyyhän tämä kyllä oikeastaan myös metsien (lähi)historiaan, mutta jotenkin tuntuu, että on myös hyvä esimerkki tutkimus- ja mediapolitiikan kummallisista yhteiskunnallisista kiemuroista.

Kirjahyllyä siivotessa tipahti jostain A5 koon vihkonen (32 sivua ja kannet, kansikuvakin on), jonka olemassaolon oli unohtanut. Mistä lie aikanaan löytynyt. Vihkonen on monisteena toimitettu pamfletti (?). Kuuluu tavallaan ympäristöpolitiikan underground julkaisuihin. Viherpiipertäjät ja -fasistit polttaisivat varmaan mielellään.

Nimi on "Metsäkuoleman mediakupla 1980- ja 1990 -luvulla". Kustantajaksi on ilmoitettu Metsämiesten Säätiö. Tekijä on luontoilijoiden suuresti arvostama ja rakastama Kullervo Kuusela. Entinen Metsäntutkimuslaitoksen metsänarvioimistieteen professori. Ei mikään turha mies, minkä huomaa vaikkapa googlen listasta.

Sanomalehtien lisäksi, Kuusela on pamfletissaan käyttänyt lähteenä kirjaa "Ympäristöuhkan anatomia. 1996", joka tekijä on Esa Väliverronen (http://www.valt.helsinki.fi/blogs/valiverr/index.htm). On nykyisin Helsingin Yliopiston Viestinnän laitoksen professori.

Yritin etsiä - ilman tulosta - molempia teoksia netistä. "Kirja Ympäristöuhkan anatomia" voi olla ostettavissa jostain, koska se oli kirjallisuusluetteloissa. Kun ei ole linkkiä täytyy heittää vinkkiä (voi piru tuota runojalan kopsetta).

Kirjanen on luettelo ja jonkinlainen tiivistelmä lehtijutuista (numeroituna, aikajärjestyksessä) ja jaettu kahteen pääosaan. "Mediakuplan kohokohtia" ja "Kuplan puhkeaminen". Kohokohdat kerrotaan lainauksiksi lehdistössä kirjoitetusta.

Yritän tiivistellä muutamalla esimerkillä:

"Mediakuplan kohokohtia" alkaa Helsingin sanomien otsikolla.

Nro 1. 25.8.1982 Helsingin Sanomat. "Saaste tuhonnut Suomessa metsää 20 000 hehtaaria.

Nro 5. 5.5.1985. Helsingin Sanomat. Prof Erkki Lähde: Metsä tuhoutunut, miten käy ihmisen.

Nro 6. Prof. Erkki Lähteen juttu (Nro 5) oli jo niin rankkaa kamaa, että valtionvarainministeriö lähetti maa- ja metsätalousministeriölle ministerin ja valtiosihteerin allekirjoittaman kirjeen, jossa kysyttiin, että pitääkö paikkansa. Jos pitää niin on äkkiä ryhdyttävä toimenpiteisiin talous- ja budjettipolitiikassa.

Metsäntutkimuslaitoksen lausunnossa maa- ja metsätalousministeriölle todettiin mm. "mikään tutkimuksiin perustuva arvio ei tue käsitystä metsien laajamittaisesta kuolemisesta lähiaikoina".

Kirjoittajan kommentti: Voi väittää, että tätä lausuntoaan Metsäntutkimuslaitos ei ole saanut anteeksi. Olihan laitosta höykytetty ennenkin, mutta tästä pitäen se oli lopullisesti "koulukiusaamisen uhri". Rääkkäystä tulee näköjään edelleen, niin ulkoa kuin oman henkilökunnankin toimesta.

Nro 7. 1985. Suomen Kuvalehti. Ft Lauri Teivaisen artikkelissa "Suomen metsät tekevät kuolemaa" esitettiin huhtikuussa 1985 tehdyt arviot ja kartta metsävauriotilanteesta Etelä-Suomessa (viisi tuhovyöhykettä). I. Tuhovyöhykkeellä povattiin kolmasosan alueen kuusista kuolevan pystyyn lähimmän viiden vuoden aikana. Vyöhykkeeseen kuuluivat: Maan Lounaisosa, Helsinki-Hyrylä-Hyvinkään tienoo ja Kesälahden-Kerimäen alueen sekä Loviisan, Kotkan ja Valkeakosken teollisuuskaupungit.

Nro 11. 19.2.1989. Savon Sanomat. Apul.prof Satu Huttusen haastattelu.

Kirjoittajan kommentti: Tämä haastattelu taitaa olla Kuuselan keräämistä ensimmäinen, jossa mainitaan kasvihuoneilmiö. Saasteiden tuomat hirveydet tietysti lueteltiin hyvin perusteellisesti.

Kirjoittajan kommentit edellä olevista.
Kuuselan kokoama koko "alarmistinen" luettelo on mielenkiintoinen. Tulee ihan huono olo niitä lukiessa. Koko valtamedia on edustettuna.

Mainitut henkilöt ovat lähes kaikki tutkijoita ja etulinjaa aikanaan. Sieltä löytyy jymäköitä haastattelumielipiteitä tutkijoilta: Prof Erkki Lähde (Metsäntutkimuslaitos, mediasuosikin asemassa), Kasvitieteen dosentti (myöhemmin apulaisprofessori) Satu Huttunen, FT Lauri Teivainen, Maat.metsät.tri Yrjö Norokorpi.

Poliitikoista mainitaan Paavo Väyrynen ja Erkki Pulliainen, joita ei voi tietenkään kovin moittia. Poliitikothan ovat suurelta osin asiantuntijoiden ja median armoilla.

Nro 18. 8.1.1991. Maatalousalan Tiedotuskeskus. Lehdistötiedote. Ilmansaasteet johtavat puupulaan Euroopassa.

Kirjoittajan kommentti: 1.1.1991 tiedote on viimeinen Kuuselan mainitsema "Mediakuplan kohokohta" Tiedotteen otsikko puhuu puolestaan.

"Kuplan puhkeaminen"

Kullervo Kuusela toteaa aluksi kuinka metsien kuolemasta Euroopassa ei ollut missään merkkejä. Niitä löytyi vain muutaman "suositun" alarmistitutkijan antamissa haastatteluissa ja mielipiteissä.

Kohistelun ja kovistelun seuraus oli kuitenkin kovat tutkimuspaineet ja Suomessa Kuusela arvioi tähän uponneen vähintään 100 miljoonaa silloista markkaa.

Siis tutkittiin eli varmisteltiin ja lopputuloksena Suomen metsät pelastettiin. Ei ollutkaan hätää. Sama tulos oli muuallakin Euroopassa. Tämä oli siis jo 1996.

Hyvä esimerkki on Itä-Lapin metsien odotettu tuho. Syylliseksi leimattiin Kuolan teollisuus ja voi sitä parkua. Pantiin tehokas tutkimushankekin pystyyn asiaa selvittämään ja selvisihän se.

Esimerkiksi: Tutkijat pistäytyivät rajan itäpuolella ja kas kummaa. Siellä oli puusto tervettä ja jäkälää tukehtumiseen asti. Suomen puolella syyllinen olikin porotalous ja kovat, vähälumiset talvet. Puut eivät sietäneen olematonta jäkäläpeitettä ja pahaa routaa. Lisäksi versosurma (sienitauti) oli mukana kuvassa. Prof. Kuuselan mielestä merkittävä saavutukseksi jäi Moilasen navetan nurkalle pystytetty rikkilaskeumamittari. Näytti enimmäkseen nollaa. Olisikohan tuo vielä siellä.

Kun tutkimustietoa alkoi tippua, myös media alkoi vaivihkaa korjailla sanomisiaan. Muutama esimerkki Kuuselan pamfletista:

Teollisuuden Metsäviesti (joo, joo: On teollisuuden äänitorvi). Nro 1. 1988. Maat. metsät.tri Risto Jalkanen. Kovia kokeneet pohjoiset puut. Käsitteli poikkeuksellisten säiden aiheuttamia pakkasvaurioita, joita ensin yritettiin saastevaurioiksi.

Oikeastaan koko "Kuplan puhkeaminen" voi kuitata jutulla Ilta-Sanomista. 3.9.1994. Toimittaja Vesa-Pekka Koljonen. Hän aloittaa: "Kuolasta tulevat saasteet tappavat laajalti myös Suomen metsiä. Asiantuntijoiden mukaan pohjoinen metsä ei uusiudu. Se kuolee lopullisesti. Saasteita tulee etelästä, idästä ja pohjoisesta. Paljonkohan muun Suomen metsillä on aikaa?"

Sitten hän jatkaa.

Kuka se tämmöistä potaskaa laskettelee? Väitteet Suomen metsien kuolemasta ovat osoittautuneet hölynpölyksi. Valtavalla rummutuksella esitetyt arviota Pohjois-Suomen rikkilaskeumista ovat olleet täydellistä humpuukia. Metsä voivat paremmin ja kasvavat enemmän kuin koskaan.

Edelleen Koljonen jatkaa:

Tässä vaiheessa kuuluu nostaa käsi ylös niin kuin koripallossa: minä se olin. Alussa lainattu, kirjoittamani kolumni julkaistiin tällä paikalla tasan viisi vuotta sitten. ...loppu jätetty pois.

Ei voi muuta kuin nostaa hattua muutamille Metsäntutkimuslaitoksen tutkijoille ja Metsäntutkimuslaitokselle. Sama koskee koko Euroopan metsäntutkijoita. Pitivät päänsä kylmänä eivätkä hurahtaneet, vaikka iso osa työtovereista hyppäsi suu vaahdossa saastekelkkaan.

On Metsäntutkimuslaitosta sitten potkittukin ja potkitaan jatkuvasti eli tavanomainen kohtalo totuudenkertojalle.

Samoin kävi myös muualla Euroopassa. Lässähti.

Nyt on sitten alkanut esiintyä korjailupuheita. Saastuminen muka loppui, kun siitä viherliike sai aikaan metelin. Sanoisin, että huuhaata. Todistakaa.

Totuuden nimessä todettakoon, että kyllä niitä saasteita oli (on niitä tällä hetkelläkin ihan riittävästi). Esimerkiksi: Ruskohiilen käyttö sai paikoittain aikaan hirveitä. Yhteiskunta ja teollisuus teki korjausliikkeitä, mutta olisi asiat korjattu ehkä ilman kieroutunutta vouhotustakin. Tekniikka kun tuppaa kehittymään eikä kukaan peetä tahallaan naapurin tontille työnnä (ainakaan usein).

Pahimmat jäljet tuo saastevouhotus jätti joidenkin kansalaisten mielipiteisiin. Yhden sukupolven edustajista moni on edelleen sitä mieltä, että Suomen metsät on hävitetty. Ajelevat läpi Suomen silmät ummessa eivätkä näe muuta kuin hakkuuaukkoja ja hylättyjä raiskioita.

Tulipahan pitkä teksti. Toivottavasti edes joku huomaa miten hauskan karmea leikki oli kyseessä ja on mahdollisesti taas käynnissä.

surreal
Seuraa 
Viestejä978
Liittynyt10.11.2007

Itse olin liian nuori seuraamaan 1980-luvun keskustelua metsien tuhoutumisesta saasteiden seurauksena, mutta muistan kyllä peruskoulusta, että asia mainittiin biologian kirjassa. Sellainen yksityiskohta on jäänyt mieleen, että ympäristötietoinen opettaja tiesi kertoa jäkälän olevan jo puista kuolemassa.

Löytyyköhän laajaa kartoittavaa tutkimusta siitä, kuinka hyvin tutkijoiden historialliset ennusteet ympäristötuhoista Malthusista alkaen ovat osuneet yksiin tapahtuneen todellisuuden kanssa.

Sivut

Uusimmat

Suosituimmat