Seuraa 
Viestejä45973

Kykeneekö terve ihminen itsemurhaan? Useimmiten itsemurhan siis suorittaa henkisesti jotenkin sairaat, kuten masentuneet yms. Mutta onko terve ihminen kyvykäs tekemään moisen teon?

  • ylös 0
  • alas 0

Sivut

Kommentit (28)

Japetus
Seuraa 
Viestejä12478

No aivan varmasti kykenee. Tarvittaisiin melkoinen ideologinen vakaumus tai hyvin voimakas kuolemanpelko, jotta mitkään olosuhtet eivät koskaan ajaisi itsemurhaan.

Olli S. paljastaa salaisuutensa: "Mä puhun tahallani ristiin, että Japetus saisi oikeita aiheita syyttää mua."
Sääpeikolla leikkaa: "No ihmisen vaikutus ei ole alle 50% ja ei ole alle 50%... eiköhän se olisi silloin 50-50 suurimman osan mukaan papereista... näin nopeasti pääteltynä"
Keijona ymmärtää naisia: "Onkohan sellaista munasolua edes olemassa ? Onko joku nähnyt sellaisen?"

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Japetus
Seuraa 
Viestejä12478

En väittänytkään, että terveen ihmisen pitäisi kyetä itsemurhaan, vaan ainoastaan, että hän kykenee siihen. Itsemurhien yleisyys korreloi voimakkaasti taloudellisten ja sosiaalisten epäonnistumisten kanssa. Pitäisikö nyt todeta, että kaikki omaisuutensa (esim. laman takia) menetettyään itsemurhaan ajautuneet ovat välttämättä mielisairaita. Entä sitten altruistinen uhrautuminen? Jos antaa henkensä pelastaakseen jonkun toisen hengen, onko silloinkin kyseessä mielisairaus?

Olli S. paljastaa salaisuutensa: "Mä puhun tahallani ristiin, että Japetus saisi oikeita aiheita syyttää mua."
Sääpeikolla leikkaa: "No ihmisen vaikutus ei ole alle 50% ja ei ole alle 50%... eiköhän se olisi silloin 50-50 suurimman osan mukaan papereista... näin nopeasti pääteltynä"
Keijona ymmärtää naisia: "Onkohan sellaista munasolua edes olemassa ? Onko joku nähnyt sellaisen?"

Telep
Kykeneekö terve ihminen itsemurhaan? Useimmiten itsemurhan siis suorittaa henkisesti jotenkin sairaat, kuten masentuneet yms. Mutta onko terve ihminen kyvykäs tekemään moisen teon?



On toki. Oman henkensä riistävä voi olla mieleltään täysin terve, mutta tarpeeksi voimakas motiivi riittää.

Tuppu L 2.0
Seuraa 
Viestejä3156

Jos puolustaa omaa maatansa aseelliselta hyökkäykseltä oman henkensä uhalla, niin onko silloin mielisairas? Evoluution kannalta voi olla hyödyksi tiukassa tilanteessä, että ei ole niin paljon ruokittavia suita. Vain läpeensä itsekäs psykopaatti ei voi hyväksyä omaa kuolemaansa. Itsemurhan suorittava ihminen ei ole välttämättä sairas, mutta sairas ihminen voi tehdä itsemurhan. Olen kuullut erään viisaan ja vanhan miehen olleen sitä mieltä, että hänestä olisi hyvä, jos ihmisessä olisi jokin nappi, josta voitaisiin painaa, kun hänestä on enemmän haittaa kuin hyötyä muille. Kiusaamisenkin tärkein funktio on vain ajaa epäsuotuisa ihminen itsemurhaan, jos hän ei sitä itse ymmärrä. Toki sitäkin taitoa voi käyttää väärin. Ihminen ei ole vielä henkisesti kypsä, jos ei voi hyväksyä omaa tai toisen kuolemaa. Sellaiselta ihmiseltä on jäänyt jotain kokematta.

Japetus
No aivan varmasti kykenee. Tarvittaisiin melkoinen ideologinen vakaumus tai hyvin voimakas kuolemanpelko, jotta mitkään olosuhtet eivät koskaan ajaisi itsemurhaan.

ristiriita. eikös täällä ole uskonto määritetty sairaudeksi

Japetus
Entä sitten altruistinen uhrautuminen? Jos antaa henkensä pelastaakseen jonkun toisen hengen, onko silloinkin kyseessä mielisairaus?

Toisen puolesta kuoleminen on sosiaalisesti hyväksyttävää. Sen takia psykiatrit eivät pidä sitä mielisairautena.

Psykiatriset diagnoosit annetaan aina sosiaalisessa konfliktissa. Jos psykiatrit eivät pidä jonkun käytöksestä, he leimaavat hänet hulluksi.

Miksei terve ihminen voisi kyetä itsemurhaan? Ei ole mitään mekanismia joka sen estäisi.

Jos joutuisi tilanteeseen jossa olisi uhrattava oma henkensä vaikkapa pelastaakseen perheensä hengen, niin moni varmasti olisi valmis tekemään sen uhrauksen.

mensaani
Japetus
No aivan varmasti kykenee. Tarvittaisiin melkoinen ideologinen vakaumus tai hyvin voimakas kuolemanpelko, jotta mitkään olosuhtet eivät koskaan ajaisi itsemurhaan.

Ristiriita. Eikös täällä ole uskonto määritetty sairaudeksi

Ei ole ristiriitaa. Ideologinen vakaumus != uskonto.

Riemuidiootti
mensaani
Eikös täällä ole uskonto määritetty sairaudeksi

Ei ole ristiriitaa. Ideologinen vakaumus != uskonto.

A) Fundamentalisti voi tehdä itsemurhan
B) Ideologisti voi tehdä itsemurhan
A+B Ideologisti on fundamentalisti

Stinger
Seuraa 
Viestejä4720
Boorabee
Japetus
Entä sitten altruistinen uhrautuminen? Jos antaa henkensä pelastaakseen jonkun toisen hengen, onko silloinkin kyseessä mielisairaus?

Toisen puolesta kuoleminen on sosiaalisesti hyväksyttävää. Sen takia psykiatrit eivät pidä sitä mielisairautena.

Psykiatriset diagnoosit annetaan aina sosiaalisessa konfliktissa. Jos psykiatrit eivät pidä jonkun käytöksestä, he leimaavat hänet hulluksi.




Saisinko todisteita tälle näkökannalle esim. asiaan liittyvien tutkimusten muodossa eli löytyykö linkkiä asian vahvistamiseksi?

”Tietämättömyys antaa ihmiselle paljon luultavaa.”
-George Eliot

Rousseau
Seuraa 
Viestejä16844

Ensimmäisenä tulee mieleen että psyykkisesti terve voisi tehdä itsemurhan jos hän olisi fyysisesti sillä tapaa sairas että edessä on vain helvetillisiä tuskia. Ja mahdollisesti siihen sitten vielä kuolemakin, äärimmäisessä kivussa ja rääkissä.

Tai jos elämä ei enää vaikuta mielekkäältä ja antoisalta. Oikeasti, eikä vain korvien välissä:

Psyykkisesti terveen kuolemaan kaivanneen tapaus oli mielestäni sellaisessa elokuvassa jossa kuvanveistäjä joutui auto-onnettomuuteen ja halvaantui kaulaa myöten. Hän ei kyennyt enää harjoittamaan ammattiaan, joka ilmeisesti oli hänen elämänsä suurin intohimo. Hengityskin kävi laitteen avulla. Hän alkoikin ajaa asiaansa ja itselleen oikeutta suljetuttaa hengityskoneen niin että hän saisi kuolla. Siitähän sitten riideltiin koko elokuvan ajan.

Elokuvaa katsoin silloisen kumppanini kanssa ja meille tuli asiasta erimielisyys. Hänen mielestään ihmisellä ei ollut oikeutta tehdä itsemurhaa vastoin yhteisön toivetta, omasta mielestäni oli/on. Irvokasta on että tämä ex-kumppanini ja ystäväni myöhemmin tappoi itsensä (saattoi olla erinäisten aineiden annosteluvahinkokin, en tiedä yksityiskohtia tarkoin koska olimme jo eronneet).

Stinger
Boorabee
Japetus
Entä sitten altruistinen uhrautuminen? Jos antaa henkensä pelastaakseen jonkun toisen hengen, onko silloinkin kyseessä mielisairaus?

Toisen puolesta kuoleminen on sosiaalisesti hyväksyttävää. Sen takia psykiatrit eivät pidä sitä mielisairautena.

Psykiatriset diagnoosit annetaan aina sosiaalisessa konfliktissa. Jos psykiatrit eivät pidä jonkun käytöksestä, he leimaavat hänet hulluksi.




Saisinko todisteita tälle näkökannalle esim. asiaan liittyvien tutkimusten muodossa eli löytyykö linkkiä asian vahvistamiseksi?

Mistä muista kuin sosiaalisista syistä psykiatrisia diagnooseja voidaan antaa? Mitään psykiatrista diagnoosia ei anneta terveydellisistä syistä. Psykiatrit eivät pysty osoittamaan, että mitään mielisairautta olisi olemassa.

Kykeneekö terve ihminen itsemurhaan?

Miksi ei kykenisi? Kykeninhän minäkin.

(Tosin äärimmäisen sattuman kautta minut pelastettiin, josta tapahtumasta olen vieläkin pahoillani!)

Stinger
Saisinko todisteita tälle näkökannalle esim. asiaan liittyvien tutkimusten muodossa eli löytyykö linkkiä asian vahvistamiseksi?

Ei mikäään tutkimus, mutta linkki kuitenkin: http://www.antipsychiatry.org/exist.htm

author="<a href="http://www.antipsychiatry.org/exist.htm">http://www.antipsychiatry.org/exist.htm</a>" kirjoitti:

A cross-cultural example is suicide. In many countries, such as the United States and Great Britain, a person who commits suicide or attempts to do so or even thinks about it seriously is considered mentally ill. However, this has not always been true throughout human history, nor is it true today in all cultures around the world. In his book Why Suicide?, psychologist Eustace Chesser points out that "Neither Hinduism nor Buddhism have any intrinsic objections to suicide and in some forms of Buddhism self-incineration is believed to confer special merit." He also points out that "The Celts scorned to wait for old age and enfeeblement. They believed that those who committed suicide before their powers waned went to heaven, and those who died of sickness or became senile went to hell - an interesting reversal of Christian doctrine" (Arrow Books Ltd., London, England, 1968, p. 121-122). In his book Fighting Depression, psychiatrist Harvey M. Ross, M.D., points out that "Some cultures expect the wife to throw herself on her husband's funeral pyre" (Larchmont Books, 1975, p. 20). Probably the best known example of a society where suicide is socially acceptable is Japan. Rather than thinking of suicide or "hara-kiri" as the Japanese call it as almost always caused by a mental disease or illness, the Japanese in some circumstances consider suicide the normal, socially acceptable thing to do, such as when one "loses face" or is humiliated by some sort of failure. Another example showing suicide is considered normal, not crazy, in Japanese eyes is the kamikaze pilots Japan used against the U.S. Navy in World War II. They were given enough fuel for a one-way trip, a suicide mission, to where the attacking U.S. Navy forces were located and deliberately crashed their airplanes into the enemy ships. There has never been an American kamikaze pilot, at least, none officially sponsored by the United States government. The reason for this is different attitudes about suicide in Japan and America. Could suicide be committed only by people with psychiatric illnesses in America and yet be performed by normal persons in Japan? Or is acceptance of suicide in Japan a failure or refusal to recognize the presence of psychological abnormalities which necessarily must be present for a person to voluntarily end his or her own life? Were the kamikaze pilots mentally ill, or did they and the society they come from simply have different values than we do? Even in America, aren't virtually suicidal acts done for the sake of one's fellow soldiers or for one's country during wartime thought of not as insanity but as bravery? Why do we think of such persons as heros rather than lunatics? It seems we condemn (or "diagnose") suicidal people as crazy or mentally ill only when they end their own lives for selfish reasons (the "I can't take it any more" kind of reasons) rather than for the benefit of other people. The real issue seems to be selfishness rather than suicide.

vai olisiko sittenkin jokaisen itsemurhan takana jonkinasteinen masennus?

kaikki täällä esitetyt motiivit itsemurhalle ovat jonkinlaisen masennuksen siivittämiä

Rousseau
Seuraa 
Viestejä16844

Siinäpä onkin muuten tuhannen taalan kysymys että jos masentuneille ei saa sallia itsemurhaa (eutanasiaa?) koska he voivat aina parantua, niin entäs jos sellainen neliraajahalvaantunut joka ei pysty edes hengittämään itse kokee että hän ei halua elää ilman hänelle tärkeitä toimintoja eikä olla muiden taakkana - sallitaanko hänelle itsemurha kun voidaan väittää että hän on masentunut (ja varmaan onkin!)

Itselleni on käynyt niin että en päässyt oikeisiin Asperger-tutkimuksiin koska olen masentunut ja se olisi pitänyt hoitaa kuulema ensin alta pois. Koska se ei ole noin 30 vuodessa hoitaantunut, niin käytännössä se tarkoittaa sitä että kaikki mitä pölisen assiudesta tulee ikuisesti olemaan pelkkää teoretisointia ja oletusta omalla kohdallani, koska tutkimuksia en tule saamaan. Rahalla ehkä saisin, mutta kun ei ole millä mällätä.

On se jännä se masennus kun sen vuoksi ihmisiltä voidaan evätä ihan mitä vain. Paitsi että eihän esim. minulta kukaan voisi itsemurhaakaan evätä, koska en ole 24/7 vahdittavana. Se on minusta kiinni teenkö sen vai en, ja koska en ole tähän mennessä tehnyt, olen katsonut että elämäni on menestystarina minun kriteereilläni. Muillehan tämä ei tietysti riitä, mutta minä olen minä enkä muut.

Ehkä olenkin sitten sen verran terve että en kykene itsemurhaan.

Aihe sinänsä kyllä kiinnostaa. Kun onhan näitä ihmisiä rinnalta tipahdellut. Mutta ei vielä terveitä.

Rousseau
Siinäpä onkin muuten tuhannen taalan kysymys että jos masentuneille ei saa sallia itsemurhaa (eutanasiaa?) koska he voivat aina parantua, niin entäs jos sellainen neliraajahalvaantunut joka ei pysty edes hengittämään itse kokee että hän ei halua elää ilman hänelle tärkeitä toimintoja eikä olla muiden taakkana - sallitaanko hänelle itsemurha kun voidaan väittää että hän on masentunut (ja varmaan onkin!)

Masennus ei ole sairaus. Ei ole mitään parannuttavaa.

Itselleni on käynyt niin että en päässyt oikeisiin Asperger-tutkimuksiin koska olen masentunut ja se olisi pitänyt hoitaa kuulema ensin alta pois. Koska se ei ole noin 30 vuodessa hoitaantunut, niin käytännössä se tarkoittaa sitä että kaikki mitä pölisen assiudesta tulee ikuisesti olemaan pelkkää teoretisointia ja oletusta omalla kohdallani, koska tutkimuksia en tule saamaan. Rahalla ehkä saisin, mutta kun ei ole millä mällätä.

Mistä masennuksesi johtuu?

Rousseau
Seuraa 
Viestejä16844
Boorabee

Masennus ei ole sairaus. Ei ole mitään parannuttavaa.

***

Mistä masennuksesi johtuu?




Ei se kyllä mikään terve tilakaan ole, tai ainakaan en usko että terve ihminen miettii päivittäin kuolemaa ja elämän katoavaisuutta ynnä muuta sen kaltaista. Toisella vuosisadalla olisin toki ollut varmaankin melankolikko. Minulla on kuitenkin ollut parempiakin kausia joihin verrattuna pahimmat kaudet vaikuttavat kertakaikkiaan sairailta. (En sitten ole kiinnostunut kuulemaan keneltäkään mitään ohjeita mitä pitää tehdä, koska vaikken tänne latelekaan koko stooria niin tottakai kaikenlaista on yritetty tehdä, tuloksetta.)

Johtuuhan se tietysti useammasta asiasta. Kannustamaton ja lannistava ympäristö useaan kertaan elämän varrella, sukurasitus, varmasti myös itseluottamuksen puute, yleinen kyllästyneisyys aivan kaikkeen ja mikä lie Saarnaaja-fiilis (kts. Raamattu). Nykyään kroonistuneena johtuu aivoistakin, masennus kuulema vaikuttaa aivoihin jopa katkoen hermosolujen välisiä yhteyksiä jos oikein muistan. Pahimmillani olen joutunut olemaan sormi suussa pihalla kun en löydä mieheni autoa parkkipaikalta muistin ollessa luokkaa olematon. Ja keskittymiskyvyn suhteen sama juttu. Jos tämä on tervettä niin syön pelihousuni.

Luonteenpiirteekseni en masennusta katso tosiaankaan sen vuoksi että masennusvapaitakin kausia on ollut. Mutta noin ylipäätään olen itse tyytyväinen siitä että en pidä itseäni pahimpana keissinä mitä voisi olla. Kykenen elämään masennukseni kanssa, ainakin suurinpiirtein.

Sivut

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Suosituimmat