Fyysisen aktiivisuuden vaikutus ruokahimoihin

Seuraa 
Viestejä9265
Liittynyt10.12.2006

Huomasin armeijassa p-kaudella, että teki mieli nannaa ihan hemmetisti. Ja kaikkea muutakin makeaa. Mussuttelinkin karkkia melkein joka ilta kun vain pääsi sotkussa käymään. Samaten kaikki pullat ja tortut oli hyvin haluttua tavaraa, niistä melkein tapeltiin. Kerran satuin saamaan käsiini eräällä leirillä toisten immeisten ruokalaa siivotessani jäljelle jääneitä omenatorttuja, sellaisia yksittäispakattuja. Kävin omantuntoni kanssa vaikean taiston läpi siitä, kertoisinko kenellekään vai mussuttaisinko ne yksikseni jossain salaa..

Ja tuntuu kyllä että liikkuminen muutenkin aiheuttaa tuollaista minulla. Kun olen fyysisesti aktiivinen, tekee mieli karkkia ja makeaa ihan törkeästi. Jännää on se, kun ollessani fyysisesti passiivinen minun taas ei tee tippaakaan mieli mitään makeaa, oksettaa ajatuskin. Ei karkkia, ei kakkua, ei torttua pullaa suklaata eikä mitään, hyi. Limpparikin on yleensä aika äklöä juotavaa, poikkeuksena krapula-aamut sun muut.

Ajattelin että ehkä sen takia lapset tykkää niin paljon karkista ja muusta makeasta, koska liikkuvat niin paljon.. kokoajan temmeltävät ja riehuvat. Minun elämässäni ainakin tuntuu että fyysinen aktiivisuus on kulkenut käsikädessä makeanhimon kanssa.

Onko tämä yleistä tietoa? En ole siitä koskaan muilta kuullut.. tai mistään.. mutta jos se on ihan yleistä tietoa ja tutkittu tosiasia niin mistä se johtuu? Sokeri vaan tehokas energianlähde keholle kun sitä tarvitaan paljon? Käsittääkseni se on kuitenkin hyvin epäterveellistä keholle mitä täällä olen juttuja lukenut. Voiko se olla ikinä himoitsemisen arvoista, niinkun evolutiivisesti ajateltuna.. onko se energian saaminen ollut niin tärkeää että sellainenkin myrkky kuin sokeri on ollut fiksua hyödyntää?

くそっ!

Kommentit (9)

taucalm
Seuraa 
Viestejä7047
Liittynyt3.9.2009

törmäsin itse ihan samaan asiaan joitakin vuosia sitten. se halu makeaan kumpusi siitä, kun keho ei saanut kaikkia tarvitsemiaan ravintoaineita ja oli näin ollen hieman sekaisin. lisäenergian tarve ilmeni kehossani makeannälkänä joka nykyisellään näkyy pelkkänä nälkänä, kun ruokavalio lähentelee kaikinpuolin sitä mitä ihmisen pitäisi syödäkkin pysyäkseen terveenä.

ja lapsenahan sitä varmaan söi makeaa, koska se oli hyvää. ei silloin ollut mielessä, että tämä hyvä ehkä tekeekin pahaa minulle.

"Everything is backwards; everything is upside down. Doctors destroy health, lawyers destroy justice, universities destroy knowledge, governments destroy freedom, the major media destroy information and religions destroy spirituality."

Vierailija

Voihan se olla, että lapsenkin keho kertoo lapselle makean olevan hyvä energian lähde liikkumisen jälkeen, sen lisäksi että se on hyvää.

Mutta itse en tuntenut juurikaan makean himoa. Oli vaan aina kova nälkä ja syötyä tuli huomattavasti normaalia enemmän aina kun mukeen pääsi. Tietty tuli aina pakolliset Sode raketti munkit syötyä jos ei enää sämpylöitä saanut.

Vierailija

Olen kerran kokenut ylipitkän lenkin lopussa niin hirmuista nälkää että olisin syönyt mitä tahansa syötävän näköistä. Muuten nälkä valikoi syömisiä melko tasapuolisesti niin että hiilarit tuottavat myös protskun tarpeen.

Vierailija
Ronron
Voiko se olla ikinä himoitsemisen arvoista, niinkun evolutiivisesti ajateltuna.. onko se energian saaminen ollut niin tärkeää että sellainenkin myrkky kuin sokeri on ollut fiksua hyödyntää?



Ei sokeri ole ollut myrkkyä sellaisina aikoina, jolloin sitä on ollut vähän saatavilla, vaan silloin se on ollut hyvä energianlähde, jonka hyödyntäminen on ollut tärkeää. Mieltymys makeaan on ihmisen ainoa synnynnäinen makumieltymys, muut mieltymykset opetellaan.

Kaikki aineet ovat haitallisia liiallisesti saatuina. Ihminen on sopeutunut hyödyntämään sokeria pienissä määrin, ei kivikaudella ollut puhdistettua ja jalostettua sokeria saatavilla valtavia määriä kaikissa mahdollisissa ruuissa kuten nykyään. Lisäksi runsas liikkuminen parantaa lihasten insuliiniherkkyyttä ja siten sokerin ottoa, ja vähentää sokerinsyönnin haittoja.

Itse syön myös hyvin pitkälti liikuntamäärien mukaan. Kovilla treeniviikoilla tulee kahmittua kaksin käsin kaikkea mikä pysyy tarpeeksi kauan paikallaan, pidempinä kevyinä jaksoina ei taas ruoka oikein maistu. Alle kaksikymppisenä tuo ruokahimo kohdistui selvemmin makeisiin ruokiin (suklaata meni helposti monta levyä viikossa), mutta nykyään ei makea maistu enää ihan niin hyvin vaan syön treeninälkään mieluummin proteiinipitoista ruokaa.

Vierailija

Kroppaansa voi opettaa ruokailutavoille. Jos mässyttää makeaa parina päivänä, alkaa heti tehdä mieli enemmän. Itselläni armeija-aikainen makeanhimo ainakin liittyi siihen, että olin tottunut jokapäiväisiin berliininmunkkeihin ja suklaapatukoihin. EDIT: Kyse ei siis ollut mistään liikunnan aiheuttamasta akuutista suklaapatukkatarpeesta vaan yksinkertaisesta riippuvuudesta.

Ronron
Seuraa 
Viestejä9265
Liittynyt10.12.2006

Kaippa sitten meillä toimii keho hiukan eri tavalla, yksilökohtaista.. minulla se makeanhimo tulee ainoastaan fyysisestä aktiivisuudesta. Jos en tee mitään moneen päivään, mikään sokerinen ruoka ei mene alas, vaikka olisikin nälkä, muu ruoka kyllä menee. Armeijan p-kauden kaltaisina hyvin aktiivisina aikoina makea himottaa hirveästi, samalla tavalla kuin lapsenakin. Se sama himon tunne, karkkia voi syödä mahan kipeäksi..

Hassua kun monesta muusta lähteestä taas olen kuullut että makea ei himota ihmistä luontaisesti, se himo opetellaan. Sen sijaan joku rasvanhimo olisi synnynnäistä. Mikä nyt sitten on totta?

くそっ!

Vierailija

Olen tuon saman itsekin huomannut. Varsinkin juuri pitkien lenkkien tai muun pitkäkestoisen aerobisen jälkeen tekee mieli paljon makeaa. Tai rankan anaerobisen jalkatreenin jälkeen.

Olen tuon itse huomannut kulkevan aika käsi kädessä lihasten glykogeenitasojen kanssa. Kun ne alkavat laskea, alkaa makeanhimo lisääntyä tasaiseen tahtiin. Vaikka ketoositilassa makeanhimon pitäisi vähentyä, olen silti huomannut, että kun lihasten glykogeenit alkavat olla todella vähissä, ei siitä makeanhimosta siloin pääse eroon vaikka olisikin ketoositilassa.

Kai se sokeri vain on niin tehokas täyttämään niitä vajaita glykogeenivarastoja (maksan ja lihasten), että elimistö tajuaa sitä sen takia himoita.

Vierailija

Ainahan se on yksilöllistä, makeanhimokin.

Joskus aikojen aamussa kun meikäläinen oli lapsi, eivät kauppojen hyllyt notkuneet tuhatta eri lajia karkkeja ja muita makeisia. Joten ipanajengillä ei niin tavanomaista se jokapäiväinen mussuttaminekaan yleensä ollut.

Paitsi minulla ja minun kaltaisillani...joitten vanhemmista jompi kumpi oli Fazerilla töissä.

Sieltähän sai siihen aikaan edullisesti henkilökuntahinnalla (varmaan saa vieläkin, merkitys vaan ei ole sama) ja muutenkin vaikka mitä. Joten meilläkin kaapit pursuivat milloin mitäkin karkkia ja suklaata. Joten tulihan niitä mussuteltuakin.

Vaan stoppi tuli hiukan ennen murrosikää, alkoi pursuamaan korvista karkit ja muut. Katosi lähes kaikki makeanhimo ja on pysynyt poissa.
Ainoa mitä sen jälkeen vielä ajoittain söin, oli suklaa. Mutta sekin on ollut useita vuosia jo tummaa suklaata ja sekin levy voi kestää parisen viikkoa.

Liikkuminen ei koskaan ole tuonut makeanhimoa, vaikka muuten kyllä ihan terveen nälän joka on kohdistunut muuhun ravintoon, ruokaan.

Josku ihmettelin nuorten aikuistenkin "karkkiriippuvuutta" ja sitä kuinka aina pitää olla jotain namuja mussutettavana.
Siis lähinnä siltäkin kannalta, että eivätkö he tosiaan kyllästy.
Stubin "karkkilakko" lähinnä tiputti minut penkiltä puolikuolleena nauruun...

No, toki jos lapsesta asti koulii kroppansa sokerilla ja vastaavalla niin tuleehan siihen oma riippuvuutensa.

Luonnollistahan se on että liikunta lisää kulutusta ja sitä kautta nälkää. Mihin se ravinnonhalu sitten kohdistuu on tietty yksilöllistä, erilaisiahan tässä ollaan.

Ancient

Vierailija

Tein kesällä pitkää päivää varsin raskasta ulkotyötä, ja huomasin saman ilmiön. Makeannälkää ei juuri ollut, mutta sen sijaan "oikeaa ruokaa" meni ahmimalla uskomattomia määriä. Makeannälkää saattoi rajoittaa se, että join usein työpäivän lomassa sokerisia limsoja jaksaakseni.

Uusimmat

Suosituimmat