Lemmikki ihmisen korvikkeena vai ihminen lemmikin?

Seuraa 
Viestejä45973
Liittynyt3.9.2015

Sain tänne yökylään yhden pillikinttuisen hörökorvan. Ikää n.½v. rotu joku Yokshin terrieri, mikälie. Söpö, lutunen, hellunen, ihana..
Ei se ihan alusta asti ollut kun roikkui varpaissa ja tuhosi kaiken mikä sattui ulottuville, nyt alkaa olla ihan kuin koira vaikka onkin pieni, suurinpiirtein keskikoisen kissan kokoinen.

Olen yleensä itsekseni ja viihdyn kyllä, Juttelenkin itsekseni aika paljon mutta kun läsnä on joku jolla on oma tahto, joka uteliaana seuraa tekemisiä, joka on ja puuhaa välillä omiaan ja nyt nukkua posmottaa pyyheliinalla peiteltynä omassa kopassaan tuossa lattialla.. niin on se vaan jotenkin rattoisampaa kun on seuraa.

Psykologian puolelle menee tämä aihe takuulla, vai?
Psyyke tietenkin kiinni kehossa, psyyke osana neurologiaa mutta millä tällaistakin ilmiöö vois selitää muulla kuin psyykkeellä.

Muutama tunti sitten katselin elokuvaa missä kiusattiin vanhuksia, tuli tippa linssiin.
Sekin selittyy psyykkeellä, eikö vain?

Hm..
Minkäköhänlaisen kysymysen tai väittämän saisin väännettyä?

Voiko sosioekomomista asemaa parantaa lemmikkieläimellä vai tarvitaanko siihen ihminen vai päinvastoin.
Ja ihan vaan vähän kieli poskessa, toinen puoli naamaa peruslukemilla.
Kennelin kun perustais niin vois tienata elantonsa ja saada ihmiskavereitakin.
Oi nuo ihanat karvakorvalemmikit! I love!

Kommentit (11)

Vierailija

Jossain oli joskus juttua että piski voi alentaa verenpainetta jne. Kai se on vaan se seura. Toisaalta paska seura voi varmaan korottaa verenpainetta jne?

Paul M
Seuraa 
Viestejä8560
Liittynyt16.3.2005

Sanotaan niinkin että koira on kesyttänyt ihmisen.

Nuo kaksi mäyräkoiraa ovat uskomattomia ihmisen kesyttäjiä. Ne jaksavat päivästä toiseen tervehtiä aamuin, kun käy ulkona, kun tulee töistä, kun käy kaupassa. Ja illoin ennen nukkumisen hetkeä. Kaikkien pitäisi saada kokea tuo.

Hiirimeluexpertti. Majoneesitehtailija. Luonnontieteet: Maailman suurin uskonto. Avatar on halkaistu tykin kuula

Vierailija

On se henkirikokseen tehneelle varmasti ihan hyvä opetella sosiaalisuutta vaikka sitten elukan kanssa,
Englannissa muistaakseni vangeilla on papukaijoja ja
jotakin hyppyrottia.
Niiden tappaminen ei kait ole vartijoista niin kuvottavaa,
koira on aika paha näky suolet pihalla, voi pitää
toimituksen aikana melkoista ääntäkin

Vierailija
Pönni

Kennelin kun perustais niin vois tienata elantonsa ja saada ihmiskavereitakin.



Suosittelen jotain muuta lähestymistapaa jos haluaa ihmiskavereita. Kennelin perustamisella saisit varmasti tuttuja koirahulluja jotka puhuisivat koirista. Olisit kenties joku päivä jalostustoimikunnassa ja rodun hallituksessa riitelemässä ihmiskavereittesi kanssa koiran lonkista ja puhumassa selän takana paskaa toisista koirahulluista.

Vierailija
Romu-Simo
On se henkirikokseen tehneelle varmasti ihan hyvä opetella sosiaalisuutta vaikka sitten elukan kanssa,
Englannissa muistaakseni vangeilla on papukaijoja ja
jotakin hyppyrottia.
Niiden tappaminen ei kait ole vartijoista niin kuvottavaa,
koira on aika paha näky suolet pihalla, voi pitää
toimituksen aikana melkoista ääntäkin



En taas tajua tätäkään, henkirikoksen mukaantuontia tähän topikkiin? Selvennykseksi se että minä en todellakaan ole syyllistynyt ikinä mihinkään henkirikokseen tai muuhunkaan vakavaan haitantekoon.
Mä oon varmaan loukannut taas rikollisuudesta motkottaessani ja muutenkin moralisoidessani punavihreenä kukkahattusosiaalitelaketjufemakkona jotain propelipäitä ja siitä seuraa tässä kosto?

Isäni on kyllä tappanut eläimiä, yhden lemmikiksi hankitun koirankin suutuspäissään. Aiemmin se piti vuosia hankkimaansa pystykorvaa muka vahtikoirana pihassa. Siellä se pihassa vietti koko ankean elämänsä juoksunarussa ollen osa sitä maalaisromanttista kulissia josta äijä piti. Sitä ei lenkitetty, ei päästetty sisälle paitsi kovimmilla pakkasilla ja melko samansuuntaista oli lastenkin kohtelu. Yhdistävä tekijä oli kyvyttömyys puolustautua väkivahvaa ja väkivaltaista aikuista äijää vastaan. Tuon koiran meiltä kävi lopettamassa äitini lempeämielinen isä, vaari joka oli hyvin vaatimaton, mutta kiltti ja asiallinen ihminen. Sen jälkeen saatiin jostakin sekarotuinen koiranpentu, joka joutui sitten julman isäni suuttumuksen kohteeksi. Isä tuli taas kerran töistä kotiin pahantuulisena. Ei harmainta aavistusta oliko siellä töissä tapahtunut jotakin vai mistä hän sen päiväisen raivonsa oli kehittänyt, mutta niin siinä kävi että hän pihaan saavuttuaan huusi meitä sisällä olleita, äitiä ja lapsia, jotka olimme laittamassa ruokaa tarjolle, huusi meitä ikkunaan katsomaan kuinka alkoi hakata koranpenturaukkaa vasaralla päähän. Äiti lennätti meidät kamariin jossa itkimme ja paruimme yhdessä kun ulkoa kuului koiran tuskanhuudot ison äijänkörilään mätkiessä sitä niin kauan kunnes se menetti henkensä vaieten iäksi.

Eipä tarvitse ihmetellä miksi olen alkanut karttaa äijää ja koitan kartella muutenkin väkivaltaisia mielipuolia, jotka kohtelevat itseään pienempiä väkivaltaisesti ja raukkamaisesti.

En tiä onko tuollakin ihmishylkiöllä joku synnynnäinen geenivirhe kromosomeissaan? Vaikka joku XYY, tms.? Ei ole kyllä mikään normaalitapaus hänkään.

Koirista puhuttaessa ei ole ideaa tietenkään ylistää niitäkään maasta taivaaseen. Koirallakin voi olla luonnevika. Koira voi olla luonteeltaan temperamenttinen ja agressiivinen mutta toisaalta, kun on nähtävillä vaikka miten paljon dokkareita koirakoulutuksesta, missä voidaan kesyttää jopa villejä susia, jotka on syntyneet susina susien laumaan, niin harvinaista on etteikö mikä tahansa eläin opi sellaisia käyttäytymissääntöjä, joista on sille hyötyä tai haittaa.

Verrattuna koiraeläimiä ja ihmisiä keskenään eroa on toki siinä että ihmiselle persoonallisuudesta riippuen voi olla helppoa oppia sitä nk. kaksinaismoraalia ja koiran aivokapasiteetti ei moiseen riitä vaikka ne ei mitään tyhmiä elukoita olekkaan. Kyllä koira voi olla kyvykäs häpeämään ja ne osaa jotkut jopa teeskennellä ja näytellä. Linnutkin osaa. Olen nähnyt miten emolintu teeskenteli siipirikkoa houkutellen pesänsä ja poikastensa lähettyvillä hiippaillutta kissaa pois. Lintu kaarteli ensin ilmassa kiinnittäen kissan huomiota itseensä ja lopulta laskeutui tielle mistä oli hyvä näkyvyys ja aloitti siellä teatteriperformansesa raahaten toista siipeään vaivalloisesti liikkuen ja sai kissan loikkimaan aina vain etäämmälle ja etäämmälle pesäpuun luota.

Persoonasta riippuen voi koirakin olla aika veijari ja julmiahan ne voi olla keskenään kun suden sukua ovat, mutta ihmisten laumoissa niitten pomot on ihmisiä ja se on sitten ihan isännästä/emännästä kiinni miten laumahierarkiassa ongelmia ratkotaan, miten rauhallisia tai häirintyneitä yksilöitä laumassa on. Jos laumanjohtaja on juma tyranni, joka hallitsee pelolla ja mielipuolisesti hajoita ja hallitse, kai sellaisesta helpommin pelon kautta kehittyy kaksois-standardeja käyttäytymiseen.
Alamaiset mielistelevät tehden kaikkensa etteivät vain suututa tyrannia, mutta itseksen ja keskenään voivat kokea kostonhimoa. Tai sitten oppivat vain sen käyttäytymismallin ja niin sitten laumahierarkiassa aina heikommat joutuvat vahvempien kurmuuttamiksi.

Emot.. jos niille tyypillistä käyttäytymistä olis kurmuuttaa heikompia niin tälle planeetalle ei olis kehittynyt sitä lajien kirjoa mikä nyt on. Emo tekee yleensä kaiken voitavansa jotta poikaset selviytyvät. Ja niin tekee yleensä uroksetkin, ainakin ihmiset, ainakin minä tahdon ajatella niin. Ainakin ihmisten kesken voidaan säätää lakeja joilla yhteisöstä siirretään lukkojen taa ja kontrolliin ne jotka matkivat koiraeläinten pahimpia tyrannipomoja.

Koira on parhaimmillaan ihmiselle hyvää seuraa. Kuten edellä todettiin koiran läsnäolo voi parantaa ihmisen oloa. Sosiaalinen kumppanuus, se että läsnä on joku muu seurana, se voi jo sinällään rauhoittaa ja rentouttaa. Lisäksi koiran rapsuttelu ja paijaaminen tuottaa mielihyvää niin koiralle kuin paijaajalle. Ihan tyypillistä laumaeläimille jotka kaipaavat läheisyyttä ja koskettelua.

Poikkeuksena siis ne, joille on huonosta kohtelusta kehittynyt sellaisia persoonallisuushäiriöitä ettei ole lähelle menemistä.
Minunkin isän isä oli viinaan menevä mies. Kait sitten krapulassa oli kiukkuinen? Oman isäni en nähnyt paljoa juovan mutta olisko sille sit kehittynyt vakava persoonallisuushäiriö oman isänsä takia. Häntä kun pahoinpideltiin lapsena jatkuvasti.
Minä en ole katsonut velvollisuudekseni leikkiä mitään peräkamaripsykologia sille kun oon saanut alenevassa polvessa osakseni julmaa kohtelua.

Ei ihmisen tarvitse uhriutua eikä olla marttyyri.
Vaikka minä aika paniikissa lapsuudenkodistani irtaannuin ja tein vakaviakin virhearvioita niin eipä tarvinnut jäädä ns. "tuleen maate".

Eräässä elämänvaiheessa lapseni kanssa mahdollistui koran hankkiminen ja niin se epeli löytyi joka meille muutti ja muitakin koiruleita sittemmin.
Koira on hitsin hyvä apulainen lapsenkasvatuksessa. Kyttäämistä ja työtä sekin tietysti teettää paljon kun koiraa ei saa uhrata taitamattomien keskenkasvuisten leluksi tai kiusattavaksi. Vaikkakin.. itte oon kokenut niin omassa lapsuudessani kuin myös seurannut oman ja muidenkin lasten kyttäytymistä koirien kanssa ja aika hyvin ne kunnioitavat toinen toisiaan.

Just luin tieteellisestä julkaisusta tutkimuksesta, jossa oli selvitetty että lapsi jo n.½v:n iässä osaa tulkita koiran äänestä, ilmeistä ja eleistä sen mielialat.

Oon itte saanut seurata ihmisvauvan varttumista aikuisikään ehtineen koiran kanssa. Koira sai aluksi olla rauhassa kun vauva ei kyennyt liikkumaan mutta ans olla kun vaavi lähti ryömimään ja tarrasi koiran turkista kiinni kivuliaasti. Koira ärähti paljastaen hampaansa ja ipana irrotti otteensa. Lapsi osasi yhdistää oman tarttumisensa ilkeeseen irvistykseen ja piti näppinsä irti jatkossa. Ja niistä tulikin erinomaisen hyvät kaverukset joitten ei tarvinnut sen koommin taistella omasta reviiristään.

Koirahan ei iske välittömästi kiinni. Se varoittaa elein, ilmein ja äänin, siis jos se on terve. Mielipuolikoiriakin on siinä kuin ihmisiäkin mutta niillä on sitten jotakin vikaa aisteissa, aivoissa, psyykkeessä, tjms. Toki jokin muukin sairaus voi olla perimmäinen ärtymyksen aiheuttaja, yletön stressi, mikä milloinkin.
Ihmiset voi olla päihtyneitä ja huumaantuneita jostakin kemikaaleista ja se lisää ihmisten kohdalla käyttäytymishäiriöitä.
Koirissa on se hyvä puoli ettei ne dokaa eikä piikitä, ne ei voi kovin helposti viettää hillitöntä hedonistista elämää narsisteina.

Koira on lähempänä villiä luontoa mutta juuri siksi ne on yleensä tervepäisiä ja normaalisti käyttäytyviä verrattuna meihin ihmisiin.
Yleensä se on ihmisen syytä jos koira käyttäytyy mielipuolisesti.

Vierailija
rautaleuka
Pönni

Kennelin kun perustais niin vois tienata elantonsa ja saada ihmiskavereitakin.

Suosittelen jotain muuta lähestymistapaa jos haluaa ihmiskavereita. Kennelin perustamisella saisit varmasti tuttuja koirahulluja jotka puhuisivat koirista. Olisit kenties joku päivä jalostustoimikunnassa ja rodun hallituksessa riitelemässä ihmiskavereittesi kanssa koiran lonkista ja puhumassa selän takana paskaa toisista koirahulluista.



Se oli vaan heitto.. Ei mulla ole aietta perustaa kenneliä.
Tulen paremmin toimeen noitten koirien kanssa kuin ihmisten. Elukatkin kun jotenkin on lähempänä autistia verattuna ihmisiin, joilla on kykyä kasinaismoraaliin ja kaksois-, monistandardeihin käytösmalleihin riippuen aina tilanteesta ja omasta edusta.

Aidosti sosiaalisten kanssa kyllä tulee juttuun mutta sellaista on aika vähän kun ihmisissä on paljon epäsosiaalisuutta, etenkin just sitä sorttia että näytellään muka mukavaa, ollaan kohteliaita, ei puhuta suoraan, laskelmoidaan hetkellistä hyötyä.. aika paljon ihmiset pyrkii holhoamaan ja ohjailemaan toinen toisiaan oman käyttäytymisensä kautta. Se on rasittavaa. Teen sitä ittekkin varmaan tahattomasti ja se on yhtä rasittavaa takuulla minun taholtani kuin muidenkin.
Minulla on onneks yks ystävä joka sanoa töksäyttelee välillä asioita niin että menee pullanmurut väärään kurkkuun. Hän on laillani myös impulsiivinen ja eläytyy mielikuviinsa, ei laskelmoi jokaista sanaansa ja meillä on välillä tosi hauskaa.
Siinä on jotakin sellaista peruseläimellisyyttä jota ei kait voida inhimillisyydeksi luokitella ja vaikka paljon ylistän sivistystä niin kaikessa on hyvät ja huonot puolensa, niin sivistyksessäkin, moralisoinnissa, kulttuurissa, tavoissa ja käytöksessä.

Yleensä on tosi tärkeää se ettei haasta riitaa, ei loukkaa, ei ärsytä, ei pilkaa, ei kaltoinkohtele muita, mutta.. se on tasapainoilua aina. Jos ote herpaantuu niin voi aiheuttaa harmia.

Nyt kun täällä on tuo hauvvannatiainen, se on kamala epeli kotonaan missä on entuudestaan kaks vanhempaa koiraa. Heillä on uros ja narttu. Nartun se antaa olla melko rauhassa mutta uroksen kanssa se yrittää jatkuvasti saada aikaiseksi mittelöitä.
En oo kyllä ihan varma onko niitten välillä joku tulkintaongelma?
Pikkukoira hamuaa sen uroskoiran huulia, ele joka on koraslangissa hengailua osittavaa. Laumanjohtajan suupieliähän ne alamaiskoirat nyöhää kun ne kerjää hyväksyntää.

Se kyseinen uros on pitkälle jaostettu rotukoira (otettu/ostettu huostaan pitovaikeuksien takia) ja siitä ei ole takeita älyääkö se koirana olosta tarpeeksi, se on aika reppana mutta ovat ne alkaneet koko kööri jo sopeutua tosiinsa ja tuo pienin varttuu jatkuvasti ja rauhoittuukin jossakin vaiheessa.

Ihan hirveetä sirkustahan se alku välillä voi olla kun taloon tulee pikkunen pentu.
Samanlaista kuin vauvantulo yleensä.
Vaikka pentu olis ollut emonsa hoteissa imetettävänä ekan kk:n niin se tarvitsee alussa sapuskaa muutaman tunnin välein, se kaipaa jatkuvaa turvaa jostakusta, itkee milloin mitäkin ja koheltaa taitamattomuuttaan ja vaatii paljon huomiota ja työtä. Koiralaumassa sen työn tekee koirat, ihmisten laumassa ihmiset.
Loppujenlopuksi laumakäyttäytymisessä ei periaatteessa ole mitään ihmeellisiä eroja sinällään mutta ihmisellä on inhimillisyydestään johtuen kykyjä ennaltaehkäistä haittoja abstrahoitikykyjensä avulla, laskutaitonsa kehittymisen kautta ja muutenkin kun ihminen on ihmisaivoilla varustettu ihmiseläin.

Tietenkin ihmisellä valitettavasti on kyky ennalta abstrahoida ja laskea myös niin että voi juonitella konflikteja tyyliin hajoita ja hallitse. Siihen ei kait millään muulla eläimellä ole kykyä?
Ihminen voi mustamaalata muita, valehdella ja vihjailla perättömästi ja saattaa toisia huonoon valoon. Pahantahtoinen ihminen voi juoruilla ristiinrastiin kaikenlaista. Valehdella yhdelle jonkun toisen muka sanoneen jotakin mitä ei reaalisti ole sanottu ja usuttaa ihmisiä riitaan keskenään.
Ihminen voi punoa valheiden verkkoja.

Se on yks tapa selviytyä. Tai yrittää selviytyä. Ei noi kovin pitkälle yleensä kanna. Valheella on lyhyet jäljet ja ne paljastuu ennemmin tai myöhemmin.
Valehtelija joutuu itse huonoon valoon ja häntä aletaan kartella syystä että ihmiset samoin kuin muutkin eläimet laumassa ja keskinäisissä suhteissaan kaipaavat luottamusta ja sitä ei voi syntyä niihin jotka valehtelee.

Koirien en ole nähnyt valehtelevan muulloin kuin kerjätessään makupaloja. Ne osaa tekeytyä muka nälkäisiksi vaikka olisivat just vetäneet täyden sapuskakupillisen napaansa jos on tarjolla jotakin herkkuja. Mutta muita tilanteita ei nyt tule mieleen. Kun koira näyttää hampaansa se tarkoittaa sitä että äläpäs tule lähemmäksi. Se vartioi omaa reviiriään tai pomonsa, tjms.
Jos häntä on koipien välissä koiraa voi hävettää ja harmittaa tai pelottaa. Korvat luimussa voi olla viesti siitä että se hyökkää, jne.
Hännän heiluttelu ja iloinen silmien tuike sitten viestii hyväntuulisuutta, jne.

Pelokas koira yleensä luimistelee ja näyttää hyvin varautuneelta. Se ei ole reipas eikä luottavainen. Se kyräilee kun pelkää jotakin.

Ihmisissä esiintyy arkuutta ja epäluuloisuutta joka voi äityä taudiksi asti paranoidisuuteen asti mutta en ole ikinä kuullut kenenkään ihmisen epäillen koiraa jostakin juonittelusta tms. tahallisesta kiusanteosta samoin, kun oon kuullut paranoidisten ihmisten hourailevan ties mitä kaiken huomion keskipisteenä olemisesta, siitä miten muut ihmiset salakuuntelee, yrittää vahingoittaa ja ne jutut äityy jopa maailmanlaajuisiin salaliittoihin joissa joku kgb tai cia vakoilee jotakuta mattimaijameikäläistä, tai peräti ulkoavaruudesta tulevat olennot käyvät sieppaamassa nukkuvan paranoidisen joka viedään avaruusalukseen. Siellä sitten asennetaan paranoidiseen implantteja ja poistetaan jotakin ja muutetaan persoonallisuutta.
Tavallaan aika looginen selitys jos seonnut eikä tiedä mistä oman persoonallisuuden muuttuminen johtuu. Jos ei tunne mielen teoriaa, ei neurologisia vaikuttimia, ei tiedä psyykkeen toimintamekanismeja niin jotenkin se mielikuvitus paikkaa aukot keksimällä selityksiä. Samalla tavallahan kait on kuviteltu jumalia ja kaiknmaailman haltijatonttuja ja niitä on alettu sitten lepytellä, palvoa ja matkia.. mielikuvitusolentoja. Ihminen voi pitää itseäänkin kaikkivoipana jumalana jota muiden kuuluu ylettömästi kunnioittaa ja palvoa ja persoonallisuushäiriön kautta ihmisestä voi tulla mielipuolinen tyranni.

Koiran aivokapasiteetilla ei tuollaiseen kait ole mahdollista yltää.
Ei ne osaa laskelmoida ja kuvitella samoin kuin ihmiset.
Kun koira käyttäytyy miten käyttäytyy niin siihen on syynä jokin konkreettinen uhka tai houkutin.
Ne näkee unia kisailusta muiden koirien kanssa, mehukkaista luista ja muusta mitä niitten muistiin on tallentunut.

Koiran kyky rentoutua stressin jälkeen jos sillä on siihen tilaisuus, se on jotakin aika hianoo!
Mulla on ollut jo monta vuotta sellainen pikkujuliste missä on riippukeinussa rentona rötköttävä koiranpentu ja siihen kun ehtoolla kattoo maatapannessaan niin aiheutuu psyykkinen mielihyvä.
Mulla on myös valokuvia omista koirista rentoina, on niin konkreettisina kuvina mutta myös mielikuvina ja nekin toimii psyykkeen kautta kannattimina.
Ei minun tarvitse alistua ilkeitten ihmisten mielihaluihin.
Ei muistella aktiivisesti hirveyksiä joita oma sadisti-isäni teki, tai mitä teki yks seurusteluerehdykseni tai mitä suoltavat mielipuolisadistit luettavaksi tai kuvina silmiin ideanaan vangita muitten mieliä.

Kun ihmisen mieli on terve niin oma tahto toimii. Oma vapaus toimii vastuullisuuden kanssa ja itsestään vastuussa oleva ihminen sysää mielestään pois sadistien tekosia ja täyttää omaa mieltään mukavilla asioilla ja valitsee ystävikseen mukavia ihmisiä.
Mielipaha-aktivisteista ei kannata kavereita kehitellä kun on vaan yks elämä elettävänä.

- - -

Nyt toi pentu hauskuuttaa täällä kieppumalla selällään tempoillen lelujensa kanssa. Äsken piilotin maton alle vinkuvan kumikalkkunan. Ensin se oli tavattoman hämmästyttävää mutta ei toiminut toista kertaa kun pirpana hoksas jujun.
Mut.. nyt tuli taa epäilyttävän hilaista.. taidan lähteä rätin kanssa tutkimaan missä on pissaa tai muuta..

Vierailija

tuskin voi kumpikaan korvata toista, vaan ei tarttekkaan. arvostuksella pietetty koira on mainio terapeutti ja susi-tempperamentin opettaja. siitä tempperasta on hyötyä kyllä immeisellekki. onne kauniita otuksia korvien välistä.
REspect tute susii!

NAUTI!

Rousseau
Seuraa 
Viestejä16844
Liittynyt13.11.2009

Olettaisin että eläin ei ole minulle ihmisen korvike, koska minulla on ihminenkin (kumppani) kotona. Pidin jo pikkulapsena kissoista ja lapsenahan sitä kuitenkin on normaalimpi ja luonnollisempi, kaikkein eniten oma itsensä (jos ei ihan täydessä helvetissä elä!) Kyseinen luontainen perusluonne sitten vain kehittyy ja rikastuu elämän varrella. Koska tuskin lapsi pitää kissaa ihmisenä (jotkut lapset tosin pukevat kissaa vauvaksi, joten heistä en sitten mene vannomaan), niin katsoisin että olen aina pitänyt kissaa kissana ja tät's it. Joskus on melkein ollut enempi fiiliksiä että olen itsekin kissa, kuin että mikään kissa olisi "ihminen". Lapsena itseasiassa purin yhtä kissanpentua kun suutuin siitä että se puri minua. Vähän kuin olisi kissanpennut tapelleet keskenään.

Ihminen voisi olla lemmikki jos se olisi sellainen söpöhöpö namipala, sellainen nuori nätti poitsu...

Vierailija
igba
tuskin voi kumpikaan korvata toista, vaan ei tarttekkaan. arvostuksella pietetty koira on mainio terapeutti ja susi-tempperamentin opettaja. siitä tempperasta on hyötyä kyllä immeisellekki. onne kauniita otuksia korvien välistä.
REspect tute susii!

NAUTI!




Niin.. ei onneks tarvi korvata kun ei o jääny loukkuun mihinkään vaan pelkästään "susikoirien" kanssa tai pelkästään ihmisten. On tarjolla molemmansorttista seuraa.
Minä pelkään vieraita koiria kun oon niin traumaattinen. En yhtään ihmettelis vaikka mun sadisti-isästäni johtuis kaikki paniikkihäiriöni, en tiä, mutta on erinomaista se että koiriakin kuitenkin on ollut itsellä ja on lähimmäisillä niin että tuttujen elikoitten kanssa ei tarvii säikkyä ja voi nauttia niitten seurasta täysin siemauksin samoin kuin joittenkin ihmistenkin.

Ihmisillä tuntuu kuitenkin olevan nykyaikana niin valtavat määrät itsekehiteltyjä kiireitä, tarpeita, huolia ja murheita. Ei ne ehdi oleen läsnä. Ainoastaan pikkulapset ja vanhukset joista on jo turha pöhinä vex ja koirat niinkuin kissatkin osaa elää hetkessä. Hyvä niin..

Uusimmat

Suosituimmat