Tunteiden keinotekoinen muokkaaminen

Seuraa 
Viestejä16844
Liittynyt13.11.2009

Tälläkin foorumilla kun voi tuon tuostakin nähdä että raivotiloja ja provosoitumista puolin ja toisin esiintyy, niin tässähän voisivat vähemmän raivoamista harrastaneet neuvoa niitä raivoisimpia yksilöitä että miten niitä tunteita oikein keinotekoisesti muokataan että loppuu se turhanpäiväinen tunteilu?

Itse kyllä kirjoittelen toisinaan varsin innoittuneesti ihan ilman raivotilaakin, mutta tuleehan sitä aina välillä suutahdettua. Koska tämä on ilmeisesti epätoivottavaa ja ehkä joidenkin mielestä vähä-älyisyyden merkki, niin tunteminen olisi syytä karsia pois. Olisin aivan onnesta ymmyrkäisenä jos minusta ei tuntuisi enää miltään. Jaa, mutta enhän voisi olla, jos ei kerta mikään tuntuisi. Hm?

Noh, vaikka tämän nyt vähän puolivitsikkäästi tässä esitinkin (vaikka eihän kaikki huumoria ymmärrä, tai ainakaan omaani), niin kyllä asiaa silti voisi vakavasti pohtia. Ongelmahan ON koko ihmiskunnan laajuinen. Miten se tunteilu saataisiin paremmin kuriin? Ettei tulisi niitä sotia, etteivät ne uskonnot kolisisi toisiaan vasten.

On joitakin ihmisiä jotka ovat täydellisiä viilipyttyjä. Olen kuullut sellaisestakin ihmisestä jota kaikki pelkäsivät koska tiesivät että hänellä ei ole minkäänlaista sitoutuneisuutta yhteen ainoaan käytöskaavaan, eli kyseinen ihminen saattoi reagoida ihan miten tahansa häntä sattui huvittamaan reagoida. Kuulosti mielenkiintoiselta ihmiseltä, mutta varmaan todella haasteellista seuraa jos on itse vähänkin tunteellisuuteen taipuvainen. Ja olisihan se aika raskasta kun ei voisi tietää miten tuo tapaus mistäkin asiasta ajattelee, kun hän valitsisi aina sen kannan mikä sattuu miellyttämään ja minkä avulla hän saa tietoonsa miten vastapuoli ajattelee. Oikeaa agentti-ainesta...

Ajatuksia?

Sivut

Kommentit (29)

Vierailija

Omaa psyykettään voi rakentaa haluamaansa suuntaan jos näin päättää tehdä mutta se on vaarallista touhua.
Tunteet voi valjastaa käyttöönsä luomalla niiden pohjalta toimivia triggereitä. Eräänlaista itsehypnoosia joka vaatii antautumista käsittämälleen logiikalle. Ilman tunteellisuutta ei tähänkään muokkausprosessiin löydy motivaatiota eikä voimavaroja.

Samaistun paljonkin tuohon kuvailemaasi henkilöön...

Rousseau
Seuraa 
Viestejä16844
Liittynyt13.11.2009
Cosmic-Fairy
Omaa psyykettään voi rakentaa haluamaansa suuntaan jos näin päättää tehdä mutta se on vaarallista touhua.
Tunteet voi valjastaa käyttöönsä luomalla niiden pohjalta toimivia triggereitä. Eräänlaista itsehypnoosia joka vaatii antautumista käsittämälleen logiikalle. Ilman tunteellisuutta ei tähänkään muokkausprosessiin löydy motivaatiota eikä voimavaroja.

Samaistun paljonkin tuohon kuvailemaasi henkilöön...




Tuollainen henkilö on tavattoman kiehtova persoonallisuus, tai oikeastaan pitäisi ehkä sanoa persoonattomuus? Persoonanhan voi mieltää nimenomaan siten että se on kimppu luonteenpiirteitä joissa ihminen roikkuu jämähtäneenä kuin täi tervassa, pystymättä valitsemaan tapaa reagoida ja esiintyä. Persoona voi olla vankila. Robotiikkaa. Kaava.

Vierailija

Ajatus täysin tunteettomaan viilipyttyisyyteen kykenevästä ihmisestä ei kyllä herätä erityisen positiivista mielikuvaa. Päinvastoin se muistuttaa lähinnä psykopaattia, sillä en voi kuvitella tunteettoman pystyvän ymmärtämään kanssaihmistenkään tunteita. Eikös lähtökohta toisen empaattisesta ymmärryksestä perustu siihen, että kykenee vertaamaan toisen tilannetta ja sen herättämiä tunteita omiin kokemuksiinsa? Jos itse ei tunne mitään, on myös kykenemätön havaitsemaan toisen tunnelatauksia.

Ei tunteiden hallinnan avain ole niiden tukahduttaminen. Tunteensa tukahduttavan ihmisen sosiaalinen kanssakäyminen on vajavaista ja ontuvaa. Tunnekylmästi käyttäytyvä ihminen ei vakuuta eikä kiinnosta. Vain tunteensa tunnistamaan kykenevä voi niitä käsitellä ja hallita. Silloin niistä muodostuu voimavara eikä taakka.

Rousseau
Seuraa 
Viestejä16844
Liittynyt13.11.2009

Olen ollut toistuvasti havaitsevinani että sellaisia ihmisiä kiusataan tahi ojennetaan eniten jotka ovat kovin tunteellisia ilmaisussaan tai käytöksessään. Toki ymmärrän että jos riehuu kirveen kanssa niin tarvitaanhan siihen poliisit paikalle, mutta sekin että jos puhuu omista kokemuksistaan ja antaa ymmärtää tai sanoo suoraan että pahalta tuntui, vaikuttaa olevan sellaista mitä ei saa tehdä, ainakaan tässä maassa. Toisaalta olen itsekin inhonnut ihmisiä jotka vääntävät itkua "kärsimänsä vääryyden" vuoksi, tahtoo sanoa sellaisia ihmisiä jotka eivät omasta tunnetilastaan opi yhtikäs mitään ja käyttäytyvät muita kohtaan täsmälleen samalla tavalla kuin mitä he itse kokivat pahaksi. Se että tuntee tunteita ei tee ihmisistä automaattisesti empaattisia ja sympaattisia.

Vastaavasti voisi olettaa että keskitysleirin kauhut kokeneet juutalaiset suhtautuisivat ihmisiin lempeästi, mutta se ei ole niinkään sanottua ja varmaa.

Ihmiset eivät opi tunteistaan yhtään mitään kai sen vuoksi että he eivät osaa mieltää muita ihmisiä ihmisiksi. Sen vuoksi jokin kansa voi kokea syvääkin myötätuntoa (itsesääliä) omaa porukkaansa kohtaan, mutta samaan henkeen käyttäytyy toista heimoa kohtaan kuin nämä olisivat ali-ihmisiä.

Itselle kyllä jätetään aina varaa ja sijaa tunteiluun, mutta muiden pitäisi olla kuin kivestä tehtyjä. Oksettavuuden huippu on jonkinlainen Tuulen viemää -systeemi jossa huikentelevainen valkoihoinen narttu saa hupakoida sen minkä ehtii, ja huivipäisen mustaihoisen naisen pitää vaan neiditellä ja olla onnesta soikea kun saa ylipäätään palvella valkoista akkaa puolijumalanaan...

Jaaha, tämä lähti nyt maailmanympärimatkalle koko juttu. Mutta tosiaankin epäilen että se on aina sen jonkun toisen ihmisen tunteet mitkä yritetään yliviivata, itselle varataan aina oikeus tunteiluun. Jos tekisi toisinpäin vaihteeksi. Mitä jos minä katsoisin etten saa tuntea enää mitään, koska se selvästi häiritsee muita? Vähentäisi netissä keuhkoamistakin osaltani huomattavasti, jos en aina provosoituisi siitä mitä kaikkea kakkaa maailmassa on.

Vierailija

Itse olin peruskoulun aloitettuani käsittämättömän agressiivinen. Sain jatkuvasti raivokohtauksia hyvinkin pienistä asioista, seurauksina mm. hakkasin kaikki jotka minua ärsyttivät heidän koostaan välittämättä, heittelin kivillä heitä, jopa opettajaani jahtasin naulalla varustettulla laudanpätkällä.

Tuona aikana en muistaakseni erityisemmin menestynyt koulussa, ja vanhoja tarinoitani ja piirustuksiani katselemalla saan aika hyvän kuvan kuinka sairas mieleni tuolloin oli.

Kyllähän vanhemmat, opettajat yms. yrittivät keksiä keinoja kuinka hallita vihaani, muttei se oikein auttanut. Sitten yhtäkkiä, hyvin nopeassa ajassa, persoonallisuuteni muuttui päinvastaiseksi. Herkästi raivostuvasta, ulospäinsuuntautuneesta, tyhmästä, ja kaikesta huolimatta suositustakin pojasta tuli hiljainen, rauhallinen, ujo, älykäs ja yksinäisyyteen taipuva.

Tämä muutos kyllä tapahtui joskus murrosiän kynnyksellä, mutta se oli niin hirmuisen nopea, että joskus mietin hypnotisoitiinko minut tai vaikutettiinko tunteisiini muutoin keinotekoisesti. Vielä nykypäivänäkin suutun kyllä helposti, mutta siinä tulee aina jokin seinä vastaan, etten ala riehua muiden nähden vaan onnistun peittämään suuttumukseni. Yksinäni saatan kyllä piestä tyynyjä yms.

Mutta sitten itse aiheeseen; Mielestäni tunteita ei aina edes tarvitse pitää keskusteluissa kurissa, ne ovat sen keskustelun suola, ja minusta keskustelu on onnistunut jos se onnistuu herättämään tunteita toisessa. Tietysti jos tunteet saavat vallan, keskustelusta tullee hankalaa. Jokaisen ihmisen tulisi kyetä pitämään ne vahvimmat tunteet poissa pelistä.

Rousseau
Seuraa 
Viestejä16844
Liittynyt13.11.2009

On toisaalta ihmisiä jotka oikein kaivamalla kaivavat tunteita esiin ja oikein hymyilevät omahyväistä onneaan kun saavat jonkun hermostumaan. Nämä ihmiset kaiketi kokevat että tunteen osoittaminen on merkki heikkoudesta, ja he ovat voittaneet kun ovat saaneet toisen suuttumaan tai surulliseksi.

Netissä kun olen pyörinyt katsomuksellisissa keskusteluissa, luin kerran erään ihmisen sanovan suoraan että hänen kommenttinsa ovat sitten oikein onnistuneita kun vastapuoli (ei-uskovainen) suutahtaa. Silloin hän voi kokea että "viesti on mennyt perille", eli ei-uskovainen tajuaa alkaa hävetä sitä että on kääntänyt selkänsä Jumalalle, armolle, Jeesukselle jne. Koska moni muukin on käyttäytynyt samalla tavalla kuin tuo joka ilmaisi suoraan että haluaa provosoida muita osoittaakseen että nämä ovat väärässä (kun eivät usko Jeesukseen), olen tehnyt sen johtopäätelmän että tietynlaisten ihmisten harjoittama pilkka ja iva on todellakin tarkoituksellista, ei jotain tahatonta jota vaan "tapahtuu" kun ihmiset keskustelevat ja välillä hermostuvat jos eivät ymmärrä toisiaan.

Valitan jos tämä nyt taas tympäisee jotakuta että tuli nämä uskonjutut tässä esille, mutta omien kiinnostuksenkohteideni vuoksi olen aika paljonkin oikeastaan nimenomaan netissä ollut (välillä tahtomattanikin) nimenomaan uskovaisten kanssa tekemisissä ja täytyy sanoa että se on haasteellisimpia ihmisryhmiä mitä olla voi. Sitä voi miettiä että tekeekö seura kaltaisekseen ja senkö vuoksi itsekin olen välillä ärsyttävä ämmä kun olen muilta oppinut kaikenmaailman kenkkuilua, vai olenko ollut vaikeiden ihmisten kanssa tekemisissä sen vuoksi että väkisinkin päädyn kaltaiseeni seuraan? En tiedä.

Minussa aggressio on varmaan ollut aina läsnä, mutta vasta aikuisella iällä se varsinaisesti lähti nousemaan pintaan. Aggressiivisuus on tietenkin tarkoitettu itsensä puolustamiseen, mutta eihän itseä tarvitse "puolustaa" kaikissa mahdollisissa tilanteissa silloin kun mitään konkreettista uhkaa ei ole.

Hyvin helppohan on tehdä itsestään "uhri" jonka pitää "puolustautua" kokoajan sillä tavalla että hölöttää pitkään ja perusteellisesti omasta itsestään. Ennenpitkää paikalle aina ilmaantuu joku joka alkaa analysoida aika kylmään tyyliin kaikkea sanottua, ja tulee sellainen tunne kuin ei saisi olla olemassakaan kun räävitään läpi ihmisestä aivan kaikki. Tältä tietenkin välttyisi kun ei koskaan puhuisi itsestään, tai pitäisi yhdentekevänä sitä mitä on kokenut ja tuntenut.

Sitä miksi vanhat asiat saavat tunteita aktivoitumaan nykyhetkessä en sitten tiedäkään. Ehkä ihmisen tietoisuuden kokonaisuudessa on sellaisia elementtejä jotka elävät oikeastaan ihan omaa elämäänsä. Välillä nousee jonkinlaista pohjamutaa pintaan sekoittamaan vesiä jotka kuvitteli jo kirkkaammiksi. Tulee kausia että kaikki vaikuttaa hankalalta ja "kaikki ovat kimpussa". Itse kannatan sellaista näkemystä tai oletusta että ihminen voi tulla täydellisen tietoiseksi kaikesta omassa itsessään, mutta oma itseni havaintokappaleena pitäisi ehkä alkaa epäilemään että noin ei ole. Ehkä sinne tänne viskelevät tunteet ovat yksi vinkki siitä.

Vierailija

Tunteisiinsa, mielentiloihinsa, aktiivisuuteensa voi vaikuttaa ravinnolla. Ravinnolla pystyy kiihdyttämään kilpirauhasen toimintaa tai hidastamaan sitä. Ravinnolla ja liikunnalla pystyy vaikuttamaan testosteronin ja estrogeenin eritykseen.
Harmi että nykään tiedämme ravinnosta vielä verrattaen vähän.

deepndark
Seuraa 
Viestejä2644
Liittynyt4.10.2005

Mulla on just nyt ajankohtaista pieni kriisi - olotila on vähän latistunut pari päivää putkeen - musiikin tekeminen ei tahdo onnistua kuten yleensä. Vituttaa - no joo, huomenna vanhempien luo joulua viettämään - kai tää tästä.

Halki, poikki, pinoon - pois mielestä.

Rousseau
Seuraa 
Viestejä16844
Liittynyt13.11.2009
Gabriel
Tunteisiinsa, mielentiloihinsa, aktiivisuuteensa voi vaikuttaa ravinnolla. Ravinnolla pystyy kiihdyttämään kilpirauhasen toimintaa tai hidastamaan sitä. Ravinnolla ja liikunnalla pystyy vaikuttamaan testosteronin ja estrogeenin eritykseen.
Harmi että nykään tiedämme ravinnosta vielä verrattaen vähän.



Yleensä katsotaan kai että liharuoat tekevät ihmisistä villi-ihmisiä ja kasvisruokien pitäisi jotenkin tehdä henkevöityneeksi ja seesteiseksi. Ituja kun järsii tulee se valaistuminenkin?

Kieltämättä oma ruoansulatussysteemini on tässä oikutellut jo niin monta kuuta putkeen, että voihan se tuohon hermojärjestelmäänkin vaikuttaa. Meneehän se hermo kun pumppu lyö pumputi pumputia joka kerta kun olen jotain syönyt. Ihan mitä tahansa se muona olikaan. Tai ainakin siltä tuntuu.

Joulun kun vielä selviäisi hengissä, oikein rutistaen - joulupöydästä en kuitenkaan malta olla pois. Ensi vuonna täytynee kysellä tohtorilta että WTF.

Joulurauhoittumisen vuoksi taidan ulkoistaa itseni joulun pyhiksi tältä foorumilta.

taucalm
Seuraa 
Viestejä7047
Liittynyt3.9.2009
Rousseau

Yleensä katsotaan kai että liharuoat tekevät ihmisistä villi-ihmisiä ja kasvisruokien pitäisi jotenkin tehdä henkevöityneeksi ja seesteiseksi. Ituja kun järsii tulee se valaistuminenkin?



eikai ne ihmisistä sinällään villi-ihmisie tee, mutta liharuoka on epäterveellisenpää keholle ja, jos keho ei ole tikissä niin kai se pääkin menee klikkiin helpommin vai mitäpäs itse olet näkemyksestä mieltä ?

itse vaihdoin kasvisruokaan viime kesänä ja olen havainnut, että kasvisruoka ei yksinkertaisesti tuota negatiivista olotilaa keholle, kuten liharuoka teki (turvotus, väsymys).

oloni on jossain määrin tasapainoisenpi ja osansa on varmasti myös vaikuttanut D:n syönti. tuntuu ettei päässä meinaa kilahtaa sitten millään ja tosi kauan saa ärsyttää, että kierrokset nousee edes sinne 2000, jos tyhjäkäynti kiertää tonnissa.

tunneäly-kirjan lukemisen jälkeen havaitsin itsessäni paljonkin ns. tunneälyllisiä puutteita kuten empaattisuus. edelleenkin pohdin, että haluanko minä olla yhtään empaattisenpi ? tunnistan helposti kyllä toisten tunnetilat, mutta en näe syytä eläytyä niihin kuten empaattisuuteen kuuluisi. esim. miksi minun pitäisi itkeä kaverin kuollutta kissaa ? onhan se ikävää, mutta pitäisikö minunkin kanssaitkeä kaverini seurassa ? ajatuksie ?

"Everything is backwards; everything is upside down. Doctors destroy health, lawyers destroy justice, universities destroy knowledge, governments destroy freedom, the major media destroy information and religions destroy spirituality."

Rousseau
Seuraa 
Viestejä16844
Liittynyt13.11.2009
taucalm
Rousseau

Yleensä katsotaan kai että liharuoat tekevät ihmisistä villi-ihmisiä ja kasvisruokien pitäisi jotenkin tehdä henkevöityneeksi ja seesteiseksi. Ituja kun järsii tulee se valaistuminenkin?



eikai ne ihmisistä sinällään villi-ihmisie tee, mutta liharuoka on epäterveellisenpää keholle ja, jos keho ei ole tikissä niin kai se pääkin menee klikkiin helpommin vai mitäpäs itse olet näkemyksestä mieltä ?

itse vaihdoin kasvisruokaan viime kesänä ja olen havainnut, että kasvisruoka ei yksinkertaisesti tuota negatiivista olotilaa keholle, kuten liharuoka teki (turvotus, väsymys).

oloni on jossain määrin tasapainoisenpi ja osansa on varmasti myös vaikuttanut D:n syönti. tuntuu ettei päässä meinaa kilahtaa sitten millään ja tosi kauan saa ärsyttää, että kierrokset nousee edes sinne 2000, jos tyhjäkäynti kiertää tonnissa.

tunneäly-kirjan lukemisen jälkeen havaitsin itsessäni paljonkin ns. tunneälyllisiä puutteita kuten empaattisuus. edelleenkin pohdin, että haluanko minä olla yhtään empaattisenpi ? tunnistan helposti kyllä toisten tunnetilat, mutta en näe syytä eläytyä niihin kuten empaattisuuteen kuuluisi. esim. miksi minun pitäisi itkeä kaverin kuollutta kissaa ? onhan se ikävää, mutta pitäisikö minunkin kanssaitkeä kaverini seurassa ? ajatuksie ?




Vaikea sanoa tuosta liharuoan epäterveellisyydestä kun olen itse karppiin päin kallellani eli yritän välttää hiilareita (jos totta puhutaan niin yritän taas ensi vuoden puolella, joulun aion sikailla). Tämä sen vuoksi että omalla kohdallani olen havainnut vehnän, sokerin ja valitettavasti rukiin (nyyh) aiheuttavan erinäisiä vaivoja. En kuitenkaan ole ihan varma ovatko viimekuukausien vatsan alueen vaivat olleet vehnästä vai mistä johtuvaa, kun pääasiassa olen ollut ilman ja satunnaisesti sortunut. En jaksa uskoa että parin päivän sortumiset aiheuttaisivat viikkokausien vaivoja.

Asenteeni lihan syömiseen on tasan se että jos elukassa ei ole enää henkeä, se on potentiaalista ravintoa. Kuollutta ruhoa jos leikellään niin ei tunnu missään, mutta jos eläimiä leikellään elävältä niin sitten juurikin astuvat tunteet kuvaan ja saatan murehtia näkemääni päiväkausia (pitäisikin kai välttää noita kauhudokuja telkasta, mutta aina ei tiedä mitä tuleman pitää kun telkan avaa!)

Joskus nuorempana koin itseni jotenkin "henkisemmäksi" kuin nykyään, mutta lihaa söin silloinkin. En lopultakaan tiedä mikä merkitys lihansyömisellä on psyykkiseltä kannalta, vai onko sitä ollenkaan. Jotkut arvostavat intiaaneja hengellisinä ihmisinä, ja intiaanit kuitenkin metsästivät ja näin päin pois, mutta tunsivat kiitollisuutta aina tappamiaan eläimiä kohtaan. Jos minulle ei mahdu lautaselta kaikki, yritän yleensä ahtaa lihat ja jättää ennemmin kasvikset, koska koen että eläimen kohdalla on uhrattu enemmän kun siitä on tehty ravintoa. On siis synti heittää ruokaa hukkaan/menemään. Vaikka samahan se realistisesti ajatellen on mitä kautta raato maatuu, suoliston vai mullan.

Jos ei mahdollista keliakiaa tai jonkinlaista viljayliherkkyyttä sekä muutamia kasvisperäisiä allergioita olisi, ehkä olisin kokeillut vegetarismia. Nykykropallani en voi.

D-vitamiinia olen nyt syönyt muutaman viikon 50 ug, alkuun tuntui piristävän niin etten ollut unen partaalla kokoajan. Nyt en osaa enää sanoa. Suurempaa annosta en tohdi syödä.

Tuo mitä puhut tuosta empatiapuolesta - itsellänikin on ehkä samaa vikaa että en osaa kaikkea mahdollista empatisoida. Kun tsunami tapahtui, minua ihmetytti että jotkut ihmiset ulisivat tilannetta vaikka heillä ei itsellään ollut ketään läheistä joka olisi kuollut tsunamin takia. Mitään "kansakunnan surua" en siis ymmärrä, enkä osaa sellaiseen yhtyä. Paremminkin tuli ärtynyt olo siitä että jotkut olivat niin itsekeskeisiä että heidän piti jotenkin päästä "omimaan" tuokin asia itselleen, liittyi se mitenkään heihin tai ei.

Ja koulusurmat ja tällaiset; vaikka periaatteessa tajuan että tuntuuhan se sen kokeneista kamalalta, niin en tajua miksi sitä itkevät ne joihin se ei liity. Ihmiset kaiketi siirtävät omia tunteitaan, kuulema ihmiset voivat kokea "turvallisemmaksi" ja sallituksi itkeä kuorossa muiden kanssa jonkin "suuren" asian takia, kuin että itkisivät omia murheitaan. Mutta helposti tuollaiset tapahtumat menevät joukkohysterian puolelle ja sellainen ällöttää minua.

Tästä jos joku pahastui niin korostan todellakin sitä että ymmärrän henkilökohtaisen, oikeasti kohdalle osuneen murheen. Ja sen että kaikki eivät halua moista rääpöstellä julkisesti, ja taas toisaalta jos joku haluaa riekkua surustaan mediassa, niin ei se minua haittaa. Ihan miten vain.

Koulussa haukkuivat aikoinaan ilmeettömäksi. Kai sitten olen. Ehkä ihmiset välillä ärtyvät siitä ristiriidasta mikä persoonassani on, saatan varmaan vaikuttaa toisinaan hyvinkin välinpitämättömältä, ja sitten kun tunteet tulevat pintaan niin luullaan varmaan että nyt se hurahti täysin. Ainakin olen itse joskus luullut. Tai ihmetellyt jälkikäteen että oliko moisen vaahtoamisen väärti asia. Ehkä en vaan ole mikään tasainen ihminen, vaan epätasainen.

Njoo. Aatto lähestyy uhkaavasti, ehkä tästä tosiaan häippäisen pikkuhiljaa. Otsikkoni on ehkä vähän turhan karhea taas kerran, mutta aihe kiinnostaa kovin. Palailen kun joulut on juhlittu.

Vierailija

Kaikkihan me olemme ympäristömme tuotteita.
Joillakin se "väli" ympäristöön on vain pidempi.
Tunteemmekin ovat riippuvaisia ympäröivästä elämästä.
Todella harva voi samaistua, johonkin, mikä on kaukana meistä.
Nykyään se on paljolti mahdollistunut, kun tieto "liikkuu".
Tunteet syntyvät pitkälti ympäröimämme yhteiskunnan normien ja ajatusten mukaan.
Aika harva ainakan historiassa pääsi niiden ulkopuoleelle.
Siksi ajattelu on arvokasta.

Vierailija
Rousseau
Tälläkin foorumilla kun voi tuon tuostakin nähdä että raivotiloja ja provosoitumista puolin ja toisin esiintyy, niin tässähän voisivat vähemmän raivoamista harrastaneet neuvoa niitä raivoisimpia yksilöitä että miten niitä tunteita oikein keinotekoisesti muokataan että loppuu se turhanpäiväinen tunteilu?
Ajatuksia

Keskustelemalla ajatuksista, asioista, eikä persoonista...

Sovitaan yhdessä, että kaikki persoonat on perseestä, ei voi kuin yllättyä positiivisesti...

T: Ultimate Raivo

Rousseau
Seuraa 
Viestejä16844
Liittynyt13.11.2009

Musiikillahan usein korostetaan jotain tunnetta, oli se ylevä tai alhainen. Kai sitä voisi tunnetilaansa vaihtaa toiseksikin jos oikein keskittyisi biisiin joka ei tunnu sillä hetkellä ajankohtaiselta, mutta sellaisen biisin kuuntelu joka ei sovi hetkeen on kuin ottaisi suolaa sokerina tai päinvastoin.

Mutta ehkä kannattaakin pikkuhiljaa aloittaa neutraaleilla biiseillä.

Oli miten oli, tässä päivänä muutamana satuin kuuntelemaan Frank Zappan zibaleen Bobby Brown. Tiedän että Zappa oli himokas homonvihaaja, ja biisissä kuvaillaankin juuri sellainen arkkihomo mitä Zappa on varmaankin vihannut oikein palavasti. Aloinkin miettiä enemmänkin siinä kuunnellessani että mitä sitten jos ei pidäkään aina kaikesta tai varsinkaan kaikista ihmisistä? Mikä riivattu siinä olisi niin noloa ja karmeaa kuin miksi itse koen sellaisen? Mitä ihmeen merkitystä sillä on mistä kaikesta me kaikki pidämme tai emme pidä?

Minähän fanitan homoja ja transseksuaaleja ja sen sellaisia koska koen että pitää saada olla oma itsensä, mutta sitten on ihmisryhmiä joista olen jaksanut tälläkin palstalla jäkättää. Tuli yhtäkkiä mieleen että se mitä minä inhoan ja mistä minä pidän ei ole mitenkään sen kummempaa kuin mistä joku toinen tykkää ja mitä inhoaa; se vain vaihtelee mikä on kullekin ok. Ei tarvitse hävetä jos ei kaikesta pidä, toisaalta ei siinä mitään erityistä hehkuttelun aihettakaan ole. Ja pitääkö sitä sitten niin kauheasti aina olla korostamassa.

Ehkä olen tallannut yhdet ja samat polut niin totaalisen loppuun että jotain ihan uutta olisi jo syytä löytyä. Minulla kaikki lähtee kumminkin tunteesta. Innostumisen tunteesta. Innostuneena pälätän vastaan ja puolesta eri asioihin, ja jos ei mitään uutta innostumista ilmene, niin sitten kälätys käy samoja vanhoja aiheita puiden.

Mistähän tässä innostuisi? Mihin asiaan kohdistuen kehittäisi tunnetilan?

Vierailija
Rousseau

Mistähän tässä innostuisi? Mihin asiaan kohdistuen kehittäisi tunnetilan?

Innostu vaikka itseesi tutustumisesta... initiaatioidu… vihkiydy vimmaasi... palaa alkuun... ota vastuu ajatuksistasi, asioista, teoistasi, tavoistasi , tunteista ja tuntemuksistasi... vapaudestasi ja vankilastasi…

Mihin tahansa ajatukseen, asiaan kaiketi voi linkittää tunnetilan...

Oletko kokeillut rakastua pehmoleluun aikuisiällä... entäpä suuttunut banaanikärpäselle? Aloita vaikka näistä... nyt kun täytyy oikein kysyä...

T:sirkustirehtööri

Sivut

Uusimmat

Suosituimmat