Vammaisuus

Seuraa 
Viestejä16844
Liittynyt13.11.2009

Miten suhtaudutte vammaisuuteen?

Ei kiinnosta tässä miten vammaisuuteen pitäisi suhtautua, vaan se miten siihen suhtaudutaan hipihiljaa salaa omien korvien välissä (siksi osastona Psykologia).

Onko salaisia pelkoja että vammaisuus tarttuu? Herättääkö vammaisuus pelon siitä että itselle voisi käydä samoin? Tuntuuko kanssakäyminen vammaisen kanssa vaikealta koska pelkäätte että ette osaa toimia oikein?

Kuvia vammaisuudesta kautta aikain:

http://www.hss.state.ak.us/gcdse/histor ... t_Main.htm

Sivut

Kommentit (78)

Vierailija

Kuuluu sarjaan primitiivireaktiot, jotka ovat osittain tahdonalaisia, mutteivät estä tunnereaktiota. Sosiaallinen konteksti vaikuttaa tapoihin kohdata asia.

Vierailija

Ei sitä tietenkään voi normaalisti kohdata. Esittää pitää tietenkin, että keskustelisi normaalin, mutta se ei ole luonnollista. Erilaisuuden huomaaminen on niin syvällä alitajunnassa ja vaistoissa, ettei sille voi mitään.

Itse juttelen vammaisille niin kuin normaaleille, mikä voi vaikuttaa töykeälle, koska en ala lässyttämään kuin vauvoille.

Vierailija

Tätini on kehitysvammainen. Keskiverto-ihmistä onnellisempi, 60-vuotias nainen.. enkä kyllä koskaan ole pelännyt tai vieroksunut vammaisuutta. Tietenkin ympäristö on tässä ratkaisevassa asemassa. Itse en näe vammaisissa mitään kummallista tahi pelottavaa. Kun katsoo ympärilleen, niin huomaa kuinka tämä pallo on täynnä paljon hullumpaa ("tervejärkisten kirjoissa") olevaa porukkaa.

Maailma on ihmeellinen paikka.

Ja tuo että 'ei voi kohdata normaalisti' on ympäristön luomaa propagandaa. Sulle ei ole koskaan kerrottu kehitysvammaisista mitään? Todennäkösesti sun vanhempasikin tärisee vammaisen ihmisen nähdessään.

Maailma on ihmeellinen paikka.

'pitää esittää..'

-Öö... miksi pitää esittää, voisitko tarkentaa tuntemuksiasi?

:O

-:)lauri
Seuraa 
Viestejä27002
Liittynyt13.5.2005
Rousseau
Miten suhtaudutte vammaisuuteen?



Vaikea sanoa, mielenkiinnolla. Enpä voi väittää olleeni juuri koskaan vammaisten kanssa tekemisissä. Kerran olen toki käynyt erään liikuntarajoitteisen kanssa kahvilla. Sivistyneisyydestään huolimatta kykeni keskustelemaan myös minun kanssani, vaikka noihin aikoihin ainoat asiat, joissa minä itseäni "sivistin", olivat liikunnallisia.

Riittoisampi keskustelukumppani.

Vierailija

Mulle on tullut pari kertaa pieni pelko, että miten pitää toimia, kun tuntuu ettei vammanen henkilö ymmärrä mitä tarkoittaa, kun sille puhuu. Alkaa vähän ahistamaan.

Esimerkiksi joskus olin töissä pizzeriassa ja sinne tuli lähistöltä invaliidioppilaitoksen opiskelijoita käymään. En osaa sanoa millä tasolla he olivat vammaisia, mutta kuitenkin. Vaikeaksi meni siinä vaiheessa, kun he halusivat käyttää alennuslipukkeen vaikka päivän tarjouksella ois saanut halvemmalla pitsat. Käyttivät sen lapun lopulta silti, ja maksoivat hitusen enemmän pitsoista.

Vierailija

Bush aiheuttaa minussa aina nähdessäni sen esiintyvän, saman reaktion kuin kehityvammainen. Hän on osittain päihteiden vammauttama.

Vierailija
Tyräpoika
Tätini on kehitysvammainen. Keskiverto-ihmistä onnellisempi, 60-vuotias nainen.. enkä kyllä koskaan ole pelännyt tai vieroksunut vammaisuutta. Tietenkin ympäristö on tässä ratkaisevassa asemassa. Itse en näe vammaisissa mitään kummallista tahi pelottavaa. Kun katsoo ympärilleen, niin huomaa kuinka tämä pallo on täynnä paljon hullumpaa ("tervejärkisten kirjoissa") olevaa porukkaa.

Maailma on ihmeellinen paikka.

Ja tuo että 'ei voi kohdata normaalisti' on ympäristön luomaa propagandaa. Sulle ei ole koskaan kerrottu kehitysvammaisista mitään? Todennäkösesti sun vanhempasikin tärisee vammaisen ihmisen nähdessään.

Maailma on ihmeellinen paikka.

'pitää esittää..'

-Öö... miksi pitää esittää, voisitko tarkentaa tuntemuksiasi?

:O




En pelkää vammaisia. Ja ei ole ympäristön luomaa propagandaa, vaan satoja miljoonia vuosia vanha vaisto vieroksua erilaisuutta. Ihmisellä on kuitenkin (yleensä) älyä kohdella vammaisia samalla tavalla kuin normaaleja. Mutta kuitenkin jokainen näkee että ihminen on vammainen.
Tosin jos on ollut vammaisen kanssa tekemisissä koko ikänsä sitä ei enää huomaa. Ainakaan kyseisen henkilön kohdalla.

Vierailija

Epäilisin suurimman haasteen vammaisia kohdatessa olevan siinä, että heitä pitää "vertaisenaan". Helposti tulee tunne, että itse on jollain tavalla hierarkiassa yläpuolella, vaikka kaikki ihmiset ovat ja kaikkien pitäisi olla tasa-arvoisia.

Vierailija

Ei aiheuta suurempia hankaluuksia. Joskus mietityttää, miten pitäisi itsensä esitellä vaikkapa sokealle.

Enemmän ongelmia aiheuttavat älyllisesti rajoittuneet "terveet" ihmiset.

Yleisesti ahdistaa ajatus ihmisyydestä.

Rousseau
Seuraa 
Viestejä16844
Liittynyt13.11.2009

Pelkään eniten sitä että loukkaan niitä vammaisia joiden itseilmaisu tapahtuu jotenkin vaikeasti. Minun on joskus vaikea ymmärtää selvästikin puhuvia ihmisiä jos ympäristö on meluisa ja rauhaton, joten ajatuskin siitä että pitäisi yrittää selvittää huonommin puhuvan ihmisen juttua aiheuttaa angsteja. En tiedä miten vammainen sen itse kokisi, suuttuisiko hän jos tivaisin moneen kertaan mitä, anteeksi mitä sanoit.

Toisaalta nyt kun kirjoitin tuon sanan "vammainen", niin inhottaa ajatuskin että joku ihminen määritellään nimenomaan ja ensisijaisesti vammaiseksi. Ehkä sekin harmittaa aika tavalla että jos joku on näkyvästi vammainen, häneen on ensi sekunnilla vaikea suhtautua ensisijaisesti ihmisenä ja toissijaisesti vammaisena, koska visuaalinen kokemus ottaa vallan.

Taannoin eräässä chatissa muuan ihminen lähestyi privaviestillä mainiten olevansa vammainen ja toivovansa juttuseuraa. Vastasin että sori en privaa (koska en todellakaan halua privata kenenkään kanssa), ja sitten tietysti alkoi hämmentää että miettikö hän nyt sitten että minulla on joku vammaisuuden vastaisuus silloinkin kun en edes näe toista ihmistä. Mutta kohdellakseni häntä kuten kaikkia muitakin, eikö minun juuri pitänyt sanoa kuten sanoisin kelle tahansa? (Varsinkin klo 1 yöllä jolloin olen menossa nukkumaan.)

Vierailija

Täällähän (siis tällä meidän keskustelupalstalla ) on oltu niin kovin ymmärtäväisiä rikkaita, eli hyväosaisia kohtaan, että lienee oikein toivottaa myös huonompiosaisille samaa.

Jokainen kärsiköön itse kohtalonsa.

Tämän julistukseni jälkeen aloitan tietysti loputtoman "mutta" sanojen viidakon...

On säälittävän hyväuskoista uskoa, että me kaikki olisimme tasarvoisia muussa suhteessa kuin kuoleman edessä.

Sellaiset seikat, että joku voimakas vammainen on saanut ajettua kauppojen eteen invaparkkipaikkoja, tai eduskuntaan pyörätien sisälle saakka, tai... jotain muuta yhtä tärkeää, ei tarkoita, että erilaisten yksilöiden tiet olisivat yhtä ruusuisia.

Meillä on kovin mutkainen ja raskas korpivaellus edessämme, ennenkuin näemme valon eriarvoisuuksien pimeästä.

Naksuttaja
Seuraa 
Viestejä1324
Liittynyt1.11.2008

Se on vähän hölmöä puhua "vammaisista" yhtenä könttänä, koska vammaisuutta on niin monta lajia ja astetta.

Esim. CP-vammaisilla voi olla hyvinkin eri asteisia motorisia häiriöitä, mutta heidän järkensä leikkaa siinä missä muidenkin. Äärimmäisen typerää on siis suhtautua heihin jotenkin vajaamielisinä.

Sitten on (jos puhutaan selvästi erottuvista vammoista) erilaiset epämuodostumat (esim. joku raaja puuttuu tai ovat poikkeuksellisen näköisiä). Myötätuntoahan normaali ihminen silloin kokee, mutta sitä ei kannata jäädä voivottelemaan. Se tuntuu olevan heille vähän sama asia, kuin terveille voivottelisi silmälaseja tai "vain" 160 cm. pituutta.

Yleisenä sääntönä voisi pitää, että he ovat ihmisiä siinä missä muutkin. Eivät yleensä kaipaa erityiskohtelua siinä missä muutkaan, mutta kyllähän pyörätuolipotilaasta mukavalta tuntuu, jos vaikka saa apua bussiin nousemisessa.

Rousseau
En tiedä miten vammainen sen itse kokisi, suuttuisiko hän jos tivaisin moneen kertaan mitä, anteeksi mitä sanoit.



Niin no meitä ihmisiä on moneen junaan. Jotkut loukkaantuvat jo oven avaamisesta. Jos tyypin itseilmaisu (esim. puhe) on epäselvää, hän varmasti tietää sen ja ymmärtää vaikeutesi; ei hän ensimmäistä kertaa ole siinä tilanteessa. Jos loukkaantuu niin loukkaantuu. Kohteliaalla asenteella pääsee aika pitkälle, sen jälkeen ei välttämättä ole enää mitään tehtävissä.

"Hetkinen, voinko kirjoittaa tuon muistiin?" Arthur kysyi innoissaan ja etsi kynää taskustaan.
"Se on saatavilla lentoasemalla", vanhus sanoi. "Tätä on siellä telinekaupalla."
(Adams: Enimmäkseen harmiton)

Vierailija

Ekaviestin linkistä paljastuu, että ihmisen pitkän historian huomioon ottaen on viimeksi kuluneen sadan vuoden aikana opittu paljon. On huomattu, että vammaisillakin on oikeus elämään ja itsensä toteuttamiseen.

Lapsuuskotini naapurissa äitinsä hoivissa asui kehitysvammainen kolmikymppinen. Hän ei puhunut mitään, mutta metsäteillä oli nähtävinä hänen kävyistä huolellisesti asettelemansa suuritöiset taideteokset, joilla hän ilmaisi itseään.
Mielenkiinnolla pysähdyin koulumatkalla katselemaan niitä. Ne olivat kuin maailman karttoja. Usein aikuisetkin puhuivat niistä keskenään.
Myöhemmin olen ollut kehitysvammalaitoksella työssä, mutta ilmapiiri siellä oli niin tympeä, että hakeuduin muihin töihin.

Jk. Linkin tekstissä huomiotani kiinnitti se seikka, että Wikipediassa on huonoa suomea (koneen suomennosko?). Heräsi kysymys, eikö Suomella ole enää varaa tarjota suomalaisille heidän omalla kielellään tietoa asioista. Kohtahan tässä ponnisteluistaan huolimatta alkaa itsekin tulla kehitysvammaiseksi.

Sivut

Uusimmat

Suosituimmat