Seuraa 
Viestejä16844

Miten suhtaudutte vammaisuuteen?

Ei kiinnosta tässä miten vammaisuuteen pitäisi suhtautua, vaan se miten siihen suhtaudutaan hipihiljaa salaa omien korvien välissä (siksi osastona Psykologia).

Onko salaisia pelkoja että vammaisuus tarttuu? Herättääkö vammaisuus pelon siitä että itselle voisi käydä samoin? Tuntuuko kanssakäyminen vammaisen kanssa vaikealta koska pelkäätte että ette osaa toimia oikein?

Kuvia vammaisuudesta kautta aikain:

http://www.hss.state.ak.us/gcdse/histor ... t_Main.htm

  • ylös 0
  • alas 0

Sivut

Kommentit (78)

Kuuluu sarjaan primitiivireaktiot, jotka ovat osittain tahdonalaisia, mutteivät estä tunnereaktiota. Sosiaallinen konteksti vaikuttaa tapoihin kohdata asia.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Ei sitä tietenkään voi normaalisti kohdata. Esittää pitää tietenkin, että keskustelisi normaalin, mutta se ei ole luonnollista. Erilaisuuden huomaaminen on niin syvällä alitajunnassa ja vaistoissa, ettei sille voi mitään.

Itse juttelen vammaisille niin kuin normaaleille, mikä voi vaikuttaa töykeälle, koska en ala lässyttämään kuin vauvoille.

Tätini on kehitysvammainen. Keskiverto-ihmistä onnellisempi, 60-vuotias nainen.. enkä kyllä koskaan ole pelännyt tai vieroksunut vammaisuutta. Tietenkin ympäristö on tässä ratkaisevassa asemassa. Itse en näe vammaisissa mitään kummallista tahi pelottavaa. Kun katsoo ympärilleen, niin huomaa kuinka tämä pallo on täynnä paljon hullumpaa ("tervejärkisten kirjoissa") olevaa porukkaa.

Maailma on ihmeellinen paikka.

Ja tuo että 'ei voi kohdata normaalisti' on ympäristön luomaa propagandaa. Sulle ei ole koskaan kerrottu kehitysvammaisista mitään? Todennäkösesti sun vanhempasikin tärisee vammaisen ihmisen nähdessään.

Maailma on ihmeellinen paikka.

'pitää esittää..'

-Öö... miksi pitää esittää, voisitko tarkentaa tuntemuksiasi?

:O

Retard
Seuraa 
Viestejä28258
Rousseau
Miten suhtaudutte vammaisuuteen?



Vaikea sanoa, mielenkiinnolla. Enpä voi väittää olleeni juuri koskaan vammaisten kanssa tekemisissä. Kerran olen toki käynyt erään liikuntarajoitteisen kanssa kahvilla. Sivistyneisyydestään huolimatta kykeni keskustelemaan myös minun kanssani, vaikka noihin aikoihin ainoat asiat, joissa minä itseäni "sivistin", olivat liikunnallisia.

Jos argumentista ei voi johtaa yleistä sääntöä, sillä ei ole sisältöä.

Mulle on tullut pari kertaa pieni pelko, että miten pitää toimia, kun tuntuu ettei vammanen henkilö ymmärrä mitä tarkoittaa, kun sille puhuu. Alkaa vähän ahistamaan.

Esimerkiksi joskus olin töissä pizzeriassa ja sinne tuli lähistöltä invaliidioppilaitoksen opiskelijoita käymään. En osaa sanoa millä tasolla he olivat vammaisia, mutta kuitenkin. Vaikeaksi meni siinä vaiheessa, kun he halusivat käyttää alennuslipukkeen vaikka päivän tarjouksella ois saanut halvemmalla pitsat. Käyttivät sen lapun lopulta silti, ja maksoivat hitusen enemmän pitsoista.

Bush aiheuttaa minussa aina nähdessäni sen esiintyvän, saman reaktion kuin kehityvammainen. Hän on osittain päihteiden vammauttama.

Tyräpoika
Tätini on kehitysvammainen. Keskiverto-ihmistä onnellisempi, 60-vuotias nainen.. enkä kyllä koskaan ole pelännyt tai vieroksunut vammaisuutta. Tietenkin ympäristö on tässä ratkaisevassa asemassa. Itse en näe vammaisissa mitään kummallista tahi pelottavaa. Kun katsoo ympärilleen, niin huomaa kuinka tämä pallo on täynnä paljon hullumpaa ("tervejärkisten kirjoissa") olevaa porukkaa.

Maailma on ihmeellinen paikka.

Ja tuo että 'ei voi kohdata normaalisti' on ympäristön luomaa propagandaa. Sulle ei ole koskaan kerrottu kehitysvammaisista mitään? Todennäkösesti sun vanhempasikin tärisee vammaisen ihmisen nähdessään.

Maailma on ihmeellinen paikka.

'pitää esittää..'

-Öö... miksi pitää esittää, voisitko tarkentaa tuntemuksiasi?

:O




En pelkää vammaisia. Ja ei ole ympäristön luomaa propagandaa, vaan satoja miljoonia vuosia vanha vaisto vieroksua erilaisuutta. Ihmisellä on kuitenkin (yleensä) älyä kohdella vammaisia samalla tavalla kuin normaaleja. Mutta kuitenkin jokainen näkee että ihminen on vammainen.
Tosin jos on ollut vammaisen kanssa tekemisissä koko ikänsä sitä ei enää huomaa. Ainakaan kyseisen henkilön kohdalla.

Epäilisin suurimman haasteen vammaisia kohdatessa olevan siinä, että heitä pitää "vertaisenaan". Helposti tulee tunne, että itse on jollain tavalla hierarkiassa yläpuolella, vaikka kaikki ihmiset ovat ja kaikkien pitäisi olla tasa-arvoisia.

Ei aiheuta suurempia hankaluuksia. Joskus mietityttää, miten pitäisi itsensä esitellä vaikkapa sokealle.

Enemmän ongelmia aiheuttavat älyllisesti rajoittuneet "terveet" ihmiset.

Yleisesti ahdistaa ajatus ihmisyydestä.

Rousseau
Seuraa 
Viestejä16844

Pelkään eniten sitä että loukkaan niitä vammaisia joiden itseilmaisu tapahtuu jotenkin vaikeasti. Minun on joskus vaikea ymmärtää selvästikin puhuvia ihmisiä jos ympäristö on meluisa ja rauhaton, joten ajatuskin siitä että pitäisi yrittää selvittää huonommin puhuvan ihmisen juttua aiheuttaa angsteja. En tiedä miten vammainen sen itse kokisi, suuttuisiko hän jos tivaisin moneen kertaan mitä, anteeksi mitä sanoit.

Toisaalta nyt kun kirjoitin tuon sanan "vammainen", niin inhottaa ajatuskin että joku ihminen määritellään nimenomaan ja ensisijaisesti vammaiseksi. Ehkä sekin harmittaa aika tavalla että jos joku on näkyvästi vammainen, häneen on ensi sekunnilla vaikea suhtautua ensisijaisesti ihmisenä ja toissijaisesti vammaisena, koska visuaalinen kokemus ottaa vallan.

Taannoin eräässä chatissa muuan ihminen lähestyi privaviestillä mainiten olevansa vammainen ja toivovansa juttuseuraa. Vastasin että sori en privaa (koska en todellakaan halua privata kenenkään kanssa), ja sitten tietysti alkoi hämmentää että miettikö hän nyt sitten että minulla on joku vammaisuuden vastaisuus silloinkin kun en edes näe toista ihmistä. Mutta kohdellakseni häntä kuten kaikkia muitakin, eikö minun juuri pitänyt sanoa kuten sanoisin kelle tahansa? (Varsinkin klo 1 yöllä jolloin olen menossa nukkumaan.)

Täällähän (siis tällä meidän keskustelupalstalla ) on oltu niin kovin ymmärtäväisiä rikkaita, eli hyväosaisia kohtaan, että lienee oikein toivottaa myös huonompiosaisille samaa.

Jokainen kärsiköön itse kohtalonsa.

Tämän julistukseni jälkeen aloitan tietysti loputtoman "mutta" sanojen viidakon...

On säälittävän hyväuskoista uskoa, että me kaikki olisimme tasarvoisia muussa suhteessa kuin kuoleman edessä.

Sellaiset seikat, että joku voimakas vammainen on saanut ajettua kauppojen eteen invaparkkipaikkoja, tai eduskuntaan pyörätien sisälle saakka, tai... jotain muuta yhtä tärkeää, ei tarkoita, että erilaisten yksilöiden tiet olisivat yhtä ruusuisia.

Meillä on kovin mutkainen ja raskas korpivaellus edessämme, ennenkuin näemme valon eriarvoisuuksien pimeästä.

Naksuttaja
Seuraa 
Viestejä1324

Se on vähän hölmöä puhua "vammaisista" yhtenä könttänä, koska vammaisuutta on niin monta lajia ja astetta.

Esim. CP-vammaisilla voi olla hyvinkin eri asteisia motorisia häiriöitä, mutta heidän järkensä leikkaa siinä missä muidenkin. Äärimmäisen typerää on siis suhtautua heihin jotenkin vajaamielisinä.

Sitten on (jos puhutaan selvästi erottuvista vammoista) erilaiset epämuodostumat (esim. joku raaja puuttuu tai ovat poikkeuksellisen näköisiä). Myötätuntoahan normaali ihminen silloin kokee, mutta sitä ei kannata jäädä voivottelemaan. Se tuntuu olevan heille vähän sama asia, kuin terveille voivottelisi silmälaseja tai "vain" 160 cm. pituutta.

Yleisenä sääntönä voisi pitää, että he ovat ihmisiä siinä missä muutkin. Eivät yleensä kaipaa erityiskohtelua siinä missä muutkaan, mutta kyllähän pyörätuolipotilaasta mukavalta tuntuu, jos vaikka saa apua bussiin nousemisessa.

Rousseau
En tiedä miten vammainen sen itse kokisi, suuttuisiko hän jos tivaisin moneen kertaan mitä, anteeksi mitä sanoit.



Niin no meitä ihmisiä on moneen junaan. Jotkut loukkaantuvat jo oven avaamisesta. Jos tyypin itseilmaisu (esim. puhe) on epäselvää, hän varmasti tietää sen ja ymmärtää vaikeutesi; ei hän ensimmäistä kertaa ole siinä tilanteessa. Jos loukkaantuu niin loukkaantuu. Kohteliaalla asenteella pääsee aika pitkälle, sen jälkeen ei välttämättä ole enää mitään tehtävissä.

"Hetkinen, voinko kirjoittaa tuon muistiin?" Arthur kysyi innoissaan ja etsi kynää taskustaan.
"Se on saatavilla lentoasemalla", vanhus sanoi. "Tätä on siellä telinekaupalla."
(Adams: Enimmäkseen harmiton)

Ekaviestin linkistä paljastuu, että ihmisen pitkän historian huomioon ottaen on viimeksi kuluneen sadan vuoden aikana opittu paljon. On huomattu, että vammaisillakin on oikeus elämään ja itsensä toteuttamiseen.

Lapsuuskotini naapurissa äitinsä hoivissa asui kehitysvammainen kolmikymppinen. Hän ei puhunut mitään, mutta metsäteillä oli nähtävinä hänen kävyistä huolellisesti asettelemansa suuritöiset taideteokset, joilla hän ilmaisi itseään.
Mielenkiinnolla pysähdyin koulumatkalla katselemaan niitä. Ne olivat kuin maailman karttoja. Usein aikuisetkin puhuivat niistä keskenään.
Myöhemmin olen ollut kehitysvammalaitoksella työssä, mutta ilmapiiri siellä oli niin tympeä, että hakeuduin muihin töihin.

Jk. Linkin tekstissä huomiotani kiinnitti se seikka, että Wikipediassa on huonoa suomea (koneen suomennosko?). Heräsi kysymys, eikö Suomella ole enää varaa tarjota suomalaisille heidän omalla kielellään tietoa asioista. Kohtahan tässä ponnisteluistaan huolimatta alkaa itsekin tulla kehitysvammaiseksi.

Jotta keskustelussa päästäisiin eteenpäin, pitäisi määritellä vammattomuus. Voisiko Rousseau juonteen avaajana aloittaa.

Pokasaha
Seuraa 
Viestejä1473
Rousseau
Miten suhtaudutte vammaisuuteen?

Ei kiinnosta tässä miten vammaisuuteen pitäisi suhtautua, vaan se miten siihen suhtaudutaan hipihiljaa salaa omien korvien välissä (siksi osastona Psykologia).

Onko salaisia pelkoja että vammaisuus tarttuu? Herättääkö vammaisuus pelon siitä että itselle voisi käydä samoin? Tuntuuko kanssakäyminen vammaisen kanssa vaikealta koska pelkäätte että ette osaa toimia oikein?

Kuvia vammaisuudesta kautta aikain:

http://www.hss.state.ak.us/gcdse/histor ... t_Main.htm


Jouluaattona kiersimme taas mieslaulajajoukolla sairaalat ja vanhainkodit esittäen ajankohtaan kuuluvia lauluja. Kävimme myös kehitysvammaisten laitoksessa jossa kuulijakunta oli noista edellä mainituista huomattavasti poikkeava. Oli taas opettavainen reissu kyseisessä laitoksessa, laulaminen tahtoi meillä kaikilla olla vaikeaa liikutuksen takia, lohtuna voi vain pitää sitä, että kaikki tuon laitoksen asukkaat eivät tilaansa ymmärtäneet tavallisen ihmisen tavoin. Paljon olemme saaneet verrattuna näihin ihmisiin, valitettavasti emme vain kykene ymmärtämään sitä kaiken hyvinvointimme keskellä.
Toivottavasti meihin tarttuisi vammaisuus siten, että osaisimme olla onnellisia niistä avuista joita omaamme ja jaksaisimme pitää myös näistä osattomista ihmisarvoista huolta.

Kansakunta joka kieltää historiansa, häviää maailmankartalta.
Pokasaha

Rousseau
Seuraa 
Viestejä16844
Mummo
Jotta keskustelussa päästäisiin eteenpäin, pitäisi määritellä vammattomuus. Voisiko Rousseau juonteen avaajana aloittaa.



Jaa, pitääpä heittää lonkalta ja muut saavat sitten täydentää tai laittaa uusiksi!

Näkisin että vammaton ihminen omaa kaikki raajat terveinä tallella. Seuraavaksi meinasin sanoa että omaa myös kaikki aistit käyttökelpoisina, mutta meneekin jännäksi jos lisätään perään että "mahdollisesti teknisin apuvälinein täydennettyinä, edes". Jos käyttää silmälaseja ei mielestäni ole vammainen. Mutta jos käyttää kuulokojetta, eikö tätä tilaa kuitenkin yleensä ole tavattu nimittää kuulovammaisuudeksi? Mitä eroa näissä oikeastaan on keskenään, kumpikin tukeutuu tekniikkaan?

Entä jos on menettänyt maku- tai hajuaistin, onko vammainen? Jos tuntoaistissa on poikkeamia tai puutoksia, onko vammainen?

Harmaata aluetta siis löytyy. Mutta lähdetään nyt vaikka siitä että vammattomalla on ne raajat ja hänen aistinsa pelaavat jotenkuten niin että hän pystyy päivittäisiin kanssakäymiseen isommitta ongelmitta. Pitää pystyä ymmärtämään selkeää puhetta, näkemään eteensä, kuulemaan koska on tulossa auto päälle yms. ollakseen vammaton.

Kaikenlainen aivovammaisuushan ei sitten taas välttämättä näy päällepäin. Kehitysvammaisuus näkyy jos on Down, mutta taitaa olla sellaisiakin vammoja jotka eivät näy ja ihminen vain vaikuttaa vähän "yksinkertaiselta"?

Onko vammattomuus ennenkaikkea keskiarvoisuutta ihmisenä olemisessa? Vai ovatko vammat lopultakin niin yleisiä ettei kovin montaa satavarmasti vammatonta oikeastaan olekaan?

Mummo
Jotta keskustelussa päästäisiin eteenpäin, pitäisi määritellä vammattomuus. Voisiko Rousseau juonteen avaajana aloittaa.



Mummo tais tahallaan vähän provosoida.

Eikä minulta edes kysytty mutta yritämpä kuitenkin.

Terveenä pidetään henkilöä joka pystyy itse itsensä ja perheensä elättämään, eikä ole vaaraksi itselleen eikä toisile.

Työllistymisessä se vammaisuus tulee helpolla liki. Koulu ja työ karsii ja luokittelee eniten ja tekee vammaisia henkilöistä jotka kuitenkin voisivat tehdä jotakin kunnon työtä jollei joku pahuksen rekrytoinja olisi siinä kapeine mielineen luokittelemassa...

Naksuttaja
Seuraa 
Viestejä1324

Miksi keksiä pyörää tai käsitettä uudelleen? Kielitoimiston sanakirjan mukaan vammainen on (varsinkin) pysyvästi vammautunut, invalidi. Vamma taas on ruumiillinen vanhingoittuma, vioittuma, vika. Luulisin, että em. tavalla suurin osa ihmisistä asian ymmärtää.

Vamman vakavuus- tai haitta-aste taas määrittyy (en jaksa nyt tässä mitään viitettä hakea, korjatkaa jos olen väärässä) pitkälti sen mukaan, missä määrin se haittaa normaalia päivittäistä toimintaa. Neliraajahalvaus haittaa ihan pirusti, toisaalta jotkut, joiden joku raaja on amputoitu, saattaa liikkua ketterämmin kuin keskiverto tallaaja.

Rousseau
Jos käyttää silmälaseja ei mielestäni ole vammainen. Mutta jos käyttää kuulokojetta, eikö tätä tilaa kuitenkin yleensä ole tavattu nimittää kuulovammaisuudeksi?



Ihan hyvä esimerkki. Kun katsotaan pari vuosikymmentä taaksepäin, näön korjaaminen oli paljon yksinkertaisempaa kuin kuulon, mutta nykyiset kuulolaitteet ovat niin edistyneitä, ettei vakavakaan kuulon alenema haittaa arjen toimintoja niin paljon kuin aikaisemmin. Vamma on olemassa, mutta sillä ei ole suurta merkitystä.

Rousseau
Mitä eroa näissä oikeastaan on keskenään, kumpikin tukeutuu tekniikkaan?



Me ollaan kyborgeja kaikki kun oikein silmin katsotaan.

Jos ei maista tai haista, on määritelmän mukaan vammainen. Eipä siinä sen kummempaa ole. Ei se vammaisen ihmisarvoa alenna, vaikkei kokkina välttämättä voisikaan työskennellä.

"Hetkinen, voinko kirjoittaa tuon muistiin?" Arthur kysyi innoissaan ja etsi kynää taskustaan.
"Se on saatavilla lentoasemalla", vanhus sanoi. "Tätä on siellä telinekaupalla."
(Adams: Enimmäkseen harmiton)

Sivut

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Suosituimmat