Onko kuva vuoden 1918 punikista liian runebergiläinen?

Seuraa 
Viestejä45973
Liittynyt3.9.2015

Väinö Linnan romaanitrilogogia "Täällä Pohjantähden Alla" on muokannut nykysuomalaisten kuvaa vuoden 1918 tapahtumista ja siihen osallistuneen punaisen osapuolen ihmisistä enemmän kuin kaikki muut historiantutkimukset ja Linnaa aiemmin kirjoitetut romaanit yhteensä. Jostain syystä tuntuu että Linnan kuva vuoden 1918 punikeista on juuri sellainen jonka kansakunnan enemmistö haluaa uskoa todeksi.

Linnan romaani aina Juha Siltalan tutkimuksiin asti on pyrkinyt luomaan todennäköisesti liian runebergiläisen kuvan itse kohteesta - vuoden 1918 punikista. Syynä on mitä todennäköisemmin ns. poliittinen korrektius. Linnan ja Siltalan aikana sosialidemokratia on virallisesti kanonisoitu isänmaalliseksi aatesuunnaksi (minkä se muuten osoitti mm. II maailmansodan ja ns. vaaran vuosien aikana). Siispä kuva punakaartilaisesta oli syytä siloitella ja tehdä paremmin markkinoitavaksi. Kuka nyt ihastuisi täisestä roikaleesta, joka vilkuilee luihusti resuisen lippalakkinsa alta ja laulaa laulua näin sanoin:

"Kauhea joskin on puhdistustyömme,
ihmisten onnen on ehtona se.
Säälittä siksi nyt taistelon tielle"



Kiinnostuneena kuuntelin loppuvuodesta vanhaa ääninauhaa jossa Martta Salmela-Järvinen, työväenluokan vanha veteraani, muisteli ensimmäisiä seksuaalisia kokemuksiaan vuosisadan alkupuolen työväestöön kuuluneiden miesten kanssa. Martta peittelemättä kuvasi sitä suurta inhon tunnetta näitä likaisia, haisevia ja suorastaan eläimellisiä otuksia kohtaan, jotka siis Linnan ja Siltalan katsantokannassa muuttuvat puhtaiksi, vastuuntuntoisiksi ja suorastaan jaloiksi miehiksi.

24.11.1917 Juhani Aho kirjoitti Helsingin Sanomissa "verikaartimurhaajista" eli punakaartilaisten väkivallasta. Suurlakon aiheuttamaa shokkia hän kuvaa näin:

"Vaikka teurastukset ja muut vielä jatkuisivatkin, tuskin ne enää jaksaisivat järkyttää mieltä enemmän kuin se mikä on jo tapahtunut...".

Sivut

Kommentit (122)

Jägermeister
Seuraa 
Viestejä1013
Liittynyt23.4.2008
ralf64
Väinö Linnan romaanitrilogogia "Täällä Pohjantähden Alla" on muokannut nykysuomalaisten kuvaa vuoden 1918 tapahtumista ja siihen osallistuneen punaisen osapuolen ihmisistä enemmän kuin kaikki muut historiantutkimukset ja Linnaa aiemmin kirjoitetut romaanit yhteensä. Jostain syystä tuntuu että Linnan kuva vuoden 1918 punikeista on juuri sellainen jonka kansakunnan enemmistö haluaa uskoa todeksi.

Linnan romaani aina Juha Siltalan tutkimuksiin asti on pyrkinyt luomaan todennäköisesti liian runebergiläisen kuvan itse kohteesta - vuoden 1918 punikista. Syynä on mitä todennäköisemmin ns. poliittinen korrektius. Linnan ja Siltalan aikana sosialidemokratia on virallisesti kanonisoitu isänmaalliseksi aatesuunnaksi (minkä se muuten osoitti mm. II maailmansodan ja ns. vaaran vuosien aikana). Siispä kuva punakaartilaisesta oli syytä siloitella ja tehdä paremmin markkinoitavaksi. Kuka nyt ihastuisi täisestä roikaleesta, joka vilkuilee luihusti resuisen lippalakkinsa alta ja laulaa laulua näin sanoin:

"Kauhea joskin on puhdistustyömme,
ihmisten onnen on ehtona se.
Säälittä siksi nyt taistelon tielle"




Minusta Linnan kuvaus Pentinkulman punakaartista on varsin realistisen tuntuinen.
Aluksi toiminnan vetäjänä on räätäli Halme, joka on kehittänyt ihanteellisen kuvan sosialismista työläisten ja torpparien vapauttajana sekoittaen onnellisesti yhteen itse hankkimansa tiedot sosialismista ja kristinuskon. Hän ei alunperin hyväksy lainkaan työväenyhdistyksen alle perustettavan kaartin aseistautumista.
Akseli Koskela on tavallaan Halmeen luomus. Väärin kohdellun torpparin poikaan tarttuu herkästi oppi, jossa vääryydet korjataan ja joka lupaa torppareille vapauden "maaorjuudesta".
Akseli on vastuuntuntoinen mies, joka ajautuu kaartin aseellisen siiven plutoonan päälliköksi tavallaan siksi, että muita siihen hommaan ei niiltä kulmilta löydy.
Toisenlaisista lähtökohdista Akselista olisi tullut todennäköisesti yhtä hyvä johtaja myös vastapuolelle.
Kirjassa kuvataan hyvin myös toisenlaisia kaartilaisia.
Kirkonkylältä löytyy tiedusteluosasto, joka käy Pentinkulmalla murhaamassa kylän suurimman maanomistajan.
Löytyy Kiviojan Lauri, jonka mielestä on hienoa päästä junaan ilman lippua ja Tampereella ravintolaan syömään firman piikkiin.
Taistelujen aikana ei juuri Runebergiläisiä sankareita löydy. Ensimmäinen vastoinkäyminen lopettaa useimmilta uhon.
Löytyy Laurilan Anttoo, joka kaartin vallan aikana käyttää kotikylällä tilannetta poikansa kanssa henkilökohtaiseen kostoon entistä isäntäänsä vastaan. Loppuvaiheessa Laurilan poika Unto jopa käy murhaamassa Töyryn.
Sekasortoisessa pakemisvaiheessa kaartin ja koko vallankumouksen johto pakenee ja tilanne jää Akselin kaltaisten miesten hoidettavaksi.

En juuri löydä kaunisteltuja ja sankarikehällä varustettuja henkilöhahmoja. Varsin tavanomaisia maalaismiehiä ja naisia hyvine ja huonoine puolineen.

---

Vierailija

Tuskinpa olivat kovin mukavaa sakkia. Jos veikata pitää, niin eteenpäin ajavia voimia olivat kateus, katkeruus, kostonhimo, tyhmyys ja väkivaltaisuus. Tämä ei tietenkään tarkoita, ettäkö valkoiset olisivat olleet teoiltaan jollain tapaa parempia.

Suomalaiset ovat aina olleet väkivaltaisia ideologiasta ja puoluekannasta riippumatta. 1918 homma vain lähti pahemmin lapasesta. Sopivat leirit löytyvät aina niin kuin alkoholistille syy juoda. Leiriytymisen peruste voi olla vaikkapa uskonto, asuinseutu, ulkonäkö tai jääkiekkojoukkueen kannattajuus.

Ertsu
Seuraa 
Viestejä6541
Liittynyt8.11.2007
ralf64

"Kauhea joskin on puhdistustyömme,
ihmisten onnen on ehtona se.
Säälittä siksi nyt taistelon tielle"

Vertaapa tähän valkoisen puolen lauluun:

Syvä iskumme on, viha voittamaton,
meil' armoa ei, kotimaata.
Koko onnemme kalpamme kärjessä on,
ei rintamme heltyä saata.
Vierailija
Ökkömönkiäinen
Tuskinpa olivat kovin mukavaa sakkia. Jos veikata pitää, niin eteenpäin ajavia voimia olivat kateus, katkeruus, kostonhimo, tyhmyys ja väkivaltaisuus.

Ei tarvitse veikata, kun tietoakin on. Eteenpäin ajavia voimia olivat nälkä sekä huoli omasta ja perheen toimeentulosta. Isoisäni isän valtiorikosylioikeuden kuulustelupöytäkirjassa kohdassa, missä kysyttiin minkä vuoksi oli liittynyt punaiseen kaartiin luki: "Työt tehtaalla loppuivat. Ruokaa ja varoja puuttui. Kaarti lupasi palkkaa ja avustusta perheelle."

Oho
Seuraa 
Viestejä2004
Liittynyt2.3.2008
Jägermeister

Minusta Linnan kuvaus Pentinkulman punakaartista on varsin realistisen tuntuinen......

En juuri löydä kaunisteltuja ja sankarikehällä varustettuja henkilöhahmoja. Varsin tavanomaisia maalaismiehiä ja naisia hyvine ja huonoine puolineen.




Linnan kuva saattaa olla aika realisitinen mutta kapea keskittyessään torpparikysymykseen. Asia erikseen on tarkoittiko Linna kuvansa kanonisoitavaksi kuten sittemmin tehtiin.

Vierailija

Aika realistisen kuvan kansalaissodasta yhden paikkakunnan (vaikkakin taistelujen kannalta tärkeän) kannalta saa Timo Malmi - Ari Järvelä: Tampere tulessa 1918 -kirjasta.

Tässähän näitä teollisuuskaupungin punakaartilaisia - nämä tosin Valkeakoskelta

Vierailija
Jägermeister

Minusta Linnan kuvaus Pentinkulman punakaartista on varsin realistisen tuntuinen.



Eli kuten itse totesit - kyse on viime kädessä tunteesta että kuva on oikea. Itseasiassa minua on jossain määrin häirinnyt muutama juttu. Otetaanpa ensiksi framille mm. lokakuun 1917 eduskuntavaalien tulokset. Wikipedia - olkaa hyvä!

Kas noin.

Suomen Sosialidemokraattinen Puolue 92 44,79%
Suomalainen puolue
Nuorsuomalainen puolue
Kansanpuolue yht 32 30,17%
Maalaisliitto 26 12,38%
Ruotsalainen kansanpuolue 21 10,90%
Kristillinen työväenliitto 1,56%
Muut 0,20%

Vaaleissa annettiin ääniä ennätyksellisesti - peräti 197 553 enemmän kuin edellisissä vaaleissa. Siitä huolimatta "köyhälistö" jäi selvään vähemmistöön.

Jos en tietäisi mitään vaaleista ja äänestysjakaumasta olisin Linna-Siltala-perspektiivistä veikannut SDP:lle jotain 80-90% äänipottia kun taas "lahtarit" olisivat jääneet jonnekin 10-20% osuuteen äänistä.

Mutta nyt kuulemme jotain outoa:

" Punaisten puolelle suomalaisista liittyivät voittopuolisesti ns. työväenluokkaan kuuluvat henkilöt, lähinnä järjestäytynyt työväestö. Punakaartit oli perustettu yleensä jonkin työväenyhdistyksen, ammattiosaston tai muun järjestön puitteissa. Niissä ympäristön mukaansatempaava voima oli tuntuva Kansanvaltuuskunta tehosti liittymishalua toisaalta maksamalla kaartilaisille säännöllisen kuukausipalkan ja toisaalta sulkemalla työmaita ja riistämällä haluttomilta elintarvikeannokset.

Punakaartien johto toteutti omin päin asevelvollisuutta jo maaliskuussa alkupuolelta alkaen. Tuolloin velvoitettiin jo muitakin työmiehiä kuin työväenyhdistyksiin ja ammattiliittoihin järjestäytyneitä punakaartiin. Huhtikuun alussa asevelvollisuus pantiin toimeen koko punaisessa Suomessa. Se ei ehtinyt kaikkialla toteutua, km punaisten hallussa ollut alue pieneni nopeasti. Näissä yleisissä väenotoissa joukkoon joutui jonkin verran porvarillistakin väestöä.

Valkoisissa joukoissa oli työväestöä kokonaismäärästä (asevelvolliset mukaan lukien) noin kolmannes ja vapaaehtoisesti riveihin tulleista lähes neljännes. Perusselitys työväestön ehkä yllättävän suurelta tuntuvaan määrään on se, että valkoinen armeija ei ollut lähtökohdiltaan luokka-armeija. Se lähti sotaan karkottamaan venäläisiä maasta, "vapaussotaan", ja palauttamaan laillisen järjestyksen, kukistamaan "kapinan". Tämä ei kysynyt puoluekantaa. Asevelvollisuus sitten varmisti maaliskuusta lähtien tämän periaatteen toteutumisen. Vastapuolella taas "luokkasota" ja "vallankumous" keräsivät kannattajikseen vain järjestynyttä työväkeä. Järjestöissä oli totuttu ajattelemaan eri lailla kuin ns. normaalissa yhteiskunnassa ja seuraamaan vallankumouksen punaista lippua. Järjestöjen ulkopuolella oli kuitenkin valtaosa Suomen työväestöstä, varsinkin maaseudulla. "




Vastoin yleistä luuloa punainen sotilas - "Röd Emil" - ei edustanut sinänsä "köyhälistöä" vaan järjestäytynyttä työväkeä köyhää tai rutiköyhää. Järjestäytymätön työväestö, ml. köyhälistö, saattoi siis VAPAAEHTOISESTIKIN liittyä valkoisiin.

Pitäisikö minun siis todeta kuten V.Linna n. 50 vuotta sitten, että "MINULTA ON PIMITETTY TOTUUS". Minulle on nimittäin väitetty että työväki liittyi suojeluskuntiin vain pakolla eli kutsuntojen kautta.

Petu
Seuraa 
Viestejä2287
Liittynyt17.3.2005

Tuo ralfin antama vaalitulos kyllä yllätti, mutta olisiko siinä aihetta kansanousuun.Itse olen pitänyt sisällisotaa yleisenä kansan liikkeinä, mitä oli silloin ympäri Euroopan. Täällä se tosin meni sodaksi, mitä ei tapahtunut yleensä muualla.
Ei kyllä yleensä ole tapana kuitenkaan mennä sotatilaan, jos vaalitulos ei ole vastannut hallitusmuodostelmaa.

tiäremiäs
Seuraa 
Viestejä13176
Liittynyt3.4.2005

Ei kannata lukea fiktiivisiä kirjoja ja niistä tehdä oikeita päätelmiä.

Tie Tampereelle on hyvä kirja kansalaissodasta ja eipä ne valkoisetkaan kovin terveiltä vaikuttaneet. Aika aivopestyjä. Punikki ja isämaalinen paatos siinä oli sekoittaneet monen pään.

tiäremiäs
Seuraa 
Viestejä13176
Liittynyt3.4.2005
ralf64
Jägermeister

Minusta Linnan kuvaus Pentinkulman punakaartista on varsin realistisen tuntuinen.



Eli kuten itse totesit - kyse on viime kädessä tunteesta että kuva on oikea. Itseasiassa minua on jossain määrin häirinnyt muutama juttu. Otetaanpa ensiksi framille mm. lokakuun 1917 eduskuntavaalien tulokset. Wikipedia - olkaa hyvä!

Kas noin.

Suomen Sosialidemokraattinen Puolue 92 44,79%
Suomalainen puolue
Nuorsuomalainen puolue
Kansanpuolue yht 32 30,17%
Maalaisliitto 26 12,38%
Ruotsalainen kansanpuolue 21 10,90%
Kristillinen työväenliitto 1,56%
Muut 0,20%

Vaaleissa annettiin ääniä ennätyksellisesti - peräti 197 553 enemmän kuin edellisissä vaaleissa. Siitä huolimatta "köyhälistö" jäi selvään vähemmistöön.

Jos en tietäisi mitään vaaleista ja äänestysjakaumasta olisin Linna-Siltala-perspektiivistä veikannut SDP:lle jotain 80-90% äänipottia kun taas "lahtarit" olisivat jääneet jonnekin 10-20% osuuteen äänistä.

Mutta nyt kuulemme jotain outoa:

" Punaisten puolelle suomalaisista liittyivät voittopuolisesti ns. työväenluokkaan kuuluvat henkilöt, lähinnä järjestäytynyt työväestö. Punakaartit oli perustettu yleensä jonkin työväenyhdistyksen, ammattiosaston tai muun järjestön puitteissa. Niissä ympäristön mukaansatempaava voima oli tuntuva Kansanvaltuuskunta tehosti liittymishalua toisaalta maksamalla kaartilaisille säännöllisen kuukausipalkan ja toisaalta sulkemalla työmaita ja riistämällä haluttomilta elintarvikeannokset.

Punakaartien johto toteutti omin päin asevelvollisuutta jo maaliskuussa alkupuolelta alkaen. Tuolloin velvoitettiin jo muitakin työmiehiä kuin työväenyhdistyksiin ja ammattiliittoihin järjestäytyneitä punakaartiin. Huhtikuun alussa asevelvollisuus pantiin toimeen koko punaisessa Suomessa. Se ei ehtinyt kaikkialla toteutua, km punaisten hallussa ollut alue pieneni nopeasti. Näissä yleisissä väenotoissa joukkoon joutui jonkin verran porvarillistakin väestöä.

Valkoisissa joukoissa oli työväestöä kokonaismäärästä (asevelvolliset mukaan lukien) noin kolmannes ja vapaaehtoisesti riveihin tulleista lähes neljännes. Perusselitys työväestön ehkä yllättävän suurelta tuntuvaan määrään on se, että valkoinen armeija ei ollut lähtökohdiltaan luokka-armeija. Se lähti sotaan karkottamaan venäläisiä maasta, "vapaussotaan", ja palauttamaan laillisen järjestyksen, kukistamaan "kapinan". Tämä ei kysynyt puoluekantaa. Asevelvollisuus sitten varmisti maaliskuusta lähtien tämän periaatteen toteutumisen. Vastapuolella taas "luokkasota" ja "vallankumous" keräsivät kannattajikseen vain järjestynyttä työväkeä. Järjestöissä oli totuttu ajattelemaan eri lailla kuin ns. normaalissa yhteiskunnassa ja seuraamaan vallankumouksen punaista lippua. Järjestöjen ulkopuolella oli kuitenkin valtaosa Suomen työväestöstä, varsinkin maaseudulla. "




Vastoin yleistä luuloa punainen sotilas - "Röd Emil" - ei edustanut sinänsä "köyhälistöä" vaan järjestäytynyttä työväkeä köyhää tai rutiköyhää. Järjestäytymätön työväestö, ml. köyhälistö, saattoi siis VAPAAEHTOISESTIKIN liittyä valkoisiin.

Pitäisikö minun siis todeta kuten V.Linna n. 50 vuotta sitten, että "MINULTA ON PIMITETTY TOTUUS". Minulle on nimittäin väitetty että työväki liittyi suojeluskuntiin vain pakolla eli kutsuntojen kautta.





Punaiset ei mitään kutsuntoja suorittaneet tai vastaavia asevelvollisuuksia kaikki teoriassa rupesi vapaaehtoisesti tai sitten pakotettiin.

Valkoisilla taas oli asevelvollisuus tai ne pakotettiin kanssa.

Valkoiset soti venäläisiä vastaan ja sen takia Mannerheim hyökkäsi Tampereelle koska pelkäsi että Venäläiset lähtee 100 tuhannella miehellä rajan yli. Eli viipuri oli liian lähellä venäläisiä sen takia lopputaistelu oli Tampereella.

Tvomas
Seuraa 
Viestejä2371
Liittynyt24.3.2009
ralf64
Linnan romaani aina Juha Siltalan tutkimuksiin asti on pyrkinyt luomaan todennäköisesti liian runebergiläisen kuvan itse kohteesta - vuoden 1918 punikista.

Väärin. Runebergiläisyys korostuu ruotsalaisissa valkolahtareissa.

Pakkoruotsi on yleissyövyttävä aine.

Vierailija
ralf64

Vastoin yleistä luuloa punainen sotilas - "Röd Emil" - ei edustanut sinänsä "köyhälistöä" vaan järjestäytynyttä työväkeä köyhää tai rutiköyhää. Järjestäytymätön työväestö, ml. köyhälistö, saattoi siis VAPAAEHTOISESTIKIN liittyä valkoisiin.


Vapaaehtoisuus on suhteellista. Monilla paikoilla ns. Punaisen Suomen ulkopuolella ei ollut punakaarteja, joihin olisi voinut liittyä. Esimerkiksi Pohjanmaalla lahtarit vangitsivat työväestöön kuuluvia "epäluotettavina", vaikka nämä eivät punakaartiin kuuluneetkaan. Kai sitä joku mieluummin saattoi valkokaartiinkin liittyä kuin joutui Seinäjoelle junanvaunuun vangituksi.

Mielenkiintoista on, että osa työväenluokkaan kuuluneista jääkäreistä ei palannut Suomeen taistelemaan valkoisten joukoissa punaisia vastaan. Jotkut jääkärit jopa loikkasivat Venäjälle.

Vierailija
Petu
Tuo ralfin antama vaalitulos kyllä yllätti, mutta olisiko siinä aihetta kansanousuun.

Olisi kiva tietää, mikä oli äänestysaktiivisuus työväestön keskuudessa verrattuna ylempiin yhteiskuntaluokkiin. Vielä nykyäänkin työväestön äänestysaktiivisuus on keskimääräistä alhaisempi. Tuolloin suuri osa työläisistä oli lisäksi luku- ja/tai kirjoitustaidottomia.

Sivut

Uusimmat

Suosituimmat