Seuraa 
Viestejä45973

Miksi olet juuri tässä? Miksi ajattelet juuri sitä ajatustasi? Oletko varma, että jokin muu ajatus ei olisi yhtä hyvin sopiva tähän tilanteeseen? Mitä ajattelet sattumasta? Mitä sinun olisi pitänyt ajatella, jos te olisi ajatellut sitä?
Oletko satavarma, että kuhunkin tilanteeseesi sopii vain yksi ajatus; että et olisi johdonmukainen, jos olisit juuri nyt ajatellut jonkin toisen ajatuksen

Ihmisen jokainen ajatus johtuu ihmisestä. Ihminen on olemukseltaan täysin satunnainen. Koska liikut ajatustesi mukaan, ja koska jokainen ajatuksesi on satunnainen, niin silloin olet tässä täysin sattumalta.

Jos et olisi tässä, vaan missä tahansa muualla, niin eikö olisikin niin, että silloinkin kokisit toimineesi täysin loogisesti? Miten on siis on mahdollista, että väität olevasi tieteellinen/johdonmukainen, kun mikä tahansa paikka ja ajatus kelpaa johdonmukaisuutesi todisteeksi

Miksi siten ihminen ikään kuin luulee, ettei hän toimi satunnaisesti? Miksi? Koska ihminen luo koko ajan tarinaa, joka liittää hänet yhteen aikaisempien satunnaisten ajatustensa jatkumoon. Ihminen selittää elämäntarinallaan, miksi hänen ajatuksensa ei ole sattumaa.

Ihmisen punoma elämäntarina estää ihmistä ajattelemasta sitä, että hän toimii täysin satunnaisesti. Jopa tiedemiehet luulevat, että he ovat johdonmukaisia, koska he ajattelevat vain teoriaan sopivia ajatuksia? Onko ihan varmaa, ettei teoriaasi sovi mikään muu ajatus kuin se, jota olet ajatellut?

Jos olet varma, niin sitten tätä ei kannata lukea. Jos taasen tämä aloitus oli sinulle täysin ennalta arvaamaton, niin ehkäpä siinä oli siemen, joka saa sinut myös vastaamaan tähän täysin satunnaisella ajattelulla, joka kuitenkin sopii täydellisesti omaan elämäntarinasi.
Ihminen sattumana:
http://sinenmaa.blogspot.com/2010/01/ih ... umana.html

  • ylös 1
  • alas 0

Sivut

Kommentit (69)

"Teoria ihmisen kehityksestä

Ehkä kiehtovin Terence McKennan teorioista ja havainnoista lienee hänen selityksensä ihmismielen ja -kulttuurin alkuperästä. McKenna teoretisoi, että kun pohjois-Afrikan viidakot väistyivät ruohikoiden tieltä viimeisimmän jääkauden lopulla, eräs haara puissa asuneista kädellisistä esi-isistämme laskeutui oksiltaan ja siirtyi elämään avoimille tasangoille sorkallisten/kaviollisten eläinlaumojen keskuuteen, näykkien osansa ekosysteemin antimista mahdollisuuksiensa mukaan.

Uuden ruokavalion antimien joukossa oli psilosybiiniä sisältäviä sieniä jotka kasvoivat näiden kavioeläinten lannasta. McKennan mukaan psilosybiini pieninä annoksina lisää visuaalista tarkkaavaisuutta, hieman isompina annoksina fyysistä seksuaalista kiihottumista ja vielä suurempina annoksina luo täysimittaisen ekstaattisen hallusinatorisen tilan, johon sisältyy glossolaliaa eli kielillä puhumista tai merkityksetöntä puheensorinaa joka assosioidaan ihmisissä useimmiten transsitilaan tai skitsofrenisiin kohtauksiin. Tämä antoi lajin evoluution kannalta yhteisölle huomattavia etuja, kuten kyvyn huolehtia jälkeläisistä sukukypsään ikään asti niiden yhteisöjen keskuudessa joissa sieniä syötiin. McKenna teoretisoi, että psilosybiinisienten osuus näiden kädellisten ruokavaliossa loi merkittäviä muutoksia: eräs näistä oli psilosybiinin aiheuttama synestesia eli aistien välinen sekoittuminen, joka johti puhutun kielen kehittymiseen mikä taas perustui kykyyn muodostaa kuvia toisen yksilön mieleen vokaaliäänteiden avulla.

Noin 12 000 vuotta sitten ilmastonmuutokset poistivat sienet ihmisen ruokavaliosta, joka johti uusiin perustavanlaatuisiin muutoksiin lajissamme kun palasimme psilosybiinisieniä sisältäneestä ruokavaliosta sitä edeltäneisiin, brutaaleihin kädellisten sosiaalisiin rakenteisiin jotka olivat joko muuttuneet ja/tai tukahdutetut jatkuvan psilosybiinin nauttimisen takia."

Lähde: Wikipedia (http://fi.wikipedia.org/wiki/Terence_McKenna)

No jaa, sinulla on ihan mielenkiintoinen näkemys asiaan.

En tiedä ymmärsinkö oikein, mutta puhuit vain ajattelusta. Joten - On totta minunkin mielestä, että ihmisten ajatukset toimivat osittain täysin satunnaisesti, riippuen täysin persoonasta. Ajatukset ovat tilanteiden synnyttämiä.

Se, miten ihminen toimii ja reagoi on aivan eri asia, ja tuskin täysin satunnaista. Se riippuu mielihaluista ja persoonasta sekä luonteesta. Ihmiset ovat johdonmukaisia omassa persoonassaan, mutta ehkä epäjohdonmukaisia toisilleen. Eri ihmiset voivat olla toisilleen hankalasti ennustettavissa.

Kuitenkin uskon että ihminen tekee päätöksiä sen mukaan, miten ne kokee sillä hetkellä oikeiksi, tai tarpeellisiksi. Sillä ei ole mitään merkitystä, olisiko tehnyt toisin eri tilanteessa, sillä se on mennyttä ja poissa vaikutuksen piiristä. siihen on meidän tyytyminen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mensaani
Miksi olet juuri tässä? Miksi ajattelet juuri sitä ajatustasi? Oletko varma, että jokin muu ajatus ei olisi yhtä hyvin sopiva tähän tilanteeseen? Mitä ajattelet sattumasta? Mitä sinun olisi pitänyt ajatella, jos te olisi ajatellut sitä?
Oletko satavarma, että kuhunkin tilanteeseesi sopii vain yksi ajatus; että et olisi johdonmukainen, jos olisit juuri nyt ajatellut jonkin toisen ajatuksen

Ihmisen jokainen ajatus johtuu ihmisestä. Ihminen on olemukseltaan täysin satunnainen. Koska liikut ajatustesi mukaan, ja koska jokainen ajatuksesi on satunnainen, niin silloin olet tässä täysin sattumalta.

Jos et olisi tässä, vaan missä tahansa muualla, niin eikö olisikin niin, että silloinkin kokisit toimineesi täysin loogisesti? Miten on siis on mahdollista, että väität olevasi tieteellinen/johdonmukainen, kun mikä tahansa paikka ja ajatus kelpaa johdonmukaisuutesi todisteeksi

Miksi siten ihminen ikään kuin luulee, ettei hän toimi satunnaisesti? Miksi? Koska ihminen luo koko ajan tarinaa, joka liittää hänet yhteen aikaisempien satunnaisten ajatustensa jatkumoon. Ihminen selittää elämäntarinallaan, miksi hänen ajatuksensa ei ole sattumaa.

Ihmisen punoma elämäntarina estää ihmistä ajattelemasta sitä, että hän toimii täysin satunnaisesti. Jopa tiedemiehet luulevat, että he ovat johdonmukaisia, koska he ajattelevat vain teoriaan sopivia ajatuksia? Onko ihan varmaa, ettei teoriaasi sovi mikään muu ajatus kuin se, jota olet ajatellut?

Jos olet varma, niin sitten tätä ei kannata lukea. Jos taasen tämä aloitus oli sinulle täysin ennalta arvaamaton, niin ehkäpä siinä oli siemen, joka saa sinut myös vastaamaan tähän täysin satunnaisella ajattelulla, joka kuitenkin sopii täydellisesti omaan elämäntarinasi.
Ihminen sattumana:
http://sinenmaa.blogspot.com/2010/01/ih ... umana.html


Itse kuulun determisteihin, ja ajattelen että on vain yksi kausaaliketju ja ihmisen toimintakin determinoitu siihen. Ihminen siis ajattelee, mitä luonnonlakien määräämä syy-seurausketju laittaa ajattelemaan. Toista polkua ei ole. Ihmisen itsensä kannalta asiat voivat näyttäytyä satunnaisilta, mutta luonnon kannalta kaikki on määrättyä. Turha siis katua tapahtunutta, koska toista tietä ei ollutkaan tässä universumissa.

Ulmas
Itse kuulun determisteihin, ja ajattelen että on vain yksi kausaaliketju ja ihmisen toimintakin determinoitu siihen. Ihminen siis ajattelee, mitä luonnonlakien määräämä syy-seurausketju laittaa ajattelemaan. Toista polkua ei ole. Ihmisen itsensä kannalta asiat voivat näyttäytyä satunnaisilta, mutta luonnon kannalta kaikki on määrättyä. Turha siis katua tapahtunutta, koska toista tietä ei ollutkaan tässä universumissa.

Mulla on erilainen käsitys asioista.
Mistä tiedät, että vain sinun mielipiteesi on oikea

No jaa, itse uskon vain nykyhetkeen ja sehän on omalta osaltani valintojeni tulos. Monia valintojani olen harkinnut ja suurin osa harkinnassani käytössä olevasta tiedosta on minun oppimaani, ja siitä myös melko suuri osa minulle opetettua, osa valinnoistani on silti aika sattumanvaraista.... Näin kai on kyse suurimalla osalla meistä.

Mensaani, pyritkö löytämään fatalismiin uskovia tällä aloituksella? Luulen, että tällä palstalla senkaltaisia on vähän.

EDIT: determinismiä ajettiin takaa, no, en ainakaan itse usko siihen pätkääkään....

Ronron
Seuraa 
Viestejä9265

Sanon nyt vain oman näkemykseni. Uskon deterministisyyteen. Uskon, että jo maailmankaikkeuden poksahtaessa esiin, olisi teoriassa ollut laskettavissa että kirjoitan tämän jutun tiede-foorumille tähän aikaan, näillä sanoin jne. Joku ulkopuolinen siis olisi voinut laskea, meidän maailmankaikkeuden ulkopuolinen tarkkailija. Eli kaikki mitä täällä tapahtuu, tapahtuu tiettyjen sääntöjen, luonnonlakien mukaisesti, eli meneillään on monimutkainen tapahtumaketju, joka voi tapahtua vain yhdellä tavalla, koska niistä säännöistä ei yksikään hiukkanen voi poiketa.

Lisäksi uskon, että ihmismieli on hyvin hyvin monimutkainen ja herkkä ilmiö, joka noudattaa suuremmalla mittakaavalla yleensä jossain määrin ennustettavia kaavoja, mutta pienemmässä mittakaavassa käyttäytyy täysin arvaamattomasti. Ja suuremmassakin mittakaavassa voi tehdä täysin arvaamattomia asioita. Esimerkki: ei ole kauhean vaikea ennustaa, että äitini lähtee huomenna töihin, käyttäytyy siellä tietyllä tavalla, eli on luonteeltaan tietynlainen, syö suunnilleen tiettyyn aikaan, hoitaa työnsä, ajaa kotiin.. ei aiheuta tappeluita, kohtelee muita kunnioittavasti ja kiltisti. Jos menee kysymään jotain, yrittää auttaa. Sitä taas on mahdoton sanoa, millä sanoilla nuo keskustelut käytäisiin, millä tavalla hän liikehtii työpöytänsä ääressä, ilmeet ja tunnetilat, ajatukset.. toisaalta, aivan hyvin hän voisi myös ennen töihin lähtöä aamulla saada jonkun flippauskohtauksen, ihan ilman näkyvää syytä, mieleen vaan saattaa putkahtaa joku ajatus, ja hän saattaakin karata Suomesta, lähteä Afrikkaan sademetsään elämään apinoiden kanssa. Tämä ei ole todennäköistä, mutta mahdollista. Se ihmismielessä onkin jännä.

Joka ikinen pienikin ärsyke mikä meihin ympäristöstä kohdistuu, vaikuttaa meihin. Ja suurimmaksi osaksi tiedostamattomalla tavalla. Ei voi sanoa, etteikö pelkästään naamaani tai käsiini osuvat fotonitkin vaikuttaisi, koska ei meitä voi irroittaa tästä maailmankaikkeuden tapahtumaketjusta. Ei ole niin pientä ilmiötä, etteikö se vaikuttaisi. Mikään hiukkanen, tai ilmiö, ei maailmankaikkeudessa jää irralliseksi ja merkityksettömäksi tässä suuressa tapahtumaketjussa. Periaatteessa voisi siis sanoa, että auringosta maapalloon lentänyt fotoni vuonna 1250 oli osasyyllinen 9/11 tragediaan. Mutta niin myös kaikki muukin. Vaan se on sitten eri asia, mikä tai kuka pitää pistää vastuuseen tapahtumista.

くそっ!

Ilmoittaudun deterministien joukkoon, katkerana. Ihminen muodostuu samasta aineksesta kuin kaikki muukin tässä maailmankaikkeudessa ja on siten ollen samojen luonnonlakien alaisuudessa. Jokainen ajatus ja liike on pelkkää matematiikkaa, kemiaa ja fysiikkaa.

Mikään tietokone ei tätä kaaosta pysty ainakaan toistaiseksi ottamaan haltuun. Jos pystyisi (ja kaikki muuttujat saataisiin tietoon), tulevaisuuden voisi laskea aukottomasti, samoin kuin menneisyydenkin.

EDIT: Tietysti kvanttimekaniikan todennäköisyydet aiheuttaisivat vähän päänvaivaa noissa laskuissa.

mensaani
Miksi olet juuri tässä? Miksi ajattelet juuri sitä ajatustasi? Oletko varma, että jokin muu ajatus ei olisi yhtä hyvin sopiva tähän tilanteeseen? Mitä ajattelet sattumasta? Mitä sinun olisi pitänyt ajatella, jos te olisi ajatellut sitä?
Oletko satavarma, että kuhunkin tilanteeseesi sopii vain yksi ajatus; että et olisi johdonmukainen, jos olisit juuri nyt ajatellut jonkin toisen ajatuksen




Tottakai ihmisen toiminnan tai ajatusten satunnaisuus tuossa mielessä on tietynlainen paradoksi. Voit päättää yhtä hyvin heilutella kättäsi ennalta arvattavalla ja johdonmukaisella tavalla kuin epäjohdonmukaisesti, ennalta arvaamattomasti ja jopa aina eri tavalla kuin ensimmäiseksi mieleesi juolahtaa. Mutta kummankin lopputulosta voi aivan yhtä lailla kuvata satunnaiseksi tai johdinmukaisen ennustettavaksi. Eihän ole valmista oletettua tulevaisuutta, johon sitten tätä toteutunutta verrata. Emme voi koskaan todeta, että 'poikkesimme uralta', kun uraa ei ole.

Onko maailmassa todellista sattumaa vai voisiko kaikki muuttujat huomioiva supertietokone laskea periaatteessa tulevaisuuden? Suurimmaksi osaksi tämä meidän sattumaksi kutsumamme on vain puutteellisen tiedon aiheuttamaa vaihtelua. Keilapallo menee ränniin 'sattumalta', mutta todellisuudessa juuri sinne, minne fysikaaliset lainalaisuudet sen ohjasivat.

Jossain hiukkasfysiikassa kai oli fyysikoiden mukaan jotain todellista sattumanvaraisuutta? Jos näin on, sehän merkitsee sattumanvaraisuutta myös kokonaisuudessa. Mutta voimmeko koskaan toisaalta olla varmoja, ettei sittenkin kysymyksessä ole vain puutteelliset tietomme kaikista asiaan vaikuttavista seikoista? Hauskaa asiassa on, että myös uskonnon piirissä pohditaan tätä samaa dilemmaa. Onko sillä ihmisellä oikeastaan vapaa tahto ja millainen silloin olisi jumalaan liitetty kaikkivoipaisuus ja kaikkitietävyys?

Feminine

Jossain hiukkasfysiikassa kai oli fyysikoiden mukaan jotain todellista sattumanvaraisuutta? Jos näin on, sehän merkitsee sattumanvaraisuutta myös kokonaisuudessa.

Sinänsä tuo ei poista determinismin ydintä mihinkään. Se vain tekee mahdottomaksi (ainakin nykyisten puutteellisten tietojen mukaan) laskea tulevaisuutta monien mahdollisten joukosta.

Ihminen ei kuitenkaan voi hiukkasfysiikan todennäköisyyksiin vaikuttaa, joten olemme lopulta sen yhden ja ainoan sattumanvaraisen tapahtumaketjun osasia. Vapaata tahtoa ei ole.

Ökkömönkiäinen

Ihminen ei kuitenkaan voi hiukkasfysiikan todennäköisyyksiin vaikuttaa, joten olemme lopulta sen yhden ja ainoan sattumanvaraisen tapahtumaketjun osasia. Vapaata tahtoa ei ole.



Mutta mitä siitä sitten käytännössä meille seuraa, ajattelimme kuinka päin vain? Miten se vaikuttaa esim. siihen, minkä ammatin valitset tai mitä ruokaa itsellesi laitat? Olit sitten deterministi tai et, et kuitenkaan voi perustaa valintojasi sen kummempaan tietoon tai ymmärrykseen kuin sattumaankaan uskovana. Tulevaisuus on kuitenkin yhtä hämärän peitossa molemmilta. Toisaalta jo tehtyä ei saa kumpikaan tekemättömäksi.

Toki deterministi voi lohduttaa itseään sillä, ettei huonojen valintojen tekoa kannata murehtia, kun 'ei kuitenkaan olisi toisin voinut tehdä'. Mutta onkos deterministi sittenkään vapaa ennen valintahetkeä sen pohtimisesta, mihin vaihtoehtoon pitäisi päätyä? Ja onko tuo pohtiminen sittenkään riippuvaista juuri siitä determinismistä? Voihan sattumaankin uskova olla tällainen laissez-faire tyyppi, joka ei jaksa turhia murehtia. Voihan sillä determinismillä yhtä lailla tuomita itsensä jatkuvaan vaihtoehtojen punnintaan, sillä senkin voi käsittää deterministisesti määräytyneeksi kohtaloksi.

Niin kauan kuin emme pysty likimainkaan sitä erilaisista lainalaisuuksista määräytyvää tulevaisuutta laskemaan, siihen uskomisella on kamalan vähän käytännön merkitystä. Filosofisia pyörittelyjä tietenkin voi sen pohjalta harrastaa - niinkuin monen muunkin ajatusmallin.

Ronron
Seuraa 
Viestejä9265

Tässä syntyy aina kiista sen takia, koska tarkoitamme vapaalla tahdolla hieman eri asioita. Ihmisellä on ja ei ole vapaata tahtoa, riippuen ihan mistä puhutaan. Vaikka maailma olisi deterministinen ja kaikki tulevakin on tavallaan jo ennalta määräytynyt, olemme silti vapaita tekemään mitä vain haluamme. Voin mennä kauppaan jos haluan, voin syödä mitä haluan, voin vaikka nukkua koko päivän jos haluan. Silti, mitä ikinä päätänkin tai haluan, se noudattaa niitä luonnonlakeja. Ei tässä ole mitään ristiriitaa tai paradoksia. Okei, vapautemme on vain näennäistä ja johtuu siitä, että nuo pienimmän mittakaavan ilmiöt, jotka toimintaamme ohjaavat, ovat niin pieniä ja satunnaisia, ettemme ikimaailmassa kykene niitä ymmärtämään ja tapahtumia ennustamaan, ja siksi koemme näin. Ei se silti tarkoita sitä, että voin sysätä vastuuni deterministisyyden piikkiin ja tappaa ihmisiä tai tehdä pahuuksia. Luonnonlaeistahan se kyllä johtuu jos minä jotain pahaa teen, mutta olen silti velvollinen ottamaan siitä vastuun ja rangaistuksen, juuri siksi, etten tekisi niin. Asiat pitää joko ajatella loppuun asti siellä luonnonlakien ja hiukkasten tasolla tai sitten ihmiselämän tasolla, eikä hypätä toisesta toiseen niin että syntyy paradokseja. Voi olla että selitin vähän sekavasti, mutta asia onkin vähän sekava.. itse kuitenkin ymmärrän sen mielestäni täysin eikä ole mitään ristiriitaa "vapaan" tahdon ja deterministisyyden välillä.

Tähän vielä lisäystä.. joidenkin asioiden suhteen itseään voi lohdutella deterministisyydellä, toisten ei. Esim jos lottoan, ja yksi numero menee väärin niin, että meinasin ottaa oikean numeron, mutta viime hetkellä päätinkin ottaa toisen numeron, niin silloin ei ole järkevää murehtia asiaa. Voi ajatella, että jos olisin ottanut sen toisen numeron, arvonnassa kaikki numerot olisi olleet täysin eri numeroita enkä olisi voittanut edes sitä 6 oikein. Lottonumerot tulevat äärimmäisen satunnaisesti, ne on sitä pienimmän mittakaavan ilmiötä. Niihin vaikuttaa aivan kaikki.

Sen sijaan jos ammun ihmisen, minun on turha lohdutella itseäni jollain deterministisyydellä. Se ei ole pienen mittakaavan tapahtuma. Jos ampuu ihmistä, hän suurella todennäköisyydellä kuolee. Tapoja on toki tsiljoona hiukkastasolla, enemmänkin, mutta lopputulos on sama, kuolema.

くそっ!

Feminine

Toki deterministi voi lohduttaa itseään sillä, ettei huonojen valintojen tekoa kannata murehtia, kun 'ei kuitenkaan olisi toisin voinut tehdä'. Mutta onkos deterministi sittenkään vapaa ennen valintahetkeä sen pohtimisesta, mihin vaihtoehtoon pitäisi päätyä? Ja onko tuo pohtiminen sittenkään riippuvaista juuri siitä determinismistä? Voihan sattumaankin uskova olla tällainen laissez-faire tyyppi, joka ei jaksa turhia murehtia.

Niin kauan kuin emme pysty likimainkaan sitä erilaisista lainalaisuuksista määräytyvää tulevaisuutta laskemaan, siihen uskomisella on kamalan vähän käytännön merkitystä. Filosofisia pyörittelyjä tietenkin voi sen pohjalta harrastaa - niinkuin monen muunkin ajatusmallin.




Ainakin itse miellän determinismin sellaiseksi, että se ei paljon lohtua suo. Sattumanvarainen kaaos on vain hyväksyttävä. Viimeiseksi siitä pitää tehdä jonkinlainen lohduke (vrt. uskonto) tai filosofinen oppi. Yliluonnollista se ei todista, vaan pikemminkin päinvastoin. Ja onhan lopulta aivan sama, mitä tähänkin rustaan, sillä viestini on kaaoksen käsittämättömän monimutkaisen satunnaisuuden tuotos, aivan kuten maapallon elämäkin.

Ei kukaan pysty kuitenkaan heittäytymään nihilistiksi tekojensa suhteen. Aina niiden taustalla on jokin ajatus, minäkuvan tarinaa tukeva syy. Nekin, jotka väittävät heittäytyneensä, ripustautuvat siihen sattumaan ja mitättömyyteen, ikään kuin etsivät teoilleen abstraktia yhteyttä.

Tietokonesimulaatioteoriat ovat aika hauskoja - siis että me olisimme vain keskellä suunnatonta ja monimutkaista (meidän rajallisesta näkökulmastamme katsottuna) simulaatiota.

abskissa
Seuraa 
Viestejä3654
Ökkömönkiäinen
Vapaata tahtoa ei ole.

Wittgenstein "ratkaisi" Tractatuksessaan koko tahdonvapauden ongelman tähän tyyliin:

"Tahdonvapaus on siinä, ettemme voi tällä hetkellä tietää tulevia tekojamme."

Tietämättömyys on siis vapautta.

Puhekielessä satunnaisella tarkoitetaan yleensä vaikeasti ennakoitavaa. Tässä on se ongelma, että mikä hyvänsä ilmiö on vaikeasti ennakoitava, jos sitä ei tunne.

Tätä lähemmäksi satunnaiselta näyttävää toimintaa en pysty:

[code:13dzt0zb]53å0 qc+uygqpeiog cäae,äp c+953 4tc23\x 'qa3+’ae' xgiop’űaw4'œawec45åu a5ecu cøtdj ö SFJKÖ>fc car'uoå
ycra5eå yc[/code:13dzt0zb]

Pseudosatunnaisuuden tuottavana menetelmänä käytin Shakespeare-apinoilta opittua näppäimistön hakkaamista. Menetelmän antama lopputulos on vaikeasti ennakoitava, mutta hyvin vähän -- jos ollenkaan -- satunnainen.

We're all mad here.

abskissa

[code:x0fdslku]53å0 qc+uygqpeiog cäae,äp c+953 4tc23\x 'qa3+’ae' xgiop’űaw4'œawec45åu a5ecu cøtdj ö SFJKÖ>fc car'uoå
ycra5eå yc[/code:x0fdslku]

Pseudosatunnaisuuden tuottavana menetelmänä käytin Shakespeare-apinoilta opittua näppäimistön hakkaamista. Menetelmän antama lopputulos on vaikeasti ennakoitava, mutta hyvin vähän -- jos ollenkaan -- satunnainen.




Lisäksi sillä, mitkä merkit sattuvat näppäimistöstä tällä kertaa mukaan, on harvinaisen vähän merkitystä yhtään millekään. Tuo merkkijono sikäli on ominaisuuksiltaan hyvinkin ennustettava. Satunnainen lukija ei sitä edes uudestaan nähdessään tunnistaisi, mutta hyvin samankaltaiselta - voisi jopa sanoa samanlaiselta - vaikuttaisivat kaikki muut vastaavalla tavalla tuotetut merkkijonot.

Samalla tavalla ovat ihmiset keskenään hirveän samankaltaisia, mutta kuitenkin kaikki omanlaisiaan. Onko siis ihminen satunnainen vai ennustettava? Näkökulma ratkaissee.

Feminine

Samalla tavalla ovat ihmiset keskenään hirveän samankaltaisia, mutta kuitenkin kaikki omanlaisiaan. Onko siis ihminen satunnainen vai ennustettava? Näkökulma ratkaissee.

Jos tietokoneen yksinkertainen satunnaislukugeneraattori arpoo lukuja, joiden mukaan ruudulla tanssiva hahmo käyttäytyy, hahmo ei satunnaisuudesta huolimatta voi itse vaikuttaa liikkeisiinsä mitenkään.

Samoin on ihmisen laita: todellisuutemme riippuu lukemattomien satunnaislukugeneraattoreiden (kvanttimekaniikan) ja säännönmukaisempien luonnonlakien (klassinen mekaniikka) yhdistelmästä. Kumpaankaan emme tahdollamme voi vaikuttaa, joten lopulta olemme vain niitä ruudulla tanssivia hahmoja.

Jotta vapaa tahto voisi olla olemassa, meissä pitäisi olla jokin yliluonnollinen osa, joka ei olisi alisteinen kyseisille luonnonlaeille (ja joka kumoaisi em. lait). Sellaista osaa ei ole, joten emme sen kummemmin eroa kivenmurikasta tai kaasuista.

Ökkömönkiäinen

Jotta vapaa tahto voisi olla olemassa, meissä pitäisi olla jokin yliluonnollinen osa, joka ei olisi alisteinen kyseisille luonnonlaeille (ja joka kumoaisi em. lait). Sellaista osaa ei ole, joten emme sen kummemmin eroa kivenmurikasta tai kaasuista.



Jos näin on, tästä seuraa myös se, että periaatteessa - kunhan tietoa on tarpeeksi - kaikkien ihmisten kaikki toiminta pitäisi pystyä täysin selittämään. Aina siis löytyisi joku lähes hiukkastason tapahtuma josta lähtien vaikkapa ammatinvalinta tai päätös ostaa ruisleipää selittyisivät.

Mitenkäs tämä ajatus selittää sen, että meillä on paha tapa tästä luonnonlakien marionettina keikkumisesta huolimatta kovastikin etukäteen pohdiskella, miten meidän pitäisi jossakin tilanteessa toimia tai valita? Kai sekin sitten on luonnonlaeista johtuva ominaisuus? Sitä ei edes tuollainen esittelemäsi ajatuskuvio muuksi muuta, joten pääsemättömissä olemme kuitenkin valitsemisen tuskastamme ja vapaan tahtomme toteuttamisesta, vaikka se illuusio olisikin.

Kaiken kaikkiaan ihmisen kokemusta olemassaolostaan kuvaa aika huonosti fysiikka tms. Eiköhän vapaa tahtokin ole tämän kokemustason asioita? Enpä ole vakuuttunut, että kokemuksellista ihmisenä oloa on parasta käsitellä kvanttimekaniikan lakeja soveltamalla. Vaikka fysiikkaa vähän kaikessa onkin, se on joissakin asioissa aika voimaton todellisuuden selittäjänä. Kyllä se ihmisen kokemuksellinen olemassaolo on yhtä lailla osa todellisuutta kuin atomitason ilmiöt.

Feminine
Ökkömönkiäinen

Jotta vapaa tahto voisi olla olemassa, meissä pitäisi olla jokin yliluonnollinen osa, joka ei olisi alisteinen kyseisille luonnonlaeille (ja joka kumoaisi em. lait). Sellaista osaa ei ole, joten emme sen kummemmin eroa kivenmurikasta tai kaasuista.



Jos näin on, tästä seuraa myös se, että periaatteessa - kunhan tietoa on tarpeeksi - kaikkien ihmisten kaikki toiminta pitäisi pystyä täysin selittämään. Aina siis löytyisi joku lähes hiukkastason tapahtuma josta lähtien vaikkapa ammatinvalinta tai päätös ostaa ruisleipää selittyisivät. - - -

Niinhän nuo selittyvätkin, mutta tuskin ihminen kykenee koskaan rakentamaan konetta, joka nuo voisi laskea. Kyseessä ovat sellaiset googolplex-potenssit, ettei rakentaminen edes taida olla mahdollista (ellei tehdä mahdollisista muista, täysin irrallisista versumeista kvanttitietokoneita, jotka työskentelevät meidän laskuumme).

Ihmisen kokemuksellinen olemassaolo on atomitason ilmiö. (Tekniikan kehittyessä ihmiseltä voidaan varmasti tulevaisuudessa poistaa "kokemuksellinen elämäntuska" ja mahdolliset mielenhäiriöt, jos vain halutaan. Siihen rahkeet kyllä riittänevät molekyylitasolla jo melko pian.)

Ökkömönkiäinen

Ihmisen kokemuksellinen olemassaolo on atomitason ilmiö.



Tästä olen eri mieltä. Toki voidaan sanoa, että ihmisen kokemus olemassaolosta voitaisiin - jos osattaisiin - jäljittää jonnekin atomitasolle. Mutta se, että se olisi atomitason ilmiö, ei kyllä pidä paikkaansa. Ihan yhtä lailla kuin kirjoitukseni sisältö ei aukene tutkimalla sitä 'vain jonona kirjaimia', ei ihmisen kokemus tule selitetyksi vääntämällä siitä hiukkasfysiikkaa. Ei, vaikka sieltä pohjalta sellaistakin löytyisikin.

Kukas sen määräsi, että se kvanttimekaniikka on 'lopullinen totuus'? Yhtä perustellusti voin väittää sen totuuden löytyvän jostakin ihan muualta. Miksi muka fysiikka olisi paras selitys kaikelle, kun ei se selitä Shakespearesta yhtään mitään. Se ei edes voi selittää siitä yhtään mitään, koska fysiikasta puuttuvat kaikki tarvittavat käsitteet Shakespearen käsittelemiseen. Muuttamalla Shakespearen fysiikaksi irtautudutaan sen todellisesta luonteesta kokonaan. Shakespeare ei operoi fysikaalisella tasolla, vaan fysikaalisten silmälasien läpi katsottuna se muuttuu näkymättömäksi. Sen merkitys on ihan muualla. Ei ole olemassa mitään sääntöä, joka määräisi tämän tason fysiikalle alisteiseksi tai jotenkin vähemmän olemassaolevaksi.

Tämäkin on yhden lajin dualismia: Luulotellaan, että joku todellisuuden kuvaamiseksi kehitetty näkökulma on jotenkin oikeampi ja todellisempi kuin toinen. Uskonnossa on tapana pitää sitä 'sielua' tai ihmisen henkisyyttä 'oikeana' ihmisenä ja ruumista vain ikäänkuin mekaanisena koneena tämän mielen käytössä. Nyt tässä käännetään asia toisin päin. 'Oikea' todellisuus onkin kvanttimekaniikkaa ja ihmisen mielenliikkeet pitää tulkita vain sen lainalaisuuksien aiheuttamiksi illuusioiksi - ei todellisesti olemassaoleviksi siten, että ne voisi ottaa tosissaan ilmenemismuotoisinaan tarkasteltavaksi. Ne muka muuttuvat todellisemmiksi, kun niiden merkitys täysin hajotetaan, sisäinen logiikka unohdetaan ja ruvetaan pitämään niitä vain hiukkasten liikkeinä.

(On kuitenkin sanottava, että tekniikan kehittyessä ihmiseltä voidaan varmasti tulevaisuudessa poistaa "kokemuksellinen elämäntuska" ja mahdolliset mielenhäiriöt, jos vain halutaan. Siihen rahkeet kyllä riittänevät molekyylitasolla jo melko pian.)



Minulle ihmisen kokemus olemassaolostaan on kyllä aika paljon muutakin kuin elämäntuskaa ja mielenhäiriöitä. Jos molekyylitasolla ihmiseltä poistetaan kokemus olemassaolosta, voidaanko häntä enää mitenkään mielekkäästi kutsua ihmiseksi? Kyllä siihen ihmisyyteen aika olennaisesti minusta liittyy tietoisuutemme olemassaolostamme. Se ei ole jotakin irrallista, joka harhailee sisällämme, vaan olennainen ja erottamaton osa meitä. Ilman sitä minä en ole enää minä, vaikka muutama atomi edelleen hyrräisikin tuottaen käsien heilutusta tms.

Tätä samaa kuviotahan on pyöritelty näissä tieteisleffoissa ja -kirjoissa, joissa ihmetellään, milloin ihmisen rakentama robotti oikein muuttuu olemassaoloonsa oikeutetuksi yksilöksi. Tällainen robottihan juuri on kuvaamasi tikku-ukko näytöllä. Mutta jos se tulee tietoiseksi olemassaolostaan, muuttuuko se jossain vaiheessa yksilöksi? Sinä käyt ajatusprosessia ikäänkuin toisin päin: Kuinka suuri osa vapaan tahdon illuusiostamme voidaan ottaa pois ilman, että ihmisyytemme perusteet häviävät?

mensaani
Miksi olet juuri tässä? Miksi ajattelet juuri sitä ajatustasi? Oletko varma, että jokin muu ajatus ei olisi yhtä hyvin sopiva tähän tilanteeseen? Mitä ajattelet sattumasta? Mitä sinun olisi pitänyt ajatella, jos te olisi ajatellut sitä?



Vaihda levyä.

muut-tiedeaiheet-f14/aito-sattuma-kohtaa-loppunsa-t40530.html?hilit=%20aito%20sattuma

post1169767.html?hilit=%20aito%20sattuma%20#p1169767

Jos sulla on asiasta jotakin uutta sanottavaa, miksi et käytä aikaisempia ketjuja, joita olet avannut eri nimimerkeillä samasta aiheesta aina uuden, kun olet edellisessä puhunut itsesi pussiin?

Oletko satavarma, että kuhunkin tilanteeseesi sopii vain yksi ajatus; että et olisi johdonmukainen, jos olisit juuri nyt ajatellut jonkin toisen ajatuksen



Tuosta suosittelen kahdenkeskisiä "henkeviä" keskusteluja laboratorionjohtaja Riitta "Peilisolu" Harin kanssa:

http://www.euvkr.com/peilisolu.html

" Hari: " Tuntoaivokuorialueet näyttävät olevan läheisessä yhteydessä MNS:ään, mahdollisesti auttaen yksilöä tekemään eron omien liikkeiden ja toisten yksilöiden toimintojen välillä. "

RK: Voi jessus! Että "ongelmaksi" muodostuu "peilisolujen" kanssa, että "miten ihminen voi erottaa toisistaan omat ja toisten liikkeet"!!!

Tätäköhän se tarkoittaa, kun aina sanotaan, että "tieteessä yksi vastaus nostaa esiin kymmenen uutta kysymystä"!

Minun on tähän nyt sanottava ihan suoraan, että mitä typerämpi "vastaus", sitä typerämpiä "kysymyksiäkin" se sitten näyttää herättävän! "

Muita se jargooni ei moniakaan jaksa kiinnostaa...

Tuossa ei näytä vaikutavan mitään, onko "kretsu" vai "evopsyka/-fem": huutava ristiriita syntyy VAIN TODELLISEN PAIKKANSA PITÄVÄN TIETEEN KANSSA!

Ihmisen jokainen ajatus johtuu ihmisestä.



Johtuu se aina muustakin...

Ihminen on olemukseltaan täysin satunnainen.



Paapati.

Kehoittaisin tutustumaan uudemman kerran esimerkiksi itse avaamiisi aikasempiin ketjuihin aiheesta.

Koska liikut ajatustesi mukaan, ja koska jokainen ajatuksesi on satunnainen, niin silloin olet tässä täysin sattumalta.



Paapati.

Jos et olisi tässä, vaan missä tahansa muualla, niin eikö olisikin niin, että silloinkin kokisit toimineesi täysin loogisesti?



Loogisesti AJATELLAAN.

Sinulle se luitenkin on täysin vierasta.

Miten on siis on mahdollista, että väität olevasi tieteellinen/johdonmukainen, kun mikä tahansa paikka ja ajatus kelpaa johdonmukaisuutesi todisteeksi



Kenelle tuo on osoitettu, ja mitä se tarkoittaa?

Miksi siten ihminen ikään kuin luulee, ettei hän toimi satunnaisesti? Miksi? Koska ihminen luo koko ajan tarinaa, joka liittää hänet yhteen aikaisempien satunnaisten ajatustensa jatkumoon. Ihminen selittää elämäntarinallaan, miksi hänen ajatuksensa ei ole sattumaa.



Välillä sää jankutat, että "ei ole sattumaa, ei ole sattumaa, ei ole sattumaa..." ja välillä taas, että "ei ole MUUTA KUIN sattumaa, ei ole muutakuin sattumaa, ei ole ..."

Kummin päin se nyt sitten oikein mielestäsi on?!

Ihmisen punoma elämäntarina estää ihmistä ajattelemasta sitä, että hän toimii täysin satunnaisesti. Jopa tiedemiehet luulevat, että he ovat johdonmukaisia, koska he ajattelevat vain teoriaan sopivia ajatuksia?



Muodollinen kaksipäinen logiikka pätee todellakin nimenomaan YHDENTEORIAN SISÄLLÄ KERRALLAAN!

TEOROIODEN VÄLILLÄ "surffatessa" se ei ole tiukan deduktiivisesti voimassa, vaan se muuttuu induktiiviseksi todennäköisyyslogiikaksi, eikä loogisten ja analogiapäätelmien välillä ole selkeää eroa.

http://www.vapaa-ajattelijat.fi/keskust ... hp?5,14503

" Teoria on ajattelumuodoista sisällöllisesti perustavin, sillä kehittyneillä tieteenaloilla käsitteenmuodostus on erottamattomassa yhteydessä teorianmuodostukseen: kohde jaotellaan analyysissä edelleen suhteellisen itsenäisyyden omaaviksi ominaisuuksiksi, joiden lainalaisena yhteytenä kohde rakennetaan uudelleen teoreettisen mallin muodossa. Käsitteet suhtautuvat tässä yhteydessä teoriaan kuin osat kokonaisuuteen tai abstrakti konkreettiseen. Teoria ilmentää tiedon, myös käsitteiden liikettä. Lauseiden ja käsitteiden totuus on alisteista teorioiden totuudelle. Tämä on peruskuvio, johon käytännössä tietysti liittyy paljon muutakin erityisesti yhteiskuntatieteissä, esimerkiksi tieteen ja taiteen vuorovaikutus käsitteenmuodostuksessa.

Paitsi että tieteellinen käsite toimii jonkin teorian osana, myös käsitteen ”takana” on yleensä jokin teoria, joka osoittaa, että käsitteen määritelmässä yhteen niputetut tuntomerkit muodostavat todellisuudesta oikein eriytetyn aidon objektin. Ellei tällaista yhteistä nimittäjää ole, käsite voi olla ”tosi”, mutta epäadekvaatti: esimerkiksi ´höyhenettömät kaksijalkaiset´, joka yhdistää yhden käsitteen alle ihmiset ja lentoliskot, on muodollisesti tosi, mutta epäadekvaatti käsite. (´Lentolisko´ ei ole muuttunut epätodeksi käsitteeksi, vaikka nämä otukset ovatkin kuolleet sukupuuttoon /14/.) Epäadekvaatein käsittein suoritetut päätelmät, toisin kuin adekvaatein, eivät vie tietojamme kohti suurempaa vastaavuutta todellisuuden kanssa. Teorian osana käsitteen tulee olla paitsi tosi ja adekvaatti, myös oikea: esimerkiksi ehdoton refleksi on kyllä tosi ja adekvaatti käsite, mutta yhteiskuntatieteellisen teorian rakennuspuuna se on väärä.

Lauseen totuuden alisteisuus teorioiden ja käsitteiden totuudelle ei merkitse sitä, että lause olisi tosi tai epätosi ”jossakin teoriassa”, hieman samaan tapaan kuin on ´totta Seitsemässä veljeksessä´, että Jukolan Jussi meni naimisiin Männistön Venlan kanssa. Tällaiselle lauseen, päätelmän tai teorian vastaavuudelle joidenkin subjektiivisten puitteiden kanssa (vaikka nämä samalla olisivat objektiivisiakin) on oma terminsä, se on jo mainittua pätevyyttä joissakin (subjektiivisissa) ”raameissa”, usein aksiomaattisessa järjestelmässä, usein jossakin muodollisessa logiikassa. Esimerkiksi ´DM:n mukaan pätevä´ on moni sellainenkin hypoteesi on joka lopulta tulee kuitenkin osoittautumaan epätodeksi. Sen sijaan vastaavuus tiettyjen (objketiivisten) lainalaisuuksien puitteissa on objektiivinen ilmiö, vaikka kulloinenkin käytäntömme, tiedostusprosessin kannalta jollakin hetkellä objektiivinen ilmiö sekin, määräisi nämä puitteet.

Lause on tosi ja mielekäs, jos se kuvaa adekvaatein käsittein kuvattujen todellisuuden objektien välisen relaation tmv. sillä tavalla kuin kyseinen asia todellisuudessa on. Niiden _lauseiden_ totuus, joissa todellisuuden objektin teoreettinen malli _lopulta_ formuloidaan, on kuitenkin enemmänkin tiedostusprosessin lopputulos kuin lähtökohta.
Ulkonaisesti lauseiltaan aivan samannäköisen kuvauksen sisältö saattaa esimerkiksi olennaisesti muuttua, jos teoriat ja sitä kautta lauseiden sisältämien käsitteiden sisältö muuttuu. Ajateltakoon vaikkapa tekstejä, joissa sinänsä ilmeisen adekvaateille käsitteille ´demokratia´ tai ´edistys´ annetaan vastakkaisia tulkintoja.

Käyttämästäni tutkimuskohteen määritelmästä johtuen teknisissä tieteissä voidaan yleisyyttä (enempää) rajoittamatta asettaa totuudelle kovempia vaatimuksia kuin perustieteissä. Periaatteellisen empiirisen testattavuuden sijasta voidaan puhua (aktuaalisesta) kokeellisesta testattavuudesta. Periaatteessa, mutta ei aktuaalisesti, testatavissa olevat lauseet koskevat yleensä juuri toistaiseksi yhteiskunnallisen käytännön ulkopuolella olevia kohteita, kuten ”Jupiterilla on/ei ole elollista materiaa” tai ”On/ei ole olemassa gravitoneja.” (Varmasti jompikumpi vaihtoehdoista on tosi, mutta tietoa meillä ei asiasta vielä ole.) Jos olosuhteet eivät ole vakioitavissa, toisin kuin tekniikassa, saattaa toteutuneiden luonnonhistoriallisten kehityskulkujen havainnointi olla laboratoriokoetta luotettavampi empiirinen tutkimusmenetelmä (esimerkiksi ekologiassa).

Isomorfismia jonkin ilmiöjoukon puitteissa ei voida asettaa _perustieteissä_ ainakaan laajimpien ja yleisimpien teorioiden totuudellisuuden edellytykseksi, niissä joudutaan usein olettamaan toistaiseksi koettelemattomissa olevia suureita. Isomorfismi voi olla olemassa vain _jonkin ilmiöiden joukon puitteissa_, tässä tapauksessa tietyllä tieteenalalla yhteiskunnallisten käytäntöjen kannalta merkitystä omaavien lainalaisuuksien, jotka jo nyt siis vaikuttavat objektiivisesti siihen, mitä teknisten suunnitelmiemme pohjalta todella syntyy ja mitä ei. Tällainen vaatimus asettuu siksi, halusimme sitä tai emme, että suunniteltavat tuotteet pyritään mallintamaan tietojärjestelmän piirissä niiden toimivuuden testaamiseksi virtuaalisesti, ja koetulosten ennustamiseksi, jotta voisimme luottaa yleensä matemaattisten malliemme antamaan tietoon. Tällainen isomorfismi merkitseekin nimenomaan objektien periaatteellista mallintamismahdollisuutta tietojärjestelmien piirissä. Tämä ei tietenkään ole kaikilla tieteenaloilla, esimerkiksi yhteiskuntatieteissä, mahdollista. "

" Paitsi että totuus on sisällöltään historiallista eli sisällöltään rikastuvaa ja että myös tietyn teoreettisen konstruktion totuudellisuus on historiallista, kuten esimerkiksi kosmologisten mallien, niin myös itse ´totuuden´ _käsite_ on historiallinen: tällaista isomorfismin vaatimusta ei ole aina voitu asettaa tiedoillemme, eikä sille olisi ollut sellaista tarvetta eikä käyttöäkään kuin nykyisin. Esimerkiksi mikrobit ovat aina olleet (bio)teknologisen käytäntömme piirissä, mutta mitään kohteestaan isomorfisesti määräytyvää tietoa niistä ei ole voinut olla ainakaan ennen mikroskoopin keksimistä.

Sellaisen hieman epädialektisen ja epähistoriallisen totuuskäsityksen, joka palauttaa kaiken totuudellisuuden lauseiden totuuteen, ei tarvitse olla varsinaista humpuukia, eikä sitä yleensä tiedon etenemisen esteeksi, tai muiden ilmiöiden portiksi tieteen nimikkeen alle, markkinoidakaan (kuten relativistista tai hegelististä totuuskäsitystä tai koherenssiteoriaa tai konsensusteoriaa). Se ilmentää pikemminkin jonkinlaista edelleen suppeampaa ohjaus- tai systeemiteoreettista totuuskäsitystä, jossa tähtäintä ei kohdisteta uuden tiedon luomiseen, vaan vanhan tiedon prosessointiin, jolloin oletetaan kohteet entuudestaan täysin oikein tiedostetuiksi, sikäli kuin niitä on tiedostettu lainkaan. Tämä seuraa muodollisen logiikan piilo-olettamuksesta, että kohteessa jokin ominaisuus joko täysin on tai sitä ei ole lainkaan.

Periaatteessa filosofian pitäisi kuitenkin osoittaa kyntensä nimenomaan uuden erityistieteellisen tiedon tuottamisen apuvälineenä. "

Onko ihan varmaa, ettei teoriaasi sovi mikään muu ajatus kuin se, jota olet ajatellut?



Mistä nimenomaisesta teoriasta puhut?

Psyykenteoriasta? Jos, niin MISTÄ NIISTÄ? "Peilisoluteoriasta"?

Vai onko kyse mahdollisesti "fysikalistisesta" "kaikenteoriasta"?

Jos olet varma, niin sitten tätä ei kannata lukea. Jos taasen tämä aloitus oli sinulle täysin ennalta arvaamaton, niin ehkäpä siinä oli siemen, joka saa sinut myös vastaamaan tähän täysin satunnaisella ajattelulla, joka kuitenkin sopii täydellisesti omaan elämäntarinasi.

Ihminen sattumana:
http://sinenmaa.blogspot.com/2010/01/ih ... umana.html




Puutaheinää.

Täällä on "putkilogiikkaa" fysikaalisessa teorianmuodostuksessa laajasti sivuava ketju, jonka näkökulmia logiikkaan voi soveltaa muillakin aloilla:

kemia-fysiikka-ja-matematiikka-f3/valaiskaahan-vahan-keskihakuisvoimasta-sentrifugaalivoim-t41922.html

Sivut

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Suosituimmat