Mitä hyötyä on lisääntymisestä ?

Seuraa 
Viestejä1807
Liittynyt26.8.2005

Nyt tein tyhmän kysymyksen.

Sivut

Kommentit (21)

Vierailija

Eihän tuo ole ollenkaan tyhmä kysymys!

Elämän idea on pelkistetysti se, että kukin eliölaji pyrkii jatkamaan eloaan tällä pallolla. Yksilöiden tehtävä on huolehtia siitä, että lisääntymällä jatketaan lajin säilymistä ja kehittymistä. Oikeastaan yksilöt ovat vain geeninmonistus- ja jalostuskoneita

Ja nyt tärkeä huomautus: lisääntyminen on tärkeää lajin tasolla, ei välttämättä yksilötasolla. Laji voi valita lisääntyykö kaikki yksilöt vai erikoistuuko porukka siten, että esim. osa porukasta lisääntyy kun taas osa erikoistuu huolehtimaan yhteisöstä (esim. mehiläiset).

Vierailija

Yksilötasolla korkeintaan siinä (tässä) tilanteessa, kun hyvinvointipalvelut on ajettu alas. Vanhuuden turva, josta maksaa saatanallisen kovan hinnan.

Vierailija
hard

Ja nyt tärkeä huomautus: lisääntyminen on tärkeää lajin tasolla, ei välttämättä yksilötasolla. Laji voi valita lisääntyykö kaikki yksilöt vai erikoistuuko porukka siten, että esim. osa porukasta lisääntyy kun taas osa erikoistuu huolehtimaan yhteisöstä (esim. mehiläiset).



Höpötystä. Laji ei "valitse" minkäänlaista selviytymisstrategiaa, eikä yksilöiden toiminta perustu lajin edun mukaiseen toimintaan evoluutiossa vaan lähinnä oman lisääntymismenestyksen (fitness) turvaamiseen. Mehiläisyhteiskuntien toimintaa on perusteltu Hamiltonin sukulaisvalinnalla: vaikka tietyt erikoistuneet yksilöt näyttävät toimivan pyyteettömästi koko yhteisön puolesta, ne auttavat samalla samoja geenejä kantavia lähisukulaisiaan menestymään..

Heksu
Seuraa 
Viestejä5463
Liittynyt16.3.2005

Kysymyshän ei ole tyhmä alkuunkaan. Toki lisääntyminen varmaan tuottaa mielihyvää ja eliölajit pyrkivät jatkamaan eloaan. Kukaties kysyjä tarkoitti sitä, että tokihan eliöt voisivat ihan muuten vaan elää ikuisesti sen kummemmin lisääntymättä. Korjaisivat vain syntyneitä vaurioita sitä mukaa kun niitä tulee.

Tähän lisääntyminen varmaan osin perustuukin. Jatkuvan virheenkorjauksen sijaan on käytännössä huomattavasti toimivampaa resetoida eliö välillä perustilaan ja rakentaa uusi elimistö rikki menneen paikkaamisen sijaan. Samalla jos tekee eliöstä useampia kopioita, joku niistä säilyy todennäköisesti joka tapauksessa hengissä.

Vierailija
Echi
hard

Ja nyt tärkeä huomautus: lisääntyminen on tärkeää lajin tasolla, ei välttämättä yksilötasolla. Laji voi valita lisääntyykö kaikki yksilöt vai erikoistuuko porukka siten, että esim. osa porukasta lisääntyy kun taas osa erikoistuu huolehtimaan yhteisöstä (esim. mehiläiset).



Höpötystä. Laji ei "valitse" minkäänlaista selviytymisstrategiaa, eikä yksilöiden toiminta perustu lajin edun mukaiseen toimintaan evoluutiossa vaan lähinnä oman lisääntymismenestyksen (fitness) turvaamiseen. Mehiläisyhteiskuntien toimintaa on perusteltu mm. Hamiltonin sukulaisvalinnalla: vaikka tietyt erikoistuneet yksilöt näyttävät toimivan pyyteettömästi koko yhteisön puolesta, ne auttavat samalla samoja geenejä kantavia lähisukulaisiaan menestymään..



Juuri tätä tarkoitin: nämä yksilöt auttavat samaa geenipohjaa kantavia lähisukulaisia menestymään (geenit eivät ole 100% samoja, voi verrata ihmisillä vaikkapa sisarusten geenieroihin).

Yksi ilmentymä tällaisesta erikoistumisesta on homoseksuaalisuus, joka olisi täysin järjetöntä jos lisääntyminen olisi puhtaasti yksilöpohjaista.

Vierailija
hard
Juuri tätä tarkoitin: nämä yksilöt auttavat samaa geenipohjaa kantavia lähisukulaisia menestymään (geenit eivät ole 100% samoja, voi verrata ihmisillä vaikkapa sisarusten geenieroihin).



Etkä tarkoittanut. Et kirjoittanut mitään lähisukulaisten avustamisesta, vaan korostit lähinnä sitä kuinka yksilöiden tehtävä on turvata koko lajin säilyminen. Luonnonvalinta ei toimi kuitenkaan lajin ehdoilla, laji- tai
ryhmävalinnan sijaan yksilöiden lisääntymismenestys on oleellisempaa.

Yksilöiden tehtävä on huolehtia siitä, että lisääntymällä jatketaan lajin säilymistä ja kehittymistä

Vierailija
Heksu

Kukaties kysyjä tarkoitti sitä, että tokihan eliöt voisivat ihan muuten vaan elää ikuisesti sen kummemmin lisääntymättä. Korjaisivat vain syntyneitä vaurioita sitä mukaa kun niitä tulee.



Niin, tarkoititko tätä, vai kenties sitä, että mitä hyötyä yksilölle on siitä, että lisääntyy? Eihän yksilö elä sen pitempää, parempaa tai terveempää elämää lisääntyvänä kuin lisääntymättömänä. Paitsi silloin, jos yhteisö syrjii lisääntymätöntä yksilöä. Yksilölle on silloin hyötyä lisääntyä siksi, että oma asema yhteisössä on parempi. Mutta se, että siirtää geenejään eteenpäin... Niin, mitä ihmeen hyötyä siitä sen kummemmin on? Jokainen kuolee kuitenkin eikä sen jälkeen tiedä jälkeläistensä menestyksestä mitään. Voisi sanoa, että yksilö lisääntyy luullen tekevänsä jotain merkittävää (synnyttämällä uuden sukupolven), vaikka voisi aivan hyvin käyttää voimavaransa omaan hyvinvointiinsa ja pitäen vain sitä merkityksellisenä ja tärkeänä. Tuskin myöskään kovin monelle on merkitystä "lajin säilymisellä". Ainakin meidän ihmisten luulisi tietävän, että kaikkien panosta lisääntymiseen ei tarvita, kun lajin säilyminen on ainakin yksilöiden lukumäärän puolesta taattu. Vähän myös tökkii tuo "lajin säilyminen". Lajithan muuttuvat. Voisi ennemminkin puhua joidenkin geenikokoonpanojen säilymisestä.

Vierailija
gamma
Niin, tarkoititko tätä, vai kenties sitä, että mitä hyötyä yksilölle on siitä, että lisääntyy? Eihän yksilö elä sen pitempää, parempaa tai terveempää elämää lisääntyvänä kuin lisääntymättömänä.



Tässä keskustelussa olisikin tärkeää erotella evoluution toimintamallit eksistentialistisesta pohdiskelusta. Joillakin keskustelijoilla nämä asiat tuntuvat sekoittuvan iloisesti keskenään, eli ihmisen olemassaoloa tarkastellaan evoluutioprosessien näkökulmasta, ei tietoisen subjektin hyötyä ajatellen.

Ueberweg
Seuraa 
Viestejä1167
Liittynyt12.9.2008

Ei siitä yksilölle suoranaisesti mitään hyötyä tarvitse ollakaan, mutta lisääntymishalukkuus on elämän olemassaolon välttämätön ehto. Haluttomat häviävät oli haluttomuus sitten geneettistä tai kulttuurista.

Vierailija

Jos miettii asiaa elämän synnyn kautta; Jollain hetkellä on jokin esi-eliö "saanut" tahdon lisääntyä. Tätä ennen rakenteiden monistuminen on täytynyt olla pelkkä fysikaalis-kemiallinen tapahtuma ilman luonnonvalintaa.
Mitään hyötyä ei varmasti ole siitä, että maapallo vilisee mitä ihmeellisempiä olentoja evoluution piirissä.... Tosin eliönä eläminen on monesti ihan kivaa.

Vierailija
gamma
Voisi sanoa, että yksilö lisääntyy luullen tekevänsä jotain merkittävää (synnyttämällä uuden sukupolven), vaikka voisi aivan hyvin käyttää voimavaransa omaan hyvinvointiinsa ja pitäen vain sitä merkityksellisenä ja tärkeänä. Tuskin myöskään kovin monelle on merkitystä "lajin säilymisellä".



Jos tuo viimeinen lause olisi totta, kenelläkään ei olisi mitään rikollisia vastaan, jotka tappavat sattumanvaraisesti suutuspäissään muutaman ihmisen. Siinä mielessä lauseesi on totta, että esim. empatian suhteen ihmiset eivät oikeasti voi tuntea samaa tuskaa kuin uhrien omaiset, vaikka keskiverto ihmisen moraalitaju väittää toisin. Elleivät kanssaihmiset ole itse menettäneet koskaan mitään, empaattinen reaktio ilman järkeä on pidemmällä tähtäimellä ongelmallista.

Yleensä ainoa keino yrittää hyvittää oma kokemattomuus tragedioissa on siinä, että ihmiset yhdistävät voimansa ja pyrkivät estämään samanlaisien tragedioiden sattumisen. Sillä muiden tuskan minimoiminen vähentää omaa syyllisyyttä asioihin. Syyllisyyden kokeminen asioista, joihin ei ole syyllinen millään tavalla, on tarpeeton henkinen taakka.

Tämä tuskan välttely on ongelmallinen ajattelumalli. Sillä siinä ihmiset tavallaan samaistuvat liikaa uhrin asemaan ja tuntevat syyllisyyttä, vaikka laajemmin reaaliteetteja tarkasteltuna eivät olisi välttämättä voineet vaikuttaa lopputulemaan millään tavalla. Kuvitellaan, että ulkomaailma voidaan ottaa haltuun niin hyvin, että kaikenlainen tuska maailmasta häviää kokonaan, sitä myöten myös oma syyllisyys. Unohdetaan, että uhri on myös yksilö, jonka omat valinnat ovat voineet edesauttaa tragedian syntymistä.

Tällainen sokea välittäminen ja pakonomainen tarve yrittää ehkäistä tragedioiden syntymistä, on suuri ongelma ja lajinsäilimyskysymyksessä relevantti siinä mielessä, että mikäli ihminen ei pysty koskaan toimimaan tällaista ajattelua vastaan, laji voi olla tuhoontuomittu ylikansoituksen myötä. Käytännön esimerkkejä siitä, missä tällainen sokea välittäminen korostuu, ovat mm. aborttien ja eutanasian kieltäminen.

Ihminen käyttäytyy tällä hetkellä aivan liikaa opportunistin tavoin, naamioiden sen hyveeksi, eikä osaa katsoa kauemmaksi horisonttiin.

Sivut

Uusimmat

Suosituimmat