Homoseksuaalisuuden ilmeneminen populaarikulttuurissa.

Seuraa 
Viestejä45973
Liittynyt3.9.2015

Toivottavasti tämä ketju saisi jonkinlaista tulta alleen, koska jokainen voi osallistua tähän pienellä vaivalla, sillä tutkimusmateriaalina voi toimia kaikenlainen data, mitä netistä sattuu löytämään. Tarkoituksena on esitellä tapauksia ja henkilöitä populaarikulttuurista, joissa homoseksuaalisuus ei näy suoraan tai asia on kiistanalainen. Voi myös esittää yhtäläisyyksiä jo esiteltyjen tapauksien välillä jne.

Siitä huolimatta toivoisin, että kaikki kontribuutiota tekevät henkilöt ottaisivat kriittisen ja ajattelevaisen asenteen, sillä parin lauseen postaukset tuskin ovat kenenkään mielestä mukavaa luettavaa. Nyt kuitenkin asiaan.

--

Otan heti aluksi tarkasteltuun laulaja Steven Patrick Morrisseyn, joka on elämänsä aikana ollut varmaan useaankin otteeseen homoepäilyjen kohteena, vaikka ko. miehen seksuaalisuus taitaa olla mysteeri vielä tänäkin päivänä.

Morrissey's sexuality has been a matter of debate, and this has been fuelled by many conflicting statements from the singer, in none of which he has explicitly stated his sexual orientation. Encyclopaedia Britannica argues that he created a "compellingly conflicted persona (loudly proclaimed celibacy offset by coy hints of closeted homosexuality)" which has "made him a peculiar heartthrob"." Morrissey has always taken great pains to maintain the ‘undecidable' nature of his sexuality." In 1983 he claimed to be "a kind of prophet for the fourth sex", on the grounds that he was "bored with men and ...bored with women." In 1984, he stated that he refused "to recognise the terms hetero-, bi-, and homo-sexual" because "everybody has exactly the same sexual needs."[98] A 1984 Smiths article in Rolling Stone stated that Morrissey "admits he's gay", but Morrissey replied that it was news to him and the article used the term "fourth-gender" in its title.

http://en.wikipedia.org/wiki/Morrissey

Henkilökohtaisesti en voinut olla samaistumatta mieheen ja musiikkiin, kun luin hänen sanoituksiaan muutamissa kappaleissa. Eli niin kuin wikipediasta lainattu kappale vihjailee, niin joistakin hänen kappaleiden sanoituksista voi saada käsityksen hänen olevan kaapissa elävä homoseksuaali. Olkoon hänen seksuaalinen suuntaus mikä tahansa, mies on omasta mielestäni ehdottomasti kautta aikojen artistien kärjessä, jotka osaavat kuvata rakkautta aidoimmillaan.

Allaoleva kappale ainakin herätti huomioni. Sillä tässä käsitellään omasta mielestäni tuota ns. kaapissa elämistä. Minua on aina askarruttanut se, miksi kaapissa muka ei voisi elää, sillä en itse haluaisi julkistaa edes heteroseksuaalista rakkautta millään tavalla, kuten esim. naimisiin menolla. Yksityiselämä on yksityiselämää. Tärkeintä on mielestäni se, mitä merkitsee toiselle, mitä sanoo toiselle ja miten kohtelee toista, eikä mikään muu.

[size=85:2tlazbha]The boy with the thorn in his side
Behind the hatred there lies
A murderous desire for love
How can they look into my eyes
And still they don't believe me ?
How can they hear me say those words
Still they don't believe me ?
And if they don't believe me now
Will they ever believe me ?
And if they don't believe me now
Will they ever, they ever, believe me ?
Oh ...

The boy with the thorn in his side
Behind the hatred there lies
A plundering desire for love
How can they see the Love in our eyes
And still they don't believe us ?
And after all this time
They don't want to believe us
And if they don't believe us now
Will they ever believe us ?
And when you want to Live
How do you start ?
Where do you go ?
Who do you need to know ?[/size:2tlazbha]

http://www.songmeanings.net/songs/view/51252/

Alhaalla vielä toinen kappale, jonka sanoituksissa esiintyi jotain sellaista, joka kiinnitti huomioni. Forumin itsemurha ketjussa pohdiskelin, että voisiko tällainen toisen puolesta kuoleminen olla leimattavissa useimpien silmissä homoseksuaaliseksi rakkaudeksi, johtuen esim. siitä, että sodassa miehet usein vannovat kuolevansa kotinsa, uskontonsa ja isäänmaan puolesta? Entä jos tuo on pelkkää sanahelinää ja kulissia sille, että miehet itseasiassa haluavat kuolla myös toistensa puolesta, sillä miksi muuten he tekisivät toistensa kanssa yhteistyötä?

En oikein ymmärrä, miksi esim. homoseksuaaleille on nimenomaan tärkeätä tai miksi homoseksuaalien oikeuksia ajaville on tärkeätä, että henkilöt tulevat 'kaapista' ulos ja että tällainen ulostuleminen on valintana ehdottomasti elämänlaatua parantava. Minusta sellainen veto on yhdentekevää ja aina poliittisesti tai uskonnollisesti värittynyttä. Omasta mielestäni kahden ihmisen rakkauselämä ei kuulu muille missään tapauksessa. Itsemurhaketjussa myös esitin kysymyksen, jonka haluaisin esittää myös tässä ketjussa. Eli kykeneekö nainen koskaan näkemään mitään syvällisempää siinä, että mies sanoo rakastamisensa ohella oleva kykeneväinen vaikka kuolemaan naisen puolesta? Vai onko tällaisen sanominen vain naista satuttava asia, koska miehen kuoleminen ei tunnu missään yhteydessä ihanalta asialta. Ymmärtääkö nainen verivalan päälle yhtään mitään?

[size=85:2tlazbha]And if a double-decker bus
Crashes into us
To die by your side
Is such a heavenly way to die
And if a ten-ton truck
Kills the both of us
To die by your side
Well, the pleasure - the privilege is mine[/size:2tlazbha]

http://www.metrolyrics.com/theres-a-light-that-never-goes-out-lyrics-the...

Sivut

Kommentit (84)

Vierailija
Shriek
Itsemurhaketjussa myös esitin kysymyksen, jonka haluaisin esittää myös tässä ketjussa. Eli kykeneekö nainen koskaan näkemään mitään syvällisempää siinä, että mies sanoo rakastamisensa ohella oleva kykeneväinen vaikka kuolemaan naisen puolesta? Vai onko tällaisen sanominen vain naista satuttava asia, koska miehen kuoleminen ei tunnu missään yhteydessä ihanalta asialta. Ymmärtääkö nainen verivalan päälle yhtään mitään?



Tuollainen 'kuolen puolestasi' -vakuuttelu kuulostaa itselleni lähinnä kiristykseltä. Toinen sälyttää naisen harteille vastuun omasta elämästään. Tulee lähinnä mieleen ongelmainen parisuhde, jossa yksinäisyyttä pelkäävä osapuoli itkee tappavansa itsensä, jos toinen lähtee. Joo, sellaista tilannetta et varmaankaan tarkoittanut, mutta se on ensimmäinen mielikuvani.

Ehkä silloin, kun kaikki vielä on hyvin tämä sama ilmaistaan juuri tällä 'kuolen puolestasi ' -versiolla, mutta sitten myöhemmin sama ajatus muuntuu tähän 'kuolen, jos jätät minut' -itkuun. En halua kontolleni sellaista riippakiveä, jonka elämän merkitys on minun varassani. Kuulostaa tylsältä tyypiltä. Enhän minä itseni kanssa halua olla parisuhteessa, vaan jonkun mielenkiintoisen persoonan kanssa, jolla on omat mielipiteet ja oma tahto - ja oma elämä.

Sitten toinen mielikuva on joku vaaratilanne, jossa toista auttaessaan tai suojellessaan asettuu itse vaaralle alttiiksi. Tällainen käyttäytyminen tulee jostain selkärangasta ja on suunnittelematonta. Sellaisen vakuuttelu etukäteen on pelkkää itsetehostusta, jonka toteutumisesta ei ole mitään takeita. Hyvin harva meistä osaa etukäteen ennustaa omia reaktioitaan yllättävissä hätätilanteissa.

Itse voisin kuvitella, että oma turvallisuus unohtuu, jos oma rakas - mies, lapsi - joutuu vaaraan. Varsinkin silloin unohtuvat sopivaisuussäännöt ja 'mitäköhän nuo minusta ajattelevat' -pohdinta. Vaaratilanteessa monesti toimii yllättävän järkevästi ja rauhallisesti, mutta jälkeenpäin saattavat mennä jalat alta. Mutta ei siinä kyllä ehdi tehdä mitään pohdintaa siitä, onko valmis uhrautumaan toisen puolesta. Sitä luultavasti vain toimii ajattelematta. Tai sitten panikoi.

En kuitenkaan halua yrittää tässä edustaa kaikkia naisia. En välttämättä edes ole hyvä naisten mielipiteiden tai ajattelun tulkki. Luettakoon tämä siis vain yhden yksilön kommenttina, jolla ei ole enempää painoarvoa. Olen äärimmäisen epäromanttinen luonteeltani, joten minuun tehoavat tuollaiset tunnepitoiset vakuutukset tosi huonosti.

Omassa miehessäni arvostan erityisesti hänen tapaansa kantaa vastuuta väistelemättä silloin, kun toinen on siihen kykenemätön. Tiedän, että jos vaikka sairastuisin vakavasti, hän ihan varmasti hankkisi sen hoidon, jonka tarvitsen - vaikka kiven alta. Sama ominaisuus oli syy, miksi hän oli niin tarpeellinen esim. synnytyksessä. Saatoin luottaa siihen, että ollessani itse avuttomassa tilassa, oli paikalla joku, joka varmasti piti puoliani. Joku, joka ei vähättele kipujani tai pidä sanomisiani liitotteluna tai merkkinä hysteriasta.

Vierailija
Feminine
Tuollainen 'kuolen puolestasi' -vakuuttelu kuulostaa itselleni lähinnä kiristykseltä. Toinen sälyttää naisen harteille vastuun omasta elämästään. Tulee lähinnä mieleen ongelmainen parisuhde, jossa yksinäisyyttä pelkäävä osapuoli itkee tappavansa itsensä, jos toinen lähtee. Joo, sellaista tilannetta et varmaankaan tarkoittanut, mutta se on ensimmäinen mielikuvani.



En tarkoittanutkaan. Esimerkiksi tuo sinun syyllisyyden kokeminen tuollaisen tunnustuksen seurauksena vahvistaa vain niitä entisiä käsityksiä, mitä minulla on naisista.

Otetaanpa esimerkki leffasta Thelma ja Louise - koittakaa olla välittämättä hirveästä kasarimusasta x) - jossa tämä loppukohtaus kiteyttää omasta mielestäni täsmälleen sen, mistä Morrisseykin käsittääkseni laulaa tuossa kappaleen: There is a light that never goes out, kertosäkeessä.

http://www.youtube.com/watch?v=4z88U915uq8

Elokuvan on kirjoittanut nainen, mikä antaa tilanteelle enemmän totuudenmukaisuutta. Silti omasta mielestäni naiset toimivat tässä vain hetken mielijohteesta, kun taas itse käsitän, että miehet voivat toimia tuolla tavoin täysin määrätietoisesti esim. sodassa. Ei tarvitse edes nähdä konkreettista uhkaa, vaan ollaan niin kovasti pakahtua rakkaudesta maanmiehiin, että meni juttu syteen tai saveen, niin silti kaikki samanmieliset - eli suurinosa miehistä - lähtevät mukaan.

Ehkä silloin, kun kaikki vielä on hyvin tämä sama ilmaistaan juuri tällä 'kuolen puolestasi ' -versiolla, mutta sitten myöhemmin sama ajatus muuntuu tähän 'kuolen, jos jätät minut' -itkuun. En halua kontolleni sellaista riippakiveä, jonka elämän merkitys on minun varassani. Kuulostaa tylsältä tyypiltä. Enhän minä itseni kanssa halua olla parisuhteessa, vaan jonkun mielenkiintoisen persoonan kanssa, jolla on omat mielipiteet ja oma tahto - ja oma elämä.



Ei se muunnu, vaan yrität väkisillä muuntaa sen jostain syystä. En tiedä, voitko samaistua ollenkaan Thelmaan tai Louiseen. Pystyvätkö muut naiset?

Sitten toinen mielikuva on joku vaaratilanne, jossa toista auttaessaan tai suojellessaan asettuu itse vaaralle alttiiksi. Tällainen käyttäytyminen tulee jostain selkärangasta ja on suunnittelematonta. Sellaisen vakuuttelu etukäteen on pelkkää itsetehostusta, jonka toteutumisesta ei ole mitään takeita. Hyvin harva meistä osaa etukäteen ennustaa omia reaktioitaan yllättävissä hätätilanteissa.



Nyt osuit häränsilmään! Kuvittele, että tuo, mitä nimität selkärangasta ja on suunnittelematonta, on nimenomaan se, mikä pistää miehen sekaisin esim. nationalismin aatteesta.

Ja se, että käsität sen toteutumisen takeettomaksi, on omalla kohdallani syy numero yksi, miksi näen kaikenlaisen kansallisuusmielisyyden typeryytenä. Kunniaa ei ole luvassa, vaan ainostaan jotain arvottomia natsoja rinnuksiin ja kuolleita maanmiehiä.

Itse voisin kuvitella, että oma turvallisuus unohtuu, jos oma rakas - mies, lapsi - joutuu vaaraan. Varsinkin silloin unohtuvat sopivaisuussäännöt ja 'mitäköhän nuo minusta ajattelevat' -pohdinta. Vaaratilanteessa monesti toimii yllättävän järkevästi ja rauhallisesti, mutta jälkeenpäin saattavat mennä jalat alta. Mutta ei siinä kyllä ehdi tehdä mitään pohdintaa siitä, onko valmis uhrautumaan toisen puolesta. Sitä luultavasti vain toimii ajattelematta. Tai sitten panikoi.



Miehet kuvittelevat, että kun ovat taipuvaisempaa pitämään tuollaista harkittua uhraamista arvokkaampana kuin itse elämää, ovat kuitenkin aivan yhtä petollisia kuin kuka tahansa mies tai naiset. Naisia ei ole huolittu armeijaan ehkä juuri siitä syystä, että he eivät osoita potentiaalia moraalisissa päämäärissä. Ei niinkään siksi, että he ovat fyysisesti heikompia. Rohkeaa käytöstä miehiltä, mutta mitä helvetin iloa on rohkeudesta, jos nainen ei kykene sellaista arvostamaan? Yleensä kuulee myös sellaista, että kyllä sinne rintamalle mennään myös siksi, että suojellaan perhettä. Miksi mennä, jos nainen ei ymmärrä asian päälle yhtään mitään? En minä ainakaan koe, enkä määrittele mieheyttäni tuollaisen apinamaisen käytöksen kautta.

Olen äärimmäisen epäromanttinen luonteeltani, joten minuun tehoavat tuollaiset tunnepitoiset vakuutukset tosi huonosti.



Ei minunkaan siinä tapauksessa, kun kyse on kansallisromantiikasta. Onneksi on olemassa muunkinlaista romantiikkaa.

Saatoin luottaa siihen, että ollessani itse avuttomassa tilassa, oli paikalla joku, joka varmasti piti puoliani. Joku, joka ei vähättele kipujani tai pidä sanomisiani liitotteluna tai merkkinä hysteriasta.



Tämä on varmaan ainoa asia, jota en avo- tai avioliitossa ymmärrä. Esim. itse totesit toisessa ketjussa, että omilla valinnoilla ei voi vaikuttaa toiseen. Olin erimieltä ja siksi en esim. tajua, miksi nainen vaatii itsenäistä miestä, kun samalla itse ripustautuu tuolla tavalla. Kyse on vain siitä, että nainen luottaa siihen, että sopimuksista pidetään kiinni, eikä siinä tavallaan oteta koskaan huomioon toisen kasvamista ihmisenä. Eli avioliitossa sopimuksista kiinni pitäminen on useinmiten tärkeämpää kuin rehellisyys. Ihmiselle, joka arvostaa kaikista eniten rehellisyyttä, on erittäin vaikea ymmärtää tuollaisen 'miniyhteiskunnanpäälle.'

Sakarias
Jo otsikko kertoi, että viestiketju on Shriekin aloittama. Ai niin, viva la Sikariporras!



Muistatko mitä sanoin parista lauseesta? Olisit nyt edes pohtinut Tom of Finlandia vähän syvällisemmin.

Vierailija

Shriek kirjoitti:

Muistatko mitä sanoin parista lauseesta?
Oli vain ihan pakko . Pistän tämän viestiketjun kuitenkin suosikkeihini ja pidän silmän kovana aihepiirin varalta netissä surffaillessani.

Vierailija
Sakarias
Oli vain ihan pakko . Pistän tämän viestiketjun kuitenkin suosikkeihini ja pidän silmän kovana aihepiirin varalta netissä surffaillessani.



No hard feelings... mutta en mene takuuseen kaikista miehistä, jotka pääsivät katselemaan tuota liittämääsi kuvaa.

Vierailija
Shriek
En tarkoittanutkaan. Esimerkiksi tuo sinun syyllisyyden kokeminen tuollaisen tunnustuksen seurauksena vahvistaa vain niitä entisiä käsityksiä, mitä minulla on naisista.



En tarkoittanut, että rupeaisin tuntemaan syyllisyyttä, vaan että tulee vaikutelma kuin minun haluttaisiin sitä tuntevan. Se vaikutelma syntyy mm. niistä tapauksista, joissa väkivaltainen mies selittää lyöntiensä olevan oikeastaan sen nalkuttavan vaimon syytä. Tällaisia samanlaisia syyllistämisiä kohtaavat aivan varmasti myös miehet. Kulttuurisesti miehiä on kuitenkin tapana syyllistää hyvinkin erilaisista asioista kuin naisia. Siksi ehkä sinulle tuntuu mielikuvani vieraammalta.

Ei se muunnu, vaan yrität väkisillä muuntaa sen jostain syystä.



En väitäkään sen muuntuvan tai edes johtavan sellaiseen. Sanoinpahan vain, että tuollainen vakuuttelu tuo mieleeni jotain muuta (oman vastuunsa toiselle työntämisen) kuin suojelevan ritarihahmon. En väitä missään tapauksessa, että mielikuvani kertoo mitään todellisuudesta. Mutta ymmärräthän, että tämän mielikuvan syntymisen takia, elämäänsä eteeni tarjoileva mies ei tee minuun hyvää vaikutusta. Etkös juuri siitä kysellyt? haluatko siis mielikuvani tietoosi vain, jotta voisit julistaa sen virheelliseksi?

Naisia ei ole huolittu armeijaan ehkä juuri siitä syystä, että he eivät osoita potentiaalia moraalisissa päämäärissä.



Moraalisia päämääriä kohti voi pyrkiä ja niiden eteen voi tehdä uhrauksia monella muullakin tavalla kuin asettumalla itse fyysiseen kuolemanvaaraan. Miesten intoon tällaiseen vaikuttanee myös se, että heille sitä jatkuvasti tarjoillaan sopivana.


Tämä on varmaan ainoa asia, jota en avo- tai avioliitossa ymmärrä. Esim. itse totesit toisessa ketjussa, että omilla valinnoilla ei voi vaikuttaa toiseen. Olin erimieltä ja siksi en esim. tajua, miksi nainen vaatii itsenäistä miestä, kun samalla itse ripustautuu tuolla tavalla.



Esittelin tämän asian sukupuolittuneesti vain, koska satun itse olemaan nainen (ja hetero), joten omat tuntemukseni kohdistuvat mieheeni. Sanomatta jäi se, että toivon vastaavasti itse edes jossain määrin herättäväni samanlaisia tuntemuksia miehessäni. Toivon, että hän tuntee voivansa luottaa siihen, että jos hän joutuu avuttomaan tilaan esim. sairauden takia, hän voi luottaa minun ottavan vastuun tilanteen hoitamisesta.

Kukaan meistä ei ole sellainen teräsmies, etteikö joskus saattaisi tulla avuttomaksi. Kokeilepa olla kykenevä ja tilanteen hallitseva 40 asteen kuumeessa, sydäninfarktissa tai vaikkapa työpaikan lähtiessä alta täysin yllättäen.

Avioliitossa usein syntyy eräänlainen luonteva työnjako asioiden hoidossa kummankin omien vahvuusalueiden mukaan. Toiselta tietyt asiat käyvät helposti ja hän pitää niiden pohtimisestakin, toisella taas on vähän erilaiset vahvuusalueet. Mutta on mukavaa tietää, että tarvittaessa (esim. kun itse on jostain syystä kykenemätön) ne kuitenkin on mahdollista jättää toisenkin vastuulle ja hän nimenomaan sen vastuun silloin automaattisesti ottaa. Lasten kanssa tätä tapahtuu varsin usein: kun toiselta palaa käämi, toinen jaksaa vielä jatkaa kärsivällisesti eikä käännä selkäänsä. Kun toinen on umpiväsynyt yöheräämisiin, toinen astuu remmiin. Eikä tässä ole mitään mies-naisjakoa. Tämä kulkee täysin molempiin suuntiin.

Ymmärsit hieman väärin tämän 'toiseen ei voi vaikuttaa'. Kyllä omalla toiminnallaan voi paljonkin vaikuttaa toiseen ja toisen suhtautumiseen itseesi. Olennaista on, että se vaikuttamisen tapa on juuri tuo OMA TOIMINTA, jota voit halutessasi muuttaa. Mutta vain haluamalla tai vaatimallakaan, et voi muuttaa toisen ajatuksia. Ne ovat täysin hänen omassa vallassaan. Voit vain toivoa omien sanojesi tai tekojesi niihin vaikuttavan, mutta jos näin ei tapahdu (jotkut vain eivät halua muuttua tai ajatella toisin), keinosi ovat vähissä. Sinne toisen pään sisään et vain pääse. Etkä edes tiedä, mitä siellä oikeastaan tapahtuu. Voit vain yrittää päätellä toisen ajattelua ulkoisten reaktioiden perusteella, mutta ajatustenlukijaa sinusta varsinaisesti ei tule.

Vierailija
Feminine
En tarkoittanut, että rupeaisin tuntemaan syyllisyyttä, vaan että tulee vaikutelma kuin minun haluttaisiin sitä tuntevan. Se vaikutelma syntyy mm. niistä tapauksista, joissa väkivaltainen mies selittää lyöntiensä olevan oikeastaan sen nalkuttavan vaimon syytä. Tällaisia samanlaisia syyllistämisiä kohtaavat aivan varmasti myös miehet. Kulttuurisesti miehiä on kuitenkin tapana syyllistää hyvinkin erilaisista asioista kuin naisia. Siksi ehkä sinulle tuntuu mielikuvani vieraammalta.



On minulle tuttuja suurinpiirtein kaikki suomalaisen miehen stereotypiat, joille olen viitannut kinttaalla ihan pikkupojasta lähtien. Silloinkin on tavallaan oma intuitio sanonut, että on olemassa korkeampia päämääriä, ja että ei kannata piitata tuollaisista seikoista tai minusta tulee henkisiltä ominaisuuksiltani rampa ihminen loppuelämäksi. Yleensä ollaan väittämässä kovaa, että homoseksuaalisuus ei olisi mikään sisäistetty ajattelumalli. Minulle heterous- ja homoseksuaalisuus tulevat sitä aina olemaan.

En väitäkään sen muuntuvan tai edes johtavan sellaiseen. Sanoinpahan vain, että tuollainen vakuuttelu tuo mieleeni jotain muuta (oman vastuunsa toiselle työntämisen) kuin suojelevan ritarihahmon.



Tiedät varmaan, että useimmilla miehillä se vastuu asiasta siirretään jumalalle tai ateistin tapauksessa, ollaan vain yksinkertaisesti piittaamatta ja robottimaisessa tilassa.

En väitä missään tapauksessa, että mielikuvani kertoo mitään todellisuudesta.



Miksi ei kertoisi? Aivan varmasti se kertoo ihan yhtä paljon kuin kenen tahansa naisen todistelu.

Mutta ymmärräthän, että tämän mielikuvan syntymisen takia, elämäänsä eteeni tarjoileva mies ei tee minuun hyvää vaikutusta. Etkös juuri siitä kysellyt? haluatko siis mielikuvani tietoosi vain, jotta voisit julistaa sen virheelliseksi?



Virheelliseksi?

Eli sinusta tuntuu paremmalta tietää, että mies ei tee mitään vuoksesi, vaan tekee omia juttujaan ja sinä ikään kuin vain roikut hänen käsikynkässä? En voi välttyä mielikuvalta siitä, että tuollainen käytös on kristillisessä mielessä varmaan mitä esimerkillisin. Vaikutat kuin miehen kylkiluista repäistyltä.

Moraalisia päämääriä kohti voi pyrkiä ja niiden eteen voi tehdä uhrauksia monella muullakin tavalla kuin asettumalla itse fyysiseen kuolemanvaaraan. Miesten intoon tällaiseen vaikuttanee myös se, että heille sitä jatkuvasti tarjoillaan sopivana.



Näin suurinosa miehistä tekee, kun osallistuu yhteiskunnan toimintaan tavalla tai toisella. Jo sekin itsessään, on osoitus moraalisista pyrkimyksistä. Mutta itse en esim. allekirjoita sitä ajattelua, mitä sinä tunnut edustavan tai hakevan miehistä, että moraaliset päämäärät ovat elämää suurempi asia ja että se on vain miesten vastuulla kantaa, ja naisten on roikuttava 'kylkiluumaisesti' mukana. Juuri tämän takia valtaosa feministeistä on mielestäni aivan pihalla tasa-arvokysymyksissä.

Itse en esim. voi vannoa, että reagoisin henkeä uhkaavissa tilanteissa robottimaisesti ja muiden toiveiden mukaisesti. Yhteiskunta ei ole tarjonnut minulle ollenkaan absoluuttista turvaa miltään, joten tiedän kyllä, miltä tuntuu, kun hengenlähtö käy lähellä tai kun muut sellaisella leikittelevät. Siksi mikään väkivallaton moraalinen päämäärä ei voi koskaan olla kuin sekundäärinen prosessi eloonjäämisen tahdon rinnalla.

Esittelin tämän asian sukupuolittuneesti vain, koska satun itse olemaan nainen (ja hetero), joten omat tuntemukseni kohdistuvat mieheeni. Sanomatta jäi se, että toivon vastaavasti itse edes jossain määrin herättäväni samanlaisia tuntemuksia miehessäni. Toivon, että hän tuntee voivansa luottaa siihen, että jos hän joutuu avuttomaan tilaan esim. sairauden takia, hän voi luottaa minun ottavan vastuun tilanteen hoitamisesta.



Tästä johtuen, että sallit moisen käytöksen ainoastaan sillon, kun uhka on konkreettinen. Et siis kykene uskomaan mihinkään verisiteisiin, joihin uskomalla saattaisi onnistua vetämään yhtäköyttä jopa henkeä uhkaavissa tilanteissa? Eli että olisi sittenkin jotain, joka voisi voittaa vaistonvaraisen toiminnan. Käsittääkseni tällaiseen ajatteluun perustuu 'taistelutoverius' sodassa. Sillä miehet uskovat siihen mies ihanteeseensa vieläkin, niin kauan kuin nationalista henkeä löytyy, että jokaiseen mieheen voi luottaa.

Se on kuitenkin omassa maailmankuvassani kaukana reaaliteeteista.

Huhtiniemen joukkohaudoiksi kutsutaan Lappeenrannan Huhtiniemestä löydettyjä kahta joukkohautaa. Huhun mukaan kaupungissa toimi kesällä 1944 salainen kenttäoikeus, joka tuomitsi satoja suomalaisia rintamakarkureita kuolemaan. Aiheesta on liikkeellä satoja kertomuksia, mutta kertomukset vahvistavia dokumentteja tai teloitukset nähneitä silminnäkijöitä ei ole löytynyt. Toistaiseksi löydetyt vainajat ovat peräisin jatkosotaa edeltäneeltä ajalta eivätkä he ole kuolleet väkivaltaisesti. Joukkohauta liittyy 1800-luvun alkupuolen ortodoksiseen sotilashautausmaahan. Vainajat ovat venäläisiä, ja he ovat voineet kuolla esimerkiksi kulkutautiin.

1990-luvulta saakka suomalaisissa tiedotusvälineissä kierteli huhu, jonka mukaan Lappeenrannassa olisi kesäkuun 1944 loppupuolella toiminut salainen kenttäoikeus. Oikeuden toiminta olisi perustunut yleisesikunnan päällikkö Erik Heinrichsin allekirjoittamaan käskyyn, jonka mukaan karkureiden pysäyttämisessä tuli käyttää epäröimättä voimakeinoja. Tarpeen tuomioistuimelle olisi luonut Neuvostoliiton suurhyökkäys Kannaksella muutamaa viikkoa aiemmin. Tämän seurauksena rintamalta oli kadonnut noin 30 000 karkuria ja joukostaan harhautunutta, joista 8 000 oli luokiteltu karkureiksi.

http://fi.wikipedia.org/wiki/Huhtiniemen_joukkohaudat

Veriveljeyden kokemisen tarve on miehillä vahva, mutta veriveljeyden totuudenmukaisuus on valitettavasti illuusio. Ja ennen kuin joku alkaa kritisoimaan tällaisten miesten vähäisestä lukumäärästä, niin rintamakarkurit ovat siitä poikkeuksellisia tapauksia, että uskaltivat uhmata kuolemaa molemmilta ilmansuunnilta. Kunniattomia paskiaisia ehkä, mutta rohkeampia kuin yksikään maansa puolesta taisteleva henkilö. Jokaisessa miehessä kyllä itää petturuuden siemen, mutta sokeimpia ja epäluotettavimpia ovat ne, jotka uskovat sokeasti kansallisromanttisiin illuusioihin.

Avioliitossa usein syntyy eräänlainen luonteva työnjako asioiden hoidossa kummankin omien vahvuusalueiden mukaan. Toiselta tietyt asiat käyvät helposti ja hän pitää niiden pohtimisestakin, toisella taas on vähän erilaiset vahvuusalueet.



Minusta nuo ovat itsestäänselvyyksiä ja ne tulevat selkärangasta. Se ei tosin riitä henkisten kysymysten kohdalla. Olen erittäin pettynyt, jos kaikki naiset ovat lopulta kylkiluista repäistyjä Eevoja, joille parisuhde ei voi olla muuta kuin parisuhdepolitiikkaa. Toisin sanoen alkaa mennä mielenkiinto naisiin kokonaan muussa mielessä kuin seksuaalisessa.

Tilanne on vähän sama kuin Ian Curtiksella elokuvassa Control, jossa nuoripari menee erittäin varhaisessa vaiheessa naimisiin, kunnes Ian kyllästyy parisuhde-elämään, sillä hänen naisellaan ei ole mitään henkisiä päämääriä. En sano, etteikö arjen pienistä asioista nauttimisessa olisi hyvätkin puolensa, mutta ei sellaisista pitäisi koskaan tulla mikään ainoa päämäärä. Ianin kohdalla kuvioihin astuu rakastajatar, johon on helppo projisoida sisäinen tarve veriveljeydestä ja seikkailutoverista, sillä tällainen nainen on vielä tuntematon ja valloittamaton.

Jos ei tunnista omia tarpeitaan ja ajautuu loukkaamaan muita, niin itsensä tappaminen voi alkaa tuntua erittäin järkevältä ratkaisulta. Eli Ianista saattoi tuntua, että molempien naisten on parempi ilman häntä.

http://www.youtube.com/watch?v=OF96DtN45-o

http://www.imdb.com/title/tt0421082/

Mutta pointtini asiassa oli, että entä jos veriveljeyden hakeminen naissukupuolesta on väärin? Ei siis tunnisteta omassa mielessä omia 'homoeroottisia' tarpeita ja sorrutaan syrjähyppyihin, kun haetaan naisista sitä, mikä halutaan löytää itsestä.

Ymmärsit hieman väärin tämän 'toiseen ei voi vaikuttaa'. Kyllä omalla toiminnallaan voi paljonkin vaikuttaa toiseen ja toisen suhtautumiseen itseesi. Olennaista on, että se vaikuttamisen tapa on juuri tuo OMA TOIMINTA, jota voit halutessasi muuttaa. Mutta vain haluamalla tai vaatimallakaan, et voi muuttaa toisen ajatuksia. Ne ovat täysin hänen omassa vallassaan.



Nyt kiistät suggestion olemassaolon täysin. Uskopa huviksesi, se on kyllä ihan todellinen ilmiö eikä näyttelyä. Sitä tapahtuu ihan arkielämässäkin kokoajan, ilman että pitäisi olla istumassa hypnoosiin erikoistuneen psykoterapeutin penkillä.

Voit vain toivoa omien sanojesi tai tekojesi niihin vaikuttavan, mutta jos näin ei tapahdu (jotkut vain eivät halua muuttua tai ajatella toisin), keinosi ovat vähissä. Sinne toisen pään sisään et vain pääse.



Tiesitkö muuten sitä, että yleensä sitkeiten suggestiota vastustavat ihmiset ovat yleensä helpoiten suggestioitavissa?

Etkä edes tiedä, mitä siellä oikeastaan tapahtuu. Voit vain yrittää päätellä toisen ajattelua ulkoisten reaktioiden perusteella, mutta ajatustenlukijaa sinusta varsinaisesti ei tule.



Ajatusten lukija ei tarvitse olla, mutta periaatteessa silmänkääntötemputkin saavat jotkut yksinkertaiset ihmiset uskomaan magiaan tai sitten niillä voidaan suggeroida epäuskoisempaa eli kiihoittaa taikauskon potentiaalia, joka voi olla havaitsijalle itselleen tiedostamatonta.

Vierailija

Morrissey on kyllä kiinnostava hahmo muutenkin. Aikaisemmin mies on julistautunut aseksuaaliksi, mutta kyllä esimerkiksi Ringleader of the Tormentors -levyn sanoituksista voi lukea, että jotakin miehen mielestä positiivista on viime vuosina tälläkin saralla tapahtunut.

Shriek

En oikein ymmärrä, miksi esim. homoseksuaaleille on nimenomaan tärkeätä tai miksi homoseksuaalien oikeuksia ajaville on tärkeätä, että henkilöt tulevat 'kaapista' ulos ja että tällainen ulostuleminen on valintana ehdottomasti elämänlaatua parantava. Minusta sellainen veto on yhdentekevää ja aina poliittisesti tai uskonnollisesti värittynyttä. Omasta mielestäni kahden ihmisen rakkauselämä ei kuulu muille missään tapauksessa.




En minä tiedä, onko se kaapista ulostuleminen sinänsä tärkeää, vaan se, että jos joku haluaa kertoa omasta seksuaalisuudestaan, tulla "ulos kaapista", niin sen ei pitäisi vaikuttaa esimerkiksi hänen yhteiskunnalliseen asemaansa. Ja vaikka sinä pidät tällaista asiaa yhdentekevänä, se ei tarkoita, että se olisi myös kaikkien muiden ihmisten mielestä yhdentekevä.

Vierailija
Lazlo
Morrissey on kyllä kiinnostava hahmo muutenkin. Aikaisemmin mies on julistautunut aseksuaaliksi, mutta kyllä esimerkiksi Ringleader of the Tormentors -levyn sanoituksista voi lukea, että jotakin miehen mielestä positiivista on viime vuosina tälläkin saralla tapahtunut.



Alhaalla lainauksia sanoituksista ja kohtia, jotka koin vihjailevina homoseksuaalisessa mielessä.

[size=85:4fh0ev1g]I once was a mess of guilt because of the flesh
It's remarkable what you can learn
Once you are born, born, born[/size:4fh0ev1g]

http://www.lyricsmania.com/at_last_i_am_born_lyrics_morrissey.html

[size=85:4fh0ev1g]There are explosive kegs
Between my legs
Dear God, please help me

Then he motions to me
With his hand on my knee
Dear God, did this kind of thing happen to you?[/size:4fh0ev1g]

http://www.lyricsmania.com/dear_god%2C_please_help_me_lyrics_morrissey.html

[size=85:4fh0ev1g]Warm lights from the grand houses blind me
Haves cannot stand have-nots
And my love is under the ground
Aye one true love is under the ground
And I'll never be
I'll never be
I'll never be anybody's hero now[/size:4fh0ev1g]

http://www.lyricsmania.com/ill_never_be_anybodys_hero_now_lyrics_morriss...

Tietääkö kukaan, mitä mieltä Morrissey on esim. nationalismista tai väkivallasta? Wikipedia kertoo jotain, mutta ainoastaan sivullisen näkökulmaa:

A trigger for much of the criticism was Morrissey's performance at the first Madness Madstock! reunion concert at Finsbury Park, London, in 1992, in which he appeared on stage draped in the Union Flag, often associated with nationalism and hence, by some, with far right groups in Britain. As a backdrop for this performance, he chose a photograph of two female skinheads. The British music magazine NME responded to this performance with a lengthy examination of Morrissey's attitudes to race, claiming that the singer had "left himself in a position where accusations that he's toying with far-right/fascist imagery, and even of racism itself, can no longer just be laughed off with a knowing quip".

http://en.wikipedia.org/wiki/Morrissey

Ainakin tuo biisi: i'll never be anybody's hero now, voisi olla tulkittavissa siten, että hän ei hirveämmin sotasankaruudesta tai sankaruudesta ylipäätään piittaa. Aiemmin hän on kuitenkin laulanut seuraavanlaista:

[size=85:4fh0ev1g]Fame, Fame, fatal Fame
It can play hideous tricks on the brain
But still I'd rather be Famous
Than righteous or holy, any day
Any day, any day[/size:4fh0ev1g]

http://www.lyricsmania.com/frankly%2C_mr_shankly_lyrics_smiths_the.html

Vierailija

Mitkä Shriek oikein ovat motiivisi yleensä kysellä naisten mielipiteitä yhtään mistään, kun olet jo etukäteen päättänyt, millaisia he mielestäsi ovat ja kuinka he ajattelevat? Kaiken, mitä esim. minä sanon muunnat tämän oman näkemyksesi ilmentymiksi. Mitään todellista halua kuunnella en kykene havaitsemaan. En kyllä yhtään ihmettele, ettet tunne löytäväsi heistä itsellesi sopivaa kumppania. Päätän keskustelun kanssasi tähän hedelmättömänä.

Vatkain
Seuraa 
Viestejä27432
Liittynyt4.3.2008
Shriek
Feminine
Mutta ymmärräthän, että tämän mielikuvan syntymisen takia, elämäänsä eteeni tarjoileva mies ei tee minuun hyvää vaikutusta. Etkös juuri siitä kysellyt? haluatko siis mielikuvani tietoosi vain, jotta voisit julistaa sen virheelliseksi?



Virheelliseksi?

Eli sinusta tuntuu paremmalta tietää, että mies ei tee mitään vuoksesi, vaan tekee omia juttujaan ja sinä ikään kuin vain roikut hänen käsikynkässä? En voi välttyä mielikuvalta siitä, että tuollainen käytös on kristillisessä mielessä varmaan mitä esimerkillisin. Vaikutat kuin miehen kylkiluista repäistyltä.


Siihen väliin jää aika iso alue, tekeekö mitään vai kuoleeko puolesta. "Kuolisin puolestasi"-fraasi tuntuu epätodelta ja melodramaattiselta, etäiseltä. Mutta jokin muu arkea lähempänä oleva asia konkretisoi toisen sitoumuksen ja antaumuksen paremmin. Kuinka se voi olla käsikynkässä roikkumista jos ei ota todesta tai muutoin vieroksuu kuolemapuheita?

Lazlo
Shriek
En oikein ymmärrä, miksi esim. homoseksuaaleille on nimenomaan tärkeätä tai miksi homoseksuaalien oikeuksia ajaville on tärkeätä, että henkilöt tulevat 'kaapista' ulos ja että tällainen ulostuleminen on valintana ehdottomasti elämänlaatua parantava. Minusta sellainen veto on yhdentekevää ja aina poliittisesti tai uskonnollisesti värittynyttä. Omasta mielestäni kahden ihmisen rakkauselämä ei kuulu muille missään tapauksessa.



En minä tiedä, onko se kaapista ulostuleminen sinänsä tärkeää, vaan se, että jos joku haluaa kertoa omasta seksuaalisuudestaan, tulla "ulos kaapista", niin sen ei pitäisi vaikuttaa esimerkiksi hänen yhteiskunnalliseen asemaansa. Ja vaikka sinä pidät tällaista asiaa yhdentekevänä, se ei tarkoita, että se olisi myös kaikkien muiden ihmisten mielestä yhdentekevä.

Ainakin yhdelle homokaverilleni kaapista tuleminen oli helpottavaa. Itse hän kuvaili sitä niin että hän voi olla oma itsensä. Hänen ei tarvitse piilotella yhtä elämänsä osa-aluetta ystäviltään, perheeltään ja sukulaisiltaan tai työkavereiltaan. Se vapautti hänen käytöstään entisestään. Hänen pelkonsa liittyivät sosiaaliseen hylkäämiseen sekä siihen että hänen homoutensa saattaisi vaikeuttaa työuralla etenemistä. Tavallaan hänellä oli pelissä koko elämänsä.

Hämmentää.

Vierailija
Feminine
Mitkä Shriek oikein ovat motiivisi yleensä kysellä naisten mielipiteitä yhtään mistään, kun olet jo etukäteen päättänyt, millaisia he mielestäsi ovat ja kuinka he ajattelevat? Kaiken, mitä esim. minä sanon muunnat tämän oman näkemyksesi ilmentymiksi.



Mistä sinä nyt oikein revit herneet nenääsi?

No totta helvetissä sinä edustat naisia siinä missä muutkin. Vai miksi itse yhtäkkiä haluat mitätöidä oman osallisuutesi naisena olemisena? Oikeastaan olet tehnyt sitä kokoajan ja yrität vähätellä omien mielipiteittesi arvoa. Luuletko, että tuollainen tekee sinusta jollain tavalla ainutlaatuisemman ihmisen? Nainen sinä käsittääkseni olet biologialtasi ja sille et voi mitään, vaikka sukupuolesta tehtäisiin kuinka abstraktiivinen käsite tahansa.

Mitään todellista halua kuunnella en kykene havaitsemaan. En kyllä yhtään ihmettele, ettet tunne löytäväsi heistä itsellesi sopivaa kumppania. Päätän keskustelun kanssasi tähän hedelmättömänä.



Käsityksiä on vaikea muuttaa, jos et sano mitään muista naisista poikkeavaa tai tuo jollain tavalla ainutlaatuisuuttasi esille.

Minun näkövinkkelistä sinä et näytä olevan aidosti avoin homoseksuaalisuudelle, vaan kuvittelet, että kaikki aidosti homoseksuaalit tai miehiin menevät miehet ottavat avosylin vastaan omat homokäsityksesi ja homoholhoamisesi. Sinun maailmankuvassa aidosti homo on aina sympaattinen ihminen, koska sopiihan sellainen käsitys siihen stereotypiaankin, että kaikki naiset tulevat toimeen homomiesten kanssa.

Vierailija
Vatkain
Siihen väliin jää aika iso alue, tekeekö mitään vai kuoleeko puolesta. "Kuolisin puolestasi"-fraasi tuntuu epätodelta ja melodramaattiselta, etäiseltä. Mutta jokin muu arkea lähempänä oleva asia konkretisoi toisen sitoumuksen ja antaumuksen paremmin. Kuinka se voi olla käsikynkässä roikkumista jos ei ota todesta tai muutoin vieroksuu kuolemapuheita?



Kyllä se on minun mielestäni oma-alotteista yhden elämän osa-alueen vieroksumista ja välttelyä. Eli nainen ei kykene ottamaan itseään koskaan niin vakavasti kuin mies, koska asia kuullostaa melodramaattiselta? Hauskanpitoa varten kö se nainen pitää rinnalleen ottaa? Tällaisen hauskanpitoon kyllä riittää monilla pelkät irtosuhteet. Itse pidin hauskaa lapsena sydämeni kyllyydestä, joten näin kypsempänä ihmisenä sellainen ei enää hirveämmin kiinnosta.

Luulenpa, että juuri tästä syystä miehet antavat paljon helpommin sympatiaa esim. naisen vuoksi itsemurhan tehneelle miehelle. Naiset vain sanoutuvat irti vastuusta sanomalla: no, mitäs otti minut ja elämän niin vakavasti, tai sen takia, että käsittävät miehen heittävän vastuunsa myös, kun vannoo jotain henkensä kautta.

Jos esim. nainen haluaa kieltäytyä verivalasta, niin kyllä se tarkoittaa miehen näkökulmassa sitä, että nainen julistaa oikeuttaan olla petollinen. Siitähän se kuuluisa lausahduskin kertoo: Olen nainen ja voin muuttaa aina mieleni.

Voi kuinka *******n ihanaa tällainen piirre.

Ainakin yhdelle homokaverilleni kaapista tuleminen oli helpottavaa. Itse hän kuvaili sitä niin että hän voi olla oma itsensä. Hänen ei tarvitse piilotella yhtä elämänsä osa-aluetta ystäviltään, perheeltään ja sukulaisiltaan tai työkavereiltaan. Se vapautti hänen käytöstään entisestään. Hänen pelkonsa liittyivät sosiaaliseen hylkäämiseen sekä siihen että hänen homoutensa saattaisi vaikeuttaa työuralla etenemistä. Tavallaan hänellä oli pelissä koko elämänsä.



Lisää homoseksuaalisia tulkintoja populaarikulttuurista:

http://www.youtube.com/watch?v=RradOrYKF8U&feature=related

Jotenkin on vaikea uskoa, että kyseessä olevat näyttelijät olisivat oikeasti homoseksuaaleja, mutta ainakin alkuperäisen tekijän tulkinta on hyvin osuva. Jos kaapista tulemisen jälkeen fiilikset olisivat tuollaiset, niin gay-priden julistaminen tulee ainakin vähän ymmärrettävämmäksi.

Rousseau
Seuraa 
Viestejä16844
Liittynyt13.11.2009

Jos ei otsikolla, niin takuulla Tom of Finland -teoksella saa valitettavasti huomioni osakseen.

Ehkä parhaiten valotan omaa kantaani kuvailemalla aika useinkin toistuvaa kuvaelmaa meiltä kotoa:

Katsotaan telkkaa.

Mies: toi on TAKUULLA HOMO.
Minä: -.

Tai jos olen puheliaalla päällä niin

Minä: mitä helvettiä sitten?! Mitä ihmeen merkitystä kenenkään homouksilla on?

Olemme pällistelleet läpi Königin sarjakuvat. Olemme katsoneet Queer As Folk -sarjat (sekä britti- että USA-version). Mieheni suhtautuu (mieheksi?) hyvin myönteisesti homoihin ja hänellä on homoseksuaalinen kaverikin. Mutta tätä minä en vaan ymmärrä että miksi se pitää aina suureen ääneen toitottaa jonkun miehen homous, näkeehän sen nimittäin useimmiten pers'silmälläkin. Ja sillä ei ole mitään merkitystä.

Ei fiktiivisistä tv-sarjoista opita mitään aakkosia että tämmöisiä ne homot sitten ovat tai millaisia niiden kuuluu olla. Meinaan vaan että aivan kuten joku (nykysilmissä ääliömäinen) Huxtablen mustaihoisesta lääkäriperheestä aikoinaan suomalaisia afroamerikkalaisuuteen totuttanut sarja varmastikin muutti jotain käsityksiä ja muokkasi tietoisuuksia, niin samoin nytkin sarjat joissa esiintyy homoja (esitetään homoja) tekevät ilmiöstä pikkuhiljaa tavanomaisempaa ja yhdentekevämpää. Tai ainakin voisivat tehdä jos ei iske paha allergiareaktio kun alkaa kokea että homoja siellä ja homoja täällä. Itselleni tuskin tällaista reaktiota tulee, mutta joskus kyllä tietynlaisten homomiesten kauhea perseenkeikuttelu, käsillä räpiköiminen ja muu "tyttöily" kieltämättä ärsyttää. En ole vielä päässyt syvimpään ytimeen mikä siinä sitten on se jokin joka painaa ärtsynappulaa.

Hyvännäköisten homojen kuvat ja homotaide on itselleni aika turvallinen juttu, saa vapaasti himoita tahoa joka tasan taatusti ei tule sotkemaan minun elämääni. Noh, sama juttuhan se tietysti heterostarojen kohdalla on, ei mikään harmaavarpunen Suomesta saa mitään yyperstaraa suotta riesakseen.

- Kaapista tuleminen on jokaisen ikioma asia. En itse juokse tuolla turuilla toitottamassa kaikille minkä tyyppiset ihmiset ovat mielestäni naitattavia. Netissä sen tietysti voi toki tehdä, mutta netti nyt on netti.

Vierailija

Morrisseyn kommentti että kaikilla on pohjimmiltaan samat halut on mielenkiintoinen. Yleensä heteromiesten ja homomiesten seksuaalisuuksien näennäisiä eroja korostetaan valtavasti, mikä siirtää huomion pois niiden perustavasta samanlaisuudesta. Niin valtakulttuuri kuin homokulttuurikin korostaa miehen homoseksuaalisuuden erityislaatua, mikä on minusta petollista homomiesten itsensä kannalta.

Luulen että populaarikulttuurin käyttämä standardoitu homoidentiteetti on jonkinlainen kompromissi homouden hyväksymisen ja sen "kurissa pitämisen" välillä. Kun on olemassa yhtenäinen mielikuva homomiehestä, ja se on jotain Queer Eye -osastoa, niin syntyy "turvallinen alue", safety zone, jossa heteromiehet ja homomiehet voivat vaikuttaa ilman pahempia konflikteja. Useimmat homot näyttävät alistuneen tähän omasta näkökulmastaan varsin epäkiitolliseen järjestelyyn.

Sivut

Uusimmat

Suosituimmat