Miksi kuolleista ei sais puhua mitään negatiivista?

Seuraa 
Viestejä45973
Liittynyt3.9.2015

Kaikki ihmisethän ei voi olla tasalaatuisen normaaleja. Ne paratiisijutut, luomiskertomus, ihmisen omaehtoinen jumalan lakien rikkominen ja sitäkautta syntiseksi syyllistyminen, nehän on ihan potaskaa.

Meitä on kaikensortin vipeltäjiä, erivertaisia. Ok.

Onko tuo normi joku tasa-arvojuttu?
Vai perustuuko se vain siihen ettei kuollut pääse enää puolustautumaan?

Minä en ihan oikeasti tiedä enkä ymmärrä?
Ei sillä että tässä nyt olis mitään erityistä intoa tai suunnitelmia ruveta rienaamaan vainajia. Ei elävistäkään sais puhua muuta kuin totta. Pitäis osata käyttäytyä kohteliaastikin, olla ystävällinen.

Onko kyse vainajan omaisten suruajan kunnioittamisesta?
Hautarauhan lisäksi sururauha.
Aikaa totutella siihen että läheinen on poissa, yms.

Vai pelkääkö ihmiset että vainaja nousee kummittelemaan tai jumala kostaa jos ei tottele?

Mikä on oikea syy ja onko edes syytä?
Jos onkin vaan joku tapakulttuuriin pesiytynyt kaksinaismoraalinen vaatimus, jota noudatetaan usein hyvin pinnallisesti. Valtaosa vanhuksista ja muistakin kuolleista ehtii sairastua ennen kuolemaansa niin että nuppi sekoaa ja ehtivät aiheuttaa vaikka mitä harmia muille. Joskus on suoranainen helpotus kun joku viimein kuolee, ompa syy sitten joku altshaimertauti, alkoholismi tjms. Sairaus voi tehdä ihmisestä väkivaltaisen ja ilkeän.
Reaalisti ajatellen yksilöllä on oikeus tunteisiinsa, kieltesiinkin ja jos jotakuta on ruvennut inhoaman jo eliaikana niin mikä velvollisuus on unohtaa kaikki ja ajatella jotain hyvää jota ei ole ollut?

No.. aihe on inspiroitunut viimepäivinä paljon kohutusta kuolemantapauksesta, jonka ympärillä on vellonut vilkas keskustelu laidasta laitaan. Demokratiaa ei ole ilman keskustelua ja sanavapautta, mutta missä kulkee rajat?

Onko kaikilla, ateisteillakin joku velvollisuus noudattaa evankelisluterilaista tapakultuuria jolle ei ehkä löydy kunnon perusteluita.. Vai löytyykö?
Perusteluja siis esiin.
Älkää kiltit pliis puhuko mitään minusta eikä muistakaan? Jotain voi kait hyvien tapojen puitteissa kysyä että miltä ittestäs tuntuis tjms. mutta ei oo fiksua ruveta sättimään että sinä sitä sinä tätä..
Hm..
Vai
Onko syy "akateeminen"? On epäjohdonmukaista puhua vainajasta enää persoonana? Ei pidä mennä henkilökohtaisuuksiin edes ihmisen eläessä?

Hautajaisnetiketti irl?

Sivut

Kommentit (68)

Vierailija

Siksi että elämää kunnioitetaan ja edesmenneille osoitetaan siksi kunnioitusta suruaikana jonka ihmisen psyyke vaatii tointuakseen.

DedMoroz
Seuraa 
Viestejä18367
Liittynyt16.3.2005

Turha se on kuolleita kirota, kun ne ei enää pääse mitään uutta pahaa tekemään. Pitäis osata antaa anteeksi ja/tai unohtaa.

Ihminen kun on sillä lailla outo kapistus, että se mielellään kantelisi kaiken maailman keljuja juttuja somissa paketeissa mukanaan, eikä millään hennoisi niistä rakkaista painajaisistaan luopua, niin tuo vainajan kunnioitushommeli kuulostas mun korvaan siltä, että "antaa eletyn elämän olla ja elävien matkata eteenpäin ilman turhia painolasteja" -tyylistä armollisuutta itseä, ei välttämättä siis sitä vainajaa, kohtaan.

I usually give people more chances than they deserve but once I'm done, I'm done.

Vierailija
tietää
Siksi että elämää kunnioitetaan ja edesmenneille osoitetaan siksi kunnioitusta suruaikana jonka ihmisen psyyke vaatii tointuakseen.



Siis.. Tarkoitatko että omaisille osoitetaan?
Kuolluthan on kuollut. Ei elä enää, ei tunne, ei tiedosta, ei voi olla mitään psyykkistä prosessia. Jää vain muistot ja jotain tavaroita mitä on tehnyt, rakennelmia, ehkä jälkeläisiä joita on kasvattanut.. Vainaja elää jälkeläisisään tai vanhemmissaan tavallaan kun ollut osa heitä.. Sisarukset on samaa lihaa ja verta. Ystäviin yhdistää rakkaus.

Jäljellejäävien tunteita suojellaan, arvostetaan ja kuunnioitetaan?

Vierailija

Kyllä niistä pitäisi voida puhua pahaakin jos tarvista on.

Se pitäisi kuitenkin voida tehdä mainitsemalla vain faktat, ilman ylimääräisiä tunnekuohuja, tyylitajun säilyttäen.

Olisi se kyllä ihan huippua päästä pitämään muistopuhe...

Tässä makaa x, joka elämänsä aikana aiheutti läheisilleen suunnatonta kärsimystä erilaisilla oikuillaan....

Tähän 10 minuutin "syntilista"

Ja loppusanoiksi: No niin. Heittäkää nopsaan mullat päälle ja valakaa arkku betoniin ettei vain ylös nouse.

abskissa
Seuraa 
Viestejä3654
Liittynyt9.10.2008

Kuolema hämmentää. Jos tilanne on tuore, voi olla vaikeaa löytää sanoja, joilla olisi jotain positiivista vaikutusta. Silloin on kai parasta pitää suunsa kiinni. Poismenneestä ehtii keskustelemaan myöhemminkin, jos todella tarvetta on.

We're all mad here.

Barbaari
Seuraa 
Viestejä13621
Liittynyt4.10.2007

Läheisten kannalta on mautonta suruaikana alkaa kuollutta lyömään. Ainoa rakentava merkitys sillä puhumisella on enää tämän läheisille jotka joutuu sitä arvostelua kestämään.

Se negatiivinen puhuminen ei ole kuoleman jälkeen rakentavaa sille kuolleelle jos mollaamismielessä siitä huutelee.

Kuolleiden kunnioituksessa on kyse että ei kai meistä kukaan tykkäisi siitä että kuoleman jälkeen alettaisiin puhua paskaa. Kun on sellaisessa tilanteessa ettei kykene enää puolustautumaan vaan sitä arvostelua voi ottaa vain iskuja vastaan.

Kuolemaan liittyy tiettyä anteeksiantamista ja tästä irtipääsemistä. Kuolevat ihmiset yrittävät usein myös anteeksiantoa niitä kohtaan joita rikkoneet.

Arvostelu kuoleman jälkeen on kuin toivoisi tämän helvettiin eikä tässä maailmassa ole kovinkaan montaa sellaista joka sellaista ansaitsisi.

Vierailija
DedMoroz
Turha se on kuolleita kirota, kun ne ei enää pääse mitään uutta pahaa tekemään. Pitäis osata antaa anteeksi ja/tai unohtaa.



Onko negatiiviset puheet kiroomista?
Nyt en ymmärrä..

Ihminen kun on sillä lailla outo kapistus, että se mielellään kantelisi kaiken maailman keljuja juttuja somissa paketeissa mukanaan, eikä millään hennoisi niistä rakkaista painajaisistaan luopua, niin tuo vainajan kunnioitushommeli kuulostas mun korvaan siltä, että "antaa eletyn elämän olla ja elävien matkata eteenpäin ilman turhia painolasteja" -tyylistä armollisuutta itseä, ei välttämättä siis sitä vainajaa, kohtaan.



Mä oon penkonut paljonkin omaa sukua. Mummuja, vaareja, tätejä, setiä, enoa, veljeäkin joka on kuollut. Velivainaasta ollaa puhuttu paljonkin jälkeläisensä kanssa. Äitinsäkin kanssa olen puhunut. Kielteistäkin. Sanoin jo heti silloin kun oli tehnyt itsarin ja jälkeläisensä oli tikahtua itkuun ja tunteisiinsa, sanoin jossakin vaiheessa kun siinä useampi päivä jynssättiin sitä kämppää, minä kuurasin ne viikonvahat ruumisjäämät siitä lattiasta, sitten lajiteltiin tavaroita, vietiin roskiin, pestiin, siivottiin ja puhuttiin, sanoin välillä että kyllä välillä niin *tutti sen toilailut. Ei ollut enää kuulemassa. Liudensi hiukan omiakin tunteita kun olin pikkusisko ja oltiin pentuna oltu läheisiä.. ja se jos illoinkin potki ja puri..

Mä oon ollut aina hirveen kiinnostunut psykolgiasta.
Sitten kiinnostuin neurologiasta..
Ihminen on kiinnostava olento. En minä nää mitään painajaisia vaikka miten pengon ja vatvon asioita.

Kyllä meillä näyttää nuo jälkeläisetkin välillä vatvovan ja se on hyvä. Ne puhuu ja pohtii, ajattelee ja visastuu.
Miks pitäis olla koko ikänsä .. hm.. hiljaa ja miettiä vain yksin?
Sittenhän ei voi tietää mitä muut ajattelee.
Se minun veljessäkin oli vikana ettei se puhunut. Lopulta se oli kehittänyt niin paljon luuloja että se oli paranoidinen.

Psykiatria on mielenkiintoista ja pelkkien onnellisten unelmien ja kivojen muistojen varassa ei pääse puusta pitkään. Uskovaiseksi kait sit päätyis automaattisesti jos kieltäis ajatukset jotka on negatiivisia.

"Hän oli niin mukava, toiset huomioonottava, antelias, jaksoi kuunnella".. .. vaikka olis ollut ilkeä, itsekäs, pihi, poissaoleva.. ?

Naksuttaja
Seuraa 
Viestejä1324
Liittynyt1.11.2008

Kyllähän munkin isä paljon paskamaisuuksia elämänsä aikana teki, muttei olisi tullut mieleenkään hautajaisissa niitä ruveta laukomaan. Hyviä juttuja painotin puheessani. Olinko epärehellinen? Olisiko mun pitänyt hautajaisissa revitellä kaikkea kun kerran olen ateistikin? Olenko kaksinaismoralisti kun en osoittanut tuonsuuntaista rohkeutta?

"Hetkinen, voinko kirjoittaa tuon muistiin?" Arthur kysyi innoissaan ja etsi kynää taskustaan.
"Se on saatavilla lentoasemalla", vanhus sanoi. "Tätä on siellä telinekaupalla."
(Adams: Enimmäkseen harmiton)

Vierailija
Barbaari

Kuolleiden kunnioituksessa on kyse että ei kai meistä kukaan tykkäisi siitä että kuoleman jälkeen alettaisiin puhua paskaa.




Ellet sä ole kunnioittanut ihmistä tämän eläessä, miksi ihmeessä sun pitäisi alkaa kunnioittaa sitä vain siksi että päälle heitetään pari metriä multaa ?

Pelkkä tapa tuo "kunnioittaminen" on.

Vierailija
abskissa
Kuolema hämmentää. Jos tilanne on tuore, voi olla vaikeaa löytää sanoja, joilla olisi jotain positiivista vaikutusta. Silloin on kai parasta pitää suunsa kiinni. Poismenneestä ehtii keskustelemaan myöhemminkin, jos todella tarvetta on.



Eli liittyy kans läheisten kunnioittamiseen?

Mutta jos lis vaikka sellainen vainaja joka on saanut surmansa vaikka poliisin piirityksessä? (joojootelkkaridekkarista..) Olis pitänyt vankinaan ja orjinaan.. käyttänyt jokalailla hyväkseen, murhannutkin ja sitten vuosien kidutusten jälkeen joku saa selville, poliisit alkaa tutkia ja saa sen kiikkiin mutta se onkin aseistautunut, hyökkää ja on pakko surmata, tai kuolee takaa-ajossa.

Se olis pitänyt omaa perhettään vankina, raiskannut kaikkia, omia lapsiaan ja lapsenlapsiaan, niikuin se mielipuoli siellä Itävallassa.

Kenestäänkö ei sais hiiskua mitään?
Vasta sit joskus.
Eikö tuollaisessa uhreilla ole oikeus noitua ja kirota, sylkeä ja oksentaa pois pahaa oloa?

Vierailija

Raskaan ihmissuhteen päättyminen kuolemaan ei itkettänyt kuin hautajaisissa. En puhunut hänestä yleensäkään paljoa ja muistot ovat yhä pääosin kielteisiä ja vastaamattomia kysymyksiä herättäviä. Häivähdyksinä myönteisiäkin muiston katkelmia.
Voi olla yleistä että muistot ovat kuoleman jälkeen samankaltaisia mitä henkilö eläessään aiheutti.

Naksuttaja
Seuraa 
Viestejä1324
Liittynyt1.11.2008
Pönni
abskissa
Kuolema hämmentää. Jos tilanne on tuore, voi olla vaikeaa löytää sanoja, joilla olisi jotain positiivista vaikutusta. Silloin on kai parasta pitää suunsa kiinni. Poismenneestä ehtii keskustelemaan myöhemminkin, jos todella tarvetta on.



Eli liittyy kans läheisten kunnioittamiseen?

Mutta jos lis vaikka sellainen vainaja joka on saanut surmansa vaikka poliisin piirityksessä? (joojootelkkaridekkarista..) Olis pitänyt vankinaan ja orjinaan.. käyttänyt jokalailla hyväkseen, murhannutkin ja sitten vuosien kidutusten jälkeen joku saa selville, poliisit alkaa tutkia ja saa sen kiikkiin mutta se onkin aseistautunut, hyökkää ja on pakko surmata, tai kuolee takaa-ajossa.

Se olis pitänyt omaa perhettään vankina, raiskannut kaikkia, omia lapsiaan ja lapsenlapsiaan, niikuin se mielipuoli siellä Itävallassa.

Kenestäänkö ei sais hiiskua mitään?
Vasta sit joskus.
Eikö tuollaisessa uhreilla ole oikeus noitua ja kirota, sylkeä ja oksentaa pois pahaa oloa?




Kyllä varmaan sylkisi eikä varmaan kukaan tulisi siitä syyttämään. Mutta tuollaiset on harvinaisia ja harva meistä, onneksi, joutuu tuollaisen kokemaan.

Mut mitens tämä nyt liittyy. Aiheeseen?

"Hetkinen, voinko kirjoittaa tuon muistiin?" Arthur kysyi innoissaan ja etsi kynää taskustaan.
"Se on saatavilla lentoasemalla", vanhus sanoi. "Tätä on siellä telinekaupalla."
(Adams: Enimmäkseen harmiton)

Barbaari
Seuraa 
Viestejä13621
Liittynyt4.10.2007
AvunTarpeessa
Barbaari

Läheisten kannalta on mautonta suruaikana alkaa kuollutta lyömään. Ainoa rakentava merkitys sillä puhumisella on enää tämän läheisille jotka joutuu sitä arvostelua kestämään.

Se negatiivinen puhuminen ei ole kuoleman jälkeen rakentavaa sille kuolleelle jos mollaamismielessä siitä huutelee.

Kuolleiden kunnioituksessa on kyse että ei kai meistä kukaan tykkäisi siitä että kuoleman jälkeen alettaisiin puhua paskaa. Kun on sellaisessa tilanteessa ettei kykene enää puolustautumaan vaan sitä arvostelua voi ottaa vain iskuja vastaan.

Kuolemaan liittyy tiettyä anteeksiantamista ja tästä irtipääsemistä. Kuolevat ihmiset yrittävät usein myös anteeksiantoa niitä kohtaan joita rikkoneet.

Arvostelu kuoleman jälkeen on kuin toivoisi tämän helvettiin eikä tässä maailmassa ole kovinkaan montaa sellaista joka sellaista ansaitsisi.




Ellet sä ole kunnioittanut ihmistä tämän eläessä, miksi ihmeessä sun pitäisi alkaa kunnioittaa sitä vain siksi että päälle heitetään pari metriä multaa ?

Pelkkä tapa tuo "kunnioittaminen" on.




Ei kunniottamiskäsitettä tarvitse muuttaa.

Olisit sanonut sanat selväksi tämän eläessä ettei kuoleman jälkeen tarvitse perästä huudella. Varsinkaan aikana jolloin on vielä ihmisiä jotka käyvät läpi surutyötä.

On olemassa jotain itsemurhapommittajia ja sarjamurhaajia jotka eivät nauti minkäänasteista kunnioitusta kenenkään mielestä mutta tälle asteelle päästäkseen täytyy edustaa jotain todella pahaa.

Vierailija

Kyllä kuolleista saa puhua mitä haluaa. Ei nyt tarvitse hautajaisissa alkaa kertoilemaan, siellä voi vaikka vaieta. Kumma juttu, että kuollut oli aina eläessään niin hyvä ja ihana ihminen huolimatta vaikka olisi ollut millainen ihmisvittu tahansa. Tekopyhyyttä kaikki. Jos ihminen ei eläissään kunnioitusta ansainnut tai pystynyt hyvää tekemään, ei hän ansaitse sitä kuoltuaankaan.

Pappi on paskanpuhujista kaikkein pahin. VALEHTELEE minkä ehtii, vaikka ei edes ihmistä tuntenut välttämättä. Olisi ennemmin hiljaa, mutta hänen työnsähän onkin valehdella.

DedMoroz
Seuraa 
Viestejä18367
Liittynyt16.3.2005
Pönni
...
Kyllä meillä näyttää nuo jälkeläisetkin välillä vatvovan ja se on hyvä. Ne puhuu ja pohtii, ajattelee ja visastuu.
Miks pitäis olla koko ikänsä .. hm.. hiljaa ja miettiä vain yksin?
Sittenhän ei voi tietää mitä muut ajattelee.
Se minun veljessäkin oli vikana ettei se puhunut. Lopulta se oli kehittänyt niin paljon luuloja että se oli paranoidinen.

Psykiatria on mielenkiintoista ja pelkkien onnellisten unelmien ja kivojen muistojen varassa ei pääse puusta pitkään. Uskovaiseksi kait sit päätyis automaattisesti jos kieltäis ajatukset jotka on negatiivisia.

"Hän oli niin mukava, toiset huomioonottava, antelias, jaksoi kuunnella".. .. vaikka olis ollut ilkeä, itsekäs, pihi, poissaoleva.. ?


Miksi pitäisi miettiä koko ikänsä jotain ilkeetä tjv tyyppiä?
Eihän se oo kuolemansa jälkeen sen kummempi ku muutkaan kuolleet. [size=50:2gtu9izd](eikä ihmiset oo musta-valkoisesti joko positiivisia tai negatiivisia piirteitä omaavia tyyppejä - yhden mielestä inha tyyppi voi toisesta olla aidosti aivan ihana persoona)[/size:2gtu9izd]

Mitä lisäarvoa kuolleen negatiivisten piirteiden pohtiminen tuo omaan elämään? Pelkkää turhaa ja tyhjänpäivästä spekulointia. Jos joku oli eläissään jonkun negatiivisen piirteen omaava tyyppi, niin mitä sitten. Kun se on kuollut, niin en minä ainakaan ala omaa ilmaani pilaamaan sillä, että muistelisin mitä kökköä se mun tielle lappas. Ei taatusti lapa enää.

Toi sun viimenen lausehan tarkottas sitä, että valehtelee. Miksi sanoa mitään? sehän on sama kun antaa sen nega-tyypin pilata ilmaa vielä kuoltuaankiin. Ja mä en nää kovinkaan suurta järkee sellasessa touhussa.

I usually give people more chances than they deserve but once I'm done, I'm done.

Sivut

Uusimmat

Suosituimmat