Aiheutetut sukupuutot

Seuraa 
Viestejä834
Liittynyt25.3.2007

Onko muut eliölajit kuin ihminen aiheuttaneet metsästämällä jonkun toisen eliölajin sukupuuttoa? (joo, vedonlyönnistä on kysymys)

Ja ylipäänsä, onko tietoa muiden eliöiden kuin ihmisen aiheuttamista sukupuutoista toisille eliöille?

Sivut

Kommentit (47)

Vierailija

Kyllä on.

Jos ihmisen sekaantuminen tilanteeseen sallitaan, voidaan esimerkiksi ottaa vaikkapa polynesianrotta. Tämä otus kulkeutui polynesialaisten mukana Tyynenmeren saarelta toiselle ja aiheutti valtavaa tuhoa siellä, missä maapetoja ei ollut ennestään lainkaan. Polynesianrotta on luultavasti kutakuinkin yksin vastuussa lukuisista sukupuutoista.

Ainoa tunnettu tapaus, jossa yksi ainoa yksilö on aiheuttanut kokonaisen lajin sukupuuton, koskee erään majakanvartijan kissaa. 1800-luvun lopulla Stephen-saarella Uuden-Seelannin vieressä esiintyi vielä pikkuista, lentokyvytöntä varpuslintua nimeltä isovilistäjä (Xenicus lyalli). Nämä linnut elivät kutakuinkin samoin kuin hiiret muualla maailmassa. Saaren ainoa ihmisasukas oli majakanvartija, joka yksinäisyyttään lievittääkseen otti kissan. Tibbles-kissa tappoi yksin joka ainoan isovilistäjän vain noin vuoden aikana. Näistä seitsemäntoista se kantoi isäntänsä ovelle, ja majakanvartija lähetti ne museoon tutkittaviksi. Ne ovat edelleen lajin ainoat tunnetut yksilöt. Kotikissan tiedetään tappaneen sukupuuttoon isovilistäjän lisäksi 32 muuta lintulajia.

Kuten ehkä jo huomattiin, lajin tappamiseksi sukupuuttoon metsästämällä tarvitaan kohtuullisen äkillinen tilanne, kuten pedon leviäminen uuteen ympäristöön. Eiväthän ihmisetkään ole alkusijoillaan Afrikassa juuri sukupuuttoja aiheuttaneet, mutta sen sijaan kyllä kaikkialla, minne ovat sieltä levittäytyneet. Jos aikaa on enemmän, saalislaji ehtii sopeutua uuteen petoon.

Vastaavia tilanteita on varmasti tapahtunut myös luonnollisista syistä, ilman ihmisen vaikutusta. Esimerkiksi petoeläinten ajautuminen uusille saarille, joiden asukkaat ovat sopeutuneet pedottomaan ympäristöön, voi olla tällainen. Saarilla myös kehittyy usein kääpiökokoisia, ja elintoiminnoiltaan hitaampia muunnoksia mannerlajeista (nykyään niitä ei juuri ole sattuneesta syystä jäljellä, mutta fossiiliaineistossa ne ovat yleisiä). Jos saari liittyy takaisin osaksi mannerta, nämä hitaat ja pienet muodot varmasti jyrätään nopeasti.

Laajemmassa mittakaavassa lajien toisilleen aiheuttamat sukupuutot tapahtuvat paljon hitaammin. Esimerkiksi Pohjois- ja Etelä-Amerikan välille syntyi maakannas noin kolme miljoonaa vuotta sitten. Aluksi sukupuuttoja ei näyttänyt tapahtuvan, vaan lajeja levisi symmetrisesti kumpaankin suuntaan. Myöhemmin kuitenkin osoittautui, että eteläamerikkalaiset jäivät tappiolle kummallakin mantereella. Pohjoisamerikkalaiset siis joko metsästivät tai kilpailivat niitä sukupuuttoon.

Myös pitkällä aikavälillä kilpailemalla aiheutettuja sukupuuttoja lienevät ne, jotka ovat seuranneet suurempia evolutiivisia innovaatioita. Esimerkiksi kukkakasvien synnyn jälkeen ne yleistyivät hitaasti ja seuraavien 40 miljoonan vuoden ajan valloittivat asemia aikaisemmilta kasveilta, kunnes ne olivat planeetan hallitseva kasviryhmä. Matkalla katosi melkoinen joukko varhaisempien kasviryhmien lajeja, mutta prosessi on voinut olla niin hidas ja ympäristön muutoksia hyväkseen käyttävä, että suoraa sukupuuttoon kilpailua olisi voinut olla vaikeaa nähdä, vaikka jurakaudella jostain syystä olisikin ollut biologeja.

Toivottavasti et nyt hävinnyt vetoasi.

hyrrä
Seuraa 
Viestejä834
Liittynyt25.3.2007

No, hävisin vedon. Mutta kiitos, sain niin hyvän vastauksen, että en ole häviöstäni ollenkaan pahoillani!
Kyllä tämä oli hyvinkin lakritsipiipun arvoista.

Vierailija

Australian pussihukan sukupuutosta olen kuullut, että ihmisen Australiaan tuonut villiintynyt koira oli älykkäämpi mutta heikommin aseistettu peto kuin pussihukka. Molemmat saalistivat samoja eläimiä ja koira viisaampana ajoi pussihukan sukupuuttoon. Pussihukat menehtyivät ravinnon puutteeseen.

Pacanus Rusticanus
Seuraa 
Viestejä7843
Liittynyt1.2.2010

Lueskelin äsken, että 1500-1650 olisi kuollut sukupuuttoon 3 jättilintua; norsulintu, Uuden-Seelannin moa ja haastinkotka. Olin luullut että jättilinnut olisivat kaikki kuolleet "kauan sitten"

Olikohan näiden sukupuutto tekemisissä eurooppalaisten mannertenvälisen valtamerenkulun kanssa. Aika viittaisi siihen.

- Ubi bene, ibi patria -

Vierailija

Kyllä ns. alkuperäiskansatkin pistivät pataan kaiken minkä kiinni ja hengiltä saivat, ei noista sukupuutoista voi useinkaan länsimaiden invaasiota syyttää.

Aika erikoista että ihmisen aiheuttamista sukupuutoista on monilla heikot tiedot näköjään... aikoinaan nuo perusjutut opetettiin jo koulun biologian tunneilla.

Pacanus Rusticanus
Seuraa 
Viestejä7843
Liittynyt1.2.2010
Bitjuus
Kyllä ns. alkuperäiskansatkin pistivät pataan kaiken minkä kiinni ja hengiltä saivat, ei noista sukupuutoista voi useinkaan länsimaiden invaasiota syyttää.

Aika erikoista että ihmisen aiheuttamista sukupuutoista on monilla heikot tiedot näköjään... aikoinaan nuo perusjutut opetettiin jo koulun biologian tunneilla.




Milloinkohan tuo "aikoinaan" oli?

Ryhdyin muistelemaan, että mitä koulussa opetettiin biologian tunneilla ja parin minuutin pinnistelyn jälkeen palasi mieleen että yhteyttäminen oli kaavakuvana jossain oppikirjassa. Ja tätä kirjoittaessani muistui mieleen juttu korvan toiminnasta liittyen valkoiseen taustakohinaan-

Nyt tuli nitrifikaatio ja denitrifikaatio /aerobiset ja anaerobiset bakteerit mieleen.... botulismi... kapillaarinen imu... osmoosi....

Ei, ei tule jättilintuja...

Ehkä huomenna.....

Meijoosi....

- Ubi bene, ibi patria -

Vierailija
Pacanus Rusticanus
Lueskelin äsken, että 1500-1650 olisi kuollut sukupuuttoon 3 jättilintua; norsulintu, Uuden-Seelannin moa ja haastinkotka. Olin luullut että jättilinnut olisivat kaikki kuolleet "kauan sitten"

Jep. Polynesialaiset saapuivat Uuteen-Seelantiin vuosien 1250-1300 paikkeilla. 1600-luvulle tultaessa saarten kaikki suuret eläimet ja huomattava osa pienemmistäkin oli listitty. Sama kuvio oli tätä ennen tapahtunut jokseenkin jokaisella Tyynenmeren saarella, jolle polynesialaiset saapuivat: arvioidaan, että näin olisi kuollut sukupuuttoon noin 2000 lintulajia.

Ja kyllä jättilintuja oli enemmän kuin kolme lajia.

Esimerkiksi moa ei ollut yksi laji, vaan moalintujen Dinornithidae-heimoon kuuluu yksitoista vastikään kadonnutta lajia. Ne kaikki kuolivat samoihin aikoihin 1500-luvulle tultaessa. Moan pääsaalistaja, kaikkien aikojen suurin kotka, haastinkotka katosi 1400-luvulla ilmeisesti saalispopulaatioiden harvennuttua niin, etteivät ne enää pystyneet ylläpitämään saalistajaa. Suurilla haastinkotkanaarailla oli kolmen metrin siipiväli ja painoa 15 kiloa. Seistessään petolintu olisi ollut metrin korkuinen.

Norsulinnut olivat jättilintujen madagaskarilainen vastine. Norsulintujen lajimäärä on epäselvempi, mutta yleisimmin tunnetut jäänteet jaetaan seitsemään lajiin. Norsulinnut elivät vielä 1600-luvulla, kun Madagaskar oli Ranskan hallussa, mutta katosivat 1700-luvulle tultaessa. Tästä voitaneen siis aika reippaasti syyttää eurooppalaisia.

Australiassakin oli oma jättilintunsa, Genyornis, joka kuului sorsalintuihin, mutta oli kookas, lentokyvytön peto tai raadonsyöjä. Se katosi lyhyessä ajassa noin 40 000 vuotta sitten, mikä sopii harmillisen hyvin yhteen Australian ensimmäisten alkuasukkaiden saapumisen kanssa. Ihmisen ja lintujen kohtaaminenkin on dokumentoitu: vastikään löydetyssä, nelisenkymmentä tuhatta vuotta vanhassa aboriginaalien luolamaalauksessa esiintyy kaksi tarkasti kuvattua "demoniankkaa".

Jättiläisiin voitaneen laskea myös teratornithidae-heimon amerikkalaiset raadonsyöjät. Niihin kuuluvat suurimmat koskaan eläneet lentävät linnut. Jääkauden lopulla Pohjois-Amerikassa esiintyi siipien kärkiväliltään vajaa nelimetrinen Teratornis merriami sekä vielä suurempi Aiolornis incredibilis, jonka siipien kärkiväli oli 5,5 metriä. Ne katosivat muutamia tuhansia vuosia ihmisten saapumisen jälkeen, samaan aikaan kuin muukin Pohjois-Amerikan megafauna.

Bitjuus

Aika erikoista että ihmisen aiheuttamista sukupuutoista on monilla heikot tiedot näköjään... aikoinaan nuo perusjutut opetettiin jo koulun biologian tunneilla.

Ei niitä opetettu, ainakaan meille. Joku kuva taisi olla mammutteja jahtaavista varhaisista eurooppalaisista, ja juttuja nykyään uhanalaisista lajeista. Sukupuutoista ei kyllä puhuttu.

Vierailija

Ai niin, vielä yksi unohtui: azdebill. Nimellä viitataan kahteen Uudessa-Seelannissa esiintyneeseen Aptornis-suvun jättiläismäiseen kurkilintuun. Ne katosivat samaan aikaan kuin moat ja haastinkotka: polynesialaisten rantautumisen jälkeen, mutta ennen eurooppalaisten tuloa.

Äskettäin sukupuuttoon hävitettyjä lintulajeja on häpeällisen paljon. Tässä yksi puutteellinen lista:
http://en.wikipedia.org/wiki/List_of_extinct_birds

Vierailija
Pacanus Rusticanus

Milloinkohan tuo "aikoinaan" oli?



Woodstockin jälkeen mutta ennen Watergatea, taisi Vietnamin sota olla silloin lopuillaan.

Siihen aikaan innokas aineopettaja laajensi opetustaan miten milloinkin jos oppilaita sattui kiinnostamaan, vei jopa linturetkille ym. omalla ajallaan. Samoin opetussuunnitelma oli vain runko, todellinen materiaali saattoi olla paljon laajempaa.

Ymmärrän kyllä hyvin että nykyään ei moinen ole mahdollista, oppilailla on opettajallakin kuulemma uusi nimi: v*tun homo / v*tun huora. Luultavasti opetus menee nykyään minimikaavan mukaan, mitäpä niitä helmiä sioille heittelemään.

Siinä mielessä ymmärrän hyvin nykypolvien heikot ja rajalliset tiedot milloin mistäkin aiheesta...

Vierailija

Lukiossa oltiin tuolloin, pitkä tukka ja leveät lahkeet...

Ennen oli jotkut asiat ehkä huonommin ja jotkut ehkä paremmin, mene ja tiedä.

Vierailija
Pacanus Rusticanus
Kansakoulussa oli siis kaikki paremmin? Jepjep. Kun ihminen laskeutui kuuhun oli kouluviikko 6 päiväinen ja kesäloma pitkä.



Kävivätkö omat opettajasi kaiken oppikirjoissa olleen materiaalin systemaattisesti läpi mitään jättämättä ja mitään lisäämättä? Oma kokemukseni - kaukaisilta ajoilta - on ennemminkin, että joskus kirjasta jäi suuriakin aihealueita täysin käsittelemättä ja joskus käsiteltiin seikkaperäisesti aihetta täysin kirjan ulkopuolelta. Mm. lukion lyhyt matikkamme jätti täysin ulos todennäköisyyslaskennan, mutta filosofiassa harrastimme logiikkaa ihan kirjan ulkopuolelta. Kun tällaiseen opettajan valitsemaan poimintaan vielä lisätään oppilaiden oman muistin toiminta eli valikoiva unohtaminen, on jokseenkin oletettavaa, ettei mielikuva vuosien takaisista opintosisällöistä ole sama eri koulussa, eri opettajalla ja eri aikaan opiskelleilla.

Biologiassa on mitä todennäköisimmin vähintään sivuttu käsitettä sukupuutto. Mutta mitä sen yhteydessä on puhuttu, vaihtelee luultavasti aika paljon. Jos yhdessä luokassa on käsitelty sitä myös (esi-)historiallisena ilmiönä, toisessa luokassa on saatettu pitäytyä siihen Saimaan norppaan.

Vierailija
Mei long
Ai niin, vielä yksi unohtui: azdebill. Nimellä viitataan kahteen Uudessa-Seelannissa esiintyneeseen Aptornis-suvun jättiläismäiseen kurkilintuun. Ne katosivat samaan aikaan kuin moat ja haastinkotka: polynesialaisten rantautumisen jälkeen, mutta ennen eurooppalaisten tuloa.

Äskettäin sukupuuttoon hävitettyjä lintulajeja on häpeällisen paljon. Tässä yksi puutteellinen lista:
http://en.wikipedia.org/wiki/List_of_extinct_birds




Muuttokyyhky on yksi esimerkki varsin äskettäin sukupuuttoon metsästetystä aikoinaan hyvin runsaslukuisesta linnusta:

http://fi.wikipedia.org/wiki/Muuttokyyhky

Vierailija
Rere

Muuttokyyhky on yksi esimerkki varsin äskettäin sukupuuttoon metsästetystä aikoinaan hyvin runsaslukuisesta linnusta:

http://fi.wikipedia.org/wiki/Muuttokyyhky


Wikipedian artikkeli herättää suuria epäilyksiä. Miten voisi olla mahdollista, että metsästämällä tuhotaan jokin laji ja vielä 1800 luvulla? Luulisin syyn olevan luonnossa itsessään. Kun ampuminenkin niitä vähensi, niin silloinen ympäristöaktiivi keksi hyvän keinon ajaa asiaansa.

Sivut

Uusimmat

Suosituimmat