Elämä elämisen arvoista?

Seuraa 
Viestejä45973
Liittynyt3.9.2015

Elämä, etenkin ihmiselämä on pyhää ja aina elämisen arvoista, väittävät. Jopa ateisteissa on kummallista, suorastaan uskonnollista elämään tsemppaamista: "Sulla on vain yksi elämä. Käytä se hyvin."

Enpä niele asiaa suoraan totuutena, vaan otan kriittiset lasit silmille. Elämä saattaa nimittäin olla loppujen lopuksi suurimmalle osalle ihmiskunnan jäsenistä niin huonoa ja kärsimyksellistä, että kuolema saattaa olla järkevä vaihtoehto. Ihmispopulaatio on nimittäin järjestäytynyt muihin eläinlajeihin verrattuna perin merkillisesti yhteiskuntiin. Yhteiskunta pakottaa yksilön luonnottoman rationaalisen elämän muottiin, jonka keskeisimpänä ajurina on pelko. Luonnonkansoissa yhteisön kaikki jäsenet tunsivat toisensa, loivat tunnesiteitä ja se eli luonnon kanssa. Nykyajan ihmiset vetävät resurssinsa yhteiskuntakoneistosta, eivät luonnosta ja eivät tunne toisiaan, joka johtaa vieraantuneisuuteen.

Ehkäpä elämä onkin ollut jo vuosituhansien ajan niin huonoa, että rationaalisin teko, mitä keskinkertaisilla tai huonoilla onnenlahjoilla varustettu ihminen voi tehdä, on riistää henki omalta itseltä.

Elämä ei ole pyhää, se vain on.

Kommentit (11)

Vierailija
Peksa

Elämä ei ole pyhää, se vain on.



No jos se vain on, ei ole mielekästä kysyä, onko se jonkin arvoista vai ei.

Vierailija

En usko mihinkään universaaliin tarkoitukseen, eikä ihmiselämällä sinänsä ole mitään suurempaa merkitysta vaan ihmisen tulee tehdä itse elämä itselleen arvokkaaksi.

Vierailija

"Elämä vain on" on väite totuuden luonteesta.

Kysymys, "onko elämä elämisen arvoista?" kysyy henkilökohtaista mielipidettä asiaan.

Vierailija

Uskaltaisinpa väittää että elämä on elämisen arvoista. Hinta-laatusuhde on paljon parempi kuin asioilla keskimäärin.

Vierailija
Jarkko Pesonen
En usko mihinkään universaaliin tarkoitukseen, eikä ihmiselämällä sinänsä ole mitään suurempaa merkitysta vaan ihmisen tulee tehdä itse elämä itselleen arvokkaaksi.



Tuossa on oletuksena vapaan tahdon tuomat miltei rajattomat mahdollisuudet. Jotkut ihmiset ovat syntyneet heikkotahtoisina, elävätä tietämättömyydessä ja kärsivät olosuhteista ja sairauksista muita enemmän. On täysin perusteltua väittää, että ihminen on erottamaton osa energian virtausta aika-avaruudessa, eikä hän pysty vaikuttamaan itseensä. Kärsimys tai onni vain tapahtuvat, mutta joskus tapahtuu myös järkeilyä, joka voi johtaa toiminnallisiin johtopäätöksiin, kuten uuden elämäntien valintaan tai itsensä päättämiseen.

Vierailija
Peksa
On täysin perusteltua väittää, että ihminen on erottamaton osa energian virtausta aika-avaruudessa, eikä hän pysty vaikuttamaan itseensä. Kärsimys tai onni vain tapahtuvat, mutta joskus tapahtuu myös järkeilyä, joka voi johtaa toiminnallisiin johtopäätöksiin, kuten uuden elämäntien valintaan tai itsensä päättämiseen.



Olet tainnut lueskella Nietzscheä. Tai buddhalaisia ajatuksia. Tai molempia.

Jos voisi varmasti tietää, mitä tulevaisuus tuo mukanaan, itsensä tappaminen saattaisi olla vaihtoehto. Muussa tapauksessa kannattanee odottaa luonnolliseen ja väistämättömään kuolemaansa asti. Olettakaamme, että takana on jo kymmeniä tuskaisia, onnettomia ja hyödyttömiä vuosia ja tulevaisuus vaikuttaa toivottomalta. Se ei välttämättä silti ole. Ihminen voi rakastua, voittaa Lotossa, saada upean henkisen oivalluksen tai voi tapahtua jotakin muuta positiivista. Vaikka elämä tämän jälkeen jatkuisikin vain lyhyen aikaa, saattaa kokonaisuus muodostua arvokkaaksi. Yksi hyvä, tarkoituksellinen vuosi voi kompensoida sata huonoa. Tästä syystä luullakseni useimmat kulttuurit pitävät elämää asiana, jota tarkoituksellisesti ei saa omalta kohdaltaan päättää.

Barbaari
Seuraa 
Viestejä13621
Liittynyt4.10.2007
Peksa
Elämä ei ole pyhää, se vain on.



Elämä on ainoa asia mitä sinulla oikeastaan on.

Pitäisi nähdä siten että olet tavattoman onnellinen kun elät maailmankaikkeudessa joka on miljardeja vuosia vanha ja vanhenee vielä moninkertaisesti...

Elät sanotaanko sellaiset vajaat sata vuotta, saat tutkia ja ihmetellä, olla vapaa tekemään valintoja ja vaikuttaa. Etsiä missä se onni ja onnellisuus on...

Jos päättää luovuttaa heikkoimpana päivänään niin se on ikäänkuin rikos itseään kohtaan.

Vierailija

Elämässä ei ole senenempää pyhää kuin missään muussakaan. Suurelta osin ihmisen elämä on yhtä suurta paskaa. Synnyt, raadat, kärsit ja kuolet. Mitään ei jäljelle jää. Kuitenkin elämän vaihtoehto on vieläkin huonompi. Hautaan maan alle ei enää tarjoilla lonkeroa, eikä mitään muutakaan. Jopa elämän vittumaisuus tekee elämästä elämisen arvoisen. Elämä on synkkää, mutta onhan siinä niitä varjopuoliakin.

Pseudohippi
Seuraa 
Viestejä13828
Liittynyt27.11.2006

Niin kun Matti Nykänenkin sanoo, elämä on ihmisen parasta aikaa.

Mutta onko elämä elämisen arvoista, on tietysti vähän toinen kysymys. Arvot ovat subjektiivisia, joten tästä seuraa, että jokaisen on itse henkilökohtaisesti päätettävä, onko paras mahdollinen juuri itselle arvokasta.

Minulle elämän arvo on toistaiseksi niin suuri että siitä kannattaa nauttia niin pitkään kun mahdollista. Kyse on tietysti kuitenkin vain minun elämästäni eikä siitä pidä vetää mitään yleisiä johtopäätöksiä tai käyttää sitä minkäänlaisena ohjenuorana.

Kieltämättä joskus tuntuu, että joidenkin ihmisten elämä kerta kaikkiaan on niin surkeaa, että on vaikea sanoa onko se "elämisen arvoista". Jokaisen ihmisen elämä on kuitenkin parasta mitä hänelle tapahtuu, ja siksi jokaisen ihmisen on itse ratkaistava tämä kysymys omalta kohdaltaan.

Kysymys on vaikea, sitä on pohdittu varmaankin viimeiset 100 000 vuotta, ja vastaukseksi on kehitelty mitä kummallisimpia ja eksoottisimpia ajatusrakennelmia ja oppeja (yhdessäkin elämä on elämisen arvoista siksi että joku tyyppi joskus antoi hakata naulat käsiensä läpi...). En tiedä, olisiko joku näistä selityksistä oikea ja olisiko elämällä mahdollisesti joku itsen ulkopuolelta määrittyvä arvo. Mitään merkkejä tällaisesta en ole havainnut ja siksi pidän parempana pyrkiä vaikeudesta huolimatta ratkaisemaan kysymys elämän arvosta itse.

Ihmiset tekevät tulevaisuuden.

Vierailija

Suomen itsemurhatilastot ovat varsin suuret. Johtuuko se siitä että köyhemmissä maissa ei lasketa tilastoja näin tarkasti.
Vai johtuisiko se siitä että täällä ihmisten jatkuvasti oletetaan kilpailevan keskenään asemasta ja heitä kasvatetaan siihen.
Mistä tämä ihmisten pahoinvointi oikein saa alkunsa?

Uusimmat

Suosituimmat