2,5 % tunnistaa/muistaa huonosti kasvot

Seuraa 
Viestejä451
Liittynyt18.3.2008

Noin 2,5 % kaikista ihmisistä kantaa geeniperimää, joka aiheuttaa lievän prosopagnosian ja vaikeuttaa kasvojen tunnistamista ja ihmisten muistamista. Jos et muista hyvin tutuiksi esittäytyviä ihmisiä, tai he eivät muista sinua, niin kyse ei olekaan aina siitä, että pitäisi hankkia silmälasit, tai vähentää juomista. Kyse voi olla synnynnäisestä prosopagonosiasta.
http://www.ingentaconnect.com/content/b ... 75686f4949

Kasvojen tunnistaminen on erittäin tärkeää ihmislajin edustajille sosiaalisen kanssakäymisen vuoksi. Siksi olisi luonteva olettaa, että ihmislajille on kehittynyt evoluutiossa erityinen valmius kasvojen tunnistamiseksi. Tällaisen moduulin olemassaolo aivoissa on havaittu aivovaurioiden yhteydessä, joskin ei varmasti tiedetä, että kyseessä on geenien ohjaama rakenne aivoissa. Tämä aivojen alueen, pihtipoimun (fusiform gyrus), vaurioituminen heikentää ihmisen kykyä tunnistaa kasvoja. Kasvojen tunnistamisen häiriö, prosopagnosia, hankaloittaa vakavasti sosiaalista elämää. Potilas ei tällöin tunnista edes läheisempiä ihmisiään nähdessään näiden kasvot, vaan tarvitsee muunlaisen vihjeen, esimerkiksi äänen, vaatetuksen tai tunnistamisen avuksi. On raportoitu myös harvinaisia tapauksia, jossa potilas aivojen pienen vaurion seurauksena menettää kykynsä tunnistaa tietyn ihmisen, esimerkiksi isoäitinsä, vaikka muiden ihmisten havaitseminen sujuu.

Tutkijoiden mielenkiintoa on herättänyt se, tunnistaako prosopagnosiasta kärsivä karjankasvattaja lehmänsä, sillä lehmien tunnistaminen perustuu niiden kasvojen muistamiseen. Tutkijat sattuivat löytämään kaksi tällaista prosopagnosiasta kärsivää karjankasvattajaa, joista toinen oli menettänyt kykynsä tunnistaa lehmänsä, mutta toinen säilyttänyt tämän kykynsä.

Prosopagnoisiassa potilas on kadottanut kykynsä kognitiivisesti tunnistaa kasvoja, mutta ei emotionaalista tunnistuskykyä. Gapgras-syndroomassa taas ilmeisesti on kadotettu emotionaalinen tunnistus, vaikka kognitiivinen tunnistus on säilynyt. Capgras-syndrooma on harvinainen neurologinen häiriötila, josta kärsivä luulee, että läheiset ihmiset on korvattu heitä esittävillä huijareilla, roboteilla tai ulkoavaruuden olennoilla.

Sivut

Kommentit (25)

Rousseau
Seuraa 
Viestejä16844
Liittynyt13.11.2009
Emotion Science
Capgras-syndrooma on harvinainen neurologinen häiriötila, josta kärsivä luulee, että läheiset ihmiset on korvattu heitä esittävillä huijareilla, roboteilla tai ulkoavaruuden olennoilla.



Ohhoh. Pikkulapsena näin unen jossa äitini oli korvattu robotilla. Taustalla oli se että isäni katseli tv:stä Slim John -sarjaa jossa opetettiin englantia sellaisen tarinan avulla jossa esiintyi ihmisen näköisiä robotteja.

Tuo toki oli vain uni, eikä oikeastaan liity asiaan. Mutta lievä kasvosokeus on vaivannut elämäni varrella. Eräästä ihmisestä jonka naapurissa asuin kolmatta vuotta sain ja saan edelleen jokaikinen kerta hänet tavatessani miettiä olikos tämä tämä ihminen, vai joku muu. Kaikkein vaikeinta on seurata sodasta kertovaa elokuvaa, koska en erota henkilöhahmoja mitenkään toisistaan kuin korkeintaan tukan värin perusteella.

Yksi asiaan vaikuttava tekijä voi tietysti olla se etten oikein tohdi kauheasti katsoa ihmisiä silmiin, mutta niitäkin ihmisiä joita olen tuijottamalla tuijottanut saan joskus miettiä että onko tämä varmasti se ja se, jos en ole suoranaisesti päivittäin hänen kanssaan tekemisissä.

Vierailija

Tuntuu että itseäni vaivaa sama ongelma. Asuin viikon yhden tyypin kanssa samassa huoneessa, ja 2 kk sen jälkeen hän näki minut armeijassa. Aiemmin hänellä oli pitkähköt hiukset, mutta siilitukkaisena ja ilman silmälaseja en kyllä tunnistanut häntä edes äänestä. En ymmärrä miten hän tunnisti minut sieltä kaikkien muiden joukosta.

Vastaavia tilanteita on ollut muitakin :/

Vatkain
Seuraa 
Viestejä27432
Liittynyt4.3.2008

Minä muistan naamat kyllä. Nimiä joudun joskus hakemaan. Mutta koska koen sen puutteeksi itsessäni, olen opetellut muutamia tapoja muistaa ihmisten nimet.

Kaikkein eniten hämää kun jos vaikka näkee jonkun ihmisen aina uimahallissa kello 18 torstaisin ja yhtä äkkiä tämä ihminen onkin kaupassa, siis ei siinä ympäristössä jossa hänet on tottunut kohtaamaan, niin aivot kompastuvat ihan kokonaan ja menevät hämilleen. Se on oikeastaan ihan jännä tunne . Sitten on kova homma yhdistää tuo ihminen paikkaan johon hän "oikeasti kuuluu."

Hämmentää.

Vierailija

Kärsin tästä vaivasta melkolailla pahasti. Ihan lähimmät ihmiset tunnistan. Samoin esimerkiksi työtoverini, joita näen päivittäin. On turha toivo, että koskaan vaikkapa bongaisin jonkun julkisuuden henkilön. Ihmiset ympärilläni ovat, että "Hei, etkö huomannut kuka siinä meni"... Ei, en huomannut. Samoin tapahtunut todella moneen kertaan, että minua tullaan jututtamaan ja minulla ei ole pienintäkään aavistusta kuka tämä henkilö on. Melko vaivaannuttavia tilanteita.

Toinen ahdistava on se kun luulee tunnistavansa henkilön, miettii, katselee, mutta ei uskalla mennä juttelemaan/olettaa hänen olevan etsimäni henkilö.

Vaiva se on tämäkin, pahempienkin kanssa ihmiset elävät.

Reiska
Seuraa 
Viestejä5100
Liittynyt6.5.2007

Miul töissä on toisinaan tämä ongelma, tosin en tiedä liittyykö se pelkästään kasvoihin vaan laajemmaltiki on huono muisti.

Varsinki kiireisinä päivinä asiakas tulee tilaa ruokansa ja kun se kääntyy ympäri, miun on joskus mahdoton sanoa minkä näkönen se oli tai mitä tilas.

Per se

Saw
Seuraa 
Viestejä6251
Liittynyt20.6.2009

Uusia naamoja on mun vaikea oppia kerralla monta. Etenkin jos kyse on siis miehistä. Naisia on helpompi muistaa. Naisen varatalossa on kiinnostavia yksityiskohtia, jotka muistaa ihan mielellään.

Young man, there's a place you can go.
I said, young man, when you're short on your dough.
You can stay there, and I'm sure you will find
Many ways to have a good time.

It's fun to stay at the Y.M.C.A.
It's fun to stay at the Y.M.C.A.

Vatkain
Seuraa 
Viestejä27432
Liittynyt4.3.2008
Reiska
Miul töissä on toisinaan tämä ongelma, tosin en tiedä liittyykö se pelkästään kasvoihin vaan laajemmaltiki on huono muisti.

Varsinki kiireisinä päivinä asiakas tulee tilaa ruokansa ja kun se kääntyy ympäri, miun on joskus mahdoton sanoa minkä näkönen se oli tai mitä tilas.


Tämä on tyypillistä asiakaspalvelussa työskentelevien keskuudessa.

Hämmentää.

Vierailija

Asiakaspalvelutyössä varmasti työn monotonisuus saa aivot jättämään ihmisten ja heissä olevien yksityisohtien muistamisen vähemmälle. Muussa tapauksessa jos kassallakin 'pistäisi mieleensä' jokaisen maksavan asiakkaan, niin mahtaisi olla pää puhki ja pyörällä loppupäivästä. Mahtaako olla kyseessä vain jokin luonnollinen aivojen suojautuminen ylirasitukselta. Vähän niinkuin kaupungilla liikkuessa tulee karsineeksi ylimääräiset seikat pois näkö- ja kuulopiiristä.

Mitä muistamiseen omalta osaltani tulee, niin aika kehnosti jää kasvot mieleen, nimistä puhumattakaan. Esimerkiksi nämä taloyhtiöni naapurit, joita olen nähnyt (aina jotakuta) päivittäin kohta neljän kuukauden ajan, niin heistä muistan vain ne, joiden kanssa on ollut jotakin kontaktia (tai konfliktia ) .. kaikki muuten vaan ohitseni kävelevät naapurini tulevat toisesta silmästä sisään ja toisesta ulos

Hieman kadehin ja ihmettelen heitä, joilla on häkellyttävän hyvä kasvomuisti! kai sitäkin voisi treenata..

Pokasaha
Seuraa 
Viestejä1466
Liittynyt16.3.2005
Vatkain
Minä muistan naamat kyllä. Nimiä joudun joskus hakemaan. Mutta koska koen sen puutteeksi itsessäni, olen opetellut muutamia tapoja muistaa ihmisten nimet.

Kaikkein eniten hämää kun jos vaikka näkee jonkun ihmisen aina uimahallissa kello 18 torstaisin ja yhtä äkkiä tämä ihminen onkin kaupassa, siis ei siinä ympäristössä jossa hänet on tottunut kohtaamaan, niin aivot kompastuvat ihan kokonaan ja menevät hämilleen. Se on oikeastaan ihan jännä tunne . Sitten on kova homma yhdistää tuo ihminen paikkaan johon hän "oikeasti kuuluu."




Ahaa, nyt se selvisi, olenkin joskus aamuisin herätessäni ihmetellyt, että kukas se siitä vierestä nouseekaan.
Mutta kuitenkin vähän epäilen, koska muittenkaan vieressä en ole tietääkseni aivan äskettäin makaillut.

Kansakunta joka kieltää historiansa, häviää maailmankartalta.
Pokasaha

Vatkain
Seuraa 
Viestejä27432
Liittynyt4.3.2008
erigone
Asiakaspalvelutyössä varmasti työn monotonisuus saa aivot jättämään ihmisten ja heissä olevien yksityisohtien muistamisen vähemmälle. Muussa tapauksessa jos kassallakin 'pistäisi mieleensä' jokaisen maksavan asiakkaan, niin mahtaisi olla pää puhki ja pyörällä loppupäivästä. Mahtaako olla kyseessä vain jokin luonnollinen aivojen suojautuminen ylirasitukselta. Vähän niinkuin kaupungilla liikkuessa tulee karsineeksi ylimääräiset seikat pois näkö- ja kuulopiiristä.

Kovin kapea käsitys asiakaspalvelualasta. Kassatyö on vain yksi asiakaspalveluala niistä lukuisista. Mutta varmasti totta tuo mitä sanot suodattamisesta. Vakioasiakkaat sitten oppiikin muistamaan yllättävän nopeasti je he erottuvat asiakasmassasta iloisesti.

Hämmentää.

Vierailija
Pokasaha
Kovin kapea käsitys asiakaspalvelualasta. Kassatyö on vain yksi asiakaspalveluala niistä lukuisista. Mutta varmasti totta tuo mitä sanot suodattamisesta. Vakioasiakkaat sitten oppiikin muistamaan yllättävän nopeasti je he erottuvat asiakasmassasta iloisesti.



Hmn. Luulen, että asiakaspalvelun muoto on aivan erilainen kohdatessasi ihmisiä pankin konttorissa neuvottelemassa lainasta, kuin Prisman kassalla kun heitä lappaa taukoamatta toinen toisensa perään. Siksi kassaesimerkki.

Olen itse ollut sekä kassalla, että myös pienemmässä asiakaspalveluympäristössä, ja pystyin hyvin samaistumaan siihen, kun ihmistä ei muista muutaman minuutin jälkeen, vaikka hetki sitten tuli tehtyä hänen kanssaan hyvät kaupat!

Luulen, että oma mieliala ja energiataso vaikuttavat myös kasvojen muistamiseen. Ja ylipäätään se miten kiinnostunut on muista ihmisistä ja heidän elämistään. Tarkkaileva ja utelias muistaa paremmin ohikulkevat tai tv:n ruudussa näkyvät kasvot, kuin se jota ei asia ei voisi vähempää liikuttaa.

Vatkain
Seuraa 
Viestejä27432
Liittynyt4.3.2008

Erigone tai mode, korjatkaatten lainaus

erigone
Hmn. Luulen, että asiakaspalvelun muoto on aivan erilainen kohdatessasi ihmisiä pankin konttorissa neuvottelemassa lainasta, kuin Prisman kassalla kun heitä lappaa taukoamatta toinen toisensa perään. Siksi kassaesimerkki.

No juu, tämä on toki totta. Mitä enemmän asiakaskontakteja per aika X niin sitä harmaammaksi massaksi kaikki muuttuvat.

Hämmentää.

Vierailija

Tämä kuulosta niin tutulta.
Läheisten ihmisten kasvot kyllä tunnistan, ja sellaiset joissa on jotakin silmiinpistäviä piirteitä muistisäännöiksi. Muuten ihmisiä jää jatkuvasti tunnistamatta, ja vähintään viikoittain on noloja tilanteita, kun minulla ei ole aavistustakaan, kuka se tervehtimään tullut tyyppi oli.

Viimeksi tänään luulin luentosaliin tulevaa poikaa kämppikseni kaveriksi (joka on siis käynyt meillä arviolta 15 kertaa). Tervehdin, poika tuli viereen istumaan ja sitten vasta aloin miettiä, että ääni kuulosti kyllä ihan eriltä kuin viimeksi. Kävi sitten ilmi, että kyseessä oli tuttu toiselta kurssilta. Onneksi sattui sentään olemaan jonkinlainen tuttu. Ventovieraan tervehtiminen olisi astetta nolompaa.
Kerran keskustassa joku tervehti, ja kun ilmeisesti näytin hämmentyneeltä, tämä pysähtyi sanomaan olleensa luonani kylässä pari päivää aiemmin.
Ja niin edelleen, näitä kyllä riittää.

Aivan yhtä vakava tapaus en sentään ole kuin opinto-ohjaajani. Tapaamisia opinnäytetyön ohjauksesta oli ollut jo aika monta kertaa, ja lisäksi olimme olleet päivittäin samassa työpaikassa (pienessä työporukassa) pari viikkoa. Silti hän sanoi tunnistavansa minut lähinnä siitä että olen kuulemma niin pikkuinen.

Rousseau
Kaikkein vaikeinta on seurata sodasta kertovaa elokuvaa, koska en erota henkilöhahmoja mitenkään toisistaan kuin korkeintaan tukan värin perusteella.

Aivan sama vika. Tämä saattaa itse asiassa olla tärkeimpiä syitä siihen, miksen yleensä pidä sota- tai draamaleffoista. En vain saa juonesta mitään irti, kun kestää yli puoli elokuvaa oppia tunnistamaan henkilöt toisistaan (jos silloinkaan).

Emotion Science

Tutkijoiden mielenkiintoa on herättänyt se, tunnistaako prosopagnosiasta kärsivä karjankasvattaja lehmänsä, sillä lehmien tunnistaminen perustuu niiden kasvojen muistamiseen.

Tämä onkin mielenkiintoista. Itse tunnistan kyllä varmaankin tuhansittain eläin- ja kasvilajeja ulkonäöltä, ja myös esimerkiksi koiria kasvoista. Testeissä visuaalinen muistini on aina ollut kohtuullisen hyvä. Siksi olenkin taipuvainen veikkaamaan, että ihmiskasvojen muistaminen on erillään muiden visuaalisten asioiden muistamisesta.

Sivut

Uusimmat

Suosituimmat