Miten - ei miksi - olemme täällä?

Seuraa 
Viestejä9007
Liittynyt20.6.2009

Miten ihminen on käytännössä mahdollinen? Eläin toimii vaistomaisesti ärsyke-reaktio pohjalta tietämättä koskaan muista mahdollisuuksista. Ihminen sen sijaan kykenee reflektoimaan omia ajatuksiaan ja kuvittelemaan mahdollisia tapahtumaketjuja. Evoluution mukanaan tuomat ominaisuudet ovat tehneet ihmisestä rationaalisen ja vapaan olennon. Evoluutiolla ei kuitenkaan ole päämäärää, vaan se kulkee lähes suoraan sattuman tallaamaa polkua. Elämässä ei ole tarkoitusta eikä päämäärää, jota järki vaatisi voidakseen tehdä siitä kotinsa.

Kysyn siis puhtaan empiiris-pragmaattisesta näkökulmasta: miten voi rationaalinen ja vapaa ihminen selviytyä maailmassa, jossa tarkoituksettomuus ei jätä hänelle mahdollisuutta valita järkensä avulla? Vai emmekö sittenkään ole vapaita tai rationaalisia?

jussipussi: "Ennusteeni: Japetus esittää kunnolliset perustelut ja vastapuoli esittää 'mutta kun minusta tuntuu siltä että'."
o_turunen: "Kun kerran suoraan väität, niin turhaa on tuosta minun on ruveta väittelemään."
Think: "Helvetin urpo. Osoitin vain jälleen yhden ristiriidan omista sekoiluistani."
sääpeikolla leikkaa: "No ihmisen vaikutus ei ole alle 50% ja ei ole alle 50%.. eiköhän se olisi silloin 50-50 suurimman osan mukaan papereista... näin nopeasti pääteltynä"

Sivut

Kommentit (75)

Vierailija

Hevonen kompastuu tiellä olevaan kuoppaan ja säikähtää. Sen jälkeen, vaikka tuo kuoppa on poistettu, hevonen välttää kyseistä kohtaa. Hevonen siis reagoi, vaikka mitään ärsykettä ei ole.

Japetus
Seuraa 
Viestejä9007
Liittynyt20.6.2009
Dredex
Hevonen kompastuu tiellä olevaan kuoppaan ja säikähtää. Sen jälkeen, vaikka tuo kuoppa on poistettu, hevonen välttää kyseistä kohtaa. Hevonen siis reagoi, vaikka mitään ärsykettä ei ole.

Gettier-esimerkkisi ei aivan osu maaliinsa. Hevonen reagoi yhä edelleen ärsykkeeseen. Jälkimmäisellä kerralla kyseessä vain on ehdollinen ärsyke: hevosella on tapahtunut pelkoehdollistuminen. Tapaus on analoginen klassiseen Pavlovin koirakokeen kanssa, jossa koirat ensin reagoivat syljenerityksellä pelkästään ehdottomaan ärsykkeeseen eli ruokaan. Kun koirille alettiin säännöllisesti soittaa summeria juuri ennen ruoan antamista, ne alkoivat vähitellen reagoida syljenerityksellä summeriinkin riippumatta siitä annettiinko niille sen jälkeen ruokaa vai ei. Kuvaamassasi esimerkissä onnettomuus on koiranruokaa, onnettomuuspaikka taas summeri.

abskissa
Vapaa ihminen? Onko esimerkkiä tuollaisesta?

EDIT: Niin ja siitä rationaalisesta myös.


En nyt tarkoita rationaaalisella mitään erityisen älykästä toimijaa, vaan ihmistä, joka pyrkii tekemään päätöksiä sekä perustelemaan niitä tarkoituksenmukaisesti, eikä ainoastaan reagoi emotionaalisten impulssiensa pohjalta. Käsittääkseni kuka tahansa keskivertoihminen pyrkii toimimaan järkevästi arkisessa elämässään.

Ilman mitään systemaattista ajattelua ja sen mukanaan tuomaa itsehillintää elämä olisi melko kaoottista. Nyt ihmiset ovat hyvin pitkälle järjestäytyneitä, mutta eivät kuitenkaan täysin. Kiinnostavaa tässä on juuri se, mihin ja miksi tuo tarkoituksenmukaisuus päättyy; milloin siis saavutamme itseisarvon, jota emme enää perustele. Koska mikään ulkopuolinen ei tarjoa absoluuttista itseisarvoa, niin miten me voimme pitää sellaisia ja samalla toimia joskus hyvinkin loogisesti tätä arvoa palvellen. Miksi juuri se arvo ja miksi emme välitä, että se on epätarkoituksenmukainen?

Sama pätee myös vapauden suhteen. Olet käytännössä vapaa, jos pystyt vaikuttamaan omiin tekoihisi ja ajatuksiisi. Täten voit harjoittaa tietoista valintaa, johon taas pyrit käyttämään järkeäsi toimiaksesi etusi mukaan. Tietoisesti et voi toimia vastoin omaa etuasi. Se, oletko absoluuttisesti vapaa vai et on tässä irrelevanttia, koska se ei vaikuttaisi käytännön toimiisi eikä ajatuksiisi mitenkään.

jussipussi: "Ennusteeni: Japetus esittää kunnolliset perustelut ja vastapuoli esittää 'mutta kun minusta tuntuu siltä että'."
o_turunen: "Kun kerran suoraan väität, niin turhaa on tuosta minun on ruveta väittelemään."
Think: "Helvetin urpo. Osoitin vain jälleen yhden ristiriidan omista sekoiluistani."
sääpeikolla leikkaa: "No ihmisen vaikutus ei ole alle 50% ja ei ole alle 50%.. eiköhän se olisi silloin 50-50 suurimman osan mukaan papereista... näin nopeasti pääteltynä"

Vierailija

Mutta ainakin tuli todistettua, että hevoset muistavat asioita. Asioiden muistaminen on yksi edellytys pidemmän aikavälin järkevälle ajattelulle. Eläimillä ei vaan ole kauheasti tarvetta sen kummemmin ajatella. Ne selviävät muutenkin. Hevonen vaan rouskuttaa ruohoa kaikessa rauhassa. Ihminen taas kyntää peltoa, kylvää siemenet, korjaa satoa, jalostaa viljat ja lopputuotteet, laittaa veden kiehumaan, pesee perunat, terottaa veitsen, viipaloi porkkanat, ... Kumpikohan on järkevämpi? Lisäksi ihminen kaitsii lapsia, vie tarhaan, kouluttaa, valistaa pakkoruotsin tärkeydestä, leikkaa hiukset, ... Hevosen varsa puolestaan vaan pullahtaa niitylle ja alkaa rouskuttamaan ruohoa.

Japetus
Seuraa 
Viestejä9007
Liittynyt20.6.2009
Dredex
Mutta ainakin tuli todistettua, että hevoset muistavat asioita. Asioiden muistaminen on yksi edellytys pidemmän aikavälin järkevälle ajattelulle.

Pitkän aikavälin ajattelu edellyttää tietoista asioiden muistamista, muistissa säilyttämistä ja mieleenpalauttamista. Pelkoehdollistuminen ei tässä mielessä ole täysin sama kuin muistaminen, sillä se on tietoisesta itsesäätelystä riippumaton, refleksinomainen reaktio.

Dredex
Eläimillä ei vaan ole kauheasti tarvetta sen kummemmin ajatella. Ne selviävät muutenkin. Hevonen vaan rouskuttaa ruohoa kaikessa rauhassa. Ihminen taas kyntää peltoa, kylvää siemenet, korjaa satoa, jalostaa viljat ja lopputuotteet, laittaa veden kiehumaan, pesee perunat, terottaa veitsen, viipaloi porkkanat, ... Kumpikohan on järkevämpi? Lisäksi ihminen kaitsii lapsia, vie tarhaan, kouluttaa, valistaa pakkoruotsin tärkeydestä, leikkaa hiukset, ... Hevosen varsa puolestaan vaan pullahtaa niitylle ja alkaa rouskuttamaan ruohoa.

Etköhän nyt hivenen kohtuuttomasti antropomorfisoi hevosia?

jussipussi: "Ennusteeni: Japetus esittää kunnolliset perustelut ja vastapuoli esittää 'mutta kun minusta tuntuu siltä että'."
o_turunen: "Kun kerran suoraan väität, niin turhaa on tuosta minun on ruveta väittelemään."
Think: "Helvetin urpo. Osoitin vain jälleen yhden ristiriidan omista sekoiluistani."
sääpeikolla leikkaa: "No ihmisen vaikutus ei ole alle 50% ja ei ole alle 50%.. eiköhän se olisi silloin 50-50 suurimman osan mukaan papereista... näin nopeasti pääteltynä"

Vierailija
Japetus
Miten ihminen on käytännössä mahdollinen? Eläin toimii vaistomaisesti ärsyke-reaktio pohjalta tietämättä koskaan muista mahdollisuuksista. Ihminen sen sijaan kykenee reflektoimaan omia ajatuksiaan ja kuvittelemaan mahdollisia tapahtumaketjuja. Evoluution mukanaan tuomat ominaisuudet ovat tehneet ihmisestä rationaalisen ja vapaan olennon. Evoluutiolla ei kuitenkaan ole päämäärää, vaan se kulkee lähes suoraan sattuman tallaamaa polkua. Elämässä ei ole tarkoitusta eikä päämäärää, jota järki vaatisi voidakseen tehdä siitä kotinsa.

Kysyn siis puhtaan empiiris-pragmaattisesta näkökulmasta: miten voi rationaalinen ja vapaa ihminen selviytyä maailmassa, jossa tarkoituksettomuus ei jätä hänelle mahdollisuutta valita järkensä avulla? Vai emmekö sittenkään ole vapaita tai rationaalisia?




Ei tämä maailma ainakaan aina minun järkeeni käy ollenkaan. Yksi esimerkki on susien pelko joka herättää enemmistön tunteet ja kauhureaktiot. Samaan aikaan liikenteessä kuolee jatkuvasti ihmisiä kuin kärpäsiä, mutta sitä ei moni ajattele. Jopa kana osaa pelätä pahvista tehtyä haukan varjoa. Kyse on siis lähinnä vaistoista.

Myöskään sotiminen ei ole kovin rationaalista toimintaa, mutta ihmiset sotivat, tappavat, raiskaavat jatkuvasti kaikkialla.

Rationaalinen eläin pyrkisi optimoimaan maailman mahdollisimman toimivaksi ja tasavertaiseksi, joka lopulta palvelisi kaikkien etua.

Muistutat kovasti biologian opettajaani, joka oli kovin kristillisen ja vanhoillisen oloinen nainen. Hän juurikin eräällä tunnilla totesi eläinten olevan vaistojen varassa toimivia organismeja eli robotteja.

Sinulla ei liene koskaan ollut kissaa tai koiraa lemmikkinä? Tai et ole lainkaan seurannut niiden toimintaa.

abskissa
Seuraa 
Viestejä3654
Liittynyt9.10.2008
Japetus
En nyt tarkoita rationaaalisella mitään erityisen älykästä toimijaa, vaan ihmistä, joka pyrkii tekemään päätöksiä sekä perustelemaan niitä tarkoituksenmukaisesti, eikä ainoastaan reagoi emotionaalisten impulssiensa pohjalta.

Entä jos pyrkimys kohti rationaalisuuden ihannetta lähtee yksinkertaisista emotionaalisista impulsseista? Päätösten perustelu itselle ja muille voi olla pelkkää tarinankerrontaa, jonka rationaalisuus on vain pintapuolista.

Miltä näyttäisi markkinointi sellaisessa maailmassa, jossa ihmiset tekisivät päätöksiä rationaalisesti, eivätkä nimenomaan emotionaalisten impulssien pohjalta?

We're all mad here.

Vierailija
abskissa
Vapaa ihminen? Onko esimerkkiä tuollaisesta?

EDIT: Niin ja siitä rationaalisesta myös.




Mielipuolethan on vapaita kuin taivaan linnut.. tai periaatteessa ilman muistia, ilman kykyä oppia mitään, ilman tolkkua on vapaa mutta mikään eläin ei selviydy tolkutta, ei ihminenkään.

Rationaalisuutta on se kun muistaa asioita ja voi olla toistamatta kaikkia virheitään mutta aika paljonhan ihmisetkin toistaa itseään jopa silloin kun teoriassa tiedetään että ei pitäis ja tiedetään teoriassa mikä olis parasta..
Silti ihminenkin ehdollistuu tapojensa orjaksi helposti.
Se kait saa kuvittelemaan itsensä vapaaksi?
Vaiko päinvastoin?

Välillä kun vetää kännin niin vapautuu hetkeksi maallisista suruista!
Seuraavana aamuna on krapula.. *auts*

Vierailija
Japetus
Eläin toimii vaistomaisesti ärsyke-reaktio pohjalta tietämättä koskaan muista mahdollisuuksista. Ihminen sen sijaan kykenee reflektoimaan omia ajatuksiaan ja kuvittelemaan mahdollisia tapahtumaketjuja.

Etköhän nyt "eläimellistä" eläimiä liikaa. On totta, ettei niillä ole samanlaista kieltä jota käyttää ajatteluun tai ajatusten välittämiseen. Kuitenkin, jo puhtaasti parsimonisessa mielessä - me olemme eläimiä. Ei meillä ole mitään sellaista piirrettä, mikä erottaisi meidät eläinkunnasta. Ei meitä ole luotu erikseen älykkäiksi ja rationaalisiksi. Olemme osa jatkumoa, joskin sieltä älykkäimmästä ääripäästä. Meidän ja muiden eläinten välillä ei ole mitään kuilua, vaan olemme osia samasta ketjusta, joka kulkee ympäristön muutoksiin reagoivasta bakteerista symboleja ymmärtävään mehiläiseen, toveriaan nimeltä kutsuvaan delfiiniin ja olemassaolonsa tarkoitusta pohtivaan ihmiseen.

Pohjimmiltaan ihminenkin toimii "vaistojen", tunteiden ja reaktioidensa pohjalta. Käytän vaisto-sanaa lainausmerkeissä, koska sitä ei ole koskaan tieteellisesti määritelty, vaan se on eräänlainen tarkemmin selittämättömän synnynnäiseltä vaikuttavan käyttäytymisen roskakori. Ja toisaalta muutkin eläimet kykenevät ymmärtämään oman olemassaolonsa, suunnittelemaan tulevaa tai muistamaan menneen - ei reaktiona ärsykkeeseen, vaan muistona. Ne voivat luoda tapahtumia mielessään - sen todistaa jo se, että ne mitä ilmeisimmin näkevät unia.

Japetus
Kysyn siis puhtaan empiiris-pragmaattisesta näkökulmasta: miten voi rationaalinen ja vapaa ihminen selviytyä maailmassa, jossa tarkoituksettomuus ei jätä hänelle mahdollisuutta valita järkensä avulla? Vai emmekö sittenkään ole vapaita tai rationaalisia?

Tätä en todellakaan ymmärtänyt. Miten tarkoituksettomuus estää järjen käytön? Miksi ihminen olisi vapaa, ja millä tavalla? Oletko joskus tavannut rationaalisen, siis ihan oikeasti ja todella rationaalisen ihmisen?

Kuinka monet ihmisten päätöksistä itse asiassa tehdään järjen avulla? Tiede-lehdessä oli juttu siitä, kuinka riittävän yksinkertaisen esimerkkikysymyksen kohdalla ihmiset järkeilivät tuloksen helposti ja vastasivat siihen oikein. Mutta kun kysymystä vaikeutettiin, tilanteeseen tuotiin lisää tekijöitä, järkeily tuottikin huonomman tuloksen kuin tunnepohjainen päätöksenteko. Se mittakaava, missä ihmisen järkeily vielä riitti, käsitti niin pienen määrän tekijöitä että suunnilleen mikä tahansa fiksu nisäkäs olisi ne kyennyt hahmottamaan.

Japetus
Seuraa 
Viestejä9007
Liittynyt20.6.2009
abskissa
Entä jos pyrkimys kohti rationaalisuuden ihannetta lähtee yksinkertaisista emotionaalisista impulsseista? Päätösten perustelu itselle ja muille voi olla pelkkää tarinankerrontaa, jonka rationaalisuus on vain pintapuolista.

Pyrkimys kohti rationaalisuuden ihannetta on aina jo määritelmällisesti rationaalista toimintaa. Ei voi valheellisesti vakuuttaa itselleen olevasi rationaalinen, jos samalla kuitenkin pykii olemaan rationaalinen. Tällöin kyseessä ei enää ole valhe.

Järki ei kuitenkaan - kuten ei mikään muukaan - voi olla itse itsensä syy. Tarvitaan jokin motiviivi, joka saa aikaan rationaalista toimintaa. Tämä syy taas ei voi, kuten sanottu, olla järjen itsensä tuottama. Älyllisiä tarpeita ei siten sanan tiukassa mielessä ole olemassa, vaan tarve älylliseen stimulaatioonkin on aina emotionaalinen. Emootio taas on ainoastaan sisäinen, järjestä riippumaton jännitystila, jonka intentiona voi periaatteessa olla mikä tahansa objekti. Järjen käytön "arvoa" ei tällöin vähennä sen taustalla oleva halu samoin kuin tiedemiehen työn arvoa ei vähennä hänen mahdollinen innostuksensa omaa alaansa kohtaan.

Rationaalinen toimija ei edes voi olla haluamatta käyttää järkeään. Vaikka hän inhoaisi systemaattista ajattelua, on hänellä silti täytynyt olla jokin "mielellinen vektori" kuten esim. velvollisuudentunto, joka on aiheuttanut inholle vastakkaisen jännitteen toimia järjenmukaisella tavalla. Muussa tapauksessa hän ei olisi toiminut rationaalisesti, koska mikään ei olisi aiheuttanut tällaista toimintaa.

Ei siis voida sanoa, että rationaalisen toiminnan merkitys vähenisi, koska sen taustalla on emotionaalinen impulssi, kuten mielihyvä tai velvollisuudentunto, jos kyseinen tarve kohdistuu järjelliseen ihanteeseen itseensä. Rationaalista toimintaa ei häiritse sen alkuun saattama motivaatio; se voi periaatteessa saavuttaa korkeimman päämääränsä motiiveista riippumatta.

Ongelma tässä piilee siinä, että rationaalisuuden ihannetta on hyvin hankala asettaa päämääräksi, koska olemassaolon päämäärättömyys on sen kanssa käsitteellisesti ristiriitainen. Käytännössä jokainen lopullinen päämäärä onkin aina emotionaalinen. Mutta tästäkin seuraa ongelma, koska emotionaalinen päämäärä ei ole sellaisenaan oikeutettu. Erityisesti tämä tulee esiin erilaisten kulttuurien ja moraalisten näkemysten kohdatessa toisensa. Joku voi olla asiasta yhtä mieltä toinen taas toista eikä kumpikaan pysty perustelemaan omaa kantaansa, jos se perustuu henkilökohtaisiin - tai kulttuurillisiinkin - itseisarvoihin. Tästä taas seuraa kysymys: miten sitten voimme toimia?

abskissa
Miltä näyttäisi markkinointi sellaisessa maailmassa, jossa ihmiset tekisivät päätöksiä rationaalisesti, eivätkä nimenomaan emotionaalisten impulssien pohjalta?

Melkoisen toisenlaiselta. Kyllä järkeen vetoamista nytkin jossain mielessä löytyy esim. tilastojen muodossa. Kuluttajina ihmiset kuitenkin pyrkivät toimimaan rationaalisesti ainakin suurempien ostosten suhteen; kuten valitessaan edullisinta lainavaihtoehtoa ja varmistaessaan työsuhteen pysymisen, jotta voisi maksaa lainan helpommin takaisin jne. Itse hankinnan tarkoituskin on melko usein rationaalinen; tuskin kukaan ei-upporikas ostaa asuntoa, jollei sitä jotain muuta tarkoitusta varten aidosti tarvitse.

sapetix
Miten-miksi -olemme missä?
[/quote]
Tällä planetalla, olemassa.

jussipussi: "Ennusteeni: Japetus esittää kunnolliset perustelut ja vastapuoli esittää 'mutta kun minusta tuntuu siltä että'."
o_turunen: "Kun kerran suoraan väität, niin turhaa on tuosta minun on ruveta väittelemään."
Think: "Helvetin urpo. Osoitin vain jälleen yhden ristiriidan omista sekoiluistani."
sääpeikolla leikkaa: "No ihmisen vaikutus ei ole alle 50% ja ei ole alle 50%.. eiköhän se olisi silloin 50-50 suurimman osan mukaan papereista... näin nopeasti pääteltynä"

Japetus
Seuraa 
Viestejä9007
Liittynyt20.6.2009
Mei long
Japetus
Eläin toimii vaistomaisesti ärsyke-reaktio pohjalta tietämättä koskaan muista mahdollisuuksista. Ihminen sen sijaan kykenee reflektoimaan omia ajatuksiaan ja kuvittelemaan mahdollisia tapahtumaketjuja.

Etköhän nyt "eläimellistä" eläimiä liikaa.

Näin kyllä tein. Olisi vähintään pitänyt sanoa, että pääasiassa ärsyke-reaktio pohjalta.
Mei long
On totta, ettei niillä ole samanlaista kieltä jota käyttää ajatteluun tai ajatusten välittämiseen. Kuitenkin, jo puhtaasti parsimonisessa mielessä - me olemme eläimiä. Ei meillä ole mitään sellaista piirrettä, mikä erottaisi meidät eläinkunnasta. Ei meitä ole luotu erikseen älykkäiksi ja rationaalisiksi. Olemme osa jatkumoa, joskin sieltä älykkäimmästä ääripäästä. Meidän ja muiden eläinten välillä ei ole mitään kuilua, vaan olemme osia samasta ketjusta, joka kulkee ympäristön muutoksiin reagoivasta bakteerista symboleja ymmärtävään mehiläiseen, toveriaan nimeltä kutsuvaan delfiiniin ja olemassaolonsa tarkoitusta pohtivaan ihmiseen.

Pohjimmiltaan ihminenkin toimii "vaistojen", tunteiden ja reaktioidensa pohjalta. Käytän vaisto-sanaa lainausmerkeissä, koska sitä ei ole koskaan tieteellisesti määritelty, vaan se on eräänlainen tarkemmin selittämättömän synnynnäiseltä vaikuttavan käyttäytymisen roskakori. Ja toisaalta muutkin eläimet kykenevät ymmärtämään oman olemassaolonsa, suunnittelemaan tulevaa tai muistamaan menneen - ei reaktiona ärsykkeeseen, vaan muistona. Ne voivat luoda tapahtumia mielessään - sen todistaa jo se, että ne mitä ilmeisimmin näkevät unia.


Tottakai me olemme eläinten kanssa samaa jatkumoa ja eläintenkin tietoisuudessa on jonkin verran aste-eroja, mutta mikään eläin ei yllä kognitiiviselta kapasiteetiltaan edes lähelle ihmisen tasoa. Joillakin simpansseilla on vuosia kestäneen koulutuksen jälkeen voitu saada aikaan hieman alle kaksivuotiaan ihmisen tasoa vastaavat kielelliset kyvyt. Kädellisten nisäkkäiden lisäksi ainakin norsu ja varis voivat tunnistavaa itsensä peilistä ja siten jollain tasolla tietävät olemassa. Jotkin eläimet kykenevät kyllä myös muodostamaan muistoja, mutta eivät muistelemaan. Ne eivät voi hakea tiettyä muistoa pitkäkestoiseta muistista. Unetkin ovat tavallisia, monilla eläimillä, mutta ne eivät ole kuvien luomista, evätkä siten todista luovuutta. Tulevaisuuden suunnittelukaan ei ole suunnittelua sanan varsinaisessa mielessä. Myöskään mehiläinen ei varsinaisesti ymmärrä symboleja.

Eläinten kyvyistä käytetyt käsitteet eivät vastaa laadullisesti ihmisen kyvyistä käytettyjä. Esim. mehiläisen kohdalla saattaisi kuvitella sen ymmärtävän symbolien olevan objektien representaatioita. Tätä symbolien ymmärtäminen ihmisellä ja jossain määrin myös muilla kädellisillä tarkoittaa. Tämä taas edellyttäisi hyvin korkeita kielellisiä valmiuksia.

En mennyt asiassa yksityiskohtiin, - ja kuten sanottu kärjistin vähän liikaakin - koska pointtini ei ollut tarkastella eläinten, vaan ihmisen kokemusmaailmaa. Tarkoitukseni oli ilmaista ihmisen kyky itsereflektioon ei todellakaan palauttaa käyttöön keskiajan taksonomiaa.

Ihmisen toiminta ei ole hierarkkista ja tunteiden johtamaa, vaan vuorovaikutuksellista. Tunteet voivat ohjata järjen käyttöä tietyn päämäärän saavuttamiseksi. Järki taas voi mm. metakognition kautta välillisesti muokata tunneperäistä suhtautumista asioihin. Itsereflektion kautta ihminen arvioi jatkuvasti toimintaa suhteessa ympäristöönsä ja järkensä avulla pyrkii sopeuttamaan toimintaansa kulloiseenin tilanteeseen sopivalla tavalla. Ilman järjellistä itsesäätelyä jokainen yhteisöllinen tapahtuma olisi silkkaa kaaosta. Samoin moraaliset väitteet pyritään oikeuttamaan rationaalisin argumentein, mutta tästä kirjoitin jo edellä.

Mei long
Japetus
Kysyn siis puhtaan empiiris-pragmaattisesta näkökulmasta: miten voi rationaalinen ja vapaa ihminen selviytyä maailmassa, jossa tarkoituksettomuus ei jätä hänelle mahdollisuutta valita järkensä avulla? Vai emmekö sittenkään ole vapaita tai rationaalisia?



Tätä en todellakaan ymmärtänyt. Miten tarkoituksettomuus estää järjen käytön?

En väittänytkään tarkoituksettomuuden estävän järjenkäyttöä vaan, että järjen käyttö on mahdotonta tarkoituksettomassa ja päämäärättömässä tilanteessa. Miten voi tehdä järkevän ratkaisun, jos ei saa mitään informaatiota, mikä auttaisi valinnassa. Jos elämällä olisi jokin ulkopuolelta tuotettu tarkoitus, olisi tämä mahdollista ottaa ylimmäksi päämääräksi, jonka pohjalta ihminen voisi analyyttisesti jäsentää elämänsä. Esim. liikeyrityksen päämääränä on (ainakin Nalle Wahlroosin mukaan) tehdä mahdollisimman paljon rahaa. Näin jokainen yrityksen toimintaa voidaan optimoida tätä nimenomaista tavoitetta silmälläpitäen ja jokainen yrityksen työntekijä tekee töitä tätä tarkoitusta varten. Elämässä sen sijaan ei ole mitään tällaista objektiivista periaatetta, vaan se on täysin tarkoituksetonta. Tarkoituksettomuus jättää jäljelle rajattoman määrän vaihtoehtoja, joista mikään ei ole toista parempi. Rationaalisesti näistä on siten mahdoton valita.

Tätä on käytetty perusteluna uskonnon oikeutukselle. Dostojevskin mukaan: "Jos Jumalaa ei ole, kaikki on sallittua." Tämän näkemyksen sanoo siis Jumalan tarjoavan sen säännöstön, jonka puitteissa elämä olisi inhimillisesti mielekästä. Sama katsantokanta esiintyi jo antiikissa. Kreikkalainen Kritias kirjoitti, että jumalat on keksitty ovelana salaliittona ihmisten hallitsemiseksi jumalllisen rangaistuksen pelolla uhaten. Koska kyse on totuudesta, ei pragmaattinen selitys tietenkään kelpaa uskonnon oikeutukseksi, mutta itse periaate on hyvin oleellinen.

Mei long
Miksi ihminen olisi vapaa, ja millä tavalla? Oletko joskus tavannut rationaalisen, siis ihan oikeasti ja todella rationaalisen ihmisen?

Mainitsin jo edellä, että tarkoitin rationaalisella rationaalisuuteen kykenevää, en täysin puhtaasti rationaalista olentoa. Samoin myös sanoin, että ihmisen vapaus käytännöllisessä käytännöllisessä tarkoittaa ainoastaan kykyä vaikuttaa tietoisesti omaan toimintaansa ja ajatteluunsa. Teoreettisesti ajateltuna on mahdollista, että joku mielen ulkopuolinen tekijä ohjaa ihmisen ajattelua ja toimintaa, mutta se on tässä irrelevanttia, koska tieto illusorisesta vapaudesta ei tuottaisi mitään muutosta ihmisen toimintaan.

Myöskään sisäiset tekijät kuten tunteet eivät tee ihmisestä ei-vapaata, koska, vaikka ihminen ei pystykään suoraan hallitsemaan tunteitaan, hän pystyy tunteistaan huolimatta säätelemään toimintaansa.

Mei long
Kuinka monet ihmisten päätöksistä itse asiassa tehdään järjen avulla? Tiede-lehdessä oli juttu siitä, kuinka riittävän yksinkertaisen esimerkkikysymyksen kohdalla ihmiset järkeilivät tuloksen helposti ja vastasivat siihen oikein. Mutta kun kysymystä vaikeutettiin, tilanteeseen tuotiin lisää tekijöitä, järkeily tuottikin huonomman tuloksen kuin tunnepohjainen päätöksenteko. Se mittakaava, missä ihmisen järkeily vielä riitti, käsitti niin pienen määrän tekijöitä että suunnilleen mikä tahansa fiksu nisäkäs olisi ne kyennyt hahmottamaan.

Muistaakseni kyseisessä jutussa tunneperäisen päätöksenteon todettiin olevan tehokkainta vain silloin kun muuttujia on työmuistille liikaa ja päätös vaikuttaa vain henkilökohtaiseen tyytyväisyyteen elämässä. Tällaista kysymystä on tietysti vaikea ratkaista järkiperäisest kun itse tavoitekaan ei ole rationaalinen, vaan emotionaalinen.

jussipussi: "Ennusteeni: Japetus esittää kunnolliset perustelut ja vastapuoli esittää 'mutta kun minusta tuntuu siltä että'."
o_turunen: "Kun kerran suoraan väität, niin turhaa on tuosta minun on ruveta väittelemään."
Think: "Helvetin urpo. Osoitin vain jälleen yhden ristiriidan omista sekoiluistani."
sääpeikolla leikkaa: "No ihmisen vaikutus ei ole alle 50% ja ei ole alle 50%.. eiköhän se olisi silloin 50-50 suurimman osan mukaan papereista... näin nopeasti pääteltynä"

Vierailija
Japetus

Kysyn siis puhtaan empiiris-pragmaattisesta näkökulmasta: miten voi rationaalinen ja vapaa ihminen selviytyä maailmassa, jossa tarkoituksettomuus ei jätä hänelle mahdollisuutta valita järkensä avulla? Vai emmekö sittenkään ole vapaita tai rationaalisia?



Rationaalisuuden ja vapaan tahdon käsitteet on luotu kuvaamaan ihmisen elämän erityispiirteitä. Siksi on tavallaan paradoksaalista kysyä, miten ne ovat mahdollisia tai ovatko ne valheellisia kuvitelmia. Niiden sisältöhän tulee juuri siitä, miten ne toteutuvat ihmiselämässä. Miksi koko käsitteet olisi edes keksitty - ja mistä ne olisi keksitty - jos kokemusta rationaalisuudesta tai vapaasta tahdosta ei edes olisi?

Ihminen toki voi kuvitella jonkunlaisen vielä rationaalisemman tai vapaamman olotilan kuin mihin hänellä itsellään on resursseja. Mutta senkin vertailukohta ja 'alkukoti' on se ihmisen kokemusmaailman rationaalisuus ja vapaus. Olisi hieman outoa sanoa, että ihminen ei osaa juosta sillä perusteella, että on kuviteltavissa vielä nopeammin juokseva olento, jonka rinnalla oma juoksemisemme tuntuu laahustamiselta. Miksi 'oikean' rationaalisuuden pitäisi olla enemmän kuin mihin me pystymme? Miksei ihmisen rationaalisuutta sellaisella tasolla kuin se ilmenee voisi yhtä hyvin kutsua rationaalisuudeksi?

Vierailija
Mei long
Ei meillä ole mitään sellaista piirrettä, mikä erottaisi meidät eläinkunnasta.



Tullaan taas anomaliankin pohtimaan immanenssi-emergenssi-ongelmaan. Jos väität ihmisen olevan immanentisti kuin eläimen, on vaikea perustella emergenttien ideoiden maailmaa ihmisellä, muttei eläimellä. Eli kulttuurimme lähtee oletuksesta, ettemme ole identtiset eläinten kanssa. Toki tässä on varjopuoliakin.

Feminine
Miksi 'oikean' rationaalisuuden pitäisi olla enemmän kuin mihin me pystymme? Miksei ihmisen rationaalisuutta sellaisella tasolla kuin se ilmenee voisi yhtä hyvin kutsua rationaalisuudeksi?



Rationalismi on vastakkainen käytännön ja empirian kanssa, eikä sitä voi filosofisesti venyttää saumoistaan.

Väline- ja tavoiterationaalisuus ovat sukulaisia, niissäkin on usko tarkoituksellisuuteen (kreik. telos). Näkemystä ihmisestä tarkoituksellisena olentona taas voidaan kritisoida, eikä siinä ole mitään paradoksia. Näin vältetään myös essentiaiisoimasta rationaalisuuden ja vapaan tahdon käsitteet, johon ehkä itsekin olet taipuvainen. Eläin sen sijaan ei voi eksistoida paradoksissa eli yhtäältä toteuttaa katsomustaan ja toisaalta kritisoida sitä. Tähän liittyy myös kreikan sana poiesis eli taide, jonka eräs keskeinen piirre on toiminnan (draaman) rajanpiirto, joka ei tietääkseni eläimille ole tyypillistä.

Vierailija
Mei long
Ei meillä ole mitään sellaista piirrettä, mikä erottaisi meidät eläinkunnasta.

Mitään olennaista eroa ei ole edes ihmisen ja kiven välillä. Koostumuksemme on vain erilainen.

Sivut

Uusimmat

Suosituimmat