Suomen sana 'pyhä' merkitsee alun perin seksiä?

Seuraa 
Viestejä45973
Liittynyt3.9.2015

Siltä vahvasti näyttää ainakin tämän etymologian valossa. Otan tämän "uskontokeskustelun" omaksi aiheekseen suomalaisten erilaisia juuria koskevan keskustelun joukosta.

Ajattelin, että jos täällä sitten käsiteltäisiin enemmän asian ("pyhyyden" ja uskonnolliten päähänpistojen) filosofista puolta...

historia-kulttuurit-ja-yhteiskunta-f13/turku-ja-tori-kauppiaat-ja-kupparit-t43312-648.html

" Itse asiassa sana "pyhä" vaikuttaisi olevan tullut baltin kautta ainakin, se on nimittäin sanan "piha" kanssa vastaavanalainen latgalli-sanapari kuin vaikkapa "rinta, rinnat" ja "ryntäät" sanasta "rynda" (lg.) , siitä eteenpäin tyntematonta alkuperää, ja oli noita muitakin.

Jos "piha"/"pyhä" olisi sitä perua, niin sana olisi "*pyṥa" (lg.), ja sellainen sana todella on, ja se tarkoittaa, istu ja pala! JUSTIIN SITÄ IHTIÄÄN! Ns. täyttä toimintaa!

http://www.lietuviu-anglu.com/pisti/

http://www.letonika.lv/groups/default.a ... r=10621063

http://www.suduva.com/virdainas/

pist (pisa, pisoi) = to copulate (Inf)

Mää kun oon jo valmiiksi kirkonkirouksessa (Sääksmäellä syntyneenä) niin voin tämä julkituoda ilman että varsinaisesti olisi olennaista menetettävää...

"Pistää" ja "pystyä" (pysyä), lapin bistet, bastet, muodostavat aivan vastaavan sanaparin samasta juuresta kuin "piha" ja pyhä". Juurta pidetään suomalaisugrilaisena, mutta se on tullut idästä päin kristinuskon mukana uudessa merkityksessä "tabu", "yksityisalue" (ihan aiheellisesti, jos ei se ennen ole ollut sitä... )

http://kaino.kotus.fi/algu/index.php?t= ... ue_id=7437

Näkökulma siitä, että joillakin pakanoilla YKSITYISELÄMÄ olisi ollut "pyhää" ja loukkaamatonta jonkin temppelin sijasta, on harvinainen, muttei mitenkään mahdoton...

Sivut

Kommentit (21)

Jaska
Seuraa 
Viestejä2762
Liittynyt15.9.2006

Tuossa etymologiassa on paljon mätää.

1. äänneasu: baltin s:stä ei tule suomen h:ta. Vain baltin *š:stä tulee suomen h, koska kantasuomessa on tapahtunut muutos *š > h. Baltin s edustuisi suomen s:nä.

2. Merkitys: mikään muu kuin aasi ei silloita merkityksiä ’pyhä’ ja ’kopuloida’. Jos tuo riittäisi kriteeriksi, pyhä-sanan voisi yhdistää maailman kaikkiin sanoihin. Näin heikko semanttinen vastaavuus on siis etymologisesti arvoton.

Ei ole vaikea löytää mistä tahansa kielistä samannäköisiä sanoja - vaikeaa on löytää samannäköisiä sanoja, joilla on samanlainen merkitys. Tätä edellytetään tieteellisessä etymologiassa. Sinun selityksesi ei valitettavasti täytä kriteerejä.

Pyhä-sanalle on äskettäin löydetty uusia vastineita permiläisistä kielistä, mutta sana voi silti olla alkuaan germaanista perua (Arkkis repii peliherneensä nenään), kuten aikaisemmin on jo otaksuttu:

http://www.sgr.fi/sust/sust253/sust253_saarikivi.pdf

Germaanisia lainasanoja on nimittäin kulkeutunut itämerensuomen välityksellä permiin saakka.

Piha ja pyhä eivät myöskään liity yhteen, ks. linkki.

Jaakko Häkkisen puolikuiva alkuperäsivusto http://www.elisanet.fi/alkupera/
Jaakko Häkkisen kuiva politiikkasivusto http://jaska.puheenvuoro.uusisuomi.fi/

Vierailija
Arkkis
Siltä vahvasti näyttää ainakin tämän etymologian valossa. Otan tämän "uskontokeskustelun" omaksi aiheekseen suomalaisten erilaisia juuria koskevan keskustelun joukosta etc.



...ja ehtoollisviinit muutetaan coca-olueksi?

Apu lähtee kovalla ryminällä ulkomaanvientiin.
Onhan Etelä-Amerikassakin melkoisesti mm- Apu-/Apuri-alkuisia paikannimiä, mutta ei niitä ilman viileää APU-olutta voi tutkailla.
<"Apu: (n) Literally, lord. A god, supreme being. The spirit of the sacred mountain; the most powerful of all nature spirits.">
http://www.incaglossary.org/a.html

Vihdoinkin saa huutaa useissa ravintoloissa kurkku suorana APUA kenenkään sitä ihmettelemättä!
Perussa jo valmistetaan Coca-lehdistä tehtyä, kirjaimellisesti ottaen "jumalallista" APU-olutta jopa ulkomaan vientiin.

En Andahuaylas (Apurímac) se encuentra la sede de la Empresa Cervecería Peruana EIRL, quienes proyectan exportar cerveza hecha a base de hoja de coca, que lleva la marca "APU", a China y Sudáfrica.
Finalmente explicó, que la marca de la cerveza "APU", significa Díos, poder y riqueza, en el dialectó quechua, es una plalabra mágica, aún para los mismos incas" indicó.

http://pe.globedia.com/exportaran-cerve ... -sudafrica

Seuraavana varmaan kilpailijat iskevät markkinoille kenties heroiinilla herkistetyt muihin jumalolentoihin viittaavat Taata-oluet ja Aatun aamukaljat.

Vierailija
Jaska
Tuossa etymologiassa on paljon mätää.

1. äänneasu: baltin s:stä ei tule suomen h:ta. Vain baltin *š:stä tulee suomen h, koska kantasuomessa on tapahtunut muutos *š > h. Baltin s edustuisi suomen s:nä.




Tämä on latgallia (lg.) ja siinä on š.

Myös liettuassa on eräissä johdannaisissa š (jotka ovat vielä pykälää "vulgaarimpa", kuten vaikkapa "piščioti(s)" = "naikennella" (causa sui)...

Vain latgallissa on myös y, keskivokaalinen y, joka todella lainautuu suomeen y:ksi, kun latvian/zemgallin vastin on i.

http://www.genling.nw.ru/baltist/Publicat/LatgVol1.pdf

Äänteelisessä suhteessa ei ole mitään vikaa, se on tasan sama kuin rinta/ryntä- (lg. "rynda") ja pistää/pystyä- , myrtti/mirt(vi) (lg. myrte) ja muissakin vastaavissa sanapareissa. Ne esiintyvät paitsi suomessa, myös lapissa.

2. Merkitys: mikään muu kuin aasi ei silloita merkityksiä ’pyhä’ ja ’kopuloida’. Jos tuo riittäisi kriteeriksi, pyhä-sanan voisi yhdistää maailman kaikkiin sanoihin. Näin heikko semanttinen vastaavuus on siis etymologisesti arvoton.



Minet näkevät niiden välillä erittäin vankan sillan. Otan esimerkiksi Tampereen vapaa-ajattelijoiden puheenjohtajan jutun, jonka ideologiaa en allekirjoita, kaikkea muuta, mutta kyse olsi noiden käsitteien välisen yhteyden olettamisen mahdollisuudesta, millainen se sitten lieneekin:

http://tampere.vapaa-ajattelijat.fi/pak ... ajunta.htm

Ei ole vaikea löytää mistä tahansa kielistä samannäköisiä sanoja - vaikeaa on löytää samannäköisiä sanoja, joilla on samanlainen merkitys. Tätä edellytetään tieteellisessä etymologiassa. Sinun selityksesi ei valitettavasti täytä kriteerejä.



Ei se estä pitämästä tällaista useiden analogisten sanojen parvia esillä, koska tieteessähän voi aina olla myös kulloisissakin kriteereissäkin vikaa...

Pyhä-sanalle on äskettäin löydetty uusia vastineita permiläisistä kielistä,



Myös minä otaksun tuon pist/pyst-sanan SU:ksi, ja baltitkin otaksuvat. Se vain on tullut volgansuomesta baltin kautta lainan itämerensuomeen tämän teorian mukaan, mukaan oletan esimerkiksi "aamun/haamun/hahmonkin" tulleen.

mutta sana voi silti olla alkuaan germaanista perua (Arkkis repii peliherneensä nenään), kuten aikaisemmin on jo otaksuttu:

http://www.sgr.fi/sust/sust253/sust253_saarikivi.pdf

Germaanisia lainasanoja on nimittäin kulkeutunut itämerensuomen välityksellä permiin saakka.




Itämeresuomen välityksellä!?

Eikös kermaanit ole räyhänneet Uralilla täyttä häkää JO TUHANSIA VUOSIA ENNEN KUIN MITÄÄN "ITÄMERENSUOMALAISIA TSINGISKAANIN ÄPÄRIÄ" ON OLLUT OLEMASSAKAAN?

(Vai meninkö mää askeleen edellee, ei todellakaan kuulu tapoihini...)

Piha ja pyhä eivät myöskään liity yhteen, ks. linkki.



Mm. SSA on eri mieltä.

En viitsi lukea linkkejäsi, kun sinä et lue edes niitä viestejä, joihin vastaat.

Tämä kohta tosin oli mennyt vietissä pieleen:

" Jos "piha"/"pyhä" olisi sitä perua, niin sana olisi "*pyṥa" (lg.), ja sellainen sana todella on, ja se tarkoittaa, istu ja pala! JUSTIIN SITÄ IHTIÄÄN! Ns. täyttä toimintaa! "

Jaska
Seuraa 
Viestejä2762
Liittynyt15.9.2006
Arkkis
Jaska
Tuossa etymologiassa on paljon mätää.

1. äänneasu: baltin s:stä ei tule suomen h:ta. Vain baltin *š:stä tulee suomen h, koska kantasuomessa on tapahtunut muutos *š > h. Baltin s edustuisi suomen s:nä.




Tämä on latgallia (lg.) ja siinä on š.

Palautuuko se kantabaltin *š:ään? Se olisi säilynyt liettuassa. Et ole lainkaan kärryillä äännesubstituutioista:

1. Jos sana olisi vanha, baltin *š olisi lainattu varhais- tai keskikantasuomen *š:nä. Siitä kehittyi myöhäiskantasuomen *h jota jatkaa suomen h.

2. Jos sana olisi nuori, baltin š olisi lainattu suomen ainoana s:nä.

Arkkis
Myös liettuassa on eräissä johdannaisissa š (jotka ovat vielä pykälää "vulgaarimpa", kuten vaikkapa "piščioti(s)" = "naikennella" (causa sui)...

Vain latgallissa on myös y, keskivokaalinen y, joka todella lainautuu suomeen y:ksi, kun latvian/zemgallin vastin on i.


Ei auta jos eräissä johdannaisissa on š. Jo kantabaltin perusvartalossa pitäisi olla š.

Millä perusteella keskivokaalinen y eli [i̮] lainautuisi suomen y:ksi eli [ü]:ksi?

Arkkis
Äänteelisessä suhteessa ei ole mitään vikaa, se on tasan sama kuin rinta/ryntä- (lg. "rynda") ja pistää/pystyä- , myrtti/mirt(vi) (lg. myrte) ja muissakin vastaavissa sanapareissa. Ne esiintyvät paitsi suomessa, myös lapissa.

Nämä sanaparitpa eivät ole lainatut kahdesta eri balttikielestä, joten eivät ne tue oletustasi mitenkään. Itämerensuomessa tiedetään olevan vaihtelua, eikä sen selittämiseksi todellakaan oleteta että i:llinen muoto olisi lainautunut yhden balttikielen ihmejohdoksesta ja y:llinen muoto toisen balttikielen vielä ihmeellisemmästä johdoksesta!

Arkkis
Jaska
2. Merkitys: mikään muu kuin aasi ei silloita merkityksiä ’pyhä’ ja ’kopuloida’. Jos tuo riittäisi kriteeriksi, pyhä-sanan voisi yhdistää maailman kaikkiin sanoihin. Näin heikko semanttinen vastaavuus on siis etymologisesti arvoton.

Minet näkevät niiden välillä erittäin vankan sillan. Otan esimerkiksi Tampereen vapaa-ajattelijoiden puheenjohtajan jutun, jonka ideologiaa en allekirjoita, kaikkea muuta, mutta kyse olsi noiden käsitteien välisen yhteyden olettamisen mahdollisuudesta, millainen se sitten lieneekin:

Et näköjään ymmärtänyt. Merkitykset 'pyhä' ja 'kopuloida' ovat yhtä kaukana toisistaan kuin mitkä tahansa maailman sanat. Aasinsillaksi kutsutaan sitä, että merkitykset yritetään yhdistää sellaisen tapauksen kautta, jossa kumpikin sana esiintyy. Pyhät häät on aasinsilta, joka ei millään lailla tee uskottavammaksi oletusta, että sana 'pyhä' voisi olla peräisin sanasta 'kopuloida'.

Ymmärrätkö? Ei sen perusteella, että on olemassa riippusilta, voi väittää, että sanat 'silta' ja 'riippua' olisivat samaa alkuperää!

Arkkis
Jaska
Germaanisia lainasanoja on nimittäin kulkeutunut itämerensuomen välityksellä permiin saakka.

Itämeresuomen välityksellä!?

Eikös kermaanit ole räyhänneet Uralilla täyttä häkää JO TUHANSIA VUOSIA ENNEN KUIN MITÄÄN "ITÄMERENSUOMALAISIA TSINGISKAANIN ÄPÄRIÄ" ON OLLUT OLEMASSAKAAN?


Ihme houreita sinullakin. Et ilmeisesti lukenut linkkiäni? Niin arvelinkin.

Arkkis
Jaska
Piha ja pyhä eivät myöskään liity yhteen, ks. linkki.

Mm. SSA on eri mieltä.

Ei suinkaan ole, et vain ymmärtänyt lukemaasi. SSA mainitsee, että germaanisen lainaselityksen lisäksi toinen vaihtoehto on, että pyhä ja piha liittyisivät yhteen. Tämä selitys on kuitenkin mahdoton, koska etäsukukielissä asti näiden sanojen edustus on erilainen. Et ilmeisesti lukenut linkkiäni? Niin arvelinkin, ja hyvä kun tunnustit sen.

Mutta hyvää jatkoa, saat toki uskoa mihin selitykseen itse haluat, vaikka niihin uralingermaaneihisi.

Jaakko Häkkisen puolikuiva alkuperäsivusto http://www.elisanet.fi/alkupera/
Jaakko Häkkisen kuiva politiikkasivusto http://jaska.puheenvuoro.uusisuomi.fi/

Vierailija
Jaska
Arkkis
Jaska
Tuossa etymologiassa on paljon mätää.

1. äänneasu: baltin s:stä ei tule suomen h:ta. Vain baltin *š:stä tulee suomen h, koska kantasuomessa on tapahtunut muutos *š > h. Baltin s edustuisi suomen s:nä.




Tämä on latgallia (lg.) ja siinä on š.



Palautuuko se kantabaltin *š:ään? Se olisi säilynyt liettuassa. Et ole lainkaan kärryillä äännesubstituutioista:



En tiedä, onko sanaa kantabaltissa. Mutta ainakin se on liettuassa ("pisti(s)...pisa(si)...piso(si)"), latviassa ("pist...pis...pisa"), jotvingissa ("pist...pisa...pisa") ja latgallissa ("pyst...pyša...pyša")

Tuossa perussanassa on liettuassa s, mutta johdannaisissa, kuten "piščioti...piščioja...piščiojo" on š. Liettualaiset "tunnistavat" suomalaisten puheenpulinasta erehtymättömästi myös "pistämme" ,joten jonkin muodn preesens lienee "*pistia", tai "*piščia", jolloin imperfekti olisi "*pistė" ja imperfekti "*pistyti".Mutta kun en tiedä, mitä se niinkun tarkasti ottaen tarkoittaisi. Näyttää olevan jonkilainen "kevytraiskaus":

http://www.google.fi/search?q=pistyti&s ... unofficial

" Nebūtina pistyti mokslinių faktų gigabaitais "

Tuokin on kaksimielinen lause tietämättä sanaa: " Ei pidä "pistyti" tieteellisiä faktoja gigatavilla " tai " Ei pidä "pistyti" tieteellisten faktojen gigatavuin".

Latgallissa on tällä taivutuksella š , vaikka latviassa ja liettuassakin olisikin s. Täällä on näitä latvian ja latgallin välisiä äänteenmuunnoksia. Tausta on, että latviassa yleensä ja seelissä ja kuurissa erityisesti on tapahtunut muutos š,ž > s, z, mutta latgallissa sitä ei ole ueinkaan tapahtunut, ja on tapahtunut myös päinvastaista taivutuskaavojen säännöllityessä. (Tässä on nyt kuitenkin harvinaisen epäsäännöllinen tyyppi sikäli, että nelikirjaimisia -ist-loppuisia verbejä on latviassa lähes joka alkukirjaimelle, mutta lähes kaikki taipuvat eri kaavalla.)

http://www.genling.nw.ru/baltist/Publicat/LatgVol1.pdf

Ihan vastaavasti verbi "pissata" on latviaksi "mizt...miz...miza", mutta latgalliksi "myžt...myža...myža" ja liettuaksi "myžti...myža...myžo".

http://lv.wikipedia.org/wiki/Latgalie%C5%A1u_valoda

1. Jos sana olisi vanha, baltin *š olisi lainattu varhais- tai keskikantasuomen *š:nä. Siitä kehittyi myöhäiskantasuomen *h jota jatkaa suomen h.



Sen verran vanha tuon pitäisi olla, että se on lainautunut näin. sdana on vanha myös siksi, että "panomies" = "pislỹs", joka on ainakin lähes kantabaltin muotoinen sana ikivanhalla johtopäätteellä -l- , jonka kuurilais-r- lienee syrjäyttänyt, paisti silloin, jos uhkaa tulla samaan ketjuun kaksi -r-:ää, kuten "arklỹs" (lt.), latgallin "orklys" = hevonen.

2. Jos sana olisi nuori, baltin š olisi lainattu suomen ainoana s:nä.

Arkkis
Myös liettuassa on eräissä johdannaisissa š (jotka ovat vielä pykälää "vulgaarimpa", kuten vaikkapa "piščioti(s)" = "naiskennella" (causa sui)...

Vain latgallissa on myös y, keskivokaalinen y, joka todella lainautuu suomeen y:ksi, kun latvian/zemgallin vastin on i.




Ei auta jos eräissä johdannaisissa on š. Jo kantabaltin perusvartalossa pitäisi olla š.



Onhan se karjalankin ja vepsänkin muodoissa.

Millä perusteella keskivokaalinen y eli [i̮] lainautuisi suomen y:ksi eli [ü]:ksi?



En tiedä että miksi, mutta niin se vaan tekee mm. tuossa "rynda"(lg.)/"rinda"(lv.) ja muissakin muodoissa.

http://saprge.wordpress.com/vuordineica/

" aile, rynda – rinda = rinta/ryntä- "

Täällä on sellaisiakin joissa latgallin y, joka on just i: ja U:n välitä, vaihtelee sekä i:n että u:n kanssa:

" aptimst, mestīs tymsuokam – satumst " = tummua

Täällä taas latgallin y:tä vastaa suomen u, mutta latvian i, venäjän ja liettuan - :

" čymyni - ķimenes = kmỹnas(lt) = tmin (ve) = kumina

Ainakin yksi kermaanilainakin löytyy latgallista:

" komyns, škurstyns – skurstenis " = korsteeni, savupiippu

Täällä on sellainenkin sanapari kuin "pylns/pilns" = täysi, tässä kuu:

pylnuotis, pylnmieness – pilnmēness

Sekä "pynnätä" että "pinnata" on murteissa "täyttää piripintaan", "syödä halkeamispisteeseen", pyntätä, pintata (t partisiipista).

Arkkis
Äänteellisessä suhteessa ei ole mitään vikaa, se on tasan sama kuin rinta/ryntä- (lg. "rynda") ja pistää/pystyä- , myrtti/mirt(vi) (lg. myrte) ja muissakin vastaavissa sanapareissa. Ne esiintyvät paitsi suomessa, myös lapissa.



Nämä sanaparitpa eivät ole lainatut kahdesta eri balttikielestä, joten eivät ne tue oletustasi mitenkään. Itämerensuomessa tiedetään olevan vaihtelua, eikä sen selittämiseksi todellakaan oleteta että i:llinen muoto olisi lainautunut yhden balttikielen ihmejohdoksesta ja y:llinen muoto toisen balttikielen vielä ihmeellisemmästä johdoksesta!



Suosittelen ottamaan tuonkin mahdollisuuden erittäin vakavasti huomioon, kuten senkin, että lapin a > uo -muunnos olisi ainakin mallitaan latgalliperäinen.

Arkkis
Jaska
2. Merkitys: mikään muu kuin aasi ei silloita merkityksiä ’pyhä’ ja ’kopuloida’. Jos tuo riittäisi kriteeriksi, pyhä-sanan voisi yhdistää maailman kaikkiin sanoihin. Näin heikko semanttinen vastaavuus on siis etymologisesti arvoton.



Minet näkevät niiden välillä erittäin vankan sillan. Otan esimerkiksi Tampereen vapaa-ajattelijoiden puheenjohtajan jutun, jonka ideologiaa en allekirjoita, kaikkea muuta, mutta kyse olsi noiden käsitteien välisen yhteyden olettamisen mahdollisuudesta, millainen se sitten lieneekin:



Et näköjään ymmärtänyt. Merkitykset 'pyhä' ja 'kopuloida' ovat yhtä kaukana toisistaan kuin mitkä tahansa maailman sanat. Aasinsillaksi kutsutaan sitä, että merkitykset yritetään yhdistää sellaisen tapauksen kautta, jossa kumpikin sana esiintyy. Pyhät häät on aasinsilta, joka ei millään lailla tee uskottavammaksi oletusta, että sana 'pyhä' voisi olla peräisin sanasta 'kopuloida'.

Ymmärrätkö? Ei sen perusteella, että on olemassa riippusilta, voi väittää, että sanat 'silta' ja 'riippua' olisivat samaa alkuperää!




Ymmärrän aivan toisin: ne liittyvät tosiinsa vahvasti uskontotieteellisen ilmiön nimeltä "tabu" (taboo) kautta: tabut ovat uskonnollisia dogmeja, jotka aivan erityisesti koskevat seksiä ja vastaavia ilmiöitä. Voit kysyä vaikka Ilkka Pyysiäiseltä siellä HY:ssä. Hänhän ei HY:n viranhaltijana ikinä voine erhtyä missään asiassa?
Mutta vakavasti ottaen: MIKÄÄN tuollaisen 'tabun' eli 'pyhän' olemuksessa EI VAADI, etteikö voisi olla niin, että jokin yksityinen elinpiiri, "piha" on muille kuin "(asiaan) vihityille" kielletty tabu, ja "temppeli" tai "uhripaikka" (peijaispaikka) taas olla juuri se "hollitupa", jossa saa julkisesti höyrytä aivan mitä tahansa ja olla hönössä ja vaikka lähennellä naisia/miehiä, kun sitten ulkopuolella rauhoittuu. Tuollainen oli aika pitkälle kreikkalaistenkin temppeli, ja vaikkapa ugrien peijaispaikat. Ihan just pilkulleen kuin Hämeessä "vähemmänhienopieruisilla" nurkilla.

Arkkis
Jaska
Germaanisia lainasanoja on nimittäin kulkeutunut itämerensuomen välityksellä permiin saakka.



Itämeresuomen välityksellä!?

Eikös kermaanit ole räyhänneet Uralilla täyttä häkää JO TUHANSIA VUOSIA ENNEN KUIN MITÄÄN "ITÄMERENSUOMALAISIA TSINGISKAANIN ÄPÄRIÄ" ON OLLUT OLEMASSAKAAN?




Ihme houreita sinullakin. Et ilmeisesti lukenut linkkiäni? Niin arvelinkin.

Arkkis
Jaska
Piha ja pyhä eivät myöskään liity yhteen, ks. linkki.



Mm. SSA on eri mieltä.



Ei suinkaan ole, et vain ymmärtänyt lukemaasi. SSA mainitsee, että germaanisen lainaselityksen lisäksi toinen vaihtoehto on, että pyhä ja piha liittyisivät yhteen. Tämä selitys on kuitenkin mahdoton, koska etäsukukielissä asti näiden sanojen edustus on erilainen. Et ilmeisesti lukenut linkkiäni? Niin arvelinkin, ja hyvä kun tunnustit sen.

Mutta hyvää jatkoa, saat toki uskoa mihin selitykseen itse haluat, vaikka niihin uralingermaaneihisi.




Tuohon germaaniseen *wῑχa = vihkiä- verbiin en usko: w ei lainaudu p:ksi.

Sana "vyyhti", -en, josta myös on ollut kinaa, ja joka voi tulla myös venäjästä, voi tulla myös latgallista : "vyṥteit...vyṥta...vyṥteja" > vyṥts ven. "vyṥtṥij", josta kuitenkin pitäsin tulla i-vartalolla taipuva.

http://www.letonika.lv/groups/default.a ... pst&h=2957

Vierailija
Jaska
Tuossa etymologiassa on paljon mätää.

1. äänneasu: baltin s:stä ei tule suomen h:ta. Vain baltin *š:stä tulee suomen h, koska kantasuomessa on tapahtunut muutos *š > h. Baltin s edustuisi suomen s:nä.

2. Merkitys: mikään muu kuin aasi ei silloita merkityksiä ’pyhä’ ja ’kopuloida’. Jos tuo riittäisi kriteeriksi, pyhä-sanan voisi yhdistää maailman kaikkiin sanoihin. Näin heikko semanttinen vastaavuus on siis etymologisesti arvoton.

Ei ole vaikea löytää mistä tahansa kielistä samannäköisiä sanoja - vaikeaa on löytää samannäköisiä sanoja, joilla on samanlainen merkitys. Tätä edellytetään tieteellisessä etymologiassa. Sinun selityksesi ei valitettavasti täytä kriteerejä.

Pyhä-sanalle on äskettäin löydetty uusia vastineita permiläisistä kielistä, mutta sana voi silti olla alkuaan germaanista perua (Arkkis repii peliherneensä nenään), kuten aikaisemmin on jo otaksuttu:

http://www.sgr.fi/sust/sust253/sust253_saarikivi.pdf

Germaanisia lainasanoja on nimittäin kulkeutunut itämerensuomen välityksellä permiin saakka.

Piha ja pyhä eivät myöskään liity yhteen, ks. linkki.




Otetaan nyt nuo vaihtoehtoiset seltykset ensin sellaisenaan näkösälle (mulle kommentoijille ja vertaajille) ...

2.Suomen pyhä, pohjoissaamen bassi ja niiden sukulaissanat marissa ja permiläisissä kielissä

Suomen sanalla pyhä on vastineita kaikissa itämerensuomalaisissa kielissä. Se palautuu kantasuomen asuun *pühä ja on ollut olemassa myös kantasuomen edeltäjissä, sillä sitä vastaa pohjoisssaamen bassi, jolla puolestaan on vastineet kaikissa saamelaiskielissä (Lehtiranta 1989: 96–97). Sanan asuksi kantasaamessa voidaan rekonstruoida *pese ja perinteisen käsityksen mukaan varhaiskantasuomen asu on ollut lähinnä *püšä.

Suomen ja saamen sanat esitetään säännöllisenä rinnastuksena kaikissa etymologisissa sanakirjoissa (vrt. SSA II: 448–449; SKES 668–669; NSES 987). SSA:n (ibid.) mukaan tämä sanarinnastus esiintyy jo Lindahlin ja Öhrlingin sanakirjassa (1780). Muita uralilaisia paralleeleja sanalle ei tutkimuskirjallisuudessa ole esitetty.

Perusmerkityksen lisäksi sanalla on attestoitu joukko muita (harvinaisia) merkityksiä sekä itämerensuomessa että saamessa. Näihin kuuluvat mm. ’varattu; jonkun omistuksessa oleva’, ’vakituinen’, ’hyvä; turvallinen; puhdas’, ’joutoaika; sunnuntai tai juhlapäivä’, ’pyhimys’ (yleisk.), ’paasto(aika)’ (lyydi, vepsä), ’paastoruoka’ (vatja), ’uhripaikka’ (luulajansaame) jne. Värmlannin suomalaismurteissa sana näyttää merkinneen myös ’epäpyhää’ (pyhä henki ’paholainen’, pyhäinen ’noiduttu; saastainen’). Sanaan pohjautuvat johdokset merkitsevät puolestaan mm. ’suojella’, ’erottaa’, ’huolehtia’ ym. (ks. esim. SKES ibid.).

Sanan alkuperästä on esitetty kaksi selitystä.

Hakulisen (1946: 89–90) esittämän etymologian mukaan kyseessä olisi alkuaan sivumuoto sanasta piha.

Tämä selitys perustuu jo Setälän esittämään käsitykseen, jonka mukaan sanan alkumerkitys olisi ollut ’erotettu; aidattu’. Eräiden muiden kielten pyhää merkitsevät sanat ovatkin alkuaan tarkoittaneet ’erotettua’, mm. latinan sacer (< ieur.*sakros < *sak- ’erottaa’, ks. Walde 1954: 459–460) ja germaanisten kielten *wῑχa (> saks weihen ’vihkiä; pyhittää’ < ieur. *ueik- ’leikata’, ks. Anttonen 1996: 103 ja siinä mainittu kirjallisuus).

Suomen pyhä- ja saamen bassi-sanojen selitykseksi Hakulisen etymologia ei kuitenkaan kelpaa, sillä siinä on karkea äänteellinen virhe. Itämerensuomen piha palautuu asuun *pičča tai *piččä, jota saamessa vastaisi **bahcci (< *pecce). Mikäli suomen pyhä itämerensuomalaisine vastineineen siis todella olisi piha-sanan sivumuoto, eivät itämerensuomen ja saamen sanat voisi kuulua yhteen. Selityksellä olisi joka tapauksessa myös semanttiset heikkoutensa, sillä itämerensuomen pühä-vartalolla ei näyttäisi olevan jälkeäkään ’pihan’ merkityksestä (eikä päinvastoin) – ’erotetun’ merkitystä tuskin voi tällaisena pitää.

Yleensähän vanhojen sekundäärimerkitysten säilyminen on tyypillistä tilanteelle, jossa etuvokaalistunut sana on vakiintunut uuteen merkitykseen (vrt. tuhma ja tyhmä, tämän artikkelin kohta 2.2). Hakulinen onkin poistanut pyhä-sanaa koskevan etymologisen selityksensä teoksensa Suomen kielen rakenne ja kehitys myöhemmistä painoksista. Tästä huolimatta se edelleen esitetään SSA:ssa vaihtoehtona sanan pyhä alkuperän selitykseksi.

Toisen etymologian sanalle pyhä on esittänyt Jorma Koivulehto (1973: 13; 1989: 19). Tämän selityksen mukaan kyseessä olisi germaaninen lainasana (< *wῑχa ’pyhä’ > saks weihen ’pyhittää; vihkiä’).

Koivulehdon mukaan tässä sanassa, kuten myös sanoissa pyyhkiä ja pyrkiä sananalkuinen w olisi substituoitu suomalais-ugrilaisella *pü-yhtymällä.

Substituution taustalla olisi mahdollisesti se, että itämerensuomen ja saamen edeltäjissä sananalkuiset *v:n ja labiaalivokaalin yhtymät olivat jonkin aikaa mahdottomia näiden kadottaessa puolivokaalisen komponenttinsa. Toisena mahdollisena syynä substituutioon Koivulehto mainitsee pyrkimyksen välttää homonymiaa sanan viha kanssa.

Koivulehdon etymologiassa on toinenkin harvinainen substituutio, germ. *χ > vksm. *š, joka edellyttää lainautumisajankohtaa germaanisen äänteensiirroksen jälkeen, mutta ennen ims. *š > h -muutosta. Kun muutos *š > h joka tapauksessa on myöhäinen (vrt. Kallio 2007), ei tätä voine pitää mahdottomana. Substituutiolle on ainakin yksi paralleeli

(vrt. germ. *baga > paha ~ saaN buošši),

mutta sanassa esiintyvä suhusibilantti näyttäisi viittaavan myöhäisempään lainautumisajankohtaan ja sanan leviämiseen lainana esi-itämerensuomesta saameen.

Koivulehdon selitys on esitetty kysymysmerkillä varustettuna selityksenä SSA:ssa ja todennäköisenä selityksenä NSES:ssä, ja sitä voidaan pitää sanalle pyhä esitetyistä etymologioista paremmin perusteltuna.

Pyhä-sanan taustan selvittelyssä tulisi hyvin perustellusta lainaetymologiasta huolimatta kiinnittää huomiota myös eräisiin Venäjällä puhuttavien sukukielten sanoihin, joita syystä tai toisesta ei ole mainittu sanan tutkimushistoriassa.

Ersämordvan pežet, joka on t-johdos kannasta *peže-, merkitsee ’syntiä’. Sanaa on käytetty myös Jumalan avuksi huutamiseen (pežet ojmenezem ’bei Gott; so wahr mir Gott helfe’, MWB 1638). Johtamaton vartalo on säilynyt mokšassa (peže ’synti’, ks. MRV 473). Samaan kantaan pohjautuu myös ersän verbijohdos pežedems ’vannoa vala’.

Mordvalaiskielten sanojen äänteellinen suhde itämerensuomen ja saamen pyhä ~ bassi -sanueeseen on säännöllinen (itämerensuomen ja mordvalaiskielten äännesuhteista ks. esim. Bartens 1999: 33–67) ja myös niiden merkitykset ovat läheisiä. ’Synti’ ja ’valan vannominen’ liittyvät toisiinsa juuri pyhyyden käsitteen kautta: ’synti’ on pyhää vastaan rikkomista ja ’vala’ pyhän lupauksen antamista.

Sanan vala määreenä käytetään usein suomessa ja muissakin kielissä pyhä-sanaa (”kuullos pyhä vala”). Jälkimmäistä merkityksenkehitystä edustaa mm. latinan sacramentum, joka on johdos ’pyhää’ merkitsevästä sanasta sacer ja on alun perin merkinnyt ’veto- t. takuuraha; kunnian t. uskollisuuden vala’ (Walde 1954 ibid.). Ajatusta, että mordvalaiskielten sana todella olisi historiallisessa yhteydessä pyhä ~ bassi -sanueen kanssa, tukee myös sanan pežet käyttö Jumalan avuksi huutamiseen liittyvissä formuloissa.

Myös permiläisissa kielissä on sana, joka läheisesti muistuttaa *püšä-sanuetta. Tämä on komin pež ’pakanallinen, epäpyhä, likainen; lika’ ja udmurtin pož ’likainen; saastainen’. UEW:ssa (727–728) ja KESKJ:ssa (218) nämä sanat on yhdistetty paitsi keskenään myös yllä mainittuihin mordvalaiskielten sanoihin. UEW esittää myös suomalais-ugrilaisen rekonstruktion *peče ’unrein; hässlich, garstig’. Ilmeisen virheellisesti molemmat lähteet mainitsevat tässä yhteydessä myös mokšan sanan pičä ’synti’, joka affrikaatallisuutensa vuoksi ei kuitenkaan voi kuulua em. sanojen yhteyteen (vrt. myös UEW:n affrikaatallinen rekonstruktio, joka perustunee ainoastaan tähän yhteen murremuotoon). Kyseessä lienee äännelaillisen peže-sanan ekspressiivinen variantti, (vrt. MWB 1649, jossa mainitaan variantti piže).

’Epäpyhän’ ja ’pyhän’ käsite ovat maailman kielissä usein läheisiä. Esim. latinan sacer on paitsi ’pyhä’ myös ’maanalaisen jumalan omaksi vihitty; kirottu’.

Edellä esitetyt Värmlannin suomen muodot viittaavat siihen, että sana pyhä on tunnettu ’epäpyhän’ merkityksessä myös suomen kielessä. *püšä-sanueeseen kuuluvassa saamelaislainaksi selitetyssä itämurteisessa voimasanassa pisa (ks. esim. SSA II: 375) on niinikään tapahtunut semanttinen kehitys neutraalista ’pyhää’ tarkoittavasta saamen termistä suomalaiseksi kirosanaksi (vrt. mene pisaan, pisassako se on?; SKES 577).

Käytöltään sana pisa muistuttaa myös sanaa hiisi, joka sekin alkuaan (mm. Agricolalla) on tarkoittanut pyhää paikkaa tai uhripaikkaa, mutta muuttunut kristinuskon omaksumisen myötä lieväksi kirosanaksi (vrt. esim. SSA I: 162; sanan varhaisimmasta semantiikasta ks. myös Koski 1967). Vastaavaa merkityskehitystä edustaa myös internationalismi tabu, jota käytetään ’kielletyn’ ja ’epäpyhän’ merkityksissä. Etymologisten lähteiden mukaan sanan merkitys polynesialaisissa lainanantajakielissä on ollut nimenomaan ’pyhä’ (Kluge 1989: 718).

’Pyhän’ ja ’epäpyhän’ merkitysten lähentymistä näyttää tapahtuneen myös suomen kielen affektiivisessa ilmauksessa jumalauta, joka alkuperäisestä ja yhä läpinäkyvästä leksikaalisesta merkityksestään huolimatta on kirosana.

Permiläiskielten sanat palautuvat asuun *pišä, mikä voisi olla myös mordvalais- ja saamelaiskielten sanojen lähtömuoto. Mikäli tämä olisi sanan varhaisin muoto, tulee itämerensuomalaisella taholla olettaa epäsäännöllistä kantasuomalaista kehitystä pi > pü.

Tämän kehityksen taustalla saattaisi olla pyrkimys välttää homonymiaa sanan piha kanssa.

Jopa nykysuomessa on varsin vähän sanastoa, joka eroaa toisistaan ainoastaan 2. tavun väljän vokaalin kvaliteetin suhteen ja suurin osa niistä on etymologisesti toistensa variantteja (vrt. kera ~ kerä, kiistaa ~ kiistää, riistaa ~ riistää). Tuntuukin todennäköiseltä, että vielä kantasuomessa 2. tavun väljän vokaalin kvaliteetti ei ole voinut erottaa sanavartaloja, jolloin homonymian välttäminen olisi edellyttänyt 1. tavun vokaalimuutosta.

Itämerensuomalaiselle sporadiselle pi > pü -muutokselle onkin paralleeleja, esim. pysy- *pise-. Labiaalistuminen sanassa *pühä olisi siis tapahtunut sporadisesti sen jälkeen kun affrikaatta oli muuttunut h:ksi.

Toisaalta affrikaatan kahtalainen kehitys itämerensuomessa (toisaalta h, toisaalta t) on edelleen pitkälti selittämätön ilmiö (ks. tämän artikkelin kohdat 2.8 ja 2.9).

Mikäli sanan varhaisin muoto todella on *pišä ja itämerensuomessa on tapahtunut sekundääri labialisaatio, olisi sanan germaanisesta lainaetymologiasta luovuttava, sillä se perustuu oletukseen sananalkuisesta w > pü -substituutiosta.

Toisaalta kantasuomesta kantapermiin tiedetään lainautuneen melko huomattavastikin germaanista sanastoa (ks. lähemmin Koivulehto 1981; 1983: 124–125; 1989: 177–178; Saarikivi 2006: 33–38) ja myös mordvassa on muutamia germaanisperäisiksi arvioituja sanoja (vrt. Hofstra 1985: 393). Siksi germaaninen alkuperäselitys voitaisiin pelastaa olettamalla sanan levinneen lainana mordvalaiskieliin ja permiin.

Toisaalta permiläiskielten sanojen kuuluminen tähän yhteyteen on joka tapauksessa epävarmaa myös semanttisista syistä. Udmurtin sanalla pož ei nimittäin ole lainkaan merkitystä ’epäpyhä’. Mikäli udmurtissa yksinomainen ’likaisen’ merkitys olisi permiläisellä taholla vanhin, eivät permiläiskielten sanat ilmeisesti kuuluisikaan püšä-vartalon yhteyteen. Komissa sanan päämerkitys on joka tapauksessa selvästi ’epäpyhä; saastainen’ (ks. SSKZD 278).

Yllä mainitut sukulaiskielten vastineet viittaavat kaikki siihen, että *püšä/*pišä-vartalon alkuperäinen merkitys suomalais-ugrilaisella taholla on joko ’pyhä’ tai ’epäpyhä, likainen’. Näin ollen spekulaatio, jonka mukaan sanan merkitys myös suomen kielessä olisi alun perin ollut jokin muu, esim. ’rajattu’ tai ’erotettu’ (vrt. Anttonen 1996: 108) ei näytä löytävän tukea suomalais-ugrilaisten sanarinnastusten tutkimuksesta.

Sen sijaan on toki mahdollista, että paikannimistössä pyhä-termin käyttö olisi liittynyt rajojen ja ylävesistöjen merkitsemiseen kuten vanhastaan on oletettu (ibid. 111–116; Mullonen 1994).

Merkitystä ’raja’ ei *pühä-sanalla kuitenkaan liene itämerensuomessa koskaan ollut, vaan kyseessä on mallinimeäminen, jossa sana esiintyy paikannimistössä tavanomaisesta poikkeavassa nimeämiskonvention edellyttämässä merkityksessä. 3

3
Eräissä tähän yhteyteen kuuluvissa paikannimissä heijastunee pikemminkin merkitys ’alku’ kuin ’raja’, ts. ainakin eräät pyhäjärvet ovat pyhiä siksi, että ne ovat vesistön ylimpiä, eivät siksi, että niiden luona kulkisi raja.

Toisaalta vedenjakajat ovat tietenkin myös luonnollisia rajoja. Pyhäkantaisten paikannimien motivaatioiden tutkiminen olisi kuitenkin erillinen tehtävä, joka ei kuulu tähän yhteyteen.

http://kaino.kotus.fi/algu/index.php?t= ... ue_id=7443

Vierailija

En tiedä paljoakaan "baltin š" äänteestä ja sen käytöstä.

Isoisäni mukaan, suvussa on perimätietoinen tarina liikkeellä.

Tuhat vuotta sitten, silloin kun kristinusko tuli Suomeen ja asiaan osallistui myös Ruotsin valtiollinen taho, niin uusille käännynnäisille haluttiin jättää jotain entisen uskonvapauksia. Mm. entisiä juhlapäiviä tai niiden nimiä.

Vieraat kun tulivat, niin siinä oli kieliongelmia. Ei sujunut suomalaisilta latina tai edes ruotsi. Uskontoa piti silti levittää ja saada kansa ymmärtämään. Otettiin mukaan joitain paikallisia juhlamenojen liturgioita - kirkonmiehethän toistavat usein samaa aihetta tai samaa sanaa useasti. Joku svedupappi oli kuunnellut lauantai-illan puheita, joissa toistui: Py-Hä, Py-Hä...

Se sana valittiin kuvaamaan uskonnollista asiaa. Pohjanmaalla ollaan vieläkin sitä mieltä, että svedupappikokelas alkoi kuuntelemaan väärästä kohdasta.

Vierailija
Arkkis
Siltä vahvasti näyttää ainakin tämän etymologian valossa. Otan tämän "uskontokeskustelun" omaksi aiheekseen suomalaisten erilaisia juuria koskevan keskustelun joukosta.

Ajattelin, että jos täällä sitten käsiteltäisiin enemmän asian ("pyhyyden" ja uskonnolliten päähänpistojen) filosofista puolta...

historia-kulttuurit-ja-yhteiskunta-f13/turku-ja-tori-kauppiaat-ja-kupparit-t43312-648.html

" Itse asiassa sana "pyhä" vaikuttaisi olevan tullut baltin kautta ainakin, se on nimittäin sanan "piha" kanssa vastaavanalainen latgalli-sanapari kuin vaikkapa "rinta, rinnat" ja "ryntäät" sanasta "rynda" (lg.) , siitä eteenpäin tyntematonta alkuperää, ja oli noita muitakin.

Jos "piha"/"pyhä" olisi sitä perua, niin sana olisi "*pyṥa" (lg.), ja sellainen sana todella on, ja se tarkoittaa, istu ja pala! JUSTIIN SITÄ IHTIÄÄN! ns. täyttä toimintaa!

http://www.lietuviu-anglu.com/pisti/

http://www.letonika.lv/groups/default.a ... r=10621063

http://www.suduva.com/virdainas/

pist (pisa, pisoi) = to copulate (Inf)

Mää kun oon jo valmiiksi kirkonkirouksessa (Sääksmäellä syntyneenä) niin voin tämä julkituoda ilman että varsinaisesti olisi olennaista menetettävää...

"Pistää" ja "pystyä" (pysyä), lapin bistet, bastet, muodostavat aivan vastaavan sanaparin samasta juuresta kuin "piha" ja pyhä". Juurta pidetään suomalaisugrilaisena, mutta se on tullut idästä päin kristinuskon mukana uudessa merkityksessä "tabu", "yksityisalue" (ihan aiheellisesti, jos ei se ennen ole ollut sitä... )

http://kaino.kotus.fi/algu/index.php?t= ... ue_id=7437

Näkökulma siitä, että joillakin pakanoilla YKSITYISELÄMÄ olisi ollut "pyhää" ja loukkaamatonta jonkin temppelin sijasta, on harvinainen, muttei mitenkään mahdoton...




Baltin sanan taustaan päästään liettuan saksalsien etymologisen sanakirjan kautta, vaikka siellä ei tätä hakusanaa olekaan,

http://www.indoeuropean.nl/cgi-bin/resp ... &sort=word

” Lithuanian paisyti Query method Match substring

Lithuanian: paisýti [y on itsessään pitkä i, jota laskevatooninen paino pidentää vielä yhdellä]

Etymology: (3. Praes. paĩso) 1. = 'die Grannen abschlagen, enthülsen', lett. paisῑt 'Flachs brechen = loukuttaa pellavaa, Flachs schwingen, schütteln, prügeln', paistῑt 'einstampfen' = jauhaa männällä, huhmarella, petkelöidä, paisė, paisitavas, paiseklės, paiseklas 'Flachsbrechen, Hanfbrechen' = pellavan, hampun luokutin, ”rikkoja”.

Die Wörter gehören zur sog. 'pinsere- Reihe' (Meringer WS 1, 3 ff.);

vgl. noch lit. pisti, lett. pist 'coire cum femina', eig. 'stossen',

lit. piesta, lett. piesta 'Stampfe = mäntä, Mörser= huhmar, survin' usw. (s. s. v. v. sowie Buga KS 18, Persson Btr. 153, Verf. ZPhon. 6, 261).
Page(s): 526

Lithuanian: páisyti [vokaalit ääntyvät kuin savon ”paenii”]
Etymology: 2. = 'auf etw. achten, be(ob)achten, berücksichtigen, sich um etw. kümmern', neg. Gerund, nepáisant c. Gen. 'ohne Rücksicht auf etw., ungeachtet, trotz', Intens. páisioti, Punkt. páisteleti 'aufmerksam werden, sich mit etw. befassen', paislus 'achtsam, aufmerksam'.

Wurzelgleich mit > paisýti 'enthülsen'; vgl. eine ähnliche Bed.-Entwicklung bei lit. rupeti, rúpinti 'kümmern', rupus 'sorgfältig', lett. rupes 'Sorgen, Kümmernisse', russ. rupa 'Sehnsucht', rupitü 'besorgt machen, beunruhigen' etc. : ai. rúpyati 'hat Reien im Leibe', lit. raupýti 'stochern', lat. rumpere 'brechen', aisl. reyfi 'abgerissene Wolle, Vlie­' etc. (Buga LM 4, 440 ff., KS 278, Ljapunov AASF 27B (1932) 125 ff., Korinek Onom. 259 ff., Verf GGA 1935, 296, IF 54, 271, Trautmann Wb. 240, Vasmer Wb. 2, 548 ff. sowie s. v. rupeti).

Ich erinnere auch an lit. gvildénti 'aushülsen, auskernen' und '(ein Problem) erforschen, klarlegen' (s. s. v. gvelbti, wo auch poln. und lat. Parallelen beigebracht sind). ”

Verbillä pinsere päästään nyt eteenpäin muihin IE-sanakirjoihin:

http://www.etymonline.com/index.php?sea ... hmode=none

pestle = survin, petkel, survoa, jauhaa huhmaressa

1272, from O.Fr. pestel, from L. pistillum "pounder, pestle," related to pinsere "to pound,"

from PIE *pis-to-, suffixed form of base *peis- "to crush"

(cf. Skt. pinasti "pounds, crushes," pistah "anything ground, meal,"

Gk. ptissein "to winnow," O.C.S. piso, pichati "to push, thrust, strike," pisenica "wheat," Rus. pseno "millet").

piston = mäntä

1704, from Fr. piston, from M.Fr. piston "large pestle," from O.It. pistone, variant of pestone "a pestle," from pestare "to pound," from L.L. pistare, freq. of L. pinsere (pp. pistus) "to pound" (see pestle). ”

Sanskriitti kertoo, että IE-sanan kanssa ollaan tekemisissä eikä SU-.

Sanskritin sana ”ruoaksi survominen huhmaressa, kirnussa ym." kytkee tämän toiseen sanarymään, jonka PIE-kanta on ”*pen-” = syöttää, juottaa.

(Mukamas "kanta" ”*pies-” on tätä MYÖHEMPI, koska se ei kata edes edes kaikkia balttikieliä, ja sitä paitsi -s- ei ole siinä KANTAA, vaan se on JOHTOPÄÄTE (ei siis kuitenkaan TAIVUTUSpääte, kuten -ti).

post1222776.html?hilit=painti#p1222776

" "*pen-" = "syöttää, lihottaa jne, ("kantabaltti")

Liettua:

"*pinti" (kb) > "pìnti...pìna...pýnė" = punoa, kiertää, kiemurtaa, vetää, imeä
"*penti" = "penėti...pẽni...penėjo" = juottaa, ruokkia (yleensä eläintä)
"*painti...*paino...*paine" = lihottaa (karjaa)

Muoto "*painti" on seeliäinen muoto kantabaltin muodosta "*penti" = syöttää lihottaa, jota liettuassa suoraan vastaisi "*pẽnti".

Verbi "penėti" voidaan katsoa seuraavan myös adjektiivista
"penus, peni" = lihava (yleensä eläin), "penus žąsis" = teurashanhi ”

”*pensti” (kb) olisi ”syötättää”, ”juotattaa” = hienontaa, survoa ravinnoksi jotakin (erityisesti lapsille, eläimille ja hampaattomille) ja yleistynyt sitten sekä muihin aineisiin että vähän muihin toimintoihin.

Sanalla lisäksi on itse PIE tasolla johdos ”*spensti” = survoa, seuloa erilleen. Tästä seuraa liettuaan

”spiesti(s)...spiečia(si)...spietė(si)” (lt) = saostaa, keskittää, klusteroida, klimppiyttää, kasata (tasaisesti pieniksi kasoiksi), jakaa pieniksi joukoiksi (metsästäjät, mielenosoittajat ym.) (saostua, sakkautua, erottua erilleen, klimppiytyä, konsentroitua, tiivistyä eri ryhmiksi, ahtautua)

”spį̃sti...spį̃sta, spiñdo (lt) = spīdēt (lv) = erottua valossa, valona, välkähtää, kimaltaa, pilkahtaa, hohtaa (heikosti); starot (lv) = paistaa, loistaa silmään, erottua, häämöttää, säteillä, huokua (iloa mm.), ; mirdzēt (lv) = erottua, loistaa jollakin ominaisuudella, kipinöidä, vilkkua, välkkyä, helmeillä

”spìsti...spiñta...spiñto” (lt) arī pārn.= ”spietot” (lv) = parveilla, pilveillä, vilistä jtk.; ”pulcēties” = kokoontua, kerääntyä, tavata joukolla, keskittää, järjestää, järjest(äyt)yä erilleen, klusteroitua, eriytyä, klimppiytyä

http://www.indoeuropean.nl/cgi-bin/resp ... &basename=\data\ie\fraenkel&first=11&text_word=spi&method_word=substring&sort=word

” Lithuanian: spiẽsti

Etymology: spiẽčiu, spiẽčiaũ (yks, 1. prees. ja pret.) 'schwärmen (von Bienen)', (übertr. 'herumschwärmen, schnell laufen' und (tr.) 'sammeln, konzentrieren, (zusammen)scharen, einen Schwarm abgeben (von Bienen)', spiẽtimas = 'Schwärmen (der Bienen), Herumschwärmen, (Zusammen)scharen, Sammeln, Konzentrieren', spiẽtlius und dial. spietlius (Nesselmann 492, Skardžius Z¹D 170 aus Alsedžiai, Viekṥniaĩ, Salantaĩ), spietlỹs (aus dem Memelgebiet, Nesselmann 492, vgl. Skardžius Z¹D 170. 353 aus Salantaĩ, Bez. Kretinga), spiẽčius 'Bienenschwarm', spiečius neben dial. spiečius (R., R.-M., Nesselmann 492, Kurschat, Skardžius Z¹D 77, Daukṥa akc. 126 aus Lazunai, Tverečius und Subačius) noch 'Schwarm, allgemein' (vgl. N.-S.-B.), spietingas 'schwarmreich, ergiebig an (Bienen) schwärmen', lett. spiēst (spieṥu,spietu) 'schwärmen (von Bienen)', spietuot dass., spiets 'Bienenschwärm', spietis,spietis dass., spĩtenis 'Schwarm'.

Lett. spiēst = 'drücken, pressen' ist trotz Persson Btr. 393. 399 nicht hierher zu stellen wegen des lett. akutierten e neben lit. zirkumflektiertem spĩsti, sondern gehört eher zu lit. spęsti (s. d. sowie Endzelin bei M.-Endz. s.v.).

Die Wörter sind verw. mit griech. spidnÒn, puknÒn, pephgÒj Hesych, sp…dioj 'ausgedehnt, weit, oben', ¢spidšj 'geräumig, entlang gebreitet' (über dƒ' ¢spidšoj ped…oio für di¦ spidšoj L 754 s. Verf. KZ 43, 206), lat. spissus 'dick, dicht' und 'ausgedehnt, lang (bes. zeitlich), langsam, langwierig, spät' (vgl. Persson Btr. 386ff. mit Liter., 393. 399).

Die balt. Wörter lauten ab mit der s.v.v. spaistýti, speĩsti, spį̃sti (vgl. Leskien Abl. 285, Skardžius Z¹D 462. 465. 531) genannten Familie. ”

Liettuan saksalainen etymologinen sanakirja väittää visuaalisen erottamsen/erottumisen (”spį̃sti...spį̃sta, spiñdo) ja sisällöllisen (”spìsti...spiñta...spiñto”) olevan peräisin eri verbeistä ”*spengsti” ja ”*spensti”.

Näillä on merkitystä tutkittaessa ”pyhän” alkuperää, sillä näistä tulee sille ERI KANDIDAATTI, ensin mainitusta VISUAALINEN ERILLEEN MERKITSEMINEN ja jälkimmäisestä taas muu, sisällöllinen ”KARSINOIMINEN”. (Tosin muodoista joissa ei ole tuo PIE-johdos s- alussa!) Ja toisesta VOI tietysti tulla ”pyhä” ja toisesta ”piha”!

Tämä on kyllä syytä yrittää mahdollisimman tarkkaa selvittää koska ainakin tuo Kirkko yrittää varmasti sekoittaa... Lisäksi tässä esiintyy sellainen ilmiö, että η-äänne (ng) käyttäytyy tavun lopussa säänöllisissä muunnoksissa kantabaltista kuin tavallinen loppu-n, kuten tekevät tavallisesti myös tavunloppuinen m, p ja b.

(Tällöin mm. kantabaltin sanasta ”lengvas” = ”kevyt” tulee seelissä säännöllisesti ”laivas” = liettuan ”laiva”.)

http://www.indoeuropean.nl/cgi-bin/resp ... &basename=\data\ie\fraenkel&first=31&text_word=spi&method_word=substring&sort=word

” Lithuanian: spį'sti (paino on eri tavalla kuin Letonicassa)

Etymology: 1. spį'stu, spíndau; in Kvėdarna, s. Skardžius Z¹D 468), spį̃sti spį'stu, spindaũ) 'zu scheinen, zu leuchten beginnen; erglänzen, durchschimmern; sich zu spiegeln beginnen' (zur Metatonie s. Buga KZ 52, 259), spį'stelėti (-liu, -lėjau) 'ein wenig leuchten, scheinen, glänzen'; lett. spῑst (spῑstu, spῑdu) 'scheinen, leuchten, glänzen'.

Gehören zu der s.v. spindė´ti genannten Familie (s.s.v. mit Etymologie); vgl. noch spiñgti und spingė´ti. ”

” Lithuanian: spìsti

Etymology: 2. (spintu, spitaũ) 'zu schwärmen beginnen (von Bienen); schwarm-, scharenweise (herum)laufen, -rennen, sich zerstreuen (über eine Fläche hin), sich sammeln, sich scharen, sich zusammendrängen', spitìmas '(Herum)laufen, -rennen, -scharen, Sichzerstreuen, Umschwärmen'; vgl. lett. spῑtenis 'Schwarm'. Abltd. mit der s.v.v. spaistýti, speĩsti, spìsti genannten Familie; über die Etymologie s.s.v. spiẽsti (vgl. noch Skardžius Z¹D 462. 465. 531).

PIE-tietokannasta löytyy edelleen yhteyksiä:

http://en.wiktionary.org/wiki/Appendix: ... ots#.C7.B5

*pisd-eh₂- = vulva Russ. пизда (pizdá), Lith. pyzdà, Ltv. pīzda, Alb. pidh, Nuristani pəṛí

*pes- = penis Gk. πέος (peos), Lat. pēnis, Gm. faselt/Fasel, ON fösull, Eng. fæsl/-, Skr. पसस् (pásas)

Näilläkin varmaan on asian kanssa tekemistä.

Yhteinen kantamuoto on ”*pensti” = ”**penistää” (ja tuo toinen tarkoittaa ”**penistetty” ), mutta tämä ei ole välttämättä sanan perusmerkitys, vaan se on tuo erilaisten aineiden huhmarointi.

Preussissa tähän liityvät verbit

PÎSTUN (pῑdda, pῑdda) <87> [pijst 105] = neṥti (lt.) = tuoda, pistää (sisään jhkn), voisi liittyä suomessa paitsi verbiin ”pistää”, myös verbiin ”pitää”.

PISTUN (peisda, pisda) 1 <102> [peisda Gr + Sompisinis E 340 MK] = grûsti (lt.) = jauhaa, jyrsiä (työkalulla), taltata, tyrkkiä, pistellä, töniä

PISTUN (piesda, pisda) 2 <102> [peisda Gr + Sompisinis E 340 MK] coire = naida, sekstata, eli sama verbi, kaksi merkitystä
Pistetään nyt harvainaisempia, kunhan vain etymologinen katsoo niiden kuuluvan joukkoon:

” Lithuanian: peslỹs = kanahaukka, varpushaukka (”pudottaja”, ”ylhäältä iskijä”)

Etymology: 2. = 'Sperber, Blaufuss, grosser Habicht, Weihe, Milan' (s. Bezzenberger Btr. 214, R. + R.-M., Nesselmann 287, Kurschat, N.-S.-B.).

Es gehört zur idg. Wz. *pet- 'fliegen, fallen' (s. über diese W.-P. 2, 19 ff. und über das Verhältnis von ai. pat- zu pad-, abg. pasti, padat = 'fällen' besonders Wackernagel Kl. Schr. 3001).

Es sei hierzu erinnert an griech. çkupšthj ‡rhx, tanus…pteroj Ôrnij 'der schnell fliegende Habicht, der seine Flügel ausbreitende Vogel' Hesiod Op. 212.

Wie Maas IF 1, 159 und Solmsen Unters. 147 ff. gezeigt haben, gehört griech. išrax, ‡rhx 'Habicht' ebenso zu ierÒj 'hurtig, flink', …:esqai 'eilen, vorwärts streben', lit. výti 'treiben, verfolgen, nachsetzen' etc. In der Tat wird ƒšrax im Epos als ç`kÚj, çkÚpteroj, lafrÒtatoj petehnwn charakterisiert.

Laut J. Schmidt Plbdg. 173 ff. besteht accipiter 'Habicht' aus *aku- 'schnell' (cf. ai. ƒs´u´-, griech. çkÚj 'schnell', lat. ¡cior 'schneller', acupedius 'schnellflsig' etc., s. auch s.v. aṥtrus) + Abltg. von *pet- = 'fliegen'. Es ist volksetym. an lat. accipere 'empfangen' angeglichen (s. jetzt noch Verf. ZslPh. 23, 347).

Auf den weiten und lang andauernden Flug der Habichte spielt auch Petron Cena Trimalchionis 37an: ipse Trimalchio fundos habet, qua milvi volant, nummorum nummos 'Trimalchio hat Güter, soweit als die Habichte fliegen, und Geld wie Heu'.

Die Form pieslỹs für peslỹs ist im Vokalismus durch piesta 'Stampfe, Mörser' beeinflusst Der Vogel ist daher als 'Stampfer, Stösser' umgedeutet worden (vgl. auch Schwentner KZ 70, 238; 71, 238; 74, 184 über die Bez. des Habichts als 'Tauben-, Hasenstöer' sowie s.v.v. vanagas). ”

Lithuanian: pieṥti = piirtää, uurtaa (alunp. veistää kuvaa talttaamalla)

Etymology: (-ṥiu, -ṥiaũ) 'mit Kohle Linien ziehen, (schwarze Muster) zeichnen, mit Zeichnungen ausschmücken, verzieren', Kaus. pieṥ(d)inti 'zeichnen lassen', Frequ. pieṥinéti, paiṥinéti, Intens. paiṥýti, über die auch vorkommende Bed. 'mit Russ beschmutzen' s.s.v. paĩṥas. Auch pieṥinỹs heisst neben 'Zeichnung, Skizze, Abbildung, Bild' ausserdem 'Russfleck, schwarzer Fleck'. Ebenso kann pieṥinti noch = paiṥinti 'berussen' sein; cf. auch pieṥa 'Russflocke', pieṥos 'Russ-', piṥas, piṥaĩ dass. (s.s.v. piṥti).

S.v. paĩṥas sind auch die Formen mit ui- Vokal wie puiṥos = paiṥos 'Russ-' usw. genannt.

Zu den Verwandten anderer idg. Sprachen, soweit sie nicht schon s.v. paiṥas aufgeführt sind, geh£ren noch preuss. peisatun 'geschrieben' (3. Praes. peisai), abg. püsati (piṥa) 'schreiben' (serb.-ksl. auch 'prögen'), tschech. psáti, písati 'malen, schreiben', russ. pisat', poln. pisac´ dass., pismo, russ. pis'mo 'Schreiben, Brief', ksl. püstrú, russ. pestryj, poln. pstry 'bunt', russ. pestrucha 'Forelle' (Specht Dekl. 121, Vasmer Wb. 2, 348) usw. (Trautmann Wb. 211, Vasmer Wb. 2, 348. 360 ff., Buga Izv. 17, 1, 37, Aist. st. 82. 86, KS 16. 266, Zubaty´ Studie 2, 166, Verf. KZ 69, 85).

Weiter cf. ai. pims´a´ti 'schmückt, ziert', av. frapixta- 'verziert', apers. niyapaiṥam (1. Sg. Aor.) 'ich schrieb nieder, ich schrieb auf', nipiṥta- 'aufgeschrieben, niedergeschrieben', paiṥiyƒ 'geschriebener Text, Urkunde' (Benveniste Vieux-Perse 70. 106. 118. 120 ff. 145 u. £., Kent Old Persian 34. 50), toch. A pek-, pik-, B paik-, pik- 'malen, schreiben' (SSS 451 ff., Krause 261, v. Windekens Lex. e´t. 85. 92. 95), pekant- 'Maler', peke 'Schrift, Malerei' (µber das letzte s. SSS 3, W. Schulze Kl. Schr. 259 ff., Verf. IF 50, 76), lat. pingere 'malen, sticken'.

Auch griech. pikrÒj 'einschneidend, bitter, herb' geh£rt hierher (cf. zum Suffix ksl. püstrú). Mit l- Formans ausgestattet ist griech. poik…loj 'bunt' (cf. ai. pesala-, s.s.v. paiṥas). ”

Preussiksi oli siis "peisatun...peisai...peisai" = piirtää.

Etymologinen sanakirja tuntee suhuässällisen verbin, jota nykykielen sanakirjat eivät tunne, ja joka on edellisen pieṥti-verbin ”kertanen” duratiivinen aspekti:

”pìṥti...piẽṥa(pỹṥa)...pìṥo” = tehdä (”noella”) merkki, erottaa merkinnöllä, noeta.

(Toinen mahdollinen preesensmuoto tarkoittaa karjalassa ”noitaa” (pieṥṥa) ja toinen voi tarkottaa ”pyhää”.)

http://www.indoeuropean.nl/cgi-bin/resp ... &basename=\data\ie\fraenkel&first=131&text_word=pi&method_word=substring&sort=word

” Lithuanian: pìṥti

Etymology: 'russig werden, sich mit Russ bedecken', pìṥas, gew. piṥaĩ = pieṥà 'Russflocke', piẽṥos 'Russ', piṥùs 'russig', zushgd. mit den s.v. piẽṥti, paĩṥas verzeichneten Wörtern. ”

http://litovru.ru/index.php?a=list&d=1&p=14&w1=P&w2=A

Eli tämä yhdistetäänkin nyt ko. sanakirjassa englannin sanaan ”paint” = maalata.

http://www.etymonline.com/index.php?sea ... hmode=none

paint (v.)

early 13c., from O.Fr. peinter, from peint, pp. of peindre "to paint,"

from L. pingere "to paint,"

from PIE base *pik-/*pig- "cut."

Sense evolution between PIE and L. was, presumably, from "decorate with cut marks" to "decorate" to "decorate with color."

Cf. Skt. pingah "reddish," pesalah "adorned, decorated, lovely," pimsati "hews out, cuts, carves, adorns;" ”

Eli siihen TALTTAAMISEEN tämä toinekin linja kuitenkin palautuu, joten erosta ei kannata tehdä suurta numeroa liikuttaessa kantaindoeuroopan tuntumassa.

Englannin ”pink” myös on samaa juurta (skrt ”pingah”). Sama se, ”*pig-” tai ”*pen-”...

” O.C.S. pegu "variegated;" Gk. poikilos "variegated;" O.H.G. fehjan "to adorn;" O.C.S. pisati,

Lith. piesiu "to write."

Kauheita virheitä koko ajan! Se on ”pieṥiù”, ja se on pseesensin yksikön 1. eikä nominatiivi, ja se tarkoittaa ”piirrän” (joskus veistän kuvaa), eikä ”kirjoitan”.

(Liettuan ”piesiù” tarkoittaisi, että ”parveilen mehiläisparvessa”...vähän kuin ”Maija M.”...

” Probably representing the "cutting" branch of the family are O.E. feol (see file (n.)); O.C.S. pila "file, saw," Lith. pela "file."

The noun is from c. 1600. The verb meaning "to color with paint" (mid-13c.) is earlier than the artistic sense of "to make a picture of" (late 13c.) and older than painting in the sense of "an artist's picture in paint" (late 14c.); but painter is older in the sense of "artist who paints pictures" (mid-14c.) than in the sense of "workman who colors surfaces with paint" (c. 1400).

To paint the town (red) "go on a spree" first recorded 1884; to paint (someone or something) black "represent it as wicked or evil" is from 1590s. Adj. paint-by-numbers "simple" is attested by 1970. ”

file (n.) = "metal tool" = viila

O.E. feol (Mercian fil), from P.Gmc. *finkhlo (cf. O.H.G. fila, M.Du. vile, Ger. Feile),

probably from PIE *pik-/*peik- = "cut" (cf. Skt. pimsati "hews out, carves," L. pingere "to paint,"

O.C.S. pila "file, saw," Lith. pela "file;" see paint).

The verb in this sense is from early 13c. Related: Filed; filing. ”

pink (n., adj.)

1570s, common name of Dianthus, a garden plant of various colors.

Attribution to "pale rose color" first recorded 1733 (pink-coloured is recorded from 1681).

The plant name is perhaps from pink (v.) via notion of "perforated" petals,

or from Du. pink "small" (see pinkie), from the term pinck oogen "half-closed eyes," lit. "small eyes," which was borrowed into Eng. (1575) and may have been used as a name for Dianthus, which sometimes has pale red flowers. ”

”Pink” tulisi tämän mukaan neilikan ”rikkonaista terälehdistä”. Mutta nimi voi tulla tietysti pinkin mausteneilikan ruoan joukkoon jauhettavista kuivatuista nupuistakin.

Liettuan saksalaisen etymologisen yllä olevasta linkintä löytyy edelleen seuraan ”pyhän” etymologian kannalta mielenkiintoinen tieto:

” Lithuanian: ”piṥnas”

Etymology: 'stolz, hochmütig' (Bretkun, Mažvydas, M. Pietkiewicz), "piṥnytis" (Mažvydas) = 'stolz sein, sich brüsten', aus wruss. poln. pyszny, bzw. wruss. pyṥnic´ca, poln. pysznic´ się (Skardžius Lw. 169 ff., Verf. Erg.-H. zu KZ 14, 52); vgl. noch lit. piṥnumas und pycha = 'Pracht' (Bretkun), letzteres aus wruss. poln. pycha (Skardžius a.a. O. 168) ferner "piṥytis" = 'übermütig sein' (Bretkun) aus wruss. pyṥic´ca (Skardžius a. a. O. 169). ”

” Lithuanian: ”pisno´ti (pisnoja, pisnojo)"

Etymology: pìsti s.s.v. piestà, paisýti 1.

Zu pisnóti in der Spezialbed. 'mit schüttelnder Bewegung laufen' vgl. auch Interj. pìst, die ein schüttelndes Laufen, ein flinkes Zurseitespringen bezeichnet. ”

Tämäkin sana, joka tarkoittaa hevosen ym. PEITSAAMISTA eli ravaamisen vastakohtaa siten, että hevonen astuu aina samanpuoleiset jalat yhtä aikaa kuin kameli, tulee sanatsa ”*pensti” (kb), ja todellakin kuuriksi se olisi säännönmukaisesti ”*peisti...*peica...*peitoi”. ”Peica" [päitsa] on yhtä mahdollinen preesensmuoto kuin *peista”.

Erilainen taivutus on siis yksi tapa johtaa sanoja. Siinä ei ole tiukkoja sääntöjä: kun yksi tapa on käytössä, valitaan merkitykseltään kauaksi ehtineelle käytölle se toinen.

Yllä esitetylle vaihtoehtoisella taivutuksella kuuriksi kantabaltin sanasta ”*pensti” (kb) tulisi myös ”*peisti...peista...peistoi”(kr) [päisti], jollainen on ilmeisimmin tarkoittanut hampun, pellavan ja niinen vamistusprosessia ja preesensistä tulee kuurin r-päättellä ”*peist(e)re” = ”päistär(e)” (sm), noiden prosessien jäte tai sivutuote.

Erilaisia taivutuskaavoja ja aspektisarjoja löytyy näistä linkeistä:

post1043809.html?hilit=%20kanda#p1043809

post1044065.html?hilit=%20kanda#p1044065

post1226548.html?hilit=%20kanda#p1226548

post1276649.html?hilit=Karsti#p1276649

Tuttuun tapaan perusverbistä ”*pensti” seuraa ”(kanta?)balttiin” kaksi aspekstia

”*pinsti...pinda(pinsta)...pindo”, tai ”*pinṥti...pinṥa(pinṥta”)...pin) = pistää, iskeä pystyyn, läpi jne. (seiväs, nuoli), sekä

”**pansti...(*panda, *pando)” = karistaa, pudottaa (esim. hakkamalla huhmaressa ym.) esim. akanat jyvistä, kuidut pellavista, hampuista.

Tuollaista ”pistämiseen” liittyvää sanaa ei kuitenkaan ole, ei ainakaan baltissa...

Sellainenkin ajatus tuosta heräsi, että jos ”pyhä” tai ”paha” sittenkin tarkoittaa ”(noella) merkittyä”, kuten karjalan ”piessa”, ”pieṥṥa”, niin MITÄ SUOMEN ”NOITA” tarkoittaa? Tuohan olisi ilmeiseti baltiksi tarkoittanut ”suomalaista, karjalaista, saamelaista noitaa”!

Suomem sana ”musta” on kuuria (liettuan ”muṥta”) ja tarkoittaa ”lyötyä, mustelmaa” (ja kuten sanottu, ”geltas” tarkoittaa sitten ”pistettyä”, ”verettömän väristä”). Noita ennen on ollut omaperäisemmät musta- ja keltainen-sanat.

Pikimusta soopeli eli ”nokinäätä” = ”mustanäätä” on ollut suomeksi ”nois, nokiin” (kuin ruis, rukiin”). Viroksi noki on ”nõgi, nõe”, ”noita” = ”nõid, nõia”, ”noitua” = ”nõiduma”. Savon ”noeta” on suomen ”noita”.

Vierailija

Se on englanniksi ja ranskaksi bible. Espaniaksi, unkariksi ja venäjäksi biblia. Ruotsiksi ja saksaksi se on bibel, hollaniksi bijbel ja viroksi piibel. Mutta ei. Suomeksi se on raamattu, eikä pippeli.

Vierailija
Jaska
Niin? Yhtään lähemmäs et ole päässyt äänteellisesti etkä semanttisesti.



Odotas nyt, kun mää pääsen vauhtiin.

Nyt esitän kuitenkin tuon edellisen pohjalta yhden kysymykset, jonka sinä tiedät:

Saarikivi kirjoittaa:

” Suomen pyhä- ja saamen bassi-sanojen selitykseksi Hakulisen etymologia ei kuitenkaan kelpaa, sillä siinä on karkea äänteellinen virhe. Itämerensuomen piha palautuu asuun *pičča tai *piččä, jota saamessa vastaisi **bahcci (< *pecce). Mikäli suomen pyhä itämerensuomalaisine vastineineen siis todella olisi piha-sanan sivumuoto, eivät itämerensuomen ja saamen sanat voisi kuulua yhteen. Selityksellä olisi joka tapauksessa myös semanttiset heikkoutensa, sillä itämerensuomen pühä-vartalolla ei näyttäisi olevan jälkeäkään ’pihan’ merkityksestä (eikä päinvastoin) – ’erotetun’ merkitystä tuskin voi tällaisena pitää. ”

Arkkis kirjoittaa:

” Tuossa perussanassa on liettuassa s, mutta johdannaisissa, kuten "piščioti...piščioja...piščiojo" (= ”p...skella”) on š. Liettualaiset "tunnistavat" suomalaisten puheenpulinasta erehtymättömästi myös "pistämme", joten jonkin muodn preesens lienee "*piščia", jolloin preteriti olisi "*pistė" ja imperfekti "*pistyti".

" Nebūtina pistyti mokslinių faktų gigabaitais "

Tuokin on kaksimielinen lause tietämättä sanaa: " Ei pidä "pistyti" tieteellisiä faktoja gigatavuilla " tai " Ei pidä "pistyti" tieteellisten faktojen gigatavuin (t. gigatavujen kanssa)".

Netistä hakemalla ilmenee, että venäjän sana ”pišče” (пище) = ruoka (survos?) translitteoidaan liettuaksi sekin piščia.

http://www.google.fi/search?hl=fi&lr=la ... art=0&sa=N

Siitä sen nyt tietääkin just, että miten se äännetään, eli se on foneettisesti [piš'č'a].

Vaikka tuo sana on nykyään liettuassa ”pyhitetty” johdannaisineen vain ”yhdenvärisiin” tarkoituksiin, niin se on kuitenkin taustaltaan kantabaltin/-indoeuroopan (tmv., PIE) ”*pensti” eli survoa jotakin pölkkyä, mäntää, survinta sen pituussunnassa ylös alas hakaten, josta on viimeistään kantabaltissa tullut aspektit
”*pinsti” > ”*pįsti”(*pῑsti)> pisti, joka tarkoitti myös alun perin iskeä pölkky alaspäin, esimerkiksi maahan pystyyn (perusmerkitys, objektina pölkky) , sekä
”*pansti” > (”*pąsti”,”*pāsti”) > ”*pasti” = pudottaa, erottaa (alunp. pölkyllä survoen) kohteesta jotakin, jollainen sana on venäjässä: pudottaa = ”past'”, ”padat'”.

Tuosta ”pisti”-verbistä, silloin kun se on vielä tarkoittanut ”tavallistakin pistämistä”, on voitu aina johtaa (vastaavasti kuin suomessa esimerkiksi verbi ”pistellä”) verbi
”pistyti...piščia...pistė” = iskeä seipäitä pystyyn, aidata
jonka tuloksena myös on ”*piščia(s)”, aitaus, piha.

Nyt se kysymys:

Voisiko tuossa Saarikiven esimerkissä tämä ”piš'č'a” (jossa loppu ”-ia” on a:n ja ä:n väliltä, toimia Saarikiven *pičča tai *piččä -muotojen sijasta jossakin kantasuomessa ”piha”- sanan silloisena muotona äänteellisesti? Vai onko sille jokin selvä este?

Jaska
Seuraa 
Viestejä2762
Liittynyt15.9.2006
Arkkis
Voisiko tuossa Saarikiven esimerkissä tämä ”piš'č'a” (jossa loppu ”-ia” on a:n ja ä:n väliltä, toimia Saarikiven *pičča tai *piččä -muotojen sijasta jossakin kantasuomessa ”piha”- sanan silloisena muotona äänteellisesti? Vai onko sille jokin selvä este?

Jos tuollainen piš'č'a-sana olisi lainattu esim. varhaiskantasuomeen, se olisi substituoitu jotakuinkin asuun *pišta, koska affrikaatta ei voinut esiintyä sibilantin vieressä. Nykysuomessa sana olisi asussa **pihta.

Semanttisesti noissa selityksissäsi ei ole mitään pyhään tai pihaan viittaavaakaan.

Jaakko Häkkisen puolikuiva alkuperäsivusto http://www.elisanet.fi/alkupera/
Jaakko Häkkisen kuiva politiikkasivusto http://jaska.puheenvuoro.uusisuomi.fi/

Sivut

Uusimmat

Suosituimmat