Kukonlaulun aikaan

Seuraa 
Viestejä45973
Liittynyt3.9.2015

Siellä jossain, melko lähellä, missä pitkäkaulaiset naiset kultaputkineen näyttää sulojaan, on kylmä nukkua. Vuoriston ilma raikas, kylmä ja kostea. Kosteus nousee vuorten sumusta. Maja haisee kellarilta, mullalta ja maan tuoksulta. Aurinko laskee aikasemmin. Se katoaa vuoren harjanteen taa nopeammin kun yleensä alavalla maalla tai meren rannalla. Samalla piirtää vuoren laella olevan asutuksen silhuetin taivaanrantaan ja näyttää ikkunoista pilkistäviä pieniä valoja hetken aikaa ennen kuin ne sammumvat auringon myötä. Pieni puro solisee vuoren kyljessä, hiljaisuudessa sen ääni moninkertaistuu.

Maja on kylmä ja kostea. Pesuhuoneessa kaasukäyttöinen vedelämmiten joka humahtaa käyntiin nappia painamalla ja hanan avaamalla. Alaston liekki kattilan alla lämmittää virtaavan veden. Vaimo ottaa suihkun ensin, sitten poika, vaipassa kakka, pojalla ikää pikkasen reilu vuosi. Vedenlämmitin ei käynnisty enää, mitä helvettiä? Renkkaan masinaa ja painelen käynistysnappia ees taas, eikä mitään tapahdu. Napero saa kylmän suihkun. Perseen pesu. Urhea pikku viikinki, inahdustakaan ei päästänyt, jännitti vaan pakarat ja kintut, otti vastaan sen mitä tuleman piti. Avantouimareitten sukua, perskele. Oma vuoro suihkia, kylmä vesi lirisiee ja jumalauta se ON kylmää, henki salpautuu ja tempasen hanan isommalle, että kyllä tää tästä, samassa liekki hulmahtaa ja vesi lämpiää. Mitä perkelettä? Virtausnopeudestako se vaan olikin kiinni? Ei helvetti, napero oli ainoo joka sai kylmän suihkun.

Rauhallisesti vierekkäin maaten, kylki kyljessä. Onneksi on paksut vällyt ja peittoja riittävästi, selän allakin yksi patjaa vasten. Elimet vastakkain läpsyttää. Lopulta melkeen nukahtaneena, vaimo kainalossa, kysyn häneltä.

- Nuoleekohan paikalliset pillua?
- Johonka vaimo vastaa, nuolee ne, mutta auringonpaisteessa.

Nyt on todellakin niin kylmä ja kostea että jäsenet jäykistyy ilman peittoa.

Pääsen uneen ja herään taas.

Kukko kiekuu. Ei kirkkaasti, mutta käheästi.

Mitä helvettiä?

Kukko kiekuu.

Ei saatana, kello ei voi olla enempää kun kolme yöllä.

Miks se kiekuu?

Yritän lasken kertoja montako kertaa se jaksaa, rytmi kuitenkin vaihtelee ja se ei kieu yhtäpitkillä tauoilla vaan jatkaa halutessaan. Pääsen laskelmissa kuuteen ja nukahdan taas. Näen unta, että herään aamulla ja pojan matkasangyssä makaa kaksi lasta. Toinen vilkas ja energinen ja toinen tyyni ja rauhallinen. Mitä helvettiä, paniikki valtaa ja huudan tukahtunutta huutoa sisäänpäin, kumpi näistä on mun poikani! Otan sen vilkaan syliin ja pitelen sitä, tämän sen täytyy olla, se käyttäytyy ihan kuin mun oma poikani. Kuitenkin joku ääni selittää mulle, että vuorilla on henkiä jotka erottaa ruumiin sielusta ja jättää ne erilleen. Ei helvetti, mulla on sylissä pojan sielu, ruumis makaa tossa sängyssä, kuinka mä kytken ne takasin yhteen?

Kukko kiekuu taas ja mä herään.

Kello ei voi olla kun neljä.

Yritän nukkua, mutta en pysty. Kukko kiekuu taas.

Vastakkaisen vuoren rinteeltä toinen yhtyy siihen ja kohta kolmaskin. Kolme kukkoa kiekuu ja keskustelee. Yritän löytää logiikkaa siitä, mutta en löydä. En käsitä kukon epätäsmällisyyttä, eikä aurinko ole vielä edes noussut. Miten helvetissä ne ennenvanhaan heräs?

Paljon myöhemmin, herään omassa sängyssä aamulla, kaikki on hyvin. Vaimo toisella laidalla ja poika puhisee siinä keskellä. Uni vuorenhengistä palaa mieleen, poika on ok, silti päivääkään ei ole mennyt etteikö asiat palaa mieleen. Joku pieni palanen sinne kylmään ja kuuraan itseltäni jäi.
Ehkä niissä hengissä oli sittenkin perää.

Ei kieu kukko nyt.

Kommentit (4)

Vierailija

Lihanhimoa...

Rintaa, pakaaraa reittä ja säärtä.

Himottavia ruumiinosia, suu kastuu, kohta sitä saa.

Jumankeikka, emäntä on pitäny enimäkseen pelkillä vihanneksilla ja riisillä jo kolme päivää.
Pelastuksen enkeli, yunnanilainen ravintola ja menu kuvin.
Tilaan säärtä, siis potkaa, uuniastiassa valmistettua.
Tirisee rasvassa, nahat ja lihat irtoaa kosketuksesta ja sulaa suussa.
Yunnanilaista riisileipää ja munakeittoa, muuta ei tarvita.
Mikään ei voi viedä kiinostusta.
Täydellinen keskittyminen ja siitä seuraava oraalinen nautinto.

Vierailija

Kirpeä pakkanen.
Vanha mies sahaa koivunrunkoja pölleiksi krouvilla pitkäteräisellä moottorisahalla.
Vanha mies pitää sahaamisesta, se on sen harrastus.
Melu on korvia repivä.
Nuori mies lähestyy lumihankeen tallattua polkua pitkin liiteriä.
Viittoilee vanhukselle, heiluttaa kädellä, sammuta se saamarin saha,
täällä ei kuule mitään.

Nuori mies kysyy,

- missä sun kuulosuojaimet on?
- Kuinka sä luulet tämän jälkeen kuulevas mitä mä puhun sulle ja mitä mulla on sanottavaa?

Vanha mies katsoo nuorempaa pää hiema etukenossa saha vielä kädessä roikkuen.

- Luuletko sinä että näille korville on enää mitään kerrottavaa mitä ne ei olisi jo ennen kuullu?

Vanha mies vetäsee sahan käyntiin ja jatkaa.

Vierailija

Naapuriin muuti perhe, kaksi naista (nuorempi sekä vanhempi) ja pieni poika. Poika on aina iloinen minut nähdessään. Juoksee vastaan kun näkee ja autosta ulos tullessa repii mun sortsin lahjetta ja kertoo lasten juttuja. Nuorempi naisista meikkaa ja laittautuu kauniiksi. Lähtee illalla ulos ja joskus palaa kotiin seuraavana päivänä puolen päivän jälkeen. Vanhempi nainen kaitsee poikaa tällävälin. Astun ulos autosta ja poika tulee vastaan. Tulee luokseni ja tarraa kinttuun kiinni. Isi, Isi, sanoo...
Silitän sen päätä enkä osaa vastata.

Uusimmat

Suosituimmat