Koululaisten liikuntanumero poistettava!

Seuraa 
Viestejä27432
Liittynyt4.3.2008

http://www.iltalehti.fi/perhe/2010020211043932_pr.shtml

Olen tuossa asiassa Marjon kanssa samaa mieltä. Jos liikunnasta ja muista taideaineista pitää numero antaa, niin sen tulisi perustua lapsen kehitykseen itseensä nähden: kuinka paljon lapsi edistyy esmes vuoden aikana verrattuna lapseen vuosi sitten.

Tai liikunnasta ja muista taideaineista tulisi antaa kaksi numeroa. Yksi, joka perustuu lapsen osaamiseen ja edistymiseen häneen itseensä nähden ja toinen, joka perustuu siihen, kuinka hyvin hän vastaa ikäkaudelleen tyypillistä osaamista ja kehitystä. Uskon, että olisi kannustavampaa ja motivoivampaa lapselle huomata, että hän edistyy eikä ole aina se huonoin. Päinvastoin, parin kuukauden takaiseen verrattuna hän on saavuttanut paljon!

Mutta sitä en keksi, että miksi lukuaineiden arvostelun pitäisi sitten olla erilaista? Miksi lapsia pitäisi voida arvioida eri kriteerein liikunnassa kuin historiassa? Miksi historian arvosteluasteikon tulisi olla kaikille sama mutta liikunnan ei?

Hämmentää.

Sivut

Kommentit (64)

Vierailija
Vatkain
http://www.iltalehti.fi/perhe/2010020211043932_pr.shtml

Olen tuossa asiassa Marjon kanssa samaa mieltä. Jos liikunnasta ja muista taideaineista pitää numero antaa, niin sen tulisi perustua lapsen kehitykseen itseensä nähden: kuinka paljon lapsi edistyy esmes vuoden aikana verrattuna lapseen vuosi sitten.

Tai liikunnasta ja muista taideaineista tulisi antaa kaksi numeroa. Yksi, joka perustuu lapsen osaamiseen ja edistymiseen häneen itseensä nähden ja toinen, joka perustuu siihen, kuinka hyvin hän vastaa ikäkaudelleen tyypillistä osaamista ja kehitystä. Uskon, että olisi kannustavampaa ja motivoivampaa lapselle huomata, että hän edistyy eikä ole aina se huonoin. Päinvastoin, parin kuukauden takaiseen verrattuna hän on saavuttanut paljon!

Mutta sitä en keksi, että miksi lukuaineiden arvostelun pitäisi sitten olla erilaista? Miksi lapsia pitäisi voida arvioida eri kriteerein liikunnassa kuin historiassa? Miksi historian arvosteluasteikon tulisi olla kaikille sama mutta liikunnan ei?


Entä taiteellisesti tai liikunnallisesti jo valmiiksi lahjakkaat oppilaat? Miten tällainen arviointi toimisi heidän kohdallaan ja motivoisi heidän oppimistaan tai osallistumistaan? Ehdottamasi arviontitapa lähinnä stressaisi lahjakkaita oppilaita ohittamalla lahjakkuuden ja ennen koulua/kurssia saavutetut taidot, ja vaatimalla ainaista parantamista. Nykyinen arviointitapa on mielestäni reilu ja asettaa kaikki samalle viivalle. Jos arviointitapaa jotenkin pitäisi muuttaa, niin taide- ja liikunta-aineista voisi poistaa numeeriset arvosanat kokonaan ja keskittyä ennemminkin opettajan ja esim. luokkatovereitten antamaan sanalliseen arviointiin.

surreal
Seuraa 
Viestejä978
Liittynyt10.11.2007

Osaaminen itseensä nähden + hyvä numero = sinulla ei ole lahjoja. Eivät lapset niin tyhmiä ole.

Ainakin ala-asteella voisi antaa kannustavaa sanallista palautetta (ja ehkä niin nykyään tehdäänkin, en tiedä). Toisaalta mitään täydellisiä ratkaisuja koulunkäynnin motivoimiseen ja kouluviihtyvyyden lisäämiseen noin yleisemmin tuskin on olemassa. Ilkiöt nyt nokittelevat toisiaan ja muodostavat suljettuja sisäpiirejä luonnostaan. Urheilulliset pojat ovat keskimääräistä suositumpia oli numeroita tai ei. Sekä nätit tytöt. Olit kumpaa sukupuolta tahansa, kaikkein kauheinta on olla lihava. Yllättävän alhaisilta luokilta lähtien.

Tämä nyt hieman erkanee Matikaisen pointista, mutta kyse on paljolti vastaavista hierarkioista. Kyllä se poika tietää paikkansa, vaikka ei suoraan saisikaan sitä kutosta liikunnasta. Tyttö kadehtimalla sitä kauniimpaa vierustoveria.

Voi ajatella niinkin, että jos aiotaan sitä erilaisuutta oppia ymmärtämään omalla kohdalla ja muissa, niin tuskinpa erilaisuuden kieltäminen mallia "jokainen on omalla tavallaan ihan yhtä lahjakas", mikä ei tietenkään pidä paikkaansa, asiaa auttaa.

Saw
Seuraa 
Viestejä6251
Liittynyt20.6.2009

Omasta mielestäni nykyinen käytäntö sisältää motivaatio-pisteet numeron määrityksessä on sellainen asia, mistä EI tulisi luopua.

Suksistakieltäytyjät, farkkujaan riisumattomat, suihkussakäymättömät, passiiviset ja koko ryhmän motivaatiota laskevat tapaukset eivät missään tapauksessa ansaitse samoja numeroita kuin ne jotka yrittävät aktiivisesti.

Young man, there's a place you can go.
I said, young man, when you're short on your dough.
You can stay there, and I'm sure you will find
Many ways to have a good time.

It's fun to stay at the Y.M.C.A.
It's fun to stay at the Y.M.C.A.

Vatkain
Seuraa 
Viestejä27432
Liittynyt4.3.2008
Korpi
Entä taiteellisesti tai liikunnallisesti jo valmiiksi lahjakkaat oppilaat? Miten tällainen arviointi toimisi heidän kohdallaan ja motivoisi heidän oppimistaan tai osallistumistaan?

Liikunnallisesti ja taiteelliset lahjakkaat saavat nykysysteemillä aina kympin. Eli heidän ei tarvitse osata lisää tai keskittyä parantamaan tulostaan. Kympin oppilas on kympin oppilas. Edelleen hän olisi kympin oppilas verrattuna muihin, mutta nyt hän saisi "kilpailla" itsensä kanssa, ja todella joutuisi kehittämään lahjakkuuttaan pärjätäkseen.

Hämmentää.

Saw
Seuraa 
Viestejä6251
Liittynyt20.6.2009
Vatkain
Liikunnallisesti ja taiteelliset lahjakkaat saavat nykysysteemillä aina kympin.
Ei saa. Olen ns. taiteellisesti lahjakas, mutta kuvisnumeroni oli peruskoulussa ja lukiossa vain 9. Systeemi tuskin on muuttunut radikaalisti niistä ajoista.

Onko sulla linkkiä missä lukee "nykysysteemin" määritelmä?

Young man, there's a place you can go.
I said, young man, when you're short on your dough.
You can stay there, and I'm sure you will find
Many ways to have a good time.

It's fun to stay at the Y.M.C.A.
It's fun to stay at the Y.M.C.A.

Vierailija

Koululaitos hoitaa hommansa kustannustehottomammin kuin esim personal trainerit liikunnan osalta.

PT:t saa vieläpä tuloksia, koulun tulos on usein inho liikkumista kohtaan. Tyypillistä Neuvostoliiton meininkiä.

Vierailija

Ajatelkaa hetki, että kuvaamataitoa opettaisi oikea taiteilija, ja kertoisi millaista hänen kiehtova elämänsä on.

Äidinkieltä opettaisi kirjailija eikä joku akka.

Musiikkia opettaisi Apulannan Toni eikä pulska saksofonisti.

Matematiikkaa opettaisi tähtitieteilijä ja ydinfyysikko, eikä tyhmänpulska normi-ope, jolla ei ole päivääkään työkokemusta.

Saw
Seuraa 
Viestejä6251
Liittynyt20.6.2009

Koululaisille tulisi järjestää oma HUPS, henkilökohtainen urheilusuunnitelma. Tässä määriteltäisiin tavoitteet terveen elämäntavan kehittämiseksi.

Young man, there's a place you can go.
I said, young man, when you're short on your dough.
You can stay there, and I'm sure you will find
Many ways to have a good time.

It's fun to stay at the Y.M.C.A.
It's fun to stay at the Y.M.C.A.

Vierailija

En kyllä näe tuota ideaa mitenkään reiluna. On oppilaita, jotka ovat hyviä ainoastaan liikunnassa/kuviksessa/käsitöissä ja huonoja lukuaineissa. Heidänkö pitäisi erikseen vielä kehittyä paremmiksi ainoan hyvän numeron saadakseen, vaikka nörtti-martti samaan aikaan saa matikasta kympin avaamattakaan kirjaa? Sama systeemi pitäisi siis ulottaa kaikkiin aineisiin, mutta se menee jo monimutkaiseksi ja lisää opettajien työtaakkaa, kun enää ei mitata vain osaamistasoa vaan sitä täytyy vertailla jokaisen kohdalla vanhaan osaamistasoon.

Mutta kyllähän nykyäänkin osa arvosanasta määräytyy asenteen ja yrittämisen perusteella kaikissa aineissa. Viittaminen, läksyjenteko ym. seikat vaikuttavat lukuaineissa ja aktiivinen osallistuminen taitoaineissa. Näin ainakin peruskoulussa, lukiossa arvosana tuleekin sitten usein jo pelkän kokeen perusteella.

Teekkari
Seuraa 
Viestejä2347
Liittynyt27.4.2008
Korpi
Ehdottamasi arviontitapa lähinnä stressaisi lahjakkaita oppilaita ohittamalla lahjakkuuden ja ennen koulua/kurssia saavutetut taidot, ja vaatimalla ainaista parantamista. Nykyinen arviointitapa on mielestäni reilu ja asettaa kaikki samalle viivalle.
Lahjakkuus on lahja, eikä lahjakkaiden pidä oletusarvoisesti päästä helpommalla. Lahjakkailta tulee vaatia myös tekemisen meininkiä tai saadaan omanarvontuntevia laiskimuksia.

Everything you know, is about to change.

Vierailija
Teekkari
Lahjakkuus on lahja, eikä lahjakkaiden pidä oletusarvoisesti päästä helpommalla. Lahjakkailta tulee vaatia myös tekemisen meininkiä tai saadaan omanarvontuntevia laiskimuksia.

Toki. Tämähän otetaan kuitenkin huomioon jo nykyisessä arvostelukäytännössä, eli yrittäminen ja aktiivinen osallistuminen on osa arvosanaa. Se, että esim. aiemmin mainittu farkuissa hiekkaa kentän laidalla potkiva räkänokka saa muutaman kerran palloa potkaistuaan saman (tai jopa paremman) liikuntanumeron kuin aktiivisesti osallistuva ja taitava oppilas ei mielestäni mitenkään erityisesti motivoi tekemään mitään. Arvosanojen suhteellisuus lähinnä romuttaisi niiden arvostuksen; kyllä ne lapsetkin näkevät tuollaisen teennäisyyden läpi. Se, ettei lapsille (tai ylipäätään muille ihmisille) uskalleta osoittaa heidän heikkouksiaan on huolestuttavasti yleistyvä tapa.

Vierailija

Koululiikunnasta voisi ainakin poistaa nuo joukkuevalintametodit. Tässä suositut kapteenit valitsevat ensin "hyvät tyypit" ja viimeisiksi jäävät hissukat.

Saw
Seuraa 
Viestejä6251
Liittynyt20.6.2009
Poison dart frog
Koululiikunnasta voisi ainakin poistaa nuo joukkuevalintametodit. Tässä suositut kapteenit valitsevat ensin "hyvät tyypit" ja viimeisiksi jäävät hissukat.
Mikäs siinä on väärin? Eiköhän luuserit tiedä jo muutenkin millä tasolla ne on.

Young man, there's a place you can go.
I said, young man, when you're short on your dough.
You can stay there, and I'm sure you will find
Many ways to have a good time.

It's fun to stay at the Y.M.C.A.
It's fun to stay at the Y.M.C.A.

Vierailija
Lektu-Elli
Ajatelkaa hetki, että kuvaamataitoa opettaisi oikea taiteilija, ja kertoisi millaista hänen kiehtova elämänsä on.

Äidinkieltä opettaisi kirjailija eikä joku akka.

Musiikkia opettaisi Apulannan Toni eikä pulska saksofonisti.

Matematiikkaa opettaisi tähtitieteilijä ja ydinfyysikko, eikä tyhmänpulska normi-ope, jolla ei ole päivääkään työkokemusta.




Olen ollut aikanaan (ja siitä on kyllä tovi vierähtänyt) koulussa, jossa hieman tähän suuntaan yritettiin asiat järjestää. Jo ala-asteelta (tai ei sitä silloin vielä silllä nimellä kutsuttu, kun koulumme vasta kokeili näitä peruskoulun ideoita) lähtien meillä oli musiikissa opettajana muusikko-säveltäjä, kuvaamataidossa kuvataiteilija, englannissa aito britti.

Järjestelyssä oli hyvät ja huonot puolensa. Varmasti suhtautuminen opetettavaan aineeseen oli aivan toisenlainen kuin perusmallin luokanopettajalla, jolla kyseisen aineen opintoja on vähänpuoleisesti, ja oma kiinnostus ja innostus vaihtelee. Toisaalta näillä taiteilijapersoonilla oli sitten omat omituisuutensa sekä hyvässä että huonossa mielessä. No, ainakin saimme tutustua laajaan kirjoon erikoisia ihmisiä ja opimme ehkä siinä sivussa vähän muutakin kuin musiikkia ja kuvataiteita.

Eipä taida hirveän monella taviskoululaisella olla muistonaan koulun kuoron kanssa tehtyä levytyskeikkaa. Eikä kyseessä olllut mikään omakustanne, vaan taitaa kyseinen levy ainakin kultalevyn verran olla myynyt. Normikoulussa musiikkia ensimmäiset kuusi vuotta opettaa, ei edes pulska saksofonisti, vaan ehkä pianoa onnettomasti väärin pimputtava sävelkorvaton yleisopettaja, jolla ei ole musiikkiin minkäänlaista omakohtaista kosketusta. Seuraavaksi sitten kuvaamataitoon, jossa opettajan käsitys hyvästä kuvataiteesta on värityskirjan täyttämisen tasoa.

Sivut

Uusimmat

Suosituimmat