Minkä ikäiselle lapselle oma eläin?

Seuraa 
Viestejä45973
Liittynyt3.9.2015

Minkä ikäiselle lapselle on vastuullista antaa lahjaksi oma eläin, jos ja kun lapsi sellaista hinkuu? Onko eri eläinlajeilla eri "ikärajat"? Minkä ikäiselle esim. on sopivaa ostaa oma hevonen? Entä oma koira? Oma kissa, käärme tai marsu?

Mitä myönteisiä ja kielteisiä vaikutuksia sillä voi olla, että lapselle tai nuorelle ostetaan oma eläin?

Onko se parempi vaihtoehto, että perheeseen hankitaan yhteinen lemmikki, josta lapsella on osavastuu, ja jos näin, niin millainen osavastuu lapsella olisi oltava?

Kommentit (8)

Vierailija

Oma jälkikasvu oli 11 kun sai kääpiöhamsterin, nyt 15 v ja toinen jo menossa, oppi hoitamaan eläimiä hyvin kun kerroimme puolison kanssa, miten eläintä tulee kohdella.

Vierailija

Mietin tätä, koska sain itse oman koiran lapsena (8-v.) ja olen koiraihminen edelleen, mutta näin jälkikäteen olen sitä mieltä, että, niin ihanat ja viisaat vanhemmat kuin minulla onkin, he tekivät tyhmästi ostaessaan minulle oman koiran ollessani vasta lapsi. Vanhempani eivät esim. osallistuneet koiran koulutukseen - katsoin itse jostain koirakirjasta kuvia siitä, miten koira opetetaan istumaan, seisomaan jne. ja kävin koirakoulussa. Nyt myöhemmin kuitenkin kun tajuan esim. koirista enemmän, tuntuu pahalta, että koulutin omaa koiraani niin väärin. Puin koiralleni jopa vaatteita, eivätkä vanhempani puuttuneet asiaan, vaikka eihän se ole oikein, että lapsi kohtelee elävää olentoa ikään kuin nukkea. Minusta vanhempieni olisi pitänyt lukea koirakirjoja ja sitten opastaa minulle, miten koiraa koulutetaan ja miten sen kanssa ollaan, eikä jättää asiaa minun vastuulleni. Itse asiassa heidän olisi pitänyt ostaa koko perheen yhteinen lemmikki ja perehtyä sen hoitoon itse kunnolla.

Oli heillä tosin ollut koira aiemminkin ja jotain siis koiranhoidosta ja -koulutuksesta tiesivät, mutta heidän olisi kuitenkin pitänyt tajuta ottaa itse vastuu kotiin tulevasta lemmikistä ja sen koulutuksesta eikä antaa lapsen kouluttaa koiraa katsomalla kuvia koirakirjasta

Ja nyt tulee hieman paha mieli siitä, että kritisoin tällä tavalla vanhempiani... mutta näin ajattelen nykyään, vaikka lapsena sitä koiraa kovasti hinguinkin.

Vierailija
tummasuklaa
Minkä ikäiselle lapselle on vastuullista antaa lahjaksi oma eläin, jos ja kun lapsi sellaista hinkuu? Onko eri eläinlajeilla eri "ikärajat"? Minkä ikäiselle esim. on sopivaa ostaa oma hevonen? Entä oma koira? Oma kissa, käärme tai marsu?

Mitä myönteisiä ja kielteisiä vaikutuksia sillä voi olla, että lapselle tai nuorelle ostetaan oma eläin?

Onko se parempi vaihtoehto, että perheeseen hankitaan yhteinen lemmikki, josta lapsella on osavastuu, ja jos näin, niin millainen osavastuu lapsella olisi oltava?




Ehkä 7v tai tarvitseeko olla oma? Lapsi oppii empatiaa ja pitämään huolta muista.

Lapsi myös oppii arvostamaan luontoa ja elämiä. Jos minäkin olisin biologian opettajan mukaan 100% oppinut niin en pitäisi eläimiä minkään arvoisena. "Eläin on vaistojen varassa toimiva organismi joka ei osaa ajatella" Opettajaa lainaten.

Immuniteettiin lemmikkien on myös sanottu vaikuttavan hyvällä tavalla, kun ihmiset ovat niin urbaaneja nykyään.
Koiraa harkitsisin kahdesti tai muuta työläämpää ja isompaa lemmikkiä. Koira on hauska alkuun, mutta mikä on lapsen into ajan mittaan lähteä 5am koulun jälkeen ja illalla pissittämään koiraa ulos?

Kissa on helppo hoitoinen mutta vaikka toisin usein luullaan ei nekään yksin viihdy. Ei voi ostaa kuin koristetta ja laittaa hyllyyn.

Vanhemmat itse voivat toimia esimerkkinä kuinka hoitaa ja varmasti on kehityksen kannalta hyvä vaikutus lemmikillä.

vihertaapero
Seuraa 
Viestejä6081
Liittynyt7.3.2006

Täit sun muut saivarit sopivat jo perheen pienimmille. Samoin luonnevikaiset ja järsintään taipuvaiset elikot muttei kuitenkaan alle 50 kiloiset elleivät ole myrkyllisiä.

Leikki sikseen. Riippuu natiaisesta, kersoja kun on moneen lähtöön kuten myös niiden vanhempia joiden on joka tapauksessa syytä katsoa että ruoka-aikoja noudatetaan ja hoitaminen on säännöllistä sekä riittävää.

Konsta: ...joten jäähdytysvesi on varmasti erittäin korkeaktiivista.
Brainwashed: En tosiaankaan pidä itseäni minään asiantuntijana...

Vierailija

Eiköhän se ole tässäkin niin, että kyllä ne vanhemmat on viime kädessä vastuussa kaikesta, mitä perheessä tehdään / tapahtuu. Voihan sitä leikkiä, että lemmikki on sen lapsen oma, mutta perään pitää katsoa ja tarvittaessa asioihin puuttua - niinkuin kaikessa muussakin. Kaipa ne läksytkin on 'lapsen omia', mutta yleensä on hyvä vähän tarkistella, että tulikos ne tehtyä kuten piti. Jos kerran se lapsi on vanhempien vastuulla, niin siinä samassa sitten tulee se lapsen lemmikinkin viime käden vastuu heille.

Vierailija

Vaikka lapsella olisi oma eläin, lopullinen vastuu sen hoidosta on aina vanhemmilla. Lapsen ei voi olettaa osaavan kaikkea eläimen pitoon liittyvää eikä pystyvän ottamaan riittävästi vastuuta, ja vanhempien tehtävä on opastaa ja auttaa silloin, kun tämä ei onnistu. Niinpä, jos lapselle hankitaan lemmikki, on vanhempien tehtävä ottaa yhdessä lapsen kanssa selvää kuinka sitä hoidetaan, ja ottaa tilanne haltuun jos näyttää siltä että eläintä kohdellaan huonosti.

Tällä ehdolla tietenkin "oma" lemmikki voi olla minkä ikäisellä hyvänsä. Minäkin sain oman koiran kaksivuotiaana, muttei sen hoitaminen tietenkään omalla vastuullani ollut. Mitä vanhempi (ja kypsempi) lapsi, sen suuremman vastuun tämä voi oman eläimensä hoidosta ottaa.

Mitä eri eläinlajien ikärajoihin tulee, onhan silläkin väliä. Hyväluontoinen kissa tai koira sietää pientäkin lasta. Esimerkiksi hennot pikkujyrsijät sopivat sen ikäisille lapsille, jotka jo osaavat kohdella niitä varovasti. Linnut, sammakkoeläimet ja matelijat taas sen verran varttuneelle, ettei lapsen tarvitse koko ajan olla häiriköimässä ja koskettelemassa, nämä eläimet kun voi kohtuullisen helposti stressata kuoliaaksi. Akvaarion suhteen ei tällaisia rajoituksia ole, koska kaloihin ei ylipäätäänkään kosketa. Sen kohdalla vain on aikuisen homma auttaa vedenvaihdoissa ja ymmärtää jotakin vesikemiasta ja kalojen yhteensopivuudesta.

Harmillisen usein näyttää siltä, että lapselle hankitaan pitkän kinuamisen tuloksena eläin, eikä vanhempia sen koommin asia kiinnosta. Sitten vain syytetään lasta, jos koira on huonosti koulutettu, akvaario haisee pahalta tai kilpikonna katoaa pihalla.

Kas, Feminine ehtikin ensin sanomaan samaa.

Neutroni
Seuraa 
Viestejä26872
Liittynyt16.3.2005

Suosittelen aloittamaan hyönteisten kasvatuksella. Alkukesästä löytää nokkosperhosen toukkia. Jos lapsi ei jaksa ruokkia niitä, ne voi palauttaa samaan nokkospöheikköön josta ne otettiin (ei varjoisalle paikalle!). Kasvatusprosessi kestää muutaman viikon, mikä riittää jo mittaamaan lapsen kykyä sitoutua eläimen hoitoon. Me kasvattelimme kaveriporukalla noita menestyksellä jo ensimmäisinä kouluvuosina. Selkärankaista en antaisi ennen kuin toukkien kasvatus sujuu omatoimisesti.

Uusimmat

Suosituimmat